JUHLAGONA. GONA-LEHTI 10 vuotta TAPIOLAN RESERVIUPSEERIT ry 50 vuotta. GONA-LEHTI 10 vuotta TAPIOLAN RESERVIUPSEERIT ry 50 vuotta

2006 2006 ESPOON ESPOONRESERVIN RESERVINJUHLAKIRJA JUHLAKIRJA ESPOON RESERVILÄISET ry 43 vuotta Tapiolan Reserviupseerit ry Espoon Reserviläiset ry Espoo-Kauniaisten Paikallisosasto Espoon Maanpuolustusnaiset ry ESPOON-KAUNIAISTEN PAIKALLISOSASTO 10 vuotta 447511 GONA-LEHTI 10 vuotta TAPIOLAN RESERVIUPSEERIT ry 50 vuotta GONA-LEHTI 10 vuotta TAPIOLAN RESERVIUPSEERIT ry 50 vuotta JUHLAGONA

JUHLAGONA 2006 ESPOON RESERVIN N JUHLAKIRJA 2006 ESPOON RESERVILÄISET ry 43 vuotta Tapiolan Espoon Espoo-Kauniaisten Espoon Reserviupseerit ry Reserviläiset ry Paikallisosasto Maanpuolustusnaiset ry 1

JUHLAGONA Tämä kirja on yhtä kuin vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan historian viimeiset kymmenen vuotta Espoossa, alkaen vuodesta 1996. Tapiolan Reserviupseerit ry julkaisi oman kerhohistoriikkinsa täyttäessään 40 vuotta, nyt tuli täyteen 50. Samalla pyöreitä vuosia saavuttivat GONA -jäsenlehti sekä Paikallisosastot, molemmat nyt 10 vuotiaita. On aika juhlia ja katsahtaa myös taaksepäin. Kirjassa valotetaan jäsenlehden taivalta, aina ensimmäisestä lehdestä koko 37 numeron taival tähän JuhlaGonaan asti. Juttu Kuinka Gonasta tuli Gona [s.7] selvittää kaiken, vanhojen lehtien esimerkkien kera. 38. Gonasta kasvatettiin osittain nelivärinen kirja juhlan kunniaksi, ja jotta voimme tarjota reserviläisille jotain pysyvää ja esiteltävää tutuille. Paikallisosastolaiset voivat näyttää jutusta Paikkakunnalla paukkuu [s.17], missä kaikkialla paikallisosaston toiminnassa on ryynätty räntäisissä metsissä ja hikoiltu saleilla. Kerhojen ja paikallisosaston toiminnasta iso osa on ammuntaa hyvin monipuolisesti. Tarkka-ammunta artikkelit Kaupunki kiikarin läpi [s.37] sekä Etsi ja tuhoa [s.41] pyrkivät tuomaan asutuskeskustaisteluun tuntemattoman aspektin tutkittavaksi ja tutustuttavaksi. Kannen kuva, Maria Fonsell: Nuoret vihaiset upseerit - taistelupari Maijanen-Valkonen Päätoimittaja: Heikki Valkonen Toimituskunta: Maria Fonsell ja Ville Maijanen Ammunnan lajeja ja harrastusmahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla esitellään Missä - millä - miten? jutussa [s.49]. Jutusta selviää, mistä tietoa löytyy ja miten ammuntaa voi harrastaa. Johtajina olemme tiennäyttäjinä kaikkialla ja joka päivä. Ohjeita arkipäivän johtamiseen valottaa Koskela vai Lammio [s.57] artikkeli, jossa tiivistetään johtamistietämys ja -kokemukset lyhyeksi lukupaketiksi. Se kannattaa palauttaa mieliin ajoittain. Suojeluskuntien synty [s.65] kertoo vähemmän tunnettua lähihistoriaa Espoosta. Täälläkin on valkokaarteja ollut, vaikka punaiset pitivät Helsingissä valtaa vapaussodassa. Tekninen ampumarata [s.79] lähtee liitoon kohti tulevaisuutta miettien, voisiko suojeluskuntien luomaa ratakantaa elvyttää pääkaupunkiseudulla, jossa ampujia on pilvin pimein, mutta radat katoavat kokonaan asutuksen tieltä. Historiaa ja perinteiden vaalimista käsitellään JuhlaGonan loppuosassa, johon on koottu tuhti pläjäys faktaa toiminnasta viimeisten kymmenen vuoden aikana. Ensin perinteet siirretään veteraaneilta reserviläisjärjestöille [s.85], sitten Espoon Reserviläiset esittelevät [s.89] 43-vuotisen historiansa ja lopuksi TaRu listaa tapahtumat 10 vuodelta [s.93]. Kuvat: Heikki Valkonen, Paikallisosasto, Maria Fonsell, Kimmo Karinen, TA-kilta, SA-kuvat, Ville Maijanen ja monet muut. Piirrokset: Erkki Stenman ja Heikki Valkonen 2

PÄÄTOIMITTAJALTA ASENTO - TOIMIKAA! Virtaukset ovat pyyhkineet maanpuolustuskentän yli. Kussakin ajassa on omat tyylinsä ja muoti-ilmiönsä. Alkuun oli rypäs kerhojen kursseja, joita MPK ry tuki järjestelykustannuksissa. Ensin peruskoulutusta, sitten yhä erikoistuneempaa kurssia ja Puolustusvoimien ohjaamana paluu komppanian puolustukseen ja vastahyökkäyksiin kohdennetuissa reservin pääharjoituksissa. Paikallisosastot nousivat tyhjästä ja toivottavasti pääsevät mukaan maakuntajoukkojen koulutusorganisaatioon. Ammunta ja taistelu ampumaradoista on tämänpäivän asia. Se on myös sydämen asia. Itse kotiuduin 1991, parin vuoden jälkeen toimin killassa ja pian myös TaRussa, joka vei sitten voiton huomiostani. Pääsin näkemään ja kokemaan suuren murroksen, joka kohtasi reserviä. Kertausharjoitukset ajettiin alas ja kerhotoiminta vapautui lakirajoitteista sekä alkoi rönsyillä. Me loimme perinteitä ja rikoimme vanhoja. Loimme myös jäsenlehden ja uuden tavan dokumentoida toimintaamme. Gonan parissa on tullut tehtyä töitä paljon. 30 Gonaa toimittaneena on hienoa työstää vielä tätä JuhlaGonaa. 10-vuotias Gona saa arvoisensa synttärit. Toivon sinulle, lukija, mitä parhaimpia lukuhetkiä tämän opuksen parissa. Toivottavasti tästä on iloa muutamaksi illaksi ja vuosiksi. Normaalin Gonan taittamiseen menee tunti per sivu, tähän on mennyt enemmänkin. Vaikka teksti on valmiina, tunti hujahtaa helposti. Tässä on etsitty kuvia, editoitu niitä sekä taitettu juttuja moneen kertaan, korjailun yhteydessä. Palvo siis iltayön hikikarpaloita ja verestävin silmin viilattuja tekstirivejä. Tämä kirja on kaikille - ottakaa opiksi Päätoimittaja JuhlaGona -kirja Heikki Valkonen, ylil 3

TARUN PUHEENJOHTAJALTA VUODEN KERHO - AINA Tapiolan Reserviupseerien historia liittyy läheisesti taloudellisesti voimakkaasti kehittyneen Suomen ja etenkin pääkaupunkiseudun lähihistoriaan. Kymmenen vuotta sitten tehdyssä historiikissa on ansiokkaasti kerrottu yhdistyksemme perustamiseen liittyvistä yhteiskunnallista oloista ja alueen kehityksestä. Tämän 50- vuotisjuhlajulkaisun tarkoituksena on valottaa erityisesti viimeisen 10 vuoden aikaista murrosvaihetta, joka on voimakkaasti muuttanut vapaaehtoisen maanpuolustustyön toimintamuotoja. Alueellisena kerhona TaRu on toiminut kanavana niille henkilöille, jotka tuntevat kutsumusta ja haluavat kantaa vastuuta yhteisten asioiden kehittämisestä myös vapaa-aikanaan. Luontaisen kasvun laajentamassa toimintaympäristössämme olemme onnistuneet aktiivisella otteella saamaan mukaan runsaasti uusia jäseniä. Nykyisin jäseniä on 660. Monipuolinen toiminta ja aktiivinen osallistuminen ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että TaRu on nykyisellään piirimme suurin kerho ja alueellinen toimija. Näistä edelläkävijän ansioista on Helsingin Reserviupseeripiiri kaksi kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana valinnut yhdistyksemme Vuoden Reserviupseerikerhoksi. 4 Tämän päivän reserviläistoiminta on muodoltaan varsin laaja-alaista. Perinteisten sotilastaitojen ylläpidon ja kehittämisen lisäksi jäsenistömme toimii johtajina ja osallistujina eri tapahtumissa ja tehtävissä. Veteraanien arvokas työ ja sen perinnön vaaliminen on kunnia-asiamme ja tämän velvoitteen ovat nuoremmat sukupolvet ottaneet ansiokkaasti vastaan. Espoolaisen vapaaehtoisen pelastuspalvelun johdon runko koostuu jäsenistöstämme. Puolustuspoliittinen keskustelu käy aina vaalien alla varsin vilkkaana. Tästä meillä on kokemusta aivan viime ajoilta ja ilman ennustajan taitoja uskaltaa ennalta arvata, että nämä kysymykset ovat pian taas esillä. Hyvä niin, sillä vakavimmillaan on kyse valtiomme itsenäisestä päätöksentekokyvystä ja väestömme hyvinvoinnin turvaamisesta. Alueellisella tasolla kohtaamme nämä toimintaympäristömme muutokset vuosikymmenen lopulla, jolloin Puolustusvoimat järjestää alueellista organisaatiotaan. Meidän tehtävänä on seurata tätä kehitystä ja antaa oma panoksemme muuttuvien rakenteiden eteenpäin viemiseksi. Puheenjohtaja Tapiolan Reserviupseerit Veli-Heikki Saari, kapt

ESRESIN PUHEENJOHTAJALTA TOIMINTAA ARVOON KATSOMATTA Reserviläistoiminta, sotilasarvoon katsomatta, on voimavaramme täällä Espoossa, kun toimimme yhteisen Isänmaamme hyväksi. Tähän pohjautuu tiivis yhteistyömme Tapiolan Reserviupseereiden, Espoon Maanpuolustusnaisten sekä Paikallisosaston kanssa. Tälle pohjalle olemme luoneet vahvan vaikuttaja- ja mielipideyhteisön tänne Espooseen. Olemme monella tavalla olleet ja tulemme olemaan suunnannäyttäjiä reserviläistoiminnalle sekä pääkaupunkiseudulla että laajemmallakin alueella koko valtakunnassa. Suomen asevelvollisuusarmeija teki viime sodissa lähes mahdottomasta mahdollisen ja säilytti maamme itsenäisyyden. Muistamalla yli 60 vuotta sitten koettua arkipäivää voimme todeta, kuinka helppoa elämää me nykyisellään vietämmekään. Vai vietämmekö sittenkään? Suomi ei ole enää ulkona maailmalla tapahtuvista levottomuuksista. Kuulummehan me Euroopan Unioniin, jonka jäsenenä olemme nyt myös maailman kartalla. Reserviläisliiton vuoden 2006 teemana on Reserviläiset turvanasi, joka on usean vuoden ajan ollut ajankohtainen ja muistuttaa meitä siitä arjen epävakaudesta, jota maailman poliittinen tilanne lukuisine terroristi-iskuineen, uusine ydinasekokeiluineen ja sotineen luo. Me Reserviläiset olemme lisäämässä maamme vakautta omalla toiminnallamme ja valmiita myös puolustamaan Isänmaatamme, jos tarve niin vaatii. Jokainen meistä omalta osaltaan päivittäisessä elämässään voi kannustaa myös muita uskomaan parempaan tulevaisuuteen, jossa meidän jälkeläisillämme on hyvä elää. Yhdistyksemme on viime vuosina kasvattanut jäsenmääräänsä voimakkaasti, ja lähestymme huimaa vauhtia 400 maksaneen jäsenen rajaa. Olemme tällä hetkellä selvästi kolmanneksi suurin Helsingin Seudun Reserviläispiirin jäsenyhdistys. Vuosien panostus jäsenhankintaan on siis tuottanut tulosta ja olemme saaneet positiivista julkisuutta, joka vetää kansan liikkeelle. Kuulumalla reserviläiskerhoon olet jo osittain osaltasi kantanut kortesi kekoon ja tukenut yhteistä tavoitettamme: Suomi pysyy ja vahvistuu itsenäisenä valtiona. Puheenjohtaja Espoon Reserviläiset Kimmo Karinen, vääp 5

EMPN:n PUHEENJOHTAJALTA MIESTEN RINNALLA Espoon Maanpuolustusnaiset toivottavat lämpimästi onnea ja menestystä juhlavuoden 2006 johdosta yhteistyökumppaneilleen Tapiolan Reservinupseereille, Espoon-Kauniaisten Paikallisosastolle ja yhteiselle äänenkannattajalle Gona-lehdelle samaan vuoteen osuneiden täyskymppien johdosta. Naiset haluavat ottaa vastuuta miesten rinnalla yhteisen Isänmaamme hyvinvoinnin turvaamisessa. Viimeiset kymmenen vuotta on haettu näkyvyyttä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa myös naisille. Tässä auttoi Neuvostoliiton valtiollinen hajoaminen 1991 ja sen myötä poliittinen vapautuminen. Naisten osuus MPK:n kursseilla on ollut 22%, josta iso osuus on 1995 alkaneen naisten vapaaehtoisen asepalveluksen myötä reserviin siirtyneitä naisia. Lotta Svärd -järjestön ja siihen kuuluneiden lottien maineen palauttaminen loivat pohjaa nykyajassa toimivien naisten vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Avuksi tuli myös 1993 perustettu MPK, josta on kehittynyt koulutuksen ryhdistäjä ja koordinoija. Vahva vaikuttaja on 1997 perustettu, lähes 200 000 jäsenen ja 11 järjestön toimintaa koordinoiva Naisten Valmiusliitto. Liitto suunnittelee koulutusohjelmia yhteistyössä MPK:n ja puolustusvoimien kanssa. 6 Ensimmäisinä kursseina toteutettiin kouluttajakoulutus, jonka kävijät ovat toimineet kurssinjohtajina ja alansa kurssien vetäjinä. Naisten Valmiusliiton nykyinen puheenjohtaja on Anneli Taina ja edellisinä ovat toimineet Marjatta Nykänen, Elisabeth Rehn ja Riitta Uosukainen. Valtakunnallisia toimialaharjoituksia järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja muita harjoituksia ympäri vuoden. Niissä voi teoriaopintojen lisäksi harjoitella käytännössä eri aloja: Aisti-ilmavalvonta, Ajokurssi B-luokka, Arjen turvallisuus, Henkinen tuki, Kenttälääkintä, Kenttämuonitus, Maastotaidot ja Sotilaskoti maasto-olosuhteissa. Voimien yhdistäminen naisjärjestöjen kesken on ollut pääteemana tarkasteltavan 10 vuoden aikana. Konkreettisena osoituksena tästä on reservin upseerien naisten ja aliupseerien naisten toiminnan yhdistäminen uuden Maanpuolustusnaisten Liiton alaisuuteen 2004. Myös yhteistyö miesten kanssa on lisääntynyt vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja koulutuksen suunnittelun alueella. Jäsenhankinnassa riittää haastetta nykyajan runsaan vaihtoehtoisen toiminnan tarjonnan vuoksi. Otamme haasteet vastaan ajassa eläen. Puheenjohtaja Espoon Maanpuolustusnaiset Elsi Tuominen

PAIKALLISOSASTON PÄÄLLIKÖLTÄ YHDESSÄ OLEMME LYÖMÄTTÖMIÄ Hyvät reserviläiset ja paikallisosaston toimijat. Kiitän kaikkia TaRun ja EsRES:n jäseniä hyvästä yhteistyöstä menneiden kymmenen vuoden aikana, koska EsKaPAT:n toiminta on alusta alkaen liittynyt saumattomasti yhteen ja tukenut kaikkea toimintaamme. Yhdistystemme tuella paikallisosastomme on pystynyt kunnialla täyttämään paikkansa aktiivisena linkkinä puolustusvoimien, viranomaisten ja reserviläisten välillä. Me olemme rakentaneet toimivan organisaation ja toimintamallit, joita on seurattu tarkasti niin Puolustusvoimissa kuin ympäri maata. Ilolla voin todeta, että viitoittamamme polku on saanut seuraajia ja tukijoita. Esitaistelijoina olemme törmänneet moniin ongelmiin ja ratkoneet niitä helpottaen muiden tietä maanpuolustuksen hyväksi. Toiminta on syntynyt hengestä, lähes ilman resursseja. Panoksensa ovat antaneeet ne monet uutterat järjestäjät, jotka ovat jaksaneet seistä tihkusateessa ammunnan johtajina ja kouluttajina. Väliin sade on ollut räntää ja mieli yhtä musta kuin syysyö, mutta aina motivaatiota on löytynyt taas uuteen harjoitukseen. Teille pyyteettömät puurtajat ja innokkaat paikallisosastolaiset - kiitos! Paikallisosaston päällikkö Espoo-Kauniaisten osasto Kai Haatainen, kapt 7

JUHLAGONA KUN GONASTA TULI GONA Espoolaisten reserviläisjärjestöjen yhteinen jäsenlehti Gona, täyttää 10 vuotta. Tämä kirja on sekin Gona, 128-sivuinen JuhlaGona. Mistä ja miten kaikki sai alkunsa ja millaisia muutoksia lehti on kokenut alati muuttuvassa reserviläistoiminnassa? Koska Gona on aina toiminut myös historiankirjoituksena, tämä kirja pohjautuu osin vanhoista Gonista löytyvään tietoon. Tämä artikkeli kokoaa Gonan historiaa, miten ulkoinen kuvamme on muodostunut. Kymmenen vuotta sitten TaRun hallitus kokoontui normaaliin kokoukseensa, jossa aiheeksi nousi jäsenlehden tuottaminen. Kaikki olivat innoissaan, tosin vanha kaarti varoitteli sen olevan iso urakka. No me nuoret emme uskoneet vaan kävimme lehden tekoon. Pidettiin myös nimikilpailu, jossa oli kaksi ehdotusta. Taru-info voitti niukasti ja keskustelu kuumentui iltahämärissä, kokouksen ollessa neljännellä tunnilla. 8

vua tekstiä, olihan tapahtumiakin ollut kolme. Loput 7 sivua olivat kannet ja kurssiilmoituksia yms. vakiotavaraa. Siis melko köykäinen lehdykkä, mutta paljon työtä sekin vaati. Miten niin? TAITTAMINEN ALUSSA Alun laadukkainta osaa sekä sisällöllisesti että laadullisesti. Käynnissä tilapäisväline -kurssi, jossa muillekin kerhoille jaettiin räjäytys- ja tapahtumanjärjestelyoppia. Sissinkiukaan löylyt muistanevat kaikki. Nimi tuntui pliisulta ja Reservilästen liityttyä tiedotuksen piiriin, oli hyvä syy vaihtaa myös lehden nimeä. Siirryttiin Gonaan. Ensimmäisen lehden pääaiheena oli kerhon 40-vuotistaival ja juhlat. Siitä oli tekstiä 3 sivua. Maastotapahtumista oli samoin 3 si- Tietotekniikka oli jo silloin apunamme, mutta kovin hajanaisesti. Meille kerrottiin saksitaiton tulevan kyseeseen meidän välineillämme. Ajattelimme, että hienoa oppia oikea taittotekniikka. No, saksitaitto olikin vähemmän glamourinen väline. Se sisälsi paperin, liiman ja sakset. Tekstinkäsittelyohjelmalla ei lyhyen jutun kirjoitus kauaa kestänyt. Kuville jätettiin tyhjiä rivejä - sopiva määrä. Teksti tulostettiin paperille ja väripaperikuvat leikattiin ja liimattiin omalle paikalleen, melko suoraan. Sivusta otettiin sitten kopiokoneella kopio, jossa 9

10 kontrastia muuttamalla yritettiin saada kuvista jotain näkyviin. Jälki tosin muuttui jatkokopioinnissa monesti melkein tunnistamattomaksi mustuudeksi. Kun tulos tyydytti, oli sivu valmis ja se teipattiin aukeamaksi, toisen valmiin sivun kanssa, joka tuli siis samalle paperille lopullisessa lehdessä. Tästä syntyi kantataitto eli hieno nimi sisältösuunnitelmalle. Sivut piti tehdä sopivassa järjestyksessä valmiiksi, koska heti kun ensimmäiset kaksi vastakkaista aukeamaa olivat valmiina, (1 paperi 4 sivua), aloitettiin kopiokonerumba. A3 aukeamaa kopioitiin monta sataa kappaletta, valmiit laitettiin syöttölokeroon takaisin, jotta niiden toiselle puolelle kopioitiin kohta vastakkainen aukeama. Harjoittelulla sai sivut syöttölokeroon oikein päin, mahdollisuuksia kun oli neljä. Kopiokone sauhusi ja piti melkoista rytinää. Paperitukoksia alkoi ilmestyä yhä useammin. Korjaaja kävi virittelemässä konetta ja vaihtoi osia. Kuitenkin kopiot piti ottaa. Kone toimi, jos työn suoritti 100 kappaleen erissä ja antoi koneen sitten jäähtyä jonkin aikaa. Samalla sitä uppoutui uusien sivujen tekoon - ja poukkoili kopiokoneen hoidossa. Näin työ hidastui entisestään. Onpa sitä istuttu läpi yönkin paino- ja taittotöissä. Parin viikon lehdenteon ja useimmiten Lohvan Erkin junaileman loppukopioinnin jälkeen kaikki sivut alkoivat olla nipuissa. Pidettiin koontatalkoot, joissa lehden sivut koottiin nippuun, taitettiin keskeltä ja niitattiin avoin niitti lattiamattoa vasten ja taitettiin niitin päät käsin. Samalla kiinnitettiin osoitetarrat kuoriin ja lehti kuoren sisään. Talkoissa touhusi tusina uutteraa kättä. Muuttolaatikoissa lehdet kannettiin

postiin, jolloin saattoi sanoa homman olevan valmis. Enää pari päivää odotusta, niin lehdet olisivat kaikkien kotona. PIKKU KEHITYSASKELIA Vähitellen lehdenteko helpottui pienin askelin kuten pidempivartisen niittaajan löytymisen jälkeen. Vaihe vaiheelta tekemistä järkeistettiin ja nopeutettiin. Ensimmäinen iso muutos tuli skannerin ja ensimmäisten digikameroiden myötä (Gona IV 1997). Digikuvilla laatu parani selvästi ja varsinkin niiden sijoittelu helpottui. Taustavalon puuttuessa se heijastettiin peileillä kuvan taakse ja tarkkuus oli huimat 200dpi:tä. Paperikuvista skannaus onnistui hyvin ja harvat digikuvat loistavat laadullaan. Kopioinnissa koitettiiin kaikkea, rasteriakin, ja tietysti kopiokoneen kaikki omat säädöt käytiin moneen kertaan läpi. Useat kuvat ovat tummia ja sumeita. Kopioitaessa jälki huononi entisestään, väliin jo printterin jälki oli epätasaista ja kopiokone jätti vaaleita alueita järjestel- Painettu sana näyttää ihan erilaiselta kuin kopioitu. Tässä vaiheessa kuvista tuli oikeita valokuvia, joista erotti kaikki pienetkin yksityiskohdat. Muistan melkein tipahtaneeni pelkiltä nähdessäni ensimmäisen painetun lehden I/2002. Ylimääräiset välikopiot poistuivat huonontamasta jälkeä. Tämä kaikki tapahtui tosin vasta pikkuhiljaa, lopullisesti vasta Gonassa II/2001. Digikamerat olivat harvinaisia työsuhde-etuja, isoja patterisyöppöjä, joita ei talvella tai kostealla kyennyt käyttämään ollenkaan. Skannerin lisäkilkutteella skannattiin diakuvia vielä pitkään ja sen näkee jäljestä. 11 mällisesti. Niitä koitettiin kikkailla vähemmän aroille sivun alueille paperia kääntämällä, jotta läikät osuivat tekstiosuuksille kuvien sijaan. Alunperin hyviä kuvia ja juttuja sekä kopiokonetta kävi sääliksi, mutta ei kun uutta paperinivaskaa koneeseen...

DIGITAALIAIKAAN Ratkaiseva muutos tuli Pagemaker-taittoohjelman myötä. Siinäkin tosin aloitettiin manuaalisti lehden taitto, kunnes Alajoen Tomi hoiti lehden pohjan kuntoon, jolloin päästiin irtosivuista oikeaan lehteen. Kuvat liitettiin pelkkinä linkkeinä, jottei tiedosto olisi paisunut 100 MB:iin ja hyydyttänyt taitto-ohjelmaa. Tämäkin opittiin kantapään kautta eikä manuaalista tai joltakin kokeneemmalta. Yksi asia on kuitenkin pysynyt kaikkien lehtien osalta muuttumattomana ja se on lehden tekeminen reilusti aikataulusta jäljessä, yksilöiden venyessä viedäkseen työn loppuun ja kaikki viimehetken paniikissa...myös tätä kirjoitettaessa. Lehti toimitettiin CD-rom:lla painotaloon, jossa se alkuun kopioitiin ja myöhemmin todella painettiin. Artprintin käyttö merkitsi huikaisevaa eroa kuvien laadussa. Lehdestä tuli - hieno. Tässä samassa vaiheessa ilmeisesti oman ajankäytön arvostus oli tekijöillä muuttunut riittävästi, jotta kaikki mahdollinen lehdentekovaiheista, jotka vain voitiin, ohjeistettiin, automatisoitiin tai ulkoistettiin. UUDISTUKSET 1998 aloitettiin tuplakokoisella Gonalla, jossa oli jo 28 sivua. 2002 lisättiin 4 sivua painoteknisistä syistä ja olihan lisätila tarpeen juttujen voittaessa alaa ilmoituksilta. Sivunumerointi ilmestyi ensi kerran Gonaan IV/1998, mutta yhtenäinen tyyli sivujen kesken puuttui täysin. Siihen on päästy vasta viime vuosina ohjeistuksella ja oikoluvun oikoluvun oikoluvuilla. Vali(s)tusupseeri esiteltiin Gonassa I/2002 ja runopalsta Gonassa II/2001. Valistusupseerin palstaa on julkaistu lehdestä III/2001 alkaen seitsemän palstan verran. 12 Sisäkannen vanhojen Gonien kansien kuvakollaasi esiteltiin numerossa I/1999 ja se pysyi vuoden 2003 loppuun, kunnes uusi toimittaja uudisti lehden kannen ja fontit.

Kotisivut muuttivat tiedotuksen luonnetta dramaattisesti. Enää ilmoituksia ei kannattanut esitellä Gonassa, vaan päivitettävissä olevat kotisivut ja varsinkin sen toimintakalenteri hoitivat suuren tiedotustaakan tästä eteenpän. Gonassa keskityttiin selostamaan menneitä tapahtumia kuvien kera. LEHDEN LINJA Gona IV/2002 oli jäsenhankintanumero, josta otettiin huima 4500 kappaleen painos. Siitä karsittiin kaikki aikasidonnaiset asiat kuten mainokset ja kalenterit. Lehteä on käytetty sittemmin yleisötilaisuuksissa ja jaettu kaikille uusille jäsenille. Tämä osoittautui aikaa myöten erittäin hyväksi ideaksi, sillä kaikki uudet jäsenet saivat jäsengonan, joka kertoi erilaisista tapahtumista koittaen välittää viestiä, että vain taivas on kattona onpa sinnekin aikanaan päästy Gona on pysynyt särmänä ja tinkimättömänä. Alusta asti oikeutta on jaettu lehtien palstoilla omankäden oikeudella. Vuosia jatkui tuoreen lehden jälkipyykki, eli joku tuohtunut lukija antoi kitkerää kommenttia. Ei koskaan itse asiasta eikä suoraan. Jokin sivulause vain oli tulkittu ja kalikka kalahtanut nilkkaan. Joskus koettiin yhteinen naurunremakka, kun paljastui, ettei juttu osoittanutkaan tiettyä, luultua henkilöä, joka oli nostanut vastametakan. Vihaiset nuoret upseerit tekivät tästä omat tiukat johtopäätöksensä Kovimmat jutut livahtivat lehteen viimeisinä ja tulivat yllätyksenä lähes kaikille. Niin tuli myös kolmannessa lehdessä (Gona III/ 1996) tehty nimenvaihdos. Se tehtiin iltayöstä valmiiksi, toimitus teki reteän linjanvedon ja muutti nimen Gonaksi. Hallitus kakisteli pitkään, mutta nimi säilyi. Nimi herättää sopivasti huomiota varusmiesten ja kotiutuneiden keskuudessa. 13

1996 ja 1997 lehdet sisälsivät tiukkoja kannanottoja toiminnan puolesta, järjestöbyrokratiaa vastaan. Olimmehan itse noita toiminnan miehiä ja monesti törmäyskurssilla sääntöjen ja politikoinnin kanssa. Aihe loi uuden käsitteen Nuoret vihaiset upseerit, joka elää edelleen. Alkuun se oli nimimerkki. Tässä malliksi artikkeli ensimmäisestä Gona -nimeä kantavasta lehdestä: TEKSTILAINAUS VUODELTA 1996 MISSÄ OLET RESSU? ETSIN ÄKSÖNIÄ! Reserviläistoiminnan uskottavuutta menneinä vuosina ovat syöneet julkisuudessa esiintyvät kaunopuheiset ja mitäänsanomattomat artikkelit, joissa riidellään akateemisella tasolla kattojärjestöjen luonteesta, sekä huru-ukot, joilla ei ole montakaan kiinnekohtaa tähän päivään ja maailmaan, sekä sisäänlämpiävä tai peräti olematon toiminta. Valitettavasti tämä kuva ei ole täysin väärä, kähmintää ja omaneduntavoittelua esiintyy nytkin ja uskallan veikata, että joka kerhossa. Yksi selitys sille miksi näin on päässyt käymään on, että toimintaa ei voitu julkisesti laillistaa Pariisin rauhansopimuksen tähden, joten tapahtumat ja koulutus piti naamioida jos jonkinlaisiksi pelastuspalvelukoulutuksiksi ja jotoksiksi, eikä puolustusvoimat voinut vaivatta näitä tukea. Myös maanpuolustustahto oli pohjalukemissa, kiitos 70-luvun kukkaissukupolven rakkausteesien, joten uusia jäseniä ei saatu. Tämä johti kerhojen nopeaan ukkoutumiseen ja siihen, että monen kerhon päätoimintamuoto on kymmenjäsenisen hallituksen kokous. 90-luvun vaihteessa alkanut innostus maanpuolustukseen on kukkaisvanhempien lasten kapinaa vanhempien arvomaailmaa vastaan. Tästä olisi voinut tulla kerhojen uusi tuleminen, mutta kerhoissa on vallalla vanha ikäluokka, joka ei ymmärrä samaa kieltä kuin nuoret ja on haluton antamaan paikkansa nuorelle innokkaalle reserviläiselle, joka ei ymmärrä, miksi Helsingissä on kymmeniä kerhoja, yhdistyksiä ja kiltoja, ja että yhteistoiminta on kiellettyä. Uusien kerhojen perustamisbuumi on ymmärrettävää yhdistysten luvatussa maassa, kun maanpuolustustoiminta laillistettiin ja se sai näin julkisen hyväksynnän. Enää reserviläistoiminta ei ollut isänmaallisten yksilöiden, jotka uskalsivat harrastaa epämuodikkaasti, huolta maansa turvallisuudesta, vaan siitä tuli keino kerätä henkilökohtaista karriääriä ja päästä piireihin. 14

Poliittiset broilerit antoivat isänmaallisia lausuntoja ja liittokokouksissa kiiteltiin kilvan kavereita ja jaettiin tietysti tavan mukaan tonneittain mitaleita. Mitään konkreettista tämä ei tietenkään poikinut, eikä innokkaita varusmiespalvelustaan suorittaneita nuorukaisia värvätty mukaan toimintaan johdonmukaisella ja yhtenäisellä markkinoinnilla. Jos kaverisuhteilla mukaan saatu nuori halusi vaikuttaa, hänet muokattiin ruotuun tai tapettiin into pohjattomalla byrokratialla ja kliseillä perinteistä. Kerhon vaihtokaan ei auta, ongelmat ovat juurtuneet niin syvälle ja kaikkialle. Mutta älkää antako tästä tulla kierrettä, enää ei perusteta yhtään uutta yhdistystä tälle rintamalle, eihän tänne kohta edes vihollinen mahdu hyökkäämään, kun kerhot kilpailevat keskenään jo koko rintaman leveydeltä. Voimavarojen keskittäminen on talouselämän puolella jo kovassa vauhdissa, miksei sitten meillä? Jos yrityksessä taistellaan kynsin hampain saneerausta vastaan ja lopputuloksena koko firma kaatuu, niin kaikkihan silloin ovat lopulta pellolla. Paitsi tietysti johtajat, meillä liittojen johtajat, joille perustetaan uusi alkuinnostuksen ajan toimiva kerho (vanhan kerhon hallitus jää pitämään säännöllisesti kokouksensa ). Jottei suuret söisi pieniä ja istuttaisi katkeruuden siementä, lakkautetaan kaksi kerhoa ja perustetaan niiden voimavaroista uusi yhteinen kerho, jolla on tuplamahdollisuudet kehittää maanpuolustusta. Tätä kun jatketaan riittävän kauan, kansa seisoo taas yhteisen päämäärän takana kuten talvisodassa ja sadat päällekkäisyydet on voitu karsia ja keskittyä olennaiseen. Tiedän, että tässä vaiheessa niskakarvat nousevat pystyyn ja varmistimet rapsahtelevat, mutta on muistettava, että se joka tekee, päättää. Ei kannata miettiä ja pelätä, mitä suuri jäsenistö sanoo, kun se ei kerran edes viitsi ottaa osaa oman kerhonsa tapahtumiin. Kerho ei ole mikään päiväkoti, jossa muiden maksamana järjestetään reserviläisille ohjelmaa ja hoidetaan maanpuolustus, se on yhteinen harrastus, jossa on tarkoitus viihtyä. Huru-ukot, jotka jahtaavat mitaleita perustakoot yhteisen etujärjestön, joka pyörittää omaa pajaa. Poliittiset broilerit hypätkööt järveen, maanpuolustuspuheilla ostetun edustuspaikan varmistuttua vaihdatte kuitenkin kantanne tredikkäämpään. Suuri reserviläisjäsenistö, jos ette osallistu, emme mekään tarvitse teitä. Maanpuolustus on tekoja eikä puheita. Siinä ei lupaukset tai aikeet auta, raha ja rauta ratkaisee. Jos ei tee, ei ole toimintaa, niin yksinkertaista se on. Sinulle varusmies tai nuori reserviläinen; ota selvää itse, tämä kirjoitus ei oikeuta sinua leimaamaan reserviläistoimintaa, vaikka onkin aika järeää tekstiä ja paljastusluonteinen. Toiminnassa on tähtihetkiä, jotka tekevät harrastuksesta antoisan. Kaikki on itsestä kiinni; toiminta on erittäin monipuolista opettaen ihmissuhteista, työelämästä ja antaen arvokasta järjestelykokemusta, jolla pärjää ja jota varmasti arvostetaan. 15

Onneksi kaiken voi vielä tehdä oman aikataulun mukaan, sopeuttaa työmäärän elämänvaiheeseensa sopivaksi, muistaen että sovitut hommat tehdään ajallaan ja kunnolla. Kerhoissa saa paljon uusia kavereita ja kaveria ei jätetä eikä petetä. Unohtaa ei sovi myöskään kontakteja, jotka usein ovat kultaakin kalliimpia, kun tarvitsee apua tai asiantuntemusta. Tietoa löytyy joka elämänalalta ja menijöitä joka lähtöön. Arvot ja tittelit eivät määrää, jokainen punnitaan tekojensa mukaan. TOIMINTA ON TEKIJÖISSÄ, EI PUHEISSA Monesti haettiin vakiopalstoja ja juttusarjoja, jotta tietoa olisi voinut jakaa pienissä erissä, jaettuna moneen peräkkäiseen Gonaan. Näiden kohtalona oli unohtua toisen tai kolmannen jutun jälkeen. Kokeiltuja palstoja: Ase-esittelyt, RK-variaatiot, Glock, Colt AR-15, PKM Ammunnan lajiesittelyt Varuste-esittelyt: retkivaatteet, teltat, laavut, asekotelot... Gona kysyy, Gona vastaa Vapaaehtoisarmeijoja maailmalta: Ruotsi, Norja, USA Valistusupseeri Heikki Valkonen Nuori ja vihainen sotilaskoulutusupseeri Muistuu elävästi mieleen myöhäinen ilta toimitilalla, kun monen tunnin uurastuksen jälkeen pinna alkaa olla nälästä, väsymyksestä ja janosta lyhyenläntä, eikä ymmärrystä riittänyt enää kaikille epäkohdille ALKU 1996 Lehti siis alkoi TARU-INFO nimellä, yksinomaan Tapiolan Reserviupseereiden tiedotuslehtenä. Espoon Reserviläiset liittyivät jakeluun Gona nimenmuutoksen myötä jo lehdessä III/1996. Espoon Maanpuolustusnaiset aloittivat oman palstansa lehdessä I/1997 ja Espoon-Kauniaisten Paikallisosasto II/1998. Siis teksti ESPOON RESERVIN TIEDOTUS- LEHTI ei ole turhaan komistanut Gonan kantta jo 10 vuotta. Mielenkiintoinen lehti on II/2003, jonka nimeä ei tottumaton tavaa...jotain TOHA? Ei vaan Gona venäjäksi. 16

Siinä valistusupseeri päättää kirjoitussarjansa Suomen tiestä jatkosotaan. SINÄ NUORI - heti Venäjälle! jutussa kuvataan piirin järjestämää ja kustantamaa stipendimatkaa nuorille upseereille vanhoille taistelukentille Venäjän puolelle, sisältäen hyviä ohjeita matkaan aikoville. Oppaaksi mukaan saa irrotettua keskiaukeaman Kohteliaan reserviläisen SUO- MI-VENÄJÄ keskusteluoppaan. Tyyliin kuuluen lehti päättyy ylipäällikön päiväkäskyyn numero 1. Gona on muokannut mielipiteitä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta paljon, sillä sen levikki on ollut normaalistikin 1200 kpl sisältäen kerhojen jäsenet, yhteistyötahot ja viranomaiset koko pääkaupunkiseudulla. Kahta tavallista lehteä on käytetty jäsenhankintakampanjoissa, jolloin painokset ovat olleet 4500 kappaleen luokkaa! Gonaa tehdessä on kirottu ja naurettu. Tehdessä on tullut opittua paljon. Monia asioita on voinut hyödyntää töissä...ei ehkä sellaisenaan, mutta kokemuksesta on kyllä ollut paljon hyötyä. 10 vuotta Gonan riveissä 10 vuotta kellaritonttuna 10 hurraata Gonalle! Heikki Valkonen, ylil Keskusteluopas alkaa sovinnaisesti, mutta seassa alkaa vilahdella yhä kovempia sanoja: Ravintolassa - Juokaa ensin itse Leikkikentällä - Kulkekaa edelläni Liikeneuvottelussa - Puhukaa vain totta Miliisien kanssa ei sitten enää leikitä... LEHDENTEKO TÄNÄÄN Lehden tekemistä on kehitetty tekniseltä kannalta riittävän paljon, jotta se on kuin mikä tahansa isompikin lehti. Lehti taitetaan kokonaan Pagemakerilla, poltetaan kuvineen CDROM:lle ja postitetaan painotaloon. Osoitetarrat laitatetaan suoraan takakanteen sille varattuun tilaan, jossa on myös palautusosoite vanhentuneiden osoitteiden varalta. Kaikki askeleet on dokumentoitu ja vakioitu. Taittokoneet ennen (ylh) ja nyt (alh) - kirjoituspöytä ja kopiokone ovat vaihtuneet tietokoneeseen ja taitto-ohjelmaan. 17

ESPOON-KAUNIAISTEN PAIKALLISOSASTON HISTORIA PAIKKAKUNNALLA PAUKKUU ESPOO-KAUNIAINEN / EsKaPAT Paikallisosastot kuuluvat Maanpuolustuskoulutus ry:n alueellisesti toimintaa toteuttavaan ja suunnittelevaan osaan. Paikallisosastojen tavoitteina on järjestää kursseja MPK Ry:n, puolustusvoimien ja muiden viranomaisten antamien tavoitteiden mukaan. Kurssit ja tavoitteet suunnitellaan vuosiksi eteenpäin ja sovitaan vuodeksi eteenpäin yhteistyössä viranomaisten, paikallisosastojen päälliköiden ja toimialavastaavien kanssa. Näkyvänä tuloksena toiminnasta on vuosittain julkaistava alueellinen kurssikalenteri. paikallisosastot eivät tarjoa samoja kursseja, vaan oman alueen erikoisosaamisen ja kouluttajien kiinnostuksen perusteella suunniteltua koulutusohjelmaa. Paikallisosastot toimivat yhteistyössä alueiden reserviläisyhdistysten kanssa, koska paikallisosastoilla ei omaa jäsenrekisteriä, vaan yhteyslistoilla olevia toimi- MPK:n kurssit ovat pääosiltaan tarkoitettu kaikille 15 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille, mutta osa kursseista, esimerkiksi sotilaalliset lisäkurssit, on suunnattu vain koulutuskriteerit täyttäville henkilöille. Kursseille voi osallistua myös oman kotipaikan ulkopuolella, koska kaikki 18

Talviset tuliasemat paikallisosaston harjoituksessa joita, joista suurin osa toimii aktiivisesti jossakin alueen reserviläisryhdityksessä. Reserviläisyhdistysten ja paikallisosastojen yhteistyön näkyvin muoto on alueen reserviläisyhdistysten suuri osallistujamäärä puolustusvoimain johtamiin vapaaehtoisiin harjoituksiin (VEH) ja kertausharjoituksiin (KH). Käytännössä toiminta sovitaan puolustusvoimain ja MPK ry:n kanssa ja toteutetaan paikallisosastojen kautta alueellisen koulutussuunnitelman mukaisesti. reserviläisten jatkokoulutus puolustusvoimien kertausharjoituksissa. Jääkärileirien pohjalta on kehitetty tulevien maakuntajoukkojen peruskoulutusohjelma, koska kertausharjoituksiin valmistava ja täydentävä kuusi viikonlopun harjoitusta käsittävä neljä vuotta kestävä koulutusputki kattaa kaikki sotilaan perustaidot kiväärimiehen tehtävistä komppanian johtamiseen. Espoo-Kauniaisten paikallisosto on keskittynyt sotilaallisten lisäkurssien, ampumatapahtumien, varautumiskoulutuksen, turvakurssien ja marssikoulutuksen järjestämiseen pääkaupunkiseudun reserviläisyhdistysten kanssa. Sotilaallisista lisäkursseista näkyvimpiä ovat olleet tarkka-ammuntaharjoitukset, kohteensuojauskurssit ja jääkärileirit sekä niiden perusteella valittujen ja sijoitettujen Harjoittelua KK:n kanssa 19

Lukiolaisten turvakurssilla Kimmo Karinen opettaa kompassin käyttöä Turvallisuuskoulutuksen näkyvintä osaa ovat olleet lukion turvakurssit ja täydennyspoliisien kurssitus puolustusvoimien tuella. Lukion turvakursseilla vuosittain yli sata Espoo-Kauniaisten lukiolaista on päässyt tutustumaan poliisin, rajavartiolaitoksen, palokunnan ja pelastuspalvelujen toimintaan sekä saanut viettää reippaan toimintaviikonlopun puolustusvoimien koulutukseen ja toimintaan tutustumisella. Paikallisosaston kouluttajat ovat tukeneet täydennyspoliisikoulutusta ja antaneet täydennyspoliiseille mahdollisuuden saada monipuolista ampumaharjoitusta ja voimankäyttökoulutusta. Lähes kaikki täydennyspoliisit ovat osallistuneet myös paikallisosaston koordinoimille järjestyksenvalvojakursseille. Lisäksi osa Lukiolaistyttöjä naurattaa venttiseiskan paino aktiiveista osallistuu vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) harjoituksiin ja kadonneiden etsintään. Monille ampumakoulutus ja soveltavan reserviläisammunnan (SRA) harjoittelu on tärkein osa paikallisosastotoimintaa, koska pääkaupunkiseutujen ampumaratoja on viime vuosina lakkautettu ja harrastuksen jatkaminen kohtuullisella matkustamisella on mahdollista vain puolustusvoimien radoilla. Ampumakoulutuksen tulokset näkyvät kertausharjoitusten ammuntatuloksissa ja hyvissä osallistujamäärissä kaikkiin ampumatapahtumiin. Uutena toimintamuotona on vuonna 2005 otettu mukaan perinneaseilla eli viime sotien loppuun asti käytettyjen asetyyppien kanssa tapahtuvat ammunnat ja kilpailut. 20

Paikallisosasto on kouluttanut satoja turvallisia ampujia kursseillaan, joissa toiminta on ollut avainsana. Turvallisuus on opittu tekemällä ja samalla se on saatu selkärankaan saakka. Luennoilla ja räntäsateessa on aivan eri asia saada asiat menemään tajuntaan, mutta lihasmuisti saa ne pysymään siellä pitkään. Esimerkin voima auttaa omaksumaan tiedot vaivihkaa ja omalle oppimislaadulle luonteenomaisimmimmalla tavalla. Espoo-Kauniaisten Paikallisosastolla, Tapiolan Reservinupseereilla ja Espoon Reserviläisillä on ollut yhteistyötä ja koulutusta on jo yli kymmenen vuotta maanpuolustuskoulutuksen alueella. Ensimmäiset kuusi vuotta olivat jatkuvan muutoksen ja uuden luomisen aikaa koko vapaaehtoisen maanpuolustusharrastuksen hakiessa toimintalinjoja vuoroin myötätuulessa, vuoroin ankarassa poliittisessa vastustuksessa. Työnjako Maanpuolustuskoulutus ry:n, paikallisosastojen, reserviläisjärjestöjen ja puolustusvoimien välillä löysi yhteiset sävelet ja pohjan uudelle juuri alkavalle vapaaehtoiselle maanpuolustukselle. Nyt kymmenen vuoden määrätietoisen rakennustyön jälkeen on alkamassa uusi kausi, jota voi luonnehtia eversti Pertti Suomisen (Reserviläinen-lehti; 7/2004, s.3) sanoin: Sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus organisoidaan siten, että se voi tukea viranomaisten toimintaa kaikilla tasoilla. Tässä tarkoituksessa muodostetaan maakuntajoukkoja, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodanajan joukkoihin. 21

Paavo Nurmi oopperan turvatoimet Espoon Paikallisosaston vastuulla. Järjestäjät kehuivat poikkeuksellista jämäkkyyttä. Paikallisosaston ensimmäisen päällikön majuri Seppo Sonkerin (kuva ylh) kaudella1996 1998 ja toisen päällikön majuri Jyri Favorinin aikana 1999 2001 koottiin nopeasti suuri määrä aktiivisia toimijoita ja luotiin koulutustoiminnan periaatteet sekä perusta yhteistyölle puolustusvoimien ja paikallisosaston välillä. Ensimmäiset paikallisosastot toimivat sotilasläänin paikallisosastoina ja poliittinen ilmapiiri oli kiihkeä sekä puolesta että vastaan. Osa rakensi mielessään uutta suojeluskuntaa ja osa vastusti periaatteen ja suojeluskuntapelon vuoksi kaikkea toimintaa. Kurssien tuottaminen lähti käyntiin nopeasti vartiokomppanioiden kokoamisella ja kohteensuojausharjoituksilla. Luutnantti Teemu Sysmäläinen kokosi ensimmäisen vartiojoukkueen nimellä (1.VartJ) tunnetun vartiokomppanian rungon. Joukkueeseen kuuluvat harjoittelivat parhaimmillaan joka viikko kohteensuojaustaitoja ja aloittavat järjestyksenvalvojakoulutuksen, jopa niin hyvällä menestyksellä, että Paavo Nurmi oopperan turvatoimien kaksi viikkoa kestänyt valvonta hoidettiin vartiojoukkueen voimin. Toiminta laajeni nopeasti aselajikoulutukseen ja aatteellisiin tempauksiin, joilla haettiin reserviläisten lisäksi mukaan toimintaan naisia ja 15 vuotta täyttänyttä nuorisoa. Ammuntakoulutuksen perusta luotiin Unto Pulkkinen aloittamalla tarkkaammuntakoulutuksella, joka on perustana nykyisellekin ampumakoulutukselle. Lisäksi paikallisosastot osallistuivat joukolla paraateihin, kunniavartioihin ja veteraanijuhliin. Kohteensuojausharjoitukset olivat alusta lähtien suuria yli sadan osallistujan kursseja, joissa pääpaino oli rakennusten suojaamisella ja kulunvalvonnalla. 22

Joukkueenjohtaja Sysmäläinen antaa käskyä kulunvalvontaharjoituksessa. Koulunpihaa Tapiolan keskustassa on vyörytetty ja suojattu lukemattomia kertoja. Saimme Seppo Sonkerin aktiivisella toiminnalla Espoon kaupungilta käyttöömme toimitiloiksi Tapiolan lukion vanhan kiinteistön, josta jouduimme luopumaan vuonna 2004 kaupungin myytyä kiinteistön pois. Espoo-Kauniaisten paikallisosastolla ei ole omaa varainhankintaa ja varoja, vaan hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisten koulutustapahtumien, harjoitusten ja kurssien vaatima materiaali on lainattu tai saatu tilapäisesti käyttöön eri yhteistyökumppaneilta, kuten esimerkiksi TaRu, EsRes, MPK ja Puolustusvoimat. Omien varojen puutteesta johtuen toimitilan menetys on ollut raskas isku toimintamme kehittämisen kannalta, koska korvaavia tiloja ole löydetty edes kovalla etsimisellä. Ehkä osasyynä on ollut paikallisosastojen aseman muuttaminen sotilaslääneiltä Maanpuolustuskoulutus ry:n alaisuuteen? Muutoksista huolimatta majuri Heikki Simolan kaudella 2002-2004, paikallisosaston tuottamia MPK ry:n kursseja ja koulutusta on kehitetty kansalaisen arjenturvan lisäksi vastaamaan entistä tarkemmin puolustusvoimien ja eri viranomaisten tarpeita ja toivomuksia. Kurssien ja tapahtumien yhteenlaskettu osallistujamäärä viime vuosina laskettuina kurssivuorokausin on Espoossa ollut hieman yli 2000 vuorokautta. Vartiojoukkue kasvoi komppaniaksi ja komppanian päällikkönä toimi majuri Harri Ruotsalainen. Vuodet 2002 2004 olivat vartiokomppanioiden kehittämisen ja aselajikoulutuksen kiihkeintä aikaa. 23

Kohteensuojauskursseja järjestettiin vähintään neljä vuodessa ja lisäksi runsaasti viesti-, pioneeri ja johtamiskoulutusta. Kaartin Jääkärirykmentin ja Helsingin Sotilasläänin tuella ampumakoulutusta kehittämään ryhtyivät kapteeni Kai Haatainen, vänrikki Veijo Rautio, sotilasmestari Janne Suomalainen, kersantit Jorma Rantanen ja Pete Nyman, alikersantit Jari Niemilä, Mika Järvinen sekä Jarmo Nukarinen. Ryhmä kehitti toimintamallin, joka sopi erittäin hyvin soveltavan reserviläisammunnan ja puolustusvoimien koulutustarpeisiin. Espoon vuonna 2000 aloittama SRA-kurssi on yhä yksi paikallisosaston suosituimmista tapahtumista ja edelleen vuoden ensimmäinen suurtapahtuma. Ottaessani 6.12.2004 paikallisosastomme päällikkyyden jatkoin siitä, mihin kaikkien tukijoukoissa olevien päälliköiden ja aktiivisten toimijoiden avulla on päästy. Espoo-Kauniaisten Paikallisosasto yhdessä Tapiolan Reservinupseerien ja Espoon Reserviläisten kanssa on toimitilojen puutteesta huolimatta jatkanut entistä määrätietoisemmin luotujen perinteiden mukaan työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen 24

kehittämisessä yhteistyössä MPK ry:n, puolustusvoimien, eri viranomaisen, muiden paikallisosastojen ja pääkaupunkiseudun reserviläisjärjestöjen kanssa. Toimintamme painopiste on nykyisin reserviläisten koulutuksessa puolustusvoimien tarpeisiin. Koulutus alkoi vänrikki Veijo Raution rakentamalla nousujohteisella Jääkärileiri kurssisarjalla ja Susi-partiomaastoharjoituksella. Jääkärileirin konsepti on kehittynyt maakuntajoukkojen torjuntajoukkueiden koulutusohjelmaan soveltuvaksi kokonaisuudeksi. Ensimmäiset harjoitukset ovat rakennettu puolustuksen ja vastahyökkäyksen opeille. Sseuraavat harjoitukset jatkavat taajamataistelun ja erikoistaitojen lisäämisellä peruskoulutuksen päälle. Jokaisella harjoitusjaksolla koulutetaan perinteisten kouluammuntojen lisäksi uuden koulutusohjelman mukaisia puolustus- ja toimintaammuntoja. Vuoteen 2005 pidetty Susiharjoitus on saanut seuraajakseen lukuisia samalla mallilla toimivia jotoksia ympäri Suomea; 12 tuntia suunnistusta taitorastien välillä ja vaativat päivän kestävät ammuntarastit. Täydennyspoliisien vuosittainen ja säännöllinen koulutus koettiin alusta lähtien tärkeäksi osaksi paikallisosaston toimintaa ja sitä johtamaan nimettiin koulutusvastaavaksi ylikersantti Pauli Rautio. Nykyinen koulutustoimintamme voidaan jakaa puolustusvoimien tarpeisiin liittyvään reserviläiskoulutukseen ja yleiseen turvallisuutta liittyvään koulutukseen. 25

EsKaPAT pähkinänkuoressa 2006: PAIKALLISVARTIOKOMPPANIAT JA MAAKUNTAJOUKOT Puolustusvoimilta saamamme ensimmäisen tehtävän mukaisesti olemme kouluttaneet reserviläisiä eri tehtäviin, Espoo-Kauniaisten Sotilasalueen paikallisvartiokomppanioille (VK) ja nyt myös rakenteilla oleviin maakuntajoukkoihin. Koulutetut reserviläiset ovat osallistuneet säännöllisesti puolustusvoimien johtamiin kertausharjoituksiin ja vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin. Suuri joukko vartiokomppanioihin sijoitetuista on harjoitellut säännöllisesti yhdessä pätevien valmentajien kanssa Krav Maga itsepuolustustaitoja ja muita sotilaallisia perustaitoja. Vartiokomppaniat ovat kouluttaneet toimintamme tuen kannalta virallisen järjestyksenvalvojakoulutuksen saanutta tukiosastoa, jonka vahvuus tällä hetkellä on yli 100 henkilöä. Merkittävä osa vartiokomppanioiden henkilöstöstä on siirtynyt uusien maakuntajoukkojen vahvuuteen sijoitettuina koulutuksen mukaisiin tehtäviin tai koulutusyksiköihin. SOTILASKOULUTUS Sotilaskoulutuksen painopiste on ollut ja tulee pysymään ammunnassa. Vuosittain on järjestetty useita ampumaleirejä ja muita ammuntaan liittyviä tapahtumia mm. Turvallisen Ampujan kurssin, johon kolmen oppitunti-illan lisäksi kuuluu useita ampumaharjoituksia puolustusvoimien radoilla. Kurssin tavoitteena on lisätä aselain, ampumaratojen johtosääntöjen tuntemusta ja antaa riittävät pohjatiedot vastuulliselle aseenkäsittelylle. Kurssin aikana on voinut suorittaa myös SRA-kilpailuissa ja reserviläisammunnoissa vaadittavan teoria- ja näyttökokeen. Harjoittelussa ja kokeissa käytetään reserviläisammuntaan sopivia kivääreitä, pistooleita ja mahdollisuuksien mukaan myös haulikkoa. Ampumaharjoitukset ovat sekä perinteellisiä kouluammuntoja että sovellettuja reserviläisammuntoja. Lisäksi ampumakouluttajamme ovat toteuttaneet useita ampumatapahtumia, joista yhtenä esimerkkinä Pääesikunnan palkatun henkilöstön palvelusammunnat yli sadalle kantahenkilökuntaan kuuluvalle. Voimankäyttöharjoituksessa pitkätukka saa koulutetuilta turvamiehiltä kyytiä 26

Tarkka-ammunnan koulutus ja harjoittelu kaikissa sääoloissa on kuulunut toimintaamme alusta alkaen. Olemme järjestäneet vuosittain aktiiviampujille kohdennetun puolustusvoiman koulutusvaatimusten mukaisen tarkka-ammunnan perus- ja jatkokurssin. Tarkka-ammunnan perusteet kuuluvat osana kaikkeen antamaamme ampumakoulutukseen. Rantautuminen jääkärileirillä Reserviläisten ja varusmiespalveluun menevien sotilastaitoja kehittävää, ylläpitävää ja kuntoa kohottavaa harjoittelua on lisätty partiomaastoharjoituksia ja suunnistusmarsseilla. Partiomaastoharjoituksissa osallistujat ovat päässeet testaamaan omaa tilanteenmukaista liikkumista yö- ja päiväolosuhteissa, missä kartan ja kompassin avulla siirrytään tehtävärasteilta toiselle ja selvitetään yleisiä reserviläistaitoja vaativia tehtäviä, kuten suluttamista, raivaamista, ensiapua, tulenjohtoa, tiedustelua ja ampumatehtäviä. Suunnistusmarsseilla kohotetaan nousujohteisesti kuntoa vaikkapa Kesäyönmarssia varten. PAIKALLISOSASTOILLAT Kurssien ja harjoitusten lisäksi on järjestetty arvostettujen asiantuntijoiden pitämiä luentoja maanpuolustukseen, yleiseen turvallisuuteen ja kansalaistaitoihin liittyen. 27 Lukiolaisten kurssilla harjoitellaan turvallista aseenkäsittelyä NUORISO Nuoria varten on järjestetty ensimmäisen päällikön Seppo Sonkerin luomat lukion kurssisuorituksen antavat turvakurssit, joissa on rakennettu valmiuksia varusmiespalveluksen suorittamista varten ja opetettu yleisiä kansalaisen perustaitoja. Varuskuntaviikonloppu ja tutustuminen palokunnan, poliisin ja rajavartiolaitoksen toimintaan on ollut aina kurssin kohokohta. Myös teltassa yöpyminen on ollut monelle nykyiselle lukioikäiselle kurssilaiselle elämän ensimmäinen kerta. Hieman erilainen Röllipuku kuin miihn perheen pienimmät ovat tottuneet

ollut aina kurssin kohokohta. Myös teltassa yöpyminen on ollut monelle nykyiselle lukioikäiselle kurssilaiselle elämän ensimmäinen kerta. PERINNE Olemme järjestäneet kunniavartioita lukemattomiin perinnetapahtumiin, joskus kesken metsäleirinkin. Katsomme kuitenkin asian niin tärkeäksi että tietyillä erityisjärjestelyillä haluamme mukaan, vaikka aikataulu ei sitä helposti mahdollistaisikaan. EsKaPAT on toiminut kymmenen vauhdikasta vuotta ja tässä lyhyessä katsauksessa mainittujen henkilöiden lisäksi mukana on ollut ja on edelleen suuri joukko taitavia ihmisiä, joiden työpanos ja aktiivinen toiminta on ollut korvaamattoman arvokasta Espoo-Kauniaisten paikallisosaston toiminnalle. Eihän se touhu aina ole pelkkää pivänpaistetta, muttei aina loskaakaan. Tällä hetkellä perusteilla olevat maakuntajoukot ja niiden torjuntajoukkueiden vaatimukset tulevat vaikuttamaan toimintaan ja koulutustarpeisiin jatkossa jollakin tavalla, mutta todennäköisesti päätoimintalinjat pysyvät vuosien työn ja kehityksen mukaisina. Uudet sotilasläänit ja vaatimuk- Jääkärileirillä saatettiin aloittaa harjoitus märältä nurmelta, kun tammikuussa ei vielä pysyvää lunta ollut maassa. Asia muuttui harjoitusviikonloppuna, kun lumimyrsky pyyhkäisi 30 sentin lumivaipan telttojen ja vartiomiesten päälle. Hyvä puoli asiassa oli, että päästiin harjoittelemaan kahdella vuodenajalla ja riittävän kovissa olosuhteissa. 28

ESIMERKKINÄ ESKAPAIKOS:N KOULUTUSSEURANTA 2004 Paikallisosastoillat 4 kpl, keskim. 30 osallistujaa/kerta Jääkärileirit I,II ja III (+SUSI) 3 kpl, keskim. 80 osallistujaa/leiri (jatkossa torjuntajoukkuuen harjoitukset) Turvallisen ampujan tutkinto 4 iltaa ja ammunnat 3 kpl, keskim 25 osallistujaa/kerta Ampumaleiri 2 kpl, keskim. 35 osallistujaa PaikVartK:n taisteluammunnat 1 kpl (jatkossa torjuntajoukkueen ammunnat) Ampumaratapäivät 16 kpl, keskim. 30 osallistujaa PaikkVartK:n KH:n esiharjoitus 1 kpl + Aalto -harjoitukseen osallistuminen (jatkossa maakuntajoukkueen kertausharjoitus) Maastomarssit ja suunnistus 3kpl, keskim. 12 kpl osallistujaa/kerta Kesäyön marssi 1 kpl, ilm. 12 osallistujaa Lukiolaisten turvakurssi 2 kpl Joukkueen-/ryhmänjohtajakurssi 1kpl Suunnitteluseminaarit ja edustustehtävät 6 kpl VartK VEH 1 kpl (muuttuu maakuntajoukkojen vapaaehtoiseksi harjoitukseksi) TA VEH 1 kpl (tarkka-ammunta harjoitus sijoitetuille) IT VEH 1 kpl (ilmatotuntaharjoitus sijoitetuille) Pion VEH 1 kpl (pioneeritoiminnan vapaaehtoinen harjoitus Muita esiharjoituksia ja suunnittelukokouksia 12 kpl Ampumapäivia 16 kpl, ohjelmat ja päivät: www.eskapat.org (km. 20 h/x) Pioneeriharjoitus 9.-10.10. (n. 30 h.) Lukiolaisten turvakurssi 22.-24.10. (n. 75) Lokakuun lumous 29.-31.10. VartK VEH (150 h.), jatkossa maakuntajoukkojen harjoitus 1 Paikallisosastoilta 11.11. (8 h.) Perustaidot 13.11. (14 h.) Täydennyspoliisien koulutus 13.-14.11. (30 h.) Itsenäisyyspäivän aktiviteetit 6.12. (6 h.) VK esiharjoitus KH 1.-3.12. (6 h.), jatkossa maakuntajoukkojen harjoitus johdolle ja kouluttajille Vartiokomppanioiden KH 7.-12.12. (n. 60 h.), jatkossa maakuntajoukkojen harjoitus 2 Useita muita edustus- ja yhteistyöprojekteja viikottain (1-10h/kerta) set aiheuttavat aina muutoksia, joihin paikallisosastona pyrimme vastaamaan parhaan kykymme mukaan. Elämme muutoksessa ja elämme muutosta. Lisätietoja ja kuvia toiminnasta löytyy kotisivuiltamme www.eskapat.org Paikallisosaston päällikkö Espoo-Kauniainen Kai Haatainen, kapt 29

JARMO SALO IN MEMORIAM Pitkäaikainen hallituksen jäsenemme, toimitusjohtaja Jarmo Salo, menehtyi äkilliseen sairauteen 7.8.2006 ollessaan vain 54 vuoden ikäinen. Jarmo oli syntynyt 19.7.1952 Muuramessa. Jarmo Salo hoiti koko Tapiolan Reserviupseerien hallituksessa oloaikansa, vuodesta 1995 alkaen talousupseerin tehtäviä. Hän omasi erinomaiset suhteet elinkeinoelämän johtavissa tehtävissä oleviin maanpuolustushenkisiin päättäjiin, jonka ansiosta yhdistys on saanut säännöllisiä, merkittäviä lahjoituksia ja muuta tukea jo yli kymmenen vuoden ajan. Jarmo Salon järjestämä taloudellinen tuki on mahdollistanut Tapiolan Reserviupseereille erinomaiset toiminnalliset edellytykset ja jatkuvat materiaalihankinnat sekä erityisesti tiedotustoiminnan kehittämisen. Jarmo Salo on osallistunut aktiivisesti ja rakentavasti hallitustyöskentelyyn ja hoitanut yhdistyksen taloudenpidon esimerkillisellä tavalla. Ansioistaan Jarmolle myönnettiin mm. Vapaussoturien Sininen Risti vuonna 2003 ja Suomen Reserviupseeriliiton kultainen ansiomitali 4.6.2006. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti. Kiitollisina Jarmon muistoa kunnioittaen Hallitus Tapiolan Reserviupseerit ry 30