VASIKOIDEN JA NUORKARJAN OSASTO PIHA- TON YHTEYDESSÄ OLEVAAN ENTISEEN PARSINAVETTAAN

VASIKOIDEN JA NUORKARJAN OSASTO PIHA- TON YHTEYDESSÄ OLEVAAN ENTISEEN PARSINAVETTAAN Seija ja Heikki Kangasaho Tilavierailu 02/2012 Anne-Mari Malvisto ja Mika Turunen 4.9.2012 Oikeudet muutoksiin pidätetään. Kilpailukykyä maidontuotantoon Hyvien käytänteiden dokumentointi Hankkeen rahoittaja: Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY -keskukset (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007 2013)

JOHDANTO Monella tilalla käytössä olleet parsinavetat ovat vielä hyvässä kunnossa ja teknisesti toimivia. Tuotannon laajentaminen lisää myös nuorkarjan määrää, ellei tilalla ole tarkoitus ulkoistaa kasvatusta. Vanhaan parsinavettaan voidaan usein sijoittaa tilat vasikoille ja nuorkarjalle edullisemmin verrattuna siihen, että rakennettaisiin kokonaan uusi rakennus. Parsinavetan hyödyntäminen voi vähentää rakennuskustannuksia kymmenillä tuhansilla euroilla ja tila voi käyttää ne muihin asioihin. Kestävän lehmän kasvattaminen ja valmentaminen alkavat jo vasikasta ja hiehosta. Tuotantoolosuhteet ja ruokinta tulee olla niillä vähintään yhtä tasokkaat kuin lypsävillä lehmilläkin (Keski- Mattinen & Uusimäki 2005, 47). Vanhojen parsinavetoiden muuttamisessa tulee huomioida erityisesti vasikoiden vaatimat olosuhteet, jotka liittyvät karsinaan, lämpötilaan, ilman laatuun ja ilman kosteuteen sekä riittävään kuivitukseen, juottotuttien määrään ja karsinoiden desinfiointiin. Varsinkin vasikoilla ryhmäkoolla on vaikutusta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Pienen ja saman ikäisten vasikkaryhmän etuja ovat: Kasvavat ja kehittyvät tasaisesti sekä parempi kasvu. Ei eläinten välisiä taisteluita. Pienet vasikat eivät jää isompien jalkoihin ja loukkaantumisriski on siten pienempi. 10 20 vasikan ryhmässä ikäerot suuret, mikä aiheuttaa ryhmässä epätasapainoa. Eläinten siirrot helpompaa ja sujuvampaa kuin isossa ryhmässä. Svensson ja Liberg (2006) havaitsivat, että vasikat pärjäävät paremmin pienissä ryhmissä (6 9 vasikkaa) kuin isommissa ryhmissä (12 18 vasikkaa). Pienessä 3 8 vasikoiden ryhmissä hengitystietulehduksia oli vähemmän kuin isoissa 6 30 vasikan ryhmissä (Lundborg ym. 2005, 14). Vasikkaryhmän pysyminen samana koko ajan vähentää eläinten kokemaa stressiä ja edellytykset kasvaa sekä kehittyä lypsylehmäksi ovat paremmat, kuin niissä ryhmissä missä eläimiä vaihtuu jatkuvasti. Krooninen stressi aiheuttaa mm. kasvun heikkenemistä, puolustuskyvyn laskua ja ruoansulatusongelmia. (Hänninen 2008, 2) Lypsylehmäksi kasvava vasikka sopeutuu parhaiten, kun olosuhteet ovat kaikissa kasvun vaiheissa samantyyppiset. Pihatossa tulevaisuudessa lypsävää lehmää ei kannata kytkeä kiinni, pakottaa makaamaan ritilälattialla tai lanta-alueella missään nuoruuden vaiheessa, jotta se osaisi toimia heti luontevasti pihatossa. (Yli-Hynnilä 2005) 2

Tanskalaiset suositukset makuuparren ja ruokintapöydän leveys/eläin mitoituksista vasikoille ja nuorkarjalle ovat taulukossa 1. (Anonyymi 2001, 29, 76, 78 ja MMM 2012). TAULUKKO 1. Makuuparren ja ruokintapöydän mitoitussuositukset vasikoille ja nuorkarjalle. Makuuparren ja ruokintapöydän mitoitus vasikoilla ja nuorkarjalla Eläimen massa 100 kg Tanskalaiset suositukset 150 200 300 400 kg kg kg kg 500 kg 100 kg Suomalaiset suositukset 150 200 300 400 kg kg kg kg Eläimen ikä (noin) 3 kk 5 kk 6 kk 10 kk 13 kk 17 kk 3 kk 5 kk 6 kk 10 kk 13 kk 17 kk Makuuparsi Leveys, min m * 0,55 0,60 0,70 0,85 0,95 1,10 0,80 0,90 0,90 1,00 Pituus, m 1,40 1,50 1,60 1,80 2,00 2,25 1,30 1,60 1,60 2,00 Pituus, m (seinää vasten) 1,50 1,60 1,70 1,95 2,15 2,40 1,70 2,00 2,00 2,40 Makuuparren kaltevuus %, +/- 1 % Makuuparren korkeus lantakäytävältä Ruokintapöytä leveys min/eläin, m +/- 0,05 m Lantakäytävä ruokintapöydän edessä leveys, m # 5 % 2 5 % 0,15 0,25 m 0,15 0,25 m 0,35 0,40 0,50 0,55 0,60 0,65 0,30 0,50 0,60 1,65 1,85 2,20 2,50 2,70 2,95 2,10 2,80 3,10 * Makuuparren leveyteen pitää lisätä +10 %, jos vieressä umpiseinä Rehua tarjolla rajoitettu aika # 1-2 makuuparsiriviä 500 kg Kävimme tilalla, jossa pihaton yhteydessä olevaan entiseen parsinavettaan tehtiin täydellinen muutos ja nuorkarjalle remontoitiin toimivat ryhmäkarsinat makuuparsilla. Selvityksen ovat tehneet Anne-Mari Malvisto ja Mika Turunen Kilpailukykyä Maidontuotantoon -hankkeessa. TILA Seija ja Heikki Kangasahon tila sijaitsee Vimpelissä, Etelä-Pohjanmaalla. Tällä hetkellä tilalla on 70 lypsylehmää + nuorkarjaa noin 50 kpl. Tilalla navetta on kokenut vuosien varrella muutoksia. Perusajatuksena on ollut, ettei rakennuksia ole jätetty tyhjilleen vaan ne hyödynnetään, jos vain se on mahdollista. Vuonna 1962 rakennetun 10 lypsylehmän parsinavettaa laajennettiin -80 -luvun alussa ensin 38 lypsylehmälle ja vuonna 2003 parsinavetan päätyyn rakennettiin poikittain 74 makuuparsipaikan lämmin 3 -rivinen pihatto, jossa on 2x8 kalanruoto -lypsyasema. Parsinavettaan 3

sijoitettiin vasikat, nuorkarja ja tiineet hiehot. Kesällä 2011 parsinavetta peruskorjattiin nuorkarjalle kokonaan, ja parsipaikat muutettiin ryhmäkarsinoiksi makuuparsilla. Navetassa on lietelantajärjestelmä. TAVOITTEET - Vasikoiden ja hiehojen osasto toimivammaksi sekä eläimille olosuhteet paremmiksi. - Eläinten hoitamisessa päivittäisten rutiinien sujuvampi ja kevyempi työskentely. - Kaikki eläimet haluttiin saman katon alle kuin lypsylehmät, eikä erilliseen rakennukseen. TOIMINTAPERIAATE Aikaisemmin pihaton yhteydessä olevassa parsinavetassa hiehot olivat länkiparsissa, juotosta vieroitetut vasikat 3 ryhmäkarsinassa ritiläpalkeilla ja juottovasikoille 4 yksilökarsinaa. Vasikoiden ja hiehojen osaston mallia etsittiin useista eri lähteistä, mutta kun sopivaa ei oikein löytynyt, suunnittelivat isäntä ja emäntä osaston itse omien toiveiden pohjalta. Nuorkarjaosaston korjauksessa poistettiin parsinavetasta kaikki vanhat kalusteet ja piikattiin lattia lähes kokonaan auki. Parsipaikat ja ulkoseinän vieressä olleet ryhmäkarsinat ritiläpalkkilattialla muutettiin ryhmäkarsinoiksi, joissa on makuuparret kuten pihatossa ja kiinteä lantakäytävä. Katto ja seinät säilyivät remontissa entisellään. Muutoksen jälkeen ruokintapöytä (leveys 2,10 m) on samalla tavalla navetan keskellä. Toisella puolella on kiinteällä makuualueella oleva karsina juotosta vieroitetulle vasikoille sekä 5 ryhmäkarsinaa vähän isommille vasikoille. Ruokintapöydän vastakkaisella puolella on hiehojen 4 ryhmäkarsinaa. Ryhmäkarsinoissa makuuparsien mitoituksessa huomioitiin eläinten ikä ja tilavaatimukset. Suunnittelun yhtenä lähtökohtana oli saada eläinkierto ja -siirrot mahdollisimman helpoksi ja vaivattomaksi. Nuorkarjan pohjapiirros on alla olevassa kuvassa. (Kuvio 1.) 4

KUVIO 1. Nuorkarjaosaston pohjapiirros ja ryhmäkarsinoiden makuuparsien mitoitukset. Eläinkierto merkitty punaisilla nuolilla. Lietelannan poisto on painovoimainen. Kookojakuilut on merkitty kuvaan sinisellä katkoviivalla ja pudotuskaivot sinisellä ympyrällä. Eläinkierto Syntyneet vasikat ovat ensimmäiset 4 5 päivää emon kanssa poikimakarsinassa, jonka jälkeen ne siirretään vieressä oleviin yksilökarsinoihin ja samalla totutetaan varovasti muutaman päivän aikana maitojauheesta tehtyyn juomaan. Yksilökarsinoissa vasikat ovat 3 4 päivää. Uuteen juomaan ja tuttisangon tutista juomaan oppimisen jälkeen vasikat siirretään juottamoon, jossa on juottoautomaatti. Juottamo on sijoitettu parsinavetan enti- KUVIO 2. Vasikoiden juottola on parsinavetan entisessä maitohuoneeseen. Kuivikkeena paksu kerros turvetta ja seinällä lisälämmitin. Juottolassa vasikat ovat 3 kk ikään asti. 5

seen maitohuoneeseen nuorkarjaosaston viereen. Vasikoilla kuivikkeena on paksu kerros turvetta ja tarvittaessa tilaa voidaan lämmittää seinässä olevalla vesikiertoisella patterilla. (Kuvio 2.) Juottamossa vasikat ovat noin 3 kk ikään asti ja lopussa vieroitetaan vähitellen maidosta niin, että saavat maitoa ennen siirtoa nuorkarja puolelle vain 1 2 l/päivä. Juotosta vieroituksen jälkeen vasikat siirretään nuorkarjan osastolle kiinteällä makuualueella olevaan ryhmäkarsinaan. (Kuvio 3.) Karsina on mitoitettu noin 10 vasikalle ja tämä on voimistumiskarsina. Tässä karsinassa vasikat ovat noin 2 kk ja totuttelevat nuorkarjan osaston rutiineihin kuten rehuihin, makuualueeseen, lantakäytävään ja lantaraappaan sekä syömään ruokintapöydältä. Kun vasikat ovat noin 5 kk ikäisiä, tehdään 5 suurimmasta vasikasta oma ryhmä ja siirretään seuraavaan karsinaan. Jatkossa vasikat pysyvät koko ajan samassa 5 eläimen ryhmässä siirrettäessä aina seuraavaan karsinaan. (Kuvio 4.) KUVIO 3. Juotosta vieroitetut vasikat siirretään voimistumiskarsinaan, missä ne ovat noin 3 kk ja totuttelevat samalla nuorkarjan osasto rutiineihin ja nuorkarjan rehuihin. KUVIO 4. Nuorkarjaosastossa vasikoista tehdään 5 eläimen ryhmiä ja ryhmä pysyy samana koko osastolla olo ajan. Kuva on pienempien vasikoiden puolelta, missä on 5 kpl ryhmäkarsinoita makuuparsilla ja yksi kiinteällä makualueella oleva voimistumiskarsina juotosta vieroitetulle vasikoille. 6

Ruokintakäytävän toisella puolella on hiehojen 4 ryhmäkarsinaa. (Kuvio 5.) Viimeisestä karsinasta hiehojen ryhmä siirretään suunnilleen 2 kk ennen poikimista lypsylehmien sekaan pihattoon opetteleman pihatossa liikkumista, ruokintakioskien käyttöä ja lypsylehmien rutiineja. KUVIO 5. Ruokintakäytävän toisella puolella on 4 ryhmäkarsinaa hiehoille. Viimeisestä karsinasta lehmät siirretään 2 kk ennen poikimista pihaton totuttelemaan lypsylehmien rutiineja. Nuorkarjaosastolla eläimet kulkevat tavallaan kierroksen vastapäivään. Ryhmien siirrot seuraavaan karsinaan tehdään noin 1 2 kk välein, sen mukaan miten viimeisestä karsinasta tiineet hiehot siirretään pihattoon. Kaikkien eläinten siirtäminen seuraavaan karsinaan kestää noin 30 min/kerta/2 hlö. Ryhmien siirron jälkeen karsinoita ei erikseen puhdistamista paremmin kuin tavallisesti, koska päivittäisten puhdistusten takia karsinat ovat puhtaat. Parsien ja karsinoiden mitoitus sekä kuivittaminen Ryhmäkarsinoissa on makuuparret mitoitettu sen mukaan, minkä ikäisiä eläimiä siinä on. Nuorkarjan osastolla on viittä eri mitoitusta eläinryhmän mukaan: makuuparren leveydet ovat 0,70 m 1,15 m ja makuuparsien pituudet 1,65 m 1,89 m. Niskapuomilla säädellään parren pituutta. 7

5 eläimen ryhmäkarsinoissa pinta-alat (makuualue ja lantakäytävä) vaihtelevat pienempien vasikoiden puolella noin 22 m 2 ja noin 28 m 2 välillä, eläintä kohden tilaa on noin 4,5 m 2 5,5 m 2. Toisella puolella karsinoiden pinta-alat ovat noin 35 m 2 41 m 2 eli noin 7 m 2 8,5 m 2 /eläin. Parsinavetassa olleet parsimatot olivat niin hyvässä kunnossa, että ne asennettiin peruskorjauksen jälkeen makuuparsiin. Parsimattojen päällä käytetään kuivikkeena kutteria, noin 2 l/päivä/eläin eli nuorkarjalle yhteensä noin 3 m 3 /kk. Kuivittaminen tehdään käsin heittämällä kauhalla kuiviketta kuivikekärrystä tai 25 l muovisangosta. (Kuvio 6.) KUVIO 6. Makuuparsien leveydet vaihtelevat 0,70 1,15 m välillä ja pituudet 1,65 1,89 m. Makuuparsissa on parsimatot ja kuivikkeena käytetään kutteria noin 2 l/päivä/eläin. Lannanpoisto Navetassa on lietelantajärjestelmä. Nuorkarjan puolella lähes koko parsinavetan sisus purettiin uudistuksessa. Vain juottamon puoleiselle seinustalle jätettiin lattiaa paikoilleen, koska se olisi pitänyt valaa takaisin. Pienenpien vasikoiden puolelle lantakäytävän leveys on 2,30 m ja isompien vasikoiden/hiehojen puolella 2,40 m. Lantakäytävät on kallistettu keskellä olevaan uraan päin 3 %. Lantakäytävät ovat avokourut ja lantaraappoina DeLavalin Deltamaster -hydrauliraapat. Vasikoiden puolella lantaraappa kulkee 6 krt/päivä ja hiehojen puolella 2 h välein. Nuorkarjaosaston molemmilta lantakäytäviltä raapat vievät lannan ja virtsan kokoojakuiluun, jonka leveys oli 60 cm ja syvyys 84 cm. Kokoojakuilu on sama kuin vanhassa parsinavetassa, eikä sitä tarvinnut muuttaa. Pihaton lantajärjestelmä suunniteltiin parsinavetan kanssa yhtenäiseksi ja parsinavetan jatkoksi. Nuorkarjan puolella kokoojakuilun päässä on pudotuskaivo, mistä liete menee pihaton kokoojakuiluun ja siitä taas kuilun päässä olevaan pudotuskaivoon. Pihaton pudotuskaivosta lietelanta menee lietesäiliöön. (Kuvio 1.) 8

Koko navetassa on painovoimainen lantajärjestelmä. Molemmissa kokoojakuilussa on lantakaapimet. Nuorkarjan osastolle asennettiin 1 -lehtinen CompriMad Robust -T -lantakaavin, koska nuorkarjan lanta on kuivaa ja juoksevuus huono. Lannan kulkeminen haluttiin tilalla varmistaa lantakaapimella ja tämä toiminut hyvin, eikä ongelmia tai huoltotoimenpiteitä ole tarvinnut tehdä. Kaapimesta on hyötyä se, kun kaavin vie lantaa eteenpäin, se sekoittaa lannan kiinteää ainetta ja virtsaa keskenään, jolloin koostumus paranee ja se toimii paremmin lietejärjestelmässä. Pihaton kokoojakuilun leveys on 1,6 m ja syvyys 1,4 m. Kuilussa on 2 -lehtinen CompriMad Robust-S - lantakaavin. Nuorkarja osastolla kokoojakuilussa lantakaavin käytetään 1 krt päivässä aamunavetan aikana. Käynnistys tehdään manuaalisesti ja se sammuu automaattisesti. Karsinakalusteet Pienempien vasikoiden puolella lantakäytävällä olevat kääntyvät väliaidat ovat korkeammat ja peittävämmät kuin isompien puolella. Lisäksi väliaidoissa on tällä puolella hoitajan liikkumista helpottavat kulkuportit. Korkeammat ja peittävämmät aidat valittiin sen takia, koska nuoremmat eläimet hyppivät ja tunkevat innokkaasti aidan ali toiselle puolelle viereiseen karsinaan. Aidat estävät tämän. (Kuvio 4.) Isompien puolella väliaidat ovat yksikertaiset, vain kahdesta poikkiputkesta tehty. (Kuvio 5.) Kahdessa viimeisessä ryhmäkarsinassa on ruokintapöydälle lukkiutuvat etuaidat. Näissä karsinoissa toisessa on siemennettävät hiehot ja toisessa siemennetyt hiehot. Lukkiutuva aita helpottaa eläinten kiinnisaamista sekä parantaa työturvallisuutta, kun kaikki eläimet saadaan kiinni esim. siemennyksen, lääkitsemisen tai tiineystarkastuksen vuoksi. Muissa karsinoissa on ruokintapöydälle vinoputkiruokinta-aidat, jotka mm. vähentävät rehun vetämistä lantakäytävän puolelle ja ryhmässä toisten häirintää rehua syödessä. Päivittäiset rutiinit ja työaika Nuorkarjaosastolla päivittäisistä rutiineista osa tehdään käsin ja osa koneellisesti. Kuivittaminen ja väkirehujen jako tehdään käsin, säilörehun jako koneelle. Säilörehu tuodaan pihaton ruokintakäy- 9

tävän päätyy traktorilla, mistä sitä jaetaan pihatossa oleville lehmille sekä nuorkarjan osastolle. Yksilökarsinoissa olevat vasikat juottaa lypsyasemalla lypsävä henkilö. Tilalla yksi henkilö hoitaa lypsyjen aikana koko nuorkarjan puolen eli hoitaa juotto-automaatin, puhdistaa ja kuivittaa makuuparret, jakaa väkirehun käsin ja säilörehun pienkuormaajalla. Nuorkarjaosaston päivittäiset työvaiheet ja työajat näkyvät taulukossa 1. Työajat on kirjattu karkealla tasolla. Toisinaan työvaiheet sujuvat nopeammin, mutta keskimäärin työaika on noin reilu 1 h/päivä/1 hlö. TAULUKKO 2. Nuorkarjaosaston työmenekki työvaiheittain ja kokonaistyöaika päivässä. Osastossa noin 46 eläinpaikkaa. Työvaihe Krt/ päivä Työaika/ kerta Yht. työaika päivässä Makuuparsien kolaaminen/lannan poisto 2 10 min 20 min Makuuparsien kuivittaminen -vasikat - hiehot 2 1 5 min 10 min 10 min 10 min Väkirehujen jako 2 10 min 20 min Säilörehun jako pienkuormaajalla 2 5 min 10 min Työaika yht/päivä/1 hlö Työaika eläin/päivä 1 h 10 min n. 1,5 min Toistaiseksi väkirehut jaetaan nuorkarjan osastolla ruokintapöydälle käsin. Remontin yhteydessä väkirehujen jakaminen haluttiin automatisoida ja syksyn 2012 aikana on tarkoitus asentaa ruokintarobotti käyttöön. Tämä keventää työtä ja vähentää työaikaa entisestään. HAVAINNOT TOIMINNASTA Aikaisemmin vanhassa parsinavetassa tilan vasikat olivat ryhmäkarsinoissa ja hiehot parsipaikoilla. Isännän ja emännän mukaan uudessa nuorkarjan osastolla eläimillä on paremmat olot ja työmäärä on vähentynyt. Eläimet ovat nyt paljon puhtaampia kuin vanhoissa isoissa lypsylehmien parsissa, jotka olivat liian pitkät mm. hiehoille. Liian pitkissä parsissa lanta jäi parren takaosaan, joka piti 10

puhdistaa käsin lantakolalla useamman kerran päivässä. Kuiviketta meni paljon. Parsien puhdistaminen ja kuivittaminen vei työaikaa ja se oli fyysisesti raskasta. Tilalla on noin 70 lypsylehmää ja nuorkarjaosaston suunnittelun lähtökohtana oli karjan uudistamisen tarvittava eläinmäärä. Lehmät poikivat tilalla ympäri vuoden. Tilalla parhaat lehmät siemennetään sekstatulla siemenellä ja huonoimmat lehmät, joista ei haluta jälkeläistä, liharodulla. Emännän mukaan sekstatulla siemenellä sekä lehmien että hiehojen kohdalla tarttuvuus ja tiinehtyvyys ovat hyvät. Sekstatun siemenen käyttö on osoittautunut hyväksi ja sitä jatketaan ehdottomasti. Omaan uudistamiseen jätettäviä lehmävasikoita syntyy keskimäärin noin 2 3 vasikkaa/kk, jolloin niistä saadaan ryhmä muodostettua noin 2 kk välein. Vasikoissa muutaman kuukauden ikäero ei ole ongelma viiden eläimen ryhmää muodostaessa. Tilalla ollaan tosi tyytyväisiä nuorkarjan jaottelusta viiden eläimien ryhmiksi. Ryhmä ei ole liian iso käsiteltäväksi ja kun esim. siemennetään 1 2 eläintä, pienessä ryhmässä se onnistuu paremmin, kuin 10 eläintä olisi samassa ryhmässä ja säheltäisi vieressä. Viiden eläimen ryhmässä pystyy myös huomaamaan paremmin mm. eläinten kiimoja. Eläinten käsittely ja siirrot tapahtuvat nykyään sujuvasti. Aikaisemmin eläimet säikähtivät, potkivat ja hyppivät, kun hoitaja meni parsipaikkojen väliin. Lisäksi ongelmia oli eläinten siirtämisessä, päästä kiinni ollessa liikkuminen ei ollut helppoa ja niitä piti vetää eteenpäin. Kun eläimet saavat olla vasikasta asti vapaana karsinassa, ne oppivat liikkumaan vapaasti ja liikuttelu käy luontevasti. Eläinten siirto on helppoa seuraavaan karsinaan, kun avataan vain väliportti. Eläimet ovat tottuneita hoitajaan ja ryhmäkarsinoissa eläinten keskellä voi liikkua normaalisti. Vasikoiden iän ja koon mukaan ryhmäkarsinassa mitoitetut makuuparret pitävät eläimet puhtaana. Vasikoiden ryhmäkarsinasta kiinteältä makuualueelta siirretyt vasikat ovat oppineet heti makaamaan makuuparsissa. Nuorkarjaosastolta ensimmäiset poikivat hiehot siirrettiin pihattoon seuraavana päivänä vierailusta ja toukokuuhun 2012 mennessä on yhteensä 3 hiehoryhmää siirretty pihattoon. Ryhmässä ja vapaana kasvaminen ovat tehneet hiehoista rohkeampia ja osaavat heti liikkua paremmin pihatossa ja osaavat olla heti alusta isommassa laumassa, verrattuna aikaisemmin parressa kasvaneisiin 11

hiehoihin. Hiehot ovat heti oppineet makaamaan makuuparsissa, eikä kukaan makaa käytävillä ritilöillä. Kaikki hiehot ovat myös itse oppineet käymään kioskeilla muutaman päivän aikana, ja muutama on käynyt jo heti ensimmäisenä päivänä. Parresta tulleet hiehot olivat laumassa arkoja ja ne piti erikseen opettaa liikkumaan, eivät syöneet kunnolla, mikä taas vaikutti maitotuotokseen. Lypsylehmien sekaan siirretty 5 eläimen ryhmä on parempi kuin yksittäisten eläinten siirto, koska lypsylehmät menevät sekaisin eivät osaa huomioida, mitkä kaikki ovat uusia yksilöitä laumassa. Ryhmän siirrossa lypsylehmille jaetaan uutta rehua ruokintapöydälle ja ne keskittyvät enemmän rehuun kuin lauman uusiin yksilöihin. Näillä toimenpiteillä on vähennetty uusien körmyyttämistä. Parsinavetan seinät sekä kattoa kantavat välitolpat olivat rajoittava tekijä korjauksessa. Hiehojen puolelle makuuparsien ja seinän väliin jäi kapea huoltokäytävä, jossa ei mahdu mm. työntämään kuivituskärryä. Tämä hidastaa kuivitustyötä jonkin verran. Myös lantakäytävien malliin vaikuttivat olemassa olevat rakenteet ja rakennuskustannukset. Tilalla haluttiin hyödyntää jo olemassa olevaa lantajärjestelmää ja haluttiin tehdä mahdollisimman paljon omana työnä. Lantakäytäväksi avokourut olivat parempi vaihtoehto ja mielekkäämpi tilan mielestä kuin ritilälattia. Mm. avokouruissa katon kannatinpalkit voitiin tehdä suunniteltuihin kohtiin ja makuuparsien takareunan kohdille. Ritilälattia olisi vaatinut syvemmät alarakenteet, jolloin myös kannatinpalkit olisi pitänyt perustaa syvemmälle. Tämä olisi lisännyt kustannuksia reilusti. Parsinavetan remontti kesti kesällä 2011 noin 3 kk ja sen ajan nuorkarja oli laitumella. Muutostyöt tila teki omana työnä lähes kokonaan ja mm. kaikki valut tehtiin itse. Kokonaiskustannus on noin 40 000 (sis. kalusteet ja rakennusaineet). Oman työn kustannuksia ei ole laskettu mukaan kokonaishintaan. Jos vastaavankokoiset tila olisi tehty uuteen rakennukseen, jo pelkkä katon ja seinien lisäkustannus olisi remonttikustannusta suurempi. Sisäilma tuntui vierailuhetkellä raikkaalta. Takaseinällä (ulkoseinä) on muutama seinän läpi olevaa tuuletinta, josta tuloilmaa otettaan osastolle. Ilma liikkuu nuorkarjaosastolta pihattoon päin. Suunnitelmissa on mahdollisesti vaihtaa hiehojen puolla olevat ikkunat säädettäviin kennolevyihin ilmanvaihdon parantamiseksi. 12

SOVELTUVUUS - Parsinavetan rakenteet hyvässä kunnossa, jotta perusrakenteisiin ei tarvitse tehdä suuria korjauksia. Tämä vähentää rakennuskustannuksia. - Pinta-alaa ja ilmatilaa riittävästi, jotta karsinan, ilmanvaihdon ja makuuparsien mitoituksessa voidaan huomioida nykyiset mitoitussuositukset. Usein lehmille suunniteltu ilmanvaihto riittää nuorkarjalle, jonka kosteuden tuotto ja ilmavaihtotarve ovat selvästi pienempiä. - Vanhan hyödyntäminen tulee kyseeseen etenkin silloin, kun remontin tarve ei ole aivan välitön ja kun tilalla on käytössä omaa työvoimaa remonttiin. POHDINTA Tilalla uusi vasikoiden ja hiehojen osasto on vähentänyt päivittäistä työaikaa ja työ on nyt myös fyysisesti keveämpää. Päivittäisten rutiinien helpottuminen lisää työmotivaatiota ja aikaa jää enemmän vasikoiden ja hiehojen tarkkailuun sekä hoitamiseen. Oikeilla ryhmäkohtaisilla makuuparsien mitoituksella sekä makuuparret pysyvät puhtaana että myös eläimet. Lanta menee sinne minne sen pitääkin eli lantakäytävälle. Tulevat lypsylehmät oppivat pienestä pitäen makuuparsiin ja lantaraapat toimintaan eli olosuhteet ovat samanlaiset kuin pihatossa lypsylehmillä. Reilun puolen vuoden käyttökokemuksien jälkeen tila on erittäin tyytyväinen uudistettuun osastoon, sen toimivuuteen sekä vasikoiden ja hiehojen ryhmittelyyn 5 eläimen ryhmiin. Työmäärää on vähentänyt pihattoon siirrettävien hiehojen opettaminen pihatossa liikkumiseen ja kioskeilla käymiseen. Nyt työ on muuttunut enemmän tarkkailuksi, mitä voidaan tehdä pihatossa muun työn ohessa. Myös eläimille pihattoon siirron yhteydessä tullut stressi on pienempi kuin aikaisemmin, kun toiminnot ovat samanlaiset kuin ryhmäkarsinassa ja liikkuminen makuuparren ja ruokintapöydän välillä on tuttua. Investoinnilla haettiin eläinten hyvinvoinnin ja kevyemmän työn lisäksi myös kustannustehokkuutta. Kun esim. kokoojakuilu oli jo valmiina ja se voitiin hyödyntää sellaisena, saatiin jo tällä kustannuksia alennettua. Nuorkarjan osastolla eläinpaikkoja on noin 46 kpl. Kokonaiskustannus oli noin 40 000 eli noin 850 900 /eläinpaikka. Vastaavasti uuden tilojen rakentamisessa kustannus on noin 1 500 2 000 /eläinpaikka (Kuismin 2012). 13

LÄHTEET Anonyymi. 2001. Housing design for cattle Danish recommendations. Third edition. Viitattu 27.2.2012. http://www.landbrugsinfo.dk/byggeri/filer/housing.pdf Hänninen, L. 2008. Miksi vasikalla pitää olla hyvät olosuhteet?. Viitattu 28.2.2012. http://portal.mtt.fi/portal/page/portal/artturi/artturikirjasto/artturikoulutus/valion_navettasemi naari_2008/46938b189195cf6ee040a8c0023c5336 Keski-Mattinen, V., Uusimäki, O. 2005. Vasikoiden hoito-opas. Viitattu 28.2.2012. http://ammattilaiset.valio.fi/maitojame/katsevasikkaan/aineistot/vasikkaopas_2005.pdf Kuismin, E. 2012. Piiripäällikkö. DeLaval. Puhelinkeskustelu 5.6.2012. Lundborg, G.K., Svensson, E.C., Oltenacu, P.A. 2005. Herd-level risk factors for infectious diseases in Swedish dairy calves aged 0 90 days. Viitattu 28.2.2012. http://pdn.sciencedirect.com/science?_ob=miamiimageurl&_cid=271186&_user=952974&_pii=s 0167587704002387&_check=y&_origin=article&_zone=toolbar&_coverDate=10-May- 2005&view=c&originContentFamily=serial&wchp=dGLbVlBzSkWA&md5=127fd9ed88920c923fc2f3faa39f7bd6/1-s2.0-S0167587704002387-main.pdf MMM. 2012. Tuettavaa rakentamista koskevista lypsykarjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista. MMM asetus 12.1.2012. Viitattu 28.2.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120008 Svensson, C. & Liberg, P. 2006. The effect of group size on health and growth rate of Swedish dairy calves housed in pens with automatic milk feeders. Viitattu 28.2.2012. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16191449 Yli-Hynnilä, M. 2005. Hyvät vasikkatilat täyttävät vasikoiden perimmäiset tarpeet. Maito ja Me lehti 2/2005. Viitattu 28.2.2012. http://ammattilaiset.valio.fi/maitojame/rakentaminen05/vasikkatilat.htm 14