M i k a K e r t t u n e n Strategian laitos Pohjoismaat ja Baltian maat Ennakoitu kehitys Pohjois-Euroopan pienten maiden yhteiskunnalliset haasteet tulevat lähinnä kahdelta suunnalta. Yhteiskuntien sisäinen ja taloudellinen tilanne 76 asettaa haasteita valtioiden toimivuudelle ja rajoittaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista liikkumatilaa. Väestö ikääntyy mikä rasittaa terveydenhoitojärjestelmää, lisää paineita osoittaa tähän suhteellisesti enemmän voimavaroja ja vähentää ns. aktiiviväestön asemaa. Tämä vähentää valtioiden verovaroja ja aiheuttaa paineita vähentää puolustukseen kohdennettavia voimavaroja. Yksityisten yritysten toimintaedellytykset huonontuvat osaavan työvoiman puutteen takia. Ilmiön ratkaisemiseksi paineet lisätä maahanmuuttoa kasvavat. Tämä saattaa toteutuessaan johtaa kansakuntien polarisoitumiseen etnisen alkuperän, kielen tai uskonnon perusteella. Maiden pienuus, osittain syrjäinen sijainti ja kylmä ilmasto rajoittavat myös eniten tarvittavan osaamisen saamista. Toisaalta globalisaation nimellä tunnettu ilmiö haastaa perinteisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja tuo mukanaan uusia uhkia ja ongelmia. Ilmastonmuutoksen välittömät vaikutukset saattavat jopa osoittautua, paikallisista ongelmista huolimatta, kokonaisuudessaan myönteisiksi 77. Tämä tosin edellyttää, että ilmaston lämpeneminen pysyy maltillisena eikä muualta maailmasta suuntaudu hallitsemattomia väestömääriä tai leviä laajoja tartuntatautiepidemioita. Mikäli pohjoiset alueet kylmenisivät esimerkiksi merivirtojen muutosten tai ns. pikku jääkausi -ilmiön seurauksena, maatalouden harjoittaminen vaikeutuisi ja nykyinen elämäntapa tulisi kalliiksi ylläpitää 78. Perinteisen tuotantotalouden menestyksellisimmät ja suurimmat yritykset ovat siirtäneet tuotannon halvempien tuotantokustannusten maihin. Tämä on pakottanut valtiot osittain purkamaan sosiaali- ja työvoimajärjestelmäänsä mahdollistaakseen suurten työvoimamassojen työllisyyden. Toisaalta innovatiivisimmat ja teknisesti vaativimmat yritykset ja toiminnot menestyvät hyvin. Tällaisia ovat mm. 76 Maiden taloudellisen kehityksen arvioinneissa on hyödynnetty Finpron maaraportteja. (www.finpro. fi/markkinatieto) Tässä esitetyt arviot ja johtopäätökset ovat kuitenkin kirjoittajan omia. 77 Esimerkiksi merenpinnan arvioidaan nousevan tarkasteluaikana korkeintaan muutamia kymmeniä senttejä, ja senkin lähinnä veden lämpölaajenemisen takia. Pidemmällä aikavälillä merenpinnan nousu olisi toki selkeästi korkeampi. Lisää ilmaston muutoksesta ja sen arvioiduista vaikutuksista esim. Intergovernmental Panel on Climate Change (www.ipcc.ch) tai Woods Hole Oceanographic Institution (www.whoi.edu). 78 Yleisestä ilmastonlämpenemisestä saattaa seurata paikallinen, Pohjois-Atlanttia käsittävä lievä kylmeneminen. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030 91
korkean teknologian, huippupalvelujen tai muuten korkeaa jalostusastetta vaativilla aloilla. Yhteiskunnat ja alueet joutuvat entistä enemmän erikoistumaan tietyille suppeahkoille osaamisalueille. Ruotsin osalta tällaisia erikoistumisaloja voivat olla johtamis- ja konsulttipalvelut, tietotekniikan huippuosaaminen ja erikoistunut konepajateollisuus. Norja keskittyy merellisiin toimintoihin ja pyrkii jatkamaan öljyn ja kaasun suurtuottajana. Tanska jatkaa palvelujen sekä korkean jalostusasteen teollisuustuotteiden ja elintarvikkeiden tuottajana. Norjan ja Tanskan talouksia rasittaa Pohjanmeren energiavarojen väheneminen ja loppuminen 2020-luvulla 79. Kokonaistuotannon lisääminen vanhojen esiintymien ehtyessä keskittyy aluksi Finnmarkin edustalle ja Pohjanmeren eteläosiin sekä kaasuntuotannon kasvattamiseen niin uusilla kaasukentillä kuin vanhoilla öljykentilläkin. Puolet alueen öljyvaroista on nimittäin jo hyödynnetty ennen 2010-lukua, sen sijaan kaasusta vain yksi neljäsosa. Katseet kohdistuvat kuitenkin viimeistään 2010-luvun loppupuolella myös Barentsinmeren kiistanalaisille alueille sekä Venäjän hallinnassa olevien esiintymien hyödyntämiseen. Tuotannon aloittamisaikatauluun vaikuttavat energian hinta ja energian saatavuus Venäjän muilta tuotantoalueilta. Tanska pyrkii paremmin hyödyntämään Grönlannin tarjoamia mahdollisuuksia. Baltian maat kykenevät aluksi houkuttelemaan ulkomaisia sijoituksia ja yrityksiä aggressiivisen finanssipolitiikan avulla ja pienillä työvoimakustannuksilla. Niiltä puuttuu vahva teollinen perinne, mikä vaikeuttaa vakaata kehitystä 2010-luvun jälkipuoliskolla. Erikoistumisesta ja siitä seuraavasta karsinnasta seuraa voimistuvaa taloudellista kahtiajakautumista kaikissa maissa. Yhteiskuntarauhan kannalta oleellista on, siis mikäli kehitystä ei kyetä muuttamaan, että jakolinjat eivät yhdy muodostaen selkeitä karsinoita, joihin kuuluvilla ihmisillä menisi huonosti kaikilla mittareilla. Ulkopoliittisesti maat ovat lähentyneet toisiaan. Kaikki ovat pitkään kuuluneet Euroopan unioniin ja sen yhteisen linjan noudattaminen ei tuota ongelmia muuten kuin ajoittaisissa Venäjän kanssa ilmenevissä ongelmissa. Tällöin Venäjän rajanaapureina sijaitsevat maat ajavat muista maista poikkeavaa politiikkaa. Ongelmia aiheuttavat erimielisyys Barentsin meren energiavarojen omistuksesta ja hyödyntämisestä sekä Itämeren laivaliikenteen kysymykset. Venäjän lisäksi maiden ulkopolitiikan keskeisimpiä kysymyksiä ovat suhteet ja suhtautuminen Euroopan ulkopuolisiin maihin. Kiina ja Intia ovat kaikille maille tärkeitä kauppakumppaneita. Argentiina, Brasilia ja Chile ovat nousseet erityisesti Ruotsille ja Tanskalle taloudellisesti tärkeiksi maiksi. Baltian maat yrittävät panostaa erityisesti Ukrainan ja Valko-Venäjän suuntaan. Suhteessa ilmastomuutokseen ja muihin ympäristökysymyksiin maat harjoittavat tiukkaa ja yhteistä päästö- ja suojelupolitiikkaa. 79 Roger Blanchard, The Impact of Declining Major North Sea Oil Fields upon Future North Sea Production, Northern Kentucky University, 2000. 92 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030
Puolustuspolitiikassaan maat harjoittavat tiivistä ja hyvää työnjakoon perustuvaa yhteistyötä 80. Maiden puolustuspolitiikka perustuu jäsenyyteen kaikissa läntisissä organisaatioissa ja osallistumiseen kaikkiin kriisinhallinnan järjestelyihin. Ne pyrkivät edistämään toimivia kahdenvälisiä suhteitaan Yhdysvaltoihin. Ne pyrkivät samalla laajentamaan yhteistyötä myös Venäjän kanssa. Maiden uhkakuvat kuitenkin poikkeavat toisistaan johtuen erilaisista maantieteellisistä sijainneista. Tämä ei kuitenkaan estä yhteistyötä vaan pikemminkin edistää sitä, koska maat ovat sekä halunneet että joutuneet erikoistumaan niiden kannalta oleellisimmille aloille ja alueille. Laajempi operatiivinen toimintakyky perustuu kansainväliseen yhteistoimintaan sekä sitä kautta saatavaan sotilaalliseen voimaan. Symmetristä, asevoimien välistä kamppailua ei pidetä todennäköisenä. Uhkat ovat sen sijaan asymmetrisiä, mitä silmällä pitäen toimintakyky myös mitoitetaan. Kyse on monimuotoisesta kamppailusta, useiden toimintojen yhdistämisestä ja ennalta arvaamattomiin tilanteisiin varautumisesta. Taistelun intensiivinen vaihe voi olla hyvinkin lyhyt, mutta niiden kokonaisvaikutus ja latentti vaihe saattaa taasen kestää pitkään. Kansallinen suorituskyky mitoitetaan kykenemään lyhytaikaiseen intensiivisen toimintaan ja pitkäaikaiseen kansainvälisen toiminnan johtamiseen ja koordinointiin. Kokonaismaanpuolustus muuttuu pohjoismaissa sotilaallisiin uhkiin ja toimiin keskittyvästä yhteiskunnan toimintoja turvaavaksi ja viranomaisten yhteistoimintaa korostavaksi yhteiskuntapuolustuksen konseptiksi jo 2010-luvun vaihteessa 81. Tarve muodostaa sotilaallisia nopean toiminnan joukkoja yhdessä muiden valtioiden kanssa johtaa Ruotsin kannalta merkittäviin muutoksiin. Tiedusteluyhteistyö syventyy. Yhteisoperaatiokyvyn merkitys korostuu ja se tulee kattamaan puolustuksen kaikki ulottuvuudet sen kaikilla tasoilla. Verkostokeskeiset konseptit eivät tule olemaan kansallisia vaan kansainvälisiä. Verkostopohjainen toiminta mahdollistaa matalammat organisaatiot ja ohuemmat komentorakenteet; Ruotsin puolustusvoimat tulee olemaan pieni organisaatio. Se merkitsee myös keskittymistä ydintoimintoihin. Asevelvollisuus säilytetään, mutta normaaliaikana koulutetaan ainoastaan vapaaehtoisessa asepalveluksessa olevia. Tämä mahdollistaa rekrytoinnin ammattisotilaiksi ja kansainvälisiin tehtäviin. Se edesauttaa myös yhteiskunnan toimintojen turvaamisessa. Sopimussotilaita käytetään asevelvollisten rinnalla. Kansainvälisissä tehtävissä palvelevien ruotsalaisten määrä vakiintuu noin 2000:een. Puolustusteollisuus erikoistuu johtamisjärjestelmiin, sensoritekniikkaan ja miehittämättömiin ilmaaluksiin. Joko pinta-alusten tai sukellusveneiden rakentamisesta luovutaan 2010- luvun puoliväliin mennessä. Teollista yhteistyötä jatketaan suurten eurooppalaisten 80 Maiden puolustuspoliittisen ja puolustusvoimain kehityksen arvioinneissa on hyödynnetty kunkin maan viimeisimpiä virallisia selontekoja ja raportteja. Tässä esitetyt arviot ja johtopäätökset ovat kuitenkin kirjoittajan omia. 81 Anu Sallinen, Sotilaallinen maanpuolustus ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen Pohjoismaissa 2000-luvulla, Puolustusministeriön julkaisuja n:o 2/2005, Helsinki, 2005. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030 93
puolustusteollisuusmaiden ja Yhdysvaltojen kanssa, mutta samalla etsitään uusia markkinoita Kiinasta, Intiasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Norja painottaa merellisiä taloudellisia intressejään ja vapaan merenkulun merkitystä. Kansallisen puolustuspolitiikan painopiste on merialueen valvonnassa ja merellisessä läsnäolossa pohjoisilla merialueilla. Norjan puolustusvoimat siirtyy ammattiarmeijajärjestelmään 2020-lukuun mennessä, jolloin myös perinteinen puolustusvoimien kattava aselajirakenne puretaan. Yli sadantuhannen sotilaan reserviä (kodinturvajoukot ml.) ylläpidetään vielä vuoteen 2020 saakka. Tämän jälkeen keskitytään muutamaan avainalueeseen. Näitä ovat elektroninen ja tiedustelujoukkojen suorittama tiedustelu, fregattiaselaji, ilmatulituki merellä 82 sekä erikoisjääkäri- ja terrorismin vastainen toiminta. Jäljellä olevat sotilasyksiköt keskittyvät koulutukseen ja taktiseen toimintaan. Ne kykenevät rajoitettuihin erikoisoperaatioihin; tarvittaessa myös yhteistyössä poliisin ja muiden kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa. Norja osallistuu kaikkiin unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hankkeisiin ja toimiin, esimerkiksi erilaisiin nopean toiminnan ja kriisinhallinnan joukkoihin. Sillä on tiedusteluun, merellisiin operaatioihin ja ilmapuolustukseen koulutettuja joukkoja ja yksiköitä sekä esikuntaosia useammassa kansainvälisessä operaatiossa. Puolustusteollisuus keskittyy muutamiin yksittäisiin korkeanteknologian tuotteiden ja osajärjestelmien tuottamiseen. Näitä ovat risteilyohjusteknologia sekä yleiset ja merelliset johtamis-, tiedustelu- ja valvontajärjestelmät. Tanskan puolustuspolitiikka on jatkossa entistä integroituneempi osa niin kansallista tai maan sisäisen turvallisuuden edistämistä kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakin. Sen yleisenä tavoitteena on estää sodan ja konfliktien syntyminen ja siten edistää maailmanlaajuista rauhanomaista kehitystä ja demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista. Uhkina nähdään yhteiskunnan toimintojen vaarantuminen esimerkiksi terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden seurauksena sekä paikallisten ja alueellisten konfliktien heijastevaikutukset. Vaikkakin merkittävä ja näkyvä osa puolustusvoimien toiminnasta tapahtuu maan rajojen ulkopuolella yleisissä tavoitteissa ja siten suoritevaatimuksissa säilyy Tanskan suvereniteetin, valtion olemassaolon ja loukkaamattomuuden puolustaminen. Puolustuspolitiikkaa ja puolustusvoimia toimivat kahdella alueella: kokonaismaanpuolustuksen osana yhteiskunnan laajan turvallisuuden takaamiseen sekä kollektiivisen puolustuksen ja kriisinhallinnan tehtävistä suoriutumiseen. Kansallinen suorituskyky rajoittuu jo vuoteen 2010 mennessä pelastuspalvelutehtävin, aluevalvontaan, paikallispuolustuksen tehtäviin, terrori-iskujen torjuntaan ja rajoittamiseen sekä rajoitettuihin sotilaallisiin operaatioihin. Laajemmat operatiiviset tehtävät edellyttävät liittolaisten tukea ja osallistumista, koska laajaan liikekannallepanoon perustuva koulutus- ja valmiusjärjestelmä puretaan. Vähennyksistä ja tehtävien uudelleenmuotoilusta huolimatta puolustusvoimat säilyttävät tasapainoisen puolustushaararakenteen; vuoteen 2020 mennessä Tanskassakin erikoistutaan muutamiin erityisosa-alueisiin, jolloin tämä 82 TASMO, Tactical Air Suppression Maritime Operations. 94 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030
rakenne murtuu. Asevelvollisuus muuttuu entistä vapaaehtoisemmaksi siten että 2015 mennessä on siirrytty ammattisotilasjärjestelmään. Poikkeuksen muodostavat kodinturvajoukot. Baltian maiden puolustusvoimat ovat erikoistuneet ja integroituneet täysin NA- TO:n toimintoihin. Ne tuottavat pieniä huippuyksiköitä vaativiin maavoimien erikoisjoukkojen tehtäviin. Maat osallistuvat varauksetta kansainväliseen kriisinhallintaan ja ovat muodostaneet yhteisen mekanisoidun jalkaväkipataljoonan. Kansallinen toimintakyky rajoittuu poliisille ja rajaviranomaisille annettavaan virka-apuun. Ennakoitua parempi kehitys Maat kykenevät kohtaamaan yhteiskunnalliset ja globalisaation aiheuttamat haasteet ilman vakavia sisäisiä tai taloudellisia ongelmia. Hyvinvointiyhteiskunta ja yhteiskuntarauha säilyvät. Ilmastonmuutos aiheuttaa vain paikallisia ja ajoittaisia tulvia ja myrskyjä, ja matkailu ja maatalous itse asiassa hyötyvät ilmaston lämpenemisestä. Puolustus ei kuitenkaan tule saamaan lisää voimavaroja, joten kuvattu erikoistuminen, toimintojen vähentäminen ja työnjaon ja yhteistoiminnan lisääminen ovat väistämättä edessä. Yhteistyö laajentuu 2010-luvulla koskemaan myös Venäjän kanssa tehtävää Itämeren meritilannekuvan vaihtoa, kriisinhallinnan koulutusyhteistyötä ja asevoimien virka-aputehtäviä. Kansainvälisen yhteistoiminnan lisäksi on huomattava, että vaatimukset kansallista rationaalisesta työnjaosta voimistuvat. Viranomaisten väliset ja julkisen ja yksityisen sektorin väliset raja-aidat madaltuvat. Venäjän ymmärrettyä ettei sillä itsellään ole riittävästi voimavaroja ja teknistä osaamista Barentsin meren energiavarojen tehokkaaksi hyödyntämiseksi, se aloittaa yhteistyön Norjan kanssa 2010-luvun loppupuolella. Tämä johtaa myös rajakiistojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen. Yhteistyöllä norjalaisten kanssa Venäjä pyrkii pitämään suuret eurooppalaiset ja amerikkalaiset energiayhtiöt sivussa. Ennakoitua huonompi kehitys Kielteisemmän arvion perustana on Norjan ja Venäjän välisen Barentsin meren erimielisyyden kärjistyminen poliittiseksi, taloudelliseksi ja sotilaalliseksi konfliktiksi. Kyetäkseen haastamaan Norjan suvereniteetin ja taloudelliset intressit Venäjän ei tarvitse kasvattaa poliittista, taloudellista tai sotilaallista voimaansa. Sille riittää kun se vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti Norjan energiatuotantoon. Tämän se voi tehdä vaikuttamalla ostamiensa alun perin norjalaisten tuotantoyhtiöiden kautta, hintakilpailulla ja lisääntyvällä sotilaallisella läsnäololla Barentsin merellä ja Huippuvuorten alueella. Mitä myöhemmin tarkasteluaikana tällainen tilanne ilmentyisi sen vakavammat sen seuraukset olisivat Norjan taloudelle ja sen suurempi ongelma se olisi maan omille puolustusvoimille. Oslon poliittisesta kipukynnyksestä riippuu milloin se ottaa tällaisen toiminnan esille Euroopan unionin ja NATO:n piirissä ja vaatii itselleen Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030 95
tukea. Norjan ongelmana on se, että jos Venäjä on muuten ja muualla käyttäytynyt rauhanomaisesti on muiden jäsenmaiden kovin vaikea lukea tilanne vakavaksi. Jos taas ne ovat jo sitoutuneet Venäjän tai jonkin muun toimijan vastaiseen rintamaan muualla niillä tuskin riittää resursseja suunnattavaksi pohjoiselle Jäämerelle. Norjan ja Venäjän keskinäinen vastakkainasettelu voikin sangen nopeasti johtaa rajoitettuun paikalliseen voimankäyttöön merialueella ja ilmatilassa. On selvää, että järjestöihin tukeutumisen lisäksi Oslo pyrkii hankkimaan tukea myös suoraan Washingtonista. Venäjä pyrkii tilanteen portaittaisen kärjistämisen ja rajoitetun voimankäytön avulla pitämään alueen muut maat ja läntiset järjestöt ulkona konfliktista. Itämeren piirissä tilanne säilyykin pääosin rauhallisena, mutta valtiot lisäävät valvontaa ja sotilaallista läsnäoloaan. Barentsin kriisi asettaa suuren haasteen läntisille ulkopoliittisille ja puolustuspoliittisille yhteistyöratkaisuille. Norja edellyttää saavansa tukea ja asia on tärkeä sen liittolaisille sekä periaatteellisesti että energiahuollon kannalta. ne joutuvat kuitenkin tasapainoilemaan ylläpitääkseen olemassa olevia hyviä kauppasuhteita Venäjään. Vaikutukset Suomeen Pohjoismaiden ja Baltian maiden ennakoitu kehitys vaikuttaa suoranaisesti Suomen puolustuspoliittisiin ja puolustusteollisiin valintoihin sekä Puolustusvoimien kehittämiseen. Kehitys vaikuttaa osaltaan myös maamme harjoittamaan turvallisuuspolitiikkaan; tämän suuruus riippuu oleellisesti Suomen kulloisellakin hetkellä voimassa olevista omista valinnoista ja sitoumuksista. Suomea pyydetään entistä enemmän osallistumaan laajempaan ja syvällisempään yhteistoimintaan. Se laajenee siinäkin tapauksessa, että emme olisi NATO:n jäsenenä. Se tulee aluksi kattamaan laajentuneen merivalvonnan, laajenee käsittämään ilmavalvontaan, johtaa yhteisten joukkojen tai järjestelyiden perustamiseen aluksi Ruotsin kanssa ja myöhemmin Norjan kanssa. Itämeren, ilmatilan ja kansainvälisen kriisinhallinnan lisäksi luonteva yhteistyöalue olisi Lapin, Norrbottenin ja Finnmarkin alue. Kansainvälinen yhteistyö kattaa tulevaisuudessa myös aseriisunta- ja asevalvontaoperaatiot. Suomen kohdalla tämä saattaisi tarkoittaa kansallisesti suoritettuja alustarkastuksia Itämerellä ja yhdessä pohjoismaisten tai läntisten kumppanien kanssa toteutettuja muilla eurooppalaisilla merialueilla. Yhteistyön lisääntymiseen vaikuttaa ja sitä helpottaa läntisten järjestöjen rajojen liudentuminen. Mikäli Venäjä pyrkii aktiivisesti olemaan osallistumatta puolustusyhteistyön laajentamiseen, aiheutuu siitä Suomelle suurempaa haittaa kuin pohjoismais-venäläisen yhteistoiminnan laajentamisesta 83. Syventyneen ja vain läntisen puolustusyhteistyön myötä saattaa syntyä tilanteita, missä Suomi on velvoitettu toimimaan venäläisiä etuja vastaan, esim. tarkastamaan venäläisiä tai Venäjälle liikennöiviä aluksia. 83 Tämän oletuksena on siis suomalaisten kategorinen pidättäytyvyys sotilaallisista harjoituksista venäläisten kanssa. 96 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030
Työnjaon ja erikoistumisen myötä saattaa suomalaisille yrityksille avautua mahdollisuus edelleen kehittää omaa osaamistaan. Mikäli esimerkiksi Ruotsissa luovutaan pinta-alusten valmistamisesta, voi suomalainen laivanrakennusteollisuus päästä uusille markkinoille. Toisaalta työnjaon paineet saattavat heikentää juuri lähtökohtaisesti pienempien suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä. Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin ja Norjan kehityksestä kannattaa kuitenkin huomata, että erilaisista tämän hetken puolustuspoliittisista valinnoista huolimatta, Suomessa vallitsee sama epätasapainon tilanne kuin Norjassa 1990-luvulla ja Ruotsissa vielä 2000-luvun alkuvuosina. Vakaa tai pienentyvä puolustusbudjetti aiheuttaa puolustusvoimille jatkuvan rahoituskriisin. Tämä johtuu kasvavien henkilöstökustannusten ja vuosittain 5-7% vauhdilla kohoavasta materiaalikustannuksista. Suomessa joudutaan täten tekemään samankaltaisia toimenpiteitä mitä läntisissä naapureissamme on jo tehty tai tässä ennakoidaan tehtävän kansalliset voimavarat eivät riitä missään Pohjoismaissa itsenäisen ja täysimittaisen kansallisen puolustuksen ylläpitämiseen. 84 Yksi myönteinen ratkaisu tähän on juuri yhteistyön lisääminen, mikä siis mahdollistaa luopumisen joistain aikaisemmin kansallisista voimavaroista tai toiminnoista. Tämä saattaa johtaa tarpeisiin myös tehdä poliittisia sitoumuksia. Mikäli Barentsin meren alueella syntyy vakava poliittis-sotilaallinen kriisi, on tästä välittömiä seurauksia Suomelle. Poliittisesti Suomi joutuu eturintamaan, mikäli Norja vetoaa Euroopan unioniin (jonka jäsen sen oletetaan olevan) tai NATO:oon (jonka jäsen Suomi saattaa olla). Venäjä voisi tällöin kohdistaa Suomeen poliittista ja taloudellista painostusta, jotta Suomi ei asettuisi avoimesti tukemaan Norjan pyyntöjä näiden järjestöjen kokouksissa. Venäjä kuitenkin varoisi avointa sotilaallista painostusta sillä sen etuna on rajoittaa pohjoisten merialueiden kriisit paikalliseksi ja kahdenväliseksi. Sotilaallisesti em. tilanne johtaa lisääntyvään ilmatilan valvontatarpeeseen myös Suomessa ja, riippuen silloisista sitoutumisista ja mahdollisista jäsenyysvelvoitteista, myös suoranaisen sotilaallisen tuen antamiseen Norjalle. Mikäli olisimme NATO:n jäseniä aiheuttaisi tilanne vähintäänkin yleisen johtamisvalmiuden sekä Lapin/Pohjoiskalotin sotilaallisen valmiuden kohottamista. Merellisen luonteensa takia konflikti ei todennäköisesti leviäisi edes Finnmarkin maa-aluetta käsittäväksi. Eteläisessä Suomessa ja Itämeren alueella riittäisi valvonnan tehostaminen. Taloudellisesti energiantuotantoalueella tapahtuva yhteydenotto ja alueen hyötykäytön viivästyminen aiheuttavat pulaa energiaraaka-aineista ja siten maailmanmarkkinahintojen nousun. 84 Puolustusbudjettien sisäisestä dynamiikasta ja pohjoismaisista esimerkeistä katso tarkemmin Mika Kerttunen, Rahat lopussa. Suomen puolustuksen kritiikki, Suomen Sotilas, n:o 3, 2006. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030 97