Honkongin Hulinaa 6 -manner-kiinan spesiaali 5.9.2011 Heidi Uusimäki Osoite. Boland Court, Broadcast Drive 4-D, Kowloon, Hong Kong Puhelin:+852 510 471 83 Sähköposti: heidi.uusimaki@felm.org Mitähän tulli olisi sanonut jos olisi aukaissut matkalaukkuni... Tervehdys Hong Kongista, jossa jo viilenee kaikkien aikojen kuumimman elokuun jälkeen. Onneksi itse pääsin tuota kuumuutta Suomen lomalla pakoon. Loma Suomessa oli niinkin rentouttava että kun tulin takaisin tänne viime viikolla, oli joidenkin ihmisten ja paikkojen nimet kokonaan unohtuneet! Suomesta mukana toin teidän kutomianne lapasia. DuoXie - monet kiitokset niistä! Nyt oikein odotan seuraavaa kummimatkaa että voin lapaset lapsille jakaa. Lapaset lähtevät todennäköisesti Hubeihin, maakuntaan joka on Hunaniakin pohjoisemmassa ja luminen talvella. Turun Mikaelin seurakunnan lähetyssihteeri Saara Markkula (vas.) tuomassa lapaslähetystä minulle. Heinäkuinen mantereen matka oli tapahtumia täynnä: Amity-koulutusta, englanninopetusta sekä Lähetysseuran projekteissa vierailuja. Matka meni erittäin hyvin kiitos rukoustenne! Mynämäen seurakunnan lähetyssihteeri Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä (vas.) ja lähetysaktivisti UllaHannikkala(kesk.) lapasten kera.
Amity ja Nanjing Kuten niin monet kerrat aiemmin ennen opettamisen alkua, olin taasen Amityn koulutuksessa Nanjingissa. Harjoittelijoille oli hyvä saada yleiskuva Kiinasta ennen koululle lähtöä. Ja sainhan minäkin taas uutta tietoa. Monet kerrat olen teille kertonut kuinka Kiinassa 70% ihmisistä asuu vielä maaseudulla. No, talvella tehdyn väestölaskennan mukaan luvut kaupunkilaisten ja maalaisten välillä on nyt 50/50, ja luultavasti muuttuu tulevaisuudessa niin että kaupunkilaisten määrä kasvaa edelleen. (Tosin kaupunkilaisten väkiluku ei ole vakio, sillä monet heistä ovat siirtotyöläisiä, jotka lomillaan palaavat kotiseuduilleen.) Kiina urbanisoituu ja modernisoituu, mutta taloudellinen kehitys on 15 vuotta edellä sosiaalista kehitystä. Kun hallitus ja yritykset ovat vahvistamassa taloutta, tarvitaan järjestöjen, kuten Amity, ja seurakuntien apua, jotta sosiaalinen oikeus ja tasa-arvo toteutuisi. Suuri osa eri kansalaisjärjestöjen rahoista menee koulutukseen. Kaupunkilapsilla on 6.3 kertaa helpompi päästä yliopistoon kuin maaseutujen. Jos maaseutujen lapset yleensäkään jatkavaat opintojaan, on se 2-3 vuotisissa oppilaitoksissa. Englanninkielen taidot erottavat oppilaat. Esimerkiksi läntisessä Ningxian maakunnassa oppilaat saivat keskimäärin 50/120 pistettä kokeista. Yliopistoon pääsemiseksi tarvitaan 100 pistettä. Ongelmana on raha. Paikalliset hallitukset eivät halua, tai voi pistää rahojansa opetukseen. Kiinassa on 20 miljoonaan oppilasta, mutta vain 200 000 englannin opettajaa. Joskus koulut määräävät kenet tahansa opettamaan englantia, riippumatta heidän pääaineestaan yliopistossa. Siksi menimme opettamaan opettajia tänä kesänä Hunaniin. Että he saisivat itsekin englanninkielen harjoitusta, jotta voisivat itsevarmempina sitä oppilailleen opettaa. Amityn auttaa uusia, pienempiä järjestöjä antamalla heille toimitilat ja neuvoa miten rekisteröityä. Tässä järjestöjen keskuksessa oli mm. ympäristö, autististen lasten ja perinteisen oopperan järjestöjen tilat. Opettaja-oppilaani pelaamassa sanapeliä iltapäivän tunnilla. Aamut olivat perinteisiä oppitunteja, iltapäivällä oli luentoja tai aktiviteetteja.
Matkalla Longshaniin Matka lohikäärmevuoren kaupunkiin oli pitkä mutta kaunis. Viisi tuntia meni ikkunasta ulos katsellen ja valokuvia ottaen. Kuskikin alkoi jo oppia pysähtelemään ja näyttämään että tuo on hieno vuori, ottakaa siitä kuva. Pitkä matka tosin tarkoittaa myös pitkää matkaa paikallisille. Opetimme kaupungissa keskellä ei-mitään jonne monet kesäkurssilaiset, eli opettajat, olivat itse tulleet vielä eristyneemmiltä alueilta, pitkän matkan päästä. Pyynnöstä laitan tähän nyt paljon maisemakuvia. Kunnon teitä ei ole vielä monia. Paikalliset tiet näyttävät tältä parhaimmillaan. Auton ikkunasta napsattu kuva maatalosta. Nämä näkymät ovat 10min ajomatkan päästä Longshanin hotelliltamme. Juuri valmistunut ajotie halkoi vuoria ja eteni joen suuntaisesti. Lonshanin kaupunkia ympäröi vuoret ja maaseutu. Kaupunkiasutus ei ole laajalla säteellä.
Longshan Opetusohjelmamme Longshanissa kesti kaksi viikkoa. Päivät menivät opettaen kello 9-17. Jos iltaisin jäi tuntien valmistelulta tai väsymykseltä aikaa, kävimme kaupungilla ihmettelemässä menoa. Kiinassa yleisesti mennään aina päivällisen jälkeen ulos kävelylle tai muuten vaan viettämään aikaa keskusaukiolla. Harrastajien tanssiryhmä keskusaukiolla. Oppilaani Linda ja Lucy, jotka monasti veivät meitä iltaisin ulos kaupungille. Isoäidillä on selässään lapsenkantokori. Nämä olivat tosi yleisiä Longshanissa. Kuvan kori on muovinen, perinteisesti se on puusta punottu. Tämä tie johtaa koululle, jossa opetimme. Kävelimme tätä 4 kertaa päivässä ylös alas. Tämä on ulkoilmateatteri! Siinä katsotaan kannetavalta tietokoneelta elokuvia. Tämäkin keskusaukiolla.
Lähetysseuran muissa projekteissa Longshanin opetuskurssin jälkeen suuntasimme matkan eteläiseen Hunaniin ja Changshaan, Hunanin pääkaupunkiin. Matkalla pysähdyimme kylässä, jossa Lähetysseura on, yhdessä Amityn kanssa, auttanut biokaasukeräimen rakentamisessa yhteen maataloon. Isäntä esitteli meille missä kaasu kerätään ja miten hän sitä käyttää. Huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän muuten tyhjiin huoneisiin, joiden lattiat oli täynnä perunoita tai tupakan lehtiä kuivumassa. Talous oli todella omavarainen, perunoita riitti ihmisille ja possuille ja niistä sai sitten energiaa kaasuun. Perillä Changshassa vierailimme kuurojen koulussa. Koulu on aikoinaan yhden äidin perustama. Hänen lapsensa oli kuulovammainen, eikä saanut opetusta, joten äiti lopetti työnsä ja perusti tämän koulun. Nykyään koulu nauttii paikallishallinnon arvostusta ja on isoin kuurojen koulu Hunanissa. Lähetysseura tukee tätä koulua. Kuvassa kuurot lapset leikkivät lohikäärmeen häntä leikkiä. Kävimme myös sekä vanhalla Raamattukoululla, että alueella jonne uuden koulun on tarkoitus valmistua. Osoitan uuden Raamattukoulun sijaintia.
Takaisin Honkkarissa Palasin viikko sitten takaisin Honkkariin. Aika on mennyt kotona raportteja kirjoitellen, uuteen asuntoon asettuen ja uuteen asuinalueeseen tutustuen. Tämä asunto on vuosikymmenet majoittanut lähettejä Hong Kongissa. Sisustuskin on aika kodinomainen. Tulen varmasti viihtymään. Koulut ovat täällä jo alkaneet, mutta vielä odotamme paikallisilta yhteistyökumppaneilta vihreää valoa että minne kouluun voin mennä oppilastyöhön mukaan. Pyytäisinkin rukouksia että tämä työkuvio selkiäisi. Manner-Kiinan opettajat jaksavat hymyillä, vaikka luokkakoko on suuri ja opetustar vikkeista pulaa. Pyytäisin rukouksia myös alkaneelle lukukaudelle: kaikille opettajille ja oppilaille, joita työmme koskee. Toivottavasti seuraavaan kirjeeseen mennessä olen jo opettamisen aloittanut. Silloin kerron teille myös lapasten matkasta vuoristen seutujen oppilaille. Takaisin kesäisessä Hon g Kongissa. Värikästä syksyä teille kaikille! Enkelein, Heidi Viime kevään oppilaitani Hong Kongissa, Truth seurakunnasta.