Rakennetyöttömyys Vantaalla. Anne Karjalainen

Rakennetyöttömyys Vantaalla Anne Karjalainen

Julkaisija Teksti Kannen kuva Vantaan kaupunki Työllisyyspalvelut Tietopalvelut, selvityksiä nro 64, C17:2012 Anne Karjalainen Pekka Turtiainen ISBN 978-952-443-407-2 ISSN-L 1799-7011 ISSN 1799-7569 (verkkojulkaisu)

Tässä tutkimuksessa on selvitetty Vantaan kaupungin rakennetyöttömyyttä ja sen ominaispiirteitä. Tilastoanalyysillä on kartoitettu rakennetyöttömien taustatietoja, kuten sukupuoli- ja ikärakennetta, koulutusta, ammatteja sekä kansalaisuus- ja kielitaustoja. Kvalitatiivista näkökulmaa tutkimukseen on saatu haastattelemalla 20:tä Vantaan kaupungin työpajojen asiakasta heidän taustoistaan, työttömyyden syistä ja työnhausta. Lisäksi raporttia varten on haastateltu kahta Työllistyjän polku -hankkeen työntekijää vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien työllistymisestä ja sen esteistä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa Vantaan rakennetyöttömyyden taustoja, työttömien palveluntarvetta sekä tehdä kehitysehdotuksia rakennetyöttömyyden ehkäisemiseksi. 2

Sisältö 1. Johdanto... 4 2. Rakennetyöttömyyden määritelmä... 5 3. Tutkimuksia työttömyydestä... 5 3.1. Työttömyyden riskitekijät ja työllisyystoimenpiteiden toimivuus... 5 4. Aineisto ja tutkimusmenetelmät... 7 4.1. URA-asiakasrekisteritilastot... 7 4.2. Vantaan kaupungin työpajat Vantaan Valossa... 7 4.3. Työllistyjän polku -projektin työntekijöiden haastattelut... 7 5. Rakennetyöttömyys Vantaalla... 8 5.1. Rakennetyöttömien koulutusaste... 9 5.2. Yleisimmät ammattiryhmät... 9 5.3. Ammattitaidottomuus... 12 5.4. Maahanmuuttajien rakennetyöttömyys... 13 5.5. Vajaakuntoiset pitkäaikaistyöttömät... 15 6. Yksilöhaastattelut työpajoilla... 16 6.1. Haastateltujen taustatiedot... 16 6.2. Työelämä... 17 6.3. Työttömyyden syitä... 17 6.4. Työnhaku... 18 6.5. Tyytyväisyys työpajatoimintaan... 19 6.6. Kehitysehdotuksia työllisyyspalveluihin... 19 7. Yhteenveto... 20 Lähdeluettelo... 22 LIITE Kysymyslomake - työpajalaiset Vantaan Valo... 23 3

1. Johdanto 2000-luvun alkupuolella Vantaan työttömyysprosentti oli melko lähellä pääkaupunkiseudun ja sen kehyskuntien 1 keskimääräistä tasoa, mutta vuodesta 2005 alkaen työttömyys on noussut keskimääräistä korkeammalle. Viime vuosina ero on suurentunut entisestään. Helsinkiin verrattuna Vantaan työttömyysprosentti on ollut korkeampi vuodesta 2007 lähtien. Espoon työttömyysprosentti on ollut pysyvästi lähikuntia alempi. 2 Huhtikuussa 2012 Vantaalla oli 8 501 työtöntä työnhakijaa, mikä on 7,8 prosenttia työvoimasta. 10 8 Työttömyysprosentti 6 4 Vantaa Helsinki Espoo Helsingin seutu 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kuva 1. Keskimääräinen vuosittainen työttömyysprosentti Vantaalla, Helsingissä, Espoossa ja Helsingin seudun kunnissa vuosina 2000-2012. (Lähde: aluesarjat.fi tilastokanta) Maaliskuun 2012 lopussa Vantaalla oli 5 146 rakennetyötöntä, mikä on noin 60 prosenttia kaikista työttömistä. Rakennetyöttömät ovat pitkäaikaistyöttömiä, rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä, työvoimapoliittisen toimenpiteen jälkeen uudelleen työttömiksi jääneitä tai toimenpiteestä toimenpiteeseen siirtyneitä henkilöitä. Vuonna 2011 Vantaan rakennetyöttömien vuosikeskiarvo oli 5 319 henkilöä. Määrä on tasaisesti kasvanut viime vuosina. Luku oli alhaisimmallaan vuonna 2008, jolloin rakennetyöttömien vuosikeskiarvo oli 3 984 henkilöä. 3 Tässä tutkimuksessa on selvitetty Vantaan rakennetyöttömyyttä ja sen erityispiirteitä. Tilastoanalyysit pohjautuvat Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) toimittamiin poikkileikkaustilastoihin Vantaan työttömyydestä helmi-maaliskuun vaihteessa 2012 sekä Työ- ja elinkeinotoimistoista (TE-toimisto) saataviin asiakastilastoihin. Tilastoaineistoa on täydennetty 20:llä henkilöhaastattelulla Vantaan kaupungin työpajoilla. Haastattelujen avulla on kartoitettu työttömien taustoja, työnhakua ja palveluntarvetta. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu kahta vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien parissa työskentelevää henkilöä. 1 Pääkaupunkiseutu ja kehyskunnat sisältävät 14 kuntaa: Vantaa, Espoo, Kauniainen, Helsinki, Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Hyvinkää, Tuusula, Kerava, Järvenpää, Mäntsälä, Pornainen ja Sipoo. 2 Helsingin seudun aluesarjat, tilastokanta 3 TE-tilasto 6210 4

2. Rakennetyöttömyyden määritelmä Rakenteellisessa työttömyydessä työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Rakennetyöttömyydelle tyypillistä on, että työttömyys on pitkittynyt ja muuttunut pysyväisluonteiseksi, jolloin se eroaa normaalista suhdanne-, kausi- ja kitkatyöttömyydestä. Rakennetyöttömyys heijastaa talouden pysyviä muutoksia pitkällä aikavälillä. Siihen vaikuttavat teknologian kehittyminen sekä teollisuuden ja elinkeinoelämän rakenteelliset tai sijainnalliset muutokset. Rakennetyöttömyydessä tiettyjen ammatti-, koulutus-, ikä- ja muiden ryhmien työttömyysaste pysyy korkeana, vaikka samaan aikaan tarjolla voi olla runsaasti avoimia työpaikkoja tai jopa työvoimapula. Tällöin työvoiman tarjonnalla ja kysynnällä kohtaanto-ongelma. Rakennetyöttömiä ovat henkilöt, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana yli 12 kk (pitkäaikaistyöttömät) ovat edeltävän 16 kk:n aikana olleet yhteensä yli vuoden työttömänä (rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömät) ovat 3 kk työvoimapoliittisen toimenpiteen päättymisen jälkeen työttömänä, tai ovat jääneet työvoimapoliittiselta toimenpiteeltä työttömäksi ja sen jälkeen uudelleen sijoitettu toimenpiteeseen Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä tarkoitetaan työttömälle suunnattuja aktivointitoimenpiteitä, esimerkiksi palkkatuettua työtä, työharjoittelua tai työelämänvalmennusta työmarkkinatuella, aikuiskoulutusta, kuntouttava työtoimintaa tai omaehtoista päätoimista opiskelua työttömyysetuudella. 4 3. Tutkimuksia työttömyydestä 3.1. Työttömyyden riskitekijät ja työllisyystoimenpiteiden toimivuus Työttömyyden syistä ja seurauksista on tehty lukuisia tutkimuksia, joissa on selvitetty niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön työttömyysriskiin ja työllistymisen esteisiin. Tutkimuksissa on selvitetty muun muassa työttömyyttä lisääviä riskitekijöitä, työttömyyden aiheuttamia seurannaisvaikutuksia sekä työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta. Antti Parpon tutkimus Työllistymisen esteet (2007) nostaa esille työttömyyden kolme yleistä taustatekijää: yksin asuminen, korkea ikä ja alhainen koulutus. Lisäksi Parpo painottaa kannustinloukkujen merkitystä. Hänen mukaansa työttömyys on myös yksilöllinen valinta, jonka toimeentuloetuuksien aiheuttamat kannustinloukut mahdollistavat. Toimentuloetuuksilla voidaan saada lähes palkkatuloa vastaava tai kohtuullinen tulotaso, jos esimerkiksi vapaa-aika, lastenhoito, omaishoito tai muu syy koetaan työntekoa tärkeämmäksi. Myös ns. työttömyyseläkeputki on kannustinloukku, joka lisää yli 55-vuotiaiden työttömyyttä. Parpon tutkimuksessa haastattelemat työttömät olettivat, että lyhyet työjaksot eivät kannata, mutta heillä ei ollut tarkkaa tietoa siitä, miten lyhyt työjakso todellisuudessa vaikuttaa tulotasoon. Myöskään lomakkeiden ja selvitysten täyttämiseen ei haluttu käyttää ylimääräistä aikaa. Oma ryhmänsä olivat velkaantuneet, joilla ulosmittaus veisi työnteosta saatavat lisä-ansiot tai jopa vähentäisi tuloja. 5 Pekka Myrskylän tutkimuksessa Taantuma ja työttömyys (2010) on tutkittu työttömyyden rakennetta ja muutoksia 1990-luvun lamasta 2000-luvulle. Tutkimuksen esille nousivat samat työttömyyden riskitekijät kuin Parpon tutkimuksessa: alhainen koulutus, korkea ikä ja yksineläminen. Suurin riski jäädä työttömäksi on yksinäisillä miehillä mutta toisaalta myös yksinhuoltajaäitien pojilla. Viimeisin taantuma on vaikuttanut etenkin miesten työttömyyteen. Viime vuosikymmenellä myös korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömien suhteellinen osuus on kasvanut. Taantuman aikana työttömyysriski on yleensä korkein nuorissa ikäluokissa. Toisaalta yli 55-vuotiaiden työttömyys on kasvanut. Myrskylän mukaan tähän on vaikuttanut erityisesti ikääntyvien työntekijöiden siirtäminen ns. eläkeputkeen. 6 4 Lisätietoja: Työ- ja elinkeinomisteriö, Työvoimapoliittiset toimenpiteet, www.tem.fi 5 Parpo, A., 2007 6 Myskylä, P., 2010 5

Työttömyyden pitkäaikaisvaikutukset näkyvät pitkälti myöhemmissä elämänvaiheissa. Myrskylän mukaan esimerkiksi lamavuosina valmistuneiden opiskelijoiden työllisyys oli alhaista tasoa ja jäi myös myöhemmin alhaisemmalle tasolle verrattuna myöhemmin valmistuneiden työllistymiseen. Työttömiksi joutuneista huomattava osa ei enää palaa vakituisesti työmarkkinoille. Osa jää eläkkeelle ja monen työllistymismahdollisuudet vähenevät iän myötä, varsinkin 45 vuodesta eteenpäin. 7 Eeva Terävän, Petri Virtasen, Petri Uusikylän ja Lassi Köpän julkaisemassa Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus -raportissa (2011) on tarkasteltu erityisesti rakennetyöttömiä, jotka ovat saaneet työmarkkinatukea tai työttömyyspäivärahaa yli 500 päivältä. Näistä vaikeasti työllistyvistä noin kolmannes on yli 55-vuotiaita. Naisia ja miehiä on lähes yhtä paljon, mutta miehillä on suurempi riski ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen naisia nuorempana. Koulutus- ja ammattirakenteeltaan vaikeasti työllistyvät eivät juurikaan eroa muista työttömistä. Ainoastaan korkea- tai tutkijankoulutus näyttäisi pienentävän riskiä joutua tähän ryhmään. Tästä ryhmästä lähes neljännes on vajaakuntoisia. Yleisimpiä vajaakuntoisuuden syitä ovat tuki- ja liikuntaelintensairaudet sekä mielenterveydelliset syyt. 8 Terävän ja muiden tutkimuksessa todetaan, että vaikeasti työllistyvien työllistymistä estävät tekijät tulevat esille usein vasta asiakkaan pidemmässä palveluprosessissa. Keskeisiä työttömyyden syitä ovat kapea-alainen osaaminen, vanhentunut ammattitaito, oppimisvaikeudet sekä henkilökohtaiset ongelmat, kuten velkaongelmat ja päihteet. Osa työnhakijoista työskentelee harmaan talouden piirissä. Työttömyysajan korkean ansioturvan aiheuttama passivoituminen johtaa usein siihen, että töitä aletaan etsiä vasta, kun ansiosidonnaisen työttömyysturvan loppu lähestyy. Tällöin työn löytäminen on jo huomattavasti vaikeampaa kuin työttömyyden alkuvaiheessa. Raportin mukaan vaikeasti työllistyvien maahanmuuttajien ensisijainen työllistymisen este on kielitaidon puute. Muita esteitä ovat kotoutumisongelmat, kulttuurierot ja työnantajien ennakkoasenteet, joiden takia maahanmuuttajat pääsevät työmarkkinoille usein vain palkkatuetun työn kautta. 9 Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että työttömien sairastavuus on yleisempää kuin työllisten. Huonontunut terveydentila nostaa työttömäksi joutumisen riskiä, ja toisaalta työttömyys usein heikentää yksilön terveydentilaa ja toimintakykyä. Nuoremmissa ikäryhmissä yleisimpiä ovat mielenterveyden ongelmat ja ikääntyneemmällä työvoimalla ongelmana ovat usein fyysiset sairaudet. Pitkäaikaistyöttömien heikentynyttä työ- ja toimintakykyä on usein vaikea havaita eri viranomaisten taholta. Koulutus- ja työllistämistukitoimet ovat kuitenkin hyödyttömiä niin kauan, kunnes heidän sairaudet on hoidettu tarpeeksi hyvin. 10 Pellervon taloustutkimuskeskuksen tekemässä tutkimuksessa Erityisryhmien työkyky - työttömät ja vammaiset (2010) on selvitetty työttömien ja vammaisten työkykyä ja työhalukkuutta. Tutkimukseen osallistuneista työttömistä yli puolella oli hyvä työkyky ja 61 prosenttia halusi säännölliseen kokoaikatyöhön. Noin neljännes ei kyennyt tekemään töitä tai ei halunnut tehdä töitä. Yli 55-vuotiaiden työhalukkuus oli hieman muita työttömiä alempi. Kaikissa ikäryhmissä työttömien työkyky laski voimakkaasti työttömyyden kestettyä yli kaksi vuotta. Sekä työttömien että vammaisten usko omiin työllistymismahdollisuuksiin oli melko heikkoa. 11 TEM:n tutkimuksessa Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittuminen vuonna 2009 (2011) on tutkittu työllisyystoimenpiteisiin osallistuneiden työllistymistä kolme ja kuusi kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen. Vuonna 2009 parhaiten aktiivitoimenpiteistä työllisti starttirahatoimenpiteet sekä oppisopimuskoulutus. Tukityöllistämiseen ja ammatilliseen työvoimakoulutukseen osallistuneista noin 30 prosenttia työllistyi avoimille työmarkkinoille. Työharjoitteluun työmarkkinatuella ja valmentavaan työvoimakoulukseen osallistuneista työllistyi vain hieman yli 10 prosenttia. Alhaisin työllistymisprosentti toimenpiteiden jälkeen oli henkilöillä, jotka olivat saaneet työmarkkinatukea yli 500 päivää. Taloudellisesta taantumasta johtuen toimenpiteistä työllistyttiin hieman edellistä vuotta huonommin. 12 7 Myrskylä, P., 2010 8 Terävä, E. & muut, 2011 9 Terävä, E. & muut, 2011 10 Kerätär, R. & Karjalainen, V., 2010 11 Laiho, V. & muut, 2010 12 Nio, I. & Sardar, P., 2011 6

TEM:n Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus -raportin (2011) mukaan toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia hankaloittaa se, että TE-toimistojen asiakastietojärjestelmässä ei välttämättä ole tietoa, minne henkilö on siirtynyt, jos työnhaku ei enää jatku. Raportin mukaan aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että henkilöiden työllistyminen on sitä vaikeampaa, mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse. Koulutuksen merkitys ei ollut niin selvä, mutta korkeakouluasteen tai tutkijakoulutuksen saaneet työllistyivät toimenpiteen jälkeen hieman useammin kuin muut. Miehet työllistyivät toimenpiteen jälkeen useammin kuin naiset. Terveydelliset rajoitteet vaikuttivat negatiivisesti työllistymiseen molemmissa sukupuolissa. Lisäksi mitä useammin henkilö oli ollut työllisyystoimenpiteessä, sitä todennäköisemmin henkilö oli palannut työttömäksi toimenpiteen jälkeen. 13 Myös Myrskylän Taantuma ja työttömyys -tutkimuksessa (2012) on päädytty samankaltaisiin tuloksiin. 4. Aineisto ja tutkimusmenetelmät 4.1. URA-asiakasrekisteritilastot Työ- ja elinkeinoministeriö ylläpitää URA-henkilöasiakasrekisteriä. URA-tietojärjestelmään on tallennettu TE-toimistojen asiakastiedot. Tässä raportissa on käytetty URA-tietojärjestelmästä saatuja helmimaaliskuun 2012 poikkileikkaustilastoja sekä kuukausittaisia TE-tilastoja Vantaan työttömistä työnhakijoista. Tilastotiedoista ei ilmene yksittäisiä henkilötietoja. Tilastojen perusteella on selvitetty muun muassa työttömien sukupuoli- ja ikäjakauma, yleisimmät ammattiryhmät, työttömien koulutusaste ja suurimmat vieraskieliset ryhmät. 4.2. Vantaan kaupungin työpajat Vantaan Valossa Vantaan kaupunki järjestää työpajatoimintaa, jolla pyritään aktivoimaan ja edistämään työttömien työelämään paluuta. Vantaan Korsossa Minkkitiellä sijaitsevassa Vantaan Valossa järjestetään eri hankkeiden ja projektien toimesta työelämänvalmennusta, työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa pääasiassa yli 25-vuotiaille vantaalaisille työttömille. Vantaan Valon Uusioverstaalla korjataan ja kierrätetään kaupungin tietokoneita ja huolletaan polkupyöriä. Lennättimessä tehdään toimistotöitä Vantaan kaupungille ja yleishyödyllisille järjestöille. Tarmo-projektin alla toimivat kierrätys- ja tekstiilipaja, puutyöpaja sekä viher- ja remonttipaja. Topparoikka-remonttiryhmä ja Visakoivu-puutyöryhmä toimivat kuntouttavana työtoimintana. Toimintaa on maanantaista perjantaihin klo 8-15. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat työskentelevät yleensä lyhennetyllä työajalla. Tutkimusta varten haastateltiin 20 työpaja-asiakasta. 4.3. Työllistyjän polku -projektin työntekijöiden haastattelut Vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien tilannetta on kartoitettu haastattelemalla Työllistyjän polku -projektin työntekijöitä. Projekti toteutetaan yhteistyössä Kiipula-säätiön ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa ajalla 1.7.2011-31.2.2012. Sen tavoitteena on vähentää vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömyyttä, selvittää työllistymisen esteitä ja kehittää työhallinnon palveluprosesseja. Tutkimusta varten joulukuussa 2011 haastateltiin kahta projektin työntekijää. 13 Terävä, E. & muut, 2011 7

5. Rakennetyöttömyys Vantaalla 14 Vantaalla oli maaliskuun 2012 lopussa yhteensä 8 228 työtöntä työnhakijaa. Työttömistä 4 742 (58 %) oli miehiä ja 3 486 (42 %) naisia. Rakennetyöttömänä oli 5 146 henkilöä. Heistä 3 003 (58 %) oli miehiä ja 2 143 (42 %) naisia. Rakennetyöttömyys jakautui pitkäaikaistyöttömiin (45 %), rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiin (29 %), toimenpiteeltä työttömäksi jääneisiin (22 %) ja toimenpiteeltä toimenpiteelle siirtyneisiin (4 %). Miehillä ja naisilla pitkäaikaistyöttömien osuus oli lähes sama. Miehissä oli suhteellisesti enemmän rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä ja naisissa toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä. Tähän vaikuttaa luultavasti se, että naistyöttömiä osallistuu miehiä enemmän työllisyystoimenpiteisiin, vaikka heitä on lukumäärällisesti vähemmän. Taulukko 1. Vantaan rakennetyöttömät, maaliskuu 2012. Rakennetyöttömät Yhteensä Pitkäaikaistyöttömät Rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömät Toimenpiteeltä työttömäksi Toimenpiteeltä toimenpiteelle hlöä hlöä (%) hlöä (%) hlöä (%) hlöä (%) Miehet 3 003 1 368 (46 %) 999 (33 %) 550 (18 %) 86 (3 %) Naiset 2 143 967 (45 %) 486 (23 %) 567 (26 %) 123 (6 %) Yhteensä 5 146 2 335 (45 %) 1 485 (29 %) 1 117 (22 %) 209 (4 %) Rakennetyöttömien määrä kasvaa iän myötä. Naisia on rakennetyöttömänä miehiä vähemmän kaikissa ikäryhmissä. Miesten rakennetyöttömyys nousee melko korkealle heti 25-vuotiaasta ylöspäin, kun taas naisilla rakennetyöttömien määrä kasvaa tasaisemmin ikäryhmästä seuraavaan. Rakennetyöttömistä miehistä 40 prosenttia ja naisista 45 prosenttia on yli 50-vuotiaita. 1000 800 Henkilöä 600 400 200 0 582 809 812 706 623 456 521 332 171 124 15-24 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-64 v. Ikäryhmä Miehet Naiset Kuvio 2. Rakennetyöttömät Vantaalla ikäryhmittäin, maaliskuu 2012. 14 Rakennetyöttömyysluvut perustuvat TE-tilastoihin 1207 ja 6210, haettu 2.5.2012 8

5.1. Rakennetyöttömien koulutusaste Rakennetyöttömistä 40 prosenttia on suorittanut ainoastaan perusasteen koulutuksen ja kahdeksalla prosentilla tutkinto on tuntematon. Alle 25-vuotiaissa rakennetyöttömissä perusasteen ja keskiasteen tutkinnon suorittaneiden määrä on luonnollisesti suurin, eikä ryhmässä juuri ole korkea-asteen tutkinnon 15 suorittaneista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kaikista rakennetyöttömistä keskimäärin 35 prosentilla on keskiasteen tutkinto ja 17 prosentilla korkea-asteen tutkinto. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on suurin yli 50-vuotiaissa rakennetyöttömissä, joista yli viidenneksellä on korkea-asteen tutkinto. 17-24 v. (n=295) 50 % 43 % 6 % 25-49 v. (n=2683) 40 % 36 % 15 % 9 % Perusaste Keskiaste yli 50 v. (n=2168) 40 % 31 % 22 % 7 % Korkea-aste Tuntematon kaikki (n=5146) 40 % 35 % 17 % 8 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 3. Vantaan rakennetyöttömien koulutusaste ikäryhmittäin, maaliskuu 2012. Rakennetyöttömien yleisimpiä ammatillisia tutkintoja ovat merkonomin tutkinto, kone- ja metallialan peruskoulutus, majoitus- ja ravitsemusalan perustutkinto, sähköalan peruskoulutus ja merkantin tutkinto. Naisilla yleisiä ovat etenkin merkonomin, merkantin, majoitus- ja ravitsemusalan sekä terveys- ja sosiaalialan peruskoulutus. Miesrakennetyöttömien yleisimpiä ammatillisia tutkintoja ovat kone- ja metallialan peruskoulutus, sähköalan peruskoulutus, merkonomin tutkinto sekä auto- ja kuljetusalan peruskoulutus. Yleisesti ottaen koulutuskirjo on kuitenkin laaja ja erilaisia tutkinto on useita satoja. 5.2. Yleisimmät ammattiryhmät Rakennetyöttömien yleisimmät ammatit vastaavat pitkälti kaikkien työttömien yleisimpiä ammatteja. Miesten ja naisten yleisimmät ammatit ovat selvästi sukupuolijaottuneet. Miesten yleisimpiä ammatteja ovat varastotyöntekijä (202 henkilöä), rakennusalan sekatyöntekijä (127), kuorma-auton- ja ajoneuvoyhdistelmien kuljettaja (118) sekä tietoliikenne- ja elektroniikka-asentaja (87). Rakennetyöttömien naisten yleisimpiä ammatteja ovat myyjä (151 rakennetyötöntä naista), toimistotyöntekijä (141), siivooja (99), sihteeri (68) ja tilinpitotyöntekijä (65). Erilaisia ammatteja on kuitenkin satoja. Alle 30-vuotiaiden rakennetyöttömien yleisimpiä ammatteja ovat varastontyöntekijä, myyjä ja tietoliikenne- ja elektroniikka-asentaja. 30-50-vuotiaissa on paljon varastotyöntekijöiden ja myyjien lisäksi rakennusalan sekatyöntekijöitä ja siivoojia. Yli 50-vuotailla yleisimmät ammatit ovat toimistotyöntekijä, myyjä, varastotyöntekijä, siivooja ja kuorma-auton- sekä ajoneuvoyhdistelmien kuljettaja. 15 Korkea-asteen tutkintoon luetaan alimman korkea-asteen tutkinnot, alempi ja ylempi korkeakoulututkinto sekä tutkijan koulutus. 9

Ammattiryhmä Varastotyöntekijät (n=236) Myyjät (n=211) Toimistotyöntekijät (n=173) Siivoojat (n=140) Rakennusalan sekatyöntekijät (n=128) 34 60 32 41 151 141 99 127 202 Kuorma-auton- ja ajoneuvoyhd. kuljettajat (n=119) 118 Keittiö- ja ravintolatyöntekijät (n=99) Tietoliikenne- ja elektroniikka-asentajat (n=99) 40 59 87 Miehet Naiset Suunnittelijat (n=83) Kokit, keittäjät ja kylmäköt (n=75) Linja- ja henkilöautonkuljettajat (n=72) Tilinpitotyö (n=70) 11 37 38 72 69 65 0 50 100 150 200 250 Henkilöä Kuvio 4. Vantaan rakennetyöttömien yleisimmät ammattiryhmät, maaliskuu 2012. Seuraavaksi tarkastellaan rakennetyöttömien kahta yleisintä ammattiryhmää: varastotyöntekijät ja myyjät. 5.2.1. Varastotyöntekijät Rakennetyöttömien yleisin ammattiryhmä on varastotyöntekijät. Heitä oli maaliskuun 2012 lopussa rakennetyöttömänä 236 henkilöä. 86 prosenttia oli miehiä. Varastotyöntekijöistä 15 prosenttia (34 hlöä) oli alle 30-vuotiaita, 53 prosenttia (126 hlöä) 30-49-vuotiaita ja 32 prosenttia (76 hlöä) yli 50-vuotiaita. Yli 50-vuotiaita oli vähemmän kuin rakennetyöttömissä keskimäärin. Miesten osuus oli suurin alle 30- vuotiaissa varastotyöntekijöissä ja pienin yli 50-vuotiaissa, joista naisia oli lähes neljännes. Varastotyöntekijöistä 62 prosentilla oli ainoastaan perusasteen koulutus. Hieman alle kolmanneksella oli ammatillinen perusasteen tutkinto ja muutamalla korkea-asteen tutkinto. Suoritetut tutkinnot olivat useilta eri aloilta. 80 Henkilöä 60 40 20 Perusaste Keskiaste Korkea-aste Tuntematon 0 17-29 v. 30-49 v. yli 50 v. Kuvio 5. Vantaan rakennetyöttömien varastotyöntekijöiden ikä- ja koulutusjakauma, maaliskuu 2012. 10

Varastotyöntekijöistä lähes puolet oli pitkäaikaistyöttömiä ja rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä oli noin 30 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus oli suurin yli 50-vuotiaissa, joista 71 prosenttia oli ollut työttömänä yhtäjaksoisesti vähintään yli vuoden. 30-49-vuotiaissa oli pitkäaikaistyöttömien ohella paljon rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä. Alle 30-vuotiassa olivat lähinnä rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä tai toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä. 80 60 Henkilöä 40 20 0 17-29 v. 30-49 v. yli 50 v. Pitkäaikaistyöttömät Rinnasteiset Toimenpiteeltä työttömäksi Toimenpiteeltä toimenpiteelle Kuvio 6. Rakennetyöttömät varastotyöntekijät ikäryhmittäin työttömyyden lajin mukaan, maaliskuu 2012. 5.2.2. Myyjät Toiseksi suurin rakennetyöttömien ammattiryhmä on myyjät. Heitä oli rakennetyöttömänä maaliskuun 2012 lopussa 211 henkilöä. 78 prosenttia oli naisia. Myyjistä 12 prosenttia (25 hlöä) oli alle 30-vuotiaita, 52 prosenttia (109 hlöä) 30-49-vuotiaita ja 36 prosenttia (77 hlöä) yli 50-vuotiaita. Myös tässä ryhmässä yli 50-vuotiaita on vähemmän kuin rakennetyöttömissä keskimäärin. Myyjistä hieman alle puolella oli perusasteen koulutus. Osuus oli suurin yli 50-vuotiaiden ryhmässä. Keskiasteen koulutuksen oli suorittanut 38 prosenttia ja korkea-asteen tutkinnon yhdeksän prosenttia rakennetyöttömistä myyjistä. 50 Henkilöä 40 30 20 10 Perusaste Keskiaste Korkea-aste Tuntematon 0 17-29 v. 30-49 v. yli 50 v. Kuvio 7. Vantaan rakennetyöttömien myyjien ikä- ja koulutusjakauma, maaliskuu 2012. Pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus oli suurin yli 50-vuotiaissa rakennetyöttömissä myyjissä, joista 53 prosenttia oli ollut työttömänä vähintään yli vuoden. 30-49-vuotiaissa pitkäaikaistyöttömiä oli 39 prosenttia ja 32 prosenttia rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä. Alle 30-vuotiaissa myyjissä rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä ja toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä oli hieman enemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä. 11

60 Henkilöä 40 20 0 17-29 v. 30-49 v. yli 50 v. Pitkäaikaistyöttömät Rinnasteiset Toimenpiteeltä työttömäksi Toimenpiteeltä toimenpiteelle Kuvio 8. Rakennetyöttömät myyjät ikäryhmittäin työttömyyden lajin mukaan, maaliskuu 2012. 5.3. Ammattitaidottomuus Maaliskuun lopussa 2012 Vantaan rakennetyöttömistä 801 henkilöä (16 %) kuului ryhmään ammattitaidottomat tai ammatti ei ole tiedossa. Alle 30-vuotiaista ammattitaidottomia on 43 prosenttia. Ammattitaidottomien määrä vähenee iän myötä. 30-50-vuotiaissa rakennetyöttömissä ammattitaidottomien osuus on 16 prosenttia ja yli 50-vuotiassa enää kuusi prosenttia. Naisia on muutama prosentti enemmän kuin miehiä. Ammattitaidottomista rakennetyöttömistä miehistä suuri osa, 85 prosenttia, on alle 45-vuotiaita. Myös naisten suurin ikäryhmä on 25-45-vuotiaat, mutta heitä on miehiä enemmän vanhemmissa ikäryhmissä. 140 120 Henkilöä 100 80 60 40 Perusaste Keskiaste Korkea-aste Tuntematon 20 0 alle 25 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-65 v. alle 25 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-65 v. Miehet Naiset Kuvio 9. Ammattitaidottomat rakennetyöttömät sukupuoli-, ikä- ja koulutusjakauman mukaan, maaliskuu 2012 Ammattitaidottomista miehistä 71 prosentilla on ainoastaan perusasteen tutkinto ja 16 prosentilla koulutus on tuntematon. Naisista perusasteen käyneitä on 55 prosenttia ja koulutus on tuntematon peräti 29 prosentilla. Heidän määrä kasvaa iän myötä. Joukossa on myös jonkin verran koulutettuja ammattitaidottomia, jotka eivät ole päässeet kiinteästi työelämään mukaan tutkinnosta huolimatta. Heidän osuus on noin 15 prosenttia ammattitaidottomista. 12

5.4. Maahanmuuttajien rakennetyöttömyys Vantaalla asui vuoden 2011 alussa 200 055 henkilöä, heistä ulkomaan kansalaisia oli 13 201 henkilöä (7 %). Äidinkielenä muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvia oli 19 809 henkilöä (10 %). Kymmenen suurinta kieliryhmää olivat: venäjä, viro, somali, albania, vietnam, arabia, englanti, kurdi, turkki ja thai. Väestömäärään nähden vieraskielisiä asuu eniten Hakunilan ja Koivukylän suuralueilla. Määrällisesti heitä on eniten Myyrmäen suuralueella. 16 Vuoden 2011 lopussa Vantaan ulkomaalaisesta työvoimasta oli työttömänä 29 prosenttia, mikä on korkeampi kuin esimerkiksi Helsingissä (22 %) tai Espoossa (16 %). 17 Maaliskuussa 2012 Vantaan rakennetyöttömistä 1 086 henkilöä (21 %) oli ulkomaan kansalaisia. Käytettävissä olevat tilastot eivät kerro vieraskielisten osuutta, mikä on suurempi kuin ulkomaan kansalaisten määrä. Ulkomaan kansalaisista suurin osa, 83 prosenttia, tuli EU:n ulkopuolisista maista. Naisia ja miehiä oli lähes yhtä paljon. Ulkomaalaiset rakennetyöttömät olivat Suomen kansalaisiin nähden suhteellisesti useammin toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä tai toimenpiteeltä toimenpiteelle siirtyneitä. Taulukko 2. Rakennetyöttömien työttömyyden laji kansalaisuuden mukaan, maaliskuu 2012. Kansalaisuus Suomen kansalaiset (n=4060) ulkomaan kansalaiset (n=1086) Pitkäaikais- Rinnasteisesti Toimenpiteeltä Toimenpiteeltä Kaikki työttömät pitkäaikaistyöttömät työttömäksi toimenpiteelle yhteensä 2006 (49 %) 1209 (30 %) 740 (18 %) 105 (3 %) 4060 (100 %) 329 (30 %) 276 (25 %) 377 (35 %) 104 (10 %) 1096 (100 %) 2335 1485 1117 209 5146 Eniten rakennetyöttömiä ulkomaan kansalaisia on ikäryhmässä 35-44-vuotiaat. Miehiä oli hieman naisia enemmän 25-35-vuotiaissa. Vanhemmissa ikäryhmässä naiset ovat enemmistönä. Ulkomaalaisten rakennetyöttömien suurimmat kansalaisuusryhmät ovat Venäjän, Viron, Somalian, Irakin, Turkin sekä Serbia ja Montenegron kansalaiset. 200 150 Henkilöä 100 50 Miehet Naiset 0 16-24 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-65 v. Kuvio 10. Ulkomaalaisten rakennetyöttömien ikäjakauma sukupuolittain, maaliskuu 2012. 16 Vantaan väestö 2010/2011 -tilastot 17 TE-tilasto 1261 13

Rakennetyöttömyystilastot eivät kerrot ulkomaan kansalaisten koulutus- tai ammattitietoja, mutta pitkäaikaistyöttömistä tietoa on saatavilla. Helmikuun 2012 lopun poikkileikkaustilaston 18 mukaan Vantaalla oli 446 vieraskielistä pitkäaikaistyötöntä, mikä on 19 prosenttia kaikista pitkäaikaistyöttömistä. Heistä 34 prosentilla oli Suomen kansalaisuus. Hieman yli puolet vieraskielisistä pitkäaikaistyöttömistä oli naisia. Vieraskielisten pitkäaikaistyöttömien suurimmat kieliryhmät olivat venäjä, somali, arabia, eesti, albania ja vietnam. Vieraskielisten pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa iän myötä. Suunta on sama molemmilla sukupuolilla. Vieraskielisistä pitkäaikaistyöttömistä hieman yli puolet on ollut työttömänä 1-2 vuotta ja viidennes 2-3 vuotta. Lopuilla työttömyys on kestänyt jo vuosia, pisimmillään lähes 13 vuotta. 80 Henkilöä 60 40 20 1-2 v. 2-3 v. 3-5 v. yli 5 v. 0 17-29 v. 30-49 v. yli 50 v. 17-29 v. 30-49 v. yli 50 v. mies nainen Kuvio 11. Vantaan vieraskielisten pitkäaikaistyöttömien ikärakenne ja työttömyyden kesto. Tilanne maaliskuussa 2012. Vieraskielisistä pitkäaikaistyöttömistä miehistä noin puolet on suorittanut ainoastaan perusasteen tutkinnon tai tutkinto on tuntematon. 32 prosentilla on keskiasteen tutkinto ja 19 prosentilla korkea-asteen tutkinto. Naisista 29 prosentilla tutkinto on tuntematon. Toisaalta 26 prosentilla on korkea-asteen tutkinto. Pitkäaikaistyöttömistä parhaiten koulutettuja ovat venäjän- ja vironkieliset, joista yli 70 prosenttia on suorittanut keskiasteen tai korkea-asteen koulutuksen. Vähiten koulutettuja ovat somalin- ja vietnaminkieliset pitkäaikaistyöttömät. Vietnaminkielisistä pitkäaikaistyöttömistä vain 10 prosenttia on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon. naiset (n=238) 23 % 22 % 26 % 29 % Perusaste Keskiaste Korkea-aste miehet (n=208) 32 % 32 % 19 % 17 % Tuntematon 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 12. Vieraskielisten pitkäaikaistyöttömien koulutusjakauma sukupuolittain, helmikuu 2012. 18 ELY/URA-tilasto, poikkileikkaus 29.2.2012 14

5.5. Vajaakuntoiset pitkäaikaistyöttömät Vajaakuntoiseksi määritellään henkilö, jonka työmahdollisuudet ovat alentuneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia. 19 Vajaakuntoisuuden yleisimmät syyt ovat mielenterveysongelmat sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. 20 Maaliskuun 2012 lopussa Vantaan rakennetyöttömistä oli vajaakuntoisia 20 prosenttia. Espoossa ja Helsingissä vastaava luku oli molemmissa 16 prosenttia. 21 Vajaakuntoisten määrä kasvoi iän myötä, etenkin 45-ikävuodesta ylöspäin. Miehiä oli vajaakuntoisena työnhakijana hieman naisia enemmän. Vantaan vajaakuntoisista 10 prosenttia oli ulkomaan kansalaisia. 5.5.1. Työllistyjän polku -hankkeen työntekijöiden näkemyksiä Joulukuussa 2011 tutkimusta varten haastateltiin kahta Työllistyjän polku -projektin työntekijää vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien työllistymisen esteistä. Työllistyjän polku -projektin toteuttaa Kiipulasäätiö yhteistyössä Vantaan TE-toimiston kanssa ajalla 1.7.2011-31.12.2012. Projektin kohderyhmänä ovat vantaalaiset vajaakuntoiset pitkäaikaistyöttömät. Projektin tavoitteena on arvioida ja ohjata asiakkaita kohti työelämää. Osallistuminen on vapaaehtoista. Projektin työntekijöiden mukaan projektiin ovat halunneet osallistua ennen kaikkea henkilöt, joilla on halu muutokseen ja jotka ovat kyllästyneitä nykyiseen tilanteeseensa. Myös ansiosidonnaisen päivärahan päättyminen on vaikuttanut osallistumishalukkuuteen. Yleisimmät vajakuntoisuuden syyt ovat mielenterveydelliset ongelmat sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mutta henkilöillä on usein useita diagnooseja. Ongelmia lisäävät esimerkiksi päihteiden käyttö, elämänhallinta- ja perheongelmat, velat, sosiaaliset pelot sekä itseluottamuksen puute. Maahanmuuttajilla ongelmana on erityisesti kielitaidon puute ja tuttavapiirin rajoittuminen omaan kulttuuriryhmään. Pienten lasten äidit ovat puolestaan usein liian sidottuja kotielämään, ja heidän on vaikea palata työelämään. Vanhemmilla työnhakijoilla on vaikeutena muun muassa osata nykyisiä työnhakukäytäntöjä. Projektiin osallistujat ovat olleet työttömänä vähintään vuoden. Suurin osa projektiin osallistujista on ollut aiemmin mukana työelämässä. Osalla on taustalla negatiivisia kokemuksia työelämästä, kuten uupumista, ahdistumista ja kiusaamista. Positiiviseksi on koettu työyhteisöön kuuluminen. Osa projektiin osallistujista haluaa töihin, mutta mukana on myös henkilöitä, joilla ei ole motivaatiota työnhakuun. Henkilöt ovat esimerkiksi tottuneet työttömyyteen, eivätkä koe tarvetta työllistyä. Pitkittynyt työttömyys on usein myös passivoittanut ja laskenut itsetuntoa. Toisaalta osallistujilla on usein muita ongelmia elämäntilanteessa, jotka ovat estäneet työllistymistä, kuten velka-, päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka tulee hoitaa kuntoon ensin. Projektin työntekijöiden mukaan työkykyä ja työllistymistä voidaan nostaa muun muassa varhaisella puuttumisella ja riittävän tiiviillä ja säännöllisillä tapaamisilla. Asiakasta on lähestyttävä laaja-alaisesti elämäntilanne huomioiden, johon voi kuulua esimerkiksi selvitykset terveydentilasta ja velkajärjestelyt. Asiakkaan osallistaminen, vastuuttaminen ja motivointi on tärkeää, ja hänen omat toiveet ja odotukset on huomioitava. Suunnitelmille on laadittava myös varasuunnitelmia. Maahanmuuttajat tarvitsevat sosiaalista kanssakäymistä kantaväestön kanssa kielitaidon parantamiseksi. Projektin asiakkaana on myös useita ns. toisen tai kolmannen sukupolven työttömiä. Tällöin työntekoon ja työelämään ohjeistaminen olisi aloitettava jo koulussa, esimerkiksi yläasteella, sillä työttömien sukupolvien lapset eivät saa työnteon mallia kotoa. 19 Laki julkisesta työvoimapalvelusta 30.12.2002/1295 20 TE-tilasto 1240, huhtikuu 2012 21 TE-tilasto 6220 15

6. Yksilöhaastattelut työpajoilla Vantaan Korsossa sijaitsevassa Vantaan Valossa järjestetään työpajatoimintaa yli 25-vuotialle työttömille. Siellä toimivat kierrätystöihin erikoistunut Uusioverstas, toimistotöihin keskittyvä Lennätin sekä keittiötyöpaja. Lisäksi Tarmo-projektin alla toimivat kierrätys- ja tekstiilipaja, puutyöpaja sekä viher- ja remonttipaja. Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään Topparoikka-remonttiryhmässä. Työpajoilla työskennellään viitenä päivänä viikossa klo 8-15. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat työskentelevät lyhennettyä työaikaa. Tutkimusta varten haastateltiin 20:tä Vantaan Valon työpajojen asiakasta. Haastattelut tehtiin kolmena eri päivänä 7.5.-14.5.2012 välisenä aikana. Haastatteluun osallistuneet työskentelivät Uusioverstaalla, Lennättimessä, kierrätys- ja tekstiilipajalla, puutyöpajalla ja viher- ja remonttipajalla. Suurin osa haastatelluista oli työharjoittelijoita/työelämänvalmennettavia, ja muutama oli kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva henkilö. Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista. Haastatteluissa kysyttiin henkilöiden koulutustaustasta, työelämän kokemuksista, työttömyyden syistä, työnhaun aktiivisuudesta sekä pyrittiin kartoittamaan muita työnhakuun ja työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä. Haastatelluilla oli myös mahdollisuus kertoa omia ehdotuksia Vantaan työllisyyspalveluiden kehittämiseksi. 6.1. Haastateltujen taustatiedot Haastatellusta henkilöstä 13 oli miehiä ja seitsemän naisia. Nuorin haastatelluista oli 29 vuotta ja vanhin 63 vuotta. Haastateltujen keski-ikä oli 47 vuotta. 14 henkilöä puhui äidinkielenään suomea. Vieraskielisten äidinkieliä olivat venäjä, turkki, hindi ja persia. Vastaajista neljännes asui Vantaan Korsossa. Myös Länsimäestä ja Havukoskelta oli useampi vastaaja. Muut haastatteluun osallistuneet asuivat eri puolilla Vantaata. Maahanmuuttajataustaisia lukuun ottamatta lähes kaikki haastatellut olivat asuneet koko elämän tai suurimman osan elämästään Vantaalla. Maahanmuuttajataustaiset olivat muuttaneet Vantaalle suoraan kotimaasta tai melko aikaisessa vaiheessa Suomeen tulon jälkeen oman työn, puolison työn tai parempien työllisyysmahdollisuuksien takia. Suomessa asutun ajan pituus oli lyhimmillään kolme vuotta ja pisimmillään 23 vuotta. Haastatelluista neljä oli ollut työttömänä alle vuoden ja kymmenen henkilöä 1-2 vuotta. Loput kuusi olivat olleet työttömänä vähintään kolme vuotta, pisimmillään vuosikymmeniä. Haastatelluista viidellä oli ainoastaan perusasteen koulutus. 12 henkilöllä oli keskiasteen tutkinto, joista yleisimpiä oli merkantin tai merkonomin tutkinto. Muita keskiasteen tutkintoja olivat muun muassa lähihoitajan, metallialan ja autoalan tutkinnot. Kolmella haastatelluista oli korkea-asteen tutkinto. Neljä haastatelluista oli keskeyttänyt ammatilliset opinnot, mutta kaksi heistä oli suorittanut keskiasteen tutkinnon myöhemmin. Kaksi muuta keskeyttänyttä oli lopettanut opintonsa motivaation puutteeseen ja koska "kaverit ja muut menot" vetivät puoleensa. Kuudesta maahanmuuttajataustaisesta kahdella oli perusasteen koulutus, kaksi oli suorittanut ammatillisia opintoja ja kaksi korkea-asteen opintoja omassa kotimaassaan. Suurin osa haastatelluista oli tullut työpajalle vapaaehtoisesti, mutta joukossa oli myös niitä, jotka olivat joutuneet työpajalle enemmänkin työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Haastatelluille maksettiin työpajajakson ajalta työmarkkinatuen tai ansiosidonnaisen päivärahan lisäksi päivittäinen ylläpitokorvaus yhdeksän euroa päivältä. Osalle ylläpitokorvaus vaikutti vähäiseltä, mutta toisille se oli myös motivoiva tekijä. Joillekin haastatelluista työpajajaksolla olosta oli selvästi taloudellisesti hyötyä, sillä passiivisena työnhakijana he eivät olleet saaneet työttömyysetuutta johtuen esimerkiksi puolison tuloista tai muista etuuteen vaikuttavista tuloista tai karenssista. Muutama puolestaan sai ansiosidonnaisen päivärahan korotettuna osallistuessaan aktivointitoimenpiteeseen. 16

6.2. Työelämä Yli puolella haastatelluista oli vuosien tai vuosikymmenten kokemus työelämästä, joka liittyi usein myös oman alan opintoihin. Opintoihin oli suunnattu kiinnostuksesta alaa kohtaan tai sitten oli ensin aloitettu työt, ja sitä kautta innostuttu opiskelemaan samaa alaa. Kahdella haastatelluista oli kaksi tutkintoa. He olivat löytäneet uuden alan työn kautta. Vain muutama paljon töitä tehnyt oli suorittanut tutkinnon täysin eri alalta kuin millä oli työskennellyt. Useita vuosia työskennelleet olivat yleensä viihtyneet töissä hyvin tai ainakin melko hyvin. Henkilöt, jotka eivät olleet viihtyneet töistä, mainitsivat syiksi muun muassa huonon työnkuvan, alhaisen palkan, kuormittavan työn ja työyhteisön huonon ilmapiirin. Maahanmuuttajat - etenkin miehet - olivat yleensä työskennelleet kotimaassaan paljon ja Suomessa muutamia vuosia, mutta joutuneet sen jälkeen työttömäksi pidemmäksi aikaa. Naismaahanmuuttajat eivät olleet työllistyneet Suomessa avoimille työmarkkinoille lainkaan. Maahanmuuttajat olivat tehneet Suomessa lähinnä auto- ja rakennusalan töitä, joihin osalla oli myös koulutus, tai palkkatuettuja töitä eri aloilla. Avoimilla työmarkkinoilla työskennelleet maahanmuuttajat olivat työskennelleen enimmäkseen oman maan kansalaisten omistamissa yrityksissä tai itsenäisenä yrittäjänä. Kahdella oli omassa kotimaassa suoritettu korkea-asteen koulutus ja siihen liittyvää työkokemusta, mutta kumpikaan ei ollut tehnyt alan töitä Suomessa. Kaikista haastatelluista seitsemällä oli vain vähän työkokemusta tai työt olivat loppuneet jo kauan sitten. Suurimmalla osalla heistä ei ollut peruskoulun jälkeistä koulutusta. Nuoruudessa tehdyt työsuhteet olivat satunnaisia ja lyhytkestoisia. Osa oli ollut työttömänä suurimman osan aikuiselämästään. Heillä oli ollut esimerkiksi päihde- tai muita henkilökohtaisia ongelmia. Satunnaiset työt koostuivat lähinnä muutaman kuukauden työjaksoista eri aloilla tai sitten palkka- ja muista tukitöistä kunnalla. Muutama oli nuorempana tehnyt töitä useamman vuoden, mutta ajautunut sitten pitkäaikaistyöttömyyteen. 6.3. Työttömyyden syitä Melko moni haastatelluista oli joutunut työttömäksi työnantajan irtisanoessa tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Osa työnantajista oli tehnyt konkurssin, osassa yrityksistä toimintoja oli uudelleenjärjestelty ja työntekijämäärää vähennetty. Moni taloudellisista syistä työttömäksi jääneistä oli hakenut töitä työttömyyden alussa aktiivisesti, mutta myöhemmin passivoitunut, kun töitä ei löytynyt. Suurimpana esteenä pidettiin etenkin ikää, jos henkilö oli hieman alle 50-vuotias tai sitä vanhempi. Kaksi mainitsi työttömyyden alkaneen jo 1990-luvun lamasta. Toisella heistä työt teollisuudessa olivat loppuneet laman myötä, eikä hän ollut päässyt enää kiinteästi takaisin työelämään sen jälkeen. Töitä oli löytynyt satunnaisesti ja välissä oli pitkiä työttömyysjaksoja. Toinen puolestaan valmistui ammatillisista opinnoista laman aikaan, eikä päässyt töihin opiskelemalleen alalle, vaan joutui palaamaan aiempiin töihin. Myöhemmin EU:n myötä oli tullut rakenteellisia uudistuksia, jotka siirsivät työtehtävät ulkomaille. Oma ryhmänsä oli vuosia määräaikaisia työsuhteita valtiolla tai kunnalla tehneet naiset. Heillä työt olivat loppuneet omasta tahdosta, koska toistuvat määräaikaiset työsuhteet oli koettu epäoikeudenmukaisiksi. Esimerkiksi yksi haastatelluista ei hakenut määräaikaisuudelle enää jatkoa, kun hänen hakemuksensa lyhennetystä työajasta lapsen aloittaessa koulun oli hylätty. Toinen puolestaan ei hakenut uutta määräaikaista virkaa, kun hän ei ollut tullut valituksi avoinna olevaan vakituiseen virkaan. Näillä henkilöillä työttömyys oli usein jatkunut pidempään kuin he olivat alunperin suunnitelleet. Viisi haastatelluista ei ollut koskaan päässyt kunnolla kiinni työelämään. Työssäolo oli satunnaista ja rajoittui vain satunnaisiin lyhyisiin työsuhteisiin. Monet heistä eivät olleet vuosiin edes TE-toimiston palvelujen piirissä. Ongelmana oli ollut alkoholi ja muut päihteet sekä masennus. Toisaalta muutama nainen oli jäänyt lapsensaannin myötä kotiin, eikä ollut sen jälkeen palannut enää kiinteästi työelämään. 17

Yleensä työttömyys johtui useista päällekkäisistä tekijöistä. Esimerkiksi yrityksen huono taloudellinen tilanne oli ikään kuin mahdollistanut työttömäksi jäämisen, kun samaan aikaan henkilökohtaiset ongelmat, kuten terveydelliset ongelmat tai läheisen menettäminen olivat vähentäneet työssäjaksamista ja työhaluja. Huono työilmapiiri oli edesauttanut, ettei esimerkiksi määräaikaiselle viralle oltu haettu jatkoa. Toisaalta oli myös heitä, jotka halusivat jatkaa työntekoa terveydellisistä ongelmista huolimatta. Esimerkiksi kahdella haastatelluista oli mahdollisuus jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle terveydentilan takia, mutta he eivät itse halunneet, vaan halusivat työllistyä uudelleen. 6.4. Työnhaku Noin puolet haastelluista oli ollut aktiivisia tai melko aktiivisia työnhaussa. He olivat hakeneet töitä avoimilta työmarkkinoilta sekä palkkatuettuja työpaikkoja. Kaksi haastatelluista aloitti työt haastatteluja seuranneella viikolla. Toinen heistä työllistyi avoimille työmarkkinoille ja toinen palkkatuettuun työhön kunnalle. Yhdellä haastatelluista oli työhaastattelu seuraavana päivänä. Muilla aktiivisesti työpaikkoja hakeneista ei ollut tiedossa töitä eikä työpaikkahaastatteluja. Loput haastatelluista olivat hakeneet ainoastaan palkkatukityöpaikkoja ja osa ei ollut hakenut töitä lainkaan. Vähiten työpaikkoja olivat hakeneet maahanmuuttajataustaiset, joilla oli heikko kielitaito eikä kaikilla ollut oikein tietoa, mistä ja miten hakea töitä. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat eivät itse kokeneet olevan valmiita kokopäiväiseen työhön. Työpajajakso oli aktivoinut työnhakuun etenkin henkilöitä, joilla oli paljon tai melko paljon työhistoriaa, mutta myös heitä, jotka olivat olleet työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella jo kauan. Työhönohjaajien apua ja kannustusta arvostettiin. Osalla työpajoista oli erikseen varattu viikoittainen aika työnhakua varten, mitä pidettiin hyvänä asiana. Se myös patisti työnhakuun. Jotkut haastatelluista olivat epävarmoja siitä, kannattaisiko töitä hakea. Esimerkiksi korkea ansiosidonnainen työttömyyskorvaus, palkkaa vastaavat toimeentuloetuudet tai velkaantuminen tekivät työnhausta valikoivampaa tai estivät työnhaun kokonaan. Joillekin vaikutti olevan samantekevää, tuleeko toimeentulo etuuksina vai palkkana, jos ne eivät määrällisesti eroa toisistaan. Henkilöt kertoivat usein "tehneensä hieman laskelmia" palkkatyön kannattamattomuudesta. Tällöin työnteosta saatavia hyötyjä ei ajateltu pitkällä tähtäimellä eikä työnteolle koettu muuta motiivia kuin raha. Toisaalta ansiolaskelmatkin perustuivat omiin olettamuksiin, eivät tarkkaan tietoon. Yksi velkaantunut halusi ensin velkajärjestelyyn ennen kuin alkaisi hakea töitä. Osa henkilöistä halusi löytää töitä, vaikka etuuksien väheneminen tai ulosotto veisi lähes kaiken palkkatulosta saatavan taloudellisen hyödyn. Korkeaa palkkatoivomusta oli myös saatettu laskea työttömyyden edetessä. Tällöin henkilöt kertoivat työnteon motiiveiksi muun muassa halun saada lisää sisältöä ja sosiaalisuutta arkeen, saada muutosta elämään tai esimerkiksi mahdollisuuden hakea asuntolainaa ja ostaa omistusasunto vuokralla asumisen sijaan. Yksi haastatelluista mainitsi motiiviksi myös paremman eläkkeen sitten aikanaan. Monella maahanmuuttajalla heikko kielitaito vaikeutti työnhakua. Koulutettujen maahanmuuttajien ongelmana oli, että kotimaan koulutus ei pätenyt Suomessa tai sitä ei oltu osattu hyödyntää. Esimerkiksi opettajaksi yliopistosta valmistunut ja kotimaassaan opettajan töitä tehnyt henkilö kertoi hakeneensa Suomessa kouluavustajan paikkaa, mutta ei ollut saanut paikkaa, koska hänellä ei ole tutkintoa Suomesta. Henkilö aikoi hakea perusasteen ammattikoulutukseen toiselle alalle. Perhesyiden ei katsottu vaikuttavan työhakuun kuin yhdessä tapauksessa, jolloin pienen lapsen yksinhuoltajuus rajoitti mahdollisuuksia tehdä ilta- tai viikonlopputyötä. Muilla lastenhoito oli järjestetty tai lapset olivat jo sen verran varttuneita, ettei se asettanut rajoitteita työnhaulle. Haastatelluilla eivät myöskään maininneet muista perhesyistä, jotka vaikuttaisivat mahdollisuuksiin tehdä töitä. Pääasiallinen työnhakualue oli Vantaa. Kolme mainitsi pääkaupunkiseudun ja kolme koko Uudenmaan alueen. Kriteerinä oli lähinnä kohtuullinen työmatka ja sujuvat liikenneyhteydet. 18

6.5. Tyytyväisyys työpajatoimintaan Enemmistö haastatelluista vaikutti tyytyväiseltä työpajatoimintaan. Tärkeänä pidettiin etenkin säännölliseen päivärytmiin pääsemistä, sillä iästä ja taustoista riippumatta päivärytmi oli monesti työttömyyden edetessä muuttunut siten, että henkilö valvoi yöt ja nukkui päivät. Päivärytmiin pääsemisen ohella joillekin haastatelluista oli tärkeää saada nauttia päivittäinen edullinen lounas. Työpajojen tuomaa sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä arvostettiin. Osa haastatelluista kertoi, että olisi voinut tulla työpajalle jo aikaisemmassakin vaiheessa, jos olisi siitä mahdollisuudesta tiennyt. Työpajan valintaan vaikutti lähinnä oma kiinnostus alaa kohtaan. Työpajojen työtehtävät koettiin yleensä mieleisiksi. Osa toivoi, että tekemistä ja työtehtäviä olisi enemmän. Työpajalaisten oppimistavoitteet olivat erilaisia. Esimerkiksi kierrätys- ja tekstiilipajan asiakkaat halusivat oppia taitoja, joista on hyötyä ensisijaisesti omassa kodissa. Lennättimessä olevat puolestaan halusivat kehittää töissä tarvittavia toimistoohjelmataitoja. Työpajalla olosta haluttiin aidosti hyötyä ja siellä haluttiin oppia uusia asioita. Työhönohjauksen ohella työpajoilla järjestettyjä yritysinfoja pidettiin hyvinä. Erään haastatellun mukaan lisätieto yrityksistä kannusti hakemaan töitä ja infotilaisuuksissa sai paremman kuvan työn sisällöstä. Maahanmuuttajat olivat tyytyväisiä mahdollisuuteen osallistua työpajoilla suomen kielen kurssille. Lisäksi työpajayhteisö avasi mahdollisuuksia kohentaa suomen kielen taitoa. Aktivointitoimenpiteitä yleensä pidettiin tärkeänä, sillä kotona olo oli passivoittanut. Monet kokivat työpajajakson kannustavan positiivisesti työnhakuun. Työnsaannin kannalta hyödyllisiksi koettiin myös erilaisten työssä tarvittavien todistusten, kuten hygieniapassin, työturvallisuuskortin ja muiden vastaavien testien suorittaminen. Muutamat haastatelluista suhtautuivat työpajatoimintaan negatiivisesti. He eivät kokeneet, että työpajatoiminta olisi hyödyllistä tai edistäisi työnsaantimahdollisuuksia. Toimintaa pidettiin ajan tuhlauksena ja enemmänkin puuhasteluna kuin uuden oppimisena. Erään haastatellun mielestä työpajoille tullaan toisinaan liian suurin odotuksin ja sitten petytään, jos ei työllistytä työpajajakson jälkeen. 6.6. Kehitysehdotuksia työllisyyspalveluihin Haastatelluilla oli mahdollisuus kertoa omia ehdotuksia Vantaan työllisyyspalvelujen kehittämiseksi. Esille nousi etenkin, että tietoa eri mahdollisuuksista pitäisi olla helpommin saatavilla. Monet painottivat, että pitää itse olla aktiivinen, mutta silti tietoa esimerkiksi koulutuksista, työpajoista sekä työtoreista ja muista tapahtumista voisi jakaa eri kanavia käyttäen. Työpajat ja työpajamyymälä olivat usein ennestään tuntemattomia myös heille, jotka asuivat työpajan lähistöllä. Työpajatoimintaan toivottiin lisää hyödyllisyyttä työnsaannin kannalta. Työpajatoiminnan ehdotettiin laajenevan myös uusille aloille. Moni Lennättimessä olleista halusi itseopiskelun ohelle lisää kurssimaisuutta, jotta erilaisia ohjelmia oppisi käyttämään paremmin. Muutamat haastatellut toivoivat työpajaohjaajille lisää aikuispedagogiikan koulutusta. Ohjaajien sanottiin olevan ammattitaitoisia, mutta koulutustaidot pitäisi olla aikuiskoulutukseen sopivampia. Lisäksi toivottiin lisää molemminpuolista arvostusta asiakkaiden, työpajaohjaajien ja eri työpajojen välille. Haastatellut toivoivat TE-toimistoihin lisää työnhakuohjausta. Työllisyyskurssien sisältöön toivottiin lisää hyödyllisyyttä. Yritysinfoja haluttiin lisää. Palveluja haluttiin sinne, missä muulloinkin asioidaan. Lisäksi toivottiin, että työllisyyspalveluissa panostettaisiin myös iäkkäämpiin työnhakijoihin. Osa irtisanotuksi tulleista ehdotti lisää tukea työttömyyden alkuun, jo siihen vaiheeseen, kun työvelvollisuus loppuu, vaikka työttömyys ei virallisesti olisi vielä alkanut. He itse olisivat toivoneet työttömyyden alkuun lisää tietoa työnhakumahdollisuuksista, koulutuksista, eläkemahdollisuuksista ja muun muassa siitä, miten mikäkin toiminta vaikuttaa eri tukiin ja etuuksiin. 19

7. Yhteenveto Yli 5 000 henkilöä Vantaan työttömistä on rakennetyöttömiä. Rakennetyöttömät ovat epäyhtenäinen ryhmä, johon kuuluu taustaltaan, koulutukseltaan, työkokemukseltaan ja iältään hyvinkin erilaisia ihmisiä. Rakennetyöttömien määrä kasvaa iän myötä, mutta miesten rakennetyöttömyys nousee melko korkealle jo 25-ikävuodesta ylöspäin. Noin 40 prosentilla rakennetyöttömistä on ainoastaan perusasteen koulutus ja varsinkin monella ulkomaalaisella koulutus on tuntematon. Kouluttamattomuuden syitä voivat olla esimerkiksi motivaation puute, päihdeongelmat, kulttuurilliset tekijät tai lähipiiri, joka ei kannusta opiskeluun. Toisaalta yli puolella rakennetyöttömistä on keskiasteen tai korkea-asteen koulutus, joten koulutus yksinään ei suojaa rakennetyöttömyydeltä. Rakennetyöttömien ammattikirjo on laaja, mutta yleisimpiä ammatteja ovat varastotyöntekijä, myyjä, toimistotyöntekijä, siivoja ja rakennusalan sekatyöntekijä. Alat ovat samoja, joilla on paljon avoimia työpaikkoja. Taustalla on siis muita syitä, jotka johtavat työttömyyteen. Työpajahaastattelujen perusteella syitä olivat esimerkiksi terveydelliset tai henkilökohtaiset syyt, työn kuormittavuus, toistuvat määräaikaiset työsuhteet tai työttömyysetuuksiin nähden matala palkka. Elinkeinoelämän muutokset aiheuttavat rakennetyöttömyyttä. Irtisanomisten yhteydessä työssäolovelvoite voi loppua jo paljon ennen kuin työttömyys virallisesti alkaa. Irtisanomisajan palkka ja sen jälkeinen korkea ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha passivoittaa vaiheessa, jossa työnhaun pitäisi olla aktiivisimmillaan. Työttömyyden pitkittyessä työllistyminen vaikeutuu. Haastateltujen mukaan irtisanotuksi joutuminen oli henkisesti raskasta ja tietoa eri mahdollisuuksista oli vaikea löytää. Irtisanotuille olisi tarjottava aktivointitoimenpiteitä sekä tietoa työnhausta, koulutuksesta, eläke- ja etuusasioista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ikä on ongelma työnsaannissa. Myös yritysten työntekijävähennykset kohdistuvat usein varttuneempiin työntekijöihin. Rakennetyöttömistä naisista 45 prosenttia ja miehistä 40 prosenttia on yli 50-vuotiaita. Yli 50-vuotiaiden työttömien määrä Vantaalla on pysynyt korkealla, vaikka työttömyysaste on viime aikoina laskenut. Työpajalla haastatelluista henkilöistä moni 50-ikävuotta lähestyvä tai sitä vanhempi epäili iän vaikuttavan siihen, ettei uutta työtä ollut löytynyt. Näillä henkilöillä oli usein paljon työkokemusta ja työhaluja, mutta aktiivisesta työnhausta huolimatta, he eivät olleet päässeet edes työhaastatteluun. Kunnan tulisi miettiä keinoja siihen, miten 50-vuotta lähestyvien ja sitä vanhempien työttömien työllisyyttä voisi edistää, ja miten ikääntyvien työntekijöiden palkkaamiseen liittyviä ennakkoasenteita voisi vähentää. Toistuvat määräaikaiset työsuhteet voivat osaltaan johtaa ns. valittuun työttömyyteen. Osa työpajalla haastatelluista henkilöistä oli ollut toistuvasti määräaikaisissa työsuhteissa kunnalla tai valtiolla. Henkilöt olivat lopettaneet määräaikaisuuksien hakemisen tai irtisanoutuneet itse, kun olivat kokeneet tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Syitä olivat muun muassa työehtojen joustamattomuus vakituisiin työntekijöihin nähden, huono työilmapiiri ja ilman vakinaista virkaa jääminen. Kunnan työnantajana tulisi omalta osaltaan huolehtia määräaikaisten työntekijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta sekä kiinnittää huomiota, ettei määräaikaisia työsuhteita käytetä liikaa työssäjaksamisen ja työilmapiirin kustannuksella. Maahanmuuttajien ongelma on etenkin heikko suomen kielen taito. Kielitaito voi olla huono, vaikka Suomessa olisi oltu jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Kielitaidon puute rajoittaa työllistymismahdollisuuksia. Monella maahanmuuttajalla ei ole myöskään taitoa toimia suomalaisilla työmarkkinoilla. Haastatellut maahanmuuttajat olivat työskennelleet avoimilla työmarkkinoilla lähinnä oman maan kansalaisten omistamissa yrityksissä tai omassa yrityksessä. Koulutetuilla maahanmuuttajilla ongelmana oli, että ulkomailla suoritettua koulutusta ei useinkaan osattu hyödyntää Suomessa, jolloin henkilöt olivat ajautuneet koulutusta vastaamattomiin töihin. Monet koulutetut maahanmuuttajat kouluttautuvat Suomessa uudelleen eri alalle, mikä on yhteiskunnan kannalta kallista. Koulutettuja maahanmuuttajia tulisi tukea ensisijaisesti omalle alalle työllistymisessä. Maahanmuuttajia tulee tarvittaessa opastaa todistusten kääntämisessä, vastaavuustodistusten hankinnassa, oman alan lisäkoulutuksen hankkimisessa ja pätevöitymisessä työskentelemään koulutusta vastaavalla alalla myös Suomessa. 20