Struven ketju Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc Unescon maailmanperintökohde Unescos världsarv Unesco World Heritage site maanmittauslaitos.fi
Astemittaus on maapallon koon ja muodon selvittämiseksi tehty mittaus. Mittausketjun päätepisteiden välinen etäisyys maastossa määritetään kolmiomittauksella ja samojen pisteiden leveysasteiden ero tähtitieteellisellä paikanmäärityksellä. Näiden määritysten tuloksista lasketaan meridiaaniasteen kaaren pituus. Teoreettisesti yhden leveysasteen suuruisen kaaren pitäisi olla yhtä pitkä niin päiväntasaajalla kuin lähellä napojakin. Kuitenkin jo Isaac Newton 1600-luvulla uskoi, että maapallo on hiukan navoiltaan litistynyt. Maapallon koko ja muoto askarrutti myös tähtitieteilijä Friedrich Georg Wilhelm Struvea ja sai hänet ryhtymään suurisuuntaiseen hankkeeseen, nykyään Struven ketju -nimellä tunnettuun astemittaukseen. Struven ketju on kolmioketju, joka kulkee lähellä itäistä 26 pituuspiiriä Hammerfestistä, Pohjoisen jäämeren rannalta, Mustallemerelle Ukrainan Izmailiaan. Ketjun pituus on noin 2820 kilometriä, ja se mitattiin vuosina 1816 1855 F.G.W. Struven johdolla. Astemittauksen ketju muodostuu 258 kolmiosta, ja siinä on yhteensä 265 peruskolmiopistettä sekä 60 apupistettä. Ketju kulkee nykyään kymmenen maan alueella. Nämä valtiot ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko- Venäjä, Moldova ja Ukraina. Julkaisija/Utgivare/Publisher: www.maanmittauslaitos.fi, Toimittaja/Redaktör/Editor: Pekka Tätilä, Ulkoasu/Design/Layout: Virpi Lönnström, Kuvat/Bilder/Photos: Markus Sirkka, Pekka Tätilä, Helsinki/Helsingfors 2012
Struven ketjun suojelu Ketjun kymmenen maata ovat työskennelleet yhdessä ketjun pisteiden etsimiseksi, tarkastamiseksi ja merkitsemiseksi. Ketjun pisteistä on valittu ja suojeltu yhteensä 34 edustamaan koko mittausta. Suojeltuja pisteitä on kaikissa ketjun maissa, mutta pisteiden määrät vaihtelevat maittain sen mukaan, paljonko pisteitä alun perin oli ja miten ne ovat säilyneet. Kussakin maassa on valittu edustavimmat pisteet. Tarton tähtitorni Virossa ja Alatornion kirkko Suomessa ovat mittauspisteinä käytettyjä rakennuksia, ja ne ovat säilyneet lähes muuttumattomina. Myös ketjun päätepisteet, Fuglenaes Pohjoisen jäämeren rannalla ja Staro-Nekrassowka Mustanmeren tuntumassa, on otettu mukaan. Suomessa suojeltuja pisteitä on kuusi. Valitut 34 pistettä edustavat siis Struven ketjua virallisesti maailmanperintöluettelossa, mutta myös muut säilyneet pisteet on suojeltu kunkin maan kansallisten säännösten mukaisesti. Maailmanperintökohde Struven ketjun maat laativat yhdessä esityksen ketjun ottamiseksi Unescon Maailmanperintöluetteloon. Esitys toimitettiin Maailmanperintökeskukseen tammikuussa 2004, ja Maailmanperintökomitea päätti Struven ketjun Maailmanperintöluetteloon liittämisestä heinäkuussa 2005. Struven ketju on eräs aikansa huomattavin teknis-tieteellinen saavutus. Sitä pidettiin malliesimerkkinä kolmiomittauksesta vielä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Ketjulla on myös huomattavaa yleismaailmallista arvoa: se on yhdistänyt lähes 200 vuoden ajan kansoja Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle. Ja maailmanperintökohteen myötä tämä yhteistyö jatkuu. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 3 Struven ketju
Gradmätning Genom gradmätning kan jordens storlek och form bestämmas. Avståndet mellan ändpunkterna av den uppmätta kedjan i terrängen bestäms genom triangelmätning och skillnaden mellan breddgraderna för nämnda punkter genom astronomisk positionsbestämning. På basis av resultaten beräknas längden på en meridianbåge motsvarande en grad. Teoretiskt sett borde en båge på en breddgrad vara lika lång vid ekvatorn som vid polerna. Redan Isaac Newton hävdade emellertid på 1600-talet att jorden är något platt vid polerna. Jordens storlek och form var något som också astronomen Friedrich Georg Wilhelm Struve grubblade över och fi ck honom att initiera ett gigantiskt företag: den gradmätning som idag kallas för Struves meridianbåge. Struves meridianbåge Struves meridianbåge är en triangelkedja som tätt följer 26 meridianen östlig longitud från Hammerfest vid Norra ishavets strand till Ismail i Ukraina intill Svarta havet. Triangelkedjan har en längd på cirka 2 820 kilometer och uppmättes åren 1816 1855 under ledning av F.G.W. Struve. Den uppmätta kedjan består av 258 trianglar omfattande sammanlagt 265 huvudpunkter och 60 stödpunkter. Meridianbågen sträcker sig genom ett område, där det idag ligger tio stater. Dessa är Norge, Sverige och Finland samt Ryssland, Estland, Lettland, Litauen, Vitryssland, Moldavien och Ukraina. Meridianbågen skyddas I de tio ovan nämnda länderna har punkterna sökts upp, inspekterats och marke- Struven ketju 4 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
rats genom gemensamma ansträngningar. Av kedjans punkter har sammanlagt 34 valts ut för att representera meridianbågen. I samtliga länder finns punkter som skyddats, men antalet varierar från land till land beroende på det ursprungliga antalet och hur punkterna bevarats. I vart land har de mest representativa punkterna valts ut. Observatoriet i Tartu i Estland och Nedertorneå kyrka i Finland är byggnader som använts som mätpunkter och de har bevarats så gott som i sitt ursprungliga skick. Meridianbågens ändpunkter, dvs. Fuglenes vid Norra ishavets strand och Staro-Nekrasovka vid Svarta havet, har också inkluderats. Sex av de skyddade punkterna ligger i Finland. De 34 utvalda punkterna representerar således officiellt Struves meridianbåge på världarvslistan. Andra punkter som bevarats har dock skyddats med stöd av nationella stadganden i respektive land. Meridianbågen på världsarvslistan De tio länderna utarbetade ett gemensamt förslag om att Struves meridianbåge skall upptas på Unescos världsarvslista. Förslaget inlämnades till Unescos världsarvscenter i januari 2004 och i juli 2005 beslutade Världsarvskommittén att meridianbågen skall utses till världsarv. Struves meridianbåge är en av sin tids mest betydande tekniskt-vetenskapliga bedrifter. Den betraktades som ett typexempel på triangelmätning ännu under den senare hälften av 1900-talet. Meridianbågen har därtill ett stort universellt värde: den har i snart 200 år förenat nationer från Svarta havet till Norra ishavet. I och med världsarvet fortsätter detta samarbete. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 5 Struven ketju
Arc Measurement has been defined as a method for determining the size and shape of the Earth by measurement of the length of the arc of triangulation and the astronomic coordinates of the ends of the arc. An arc of meridian is a line that runs in the true North-South direction. Theoretically, a degree of latitude is a constant and would have the same value at the equator as at the pole. But already Isaac Newton believed that the Earth was slightly fl attened at the poles. This question of the shape and size of the Earth inspired the astronomer Friedrich Georg Wilhelm Struve to come up with his famous Meridian Arc measurement. The Struve Geodetic Arc is a chain of triangulation survey stretching more or less down the 26 E line of longitude from near Hammerfest in northern Norway over 2,820 km south to near Izmail on the Black Sea. This survey was carried out between 1816 and 1855 under the guidance of F.G.W. Struve. The scheme included 258 main triangles with 265 main and over 60 subsidiary station points. In today s geography, the Arc passes through ten countries, viz. Norway, Sweden, Finland, the Russian Federation, Estonia, Latvia, Lithuania, Belarus, the Republic of Moldova and Ukraine. The Preservation of the Struve Geodetic Arc The ten countries through which the Arc passes have cooperated since 1994 for the recovery, verification and monumentation of the survey sites of the Arc. Struven ketju 6 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
The selection of points involves a total of 34 sites of the Struve Geodetic Arc. They are located in the countries referred to above. The number of points in each country varies from one to six depending on the original number of points and whether the points have survived to the present day. In each country, only the most prominent sites have been selected, for example, the Tartu Observatory in Estonia and Alatornio Church in Finland. These two are buildings that were used for observation, and both have remained unchanged since the measurements. Both terminals, i.e. Fuglenaes at the Arctic Ocean and Staro- Nekrassowka near the Black Sea, are also included. The 34 sites selected will together represent the Struve Geodetic Arc on the World Heritage List. Other preserved sites of the Arc have, however, been protected nationally. Inscription on the World Heritage List The ten countries concerned have contributed to the preparation of the documentation with a view to nominating the Arc for inscription on the World Heritage List. The Nomination was submitted to the World Heritage Centre at the end of January 2004. The World Heritage Committee inscribed the Struve Geodetic Arc on the World Heritage List in July 2005. The Struve Arc is one of the foremost scientific and technical achievements of its time, and it has a truly universal significance. For almost 200 years the Arc has connected countries from the Black Sea to the Arctic Ocean and will continue to do so also in future. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 7 Struven ketju
Mustaviiri SVARTVIRA Mustaviirin piste, alkuperäiseltä nimeltään Svartvira mitattiin vuonna 1833 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Mustaviiri on kallioinen saari Suomenlahdella noin 30 kilometrin päässä Loviisasta. Struven ketjun mittauksista lähtien Mustaviiri, ruotsiksi Svartviran, on ollut yksi Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930, ketjun pisteestä noin 9,3 m lounaaseen. Mustaviirin saari kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Yleisöllä on vapaa pääsy saarelle. Satamasta vie polku mittauspisteelle. Svartviran SVARTVIRA Punkten Svartviran uppmättes år 1833 och markerades genom ett Struven ketju 8 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
borrhål i berget. Svartviran är en klippö i Finska viken cirka 30 kilometer från Lovisa. Alltsedan Struve utförde sina triangelmätningar har ön Svartviran hört till de geodetiska huvudpunkterna i Finland. Geodetiska institutet uppmätte på samma berg en triangelpunkt av första ordningen år 1930, cirka 9,3 m från Struves punkt mot sydväst. Ön Svartviran hör till Östra Finska vikens nationalpark som är öppen för allmänheten. En stig leder från hamnen till mätpunkten. Mustaviiri SVARTVIRA The Mustaviiri point, which was originally called Svartvira, was measured in 1833 and marked in the rock with a drill. Mustaviiri is a rocky island in the Gulf of Finland around 30 kilometres from Loviisa. Since the measurements were taken for the Struve Geodetic Arc, Mustaviiri, or Svartviran in Swedish, has been one of Finland s main geodetic station points. The Finnish Geodetic Institute measured a first-class triangulation point at the same spot in 1930, around 9.3 m southwest of the point for the Arc. Mustaviiri island is part of the Eastern Gulf of Finland National Park, where members of the general public can roam freely. A path leads from the landing site to the measurement point. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 9 Struven ketju
Porlammi PORLOM II Lapinjärven Tornikalliolla sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun mittauspisteestä, alkuperäiseltä nimeltään Porlom II. Tämä piste mitattiin vuonna 1833 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Tornikallio on ollut eräs Suomen kartoituksen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1922. Se on noin 64,5 metrin päässä Struven pisteestä. Myöhemmin Tornikalliolla sijaitsi Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin asti, jolloin satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Ketjun mittauksen aikaan pisteeltä oli näköyhteys naapuripisteisiin, mutta näkymät ovat nyt osittain metsän peittämiä. Tornikallio on nykyään suosittu näköalapaikka. Porlom PORLOM II På Tornberget i Lappträsk ligger en av de sex mätpunkterna på Struves meridianbåge i Finland vilka är skyddade och finns med på Unescos världsarvslista. Punkten gick ursprungligen Struven ketju 10 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
under namnet Porlom II. Punkten uppmättes år 1833 och markerades genom ett borrhål i berget. Alltsedan Struve utförde sina mätningar har Tornberget varit en av de geodetiska huvudpunkterna för kartläggningen i Finland. Geodetiska institutet uppmätte på samma berg en triangelpunkt av första ordningen år 1922. Den är belägen cirka 64,5 meter från Struves punkt. Senare hade Lantmäteriverket ända till mitten av 1980-talet ett triangelmätningstorn på Tornberget. Numera har satellitmätningarna ersatt triangelmätningarna. Vid tiden för gradmätningen var det fri sikt till grannpunkterna, men sikten skyms numera delvis av skog. Tornberget är idag ett populärt utsiktsställe. Porlammi PORLOM II One of the six Finnish station points forming part of the Struve Geodetic Arc protected as a UNESCO World Heritage Site is located at Tornikallio in Lapinjärvi. The station point was originally known as Porlom II and it was measured in 1833 by marking the point in the rock with a drill. Since the measurements for the Struve Geodetic Arc, Tornikallio has been one of the main geodetic station points for mapping in Finland. In 1922, the Finnish Geodetic Institute measured a first class triangulation point at the same site, about 64.5 metres from Struve s point. Later, a triangulation tower belonging to the National Land Survey of Finland stood at Tornikallio until the mid-1980s, at which time satellite based measurements superseded triangulation. In Struve s time there were uninterrupted views in every direction, although today the views have been partially obscured by forests. Nevertheless, Tornikallio is nowadays a popular observation point. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 11 Struven ketju
Oravivuori PUOLAKKA Oravivuoren huipulla sijaitseva piste, alkuperäiseltä nimeltään Puolakka mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930, vain 43 senttimetrin päähän Struven ketjun pisteestä. Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin, jolloin GPSsatelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Vuosina 1969 1987 Oravivuorella oli myös Geodeettisen laitoksen tähtimittausasema. Paikalla on nyt Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä rakennuttama kolmiomittaustorni muistuttamassa alueen merkityksestä Suomen kartoitukselle. Oravivuori sijaitsee Puolakan kylässä, 10 km Korpilahden kirkonkylästä etelään. Pisteelle on merkitty reitti Vanhanpääntieltä mantereen puolelta ja Omenalahden kummelin kohdalta Päijänteeltä. Struven ketju 12 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
Oravivuori PUOLAKKA Punkten på toppen av berget Oravivuori, vars ursprungliga namn är Puolakka, uppmättes år 1834 och markerades genom ett borrhål i berget. Alltsedan Struve utförde sina triangelmätningar har punkten på Oravivuori hört till de geodetiska huvudpunkterna i Finland. Geodetiska institutet uppmätte år 1930 på samma berg en triangelpunkt av första ordningen, endast 43 centimeter från Struves punkt. Lantmäteriverket hade ända till mitten av 1980-talet ett triangelmätningstorn på platsen. Numera har GPS-satellitmätningarna ersatt triangelmätningarna. På Oravivuori fanns åren 1969 1987 även en astronomisk mätstation som tillhörde Geodetiska institutet. Numera finns där ett triangelmätningstorn uppfört av Lantmäteriverket och Geodetiska institutet gemensamt för att påminna om den betydelse området har haft för kartläggningen i Finland. Berget Oravivuori ligger i Puolakka by, 10 km från Korpilax kyrkoby mot söder. En markerad led löper till punkten från Vanhanpäävägen på fastlandssidan och från ett kummel vid Omenalahti i Päijänne. Oravivuori PUOLAKKA The point at the summit of Oravivuori, originally called Puolakka, was measured in 1834 and marked in the rock with a drill. Since the measurements for the Struve Geodetic Arc, Oravivuori has been one of Finland s geodetic station points. The Finnish Geodetic Institute set up a first-class triangulation point at the same place in 1930, just 43 centimetres from the point measured by Struve. There was also a triangulation tower belonging to the National Land Survey of Finland at the site until the mid-1980s, at which point GPS satellite measurements superseded triangulation. Between 1969 and 1987 the Finnish Geodetic Institute also used Oravivuori for stellar triangulation. The spot is now marked by a triangulation tower erected jointly by the National Land Survey of Finland and the Finnish Geodetic Institute as a reminder of the significance of the area for mapping in Finland. Oravivuori is located in the village of Puolakka, 10 km south of the village of Korpilahti. There is a marked path to the station point from the Vanhanpääntie road on the mainland side and at the Omenalahti cairn from Lake Päijänne. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 13 Struven ketju
Alatornio TORNEA Alatornion kirkon kellotornissa sijaitseva piste, alkuperäiseltä nimeltään Tornea mitattiin vuonna 1842. Mittauksen aikoihin tehtyjä kaiverruksia on edelleen nähtävissä kirkon tornin kellohuoneen seinissä. Jaakko Rijfin suunnittelema ristikirkko rakennettiin Kustaa IV Aadolfin aikana vuonna 1797. Nykyinen Alatornion kirkko on kolmas kirkkorakennus samalla mäellä. Ensimmäinen sijaitsi paikalla vuoteen 1316 asti. Vanhin osa nykyisestä kirkosta on rakennettu joidenkin tietojen mukaan 1400-luvulla, joidenkin 1551. Kellotornin huippu on noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella ja siis luonnollinen paikka kolmiomittaukselle. Tornista oli hyvät näköyhteydet seuraaville mittauspisteille Haaparannan Perävaaralle ja Tornion Kaakamavaaralle. Kellotornia on Struven ajoista lähtien käytetty kolmiomittaukseen ja se on edelleen osa Tornion kaupungin mittauspisteistöä. Struven ketju 14 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
Nedertorneå TORNEA Nedertorneå kyrkas klocktorn, en punkt som ursprungligen benämndes Tornea, uppmättes år 1842. De inhuggningar som gjordes i samband med mätningarna är alltjämt synliga på väggarna i kyrktornets klockrum. Korskyrkan som ritades av Jakob Rijf byggdes år 1797 på Gustav IV Adolfs tid. Den nuvarande kyrkan i Nedertorneå är den tredje kyrkobyggnaden i ordningen på samma kyrkbacke. Den första stod där ända till år 1316. Den äldsta delen av den nuvarande kyrkan är enligt vissa källor byggd på 1400-talet, enligt andra1551. Klocktornets högsta punkt ligger cirka 40 meter över havet och är därmed en naturlig plats för triangelmätning. Från tornet hade man god utsikt till angränsande mätpunkter som var Perävaara i Haparanda och Kaakamavaara i Torneå. Klocktornet har alltsedan Struves dagar använts för triangelmätningar och fungerar alltjämt som en av Torneå stads mätpunkter. Alatornio TORNEA The station point located in the bell tower of Alatornio church, originally called Tornea, was measured in 1842. The carvings made at the time of the measurements are still visible on the walls of the bell chamber in the church tower. The cruciform church designed by Jaakko Rijf was built in 1797 during the reign of Gustav IV Adolf. The present church is the third to be built on the same spot. The first church stood there until 1316. The oldest part of the present church may originate from the 15th century, although some documents date it to 1551. The top of the bell tower is about 40 metres above sea level, making it a natural place for triangulation. There was good visibility from the tower to the next points on Perävaara hill in Haparanda and Kaakamavaara hill in Tornio. The bell tower has been used for triangulation since Struve s time and is still one of the station points for the City of Tornio. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 15 Struven ketju
Aavasaksa AVASAKSA Aavasaksan piste mittaajien käyttämältä nimeltään Avasaksa mitattiin vuonna 1845 vaaran korkeimmalle kohdalle. Nyt pisteen merkiksi kallioon kaiverretut ristit sijaitsevat vuonna 1969 rakennetun näköalatornin alla. Struven ketjun mittaajat laativat töistään tarkat selostukset. Tehdyistä risteistä yksi on varsinainen keskusmerkki. Toinen piste mitattiin 2,4 silloista ranskalaista jalkaa (0,77 metriä) keskusmerkistä länteen ja kolmas merkki 3,2 ranskalaista jalkaa (1,04 metriä) keskusmerkistä itään. Ennen Struven retkikuntaa Aavasaksa oli tullut tunnetuksi ranskalaisen Pierre Louis Moreau de Maupertuis n mittauksista 1730-luvulla. Mittauksillaan Maupertuis todisti maapallon olevan navoiltaan litistynyt. Maupertuis ylisti Aavasaksaa Tornionlaakson hienoimmaksi paikaksi. Geodeetit eivät kuitenkaan valinneet Aavasaksaa mittauspisteeksi luonnonkauden tähden, vaan siitä käytännön syystä, että vaaran laelta oli hyvät näköyhteydet seuraaville pisteille. Struven ketju 16 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
Aavasaksa AVASAKSA Punkten Aavasaksa av mätexpeditionen benämnd Avasaksa uppmättes år 1845 på fjällets högsta plats. De kryss som har huggits in i berget för att markera punkten ligger numera under det utsiktstorn som uppfördes år 1969. Medlemmarna i Struves gradmätningsexpedition gjorde noggranna beskrivningar av sitt arbete. Ett av de inhuggna kryssen utgör den egentliga centralpunkten. En andra punkt uppmättes 2,4 dåtida franska fot (0,77 meter) från centralpunkten mot väster och en tredje 3,2 franska fot (1,04 meter) från centralpunkten mot öster. Före Struves expedition hade Aavasaksa blivit känt för de mätningar som fransmannen Pierre Louis Moreau de Maupertuis utförde på 1730-talet. Maupertuis bevisade med sina mätningar att jordklotet var tillplattat vid polerna. Maupertuis lovprisade Aavasaksa som Tornedalens vackraste plats. Geodeterna utsåg emellertid inte Aavasaksa till mätpunkt på grund av dess naturskönhet, utan av den praktiska orsaken att det var god sikt från fjällets topp till angränsande punkter. Aavasaksa AVASAKSA The Aavasaksa point Avasaksa as it was called by Struve s team was measured in 1845 on the highest point of the hill. The point was marked with crosses carved in the rock which are now under an observation tower built in 1969. The members of the expedition measuring the Struve Geodetic Arc made accurate descriptions of their work. Of the crosses that were marked, one is the actual centre mark. The second mark was measured 2.4 French feet (0.77 metres) to the west of the centre mark and the third mark 3.2 French feet (1.04 metres) to the east of the centre mark. Before Struve s expedition, Aavasaksa had become wellknown for the measurements taken in the 1730s by the Frenchman Pierre Louis Moreau de Maupertuis. Maupertuis proved with his measurements that the Earth is flattened at the poles. Maupertuis lauded Aavasaksa as the most beautiful place in the Tornionlaakso valley, and it has been known ever since for its natural splendour and the midnight sun. However, the surveyors did not choose Aavasaksa as a station point because of its natural beauty, but because there was good visibility from the top of the hill to other points. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 17 Struven ketju
Stuorrahanoaivi STUOR-OIVI Enontekiöllä Stuorrahanoaivin huipulla (alkuperäinen pisteen nimi Stuor-oivi) sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä. Tälle vaaralle mitattiin ensimmäinen piste vuonna 1850 ja toinen 1852. Molemmat pisteet on merkitty kiveen kaiverretuilla risteillä. Stuorrahanoaivi on Mustaviirin saaren ohella ainoa Suomen pisteistä, joka ei sijaitse turistireitillä, vaan vaatii noin päivän patikoinnin lähimmältä autotieltä: pisteelle on kävelymatkaa reilu 25 kilometriä niin Enontekiö-Kautokeinotieltä kuin Kaarersuvannon suunnaltakin. Lumipeitteisenä aikana moottorikelkkaura Hetta-Palojärvi-Kilpisjärvi kulkee Stuorrahanoaivin eteläpuolelta parin kilometrin etäisyydellä. Mittauspisteen ympäristö on edelleen yhtä avoin ja havainnointiin soveltuva kuin Struvenkin aikoina. Struven ketjun mittauksista lähtien Stuorrahanoaivin piste on ollut yksi Suomen geodeettisista peruspisteistä. Ensimmäisen luokan kolmiopiste mitattiin lähes samalle paikalle vuonna 1970. Se on 7,6 metriä pohjoiseen Struven pisteestä. Struven ketju 18 Struves meridianbåge The Struve Geodetic Arc
Stuorrahanoaivi STUOR-OIVI På toppen av Stuorrahanoaivi (punktens ursprungliga namn Stuor-oivi) i Enontekis ligger en av de sex mätpunkterna på Struves meridianbåge i Finland vilka är skyddade och finns med på Unescos världsarvslista. Den första punkten på detta fjäll uppmättes år 1850 och den andra 1852. Bägge punkterna har markerats genom ett kryss i en sten. Stuorrahanoaivi är utöver ön Svartviran den enda punkten i Finland som inte ligger invid en turistled, utan det är ungefär en dags fotvandring dit från närmaste bilväg: en drygt 25 kilometer lång gångväg leder till punkten både från Enontekis-Kautokeinovägen och från Karesuandohållet. Under den tid marken är snötäckt löper skoterleden Hetta- Palojärvi-Kilpisjärvi på två kilometers avstånd söder om Stuorrahanoaivi. Alltsedan Struve utförde sina triangelmätningar har punkten på Stuorrahanoaivi hört till de geodetiska huvudpunkterna i Finland. Nästan på samma plats uppmättes en triangelpunkt av första ordningen år 1970. Den ligger 7,6 meter norrut från Struves punkt. Stuorrahanoaivi STUOR-OIVI One of the six Finnish station points forming part of the Struve Geodetic Arc protected as a UNESCO World Heritage Site is located at the top of Stuorrahanoaivi in Enontekiö (the station point was originally called Stuor-oivi). The first measurement was carried out on the summit in 1850 and the second in 1852. Both points are marked in the rock with carved crosses. Stuorrahanoaivi and Mustaviiri island are the only Struve points in Finland that are not located on a tourist route. Reaching Stuorrahanoaivi calls for a day s hike from the nearest road: the point is a good 25 kilometre journey on foot from both the Enontekiö to Kautokeino road and from Kaaresuvanto. In winter, a snowmobile track from Hetta via Palojärvi to Kilpisjärvi runs a couple of kilometres to the south of Stuorrahanoaivi. The station point at Stuorrahanoivi has been one of Finland s main geodetic station points since the measurements for Struve s Geodetic Arc. A first-class triangulation point was measured at almost the same spot in 1970, 7.6 metres north of Struve s point. The Struve Geodetic Arc Struves meridianbåge 19 Struven ketju
http://whc.unesco.org/en/list http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet http://www.nba.fi/sv/varldsarvet http://www.nba.fi/en/whf http://www.icomos.fi/sivut/maailmanperintoe.php E6080 9/2012