TEOLLISUUDEN VOIMA OYJ:N YHTIÖLEHTI 3 2011 Euroopan unionissa tavoitteena geologinen loppusijoitus s. 4 Grönlannissa tutkitaan jäätikön vaikutusta loppusijoitussyvyydessä s. 11 OL3:n koulutussimulaattorin testaus menossa s. 26 1
PÄÄKIRJOITUS: jarmo tanhua Yli 30 vuotta ydinjätehuollon turvallisuustutkimusta Tämän Ytimekkään teemana on toimiva jätehuolto. Kierrätys on jo pitkään ollut itsestään selvyys niin perheissä kuin toimipaikoillakin. Myös meillä TVO:ssa se on osa yritysvastuuta ja sen eteen on vuosia tehty töitä. Tässä lehdessä annetaan pari esimerkkiä metallien kierrätyksestä ja kerrotaan ongelmajätteiden käsittelystä. Hyvistä yrityksistä huolimatta kaikkea jätettä ei voida kierrättää. Esimerkiksi käytetty ydinpolttoaine vaatii omat, toimivat ratkaisunsa, joiden avulla se eristetään elollisesta luonnosta siten, että siitä ei ole haittaa ympäröivälle yhteiskunnalle. TVO:ssa on tutkittu loppusijoituksen turvallisuutta jo yli 30 vuoden ajan. Ensimmäinen ydinjätehuollon selvitys valmistui yhteistyössä Imatran Voima Oy:n (IVO) ja TVO:n kesken kesäkuussa 1978. Samana vuonna yhtiöt perustivat Voimayhtiöiden ydinjätetoimikunnan, joka suunnitteli ja koordinoi ydinjätehuoltoon liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä sekä raportoi tehdystä työstä vuosittain viranomaisille. Vielä 1970-luvulla yleinen näkemys ydinvoimalaitosten käyttäjien piirissä oli, että käytetty ydinpolttoaine tarvitaan uuden polttoaineen raaka-aineeksi. Olkiluodon ykkös- ja kakkosyksikön ensimmäisissä käyttölupaehdoissakin edellytettiin, että käytetty polttoaine vietäisiin ulkomaille jälleenkäsiteltäväksi. Se oli tuolloin sekä yhtiön että viranomaisten ykkösprioriteetti. Jälleenkäsittely osoittautui kuitenkin ennakoitua kalliimmaksi, ja muiden maiden jälleenkäsittelysopimuksiin sisällytettiin ehto, jonka mukaan uraanista erotetut radioaktiiviset aineet joka tapauksessa palautettaisiin voimayhtiölle. Ennakointi ja varautuminen ovat TVO:n perusarvoja ja yhtiö onkin 1970-luvulta lähtien tehnyt turvallisuuteen, paikanvalintaan ja loppusijoituksen tekniikkaan liittyvää tutkimustyötä. Tutkimusta tehtiin Ydinjätetoimikunnan yhteydessä lähes kaksikymmentä vuotta aina siihen saakka kun TVO ja Fortum perustivat Posiva Oy:n huolehtimaan Olkiluodon ja Loviisan voimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen T&K-työstä, rakentamaan loppusijoituslaitos ja käyttämään sitä. Posiva on vuodesta 1996 lähtien jatkanut TVO:n viitoittamaa tietä. Käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen liittyvää tutkimustyötä on ohjannut valtioneuvoston ensimmäinen ydinjätehuoltoon liittynyt periaatepäätös vuodelta 1983. Siinä annettiin tavoitteet tutkimus-, selvitys ja suunnittelutyölle sekä loppusijoituksen aikataululle. Tämä päätös niin kuin kaikki muutkin sen jälkeen tehdyt jätehuoltoon liittyneet valtiovallan päätökset on tehty yhtiö- ja ydinvoimalaitosyksikkökohtaisesti. Tähän mennessä Suomessa on tehty useita poliittisia ydinjätehuollon linjauksia, joissa on päätetty kansallisesti tärkeistä ydinjätehuollon asioista. On päätetty, että vastuu ydinjätehuollosta on ydinvoimayhtiöillä, ei valtiolla. On päätetty, että Suomessa syntyvät ydinjätteet loppusijoitetaan Suomeen; jätteitä ei viedä ulkomaille. On päätetty, että uusia ydinvoimalaitosyksiköitä hyväksyttäessä tulee esittää toimivat ratkaisut ydinjätehuollolle. Kansallinen ratkaisu ja linjaus on myös se, millaista tekniikkaa käytetyn polttoaineen loppusijoituksessa tullaan toteuttamaan ja millaiset kriteerit määritellään mahdollisille loppusijoituspaikoille. Nämä päätökset syntyvät tämän hallituskauden aikana, kun valtioneuvosto tulee käsittelemään Posivan ensi vuonna jättämää käytetyn polttoaineen loppusijoituksen rakentamislupahakemusta. Antoisia lukuhetkiä ja hyvää alkanutta syksyä! YTIMEKÄS Teollisuuden Voima Oyj:n yhtiölehti 3/2011 Seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2011. Päätoimittaja: Anna Lehtiranta Toimittajat: Juhani Ikonen Lauri Inna Eija Tommola Johanna Aho Toimitussihteeri: Eija Tommola Lehti on painettu MultiArt silk-paperille, jolla on ympäristöseloste. Paperin valmistaa Stora Enso. Julkaisija: Teollisuuden Voima Oyj Olkiluoto 27160 EURAJOKI Puh. (02) 83 811 Faksi (02) 8381 5209 Ulkoasu: Mainostoimisto RED Kansikuva: Posiva Oy Taitto: Ground Communications Paino: Eura Print Oy 2
TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Yli 30 vuotta ydinjätehuollon turvallisuustutkimusta Jarmo Tanhua 4 Euroopan unionissa tavoitteena geologinen loppusijoitus Kaija Kainurinne 6 Ydinjätehuoltorahaston toiminnan tavoite: Turvallista, ennakoitua ja vakaata varautumista Leena Manner 8 Turvallista loppusijoitusta kaikissa olosuhteissa Leena Manner 11 Grönlannissa tutkitaan jäätikön vaikutusta loppusijoitussyvyydessä Kanerva Kuisma 4 8 26 EUroopan unionissa TAVOITTEENA geologinen loppusijoitus Useimmilla EU:n jäsenmailla on omat jätehuolto-ohjelmansa radioaktiivisille jätteille. Ohjelmien aikataulut poikkeavat toisistaan melkoisesti. EU on viime vuosina painottanut käytetyn ydinpolttoaineen geologisen loppusijoituksen tutkimusta. Tätä varten on perustettu teknologiayhteisö, jota vetävät suomalainen Posiva ja ruotsalainen SKB. Turvallista loppusijoitusta kaikissa olosuhteissa Ydinsähkön tuottajat ovat Suomessa vastuussa ydinjätehuollostaan. Suomessa tuotettu ydinvoimalan käytetty polttoaine loppusijoitetaan Suomen kallioperään ja loppusijoituksen on määrä käynnistyä noin vuonna 2020. Ol3:n koulutussimulaattorin testaus menossa Olkiluotoon kesän aikana asennettu uusi simulaattori on parhaillaan testausvaiheessa, jonka aikana saatetaan loppuun simulaattorin tehdashyväksyntäkokeet ja varmistetaan simulaattorin laitosvastaavuus. Kuva: Posiva Oy 14 Voimalaitosjäteluola toiminut ongelmitta pian 20 vuotta Juhani Ikonen 16 Huoltojätteen kaasunkehityskoe Juhani Ikonen 18 Lisää kapasiteettia ja nykyaikaisia turvallisuusominaisuuksia käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointiin Petra O Rourke 20 Olkiluodon vanhat välitulistimet uusiokäyttöön Eija Tommola 22 Romut rahaksi Juhani Ikonen 24 Käytetyt loisteputket hyötykäyttöön Juhani Ikonen 26 Kolmosyksikön käyttöönoton valmistelu etenee - OL3:n koulutussimulaattorin testaus menossa Lauri Inna 30 Olkiluoto 1 -laitosyksikön vuosihuolto palkittiin kansainvälisesti parhaana Elina Mäkitalo 31 Ydinvoimalla on väliä! Voimamies 3
Teksti: Kaija Kainurinne kuva: posiva oy Euroopan unionissa tavoitteena geologinen loppusijoitus Useimmilla EU:n jäsenmailla on omat jätehuolto-ohjelmansa radioaktiivisille jätteille. Ohjelmien aikataulut poikkeavat toisistaan melkoisesti. EU on viime vuosina painottanut käytetyn ydinpolttoaineen geologisen loppusijoituksen tutkimusta. Tätä varten on perustettu teknologiayhteisö, jota vetävät suomalainen Posiva ja ruotsalainen SKB. Kolmannes maailman yli 400 ydinreaktorista on Euroopan unionin alueella. Kansainvälisen ydinjätesopimuksen mukaan jokainen valtio kantaa vastuun ydinjätteestään. EU:n tämän vuoden heinäkuussa hyväksytty jätehuoltodirektiivi toistaa tämän velvoitteen. Useimmilla EU:n jäsenmailla on omat ydinjätehuolto-ohjelmansa, mutta ohjelmien aikataulut ja haasteet eroavat suuresti toisistaan. Euroopassa halutaan lisätä yhteistyötä ydinjätteiden geologisen loppusijoituksen tieteellisessä, teknisessä ja yhteiskunnallisessa tutkimuksessa. Eurooppa-neuvosto on painottanut Euratomin tutkimuksen keskittymistä ydinjätteen geologisen loppusijoituksen tutkimukseen, tekniseen kehittämiseen ja sen toteuttamiseen. Tarkoituksena on ydinjätehuollon ja loppusijoituksen tekniikoiden ja turvallisuuden kehittäminen sekä EU:n yhteisen näkemyksen painottaminen. Teknologiayhteisön perustamiseksi tähtäävää yhteistyötä on käynnistetty eri hankkein 2000-luvulla. Liikkeelle Posivan ja SKB:n hankkeesta Varsinaisesti teknologiayhteisö IGD-TP:n (Implementing Geological Disposal of Radioactive Waste) toiminta käynnistyi Ruotsin EU-puheenjohtajakauden aikana vuonna 2009 ruotsalaisen SKB:n ja suomalaisen Posivan yhteishankkeena. Yhteisöön liittyi nopeasti muita eurooppalaisia ydinjätehuolto-organisaatioita. Teknologiayhteisön tarkoituksena on vauhdittaa loppusijoituksen tutkimusta sekä kehitys- ja demonstraatiohankkeiden yhteistä toteutusta eri toimijoiden välisenä yhteistyönä. Se myös vaihtaa tietoja ja kokemuksia eri toimijoiden, teollisuuden, hallinnon sekä viranomaisten välillä. Teknologiayhteisön tavoitteena on saada ensimmäiset käytetyn ydinpolttoaineen geologiset loppusijoitustilat turvallisesti toimintaan Euroopassa vuoteen 2025 mennessä. Tämän saavuttamiseksi teknologiayhteisö pyrkii lisäämään luottamusta geologisen loppusijoituksen turvallisuuteen ja toteutukseen sekä helpottamaan tietotaidon ja teknologian välitystä ja ylläpitämään teknologisen loppusijoituksen tietoa kaikkien jäsenmaiden hyväksi. Se myös edistää ydinjätehuolto-ohjelmia, jotka sisältävät geologisen loppusijoituksen hyväksyttävänä vaihtoehtona turvalliselle loppusijoitukselle. Useilla jätehuolto-ohjelman omaavilla mailla loppusijoituksen tilanne, toteutusaika ja haasteet ovat erilaisia. Ruotsi, Suomi ja Ranska ovat muita selvästi edellä loppusijoituspaikan toteutuksessa ja luvituksessa. Teknologiayhteisön toiminnalle on määritelty tutkimuksen, kehitystyön ja demonstraatioiden keskeisiksi tutkimusalueiksi tieteellinen ja tekninen perusta pitkän aikavälin turvallisuusperustelulle, loppusijoituksen eri osien toiminnallinen demonstrointi, loppusijoitustilan suunnittelu ja rakentaminen, käytön turvallisuus, loppusijoituksen vaikutusten seuranta sekä paikan valintaan liittyvä päätöksentekoprosessi ja sidosryhmien osallistuminen siihen. Oleellinen osa teknologiayhteisön toimintaa on eri vaiheissa ja eri aikatauluissa etenevien jätehuolto-ohjelmien yhteistyö. Yhteisen strategisen tutkimussuunnitelman laatimisessa ovat aktiivisesti olleet mukana niin jätehuoltoyhtiöt kuin eri intressiosapuolet. Yksityiskohtainen ajatustenvaihto on lisännyt ymmärrystä eri jätehuolto-ohjelmien kesken ja tuottanut lisäarvoa tutkimussuunnitelmien kokoamiseen. Strateginen tutkimussuunnitelma valmiiksi Tänä kesänä teknologiayhteisö sai valmiiksi strategisen tutkimussuunnitelman, jonka toteuttamissuunnitelmaa työstetään paraikaa. Strateginen tutkimussuunnitelma määrittelee yhteiset tutkimusalueet geologisen loppusijoitustilan luvitukselle ja toteutukselle. Toteuttamissuunnitelmaa hyödynnetään yhteishankkeiden hallinnoinnissa ja käytännön toteutuksessa yhdistämällä henkilöresursseja ja rahoitusta tehokkaasti. Olkiluotoon on louhittu maanalainen tutkimustila ONKALO, joka ulottuu loppusijoitusyvyydelle (420 m) ja sen alapuolelle louhittaviin teknisiin tiloihin asti. Loppusijoitussyvyydelle on myös valmistunut loppusijoitustunnelia vastaava demonstraatiotunneli, toinen tunneli on työn alla. ONKALOn avulla Posiva hankkii tarvittavaa lisätietoa vuonna 2012 jätettävää rakentamislupahakemusta varten. Jatkossa ONKALOn kalliotiloja voidaan hyödyntää varsinaisia loppusijoitustiloja rakennettaessa ja käytettäessä. - 4
Posiva TVO on tutkinut käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta aina 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1995 ydinvoimalaitosten käyttäjät TVO ja IVO perustivat yhteisyritys Posiva Oy:n vastaamaan omistajiensa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen tutkimuksesta ja hoitamaan loppusijoitustoiminnan rakentamisen, käytön ja laitoksen sulkemisen käytön jälkeen. Posivan omistajat, TVO (60 prosenttia Posivasta) ja Fortum Power and Heat Oy (40 prosenttia) vastaavat kaikista Posivan kustannuksista. Tavoitteena on käynnistää loppusijoitus Eurajoen Olkiluodossa 2020-luvulla. Posivan palveluksessa on noin 100 henkilöä. Yhtiö tekee yhteistyötä lukuisten suomalaisten ja ulkomaisten asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Vuonna 2004 aloitetun maanalaisen tutkimustilan, ONKALOn louhinta on edennyt loppusijoitussyvyyteen. ONKALOn avulla Posiva hankkii tarvittavaa lisätietoa vuonna 2012 jätettävää loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemusta varten. Jatkossa ON- KALOn kalliotiloja voidaan hyödyntää varsinaisia loppusijoitustiloja rakennettaessa ja käytettäessä. Suomi, Ruotsi ja Ranska ovat EU-maista pisimmällä ydinjätteen loppusijoituspaikkojen toteutuksessa. 5
Teksti: leena manner kuva: TEM Ydinjätehuoltorahaston toiminnan tavoite: Turvallista, ennakoitua ja vakaata varautumista Ydinjätehuoltorahaston tarkoituksena on varmistaa ja turvata ydinjätehuollon rahoitus. Rahaston varojen turvallinen sijoittaminen on tuottoa tärkeämpää, neuvotteleva virkamies Jaana Avolahti työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) kertoo. Ydinenergialakiin sisältyvän aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ydinjätteen tuottaja vastaa Suomessa ydinjätehuollon kustannuksista eikä valtio osallistu ydinjätehuollon rahoittamiseen. Ydinjätteiden tuottajat vastaavat siten ydinjätteen talteen ottamiseen, säilyttämiseen, käsittelemiseen ja loppusijoittamiseen liittyvistä kustannuksista. Ydinjätehuollon kustannuksiin varaudutaan ennakoivasti jo ydinvoimalaitoksen hyötykäytön aikana. Rahoitus kerätään jätehuoltovelvollisilta ydinjätehuoltorahaston ydinjätehuoltomaksuina. Nerokas suomalainen järjestelmä Suomalainen ydinenergialainsäädäntö on yhdellä sanalla kuvattuna nerokas. Ydinenergialaissa on ajateltu ja järjestetty monipuolisesti ydinvoimaan liittyviä seikkoja, kuten turvallisuusperiaatteita, luvitusmenettelyitä ja ydinjätehuoltoa, ja sen seurauksena muodostuu hyvin toimiva, demokraattista päätöksentekojärjestelmää kunnioittava kokonaisuus, Avolahti pohtii. Vaikka ydinjätehuollossa säätely on kieltämättä melkoista, vastapainona varaudumme toimivalla tavalla ydinjätehuoltoon jo ennalta, mikä on kansainvälisesti hyvin harvinaista. Lainsäädäntö edellyttää ennen ydinvoimalaitoksen käyttöluvan myöntämistä selkeää suunnitelmaa ydinjätehuollon järjestämisestä. Jätehuoltovelvollisuus alkaa laitoksen käyttöluvasta. Näin kattavaa järjestelmää ei taida olla missään muualla maailmalla käytössä. Lainsäädännössä on lähdetty siitä, että ydinvoimalaitosten käytössä syntyneistä ydinjätteistä huolehditaan asianmukaisesti. Yhteiskunnan kokonaisedulle on oleellista, että varat ovat olemassa ja käytettävissä silloin, kun niitä tarvitaan. Varautuminen ennalta on tärkeää, sillä ydinjätehuoltoa tehdään usein vasta kauan jätteiden syntymisen jälkeen. Käytettyä ydinpolttoainetta jäähdytetään ennen loppusijoittamista varastoaltaissa muutaman vuosikymmenen ajan. Suomessa on haluttu kerätä varoja toimivan ydinjätehuollon varmistamiseksi keräämällä varoja sitä mukaa, kun jätettä syntyy. Näin kustannukset myös jyvittyvät niille, jotka ydinsähköä käyttävät ja siitä hyötyvät. Vuosittain vahvistettava rahastotavoite Ydinjätehuollon perustana on ns. jätehuoltokaavio, jossa jätehuoltovelvolliset selvittävät toiminnastaan aiheutuvat ydinjätteen määrät sekä ydinjätehuollon kustannukset. Hyväksyttyjä suunnitelmia ja niihin liittyviä laskelmia täydennetään säännöllisesti. Jätehuoltovelvollisen vastuumäärä sisältää tähän asti kertyneiden jätteiden ydinjätehuollosta tulevaisuudessa aiheutuvien menojen arvioidun määrän eli jo muodostuneet ydinjätehuollon kustannukset tarkasteluhetkellä ja tulevaisuudessa. Tämän perusteella TEM vahvistaa vuosittain rahastotavoitteen eli sen varojen määrän, joka jätehuoltovelvollisen on rahasto-osuutena saavutettava. Rahasto-osuuteen lasketaan jätehuoltovelvollisen rahastoon sijoittamat varat ja niistä saadut korkotuotot. Jos rahastotavoite on rahasto-osuutta suurempi, erotus on sen vuoden ydinjätehuoltomaksu. Päinvastaisessa tilanteessa rahasto vahvistaa palautettavan ylijäämän. Tavoitteena on rahaston pääoman tasainen korottaminen. Rahastotavoitteen määrittämisessä voidaankin käyttää jaksottamista tarkoin määrätyin edellytyksin, mikä helpottaa kustannusten oikea-aikaista kohdentamista. Jaksottamisella vähennetään myös maksujen ja palautusten edestakaista sahaamista, Avolahti selvittää. Avolahti tietää ydinjätehuoltorahaston olevan vaikea asia ymmärrettäväksi ja herättävän ennakkoluuloja. Virkamiehenä välillä haluaisi tulkita säännöksiä eikä aina käyttää täsmällistä ja koukeroista täsmäkieltä tai kieltämättä vaikeasti ymmärrettävää terminologiaa. Näin ei kuitenkaan oikein voi tehdä, sillä silloin helposti lipsahdetaan ylitulkinnan puolelle. Silloin kokonaiskuva voi vääristyä ja samalla syntyä tarvetta yhä uusille tulkinnoille. Siksipä yritämme vain avata tätä mahdollisimman kärsivällisesti ja tulkintaa välttäen. 6
- Lainsäädäntö edellyttää ennen ydinvoimalaitoksen käyttöluvan myöntämistä selkeää suunnitelmaa ydinjätehuollon järjestämisestä ja jätehuoltovelvollisuus alkaa laitoksen käyttöluvasta, neuvotteleva virkamies Jaana Avolahti työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo. Sijoituksen turva ennen tuottoa Varojen hoidolle on ydinenergialaissa asetettu tavoitteita. Näitä ovat pääoman turvaaminen luottotappioiden ja rahan arvon alenemisen varalta sekä pienet hallintokulut. Rahastolle on tärkeää rahan turvallinen sijoittaminen eli se, että raha säilyy ja on käytettävissä, jos sitä tarvitaan. Sijoituksen tuotto on, vaikka sekin toivottavaa, silti toissijainen tavoite, Avolahti kertoo. Rahasto voi lainata jätehuoltovelvollisille 75 prosenttia rahastoon sijoitetuista varoista takaisin vakuuksia vastaan. Toiminta on normaalia lainaustoimintaa, josta saadaan korkotuottoja. Lainalle tarvitaan vakuudet, joiksi ei kelpuuteta jätehuoltoon tehtyjä investointeja. Takaisinlainauksen ajatuksena on se, että jätehuoltovelvollisilla on suurin intressi rahan säilymiseen ja mahdollisimman hyvään tuottoon. Sijoittamisen riski on ulkoistettu jätehuoltovelvollisille. 25 prosenttia varoista on lainattavissa valtiolle. Valtio ja jätehuoltovelvolliset ydinvoimayhtiöt maksavat lainasta samaa, euribor-pohjaista korkoa. Tämänhetkinen rahastotavoite on noin 2 miljardia euroa. Sillä summalla voimme hoitaa sekä olemassa olevan ydinjätteen loppusijoittamisen että purkaa käytössä olevat laitokset pois käytöstä. On selvää, että kun suunnitelmat loppusijoittamisen ratkaisusta konkretisoituvat, samalla kustannukset tarkentuvat. Se luonnollisesti vaikuttaa vastuumäärän ja rahastotavoitteen määrittämiseen. - Valtion ydinjätehuoltorahasto: Valtion ydinjätehuoltorahasto on valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolinen rahasto, jonka tehtävänä on kerätä, säilyttää ja turvallisesti sijoittaa varat, jotka tarvitaan ydinjätehuollon järjestämiseen. Rahaston avulla turvataan ydinjätehuoltoon tarvittavien varojen riittävyys tilanteessa, jossa jätehuoltovelvolliset yhtiöt eivät itse voisi vastata kustannuksista. Ydinvoimayhtiöt vastaavat rahaston kaikista kustannuksista. Ydinjätehuollon perusmekanismi on yksinkertainen: ydinvoimayhtiöt hoitavat ydinjätehuollon ja sen kustannukset. Jätehuollon kustannusarvio muodostuu kertyneen ydinjätteen määrästä ja toimenpiteiden kustannuksista ja nämä arvioidaan vuosittain. Tämän laskelman perusteella voimayhtiöille määräytyy vastuumäärät, joiden perusteella osoitetaan heille muodostuvat rahastotavoitteet. Vastuumääriin ei lasketa jo suoritettujen toimenpiteiden kustannuksia, mikä alentaa vastuumäärää ja edelleen mahdollisesti myös rahastotavoitetta, eli mitä enemmän voimayhtiöt tekevät ydinjätehuollon toimenpiteitä, sitä vähemmän ne maksavat ydinjätehuollon rahastoon. 7
Teksti: leena manner Turvallista loppusijoitusta kaikissa olosuhteissa Ydinsähkön tuottajat ovat Suomessa vastuussa ydinjätehuollostaan. Suomessa tuotettu ydinvoimalan käytetty polttoaine loppusijoitetaan Suomen kallioperään, ja loppusijoituksen on määrä käynnistyä noin vuonna 2020. 8 Olkiluodossa varaudutaan käytetyn ydinpolttoaineen turvalliseen loppusijoitukseen. Olkiluodon kallioperää on tutkittu 1980-luvulta lähtien. Ydinvoimayhtiöt TVO ja Fortum Power and Heat Oy perustivat Posiva Oy:n vuonna 1995 huolehtimaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta. Tätä ennen yhtiöt olivat harjoittaneet loppusijoitustutkimusta omilla tahoillaan. Vastuullisessa jätehuollossa radioaktiiviset jätteet eristetään niin kauaksi aikaa, että niistä ei enää ole haittaa ympäristölle. Loppusijoituksen turvallisuus perustellaan tutkimuksin hankitun tiedon avulla. Vuodesta 2004 on Olkiluodossa louhittu tutkimustunneli ONKALOa, jonka avulla arvioidaan suunnitellun loppusijoitusratkaisun toimivuutta ja turvallisuutta. Loppusijoituksen on tarkoitus käynnistyä noin vuonna 2020. Polttoaineniput reaktorista vesialtaaseen Käytettyä polttoainetta poistetaan joka vuosi reaktorista ja vaihdetaan uuteen. Ydinvoima tuottaa varsin vähän jätettä tuotettuun sähkömäärään nähden. Käytetty polttoaine on voimakkaasti radioaktiivista ja tuottaa myös runsaasti lämpöä. Säteilyä ja lämmöntuotantoa hallitaan sijoittamalla käytetyt polttoaine- Kuva: Markku Korpi-Hallila
niput vesialtaisiin, sillä vesi sekä jäähdyttää käytettyä polttoainetta että pysäyttää sen lähettämän säteilyn. Jo kaksi metriä vettä nippujen yläpuolella riittää säteilyn pysäyttämiseen. Reaktorista poistamisen jälkeen niput siirretään ensin muutamaksi vuodeksi reaktorihallin vesialtaisiin. Sieltä polttoaineniput siirretään voimalaitosalueella olevan käytetyn polttoaineen välivaraston vesialtaisiin, joissa nippuja säilytetään useita kymmeniä vuosia. Sekä reaktorihallin että välivaraston vesialtaissa polttoaineniput ovat useiden metrien syvyydessä. Useimmat polttoaineeseen muodostuneet radioaktiiviset halkeamistuotteet ovat lyhytikäisiä. Vuodessa polttoaineen radioaktiivisuus vähenee noin sadasosaan ja 40 vuodessa alle tuhanteen osaan alkuperäisestä. Välivarastoon sovelletaan samoja tiukkoja turvallisuusmääräyksiä kuin muuhunkin ydinvoimalaitokseen. Varastoissa on moninkertaiset, toisiaan täydentävät erilliset turvajärjestelmät. Varastojen rakenteet on suunniteltu niin, että tulipalo tai mahdolliset laiteviat eivät vaaranna varaston toimintaa tai polttoaineen jäähdytystä. Niput vesialtaista loppusijoituskapseleihin Välivarastoinnin jälkeen käytetyt polttoaineniput kuljetetaan Olkiluotoon rakennettavaan kapselointilaitokseen, jossa ne pakataan tiiviisiin suojakapseleihin. Kuparinen ulkokuori suojaa kapseleita pohjaveden syövyttäviltä vaikutuksilta. Vahva valurautainen sisäosa antaa kapseleille lujuuden ja suojaa kapseleita mekaaniselta rasitukselta ja paineelta. Kapselien lujuuden mitoituksessa on huomioitu ääriolosuhteet, kuten maanjäristykset tai kilometrejä paksun jäätikön aiheuttama paine. Suojakapseli säilyy tiiviinä loppusijoituksessa jopa miljoonia vuosia. Kapselit siirretään Olkiluodossa törmäyksenkestävällä kuljetussäiliöllä, joka suojaa sekä ympäristöä säteilyltä että estää nippujen vaurioitumisen siirron aikana. Säteilyturvakeskus STUK valvoo kuljetuksia. Käytetyt polttoaineniput säilytetään KPA-varaston vesialtaissa, joissa niitä varastoidaan useita kymmeniä vuosia. Kapselit kallioperän tunneleihin Loppusijoituksessa käytetään moninkertaisia esteitä turvallisuuden varmistamiseksi. Moninkertaisilla esteillä varmistetaan turvallinen loppusijoitus siinäkin tapauksessa että kapseleiden eristyskyky heikkenisi. Radioaktiivisista aineista ei aiheudu merkittäviä terveysriskejä ympäristön väestölle edes mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Varsinaiset loppusijoitustilat eli loppusijoituksen kalliotunnelisto rakennetaan Olkiluodon ehjiin kalliolohkoihin noin 420 metrin syvyyteen. Riittävä syvyys varmistaa kapseleille vakaat ja ennustettavat olosuhteet pitkälle tulevaisuuteen. Kallio on myös hyvä säteilysuoja, sillä jo metri kalliota pysäyttää kapselista tulevan säteilyn. Loppusijoituksessa on huomioitu mahdolliset maanjäristykset sekä jääkauden vaikutukset. Suomalainen kallioperä on vanhaa ja vakaata. Olkiluoto valittiin loppusijoituspaikaksi usealla tutkimus- 9
paikkakunnalla tehtyjen tutkimusten ja arvioiden perusteella. Olkiluodon kallioperän ikä on noin 1,8 miljardia vuotta. Tunnelit tiiviiksi savilohkoilla Kapselit sijoitetaan Olkiluodon loppusijoitustunneleihin porattuihin reikiin noin kahdeksan metrin etäisyydelle toisistaan. Kapselit ympäröidään kovaksi puristetulla, vettä hyvin imevällä ja vedestä paisuvalla bentoniittisavella. Savimassa tiivistää kapselin paikalleen ja estää kallioveden liikkumisen kapselin pinnalla. Veden kanssa kosketuksiin joutuessaan savi täyttää kaiken tyhjän tilan ja estää veden liikkeen kapselin ympärillä. Saven tiiveys estää haitallisten aineiden kulkeutumisen kapselin pinnalle ja joustavuus suojaa kapselia kallion mahdollisilta liikkeiltä. Loppusijoituksen päätteeksi kaikki maanalaiset tilat ja niihin johtavat tunnelit ja kuilut täytetään ja suljetaan savilohkoilla ja -pelleteillä. Täyteaineilla estetään tunnelien ja kuilujen muuntuminen pohjaveden virtausreiteiksi. Samalla mahdollistetaan se, että loppusijoitusaluetta ei tarvitse vartioida käyttövaiheen päättymisen jälkeen. Loppusijoitustilat suljetaan siten, että tilanne kalliossa palautuu mahdollisimman lähelle louhimista edeltävää luonnontilaa. - Loppusijoituksen moniesteperiaate: käytetty polttoaine on erittäin heikosti liukenevassa muodossa suljettuna kaasutiiviisiin sauvoihin polttoaineniput eristetään painetta, korroosiota ja mekaanista rasitusta kestäviin kapseleihin suojakapselit sijoitetaan ehjään kalliolohkoon porattuihin reikiin kapselit eristetään tiiviseen, joustavaan, veden liikkuvuutta estävään bentoniittisavipuskuriin loppusijoitustunneli täytetään materiaalin paikallaan pitävillä ja pohjaveden virtauksen estävillä savilohkoilla ja -pelleteillä loppusijoitustunnelin ja elollisen ympäristön välillä on noin 400 metriä peruskalliota, joka pidättää mahdollisesti vapautuneita aineita ja hidastaa niiden kulkeutumista loppusijoitustiloista Kuva: Posiva Oy 10
Apujoukot pitivät putket ja kaapelit järjestyksessä ja auttoivat mittauslaitteiston asennusta kairanreikään. Asustus kesäkuisen tuulen mukaan. Teksti: kanerva KUISMA kuvat: jyrki liimatainen Grönlannissa tutkitaan jäätikön vaikutusta loppusijoitussyvyydessä Kesäkuussa 2011 joukko Posivan tutkijoita ja kairausammattilaisia työskenteli viikkoja vuorokauden ympäri jäätikön tuntumassa Länsi-Grönlannissa. Tehtävänä oli kairata yli 600 metriä syvä reikä läpi ikiroutaisen kallion jäätikön alle. Kun reikä oli kairattu 632 metrin syvyyteen, kairausreikään ujutettiin mittauslaitteisto, joka välittää tutkijoille arvokasta tietoa. Projektista saatavaa tietoa hyödynnetään käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen suunnittelussa. Grönlanti-projektiin vuodesta 2009 osallistunut hydrogeologi Anne Lehtinen Posivalta kertoo, että meneillään olevan tutkimuksen tarkoitus on tarkastella mannerjäätikön vaikutuksia suunnitellulla loppusijoitussyvyydellä eli noin 500 metrin syvyydessä. Tämä on yksi keskeisistä kysymyksistä loppusijoituslaitoksen suunnittelussa, sillä Suomeen on odotettavissa jääkausi seuraavan 100 000 vuoden aikana. Grönlannissa tutkimuskohteena ovat erityisesti jäätikön sulavedet; miten ja missä ne muodostuvat sekä miten ne kulkeutuvat jäätikön pinnalta pohjalle ja mikä niiden yhteys pohjavesiin on. Tämän tutkiminen on tärkeää esimerkiksi siksi, että veden happi- ja suolapitoisuudesta riippuen vedellä on erilainen vaikutus loppusijoituskapseleiden korroosioon. Tutkimuspaikka, Isunngua Sermia Länsi-Grönlannissa, on valikoitunut logistiikan takia. Jäätikön reunaan pääsee pientä autotietä pitkin, kertoo geologi Jyrki Liimatainen. 11
Lisäksi kivilajit kyseisellä alueella muistuttavat paljon Olkiluodon kivilajeja. Kesäkuussa kairan matkalle osui granaattipitoista amfiboliittia sekä vaaleaa, felsistä ja kovaa kvartsi-maasälpägneissiä. Qaanaaq Sisimiut Maniitso Kangerlussuaq NUUK G R Ö N L A N T I Ilulissat Asiaat Qaqortoq Nord Ittoqqortoormiit Tasiilaq 200 km Syvät vedet paljastavat uusia tietoja jäätikön alta Olkiluodossa on löydetty viitteitä edellisen jääkauden sulavesistä noin 250 metrin syvyydessä, mutta ei syvemmällä. Tästäkin on päätelty, että 400 500 metriä on turvallinen loppusijoitussyvyys. Kuitenkin aikaisemmat mallit veden liikkeistä jääkauden olosuhteissa perustuvat paljolti oletuksien varaan ja sen takia Grönlannista saatavat tutkimustulokset ovat arvokkaita. Nyt saatavien konkreettisten tulosten avulla olemassa olevia malleja pystytään tarkentamaan. Luotettavia tuloksia odotetaan jo tämän vuoden puolella. Posivalle GAP-projekti on tärkeä, sillä uusilla tiedoilla voidaan mahdollisesti sulkea pois epävarmuustekijöitä loppusijoitustutkimuksen turvallisuusanalyyseissä. Syyskuussa 2011 Isunngua Sermian kairauspaikalla otetaan vesinäytteitä, jotka analysoidaan tarkkaan. Kairareikään pumpattiin kairausvaiheessa noin 500 kuutiota natrium fluoreseenillä merkattua vettä, joka värjäsi kairausveden vihreäksi. Merkkiaineen poistuminen kairanreiän vedestä kertoo veden olevan alueen luonnollista pohjavettä eikä enää kairauksessa käytettyä vettä. Tutkimusreiästä mitataan antureiden avulla veden sähkönjohtavuutta, painetta ja lämpötilaa. Data tulee viikoittain satelliitin kautta Posivalle Olkiluotoon, mikä helpottaa tutkimusaineiston käsittelyä merkittävästi, kertoo Anne Lehtinen. GAP-projektin aikana Grönlannissa on kairattu jo neljä eri syvyistä kairanreikää vesinäytteiden ottoa varten. Tutkimuksen kohteena ovat olleet jäätiköllä olevat järvet sekä jäätikön edessä olevat lähteet. Tutkimuksissa on selvitetty muun muassa jäätikön paksuutta ja jäätikön pohjan muotoja sekä jäätikön sisäisiä sulavesikanavia. Nelivuotisen GAP-projektin muodostavat kolme alaprojektia. Yksi keskittyy jäätikön pinnan vesiin ja glasiaalisten vesien kulkeutumiseen jäätikön pohjalle ja siitä eteenpäin pohjavedeksi. Toisessa alaprojektissa tutkitaan jäänalaista hydrologiaa ja jäätikön pohjalla virtaavia vesiä. Kolmannessa keskitytään alueella esiintyviin kalliopohjavesiin. Tutkimukset jatkuvat edelleen. Kairapaikka sijaitsi jäätikön reunassa. Etualalla toimistoteltta. 12
Uusin kairanreikä jätetään syyskuisen näytteenoton jälkeen talvikuntoon ja toukokuussa 2012 tutkimusryhmä palaa Isunngua Sermian jäätikön reunaan ottamaan uusia näytteitä. Sauna helpotti työskentelyä karuissa olosuhteissa Tutkijoiden mukaan olosuhteet tutkimuspaikalla olivat karut. Alue on kuin aavikkoa. Kairapaikalla sataa alle 150 mm vuodessa. Hiekka lensi ja pöllysi tuulessa, kertoo Jyrki Liimatainen kesäkuisesta Länsi-Grönlannista. Työt sujuivat rivakasti ja monen yllätykseksi valmistuivat etuajassa. Töitä tehtiinkin vuorokauden ympäri: kairaamiseen tarvittiin kuumaa vettä, jolla reittiä jäisen kallion läpi sulatettiin. Vedenkeitto oli yhtäjaksoista, sillä reikä jäätyi umpeen nopeasti. Vesi lämmitettiin 60-asteiseksi dieselkeittimellä ja vettä kului yhteensä noin 500 kuutiota. Kyseessä on uraa uurtava tutkimus. Syvien pohjavesien tutkiminen jäätikön läheisyydessä on ihan uusi juttu. Tutkimusmielessä Grönlannissa ei ole kairattu aiemmin näin syviä, yli 600 metriin yltäviä reikiä, kertoo Lehtinen. GAP-projektin tutkimukset päättyvät vuonna 2012 ja projektiraportit valmistuvat vuonna 2013. Liimatainen oli toista kertaa Grönlannissa. Työskentely eristyneessä paikassa tuntui eksoottiselta, ja vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Se meni pyykkiä pestessä. Olimme viikon verran kerrallaan kairauspaikalla telttamajoituksessa ja sitten käytiin kylällä pesemässä vaatteita ja suihkussa. Kairauspaikalta oli tunnin kivinen matka muutaman sadan asukkaan kylään, josta löytyi kauppa ja ruokapaikkoja. Kangerlussuaqissa Posivan tutkijat pääsivät maistamaan myös paikallista erikoisuutta, myskihärkää. Suuren helpotuksen leirielämään toi kenttäsauna. Olisimme tosin toivoneet parempaa uimarantaa, huomauttaa Liimatainen. Kansainvälisessä telttakylässä kenttäsauna oli lähinnä suomalaisten hullutus, joten kiistoja saunavuoroista ei syntynyt. Tosin muutkin ymmärsivät saunan tarjoaman lämpimän veden päälle, kertoo Lehtinen, joka vältti ovelasti kylminä öinä teltassa palelemisen. Tein mielelläni yövuoroja ja sain nukkua lämpimät päivät. Päivällä lämpöä oli kymmenisen astetta, yöllä mittari oli nollan tuntumassa. Hyvät tulokset syntyvät monen tahon yhteistyöllä GAP-projekti toteutetaan yhteistyössä Posivan, ruotsalaisen SKB:n ja kanadalaisen NWMO:n kanssa. Kesäkuussa Grönlannin tutkimusleiri oli yli 10 ihmisen asuttama telttakylä. Väkeä oli Kanadasta, Ruotsista ja Suomesta. Myös yhtiöiden toimitusjohtajat vierailivat Grönlannissa ja tutustuivat projektiin. Anne Lehtinen on erittäin tyytyväinen GAP-projektin yhteistyöhenkeen. Hyvää yhteistyötä on syntynyt, kun projektin myötä monen maan jäätikköasiantuntijat on saatu yhteen. Lisäksi mukana on paljon yliopistoja, minkä ansiosta tiedekin hyötyy. Yliopistoyhteistyön ansiosta olemme saaneet tietoa jo tehdyistä tutkimuksista kaikkea ei tarvitse tutkia kahteen kertaan. - 13
Teksti: juhani ikonen kuva: hannu huovila Voimalaitosjäteluola toiminut ongelmitta pian 20 vuotta Kuten kaiken ydinjätteen, myös voimalaitosjätteiden loppusijoitus suunnitellaan niin, että loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuus ei edellytä valvontaa. Olkiluodon voimalaitosjätteiden loppusijoituslaitos eli VLJ-luola otettiin käyttöön vuonna 1992. Voimalaitosjätteillä tarkoitetaan ydinvoimalaitoksen toiminnan yhteydessä syntyviä matala- aktiivisia (MAJ) ja keskiaktiivisia (KAJ) jätteitä. Matala-aktiivista jätettä ovat huolto-, korjaus- ja siivoustöissä käytetyt suojamuovit, pyyhkeet, suojakäsineet ja muu sekalainen jäte. Keskiaktiivinen jäte muodostuu prosessiveden puhdistuksessa käytettävistä ioninvaihtohartseista ja suodatinmateriaaleista sekä voimalaitoksen viemärijärjestelmään kertyvästä radioaktiivisesta vedestä ja lietteistä. Voimalaitosjätettä tulee Olkiluoto 1:n ja 2:n käytöstä vuosittain yhteensä 100 200 kuutiometriä. Vuoden 2010 loppuun mennessä matala- ja keskiaktiivista jätettä oli kahdelta laitosyksiköltä kertynyt kaikkiaan 6 587 m 3. Hyvin matala-aktiiviset jätteet vapautetaan valvonnasta, ja ne voidaan palauttaa hyötykäyttöön Matala- ja keskiaktiivinen voimalaitosjäte kuljetetaan betonilaatikoissa ja teräksisessä kuljetussuojassa VLJ-luolaan. Luolan hallissa kuorma puretaan kaukoohjattavalla siltanosturilla siiloihin.
tai loppusijoittaa TVO:n omalle kaatopaikalle. VLJ-luola koostuu maanpäällisestä valvomorakennuksesta, ajotunnelista, louhintatunnelista, kuilusta, MAJ-siilosta, KAJ-siilosta, siilojen yläpuolella olevasta nosturihallista sekä erilaisista aputiloista. Jäte tynnyreissä siiloihin Suurin osa käytössä syntyvästä jätteestä pakataan suoraan käsiteltäväksi, varastoitavaksi ja loppusijoitettavaksi. Prosessivesien puhdistukseen käytetyt keskiaktiiviset ioninvaihtohartsit kiinteytetään bitumiin ja seos valetaan terästynnyreihin. Kokoonpuristuva matala-aktiivinen huoltojäte pakataan jätetynnyreihin hydraulisella puristimella. Tämän jälkeen tynnyrit puristetaan puoleen alkuperäisestä korkeudestaan, mutta niiden halkai- sija pysyy ennallaan. Puristamiseen sopimaton matala-aktiivinen jäte, kuten metalliromu ja suodatinsauvat, pakataan sellaisenaan teräs- ja betonilaatikoihin ja jätetynnyreihin. Jotkut metallikomponentit, kuten putket, voidaan puristaa kokoon ennen pakkaamista. Uusien laitosyksiköiden voimalaitosjätteiden loppusijoitus voidaan hoitaa samoja periaatteita noudattaen. Olkiluoto 3:n ja Olkiluoto 4:n käytön aikana rakennetaan kaksi uutta siiloa nykyisten tilojen läheisyyteen. Kun ydinvoimalaitoksen käyttö päättyy, sen rakenteisiin, järjestelmiin ja laitteisiin jää radioaktiivisia aineita. Laitosyksikön purkaminen voidaan aloittaa välittömästi, tai se voidaan saattaa valvottuun säilytyskuntoon muutamaksi vuosikymmeneksi ennen purkamista. Valvottu säilytys helpottaa purkutyötä sekä pienentää loppusijoitettavan jätteen määrää aktiivisuuden laskiessa. Nykyiset laitosyksiköt voidaan purkaa nykytekniikkaa käyttäen ja purkujätteet loppusijoittaa turvallisesti Olkiluodon kallioperään yhdessä voimalaitosjätteiden kanssa. Käytöstäpoistosuunnitelmia kehitetään jatkuvasti, ja suunnitelmat päivitetään viiden vuoden välein. VLJ-luolan käyttö, laajentaminen sekä tuleva luolan sulkeminen edellyttävät jatkuvaa seuranta- ja tutkimustyötä. Käytönaikainen seuranta tapahtuu kalliomekaanisin sekä hydrologisin ja geokemiallisin mittauksin. Jätteen käyttäytymistä sulkemisen jälkeen ja rakenteiden pitkäaikaiskestävyyttä tutkitaan erillisin koesarjoin, joita toteutetaan sekä pilot-mittakaavan laitteistoilla että kallioperässä tehtävillä pitkäaikaiskokeilla. - MAJ-käyttö OL3+4 RPA OL1+2 MAJ-purku OL1+2 +KPA KAJ-käyttö OL3+4 RPA OL4 MAJ-purku OL3+4 +KPA RPA OL3 MAJ-purku OL1+2 +KPA MAJ-purku OL3+4 +KPA Kuvassa oikealla näkyvät valvomorakennus, siitä alas johtava kuilu ja ajotunneli sekä kaksi siiloa ovat nykyisin käytössä olevia VLJ-luolan osia. Kuvan keskellä näkyvät kaksi siiloa rakennetaan OL3:n ja OL4:n käytön aikana tehtävässä laajennuksessa. Laitosyksiköiden käytön päättyessä voimalaitosjätteen loppusijoituslaitosta laajennetaan lisää rakentamalla kuvassa vasemmalla näkyvät neljä uutta siiloa purkujätteille, prosessirakennus, siitä alas johtava kuilu ja ajotunneli sekä kaksi erillistä pystykuilua reaktoripaineastioiden loppusijoittamista varten. 15
Huoltojätteen kaasunkehityskoe Teksti: Juhani Ikonen Olkiluodon kallion uumenissa selvitetään vuonna 1997 alkaneella kokeella, kuinka nopeasti ja kuinka paljon mikrobit kehittävät kaasua voimalaitoksen huoltojätteessä. Koe on laatuaan ainoa maailmassa. Suuren mittakaavan koelaitteisto on rakennettu VLJ-luolan louhintatunneliin siilojen pohjien tasalle. Kun mikrobit hajottavat selluloosapitoista huoltojätettä, ne kehittävät samalla kaasua, jonka määrä ja muodostumisnopeus selvitetään tällä pitkäaikaiskokeella. Lisäksi kokeessa seurataan radioaktiivisuuden siirtymistä jätetynnyreistä ympäröivään veteen. Kaasunkehityksellä on tärkeä merkitys VLJ-luolan turvallisuusanalyysissä. Luolan siilot tulevat olemaan aikanaan täynnä betonilaatikoihin pakattuja jätetynnyreitä ja vettä. Jos matala-aktiivisessa huoltojätteessä kehittyisi kaasua nopeasti, se voisi kuviteltavissa olevassa ääritilanteessa kerääntyä siilon yläosaan syrjäyttäen siilossa olevaa lievästi aktiivista vettä kallionrakoihin ja kohti elinympäristöämme. Koe tehdään 20 kuutiometrin terästankissa. Tankki on täytetty vedellä. Sen sisällä on jätteen loppusijoituksessa käytettävä betonilaatikko, johon on sijoitettu 16 jätetynnyriä. Tynnyreissä on kaikkiaan 1 500 kiloa muovisäkkeihin pakattua aitoa huoltojätettä, josta puolet on helposti biohajoavaa. Eri säkeissä on erilaiset olosuhteet ja toisaalta mikrobit kykenevät jossain määrin myös muuttamaan olosuhteita, esimerkiksi veden happamuutta, muille mikrobeille ja itselleenkin sopivammiksi. Osaan tynnyreistä on sijoitettu näytteenottoputket, joiden kautta kokeen kestäessä voidaan ottaa sekä vesiettä kiintoainenäytteitä. Koska lämpötila vaikuttaa merkittävästi mikrobien toimintaan, on koetankki varustettu jäähdytysjärjestelmällä. Se pitää tankin lämpötilan 7 8 asteessa, joka vastaa VLJ-luolan kallioperän lämpötilaa. Kaasun kehittymisnopeuden ja jakauman lisäksi koe antaa tietoja myös vesikemian ja kaasujen koostumuksesta. Ekolokeroita mikrobeille EU:n osarahoituksella käynnistetty koe on nykyisin pääasiassa TVO:n omassa seurannassa. Kokeen suunnitteluun ja seurantaan ovat vahvasti osallistuneet myös VTT ja ydinjätehuollon konsulttiyritys Safram Oy, jonka toimitusjohtaja Mikko Nykyri kertoo kokeen jo tuottaneen runsaasti käyttökelpoisia tuloksia. Me tietäisimme paljon vähemmän ja paljon pienemmällä varmuudella kaasunkehitykseen liittyvistä asioista, jos koetulokset eivät olisi käytössä. Suuri mitta- 16
Kuva: Hannu Huovila Koelaitteisto VLJ-luolan louhintatunnelissa. kaava ja koetankin eri osissa vallitsevat erilaiset olosuhteet tarjoavat mikrobeille suosiollisia pienympäristöjä. Pyrkimyksenä on ollut luoda eräänlaisia ekolokeroita, joille löytyisi hyödyntäjiä mikrobien joukosta. Kokeen kesto on myös riittävän pitkä, jotta saamme tietoa mikrobiston pitkäaikaiskäyttäytymisestä, Nykyri sanoo. Kaasunkehitysnopeus tärkein suure Tärkein kokeesta saatava suure on VLJ-luolan turvallisuusanalyysissä tarvittava huoltojätteen kaasunkehitysnopeus. Pitkällä aikavälillä nopeus on ollut 60 90 litraa kuukaudessa, mikä on noin kymmenesosa alkuperäisessä turvallisuusanalyysissä arvioidusta. Koetankin veden ph oli alkuvaiheessa luokkaa 10 11, Kuva: Juhani Ikonen Koe antaa tärkeätä tietoa mikrobien pitkäaikaiskäyttäytymisestä, Mikko Nykyri sanoo. mutta laski muutamassa vuodessa jopa hieman happaman puolelle. Kokeen jatkamiselle on Säteilyturvakeskuksen lupa vuoteen 2017 saakka. Kokeen lopettaminen tulee tarjoamaan ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä tarkkoja havaintoja kemiasta sekä mikrobien ja eri materiaalien käyttäytymisestä eri puolilla koetankkia. Silloin sen sisältöä päästään tutkimaan huomattavasti tarkemmin kuin kokeen aikana näytteenottoputkien kautta. Lisäksi kokeen kestäessä mikrobiologiset analyysimenetelmät ovat edenneet pitkin harppauksin. Koska olosuhteet koetankin sisällä ovat täysin hapettomat, pitää lopettamisjärjestelyihin paneutua aivan erityisellä huolellisuudella, ettei ilmakehän happi pääse sotkemaan havaintoja, Nykyri sanoo. - 17
Teksti: petra o rourke kuva: hannu huovila Lisää kapasiteettia ja nykyaikaisia turvallisuusominaisuuksia käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointiin TVO:n ydinvoimalaitoksen käytetyn ydinpolttoaineen välivaraston (KPA) laajennuksessa valmistaudutaan kasvavaan varastointitarpeeseen kolmella uudella varastoaltaalla. Samalla varastoa päivitetään vastaamaan moderneja turvallisuusperiaatteita yhtiön jatkuvan parantamisen periaatteella. Työyhteenliittymä TYL KPA:n Jouni Fagerström on työn touhussa. Käytetyn ydinpolttoaineen välivarastoon on tehty vuosien varrella useita turvallisuusparannuksia yhtiön jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti. Varaston turvallisuusominaisuuksia parannetaan muun muassa varustamalla varastoaltaat teräskansin ja rakentamalla varaston ulkopuolelle suojaukset ulkoisia uhkia vastaan. Samalla kun uudistukset toteutetaan laajennusosaan, ne tehdään myös alkuperäiseen varastoon. Jatkuva kehittämistyö pitää tilat uudenveroisina ja turvallisuusominaisuuksiltaan ajanmukaisina. Ydinpolttoaine välivarastosta loppusijoitukseen Olkiluodon KPA-varasto on rakennettu 1983 1986 välisenä aikana, ja käyttöön kolmen varastoaltaan sekä yhden evakuointialtaan käsittävät tilat otettiin vuonna 1987. Varastossa säilytetään tällä hetkellä Olkiluoto 1 ja Olkiluoto 2 (OL1 ja OL2) -laitosyksiköiden käytettyjä polttoainenippuja, mutta myös radioaktiivisia, reaktorin tehon säätämiseen käytettäviä säätösauvoja. Laajennusosan rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, sillä TVO:n nykyisten laitosyksiköiden käyttöikää on pidennetty ja yhtiö on rakentamassa ja suunnittelemassa kahta uutta laitosyksikköä. Käytetyn polttoaineen välivaraston rakenteissa on varauduttu laajennukseen jo ensimmäisessä rakennusvaiheessa. Uusia varastoaltaita voidaan käyttää nykyisten laitosyksiköiden OL1:n ja OL2:n lisäksi rakenteilla olevan OL3:n käytetyn polttoaineen varastointiin. Välivarastosta käytetty polttoaine kuljetetaan aikanaan loppusijoituslaitokseen, jonka Posiva Oy rakentaa 18
Olkiluotoon TVO:n ja Fortumin Suomessa tuottamaa käytettyä polttoainetta varten. Rakennustyöt kiivaimmillaan Projektiin liittyy myös perusparannustöitä. Laajennuksen yhteydessä KPAvaraston alkuperäisessä osassa suoritetaan laajoja saneeraustöitä varaston pitkän eliniän varmistamiseksi, kertoo KPA-varaston laajennuksen projektipäällikkönä toimiva TVO:n Juha Riihimäki. Töihin kuuluvat muun muassa varaston etelänpuoleisen sivun salaojien ja rakennuksen perustusten betonipintojen uusiminen. Myös alkuperäisten altaiden betonirakenteita pinnoitetaan, prosessiautomaatio uusitaan ja muun muassa jäähdytysveden puhtaana pitävät simpukkakaapparit vaihdetaan uudenaikaisempiin. Varsinaiset rakennustyöt ovat meneillään, juuri nyt on käynnissä uusien altaiden betonivalut ja seinien rakentaminen, Riihimäki summaa. Käytetyn polttoaineen välivaraston laajennuksesta vastaa kotimainen työyhteenliittymä TYL KPA. Työt alkoivat keväällä 2010. TVO:n ja työyhteenliittymän välinen sopimus käsittää kolmen uuden varastoaltaan rakentamisen, jotka valmistuessaan kaksinkertaistavat välivaraston kapasiteetin. Varaston laajennusosa valmistuu suunnitelmien mukaan vuoden 2013 aikana, ja ensimmäiset polttoaineniput varastoidaan uusiin altaisiin vuoden 2014 aikana. Laajennustyön suunnittelusta vastaa Pöyry Civil Oy, joka on tiiviisti mukana projektissa myös varaston rakennusvaiheessa. - 19
Olkiluodon vanhat välitulistimet uusiokäyttöön Teksti ja kuva: EIJA TOMMOLA Olkiluodon voimalaitosyksiköillä vaihdettiin vanhat höyryn välitulistimet uusiin ja tehokkaampiin vuosina 2005 ja 2006. Käytöstä poistetut välitulistimet lähetettiin romutettaviksi Ruotsiin, jossa kierrätyskelpoinen metalli otetaan talteen ja uudelleen teollisuudessa käytettäväksi. TVO:n ympäristöjärjestelmä on sertifioitu ISO 14001:2004 -standardin mukaisesti. Olkiluodon voimalaitos on EMAS-rekisteröity tunnuksella FI- 00039. Ympäristöjärjestelmän avulla voidaan vaikuttaa ympäristöasioiden hallinnan tuloksellisuuteen, kuten muun muassa jätteiden lajittelun tehokkuuteen. TVO:n ja ruotsalaisen Studsvik Nuclear AB:n kesken on solmittu välitulistimien romuttamista koskeva sopimus. Tehty sopimus tukee TVO:n kestävään kehitykseen perustuvaa yhteiskuntavastuupolitiikkaa, jonka mukaisesti kaikissa sähkön- tuotannon vaiheissa minimoidaan toiminnasta aiheutuvat haitat ja huolehditaan kaikista syntyvistä jätteistä. Kierrättämällä käyttökelpoinen metalli uudelleen teollisuuden käyttöön vähennetään merkittävästi loppusijoitettavan jätteen määrää ja samalla parannetaan toiminnan kustannustehokkuutta. Kustannussäästöjä syntyy myös, kun hankitaan pitkään kestäviä komponentteja, jotka voidaan käytön päättymisen jälkeen kierrättää muun muassa valmistamalla niistä raaka-ainetta teollisuuden käyttöön. Romutus pienentää radioaktiivisen jätteen määrää Studsvikissa käytössä olevan käsittelymenetelmän avulla voidaan vapauttaa valvonnasta suurin osa komponenttien radioaktiivisesta materiaalista ja käyttää uudelleen teollisuudessa. Välitulistimien metalliosista lähtee pääosa teollisuuden raaka-aineeksi. Sulatuksessa syntynyt radioaktiivinen kuona-aine valetaan harkoiksi, jotka palautetaan TVO:lle loppusijoitettavaksi voimalaitosjätteen loppusijoitustilaan, VLJ-luolaan. Kaikkiaan harkkoja menee luolaan 500 kappaletta, eli yh- 20