Jotain positiivisempaa Eteisessä haisee taas viina. Aiemmin Ossi olisi mahdollisimman hiljaa riisunut ulkovaatteensa, jottei isä kuulisi hänen tuloaan. Hän olisi hiipinyt talon alakertaan, vanhaan huoneeseensa sijaamaan itselleen sängyn yötä varten. Äiti olisi myöhemmin illalla tullut tuomaan Ossille pyyhkeen ja kysymään kuulumisia. Ossi olisi kysynyt, mitä isälle kuuluu, ja äiti olisi huokaissut ja vastannut: - Sitä samaa. Mieti jotain positiivisempaa. Ossi olisi kääntänyt suunsa hymyyn. - No hyvä, että henki vielä pihisee. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan tee niin. Hän kävelee hengästyneenä ulkokengät jalassaan suoraan keittiöön. Auki olevan takin alla oleva kauluspaita on juoponnapeilla ja Ossin posket punottavat. - Heitäpä mullekkin yks olut! Keittiön pöydän ääressä istuva isä katsoo poikaansa hölmistyneenä, mutta ojentaa tälle tölkin ja hörppää sen jälkeen omastaan. Ossi istahtaa isäänsä vastapäätä tuolille, samalla kun oluttölkistä kuuluu sihahdus sen auetessa. Vaikka isä on humalassa, hän ymmärtää poikansa juuri istuvan kanssaan samassa pöydässä ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen. - Joo, mä tiedän, että puhuminen ja yhdessäolo ei oo oikeen meidän juttu. Mulla ois nyt kuitenkin sulle asiaa. Ossi kävelee pitkin Hämeenkatua. Hämeensillan kohdalla hänen katseensa kiinnittyy alempana virtaavaan veteen. On lämmin syyspäivä. Auringon säteiden läike veden pinnassa tuo mieleen lapsuuden kesät mummolassa, järven rannalla. Isä opetti hänet virvelöimään. Piti muistaa painaa lukko kiinni, heilauttaa takaa eteenpäin ja päästää lukko auki. Niin uistimen sai lentämään järvelle päin. Hän muistaa myös Essin. Essin mummola oli Ossin mummolan naapurissa, muutaman sadan metrin päässä. Essi oli hänen ensimmäinen ihastuksensa, ehkä jopa hänen ensirakkautensa. Ossi suostui Essin kanssa leikkimään myös prinsessaleikkejä. Ne olivat salaa hänen lempileikkejään, koska Essi oli aina prinsessa ja Ossi sai olla prinssi. Hän muisti jokaisen Essin kertoman hovisäännön niin ruokailu- kuin käytöstavoista, mutta erityisen tarkkaan säännöt, jotka koskivat prinsessaa. Prinsessaa tuli pitää kuin kukkaa kämmenellä, niin oli Essi Ossille kertonut. Ossi ja Essi. Essi ja Ossi. Kaukaiselta tuntuva muisto hymyilyttää Ossia. Ei hän niitä sääntöjä enää muista, lukuun ottamatta viimeistä. Äiti oli ollut erittäin tyytyväinen, kun Ossi ensimmäiselle luokalle lähtiessään oli sanonut kohtelevansa jokaista tyttöä kuin prinsessaa. Niin hän kohtelee vieläkin. Ossin ilme muuttuu vakavammaksi, kun hän alkaa miettiä äitiä. Onko isä koskaan kohdellut äitiä hyvin? Hän haluaa heti haudata inhottavat ajatukset ja miettiä jotakin muuta, jotakin positiivisempaa.
Ossi kaivaa kännykkänsä taskusta ja tajuaa kellon olevan jo vaikka mitä. Hänen pitäisi keretä vielä käymään kotona, ennen kuin lähtee junalla Seinäjoelle. Nostaessaan päätään hän huomaa bussinsa kääntyvän risteyksestä ja pysähtyvän seuraavana olevalle pysäkille. Nyt on pakko juosta. Ossi puristaa kännykkää nyrkissään ja laittaa jalkaa toisen eteen niin nopeasti kuin pystyy. Hän vilkuilee suojatien kohdalla hieman sivuille. Valot ovat punaiset. Kyllä tästä ehtii yli. Kuuluu tööttäys, mutta Ossi ei vilkaisekaan äänen suuntaan. Hän keskittyy vain juoksemaan bussin ovelle, ennen kuin se lähtee liikkeelle. Ossi on juoksemassa puolessa välissä bussin kylkeä sen vieressä, kun kuski laittaa ovet kiinni. Viiden metrin päässä bussin edessä juoksee tyttö, joka nähtävästi myös yrittää keretä samaan bussiin. Ossi pysähtyy bussin etuoven kohdalle ja koputtaa siihen nyrkillään. Myös tyttö ennättää ovelle ja alkaa lyödä sitä rajusti kämmenellään, mutta bussikuski ei kuitenkaan ole huomaavinaan ja lähtee pysäkiltä. - Vittu. Helvetin bussikuskit, samanlaisia kusipäitä kaikki. Tyttö vilkaisee nopeasti kädessään olevan kännykän näyttöä ja kääntää sitten katseensa Ossiin odottaen jonkinlaista vastausta. Tytöllä on päällään musta nahkatakki ja revityt farkut. Tummat olkapäiden yläpuolelle jäävät hiukset ovat tuulen sekoittamat. Ossin mielestä tyttö on kaunis. Tosin niin ovat hänen mielestään lähes kaikki hänen ikäisensä tytöt. - Sellasia ne välillä on, Ossi sanoo ja hymyilee tytölle Koita miettiä jotain positiivisempaa. - No siinä on kans yks elämäntapaohjaaja. Mitä positiivista herra tässä nyt näkee? Tyttö katsoo Ossia hetken epäuskoisen huvittuneena ja kääntää sitten päänsä toiseen suuntaan. - Aurinko nousee huomennakin ja seuraava bussikuski ottaa meidät varmaan kyytiin. Tyttö kääntää katseensa uudestaan kohti Ossia ja silmäilee tämän koko olemusta päästä varpaisiin ja takaisin. Selvästi urheilullinen ja aika rento tyyppi. Vaikuttaa fiksulta, mutta voi olla myös vaan seksin perään, se miettii ja nostaa sitten katseensa takaisin Ossin silmiin. - Lähe mun kans kahville, ennenku seuraava bussi tulee. Ossin aivoilla kestää hetki tajuta äskeinen pyyntö. - Ömm joo okei, Ossi vastaa hieman hämmentyneenä Mihin sä haluut mennä? Ossi ja tyttö käyvät vilkasta keskustelua bussipysäkin viereisessä kahvilassa. Bussi on mennyt ohi jo ajat sitten, mutta Ossi ei välitä, koska keskittää kaiken energiansa tytön innokkaan selityksen kuuntelemiseen. Hän ei tiedä tytön nimeä, eikä ole esitellyt itseäänkään, mutta se ei näytä haittaavan kumpaakaan. - Mä unelmoin, että voin jonain päivänä johtaa yritystä. Yritystä, joka haluaa parantaa naisten asemaa ja tasa-arvoa. Matkustelua, tapahtumia, puheita, kampanjoita, tekoja. Mä haluan muuttaa maailmaa jotenkin. Mistä sä unelmoit? Tyttö katsoo Ossia silmät välkkyen innokkuutta ja voimaa. Ossi on niin vaikuttunut tytön puheesta, että ei meinaa saada sanoja ulos suustaan.
- Tuota, mä unelmoin, tota mä Mä haluaisin löytää tyttöystävän. Ja siis, en mitä tahansa tyttöystävää, vaan sen mulle täydellisen tyttöystävän. Sellasen ihmisen, joka oikeasti haluaa viettää aikaa mun kanssa ja josta mä voin huolehtia. Mun oman prinsessan, ja mä saisin olla prinssi. Ja me oltais onnellisia vielä vanhoina ja ryppyisinä. Tyttö kuuntelee Ossia epäuskoisena. Voiko poika oikeasti ajatella noin, vai koittaako se vain hurmata siirappisilla prinsessajutuilla. - Mitä sä peittelet? Sä oot niin kauheen positiivinen ja unelmoit prinsessoista. Jotain sä haluat jättää kertomatta. Ossi tietää välittömästi, mitä vastaisi, mutta ei tiedä uskaltaako kertoa tytölle isästään. Tytön katse on utelias ja läpitunkeva, mutta ei tippaakaan halveksuva. - Se on aika vaikea juttu, Ossi sanoo lopulta ja hieman häpeissään kääntää katseensa alaspäin. - No ei sun oo pakko kertoa, eihän me ees tunneta kunnolla. Mutta ois kiva tuntea. Tytön äänessä kuuluu ensimmäistä kertaa sympatia ja lämpö. Ossin mieli rohkaistuu heti. - No meillä on mun isän kanssa sellanen jut - Ei, puhutaan jossain muualla, tyttö sanoo ja ottaa Ossin kädestä kiinni Mä asun ihan tässä lähellä, tuu käymään ees vähäks aikaa. Ossi katsoo tyttöä taas hieman ihmetellen, mutta ei silti epäile hetkeäkään tytön luokse lähtemistä. Pieni kerrostaloasunto näyttää sisäänkutsuvalta ja mukavalta. Missään ei loju turhia tavaroita, mutta kaikki näyttää silti rennolta, ei liian huolitellulta. - Haluuksä jotain juotavaa? kuuluu ääni kulman takaa. Ossi kävelee eteisestä keittiöön. Jääkaapin ovi kolahtaa kiinni ja tyttö heiluttaa käsissään kahta siideritölkkiä. - Kiitti. Upcideria, tää on hyvää. Ei Ossi sitä välttämättä olisi tarvinnut, mutta ei halua olla epäkohteliaskaan. Tyttö katsoo Ossia taas pitkään ja miettii, pitääkö Ossi siideristä oikeasti vai haluaako vain miellyttää. Ossin avatessa tölkin ja kaataessaan juomaa suuhunsa tyttö tekee päätöksen. Se tarttuu Ossin käsivarteen ja vetää perässään olohuoneeseen. - Istu. Ossi istuutuu sohvalle, ja enne kuin hän edes tajuaa, tyttö istuu jalat levällään hänen sylissään ja suutelee suoraan suulle. Tyttö painaa itseään voimakkaasti Ossia vasten. Sen kädet tarraavat kiinni Ossin niskaan ja hartioihin. Se ei pelkää suudella. Ossi suutelee takaisin. Tytön huulet tuntuvat pehmeiltä ja maistuvat päärynäsiiderille. Tytön paino ja lämpö Ossin sylissä tuntuu ihanalta ja kiihottavalta. Tytön kädet vaeltavat Ossin niskan ja rinnan seudulla ja päätyvät lopulta avaamaan kauluspaidan nappeja. Ossi liu uttaa käsiään
tytön reisiä pitkin ja ottaa sitten molemmilla käsillä vyötäröstä kiinni. Kummankin hengitys muuttuu hetkessä raskaammaksi. Mutta sitten todellisuus iskee Ossiin ihan tyhjästä. Hän ei ole ollut koskaan tytön kanssa sängyssä. Ja suudellutkin hän on elämänsä aikana kahta tyttöä, toinen oli Essi ja toinen yläasteaikainen tyttöystävä, joka jätti heti, kun löysi paremman. Miten hän on voinut päätyä tänne, vieraan tytön luokse, pussailemaan sohvalle? Myös tyttö huomaa, että Ossi ei ole täysin läsnä. Se irrottaa huulensa Ossin huulista ja nojaa hieman taaksepäin. Sen näkee heti Ossin katseesta. - Sä et siis oikeesti tullut tänne tämän takia? Tyttö katsoo Ossia. Katse ei ole tippaakaan tuomitseva, mutta ehkä hieman pettynyt. - No, en. Mä aattelin, et sä haluut oikeesti kuulla sen jutun mun isästä. Tytön ajatukset ovat aivan sekaisin. Mielessä pyörii kaikki ne pojat ja miehet, joiden kanssa hän on pitänyt hauskaa, flirttaillut, suudellut, rakastellut, riidellyt, tullut petetyksi tai pettänyt. Yksikään heistä ei oikeasti välittänyt. Mutta sitten tämä hyvännäköinen poika bussipysäkiltä haluaa pitkän kiihkeän suudelman jälkeen jutella. Ossi katsoo tyttöä, joka näyttää poissaolevalta. Se nousee pois Ossin sylistä ja istuu sohvalle Ossin viereen. Sen silmät tuijottavat kaukaisuuteen seinän läpi. Ossi huomaa kyyneleen valuvan sen poskea pitkin. Tyttö purskahtaa itkuun. Ossi säikähtää, mutta vaistomaisesti kietoo kätensä tytön ympärille ja yrittää lohduttaa, vaikka ei tiedä itkun syytä. Hän miettii, tekikö itse jotain väärin. Tyttö kertoo kaiken. Se näyttää Ossille itsestään sen haavoittuvaisen puolen, jota ei muista näyttäneensä kellekään pitkään aikaan. Kaikki ne arvet, joita muut ovat jättäneet. Se purkaa kaiken kokemansa ja tekemänsä vääryyden sanoiksi ja Ossi kuuntelee. - Kai mun pitäs nyt miettiä jotain positiivisempaa, tyttö sanoo ja pyyhkii kyyneleitä punoittavien silmiensä alta. Ossin yrittää sanoa jotakin lohduttavaa, mutta sanat jäävät kurkkuun kiinni ja hän kääntyy katsomaan tyttöä. Vihan tunne saa Ossin kädet puristumaan nyrkkiin. - Ei! Sä et voi antaa kenenkään kohdella sua noin! Kaikkea ei voi antaa noin vaan anteeksi. Sä et voi vaan pyyhkäistä sitä kaikkea maton alle piiloon, miettiä jotain positiivisempaa ja esittää, että kaikki on hyvin. Sun pitää puh
Ossi lopettaa kesken lauseen. Hän tuijottaa tyttöä ja tyttö tuijottaa häntä. Ossi näkee kellon seinällä, tytön takana. Juna lähtee vartin päästä. - Sori tota, oisko sulla lainata rahaa junalippua varten? Mun pitäis lähtee nyt. Mä kirjotan sulle mun puhelinnumeron johonkin ylös, niin maksan sulle sitten heti takasin, kun pystyn. Tyttö nousee sohvalta ja lähtee eteiseen. Ossi ottaa olohuoneen pöydällä lojuvan kynän ja kävelee keittiöön. Hän repäisee rullasta talouspaperin palan ja kirjoittaa siihen numeronsa. Eteisessä tytöllä on muutama seteli kädessään. Ossi ojentaa paperin palan ja ottaa setelit. - Voinko mä luottaa suhun? - Kaiken ton äskeisen jälkeen, voit. Ossi juoksee rautatieasemalle ja kerkeää junaan. Hän istuu tyhjälle paikalle, mutta ei pysty olemaan paikallaan. Hän seisoo koko matkan. Hän on tuijottaa puhelimen kelloa. Minuutit kuluvat. 72 minuuttia ja juna saapuu Seinäjoelle. Heti junan ovien auetessa Ossi lähtee juoksuun. Matkaa on reilu kaksi kilometriä, mutta hän ei aio odottaa bussia tai soittaa kyytiä. Jalkoja alkaa hapottaa ja Ossia hengästyttää, mutta hän ei aio pysähtyä ennen kuin on perillä. Ossi istuu vanhempiensa keittiössä ja tuijottaa humalaista isäänsä. Kaikki pelottavat ja inhottavat muistot mylläävät Ossin päässä. Hän istui olohuoneen nurkassa, kun isä kaatoi kirjahyllyn. Kehystetyt kuvat putosivat lattialle ja lasinsirpaleet lentelivät. Isä oli aivan humalassa, huusi ja raivosi. Uhkasi äitiä veitsellä. Ossi pelkäsi silloin ensimmäistä kertaa kuolevansa. Nyt häntä ei pelota. Hän tietää, mitä aikoo sanoa. - Tää saa nyt loppua! Ossi nousee ylös tuoliltaan ja paiskaa oluttölkin pöydälle niin, että osa juomasta lentää ulos ja kastelee pöytäliinan. - Mun ei tarvi sietää tällasta. Mä oon oppinu jo kymmenenvuotiaana esittämään, että kaikki on hyvin, vaikka oma isä on helvetti alkoholisti. Että elämässä on aina jotain positiivisempaa mietittävää, ku sä ja sun juominen. Sellanen syö ihmistä sisältä. Mä oon sun oma poika! Isän silmiin nousee kyyneleet. Hän nousee ylös, ottaa muutaman askeleen poikaansa kohti ja halaa tätä lujasti. Ossi yrittää pidättää itkua, mutta lopulta sitä on mahdotonta estää. Hän halaa isäänsä takaisin ja he seisovat siinä aivan paikallaan sanomatta sanaakaan. Ossin kännykkä värähtää takin taskussa. Hän ei kuitenkaan huomaa sitä. Joku lähetti hänelle viestin. Moi! Mun pitää oikeesti kiittää sua, sä sait mut miettiin asioita. Laita mulle viestiä joskus, kun kerkeet. Haluun nähä sut vielä ja kuulla sen jutun sun isästä. Lupaan olla vähemmän päällekäyvä. Essi