METSÄVEIKKO sanomat Palautusosoite: Markku Rintanen, Kauppapuistikko 36 B, 65100 Vaasa Kysykää Tarjouksia Ylläsmaja on kodikas ja perinteikäs majoitusyritys Äkäslompolossa. Se soveltuu erinomaisesti yrityksille, seuroille ja ryhmille. Siellä voi yhdistää hyödyn ja huvin. Ylläsmajalla on 12 huonetta. Sen ison takan ääressä viihtyvät kaikki. Henry ja Milja kattavat sinulle ja ryhmällesi herkullisen pitopöydän. Ylläsmajan täysihoidossa nautit maittavista aterioista hyvässä seurassa. Suunnittele jo hyvän sään aikana, milloin ensi talvena menet ylläsmajalle. Myös ruska-aika tarjoaa mukavia elämyksiä. Toimi nopeasti. Tervetuloa viihtymään Ylläsmajalle. 2005 Vaasa 1/2005
2 Metsäveikkosanomat 1/2005 Sisällysluettelo Partio - kasvamista ja yhdessä oppimista...3 Onnittelut...4 Markku Rintanen siirtyi eläkkeelle...5 Metsäveikkojen pukkipalvelu hoiti taas asiansa kunnialla...7 Kampanjat tuottivat...7 Tuki hankki lisää tilaa...8 Tuki kokoontuu 29.3.2005...9 Jouni Laakso muistelee partiouransa alkuvaiheita...10 Metsäveikot myivät hyvin kalentereita...14 Unski Koskimiehen kuolemasta 10 vuotta...15 Helppo seikkailu Ihmemaassa...19 Suuret leirit...21 Toimintakilpailun tilanne...24 Jatuli kokoaa partiolaiset kesäleirille...25 Jatuli lähestyy!...25 Röjön majan vaiheita...26 Tapahtui kymmenen vuotta sitten...30 Vj-kurssilaisten luettelo tuo mieleen muistoja...32 Metsäveikkojen vartiolle pt-kisojen mestaruus...33 Talvikisat...33 INKELI IV - uusi perinne...34 Selviytyjät...37 Metsäveikkojen valokuvauskilpailu 2005...38 Luonnon tarkkailua Koskössä...39 Terveisiä Puuviikista...39 Tunteet kuohuvat kolon käytävillä...40 Meripartio-osasto...41 Yrjönpäiväjuhla 25.4. kaupungin-talossa...41 Piirin lippukunnat...42 Varusteet kuntoon edullisesti...42 Ylläsmajalla puhaltavat uudet suunnitelmat...43 ETUKANSI: Keittiöllä maittavat ateriat taikoivat Jaakko Risku (vas.) ja Teemu Gullman. Talvileiri Inkeli IV: talviolympialaisten hiihtokisan lähtö. Juha Surakka (vas.) ja Otto Koivumäki lähdössä. Mikko Nurmi ja Timo Niemi tuomareina.
Metsäveikkosanomat 1/2005 3 Partio - kasvamista ja yhdessä oppimista Partio on hyvä harrastus. Ainakin niin uskomme. Ja juhlapuheissa saamme ainakin kuulla hienoista ihanteista ja partioaatteen palosta. Mutta vastaako todellisuus sitä kuvaa, jonka juhlapuheet antavat? Ajoittain olen saanut kuulla poikien vanhemmilta palautetta, jonka mukaan kaikki ei ole mennyt niin, kuin oli toivottu. Vartiossa on saattanut olla hankalia kavereita, johtajat ovat toimineet ikävästi tai muusta syystä ei ole ollut kivaa. Pettymys voi olla kova. Eikö partion pitänyt olla hyvä harrastus! Palaute on ollut varmasti aiheellista. On tärkeä saada tietoa asioista, jotka eivät ole kunnossa. Ilman tällaista palautetta mahdollisiin epäkohtiin ei voida puuttua. Palaute johtaa aina toimenpiteisiin ja muutamia kertoja vuosien varrella on asioita jouduttu keskustelemaan kuntoon asianosaisten kanssa. Toisaalta on hyvä muistaa, että pojat ovat poikia ja kaikenlaista sattuu matkan varrella. Joskus kinataan pikkuasioista, vj voi korottaa ääntä, eikä aina ole kivaa. Itse muistan, kuinka savu kirveli silmiä ja palelin pikkupoikana 25 asteen pakkasessa laavulla 70-luvun makuupussissa. Joskus minua kiusattiinkin ja taisinpa sanoa itsekin kovasti takaisin. Kerran jopa harkitsin partion lopettamista, koska muut harrastukset tuntuivat kiinnostavimmilta. Lopulta kuitenkin partioharrastus säilyi ja muut harrastukset jäivät vähemmälle, koska toiminta Metsäveikoissa vei yhä isomman osan lukiopojan ajasta. Partio kiinnosti. Metsäveikoissa sai opetella vastuunkantoa ja nousujohteinen toiminta tarjosi aina sopivia haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Ja tietysti partiossa oli hyviä kavereita, joita tuli elinikäisiä partioveljiä. Ajan myötä hyvät muistot ovat nousseet päällimmäiseksi ja muutamat ikävät asiat painuneet niiden alle. Hyvät muistot eivät kuitenkaan ilman muuta jää päällimmäisiksi. Johtajien tulee tehdä töitä, jotta kokous, retki tai leiri jäisi mukavaksi muistoksi. Tarvitaan hyvää ohjelmaa ja huolenpitoa. Ja tietysti oppia siitä, miten vaikeissakin olosuhteissa pärjätään. Joskus ankarat olosuhteet voivat tuntua ikäviltä, mutta selviytymiskokemus vaikeuksista voi myöhemmin muuttaa kokemuksen hyväksi muistoksi, jonka voi jakaa kavereiden kanssa: Muistatko, kun silloin kerrankin me Näin syntyvät onnistumisen kokemukset ja hyvät muistot. Ilman näitä hyviä muistoja toimintaa ei tietysti olisikaan. Hyvä toiminta synnyttää toimintaa ja pitää pojat partiossa. Ikävät kokemukset pitävät pojat pois toiminnasta. Tällä hetkellä Vaasan Metsäveikot on piirin suurin lippukunta. Joten perusasiat ovat varmaan kunnossa. Kaiken tämän toiminnan järjestämiseen tarvitaan suuri joukko vapaaehtoisia vastuunkantajia. Metsäveikoissa näitä vastuunkantajia ovat pääasiassa 15-19 -vuotiaat pojat itse. Lippukunnan tärkein johtaja on vartionjohtaja,
4 Metsäveikkosanomat 1/2005 jonka uurastuksen tuloksena syntyy varsinainen viikoittainen toiminta. Siksi hän ansaitsee kaiken varttuneimpien johtajien tuen ja ohjauksen. Samalla vartionjohtaja myös itse opettelee johtamista ja vastuunkantamista pienen pojan ja ryhmän hyvinvoinnista. Tämä oppi on ehkä yksi partion parhaista anneista pojalle. On opittava pitämään huolta toisista, tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tekemään asioita yhdessä. Tällä hetkellä Metsäveikoissa on hyvät pojat johtajina. Kiitos kaikille vastuunkantajille. Kiitos myös kaikille niille, jotka ovat antaneet palautetta toiminnasta. Yhdessä voimme oppia ja kasvaa ihmisinä - koko elämämme ajan. Partiovasemmalla Jaakko Perttu Onnittelut Martti Valli 95 vuotta Martti Valli täytti 95 vuotta 15.2.2005 Vaasassa. Tauno Jääskeläinen 85 vuotta Tauno Taku Jääskeläinen täytti 85 vuotta 16.12.2004 Vaasassa. Paavo Helminen 70 vuotta Paavo Helminen täytti 70 vuotta 21.1.2005 Vaasassa. Paavo on ollut yli 20 vuotta Metsäveikkojen Tuki ry:n johtokunnan jäsenenä. Lippukunnanjohtaja Jaakko Perttu ja Tuen johtokunnan puheenjohtaja luovuttivat Tuen kokouksen alussa 8.2.2005 Paavolle lippukunnan pöytästandaarin. Paavo Helminen saa onnittelut lpkj Jaakko Pertulta. Taustalla Markku Suoranta (vas.), Taavi Itävuori, Kyösti Harmaakivi, Jussi Björninen ja Risto Saari.
Metsäveikkosanomat 1/2005 5 Markku Rintanen siirtyi eläkkeelle Vaasan lyseon lukion rehtori Markku Rintanen, joka on Tuen johtokunnan puheenjohtaja, jäi tehtävästään 1.3.2005 täysin palvelleena eläkkeelle. Markku Rintanen. Markku ehti olla Vaasan lyseon lukion rehtorina 1.5.1994 lähtien eli noin 10 vuoden ajan. Tätä ennen hän oli Onkilahden lukion historian lehtorina 1974-90 ja rehtorina 1990-94. Kymmenen viime vuoden aikana Lyseosta kehittyi rehtorinsa näköinen koulu. Ylioppilaita tänä aikana Lyseosta valmistui 1 500. Markku Rintasen jälkeen Lyseolla ei enää ole omaa itsenäistä rehtoria, sillä erilaisten hallinnollisten uudistusten seurauksena 1.3.2005 lähtien Vaasan perustettiin Vaasan suomenkielisen lukiokoulutuksen rehtorin virka, jonka tehtäviin kuuluu vastata sekä Vaasan lyseon lukiosta että Vaasan yhteislukiosta (entinen Tipula, vuonna 1994 yhdistynyt Kirkkopuistikon lukio ja Vaasan yhteiskoulu). Vaasan lyseon lukio on Vaasan suurin lukio, jossa on opiskelijoita n. 450. Säästö- ja muista syistä johtuen Lyseolle ei kuitenkaan enää haluttu valita omaa rehtoria. Näin on jälleen vaasalaisen oppikoulu- ja lukiolaitoksen historiassa alkanut uusi luku, millainen, sen aika näyttää. Lopuksi myös tässä yhteydessä kiitän kaikkia ystäviäni ja Vaasan lyseon entisiä opiskelijoita (Valeo ja Vely) sekä lukuisia yhteistyökumppaneita lyseolaisten hyväksi tehdystä mahtavasta työstä. - MRi
6 Metsäveikkosanomat 1/2005 Pukkipalvelun 2004 vetäjät Eero ja Ilkka kololla paikkataulun edessä. Pukkeja koulutuksessa: Teemu Gullman (vas.), Matti Stig, Matti Haapaoja, Juho Ylinen ja Ville Jama.
Metsäveikkosanomat 1/2005 7 Metsäveikkojen pukkipalvelu hoiti taas asiansa kunnialla Jouluna 2004 järjestettiin perinteiseen tyyliin pukkipalvelu. Järjestäjinä toimivat Ilkka Larimo ja Eero Ahonen. Alkuvaikeutena oli niin kuin aina ennenkin pukkien värväys. Aluksi listat näyttivät hyviltä, mutta joulun lähestyessä tuli peruutuksia, joten oli aika ottaa yhteyttä nuorempiin metsäveikkoihin. Kolossa järjestetyssä joulun avajaistilaisuudessa oli tarkoitus jo ottaa vastaan ennakkotilauksia, mutta tiedotuksen puute ja vähäinen kävijämäärä tuottivat tuloksen nolla tilausta. Joulun lähestyessä järjestäjien matkapuhelimet alkoivat kuitenkin soida tiuhaan tahtiin. Tilauksia tuli lähestulkoon päivittäin. Tämän seurauksena välillä oli vaikea päivittää kololle tehtyä tilauslistaa niin, ettei olisi myynyt tilauksia päällekkäin. Itse puhelinpäivystys kololla olikin oikea koettelemus. Tilauksia sateli ennätysmäärä, joten puhelin soi ensimmäisenä päivystyspäivänä 22.12. miltei koko ajan. Toisenakin päivystyspäivänä 23.12. tuli yllättävän monta tilausta. Loppusaldoksi saatiin 172 paikkaa, joka on uusi ennätys. Tästä johtuen monen pukin aattoilta venyi pitkäksi. Kololla järjestetty pukkikoulutus, tästä kiitos Rautavirralle, valmisti kaikki uudet pukit aaton koettelemuksiin. Aattona ilmeni pieniä kuljetusongelmia, mutta niistä selvittiin helposti. Pukkipalvelu toimi lopulta erittäin hyvin. Ei tullut valituksia. Kiitosta on saatu jälkeenpäin. Tästä kuuluu suuri kiitos kaikille pukeille (Atte ja Antti Martikainen, Teemu ja Taneli Malinen, Matti Stig, Matti Haapaoja, Pauli Peltola, Lauri Karppi, Teemu Gullman, Ville Jama, Juho Ylinen ja Mikko Nurmi) ja Eerolle. Kiitos myös uskollisille vanhemmille, jotka vuodesta toiseen ovat luottaneet Metsäveikkojen pukkipalveluun. - Ilkka Kampanjat tuottivat Joulun varainhankinnat 2004 onnistuivat jälleen hyvin. Yhteisillä tempauksilla saavutettiin yhteensä yli 6 000 euron nettotulos. Aikamoinen saavutus. Kiitokset kaikille varainhankintoihin osallistuneille pojille Erityiset kiitokset lkka Larimolle, jolle vaeltajaosaston johtajana on satanut projekteja taivaalta ja Eero Ahoselle, pukkipalvelun toiselle vetäjälle. Pukkipalvelusta olen saanut tähän mennessä muutamia palautteita. Kaikki tyytyväisiltä asiakkailta. Kiitos Timo Niemelle kalenteriasiamiehenä toimimisesta sekä Teemu Gullmannille Prisman paketoinnista. Myös Kotipizzan muuttotalkoot 26.2.2005 onnistuivat hyvin. Asiakas oli tyytyväinen ja lippukunta sai n. 800 euroa omatoimisena varainhankintana. Kiitokset kaikille, jotka osallistuitte talkoisiin nopealla varoitusajalla. Erityiskiitos Jukka Viita-aholle jälleen kerran hienosti hoidetusta projektista. - Partiovasemmalla lpkj Jaakko Perttu
8 Metsäveikkosanomat 1/2005 Tuki hankki lisää tilaa Vaasan Metsäveikkojen Tuki ry on saanut ostaa lisätilaa Kauppapuistikko 16:ssa olevan kolon yhteyteen. Kauppa on päätetty Tuen hallituksen kokouksessa 15.3.2005. Tuki osti 1.2.2001 uuden kolon sen takia, että lippukunta sai häädön vanhassa Tiklas-kiinteistössä sijainneesta kellarikolostaan. Silloin hankittuun uuteen koloon kuuluu kaikkiaan 200 neliömetriä, joista suurimman osan lohkaisee iso kokoontumissali keittiö- ja toimistohuoneineen. Lisäksi koloon kuuluu kaksi vartioiden kokoontumishuonetta. Kunnostustöiden jälkeen kolotiloista maksettu hinta oli 77 525 euroa. Uudet tilat Kauppapuistikko 16:n rakennuksesta tuli maaliskuussa 2005 myyntiin erilaisia huoneistoja. Tuen hallituksen jäsen Taavi Itävuori selvitti tilanteen ja informoi koko hallitusta asian johdosta 8.3.2005 pidetyssä kokouksessa. Yksityiskohtaisen selvityksen jälkeen Tuen hallitus valtuuttikin Taavi Itävuoren tekemään tarjouksen kahdesta erillisestä huoneistosta, josta toinen on 35,5 neliön ja toinen 25,5 neliön suuruinen. Uudet toimitilat sijaitsevat toisella puolella sitä käytävää, missä ovat nykyiset vartioiden kokoontumistilat. Kyseeseen tulevat toisaalla tässä lehdessä mainitut Hufvudstadsbladetille vuokratut tilat, jotka ovat VASP Invest Oy:n omistuksessa. Huoneistojen hankkimiseen suhtauduttiin myönteisesti, koska sen katsottiin olevan suhteellisen edullinen sijoituskohde. Alustavien selvitysten mukaan lippukunta ei varsinaisesti tarvitse näitä tiloja kokoontumis- eikä juuri muiksikaan tiloiksi, mutta koskaan ei voi tietää, miten tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Joten myös se vara otettiin tässä huomioon. Kolmanneksi todettiin, että Tuen varoja on hyvä sijoittaa erilaisiin tuottaviin kohteisiin. Tuen taloudenhoitajan Kyösti Harmaakiven selvityksen mukaan huoneistojen kauppahinta oli joustavasti irrotettavissa. Lippukunnanjohtaja Jaakko Perttu totesi myös, että koska lippukunnan varainhankintakampanjat ovat onnistunet hyvin, lippukunnalla ei ole juuri akuuttia rahan tarvetta. Tuki on kuitenkin vuosittain avustanut lippukuntaa määrätyllä summalla. Niin jatkossakin. Tuen tekemän tarjouksen jälkeen asiat edistyivät nopeasti, sillä jo 10.3. SKV:n Kari Nyystilä ilmoitti, että VASP Invest Oy on hyväksynyt ostotarjouksen. Tuen hallitus käsitteli asiaa 15.3. pitämässään kokouksessa ja hyväksyi kaupan. Samassa yhteydessä pohdittiin myös sitä, mitä hankituille tiloille tehdään. Ensisijaisesti päätettiin, että tilat vuokrataan nykyisille vuokralaisille. Mahdollisesti myös lippukunta tarvitsee joitain tiloja arkistojaan varten. Kiitos Tuen jäsenille Tuen aktiivisuus lippukunnan partiotoiminnan jatkumisen kannalta on ollut aivan ensiarvoisen tärkeää. Eri tavoilla hankittuja varoja on voitu käyttää niin kokoontumistilojen kuin retkeilyalueiden hankkimiseen ja niiden kehittämiseen. Suuri kiitos tästä kaikesta lankeaa Tukea tuke-
Metsäveikkosanomat 1/2005 9 neille jäsenille, entisille aktiivimetsäveikoille ja lukuisille yhteistyökumppaneille sekä liikelaitoksille. Ilman kaikkien osapuolten mukana oloa olosuhteet Metsäveikoissa olisivat paljon huonommin. Lippukunnan ei enää tarvitse olla ensimmäisten joukossa pyytämässä kaupunkia apuun toimitilojen hankkimisessa, mikä on hyvin yleistä tämän päivän nuoriso- ja vapaaajantoiminnalle. - MRi Tuki kokoontuu 29.3.2005 Tämä on virallinen kutsu Vaasan Metsäveikkojen Tuki ry:n varsinaiseen kokoukseen, joka pidetään torstaina 29.3.2005 klo 19 lippukunnan kolossa osoite Kauppapuistikko 16 (sisäänkäynti palokadun puolelta). Viimeksi väkeä oli pari kourallista. Vuosikokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat: puheenjohtajan ja johtokunnan jäsenten valinta, tilinpäätös, talousarvio, toimintasuunnitelma ym. Jäsenmaksu vuonna 2004 oli 15 euroa. Vuonna 2004 johtokuntaan kuuluivat Markku Rintanen (puheenjohtaja), Risto Saari (varapuheenjohtaja), Paavo Helminen, Kyösti Harmaakivi, Taavi Itävuori, Jussi Björninen ja itseoikeutettuna lpkj. Jaakko Perttu. Martti Jääskeläinen on Tuen kunniapuheenjohtaja. Markku Suoranta on Tuen sihteeri, Erovuorossa vuonna 2005 ovat Kyösti Harmaakivi, Taavi Itävuori ja Risto Saari. Kyösti Harmaakivi on ilmoittanut, ettei hän ole enää käytettävissä, joten ainakin talousasioista huolehtineen Kyöstin tilalle on löydettävä uusi sopiva henkilö. Tuella edelleen suuri merkitys lippukunnalle Tuki on lippukunnan toiminnan kannalta edelleen tärkeä elin, sillä se tukee poikia monella tavalla. Tuen jäsenmaksun vuonna 2004 maksoi 268 jäsentä. Vuonna 2001 jäseniä oli noin 300. Tuen jäseniksi voivat edelleen liittyä entiset aktiiviset metsäveikot, poikien vanhemmat ja sellaiset jäsenet, jotka haluavat tukea lippukunnan poikien toimintaa kohtuullisella EURO-summalla vuodessa. Tuen jäsenten yhteys lippukuntaan säilyy muun muassa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän MET- SÄVEIKKO-Sanomat lehden välityksellä. Voit helposti liittyä Tuen jäseneksi ottamalla yhteyttä Markku Rintaseen puh. (06) 3179350 (koti) tai sähköpostilla: markku.rintanen@qnet. fi. Hyvä yhteyshenkilö on myös Tuen sihteeri Markku Suoranta puh. 0500-560 151. - MRi
10 Metsäveikkosanomat 1/2005 Jouni Laakso muistelee partiouransa alkuvaiheita Etelä-Pohjanmaan Partiopoikapiirin partiojohtajien joukossa kiersi aikoinaan Bruno Pappa Ollilan aloitteesta Kiertävä Kärppä -kirja, johon varsin moni nykyinen käntty on aikojen saatossa kirjoittanut partiokokemuksiaan. Tällä kerralla voimme lukea jokin aika sitten 70 vuotta sitten täyttäneen Jouni Jotuni Laakson partiouran kohokohdista. Ensimmäinen partiojakso Metsäveikkoihin liityin 1946 silloiseen Oravavartioon, jossa vj:nä toimi Erkki Laikka ja muina jäseninä olivat Tane Nieminen, Urpo Tikanoja, Jussi Pöytäniemi ja Jorma Mäkinen sekä veljeni Veikko. Joukkueenjohtajana oli panssarikorpraali Unto Koskimies Syväriltä, kuten hän usein muisti huomauttaa. Kohta liittymiseni jälkeen alkoi tiivis koulutus kolmatta luokkaa varten, joka oli ehtona kesällä pidettävälle toiselle Visuleirille. Siitä ne leirit alkoivatkin. Olinkin sen jälkeen kaikilla leireillä vuoteen 1952 asti, jolloin lähdin 17-vuotiaana sotaväkeen. Leireihin mahtuvat kaikki Visuleirit sekä talvileirit, joista muistan Karperön parina talvena sekä Sundomissa pari kertaa, Risön talvileirin, Keuruun piirileirin, Vierumäen suurleirin sekä useita kolkkaleirejä milloin kouluttajana milloin kokkina. Näitten vuosien aikana tulivat kaikki luokkamerkitkin suoritetuiksi sekä taitomerkkejä hihallinen. Myöhemmin olin Orava-vartion jälkeen Teeri-vartiossa, jossa vj:nä oli Eino Köksä Mäkinen, hänen jälkeensä Pentti Koskenranta. Vartioon kuuluivat myös Paavo Helminen, Bengt Björklöv ja Raimo Havusela. Sinä aikana osallistuimme myös pt-kisoihin, kerran taisimme voittaa jonkun piirinmestaruudenkin ja pääsimme SM-kisoihinkin, jossa emme kuitenkaan pärjänneet. Vartio hajosi, kun lähdimme vapaaehtoisina sotaväkeen, heti 17 vuotta täytettyämme. Sotaväestä päästyäni tuli muita harrastuksia, joten partiointi jäi joksikin aikaa. Naimisiin menin vuonna 1955 Aune Väyrysen kanssa ja lapsiakin siunaantui: Veli-Matti 1958, ja innokas partiotyttö Virpi vuonna 1965. Tämän jälkeen vierähtikin jokunen vuosi saariston ja veneilyn parissa. Huvilakin siinä tuli luvaan mukaan vuonna 1958. Siellä vietimmekin kesiä. Toinen partiojakso Toisen partiojakson aloitin vuonna 1959. Roikuin silloisen kotimme ikkunassa tuli Köksä rannasta veneeltään ja rupesi juttelemaan. Hän kertoi lpk: n olevan ilman kalustonhoitajaa ja kalustokin oli kuulemma päässyt vähän repsahtamaan, pitäisi paikata telttoja jne. Lupauduin hoitamaan kaluston kuntoon ja sen jälkeen olinkin kalustonhoitajana kuutisen vuotta. Vuonna 1961 Kosti Raunio silloinen pp-osaston johtaja tuli
Metsäveikkosanomat 1/2005 11 Jouni Oravasaaren leirillä 1972. Kuvassa myös Seppo ja Annikki Toivola. Lippukunnan johtajisto 1977. Jouni eturivissä vasemmalla. Kuvassa ovat Risto Kajan (ylh. vas.), Seppo Seppelin, Seppo Peltonen, Seppo Paalasmaa, Risto Haapaoja, Risto Saari, edessä vas. Jouni, Martti Jääskeläinen, Reijo Salmi, Matti Lennes ja Harri-Heikki Harmaakivi.
12 Metsäveikkosanomat 1/2005 hakemaan jotain tarpeita VJN:n retkeä varten ja rupesi kyselemään, enkö minä voisi vetää koko retkeä, kun hänellä oli muuta menoa. Kieltelin, koska en ollut ollenkaan perillä asioista. Kosti kuitenkin vakuutti, että mikään ei ole muuttunut. Hän sanoi, että vedä retki niin kuin ennenkin vain pojat ovat vaihtuneet. Niin sitten vedin sen retken, jonka jälkeen minut parin viikon päästä seuraavassa vuosikokouksessa valittiin pposaston johtajaksi. Tätä kesti viitisen vuotta. Pj-kurssin suoritin uudestaan vuonna 1962 Sienijärvellä Lapissa ja maastotuomarikurssin raumalla. Unohtumattomimpiin partiomuistoihin kuitenkin kuuluu Gilwell-kurssi Evon metsäkoululla neljän muun metsäveikon kanssa: Jästin, Veikko Vuorisen, Matti Lenneksen ja Kalevi Inhan kanssa. Suoritimme kurssin toinen toistamme auttaen todellisessa metsäveikkohengessä, joka muissa kurssilaisissa herätti ihmetystä. Johtajaneuvostossa olen ollut vuodesta 1961 lähtien. Lappi lumosi minut jo vuosia sitten erilaisilla vaelluksilla ja talkooretkillä. Tunturimajatoimikuntaan olen kuulunut vuodesta 1970 lähtien ja olen toiminut toimikunnan sihteerinä ja jäsenenä. Näihin vuosiin on mahtunut niin rikkaita partiokokemuksia, hyviä ystäviä kuin taloudellisia saavutuksia lpkj. Jästin aikana. Kolon palon jälkeen rakennettiin uusi ns. Villakolo, projekti, joka kesti kaksi vuotta vastasi tuollaista omakotitalon rakentamista. Siinä olin vetäjänä, Ylläsmajan uudelleen rakentaminen sekä lisäsiiven rakentaminen muutamaa vuotta myöhemmin, Pohjantytön rakentelu ja hankkiminen. Lpkj. Repan aikana hankittu Röjön tontti sekä useita muita kohteita, joissa lusikkani on ollut mukana sotkemassa. Piirin touhuissa Oman värinsä touhuihin on antanut usean vuoden jäsenyys piiritoimikunnassa ja usea vuosi piirin koulutusohjaajana. Tuohon aikaan mahtuu johtamistehtäviä eri piirileireillä milloin leirin johtajana milloin apulaisjohtajana, lukematon määrä partiotaitokilpailuja, joita vedimme ja suunnittelimme Raikko Toivion kanssa. Vaativin lienee ollut SM-kisat, talvisellaiset, joissa olin punaisen sarjan johtajana. Koulutusohjaajakauteni loppupuolella, kun poika- ja tyttöjärjestöjä ruvettiin yhdistämään, alkoi todellinen koulutupäiväruljanssi. Koulutusohjaajien neuvottelupäivillä suunniteltiin uusi koulutusohjelma, jota kokeiltiin eri muodoissa. Yritettiin löytää sen oikea, joka olisi sopinut sekä pojille että tytöille. Me emme kuitenkaan päässeet päättämään lopullista mallia. Tuntui siltä, että siinä joukossa, joka ohjelman lopullisesti suunnitteli ja päätti, oli tytöillä huomattavasti enemmän sananvaltaa ja päätösvaltaa. Tulihan siitä kuitenkin jonkunmoinen. Pj-kursseja vedin useita sekä muutaman peruskurssin ja vihjepäiviä. Tuossahan tuota kehumista jo tulikin tarpeeksi. Yhtä en kuitenkaan ole unohtanut: Mitkään näistä touhuista eivät koskaan olisi onnistuneet yksin, vaan aikana, jolloin talkoohengen sanotaan kuolleen, sitä on aina löytynyt partiotouhuissa mukana olevilta. Tässä on näköjään ollut tapana panna loppuun prenikkamääräkin. Kassillisella minä en pysty leuhkimaan. Arvokkaimpana pidän Metsäveikkojen kultaista jäsenmerkkiä. Sen edestä joutui todella tekemään työtä. Lisäksi olen saanut piirin kultaisen ja SPJ:n pronssisen ansiomitalin. Tähän loppuun panen Pappa Ollilan mietelauseen, jonka hän kerran meille sanoi, kun johtajaneuvostossa keskusteltiin poikien kortinpeluusta Röjön majalla: Sama se on, mitä ne siellä tekee, kunhan tekevät sen yhdessä ja vj:n johdolla. Itsenäisyyspäivän aattona 1979 - Jotuni
Metsäveikkosanomat 1/2005 13 Jouni uusimman kolon taloissa. Ylläasmajan talkooporukka 2002: Kalle Eerola (vas.), Risto Saari, Jouni Laakso, Jarkko Metsänvirta, Sauli Paavola ja Taavi Itävuori.
14 Metsäveikkosanomat 1/2005 Täydentäviä tietoja Jouni on vuoden 2005 alussa lähettänyt päätoimittajalle partiouraansa liittyvää tekstiä, josta voidaan ottaa joitakin täydentäviä tietoja. Jouni kertoo, että liittyessään Metsäveikkoihin kolo oli vanhalla suojeluskuntatalolla (Vöyrinkaupungilla), josta siirryttiin Talouskoululle (Kauppapuistikko 4:ään). Siellä ollut kolo kuitenkin paloi muutaman vuoden kuluttua, jolloin lippukunta sai käyttöönsä yhden huoneen Nuorisotalosta ja toisen hallintotalon kellarista. Myöhemmin lpk sai sitten käyttöönsä Villatavaratehtaan viidennen kerroksen. - Olin aiemmin kunnostanut Talouskoulun tiloja, niinpä Jästi pyysi, rupeaisinko vetämään uutta koloprojektia. Lupasin. Päätimme rakentaa neljä huonetta ja juhlasalin, kun värkkiä oli. Metsäveikot myivät hyvin kalentereita Suomen Partiolaisten adventtikalenterikampanja onnistui piirin alueella vuonna 2004 hieman paremmin kuin vuonna 2003, sillä lisäystä edellisvuoden myyntiin oli n. 100 kappaletta. Nyt päästiin 8 501 myytyyn kalenteriin. Vuoden 2001 huippulukuun 9 230 kalenteria on kuitenkin vielä matkaa. Myös Metsäveikkojen osuus myynnistä putosi melko paljon, sillä nyt se oli 1 009 kalenteria, kun se vuonna 2003 lippukunnan oli 1 127 kalenteria. Kalenterin hinta oli sama 5 euroa kuin edellisvuonna. Metsäveikkojen myyntitulos oikeutti myös tällä kerralla toiseen sijaan, sillä Tasangon Talvikit Seinäjoelta säilytti paikkansa kärjessä 1 310 myydyllä kalenterilla. - Ajellessani kerran Hietalahdenkatua pitkin, vastapäätä syöpäsairaalaa purettiin hirsitaloa, jossa oli hienot hirret. Soitin Jästille, että siellä oli hienoja hirsiä. Jästi kysyi, että voitaisiinko niitä käyttää kolon kunnostamiseen. Kun vastasi myöntävästi, Jästi sanoi: Käy ostamassa ne pois. Hirret olivat uuden Villakolon katossa ja penkkeinä. Siitä kolosta jouduimme muuttamaan saman rakennuksen toiseen kerrokseen Vaasanpuistikon puoleiseen siipeen. Taas kolo rakennettiin käyttökuntoon. Sieltä muutimme vanhan Tiklaskiinteistön kellariin (kaupunginkirjastoa vastapäätä). Pari vuotta sitten tapahtui sen rakennuksen kohdalla omistajan vaihdos ja taas saimme häädön. Nyt tilanne on todella hyvä. Myös tässä viimeisessä projektissa olen ollut mukana. Villakolon hirsiä on myös uusimmassa kolossa (Kauppapuistikko 16:ssa). Seuraavina olivat Vaasan Siniset Partiotytöt (624), Ahjopartio (555), Vaasan Partiotytöt (428), Ähtärin Eräveikot (367), Kauhajoen Kytöveikot (320), Kurikan Korvenkävijät (317), Ilkan Partiolaiset (303), Simpsiön Siskot Lapua (294), Pietarsaaren Eräkurjet (258), Vimpelin Villikehrät (250) ja Vaasan Siniset Partiopojat (249). Vaasalaisten lippukuntien osuus piirin myynnistä oli 2 310 kalenteria eli noin 27 prosenttia. Metsäveikkojen osuus kokonaismyynnistä oli noin 12 prosenttia. Saadut varat käytetään yhteisen toiminnan pyörittämiseen. Timo Niemi oli lpk:n kalenteriasiamies. Kiitokset myyjille ja kalentereiden ostajille partiotoiminnan tukemisesta. - MRi
Metsäveikkosanomat 1/2005 15 Unski Koskimiehen kuolemasta 10 vuotta Aika rientää. Tästä yhtenä osoituksena on se, että partiomies Unto Unski Koskimiehen kuolemasta on tänä vuonna tullut kuluneeksi jo 10 vuotta. Unskin muistavat myös suhteellisen nuoret partiolaiset siksi, että hän oli se henkilö, joka otti useissa lippukunnan tilaisuuksissa valokuvia ja jälkeenpäin kävi sitkreästi tenttaamassa pojilta ja vähän varttuneemmiltakin partiolaisilta, keitä kuvissa oli. Unski jätti oman merkittävän jälkensä Vaasan Metsäveikkojen partiohistoriaan. Siitä jälkipolvet voivat olla hänelle kiitollisia. Myös Unski on nuorena miehenä kirjoittanut piirin Kiertävä Kärppä -kirjaan, josta suora lainaus. Annetaan Usnkin kertoa oma alkuvaiheen partiotarinansa. Metsäveikkoihin 1933 Partiotoiminnan aloitin 9-vuotiaana Vaasan Metsäveikkojen sudenpentuosastossa vuonna 1933 marraskuun 9. päivänä. (Unski oli syntynyt 16.6.1924) Kuinkako jouduin Metsäveikkojen pariin? Olin kerran Vaasan suomalaisella lyseolla partiojuhlissa, kun siellä eräs isopoika tuli minua puhuttelemaan ja kehotti liittymään partioon. Neuvoi minne tulla ja koska. Innostuin heti ja sain kotoa luvan liittyä partioon. Tuo isopoika oli sittemmin hyvin tutuksi tullut Jästimme. Niin aloitin partioinnin Vaasan Metsäveikoissa. Siihen aikaan meitä pentuja ohjasivat Pentti Suutarinen (nyk. Sulkamo), Martti Jääskeläinen, Karl Roschier ja Veikko Kiviniemi. Innolla suoritin arkajalkatutkinnon ja I ja II tähden. retkillä käytiin ahkerasti ja mukavaa oli. Ensimmäiselle leirille pääsin seuraavana kesänä 1934 nimittäin Orisbergiin, jossa lippukunta siihen aikaan piti usein leirejään. Seuraavana kesänä oli Kalevalaleirin vuoro, joka oli kerrassaan suurenmoista 11-vuotiaalle pojannappulalle. Lappi-Seppälän Jussi meitä siellä ohjasi, joka nykyisin häärii eduskunnassa kansanedustajana. Meitä vaasalaisia pentuja oli leirillä yksitoista. Vartioon 1936 Vuonna 1936 lokakuussa siirryin Orava-vartioon, jonka johtajana toimi Olavi Härö ja sittemmin Jorma Mäkinen. Vartiokokouksia pidettiin säännöllisesti ja niissä opittiin yhtä ja toista, josta myöhemmin on ollut hyötyä. retkeiltiin myös ahkerasti Bölen metsissä, jossa meillä oli n.s. hotelli, eräs lato. Jomppa osasi aina järjestää jännät ja mielenkiintoiset leikit sekä kokeet eri taidoissa. Härön Kuksun ollessa vj: na suoritin III ja II luokan merkit ja ison joukon taitomerkkejä. Ja sainhan suoritetuksi I lk:n merkinkin Kutilan Eskolle vuonna 1938. Talvisodan aikaan toimin muiden ikäisten mukana täällä Vaasassa partiolaisista muodostetussa väestönsuojeluryhmässä, jonka majoituspaikkana oli Hallintotalon kellari. Silloin ei meillä ollut lainkaan vartiotoimintaa, ennen kuin rauhanteon jälkeen päästiin hiljalleen alkamaan Kauppisen Heikin johdolla. Ja seuravana vuonna 1941 oli
16 Metsäveikkosanomat 1/2005 Unski Koskimies edessä keskellä Markku Rintasen 50-vuotisjuhlissa. Unski Koskimies taustalla keskellä 6.12.1992.
Metsäveikkosanomat 1/2005 17 minun vuoroni ottaa Orava-vartio johdettavakseni, koska Heikki joutui asepalvelukseen. Syttyi uusi sota. Vartiotoimintaa pidettiin yllä, koska kotirintamalla oli rauhallisempaa kuin talvisodan aikana. Vartionjohtajan tehtävät jouduin luovuttamaan Ahlbäckin Antille, koska kutsunnan kautta jouduin asepalvelukseen syksyllä 1942. Sota-ajan toimin alikersanttina panssarivoimissa hyökkäysvaunun Sotkan ajajana Karjalan kannaksen perääntymisvaiheissa ja Pohjois- Suomessa saksalaisvastaisella rintamalla. Siviiliin palasin 1945, mutta en heti päässyt käsiksi partiotyöhön, vaan jouduin sairastamaan noin vuoden, jonka jälkeen tulin lippukuntaan joukkueenjohtajaksi, jota tehtävää edelleenkin hoidan lpk:n sihteerin tehtäväni ohella. hyvää sanottavana ja paljon on tullut opituksi tietoa ja taitoa 15 vuoden aikana. Tällä hetkellä työskentelen tukholmalaisen Rekolid Ab:n palveluksessa mikrovalokuvaajana Vaasan maakunta-arkistossa, jossa valokuvaan kaikki Vaasan läänin seurakuntien kirkonkirjat, jotka filmit lähetetään Amerikkaan The Genealogical Society -sukututkimusseuralle ja se luovuttaa yhden kopion filmistä Suomen valtionarkistolle. UNTO KOSKIMIES (Juttu on kirjoitettu 1940-luvun loppupuolella, lisäys MRi) Uudelleen toimintaan Heti sodan päätyttyä oli lippukunnalla Visuvedellä leiri, jolla en voinut olla mukana sairauteni takia, mutta jo seuraavalle pääsin sekä kolmannelle Visun juhlaleirille. Talvitoimintaa lpk:lla oli sodankin aikana ja sen jälkeen Salmen Sipri ja minä hoitelimme pari talvileiriä. Olin myös mukana Keuruun talvileirillä yhtenä leirin johtajista. Leiri järjestettiin yhdessä Keski-Suomen piirin kanssa vuonna 1948. Lippukunnan toiminta on alkanut kohdistua Lappiin ja olen ollut mukana yhdellä talvisella tunturileirillä Aakenuksella 1948 ja Haltian vaelluksella, jolla tehtiin taivalta kävellen 150 km. Nyt on lpk:lla tekeillä maja Ylläkselle. Suurleirillä Vierumäellä olin myös ja yhdellä ulkomaan leirillä Ruotsissa. Gilwell-kurssi tuli suoritetuksi 1947 yhdessä Sipri Salmen, Punteli Finnilän ja Veli-Jaska Niemen kanssa Sulkavalla SPJ:n partio-opistolla. Piirin alueohjaajana olen ollut jo pari vuotta, joten onhan sitä saanut olla mukana monissa partioriennoissa, joista on vain Metsäveikko Sanomat 1/2005 Partiopoikalippukunta Vaasan Metsäveikot ry:n jäsenlehti. Ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. Painos 650 kappaletta. Jakelu lpk:n jäsenet, tukijat, ystävät ym. Päätoimittaja Markku Rintanen. Avustajina lpk:n jäsenet. Ilmoitukset: hinnat ja koot sopimuksen mukaan. Julkaisija ja osoiterekisteri: Vaasan Metsäveikot ry, Kauppapuistikko 36 B, 65100 Vaasa/Rintanen. Seuraava METSÄVEIKKO-Sanomat 2/2005 ilmestyy kesäkuussa 2005. Verkkosanomien UUSI osoite on http://www.metsaveikot.fi
18 Metsäveikkosanomat 1/2005 Osaka horisontissa. Tokion vilinää.
Metsäveikkosanomat 1/2005 19 Helppo seikkailu Ihmemaassa Päätoimittajan pyynnöstä pieni sepustus vaihtooppilasajastani Japanissa syksyllä 2004. Juttelin Suomessa erään saksalaisen vaihtooppilaan kanssa ja totesimme, että olimme 12-vuotiaina olleet lähes täysin samanlaisissa kotibileissä - hän Saksassa ja minä Suomessa. Päätin lähteä kauemmas, oikeasti erilaiseen paikkaan. Japani oli riittävän kaukana, siellä pääsi asumaan perheessä ja Suomessa järjestyi kielenopetus, joten päätin tarttua (tähänastisen) elämäni suurimpaan seikkailuun. Luin kieltä vuoden verran Turussa, lähtökohtanani oli se, että olen joka tapauksessa pahassa lirissä heti lentokentällä. Elokuun lopussa Osakan lentokentällä pälyilin ympärilleni kuin levoton strutsi, mutta löysin suoraan yliopiston järjestämään bussiin. Ensimmäiset kaverit löytyivät vieruspaikoilta, viikossa pääsi tutustumaan aitoihin, eläviin japanilaisiinkin, joista löytyi hyviäkin ystäviä. Neljästäsadasta vaihto-oppilaasta 250 oli amerikkalaisia, mikä takasi sen, että vaihdossa oppi paljon myös heidän kulttuuristaan. Suomessa jenkkiviha menee välillä melkein propagandaksi, minkä kanssa Suomi on suht yksin maailmassa. Japanissa nuorisomuoti oli junttijenkiksi pukeutumista ja amerikkalaisuus oli suosittua, kuten se on ollut siitä saakka, kun amerikkalaiset pääsivät miehittämään Japanin II maailmansodan jälkeen. Japanissa kaikki toimii Japanissa elämä oli helppoa. Kaikki toimii, kaikki on tehty helppokäyttöiseksi. Japanissa hinnat ovat kutakuinkin samalla tasolla kuin Suomessa eli siellä on todella kallista. Paitsi norjalaisille. Monilla suomalaisilla on mielikuva, että Japani on todella outo maa. Jos japanilaisia on 130 miljoonaa ja suomalaisia 5 miljoonaa, niin kuka täällä on outo ja epänormaali! On hämmästyttävää, kuinka näin pieni ja mitätön maa voi osata jotain ja olla näinkin kuuluisa. Ikääkään ei ole vielä sataakaan vuotta, kun taas Japanissa valettiin 15- metrisiä buddhapatsaita silloin, kun Vaasan yli pyyhki vielä meren aallot ja rannoilla hakattiin kahta kiveä yhteen. Japanin kulttuuri on todella rikasta. Sen lisäksi maassa on 85% metsää, joista ainakin näkemäni osat pieksevät Kuusamon mennen tullen. Sori. Solisevia vuoristopuroja, paljon erilaisia kasvilajeja, ruska, joka värjää kokonaisia rinteitä ferrarin punaisiksi. Kävin useasti vaeltamassa pieniä päivävaelluksia. Metsää löytyi aina läheltä, tosin usein se oli vähintään 45 asteen rinteessä. Vaihto-oppilaana oleminen on todella helppoa ja uskomattoman mahtavaa. Mielestäni on silkkaa tyhmyyttä olla menemättä. Kuten kieltäytyisi
20 Metsäveikkosanomat 1/2005 ilmaiseen leffaan menosta, että voisi jäädä kotiin kaivamaan nenää. Erilaisia rahallisia tukijoita löytyy, vastaavaa tilaisuutta elää toisessa kulttuurissa tuskin tulee myöhemmin, Suomi ja ystävät jaksavat kyllä odottaa sen aikaa, kielen oppii paikan päällä jne. Varmasti pelottaa, mutta kuinka moni lopulta katuu lähtemistä? Maan valintaan kannattaa laittaa ajatusta, itse voin suositella lähtemistä niin kauas ja niin erilaiseen paikkaan kuin ikinä vain pääsee. Minulle vaihto-oppilasaika oli elämäni mielenkiintoisin puoli vuotta, kaikki, mitä sen eteen on uhrannut, tuntuu häviävän pieneltä. Maailma on hyvä paikka, kannattaa käydä joskus! Mikko Sillander Ryoanji-kivipuutarha.