Standardi 4.3d luottoluokitusten menetelmää käytettäessä Määräykset ja ohjeet
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 2 (108) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 7 2 Tavoitteet ja rakenne 10 2.1 Tavoitteet 10 2.2 Rakenne 11 2.3 Vakavaraisuuslaskennan sisältö IRBA:ssa 11 3 Kansainvälinen viitekehys 13 4 Normiperusta 14 5 Riskiherkempi menetelmä luottoriskin pääomavaatimuksen laskemiseen 16 5.1 Luvanvaraisuus 16 5.2 Tärkeitä näkökohtia luvan saamiselle 17 6 Rahoitustoiminnan ryhmittely 19 6.1 Valtio- ja keskuspankkivastuut 20 6.2 Luottolaitosvastuut 20 6.3 Yritysvastuut 21 6.3.1 Erityisrahoitusvastuut 21 6.3.2 Ostetut yrityssaamiset 22 6.4 Vähittäisvastuut 22 6.4.1 Rajanveto pk-yrityksen lukemisesta yritys- tai vähittäisvastuisiin 23
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 3 (108) 6.4.2 Kiinteistövakuudelliset vähittäisvastuut 24 6.4.3 Uudistettavat vähittäisvastuut 24 6.4.4 Ostetut vähittäissaamiset 25 6.4.5 Muut vähittäisvastuut 25 6.5 Oman pääoman ehtoiset sijoitukset 26 6.6 Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskit 26 6.7 Arvopaperistetut erät 26 6.8 Muut erät 26 7 Riskiparametrit 27 7.1 Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) 27 7.1.1 Vastapuolen määritelmä 27 7.1.2 Maksukyvyttömyyden määritelmä 28 7.1.3 Maksukyvyttömyyden päättyminen 30 7.1.4 Vähittäisvastapuolten maksukyvyttömyyden erilliskäsittely 30 7.2 Vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) ja luottovasta-arvokerroin (CF) 30 7.2.1 Valtio-, luottolaitos-, yritys- ja vähittäisvastuiden EAD 30 7.2.2 Oman pääoman ehtoisten sijoitusten EAD 32 7.2.3 Muiden erien EAD 33 7.2.4 Standardi-CF-estimaatit 33 7.2.5 Valvottavan omat CF-estimaatit 34 7.3 Tappio-osuus (LGD) 34 7.3.1 Taloudellisen tappion määritelmä 34 7.3.2 LGD:n määritelmä 35
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 4 (108) 7.3.3 Standardi-LGD-estimaatit 36 7.3.4 Valvottavan omat LGD-estimaatit 36 7.3.5 Vähimmäisvaatimukset vakuuksien huomioimiselle omissa LGDestimaateissa 37 7.4 Efektiivinen juoksuaika (M) 37 8 Riskipainotettujen erien laskenta 40 8.1 Valtio-, luottolaitos- ja yritysvastuut 41 8.1.1 Päällekkäinen maksukyvyttömyys -käsittely (double default) _43 8.1.2 Erityisrahoitusvastuut 44 8.1.3 Ostetut yrityssaamiset 45 8.2 Vähittäisvastuut 46 8.2.1 Ostetut vähittäissaamiset 47 8.3 Oman pääoman ehtoiset sijoitukset 48 8.3.1 Yksinkertainen menetelmä 48 8.3.2 PD/LGD menetelmä 49 8.3.3 Sisäisten mallien menetelmä 50 8.3.4 Sijoitukset palveluyrityksiin 50 8.4 Sijoitusrahasto-osuudet ml. odotettujen tappioiden laskenta 50 8.5 Arvopaperistetut erät 52 8.6 Muut erät 53 8.7 Luokittelemattomat vastuut 53 8.8 Ostettujen saamisten laimentumisriski 53 9 Odotettujen tappioiden (EL) laskenta ja käsittely 54 9.1 Odotettujen tappioiden laskenta 54
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 5 (108) 9.2 Odotettujen tappioiden käsittely 57 10 Vähimmäisvaatimukset IRBA:a käyttäville 58 10.1 Johtaminen ja valvonta 59 10.2 Sisäisten luottoluokittelujen käyttö 61 10.3 Luottoluokittelujärjestelmä 62 10.3.1 Luottoluokittelujärjestelmän rakenne 63 10.3.2 Luottojen luokittelu 64 10.3.3 Mekaanisten luokittelumenetelmien käyttö 67 10.3.4 Luokittelujärjestelmän dokumentointi 68 10.3.5 Tilastoaineiston kokoaminen 69 10.3.6 Stressitestit 71 10.4 Riskin määrällinen arviointi 72 10.4.1 Yleiset vaatimukset parametriestimoinnille 72 10.4.2 PD-estimointi 74 10.4.3 LGD-estimointi 77 10.4.4 CF-estimointi 79 10.4.5 Takausten ja luottojohdannaisten vaikutusten huomioiminen omia LGD-estimaatteja käytettäessä 80 10.5 Riskiarvioiden laadun varmistusprosessi (validointiprosessi) 82 10.6 Tiettyjen laskentamenetelmien erityisvaatimukset 84 10.6.1 Vähimmäisvaatimukset ostetuille saamisille 84 10.6.2 Vähimmäisvaatimukset oman pääoman ehtoisten sijoitusten sisäisten mallien menetelmälle 86 11 IRBA:n käyttöönotto valvottavassa 91
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 6 (108) 11.1 Vaiheittainen käyttöönotto 91 11.2 Poikkeukset IRBA:n soveltamiseen 92 11.2.1 Valtio- ja luottolaitosvastuut 93 11.2.2 Oman pääoman ehtoiset sijoitukset 94 11.2.3 Ryhmän sisäiset erät 94 11.2.4 Vähäiset ja merkityksettömät erät 95 12 Siirtymäsäännökset 96 13 Raportointi Rahoitustarkastukselle 99 14 Määritelmät 100 14.1 Standardissa käytetyt lyhenteet 100 14.2 Määritelmät 101 15 Lisätiedot 107 16 Liitteet 108
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 7 (108) 1 SOVELTAMINEN (1) Tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee seuraavia Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 5 :n tarkoittamia valvottavia: luottolaitokset, lukuun ottamatta maksuliikeyhteisöjä sijoituspalveluyritykset rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) tarkoittama yhteenliittymä (2) Jäljempänä tässä standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. (3) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä luottolaitos tarkoitetaan luottolaitoksia, pois lukien maksuliikeyhteisöt. (4) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä rahastoyhtiö tarkoitetaan omaisuuden hoitoa harjoittavia rahastoyhtiöitä. (5) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitoksen suomalaiseen tytärluottolaitokseen, jos Rahoitustarkastus on myöntänyt tytärluottolaitokselle luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 :ssä tarkoitetun luvan. (6) Mitä kohdassa (5) todetaan luottolaitoksen suomalaisesta tytärluottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyrityksen suomalaiseen tytärsijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiön suomalaiseen tytärrahastoyhtiöön. (7) Seuraavien luottolaitosten on laskettava tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus myös niiden konsolidoidun taloudellisen ase-
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 8 (108) man perusteella (konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus): a) luottolaitoksen, joka on konsolidointiryhmän emoyritys b) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista c) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) ja jonka osalta kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa d) luottolaitoksen, jos Rahoitustarkastus on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. (8) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei kuitenkaan koske luottolaitosta, joka on kohdassa (7) tarkoitetun luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön muu kuin kohdassa (7) tarkoitettu tytäryritys. (9) Sen estämättä mitä kohdassa (8) todetaan, konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee luottolaitosta, jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. (10) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske luottolaitosta, jos Rahoitustarkastus on sopinut muiden konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa siitä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen viranomainen vastaa luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta. (11) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä vastaavasti kuin mitä kohdissa (7) (10) todetaan luottolaitosten osalta.
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 9 (108) (12) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske sijoituspalveluyritystä, jonka emoyritys on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla ETA-valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys, edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. (13) Mitä kohdassa (12) todetaan sijoituspalveluyrityksestä, sovelletaan vastaavasti rahastoyhtiöön. (14) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitokseen, jolle Rahoitustarkastus on myöntänyt luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 :n 2 momentissa tarkoitetun luvan. (15) Mitä kohdassa (14) todetaan luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiöön. (16) Luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskentaa sisäisten luottoluokitusten menetelmällä koskevat siirtymäsäännökset on sisällytetty lukuun 12.
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 10 (108) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Tavoitteet (1) Tämä standardi sisältyy Rahoitustarkastuksen määräyskokoelman pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskienhallinta. (2) Tämän standardin tavoitteena on kuvata luottoriskin vakavaraisuusvaatimukset ja vakavaraisuuden laskenta silloin, kun valvottava soveltaa sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRBA). IRBA on vaihtoehtoinen menetelmä, jonka valvottavat voivat valita luottoriskin standardimenetelmän sijaan luottoriskin riskipainotettujen erien laskemiseksi. (3) IRBA on riskiherkempi menetelmä ja mittaa tarkemmin luottoriskin vaikutuksia kuin vaihtoehtoinen luottoriskin standardimenetelmä. Siten tässä standardissa Rahoitustarkastuksen tavoitteena on: tarjota luottoriskin vakavaraisuuslaskentaan riskiherkempi ja tarkempi menetelmä kuvata hyvän luottoriskien mittaamisen vaatimat vähimmäisvaatimukset kertoa tietoja IRBA:n käyttöönottamisesta ja luvan hakemisesta. (4) Rahoitustarkastus ei aio velvoittaa miltään valvottavalta IRBA:n käyttöönottamista, mutta suosittaa, että erityisesti suurimmat valvottavat pyrkivät tarkentamaan luottoriskin mittausmenetelmiään IRBA:n pohjalta. Rahoitustarkastus ei aio myöskään asettaa rajoituksia sille, mitkä valvottavat voivat hakea lupaa IRBA:n käyttöönottamiseksi. Siten kaikki valvottavat, jotka täyttävät tämän standardin asettamat vähimmäisvaatimukset ja joiden luottoriskin hallinta täyttää hyvälle riskienhallinnalle asetetut vaatimukset, voivat saada luvan soveltaa IRBA:aa. Ellei valvottavalla ole tätä lupaa, sen on laskettava luottoriskin omien pääomien vähimmäismäärä luottoriskin standardimenetel-
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 11 (108) mällä. 2.2 Rakenne (5) Tähän standardiin on koottu kokonaiskuvan saamiseksi direktiivin 2006/48/EY IRBA:aa koskeva keskeinen sääntely. (6) Sääntelyn pääsisältö on esitetty standardiluonnoksen kuudessa luvussa (luvut 6 11): muun rahoitustoiminnan ryhmittely (luku 6), riskiparametrit (luku 7), riskipainotettujen erien laskenta (luku 8), odotettujen tappioiden (EL) laskenta ja käsittely (luku 9), vähimmäisvaatimukset IRBA:aa käyttäville (luku 10) ja IRBA:n käyttöönotto valvottavassa (luku 11). Lisäksi liitteessä on esitetty Rahoitustarkastukselle toimitettavaa hakemusta ja siihen liitettäviä selvityksiä koskevat vaatimukset. (7) Laskiessaan vakavaraisuusvaatimusta tämän standardin mukaan on valvottavan otettava huomioon soveltuvin osin myös Rahoitustarkastuksen luottoriskin standardimenetelmää koskeva standardi 4.3c (jäljempänä standardimenetelmä), luottoriskien vähentämistekniikkoja koskeva standardi 4.3f, vastapuoliriskin vakavaraisuutta koskeva standardi 4.3k, arvopaperistettujen erien standardi 4.3h sekä omien varojen standardi 4.3a. 2.3 Vakavaraisuuslaskennan sisältö IRBA:ssa (8) Luottolaitoksella on oltava luottoriskin kattamiseksi omia varoja vähintään määrä, joka vastaa kahdeksaa prosenttia luottolaitoksen varojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten riskipainotetusta määrästä. Laskettaessa omien varojen vähimmäismäärää luottolaitoksen varat ja taseen ulkopuoliset sitoumukset painotetaan niihin liittyvän luottoriskin perusteella. 1 (9) Vakavaraisuuslaskenta IRBA:lla on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa lasketaan odottamattomien tappioiden määrä käyttäen riskipainotettuja eriä. Toisessa vaiheessa lasketaan odotettujen tappioiden määrä, jonka vaikutus huomioidaan valvottavan omissa varoissa (10) Ensimmäisessä vaiheessa valvottava laskee riskipainotetut erät tämän standardin luvun 8 mukaan käyttäen valvojan antamia laskentakaavoja ja valvottavan itse estimoimia riskiparametreja tai valvojan määrittelemiä standardi-estimaatteja (IRBA:n perusmenetelmässä). Yhteenlasketut riskipainotetut erät suhteutetaan omiin varoihin. 1 Direktiivin 2006/48/EY artikla 75 ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 57 1 mom.
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 12 (108) (11) Toisessa vaiheessa valvottava laskee odotettujen tappioiden määrän ja vähentää sen tehdyistä arvonalennustappioista tämän standardin luvun 9 mukaan. Laskennan tuloksena syntyvä yli- tai alijäämä huomioidaan valvottavan omissa varoissa, kuten Rahoitustarkastuksen standardissa 4.3a esitetään.
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 13 (108) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) EU:n direktiivit vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean 11/2005 julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. Direktiiveissä Baselin pankkivalvontakomitean suositukset ulotetaan koskemaan myös sijoituspalveluyrityksiä yhdenmukaisesti EU:ssa noudatetun periaatteen mukaisesti. (2) Standardissa on otettu huomioon Baselin pankkivalvontakomitean suosituksen "International Convergence of Capital Measurement and Standards" ohella myös "Studies on the Validation of Internal Rating Systems (revised)". Molemmat julkaisut ovat saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa http://www.bis.org. (3) Standardin yksityiskohtaisemmat tulkinnat perustuvat keskeisiltä osiltaan Euroopan pankkivalvojien komitean (CEBS) huhtikuussa 2006 antamaan ohjeistukseen IRBA-hakemuksien arvioinnista ja päätöksenteosta sekä IRBA:aa koskevien vähimmäisvaatimuksien tulkinnasta ja soveltamisesta. CEBS:n ohjeistus "Guidelines on the implementation, validation and assessment of Advanced Measurement (AMA) and Internal Ratings Based (IRB) Approaches" on julkaistu 4.4.2006 ja se löytyy osoitteesta: http://www.cebs.org/standards.htm.
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 14 (108) 4 NORMIPERUSTA (1) Vakavaraisuutta koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s.1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s.201 (2) Yksityiskohtaiset määräykset luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksesta sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä sisältyvät direktiivin 2006/48/EY artikloihin 84 89 ja liitteeseen VII. (3) Direktiivit ovat saatavilla EU:n komission kotisivulla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/internal_market/regcapital/index_eu.htm. (4) Luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksen sisäisten luottoluokitusten menetelmää säännellään kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 59 :ssä ja menetelmän siirtymäsäännöksiä lain 179 :ssä. (5) IRBA:a koskevaa yksityiskohtaisempaa sääntelyä on lain ohella valtiovarainministeriön asetuksessa (149/2007) luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omien varojen vähimmäismäärän laskemisesta (jäljempänä VM:n asetus) 6 :ssa "Sisäisten luottoluokitusten menetelmän soveltaminen". (6) Rahoitustarkastuksen oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa sääntelyä perustuu seuraaviin säännöksiin: luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 93 sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 31 sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentti
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 15 (108) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) 8 :n 5 momentti.
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 16 (108) 5 RISKIHERKEMPI MENETELMÄ LUOTTORISKIN PÄÄOMAVAATIMUKSEN LASKEMISEEN Perustelu Perustelu Perustelu (1) IRBA on riskiherkempi menetelmä ja se arvioi valvottavan luottoriskit tarkemmin kuin karkeampi standardimenetelmä. Menetelmä on yhdistelmä valvottavan itse tuottamista riskiestimaateista ja valvojan määrittelemistä riskipainokaavoista. Siten omien luottoriskimallien käyttö ei ole vielä mahdollista pilari 1:ssä luottoriskin vähimmäispääomavaatimuksen laskemisessa. (2) Yritys-, valtio- ja luottolaitosvastuille on valvottavan mahdollista valita omien luokittelumenetelmien kehittelyvaiheensa mukaisesti joko perusmenetelmä (FIRB) tai edistynyt menetelmä (AIRB). FIRB:ssa valvottavan on estimoitava vain maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) ja käytettävä muissa riskiparametreissa valvojan antamia standardiestimaatteja. Sen sijaan AIRB:ssa on valvottavan huomioitava efektiivinen maturiteetti ja estimoitava kaikki riskiparametrit: maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappioosuus (LGD) ja luottovasta-arvokerroin (CF). CF -estimaattia käytetään laskettaessa vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) -parametria. (3) Vähittäisvastuissa ei ole erillistä perus- ja edistynyttä menetelmää, vaan valvottavan on pystyttävä tuottamaan omat estimaatit kaikille em. riskiparametreille. Maturiteettia ei kuitenkaan tarvitse vähittäisvastuissa erikseen huomioida. 5.1 Luvanvaraisuus (4) Rahoitustarkastus voi myöntää valvottavalle luvan laskea riskipainotetut erät käyttämällä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRBA). Valvottava-
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 17 (108) ryhmän jokaisella luottolaitoksella ja sijoituspalveluyrityksellä on oltava erillinen lupa. 2 Perustelu Perustelu Suositus (5) Lupaa haetaan käyttämällä hakemusohjetta, joka on tämän standardin liitteenä. (6) IRBA:n käyttöönottaminen perustuu valvottavan omaan valintaan eikä Rahoitustarkastus tule vaatimaan valvottavalta IRBA:n käyttämistä standardimenetelmän sijasta luottoriskin riskipainotettujen erien laskemiseen. (7) Rahoitustarkastus kuitenkin katsoo, että IRBA on riskiherkempi ja tarkempi menetelmä pääomavaateen laskemiseen kuin standardimenetelmä ja suosittelee siksi, että valvottavat arvioivat menetelmän käyttöönottamisesta saatavia hyötyjä ja kustannuksia ja pyrkivät tulevaisuudessa tarkentamaan luottoriskien mittaamista IRBA:n periaatteiden mukaiseksi. (8) Mikäli IRBA:aa soveltava valvottava ei enää noudata tämän standardin vaatimuksia, niin valvottavan on joko esitettävä Rahoitustarkastukselle suunnitelma, jossa se palaa nopeasti noudattamaan tämän standardin vaatimuksia tai sen on osoitettava, että vaatimusten noudattamatta jättämisen vaikutus on merkityksetön. 3 (9) Valvottava, joka on saanut luvan käyttää IRBA:aa, ei voi siirtyä käyttämään luottoriskin standardimenetelmää riskipainotettujen erien laskennassa kuin hyvin perustellusta syystä ja Rahoitustarkastuksen luvalla. 4 (10) Valvottava, joka on saanut luvan käyttää omia LGD- ja CF -estimaatteja, ei voi siirtyä käyttämään standardiestimaatteja LGD:lle ja CF:lle kuin hyvin perustellusta syystä ja Rahoitustarkastuksen luvalla. 5 5.2 Tärkeitä näkökohtia luvan saamiselle (11) Rahoitustarkastus antaa luvan IRBA:n käyttöönottamiseksi vain, jos valvottavan menettelyt luottovastuiden riskienhallinnalle ja luokittelulle ovat tarkoituksenmukaiset ja ne on otettu kattavasti käyttöön ja erityisesti, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset luvun 10 vähimmäisvaatimusten mukaisesti 6 : a) valvottavan luokittelujärjestelmä arvioi vastapuolen ja vastuun ominaisuuksia tarkoituksenmukaisesti, erottelee toisistaan eri- 2 Direktiivin 2006/48/EY artikla 84(1)ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 59 1 mom. 3 Direktiivin 2006/48/EY artikla 84(5) 4 Direktiivin 2006/48/EY artikla 85(4) 5 Direktiivin 2006/48/EY artikla 85(5) 6 Direktiivin 2006/48/EY artikla 84(2) ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 59 1 mom.
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 18 (108) tasoiset riskit ja tuottaa riskistä tarkkoja ja yhtenäisiä määrällisiä arvioita; b) valvottavan luottopäätöksenteossa, riskienhallinnassa, sisäisen pääoman allokoinnissa sekä johtamis- ja arviointijärjestelmissä on sisäisillä luokitteluilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla oltava keskeinen merkitys; c) valvottavalla on luottoriskin arviointitoiminto, joka vastaa luokittelusta ja joka on riittävän riippumaton ja vapaa asiattomasta vaikutuksesta; d) valvottava kokoaa ja säilyttää kaiken oleellisen aineiston, jota tarvitaan tehokkaaseen luottoriskin mittaus- ja hallintaprosessiin ja e) valvottava dokumentoi luokittelujärjestelmänsä sekä sen suunnittelun perusteet ja validoi sisäistä luokittelujärjestelmäänsä. Kun EU:ssa sijaitseva emoyhtiö ja sen tytäryritykset tai EU:ssa sijaitseva omistusyhteisö ja sen tytäryhtiöt soveltavat yhtenäisesti IRBA:aa, niin emoyhtiö ja tytäryhtiöt voivat yhteisesti täyttää luvussa 10 esitetyt vähimmäisvaatimukset. 7 (12) Valvottavaryhmään tai konserniin kuuluvan yksittäisen yhtiön johdolla ja asiantuntijoilla on kuitenkin oltava riittävä IRBA-asiantuntemus soveltaessaan sisäistä luokittelua ja riskiparametreja omassa riskienhallinnassaan, johtamisessaan ja valvonnassaan. 7 Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 77 1 mom. (kohta sisältää kansallisen harkinnan)
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 19 (108) 6 RAHOITUSTOIMINNAN RYHMITTELY Perustelu (1) Tässä luvussa ryhmitellään pankin muu rahoitustoiminta. Muulla rahoitustoiminnalla tarkoitetaan valvottavan kaikkea rahoitustoimintaa, pois lukien kaupankäyntivarasto. (2) Valvottavan on käytettävä tarkoitukseen sopivaa ja koko ajan yhdenmukaista menettelyä jaotellessaan vastuita eri vastuuryhmiin. 8 (3) Jokainen vastuu on jaoteltava yhteen seuraavista vastuuryhmistä: a) valtio- ja keskuspankkivastuut; b) luottolaitosvastuut; c) yritysvastuut; d) vähittäisvastuut; e) oman pääoman ehtoiset sijoitukset; f) arvopaperistetut erät; g) muut erät. 9 Perustelu (4) Yllämainittuun ryhmäjakoon viitataan myös silloin, kun tässä standardissa puhutaan yritysvastapuolista, valtiovastapuolista, luottolaitosvastapuolista ja vähittäisvastapuolista. Saamiset, sijoitukset ja limiitit sekä muut taseen ulkopuoliset erät on tässä standardissa korvattu sanalla vastuut. 8 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(9) 9 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(1)
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 20 (108) 6.1 Valtio- ja keskuspankkivastuut (5) Vastuisiin luetaan valtioiden ja keskuspankkien vastuut. (6) Seuraavia vastuita on käsiteltävä valtio- ja keskuspankkivastuina: a) vastuut sellaisille aluehallinnoille, paikallisviranomaisille ja julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille, joita käsitellään standardimenetelmässä vastuina valtioille ja b) vastuut kansainvälisille kehityspankeille ja kansainvälisille organisaatioille, jotka saavat standardimenetelmässä 0 %:n riskipainon. 10 (7) Kohtaan (a) ja (b) liittyen tarkempi erittely eristä löytyy standardista 4.3c. 6.2 Luottolaitosvastuut (8) Luottolaitosvastuita ovat luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vastuut. (9) Seuraavia vastuita on käsiteltävä kuten vastuita luottolaitoksille: a) vastuut sellaisille aluehallinnoille ja paikallisviranomaisille, joita ei ole käsitelty valtiovastuina standardimenetelmässä; b) vastuut julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille, joita käsitellään luottoriskin standardimenetelmässä kuten vastuita luottolaitoksille ja c) vastuut kansainvälisille kehityspankeille, jotka eivät saa standardimenetelmässä 0 %:n riskipainoa. 11 (10) Tarkempi erittely kohdista (a), (b) ja (c) löytyy standardista 4.3c. 10 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(2) 11 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(3)
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 21 (108) 6.3 Yritysvastuut (11) Mikäli luottoriskiä omaavaa vastuuta ei ole jaoteltu ryhmiin valtio- ja keskuspankkivastuut, luottolaitosvastuut, vähittäisvastuut, oman pääoman ehtoiset sijoitukset tai arvopaperistetut erät, kuuluu vastuu yritysvastuiden ryhmään. 12 6.3.1 Erityisrahoitusvastuut (12) Yritysvastuiden ryhmän sisällä on valvottavien erikseen tunnistettava erityisrahoitusvastuina vastuut, jotka täyttävät seuraavat ehdot: a) vastapuoli on muodostettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta ja/tai hallinnointia varten; b) valvottavalla on sopimukseen perustuvaa merkittävää määräysvaltaa vastapuolen omaisuuteen ja sen tuottamaan tuloon ja c) vastapuolen velanmaksukyky perustuu pääasiassa tai kokonaan rahoituksen kohteena olevista omaisuuseristä saatavaan tuloon; eikä muusta liiketoiminnasta saatavaan tuloon. 13 Perustelu Perustelu (13) Kolmen yllämainitun edellytyksen (a c) ei välttämättä tarvitse toteutua yhtä täydellisesti. Valvottavan on kuitenkin pystyttävä osoittamaan kaikkien kolmen kohdan ominaisuuksien jonkin asteinen toteutuminen. 14 (14) Erityisrahoitusvastuille on ominaista lainan hoitoon tarvittavien maksujen vahva riippuvuus vakuutena olevasta omaisuudesta. Tämäntyyppisille vastuille on osoittautunut vaikeaksi vähimmäisvaatimukset täyttävän luokittelun rakentaminen ja riskiparametrien estimointi. Siksi valvottavilla on mahdollisuus erityisrahoitusvastuissa valita, haluavatko ne käyttää näille vastuille luvussa 8.1.2 kuvattua taulukkopohjaista menetelmää vai pystyvätkö ne itse estimoimaan vähimmäisvaatimukset täyttävät, omat PD-estimaatit. Taulukkopohjaisessa menetelmässä ei valvottavan tarvitse itse estimoida edes PD - riskiparametreja, vaan ainoastaan osoittaa oman luokittelun vastaavuus taulukkopohjaisen menetelmän luokitteluun. (15) Erityisvastuiden erottelemisessa muista yritysvastuista on olennaista se, hoidetaanko velan takaisinmaksu ja muut kulut pääasiassa vakuutena olevasta omaisuudesta saatavilla kassavirroilla vai yrityksen muusta palvelu- tai tuotantotoiminnasta saatavilla kassavirroilla. Tyypillisesti erityisrahoitusvas- 12 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(7) 13 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(6) 14 CEBS/Guideline 4.4.2006, kohta 177
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 22 (108) tuut voidaan jaotella neljään rahoitusmuotoon: projektirahoitus, kohderahoitus (laivat, lentokoneet, junanvaunut yms.), hyödykerahoitus (raakaöljy, metallit, vilja yms.), erityisrahoitusvastuiden ehdot täyttävä kiinteistörahoitus. Perustelu (16) Valvottavan on kiinnitettävä erityistä huomiota rajanvetoon erityisvastuiden ja arvopaperistettujen erien välillä. Jotkut erät on mahdollista ryhmitellä joko erityisrahoitusvastuiksi tai arvopaperistetuiksi eriksi. Valvottavan on ryhmiteltävä tällaiset erät koko ajan johdonmukaisesti samalla tavoin. 15 6.3.2 Ostetut yrityssaamiset (17) Valvottavan on noudatettava ostetuille yrityssaamisille vähimmäisvaatimusten kohdassa 10.6.1 esitettyjä vähimmäisvaatimuksia. 16 (18) Jos ostettujen yrityssaamisten myyjä on sitoutunut täyteen takaisinostovelvollisuuteen sekä maksukyvyttömien että laimentuneiden saamisten osalta, ei valvottavan tarvitse noudattaa ostettujen saamisten menettelyjä. Valvottava voi käsitellä näitä saamisia vakuudellisina vastuina. 17 6.4 Vähittäisvastuut (19) Vähittäisvastuisiin voidaan lukea vastuut, jotka täyttävät seuraavat ehdot: a) vastapuoli on joko yksityishenkilö tai joukko yksityishenkilöitä. Vastapuoli voi olla myös pieni tai keskisuuri yritys tai yhteisö (pkyritys), mikäli vastapuolen asiakaskokonaisuuden kokonaisvastuut ml. erääntyneet vastuut valvottavan konsernille ovat valvottavan tietämyksen mukaan enintään miljoona euroa. Edellä mainittuihin kokonaisvastuisiin ei lueta asuntovakuudellisia vastuita. Valvottavan on pyrittävä varmistumaan järkevin toimenpitein siitä, ettei miljoonan euron raja ylity; b) valvottava käsittelee vastuita riskienhallinnassaan johdonmukaisesti ja samalla tavalla; c) vastuita ei hallinnoida aivan yhtä yksilöidysti yritysvastuiden hallinnoinnin tavoin; d) vastuun kanssa samalla tavalla hallinnoituja vastuita on suuri määrä. 18 15 CEBS Guidelines 4.4.2006, kohta 178 16 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 1. osa, kohta 7 17 Direktiivin 2006/48/EY artikla 87(2) 18 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(4)
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 23 (108) Perustelu (20) Vähittäisvastuisiin luettavan vastuun tulee kuulua suureen määrään riskiominaisuuksiltaan samankaltaisia vastuita, joiden riskejä hallitaan samalla tavalla. 6.4.1 Rajanveto pk-yrityksen lukemisesta yritys- tai vähittäisvastuisiin Perustelu Perustelu (21) Valvottavan on kiinnitettävä erityistä huomiota sisäisessä riskienhallinnassaan noudattamiin käytäntöihinsä (kohdat b d) ja niiden vaikutuksiin edellä kohdan (a) vähittäisvastuisiin luettavan pk-yrityksen määrittelyyn. Lähtökohtana pk-yrityksen jaottelussa vähittäisvastuisiin tai yritysvastuisiin tulee olla pankin sisäiset riskienhallintamenettelyt ja -käytännöt eikä miljoonan euron raja. (22) Vähittäisvastuisiin ei saa lukea suuren yrityksen tai yhteisön vastuita vastuun määrästä riippumatta. Vastuun määrä ei pelkästään riitä rajan vetämiseksi vähittäisvastuisiin luettavien pk-yritysten ja yritysvastuisiin luettavien yritysten välillä, vaan valvottavan on osoitettava myös kohtien b d täyttyminen. (23) Valvottavalla on oltava menettelytavat ja sisäiset ohjeet, joilla konsernissa valvotaan vähittäisvastuisiin luettavan pk-yrityksen asiakaskokonaisuuden vastuiden pysymistä asetetuissa rajoissa. (24) Valvottavan on harkittava, soveltaako se valitsemaansa euromääräistä rajaa käytössä olevaan luoton määrään vai myönnettyyn luottolimiittiin. Valittua käytäntöä on noudatettava johdonmukaisesti. Rahoitustarkastus edellyttää, että valvottavat varmistuvat sisäisin tarkkailumenetelmin siitä, että vähittäisvastuisiin luettavat pk-yritysvastuut pysyvät pankin soveltaman rajan puitteissa. (25) Valvottavalla on oltava sisäiset menettelytavat ja ohjeistus sellaisia tilanteita varten, joissa sen valitsema euromääräinen raja tilapäisesti ylittyy ja joissa luottoja ei ole riskienhallinnassa siirretty vähittäissalkusta yrityssalkkuun. Tällaiset tilapäiset ylitykset on dokumentoitava. (26) Pk-yritysten vastuiden yksilöllinen luokittelu ei estä niiden lukemista vähittäisvastuisiin, kunhan valvottava esittää luotonmyöntöprosessissa tai riskienhallinnassa eroja menettelyissä yritys- ja vähittäisvastuiden välillä. Kuitenkaan siirtyminen IRBA:aan ei saa olla kannustin alentaa riskienhallinnan tasoa, jotta pk-vastapuoli voitaisiin lukea vähittäissalkkuun. 19 19 CEBS Guideline 4.4.2006, kohdat 163-165
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 24 (108) 6.4.2 Kiinteistövakuudelliset vähittäisvastuut (27) Kiinteistövakuudellisia vähittäisvastuita ovat sellaiset vähittäisvastuut, joiden vakuutena on luottoriskin vähentämistekniikoiden standardissa mainitut vähimmäisvaatimukset täyttävä kiinteistövakuus. Lisäksi Rahoitustarkastus edellyttää, että kiinteistövakuuden arvolla on vaikutusta näiden vastuiden LGD -estimaattiin. Kiinteistövakuuksien realisointituloja ei saa huomioida LGD -estimaatissa sellaisilta vähittäisvastapuolilta, joiden vastuiden vakuudeksi ei ole valvottavan sisäisessä riskienhallinnassa asetettu kiinteistöjä. 20 6.4.3 Uudistettavat vähittäisvastuut (28) Vastuut ovat uudistettavia vähittäisvastuita, jos ne täyttävät seuraavat ehdot: 21 a) vastuut ovat yksityishenkilöille b) vastuut ovat uudistettavia, vakuudettomia ja ehdoitta valvottavan peruutettavissa, mikäli koko limiittiä ei ole heti nostettu (Tässä tapauksessa uudistettaviksi vastuiksi katsotaan ne vastuut, joissa asiakkaan nostetun vastuun on sallittu vaihdella perustuen asiakkaan päätöksiin lainata ja maksaa takaisin valvottavan myöntämän limiitin puitteissa). Nostamattomia sitoumuksia voidaan pitää ehdoitta peruutettavissa olevina, jos ehdot sallivat valvottavan peruuttaa ne kokonaisuudessaan kuluttajansuojan ja siihen liittyvän lainsäädännön sallimissa puitteissa. Valvottava voi poiketa kohdan b) vakuudettomuusvaatimuksesta, mikäli vakuudellinen vastuu liittyy palkkatiliin. Tässä tapauksessa ei vakuudesta saatua palautusta saa huomioida LGD-estimaatissa. c) vastuun määrä yhdelle yksityishenkilölle on korkeintaan 100 000 euroa tai vähemmän. d) valvottavan on voitava osoittaa, että sen tähän ryhmään lukemille vastuille on ominaista alhainen tappioasteen volatiliteetti suhteessa muiden vähittäisvastuiden tappioasteen volatiliteettiin, erityisesti alhaisilla PD-tasoilla. (29) Yllä olevassa kohdassa (d) esitetty tappioaste määritellään vuosittain toteutuneiden arvonalentumistappioiden osuutena ko. vastuuryhmän vastuista. Valvottavien on tuotettava tappioasteiden keskiarvoista ja keskihajonnasta (standardipoikkeamista) tilastoaineistoa kaikista kolmesta vähittäisvastuiden alavastuuryhmästä ja uudistettavien vähittäisvastuiden eri lajeista (luottokortit, limiitilliset tilit ja muut). Valvottavien on pystyttävä perustelemaan vastuidensa sijoittamisen tähän vastuuryhmään, jolle on ominaista erittäin alhaiset odottamattomien tappioiden määrät ja siten myös pääoman laskennassa 20 CEBS Guidelines 4.4.2006, kohta 172 21 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 1. osa, kohta 13
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 25 (108) alhaiset riskipainot. Tappioasteesta on koottava myös tilastoaineistoa tämän standardin luvun 10 kohdassa 65 (e) esitetyn mukaisesti. 22 Perustelu (30) Tappioasteen volatiliteettia valvottava voi mitata esimerkiksi variaatiokertoimella (keskihajonta jaettuna keskiarvolla) 23 6.4.4 Ostetut vähittäissaamiset (31) Valvottavan on noudatettava ostetuille vähittäissaamisille vähimmäisvaatimusten kohdassa 10.6.1 esitettyjä vähimmäisvaatimuksia. Lisäksi seuraavien ehtojen on täytyttävä: a) Valvottava on ostanut saamiset riippumattomalta, kolmannelta osapuolelta ja valvottavan itsensä antamia suoria tai välillisiä vastuita ei sisälly näihin saamisiin. b) Ostettujen saamisten on synnyttävä myyjän ja hänen velallisensa välillä toisistaan riippumattomien osapuolten periaatteella. Siten ei hyväksytä yhtiöiden välisiä tilisaamisia eikä saamisia, jotka kohdistuvat vastatileihin yritysten välisessä kaupankäynnissä. c) Saamisia ostavalla valvottavalla on oltava oikeus kaikkiin ostettujen saamisten tuottamiin tuottoihin tai tasasuhteiseen osuuteen tuotoista. d) Ostettujen saamisten salkun on oltava riittävän hajautunut. 24 (32) Sellaisia ostettuja yrityssaamisia, jotka täyttävät myös yllä kohdassa (31) olevat edellytykset ja joita valvottavan olisi kohtuuttoman työlästä käsitellä yritysvastuiden tavoin, voi valvottava käsitellä kuten ostettuja vähittäissaamisia. 25 6.4.5 Muut vähittäisvastuut (33) Muita vähittäisvastuita ovat vähittäisvastuut, jotka eivät täytä kiinteistövakuudellisten, uudistettavien tai ostettujen vähittäisvastuiden edellytyksiä. 22 CEBS Guidelines 4.4.2006/kohta 171 23 CEBS Guidelines 4.4.2006/ kohta 171 24 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 1. osa, kohta 14 25 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 1. osa kohta 7
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 26 (108) 6.5 Oman pääoman ehtoiset sijoitukset (34) Seuraavat vastuut on ryhmiteltävä oman pääoman ehtoisiksi sijoituksiksi: a) vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja ja joihin liittyy muita velkojia huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeellelaskijan jäännösvaroihin tai -tuottoihin; b) velkainstrumentit, joiden taloudellinen sisältö vastaa kohdan a) kuvausta. 26 6.6 Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskit (35) Mikäli valvottava on saanut luvan soveltaa IRBA:aa rahoitustoiminnan eriin, on sen sovellettava IRBA:aa myös kaupankäyntivaraston vastapuoliriskeihin. 27 6.7 Arvopaperistetut erät (36) Arvopaperistettuihin eriin luetaan erät, jotka täyttävät Rahoitustarkastuksen arvopaperistamisstandardin 4.3h ehdot. 6.8 Muut erät (37) Muihin eriin kuuluvat sellaiset erät, jotka eivät ole luottoriskieriä. Tällaisia eriä ovat mm. taseen aineelliset omaisuuserät sekä leasing-omaisuuden jäännösarvo, jos sitä ei ole sisällytetty leasingsopimuksen EAD:hen, kuten kuvattu luvun 7 kohdassa 25. 28 26 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(5) 27 Ei perustu suoraan direktiivitekstiin, mutta noudattaa kansainvälisiä käytäntöjä 28 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(8)
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 27 (108) 7 RISKIPARAMETRIT 7.1 Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) (1) Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) tarkoittaa todennäköisyyttä, että vastapuolesta vuoden kuluessa tulee maksukyvytön. 29 (2) Yritys-, luottolaitos- ja vähittäisvastapuolten PD:n on oltava vähintään 0,03 %. 30 (3) Maksukyvyttömän vastapuolen tai vastuun PD on 100 %. 31 7.1.1 Vastapuolen määritelmä Perustelu (4) Jokainen oikeushenkilö ja yksityishenkilö, jolla on vastuita valvottavalle, on valvottavan vastapuoli. 32 (5) Mikäli yhteisön jäsenen maksukykyluokka perustuu merkittävässä määrin siihen, että tämä kuuluu yhteisöön, ja mikäli valvottava katsoo yhden yhteisön jäsenen maksukyvyttömyyden merkitsevän kaikkien jäsenten maksukyvyttömyyttä, voi valvottava katsoa yhteisön kaikkine jäsenineen olevan yksi vastapuoli. 33 29 Direktiivin 2006/48/EY artikla 4(25) 30 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 2. osa, kohdat 2 ja 17 31 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 2. osa, kohdat 4 ja 18 32 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4. osa, kohta 22 ensimmäinen lause 33 IRBA-tulkinta s.21
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 28 (108) (6) Valvottavalla on oltava selkeät sisäiset ohjeet ja menettelytavat, joiden mukaan määritellään luokiteltava vastapuoli erityisesti tapauksissa, joissa useat oikeushenkilöt tai yksityishenkilöt muodostavat riskikeskittymän. 34 7.1.2 Maksukyvyttömyyden määritelmä (7) Valvottavan on kerättävä sisäinen maksukyvyttömyysaineisto pääomavaateen laskentaa varten käyttäen tässä luvussa esitettyä maksukyvyttömyyden määritelmää. 35 (8) Valvottavan, joka käyttää ulkoista aineistoa, jonka maksukyvyttömyyden määritelmä ei täsmää tässä luvussa esitetyn kanssa, on esitettävä Rahoitustarkastukselle selvitys aineiston mukauttamisesta siten, että se vastaa yleisesti ottaen tämän luvun määritelmän mukaista aineistoa. 36 (9) Vastapuoli on katsottava maksukyvyttömäksi, mikäli yhdenkin vastuun kohdalla: a) valvottavan arvion mukaan on todennäköistä, että vastapuoli ei maksa vastuutaan täysimääräisesti valvottavan konsernille ilman, että valvottava turvautuu mahdollisen vakuuden realisoinnin kaltaisiin toimiin; tai b) vastuun hoitoon liittyvä merkittävä maksusuoritus valvottavan konsernille on myöhässä yli 90 päivää. Tilinylitystapauksissa erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan heti, kun asiakas on rikkonut sovitun limiitin tai muutoin tiliehtojen vastaisesti nostanut tililtä rahaa. Laskenta aloitetaan myös, kun valvottava on laskenut limiitin nostettua vastuun määrää alhaisemmaksi ja ilmoittanut tästä asiakkaalle. 37 (10) Sovitulla limiitillä tarkoitetaan limiittiä, josta asiakkaalle on ilmoitettu. Luottokorttien erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan pienimmän mahdollisen maksun erääntymispäivästä. 38 (11) Edellisen kohdan (a) arvio on suoritettava muun muassa, kun: a) valvottava lakkaa kerryttämästä vastuulle korkoa; tai b) valvottava alentaa vastuun arvoa kirjanpidossaan vastuun myöntämisen jälkeen tapahtuneen merkittävän luoton laadun heikkenemisen seurauksena; tai 34 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4. osa, kohta 22 toinen lause 35 Baselin komitean sopimus kesäkuu 06, kohta 456 36 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4.osa, kohta 46 37 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4.osa, kohta 44 38 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4.osa, kohta 44
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 29 (108) c) valvottava myy vastuun merkittävällä taloudellisella tappiolla luoton laadun heikkenemisen seurauksena; tai d) valvottava suostuu vastuun uudelleenjärjestelyyn, joka todennäköisesti alentaa vastuun arvoa merkittävän pääoman, korkojen tai palkkioiden anteeksiannon tai lykkäyksen johdosta. Tämä kohta koskee myös vastaavia osakesijoitusten uudelleenjärjestelyjä silloin, kun riskipainotettujen erien laskennassa sovelletaan PD/LGDmenetelmää; tai e) valvottava suostuu luoton laadun heikkenemisestä seuraavaan vastuun uudelleenjärjestelyyn, jonka seurauksena valvottava kärsii taloudellista tappiota; tai f) valvottava on hakenut vastapuolen konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn joko valvottavalle itselleen, sen emoyhtiölle tai mille tahansa emoyhtiön tytäryhtiölle olevasta vastuusta ja g) vastapuoli on hakeutunut tai asetettu konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn, joka johtaa valvottavan itsensä, sen emoyhtiön tai minkä tahansa emoyhtiön tytäryhtiön myöntämän vastuun takaisinmaksun viivästymiseen. 39 (12) Kuitenkaan vastapuolta ei katsota maksukyvyttömäksi, mikäli vastapuolen yli 90 päivää erääntyneenä olevien saamisten määrä ei ylitä 100 :a tai ei ylitä 2,5 %:ia vastapuolelle myönnettyjen vastuulimiittien kokonaismäärää. Tämän kohdan perusteella valvottavan on sovellettava sitä kynnysarvoa, joka tuottaa alhaisimman kynnysarvon. 40 (13) Valvottavalla on oltava johdonmukaiset periaatteet ja sisäinen ohjeistus, joiden perusteella valvottava määrittelee sisäisesti merkittävän vastuun määrän. Tämän merkittävän vastuun valvottava voi määritellä kohdan 12 alarajan mukaisesti tai valvottava voi sen määritellä tästä poikkeavasti, kuitenkin niin, että merkittävä vastuu ei voi olla edellä kohdassa 12 esitetyn rajan alapuolella. Rahoitustarkastus kuitenkin katsoo, että vähittäisvastuissa kohdassa 12 esitettyjen rajojen ylittymiseen täytyy olla erityiset perusteet. (14) Mikäli vastapuoli katsotaan maksukykyiseksi, vaikka maksusuoritus on yli 90 päivää myöhässä, on kyseinen tapaus rekisteröitävä. Tapauksesta on tallennettava riittävät tiedot, jotta Rahoitustarkastus pystyy varmistamaan, että viivästynyt vastuu on vähäinen ja että valvottava on noudattanut periaatteitaan ja sisäistä ohjeistustaan. 39 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4.osa, kohta 45 40 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4.osa, kohta 44, kohtaan sisältyy kansallista harkintaa
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 30 (108) (15) Valvottava voi soveltaa maksukyvyttömyydelle 90 päivää korkeampaa erääntyneiden päivien lukumäärää sellaisiin ETA-alueella sijaitseviin vähittäisvastapuoliin ja julkisoikeudellisiin yhteisöihin, joiden kotivaltion valvoja on asettanut 90 päivää korkeamman erääntyneiden päivien lukumäärän. Erääntyneiden päivien lukumäärä ei kuitenkaan koskaan saa olla 180 päivää korkeampi. 41 7.1.3 Maksukyvyttömyyden päättyminen (16) Mikäli yksikään kohtien 9 ja 11 ehdoista ei enää tietyn vastapuolen kohdalla täyty, on valvottavan katsottava vastapuoli maksukykyiseksi ja riskiluokiteltava vastapuoli uudelleen. Mikäli aiemmin maksukyvytön, sittemmin maksukykyinen vastapuoli uudelleen täyttää maksukyvyttömyyden ehdot, on tämä jälleen katsottava maksukyvyttömäksi ja tapaus rekisteröitävä. 42 (17) Valvottavalla on oltava selkeät kriteerit ja niitä koskeva sisäinen ohjeistus, joiden perusteella se päättelee, missä tapauksissa maksukyvytön vastapuoli voidaan jälleen katsoa maksukykyiseksi. 7.1.4 Vähittäisvastapuolten maksukyvyttömyyden erilliskäsittely (18) Vähittäisvastuiden- ja vastapuolten tapauksessa valvottava voi katsoa, ettei luvun 7.1.2 ehtojen (a) tai (b) täyttyminen yhden vastuun kohdalla välttämättä merkitse, että vastapuoli on kyvytön hoitamaan kaikkia vastuitaan. Tällöin valvottava voi soveltaa luvun 7.1.2 maksukyvyttömyyttä koskevia sääntöjä vähittäisvastuiden tapauksessa ikään kuin jokaisella vastuulla olisi eri vastapuoli kuin kaikilla muilla. 43 7.2 Vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) ja luottovasta-arvokerroin (CF) 7.2.1 Valtio-, luottolaitos-, yritys- ja vähittäisvastuiden EAD (19) Taseen erien vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) on yhtä kuin sopimuksen mukainen bruttovastuu, ellei myöhemmin tässä luvussa toisin mainita. EAD:n laskennassa ei siten vähennetä tehtyjä arvonalennustappioita. 41 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4. osa, kohta 48 ja VM:n asetus 6 2 mom., kohta sisältää kansallisen harkinnan 42 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4. osa, kohta 47 43 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 4. osa, kohta 44
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 31 (108) Tämä pätee myös ostetuille saamisille, joista on ostohetkellä maksettu korkeampi/ alhaisempi hinta kuin saamisten sopimuksen mukainen arvo. 44 (20) Limiitillisten sopimusten EAD on yhtä kuin käytetty osuus limiitistä lisättynä valvottavaa sitovan limiitin käyttämätön osuus kerrottuna luottovastaarvokertoimella (CF). 45 Edellisistä seuraa, että esimerkiksi limiitillisten luottosopimusten kokonais-ead = nostettu bruttovastuu + CF (nostamaton osa limiitistä). (21) Muiden taseen ulkopuolisten erien EAD on yhtä kuin sopimuksen määrä kerrottuna luottovasta-arvokertoimella (CF). 46 (22) Luottovasta-arvokertoimella (CF) tarkoitetaan laskentahetkellä nostamattomasta luottolimiitistä nostettavissa olevan, maksukyvyttömyyshetkellä takaisinmaksamatta olevan määrän suhdetta laskentahetkellä nostamattomaan luottolimiitin määrään. 47 (23) Mikäli valvottava käyttää päänettoutussopimuksia repotyyppisille sopimuksille, on EAD laskettava standardin 4.3f mukaisesti. 48 (24) Taseen lainojen ja talletusten nettoutus vaikuttaa EAD:hen Rahoitustarkastuksen standardin 4.3f mukaisesti. 49 (25) Leasing-vastuun sopimuksen mukaisten leasingmaksujen EAD on leasingin vähimmäismaksujen nykyarvo. Leasingin vähimmäismaksuilla tarkoitetaan leasing-kaudella maksettavia maksuja, jotka vuokraajaa vaaditaan tai voidaan vaatia maksamaan, mukaan lukien mahdollinen edullinen osto-optio (toisin sanoen optio, jonka käyttäminen on kohtuullisen varmaa). Leasingmaksujen vähimmäismäärään eli EAD:hen on sisällytettävä myös sellainen jäännösarvo, jonka takaus täyttää standardin 4.3f luvun 7.1 mukaiset ehdot hyväksyttyjen luottosuojien tarjoajista ja luvun 7.4 takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset. 50 (26) Rahoitustarkastuksen standardissa 4.3k luvussa 6.1 kohdissa 5,6 ja 7 mainituille johdannaissopimuksille eli korko- ja valuuttakurssisopimuksille sekä kultaa koskeville sopimuksille ja samassa luvussa mainituille näiden luonteisille muita kohde-etuuksia tai indeksejä sisältäville sopimuksille EAD määri- 44 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 1 45 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 9 46 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 9 47 Direktiivin 2000/48/EY artikla 4(28) 48 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 2 49 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 3 50 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 4
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 32 (108) tetään standardin 4.3k mukaan. 51 (27) Takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksen tai arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamis- tai -ottamissopimuksen, pitkän selvitysajan transaktioiden tai vakuudelliseen limiittiluotonantoon (margin lending) liittyvien transaktioiden perusteella myytyjen, asetettujen tai lainattujen arvopapereiden tai hyödykkeiden EAD lasketaan kirjanpitosäännösten mukaan. Jos valvottava käyttää standardissa 4.3f luvussa 16 mainittua rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää, EAD:n arvoa pitää korottaa yllä mainitussa luvussa esitetyn, kyseiselle arvopaperille tai hyödykkeelle soveltuvan volatiliteettikorjauksen mukaan. 52 (28) Takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksien, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamis- tai -ottamissopimuksien, pitkän selvitysajan transaktioiden ja vakuudellisen limiittiluotonantoon (margin lending) liittyvien transaktioiden EAD voidaan laskea joko standardin 4.3f luvun 17.3.2 tai standardin 4.3k mukaan. 53 (29) EAD:n arvo nolla voidaan antaa keskusvastapuolia koskeville luottoriskivastuille, jotka johtuvat johdannaissopimuksista, takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksista, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamis- tai - ottamissopimuksista, pitkän selvitysajan transaktioista tai muista mahdollisista Rahoitustarkastuksen määrittämistä vastuista, joita valvottavalla on keskusvastapuolen kanssa, kuten on mainittu standardissa 4.3k luvussa 6.2 kohta 19. Kaikki keskusvastapuolen järjestelyihin osallistuvat tahot antavat päivittäin täyden vakuuden keskusvastapuolen vastapuoliriskeille. 54 (30) Ostettujen saamisten EAD on saamisen määrä vähennettynä laimentumisriskin pääomavaateella. Laimentumisriskin pääomavaadetta ei tässä saa pienentää ottamalla huomioon luottosuojan vaikutusta. 55 7.2.2 Oman pääoman ehtoisten sijoitusten EAD (31) Oman pääoman ehtoisten sijoitusten EAD on yhtä kuin sijoituksen tasearvo, joka on laskettava yhdellä seuraavista menetelmistä: a) käypään arvoon arvostus, siten että arvonmuutos kirjataan tuloslaskelmaan ja omiin varoihin; tai b) käypään arvoon arvostus, siten että arvonmuutosta ei kirjata tu- 51 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 5 52 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 7 53 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 7 54 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 8 55 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 6
luottoluokitusten menetelmää käytettäessä 4.3d dnro 9/120/2006 33 (108) loslaskelmaan vaan verovelalla oikaistuun oman pääoman erään; tai c) hankintamenoon, tai mikäli markkina-arvo on sitä alempi, markkina-arvoon arvostus. 56 7.2.3 Muiden erien EAD (32) Muiden erien EAD on yhtä kuin erän tasearvo. 57 7.2.4 Standardi-CF-estimaatit (33) Valtio-, luottolaitos- ja yritysvastuiden ns. standardi-cf-estimaatit ovat seuraavat: a) Limiitillisten luottosopimusten, NIF-sopimusten (note issuance facility) ja RUF-sopimusten (revolving underwriting facility) CF = 75 %. b) Limiitillisten luottosopimusten CF = 0 % vain, mikäli: i. sopimus ei ole valvottavaa sitova tai valvottava voi milloin tahansa ehdoitta peruuttaa sopimuksen ilman etukäteisilmoitusta tai sopimus voi peruuntua automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen takia; ja ii. valvottava seuraa aktiivisesti vastapuolen taloudellista tilaa ja pystyy sisäisten valvontajärjestelmiensä avulla välittömästi havaitsemaan vastapuolen luottokelpoisuuden heikkenemisen c) Uusiutuviin ostettuihin saamisiin liittyviin nostamattomiin ostositoumuksiin voidaan käyttää luottovasta-arvokerrointa CF=0 %, mikäli niiden kohdalla täyttyvät b)-kohdan ehdot. d) Tavaroiden ja hyödykkeiden tuontia ja vientiä koskevien lyhytaikaisten remburssien ja vastaavien sitoumusten CF = 20 % sekä myöntävälle että vahvistavalle osapuolelle. 58 (34) Vähittäisasiakkaiden kanssa tehdyt limiitilliset luottosopimukset voidaan katsoa ehdoitta peruutettaviksi, jos valvottavat saavat sopimuksen ehtojen mukaan peruuttaa ne kuluttajasuojalainsäädännön sallimassa enimmäislaa- 56 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 12 57 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 13 58 Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 3. osa, kohta 9