Itsenäisesti arjessa Parkinsonin tautia sairastavan arkiselviytyminen ja avustaminen
TEKSTI: fysioterapeutit Ulla Ehrlund, Juha Karppanen Salla Koivunen, Tanja Virtanen ja toimintaterapeutti Katri Tuuha Itsenäisesti arjessa Parkinsonin taudin vaikutukset liikuntakykyyn ovat hyvin yksilöllisiä. Taudin edetessä lihasjäykkyys ja hitaus saattavat kaventaa nivelten liikeratoja ja painaa ryhtiä kumaraan. Mikäli lepovapina kehittyy voimakkaaksi, vaikeutuvat tarkkuutta vaativat askareet. Sairaus heikentää myös tasapainoa ja liikesujuvuutta. Liikkeiden aloittaminen, jatkaminen ja lopettaminen sekä liikkeestä toiseen siirtyminen vaikeutuvat. Väsymys lisääntyy, mikä osittain johtuu oireiden lihastyötä lisäävästä vaikutuksesta ja vaikeutuneesta liikkumisesta. Sairauden edetessä liikuntakyky voi tilanvaihteluiden vuoksi muuttua useaankin kertaan päivässä. Edellä mainitut liikuntakyvyn muutokset voivat vaikeuttaa Parkinsonin tautia sairastavan päivittäisiä toimintoja, kuten tuolista tai vuoteesta ylösnousua. Yleensä nämä toiminnot tapahtuvat huomaamatta ja arkiselviytymiseen sairastunut joutuu keskittymään vasta sitten, kun kaikki ei enää sujukaan totutulla tavalla. Tämän oppaan tarkoituksena on tarjota Parkinsonin tautia sairastaville ja heidän läheisilleen ohjeita päivittäisten toimintojen helpottamiseksi. Arkiselviytymis- ja avustamisvinkkien lisäksi oppaassa esitellään omatoimisuutta tu- kevia apuvälineitä ja kerrotaan avustamisen perusperiaatteet. PERUSLIIKKUMINEN Tuolille istuminen ja tuolista ylösnousu Kun istut tuoliin: 1. Asetu niin lähelle tuolia, että tunnet tuolin polvitaipeidesi takana. 2. Tartu tarvittaessa käsinojiin molemmilla käsillä. 3. Istuudu rauhallisesti ylävartaloa eteenpäin taivuttaen ja reisilihaksilla jarruttaen. 2
Kun nouset tuolista: 1. Siirrä itsesi pakarakävellen tai käsinojia apuna käyttäen aivan tuolin etuosaan. 2. Aseta jalkasi tukevaan käyntiasentoon : pidä jalat erillään ja vedä toinen jalka tuolin alle. 3. Ylävartalon eteenkallistuksen avulla ponnista reisilihaksia käyttäen ylös, pidä katse menosuuntaan eli eteenpäin. 4. Tarvittaessa voit avustaa ylösnousua käsinojista tai polvista. 5. Ojenna itsesi. Ongelmatilanteissa 1. Liikkeellelähdön ollessa hankalaa rytmitä sitä esimerkiksi laskemalla ääneen käskevällä äänensävyllä: yks-kaks-kol-ylös! 2. Ota vauhtia heijaamalla itseäsi edestakaisin muutaman kerran ennen ylösnousua. 3. Tuolista nouseminen vaatii voimaa polvea ojentavilta reisilihaksilta: nouseminen istuma-asennosta ylös on hyödyllistä reisiä vahvistavaa jumppaa. 4. Tukea voit ottaa myös pöydän kulmasta tai tukikaiteesta varmista ensin, että ne pysyvät tukevasti paikallaan! 5. Tuolista ylösnousu on helpompaa, jos tuoli on hieman korkeampi, tukeva ja hyvin paikallaan pysyvä. Tuoliin voi laittaa tarvittaessa tuolinjalan korotukset samoin kuin sängynjalkoihin. 6. Tuolista nousua vaikeuttaa liian pehmeä, liian liukas tai liian karkea istuinosa. Myös taaksepäin kallistunut selkänoja tai pitkä istuinosa hankaloittavat nousemista. 7. Avustaminen: Avustaja asettuu avustettavan eteen käyntiasentoon, otteena käsipäivää tai kyynärvarsiote. Ohjatessaan avustettavan ylävartalon eteenkallistusta ja ylösnousua, avustaja siirtää painoaan takimmaiselle jalalle. Jätä tarpeeksi tilaa painon siirroille! 3
VUOTEESSA KÄÄNTYMINEN Selinmakuulta oikealle kyljelle kääntyessäsi: VUOTEESSA SIIRTYMINEN Siirtymistä helpottaa suhteellisen tukeva patja. Mikäli patjasi on liian pehmeä, voit tehdä siitä tukevamman asettamalla petauspatjan alle esim. jumppa-alustan/makuualustan. 1. Vedä polvet koukkuun, pidä jalkapohjat alustalla. 2. Nosta ja siirrä lantiota selvästi vasemalle. 3. Käännä polvet oikealle. Kierrä päätä ja ylävartaloa oikealle, kurkota samalla vasenta kättä kohti vuoteenreunaa. Vuoteessa siirtymisen helpottamiseksi kannattaa kokeilla myös satiinista tehtyä liukulakanaa tai liukkaasta kankaasta tehtyä yöasua. Vuoteen viereen tai vuoteeseen voi kiinnittää tukikaiteita, joihin tarttumalla voi avustaa kääntymistä. Apua voi olla myös vuoteeseen erikseen kiinnitettävästä nousutuesta. Avustaminen: Ylösnousua saattaa helpottaa käskytys eli avustajan antamat sanalliset ohjeet ylösnousun aikana. Avusta vain hankalissa tilanteissa avustettavasta kiinni pitäen. Ole avustaessasi mahdollisimman lähellä avustettavaa ja tue tarvittaessa oma polvesi sängyn päälle. 4
VUOTEESTA YLÖSNOUSU 1. Vedä selinmakuulla polvet koukkuun, pidä jalkapohjat alustalla. Nosta vuorotellen hartioita ja lantiota sivusuuntaan siten, että pääset tarvittaessa lähemmäs vuoteen reunaa. 2. Käännä itsesi sivun 4 ohjeiden mukaisesti kylkimakuulle ja pudota molemmat jalat sängynreunan ulkopuolelle. Pidä kädellä kiinni vuoteen reunasta tai esim. nousutuesta. VUOTEESEEN MENO 1. Istuudu vuoteelle ja siirrä itseäsi sopivaan kohtaan siten, että mahdut hyvin laskeutumaan vuoteeseen. Katso edellinen kuva. 2. Asetu makuulle kyljen kautta. Jarruta molemmilla käsillä ja laske ylävartalo vuoteelle ja pää tyynyyn. Nosta jalat vuoteeseen yhdessä tai erikseen. LATTIALTA YLÖSNOUSU 1. Jos olet selälläsi, laita polvet koukkuun ja käännä itsesi kylkimakuulle (katso s. 4). 3. Työnnä molempien käsien avulla itsesi ylös, kunnes istut vuoteen reunalla. Istu hetki paikalla ennen ylösnousua (tuolista ylösnousu, sivu 3). Istumasta ylösnousua voi helpottaa sängynjalan korokkeilla. 2. Kohottaudu käsien avulla kyljeltä puoli-istuvaan asentoon. 5
3. Ponnista edelleen konttausasentoon. Yritä löytää konttaamalla läheltä joku pitävä tuki, esimerkiksi tuoli tai sänky. 4. Tartu molemmilla käsillä tuesta kiinni. Siirrä toinen jalkasi eteen ja siirry toispolviseisontaan. 5. Käsien avulla ponnista ylös seisomaan. Lattialta ylösnousun taitoa tarvitaan esimerkiksi kaatumisen yhteydessä. Kaatuminen tapahtuu aina yllättäen. Jos kaadut, älä hätäänny ja pyri heti nousemaan ylös, vaan mieti rauhassa, miten ylös ponnistelu kannattaisi toteuttaa. Tällöin voit samalla myös tarkistaa oletko loukannut itsesi kaatumisen yhteydessä. Pyydä paikalle myös apua, mikäli se on tarpeen. Mikäli paikalla on muita ihmisiä, he yleensä yrittävät nostaa sinut ylös. Nostaminen on kuitenkin raskasta, joten yritä tuolloinkin nousta edellä kuvatulla tavalla ja pyydä paikalla olijoita avustamaan tarvittaessa. Jos olet paikalla yksin, etkä pääse ylös ilman apua, yritä kutsua apua puhelimella, huutamalla tai odottaa, kunnes joku saapuu paikalle. Älä hätäänny. Kaaduttuasi ulkona, yritä pitää itsesi lämpimänä. Mikäli olet kaatunut viime aikoina usein ja tarvitset apua ylösnousussa, kannattaa harkita turvapuhelimen hankkimista. Kaatumisen välttämiseksi tarkista kotisi turvallisuus säännöllisesti: Ovatko matot liian liukkaita, onko kodissa turhia kynnyksiä, minkälainen valaistus kotona on? Poista kaikki ylimääräiset esteet kulkureiteiltä ja sijoittele huonekalut siten, että kompastumisvaaraa ei ole. Huolehdi tukevista jalkineista. Myös sisätiloissa liukumattomat tossut tms. ovat hyödylliset. Kaatuminen on aina riski luustolle. Lonkkamurtumien ennaltaehkäisemiseksi on kehitetty lonkkahousut, joita voi ostaa apuvälineliikkeistä. Apuvälineet lisäävät liikkumisen varmuutta, esim. rollaattori, keppi tai kyynärsauva. Lattialta ylösnousun harjoittelu on tehokas jumppatuokio! Taitoa kannattaa harjoitella yllättäviä tilanteita varten jo etukäteen. Lattialta ylösnousu on helpompaa, mitä liikkuvampia nivelesi ovat. Tästä syystä etenkin alaraajojen säännöllinen venyttely on tärkeää. 6
KÄVELY Alaraajat tekevät kävellessä suurimman työn ja yläraajat myötäilevät liikkeitä. Normaalisti kävely ei vaadi erityistä keskittymistä. Parkinsonin tauti muuttaa kuitenkin herkästi kävelytyyliä, joten kävelyn tietoinen harjoittaminen on tarpeen. Kävely edellyttää vartalon riittävää pystyasentoa ja vuorottaista painonsiirtoa tukijalalle, jolloin vapautuva jalka heilahtaa eteenpäin. Askellukseen vaikuttavat lantion kiertoliikkeet ja kallistus sekä polvien, nilkkojen ja jalkaterien liikkeet. Yläraaja heilahtaa eteenpäin samanaikaisesti vastakkaisen jalan kanssa eli tekee myötäliikkeen. Parkinsonin tautia sairastavan kävely näyttää herkästi koukkuiselta ja jäykältä, jos ryhti on painunut ja jännittyneet lihakset jarruttavat nivelten liikettä. Ryhtijumppa, vartalon kiertoliikkeet ja alaraajojen venyttely helpottavat myös kävelyä! Ylävartalon lihasten jäykkyys näkyy myötäliikkeiden vähäisyytenä tai puuttumisena. Myötäliikkeitä voikin kävellessä tehostetusti liioitella. Askeleet saattavat muuttua mataliksi ja lyhyiksi. Tällöin kävely näyttää töpöttävältä, eli askellus tapahtuu päkiöillä ja normaalisti askeleen aloittava kantaisku puuttuu. Hiihtävä askel taas on pitkä, mutta laahaava. Kävellessä tulisikin huolehtia erityisesti siitä, että askeltavan jalan ensikosketus maahan tapahtuu kantapäällä. Vastaavasti askeleen loppuvaiheessa pituutta askeleelle voi työntää päkiällä. Myös ryhdin ojennus ja katseen kohottaminen menosuuntaan pidentävät askelta. Kävely voi yllättäen jähmettyä kokonaan. Näin tapahtuu usein esimerkiksi oviaukoissa. Rauhallisuus, mielikuvat ja rytmitys auttavat laukaisemaan tilannetta. Toisaalta vaikeutena voi olla kävelyn hallitsematon kiihtyminen, jolloin vauhti lisääntyy, mutta jalat eivät tottele. Tikittäväksi muuttuvan kävelyn seurauksena saattaakin olla kaatuminen. Vauhtia voi vähentää tukeutumalla avustajaan tai vaikka seinään. Askeleen voi tasaannuttaa myös pieni juoksupyrähdys. Kävelyn rytmityksessä apuna voi käyttää musiikkiliikkeissä myytävää pientä metronomia, jonka voi laittaa taskuun naputtamaan tai kiinnittää vaatteisiin. Kävelylenkillä tulisi ajoittain kiinnittää huomiota edellä mainittuihin kävelyä harjaannuttaviin asioihin. Hyvää harjoitusta saa myös sauvakävelystä, joka rytmittää kävelyä, herättelee myötäliikkeitä ja pidentää huomaamatta askelta. Sauvojen lisäksi tasapainoa tukevat keppi, rollaattori ja potkupyörä. Askelten varmuutta lisäävät tukevat kengät. 7
Kävelyn jähmettyessä OFF-vaiheen aikana Liikkeellelähtö: Ojenna itsesi, nosta katse menosuuntaan. Älä kiirehdi liikkeellelähtöä. Kuvittele esimerkiksi astuvasti korokkeen tai viivan yli tai nousevasi portaita. Keinuta painoa jalalta toiselle tai marssi paikallasi. Laske tai laula rytmiä askeleille: yksi-kaksi, yksi-kaksi jne. Kääntyminen: Tee laaja käännös monella askeleella. AVUSTAMINEN Avusta säästeliäästi Edellisillä sivuilla kuvatut liikkumisen ja siirtymisen tavat ohjaavat myös avustajan toimintaa. Ihanteellista sekä avustajan että avustettavan kannalta on avustaa vain välttämättömän verran, eli mahdollisimman kevyesti. Tällöin avustettava pystyy tehokkaasti hyödyntämään käytössään olevia kykyjä ja avustustilanteesta tulee näin toimintakykyä kuntouttava tilanne. Usein avun tarvetta ei edes synny, mikäli Parkinsonin tautia sairastava varaa riittävästi aikaa hidastuneeseen toimintaan, kuten pukemiseen. Avustajan edun mukaista on säästää tuki- ja liikuntaelimistöään liialliselta kuormitukselta välttämällä turhaa voiman käyttöä. Parkinsonin tautia sairastavaa avustettaessa tähän on hyvät mahdollisuudet, koska liikkeen ulkoisella käskytyksellä voidaan osin korvata sisäisen käskytyksen vaikeutta. Lievää avuntarvetta kaipaava Parkinsonin tautia sairastava voi saada riittävän avun pelkällä ulkoisella käskytyksellä, eli liikkeellelähdön rytmittämisellä kuulon, näön tai tunnon avulla: komento, käsien taputus, yliastuttava este, liikutettavan kehonosan taputus tai keinutus. Näitä avustajan työtä helpottavia hyviä keinoja voivat sairastavat itsekin käyttää liikkumisensa apuna. Avustuksen tarpeen lisääntyessä kannattaa ulkoinen käskytys edelleenkin yhdistää avustustilanteeseen, koska se vähentää fyysisen voiman tarvetta. Avustaminen on aina vähintään kahden henkilön yhteistyötä. Avustettavan on tiedettävä liikkeellelähdön oikea ajoitus ja se, mihin hänen pitää keskittyä suorituksesta selviytyäkseen. Avustajan on siis selkeästi kerrottava, mitä, milloin ja miten tehdään. Avustajan ote muuttuu avuntarpeen lisääntyessä kevyesti ohjaavasta vahvasti tukevaan: käsipäivää ote riittää aluksi istumasta ylösnousun avustukseen, kyynärvarsiote on tarpeellinen vasta myöhemmin. Käskytyksen lisäksi painonsiirrot ja halutun liikesuorituksen pilkkominen osasuorituksiin vähentävät fyysisen voiman tarvetta. Kaikki liikkumisemme perustuu painonsiirtoihin: painon on siirryttävä oikealle jalalle, jotta vasen vapautuu ottamaan askeleen. Avustettavaa ei siis tarvitse nostaa esim. tuolin etureunalle ylösnousua varten, vaan hänet voi ohjata sinne pakarakävelyn avulla: painoa puolelta toiselle keinuttamalla ohjataan vuorotellen oikea ja 8
vasen alaraaja ja lantio eteenpäin. Heilautukset ja vauhti keventävät painonsiirtoja: ylävartalon heiluriliikkeen antama vauhti helpottaa istumasta ylösnousua (katso s. 3). Lattialta ei tarvitse kertanostolla avustaa ylös, vaan pienten osasuoritusten kautta: istuma-asennon kautta konttausasentoon ja toispolviseisonnan kautta ylös (katso s. 5-6). Kun avustettavalla on selviä liikkumisvaikeuksia, on avustajan käytettävä myös voimaa ja huomioitava oma avustusasento: selän kuormitusta voi siirtää reisilihasten ja yläraajojen työksi. Sekä työtä tekevien raajalihasten että asentoa tukevien selkä- ja vatsalihasten mahdollisimman hyvä lihaskunto on silloin eduksi. Omaa rasitusta vähentääkseen avustajan on oltava lähellä avustettavaa. Esimerkiksi sängyssä siirtymisissä avustajan kannattaa tukea polvensa sängylle vähentääkseen oman selän kuormitusta. Ympäristöä muokkaamalla voi selvästi vähentää avustuksen tarvetta huolehtimalla esim. esteettömyydestä, tukikahvoista ja liukuesteistä. Mielikuvituskin tuottaa hyödyllisiä arjen apuvälineitä: lattialle kaatuneen voi vetää maton avulla ylösnousutuen lähelle. Tukea ylösnoustessa saa tukevasta tuolista, ja jalan alle asetettu liukueste puolestaan helpottaa ponnistamista liukkaalta lattialta ylös. Tarvittaessa kannattaa turvautua myös nostamisen ja siirtämisen apuvälineisiin, kuten siirtolakanoihin, nostovöihin tai -laitteisiin. Harjoittelua, malttia ja tietoa Avustuksessa erityisen haastavia tilanteita ovat avustettavan suuri koko avustajaan verrattuna, kaatumiset ja pitkään Parkinsonin tautia sairastaneen tilanvaihteluihin liittyvät off-vaiheet, joiden aikana sairastava ei pysty liikkumaan itsenäisesti juuri lainkaan. Näissä tilanteissa avustaja on pakotettu hyödyntämään kaikki mahdolliset onnistuneeseen avustukseen liittyvät keinot. Vaativissa tilanteissa tarvittavien keinojen hallintaa kannattaa harjoitella sairauden edetessä, vaikka erityistä avuntarvetta ei vielä olisikaan. Avustusharjoitukset toimivat silloin vaikka yhteisenä jumppahetkenä. Kaatunut ja off-vaiheen jähmettämä henkilö kiusaantuu tai hätääntyy usein, mikä entisestään lisää liikkumista vaikeuttavaa Parkinson-jäykkyyttä. Suurin apu löytyy silloin tilanteen rauhoittamisesta, sillä yleensä todellista kiirettä ei ole. Ohjausta avustustilanteisiin ja tietoa apuvälineistä voi kysyä terveyskeskuksen tai Parkinson-liiton fysio- tai toimintaterapeutilta. Palautetta avustamisesta ja vinkkejä sen sujuvuuteen kannattaa tietenkin kysyä myös todelliselta asiantuntijalta eli avustettavalta itseltään, joka tietää sairautensa oireet ja tuntee kehossaan avustajan otteet. Ulkoilun turvallisuus/ ulkona liikkuminen Säännöllinen ulkoileminen pitää mielen virkeänä ja auttaa ylläpitämään taitoa suoriutua arkiaskareista. Kotona sisätiloissa liikuttaessa ollaan tutussa ympäristössä. Ulkona eteen voi tulla uusia yllättäviä tilanteita olosuhteiden muuttuessa, ja liikkumisen turvallisuuteen onkin syytä kiinnittää silloin enemmän huomiota. Erilaisten apuvälineiden turvin liikkuminen ulkona onnistuu myös liikuntakyvyn ollessa heikentynyt. 9
Ulkona liikuttaessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota jalkineiden kuntoon. Jalkineiden tulisi pysyä tukevasti jalassa ja olla säänmukaiset. Talviaikaan jalkineisiin voi liukastumisen ehkäisemiseksi kokeilla erikseen kiinnitettävää turvarautaa, turvauria tai kengän päälle lisättäviä liukuesteitä. Etenkin jäisillä teillä ne vähentävät liukastumisen vaaraa. Liukuesteitä on olemassa useita eri malleja, joissa mm. piikkien koko ja paikka vaihtelevat. Kannattaa valita malli, joka on helposti kiinnitettävä ja irrotettava, mikäli välillä kävelee myös sisätiloissa (esim. kauppamatkat). Liukueste kengän kannan alla on tärkein. Päkiän alla liian suuret piikit voivat jopa haitata Parkinsonin tautia sairastavan kävelyä, jos askeleet ovat matalia ja laahaavia. Tasapainokyvyn heikentymisen myötä kyky reagoida äkkinäisiin liikkeisiin ja suunnanmuutoksiin heikkenee ja tuen tarve lisääntyy. Tasapainokyvyn heikentymistä ei aina välttämättä huomaa sisätiloissa liikuttaessa kun tukea voi ottaa helposti huonekaluista tai vaikkapa oven pielistä. Ulkona tukea ei ole tarpeen tullen aina saatavilla. Ulkoillessa kannattaakin harkita apuvälineiden käyttöä jo aikaisemmin kuin sisätiloissa olisi tarvetta. Jos liikkuminen on epävarmaa, ulkoileminen jää helposti vähälle. Tukena voivat ulkoillessa olla keppi, sauvakävelysauvat, rollaattori, potkupyörä tai potkukelkka. Malleja kannattaa kysyä fysioterapeutilta tai apuvälineitä myyvistä liikkeistä. Talvella sauvakävely-sauvoihin ja kävelykeppiin on syytä lisätä jääpiikki. Kaatumistapaturmat voivat aiheuttaa erilaisia murtumia. Lonkkamurtumien ennaltaehkäisemiseksi kehittyjä lonkkahousuja kannattaa myös kokeilla. Apua arkiaskereisiin Selviytyminen arkiaskareista mahdollisimman itsenäisesti on jokaiselle tärkeää. Apuvälineet helpottavat käyttäjänsä elämää ja lisäävät usein myös turvallisuutta. Neuvoja apuvälineen hankinnasta saat toimintaterapeutilta, joka ohjaa sinua myös apuvälineen käytössä. Toimintaterapeutin vastaanotolle pääset lääkärin lähetteellä. Pukeutuminen: Valitse helposti puettavia vaatteita, pieniä nappeja ja hakasia kannattaa välttää. Suosi helposti puettavia väljiä paitoja ja liukasvuorisia takkeja. Pukeutumiskepillä voit vetää housut jalkaan, jos sinulla on vaikeuksia kurkottaa tai kumartua. Kattoon tai oveen kiinnitettävät pukeutumiskoukut saattavat auttaa sinua takin pukemisessa. Sukanvetovetolaite helpottaa sukkien pukemista, jos sinun on vaikea ulottua jalkoihin. Jalkineiden pukemiseen voit käyttää pitkävartista kenkälusikkaa. Jäykkyyden tai vapinan seurauksena monet arkipäivän toiminnot vievät enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Varaa siis riittävästi aikaa myös pukeutumiseen, jotta se tapahtuisi turvallisesti! Peseytyminen: Peseydy istuen, jos sinulla on vaikeuksia ylläpitää tasapainoasi. Suihkutuoli lisää turvallisuutta. Pitkävartiset harjat ja pesulaput aut- 10
tavat sinua ylettymään liikerajoituksista huolimatta. Liukastumista estävä matto sekä tukikaiteet ja -kahvat ennaltaehkäisevät vaaratilanteita kylpyhuoneessa. Kylpyammeeseen kannattaa hankkia myös ammelauta. Mieti, ovatko kylpytilat toimivat ja turvalliset, vai tarvitaanko asunnonmuutostöitä. Niistä saat tietoa kuntasi sosiaalitoimesta tai toimintaterapeutiltasi. Ruokaileminen: Liukuestemuovi estää lautasen liikkumisen ja pöydältä putoamisen. Korkeareunainen lautanen tai erillinen lautasreunus helpottavat ruoan saamista aterimiin. Paksuvartiset aterimet parantavat tarttumaotetta. Ruokaillessa painavat aterimet ja raskaspohjaiset mukit saattavat lievittää käsien vapinaa ja antaa voimakkaamman tuntoärsykkeen ja helpottaa näin ruokailuvälineen ohjaamista suuhun. Juomista voi helpottaa pilli, muoviletku, kaksikorvainen muki ja pään kallistamisen ollessa vaikeaa toisesta reunastaan kovera muki. Ohjausta nielemisongelmissa antaa puheterapeutti. Lääkkeiden otto: On tärkeää huolehtia lääkityksen säännöllisyydestä, jotta toimintakykysi säilyisi. Lääkkeiden ottamisen seurantaa helpottaa annostelija eli dosetti, johon voi annostella valmiiksi viikon lääkkeet. Markkinoilla on myös dosetteja, joihin voi ohjelmoida merkkiäänen muistuttamaan lääkkeenottoajasta. Apuvälineiden hankinta 1. Apuvälineiden tarve todetaan - asiakas, omainen, kotipalvelu, kotisairaanhoito, lääkäri, kuntoutushenkilö jne. 2. Yhteys omaan lääkäriin (terveyskeskuslääkäriin) - lääkäri kirjoittaa tarvittavasta apuvälineestä ostopalveluosoituksen tai kirjoittaa lähetteen toiminta-/fysioterapiaan 3.Toiminta-/fysioterapeutti selvittää asiakkaan apuvälinetarpeen - esitiedot, kotikäynti tai poliklinikkakäynti, arviointi 4. Tarvittavat sovitukset -lausunto ja suositukset lääkärille 5. Apuvälineen hankinta tai lainaus - kun päätös on tullut 6. Apuvälineen käytön opetus 7. Seuranta Terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta saa tavallisimpia päivittäisiä toimintoja helpottavia apuvälineitä. Voit myös hankkia niitä itse apuvälineisiin erikoistuneista liikkeistä. Käyttökelpoinen muistuttaja on parkkimittari, jonka voit ostaa edullisesti autotarvikeliikkeestä. Apuvälineitä löytyy myös lääkkeiden puolittamiseen ja lääkepurkkien aukaisuun. Ruokailun apuvälineitä saa apuvälineliikkeistä, lääkityksen apuvälineitä myös apteekeista. Apua arkiaskereisiin -luvun lähteinä: Apuvälinekirja, toim. Anna-Liisa Salminen, 2003 Parkinsonin tauti - oireet, erityisongelmat, hoito, kuntoutus, toim. Suomen Parkinson-liitto, 2000 11
SUOMEN PARKINSON-LIITTO RY PL 905, 20101 Turku Käyntiosoite: Suvilinnantie 2, 20900 Turku Puh. (02) 2740 400 Kuntoutus, puh. (02) 2740 418 Fax (02) 2740 444 Sähköposti: parkinson-liitto@parkinson.fi Suomen Parkinson-liiton kotisivu: www.parkinson.fi Aluetoimistot Helsinki puh. (09) 877 1700 ja 0400 856 005 Kuopio puh. (017) 261 1882 ja 0400 391 853 Tampere puh. (03) 211 0170 ja 0400 924 032 Turku puh. (02) 2740 413 ja 040 512 2352 Oulu puh. (08) 531 7488 ja 0400 856 004 Toimintakeskus Kouluranta Kangasniemi puh. (015) 635 252 ja 040 5702 023 www.boehringer-ingelheim.fi