KREIKAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnitteluosasto 2007 Suvi Ritola
Kreikan eläkejärjestelmä Päivitetty: marraskuu 2007 Lisätietoja: Suvi Ritola puh. 010 751 2634 email: suvi.ritola @etk.fi www.etk.fi Kvtiimi: Mika Vidlund, Jarna Bach, Juha Knuuti, Suvi Ritola Eläketurvakeskus 00065 ELÄKETURVAKESKUS Puhelin 010 7511 Faksi (09) 148 1172 Pensionsskyddscentralen 00065 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn 010 75111 Fax (09) 148 1172 Finnish Centre for Pensions FI00065 Eläketurvakeskus Finland Tel. +358 10 7511, Fax +358 9 148 1172
SISÄLTÖ 1 Yleistä... 5 2 Hallinto... 6 3 Rahoitus... 7 4 Työeläkkeet... 8 4.1 Vanhuuseläke... 8 4.1.1 Oikeus vanhuuseläkkeeseen... 8 4.1.2 Vanhuuseläkkeen määräytyminen... 9 4.1.3 Varhennusmahdollisuudet... 11 4.2 Työkyvyttömyyseläke... 12 4.2.1 Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen... 12 4.2.2 Työkyvyttömyyseläkkeen määräytyminen... 13 4.3 Perhe-eläke... 13 4.3.1 Oikeus perhe-eläkkeeseen... 13 4.3.2 Perhe-eläkkeen määräytyminen... 14 4.4 Pakollinen lisäeläkejärjestelmä... 14 4.4.1 Oikeus eläkkeeseen... 15 4.4.2 Etuudet... 15 4.5 Yrittäjien eläkejärjestelmä... 16 5 Vähimmäiseläketurva... 16 6 Työmarkkinoilla sovittu lisäeläketurva... 16 6.1 Vuoden 2002 laki... 17 6.2 Ryhmäeläkevakuutukset... 17 7 Indeksiturva... 18 8 Verotus... 18 9 Sosiaaliturvasopimukset... 19 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä... 19 Lähteitä ja linkkejä... 21 ELÄKETURVAKESKUS 3
Kreikan eläkejärjestelmä lyhyesti Lakisääteiset eläkejärjestelmät Yleinen sosiaalivakuutusjärjestelmä Maatalousalalla ja yrittäjillä omat järjestelmänsä Toimialakohtaisia järjestelmiä Pakollinen yleinen lisäeläkejärjestelmä ja toimialakohtaisia lisäeläkejärjestelmiä Julkisella sektorilla omat järjestelmänsä Työmarkkinoilla sovittu lisäeläketurva Erittäin vähäistä. Lisäeläkejärjestelmien perustaminen tuli mahdolliseksi vuonna 2002. Eläkeikä Rahoitus Eläkkeen määräytyminen Hallinto Ennen 1.1.1993 vakuutetuilla naisilla 60 ja miehillä 65 vuotta, tämän jälkeen vakuutetuilla 65 vuotta. Oikeus täyteen eläkkeeseen 37 vakuutusvuoden jälkeen iästä riippumatta. Useita varhennusmahdollisuuksia. Jakojärjestelmä. Työntekijän eläkevakuutusmaksu 6,67 % ja työnantajan 13,33 % palkasta. Ennen 1.1.1993 vakuutetuilla maksua peritään ylärajaan 2 226 e/kk asti ja 1.1.1993 jälkeen vakuutetuilla ylärajaan 5 076,51 e/kk asti (v. 2007). Valtio osallistuu rahoitukseen vuosittain noin 1 % BKT:stä vastaavalla summalla. Vuodesta 1993 alkaen vakuutetuilla eläkettä karttuu 2 % vuodessa (70 % 35 vuodessa). Eläkkeen perusteena ovat 5 viimeisen vuoden ansiot. Ennen vuotta 1993 vakuutetuilla eläke lasketaan palkkaluokkataulukon perusteella ja 35 vuodessa on mahdollista saada 80 %:n eläkekarttuma. Perusteena on 5 parhaan vuoden ansiot viimeisten 10 vuoden ajalta. Pakollinen lisäeläketurva on enintään 20 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Yleistä sosiaalivakuutusjärjestelmää hoitaa IKA- ETAM, joka kerää vakuutusmaksut ja toimii myös yhdyslaitoksena sosiaaliturvasopimusasioissa. Työ- ja sosiaaliministeriö valvoo IKA:n toimintaa. Pakollinen lisäeläkejärjestelmä ETEAM toimii IKA:n yhteydessä hallinnollisesti erillisenä yksikkönä. 4 ELÄKETURVAKESKUS
1 Yleistä Taulukko 1. Tilastotietoja väestöstä ja taloudesta Väkiluku (2007) 11,2 milj. Odotettavissa oleva elinikä (2005) Miehet 76,8 Naiset 81,6 Vanhushuoltosuhde (65+/15 64) (2005) 26,8 % Työttömyysaste (2006) 8,9 % Työllisyysaste 15 64v. (2006) 61,0 % BKT/asukas, ostovoimakorjattu (2005) 19 200 BKT:n reaalikasvu (2006) 4,3 % Inflaatio (2006) 3,3 % Keskitulo (2003) 16 739 e/v Lähde: Eurostat Lakisääteinen eläketurva perustuu pääsääntöisesti työntekoon. Sosiaaliturvasta on säädetty useissa eri laeissa ja järjestelmä on hallinnollisesti hajanainen. Suurin osa palkansaajista kuuluu palkansaajien yleiseen sosiaalivakuutukseen, jota hoitaa sosiaalivakuutuslaitos IKA- ETAM. Maatalousalan yrittäjien ja työntekijöiden sosiaalivakuutusta hoitaa OGA ja yrittäjien sosiaalivakuutusta OAEE. Nämä kolme sosiaalivakuutusjärjestelmää kattavat yhteensä reilut 80 % työllisistä. Edellä mainittujen suurten sosiaalivakuutusjärjestelmien lisäksi lakisääteistä työeläketurvaa hoitavat pienemmät erityisalojen eläkekassat, esimerkiksi lakimiesten, insinöörien ja merimiesten kassat. Eri kassoissa eläkkeen saamisen ehtoja, vakuutusmaksuja ja etuuksia koskevat säännökset voivat vaihdella etenkin ennen vuotta 1993 järjestelmään tulleiden osalta. Monet pienet eläkekassat ovat yhdistyneet IKAaan, josta on pyritty luomaan kaikkien yksityisen sektorin palkansaajien laitos. Pienempiä kassoja on kuitenkin edelleen yli 20. Eläkkeiden määräytyminen ja eläkkeen saamisen ehdot ovat erilaiset ennen vuotta 1993 vakuutetuille ja vuodesta 1993 alkaen vakuutetuille. Vuosina 2008 2017 järjestelmiä on tarkoitus yhtenäistää asteittain. Jakson lopussa vanhuuseläkkeen ehtojen on tarkoitus olla samat kaikille palkansaajille ja eläke tulisi laskea yhtenäisellä menetelmällä myös erityisjärjestelmissä ja julkisella sektorilla. Pakolliset lisäeläkkeet muodostavat kiinteän osan työeläketurvaa. Lisäetuuksia maksavat ammattialakohtaiset avustuskassat ja yleinen lisäeläkejärjestelmä ETEAM. Ne IKA:aan kuuluvat työntekijät, jotka eivät kuulu muuhun lisäeläkekassaan, kuuluvat pakollisesti ETEAM:iin. Myös lisäeläketurvaa hoitavia kassoja on pyritty yhdistämään. Yleinen sosiaalivakuutusjärjestelmä kattaa periaatteessa kaikki työntekijät ja yrittäjät ja järjestelmä tarjoaa korkean korvaustason. Käytännössä kuitenkin kaksi kolmasosaa IKA:n ELÄKETURVAKESKUS 5
eläkeläisistä saa minimieläkettä, mihin ovat syinä esimerkiksi vakuutusmaksujen kierto ja rikkonaiset työurat. Vakuutetulle kertyy vakuutusvuosia keskimäärin 25. Työmarkkinoilla sovittu vapaaehtoinen lisäeläketurva on erittäin vähäistä. Laki on rajoittanut työnantajakohtaisia eläkejärjestelmiä, mutta vuonna 2002 säädettiin tällaiset eläkejärjestelmät mahdollistava laki. Lisäeläketurvaa on järjestetty lähinnä suurten yritysten henkilökunnalle. Pienyrityksissä, joita kreikkalaisista yrityksistä valtaosa on, lisäeläkejärjestelyt ovat olleet hyvin harvinaisia. Työeläkejärjestelmä takaa minimieläkkeen niille, joilla vakuutusaikaa ei muuten ole riittävästi. Minimieläke on noin 40 % maan keskipalkasta. Niille Kreikassa pysyvästi asuville kreikkalaisille, jotka eivät muutoin saa riittävää toimeentuloa eläkeiässä, voidaan maksaa työnteosta ja maksetuista vakuutusmaksuista riippumatonta toimeentulotuen luonteista vähimmäiseläkettä. Väestön vanheneminen ja anteliaat eläke-etuudet, esimerkiksi monet vanhuuseläkkeen varhennusmahdollisuudet, asettavat Kreikan eläkejärjestelmän kestävyydelle haasteita. Lisäksi järjestelmän hajanaisuus tekee sen tehottomaksi ja kalliiksi. Köyhyysriski on eläkkeensaajalla suuri huolimatta järjestelmän korkeista teoreettisista korvausasteista, koska eri järjestelmissä etuudet vaihtelevat ja vakuutusmaksujen kierto on yleistä. Vuoden 2002 eläkeuudistuksessa ei järjestelmän kestävyyteen kovin voimakkaasti puututtu. Hajanaisuus on myös edelleen ongelma, vaikka sitä on pyritty vähentämään 1990- luvulta asti. Nyt uusi eläkeuudistus on suunnitteilla (ks. luku 10). 2 Hallinto Palkansaajien sosiaaliturvaa hoitaa sosiaalivakuutuslaitos palkansaajien yhtenäinen vakuutuskassa IKA ETAM (Idryma Koinonikon Asfaliseon Eniaio Tameio Misthoton). Jälkimmäinen osa liitettiin nimeen vuoden 2002 laissa kuvaamaan pyrkimystä kassojen yhdistymiseen. Maatalousalan sosiaaliturvaa hoitaa OGA (Organismos Georgikon Asfaliseon) ja yrittäjien sosiaaliturvaa OAEE (Organismos Asfalisis Eleftheron Epaggelmation). Ennen näiden suurten sosiaalivakuutusjärjestelmien syntyä sosiaaliturvasta huolehtivat lähinnä työnantajien perustamat avustuskassat. Ne ovat saaneet jatkaa toimintaansa itsenäisesti hallituksen valvonnan alaisina. Kassat maksavat lakisääteisiä työeläkkeitä ja sairaanhoitoetuuksia. Erilliset kassat on esimerkiksi lakimiehillä, insinööreillä, merimiehillä ja pankeilla. Lakisääteisiä peruseläkkeitä ja sairaanhoitoetuuksia myöntäviä itsenäisiä kassoja oli toiminnassa 24 vuonna 2006. Palkansaajien vakuutuslaitoksesta IKA-ETAM:ista on ollut tarkoitus luoda kaikkien yksityisen sektorin palkansaajien eläkelaitos. Useat eläkekassat ovatkin yhdistyneet IKA:aan. IKA:n valvonta kuuluu työ- ja sosiaaliministeriölle, joka valvoo myös useimpia muita elä- 6 ELÄKETURVAKESKUS
kejärjestelmiä. IKA:lla on useita paikallistoimistoja. Se huolehtii vakuutusmaksujen keräämisestä ja toimii myös yhdyslaitoksena sosiaaliturvasopimusasioissa. Pakollisten lisäeläkkeiden hallinnosta vastaa Palkansaajien yhdistynyt lisäeläkekassa ETEAM (Eniaio Tameio Epikourikis Asfalisis Misthoton), joka on IKA-ETAM:in yksikkö. Pakollisia lisäeläkkeitä ja/tai sairaanhoitoetuuksia hoitavia itsenäisiä kassoja oli 124 vuonna 2006. Lisäeläkekassoja on tarkoitus yhdistää ja liittää ETEAM:iin. Aiemmin kassa oli nimeltään TEAM. Valtaosa kassoista on sosiaaliministeriön valvonnassa, osa kuuluu työministeriön valvontaan. 3 Rahoitus Eläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Eläkkeet kustannetaan työntekijän ja työnantajan maksuin sekä valtion tuella. Työntekijän eläkevakuutusmaksu on 6,67 prosenttia ja työnantajan 13,33 prosenttia kuukausipalkasta. Vakuutusmaksuja peritään vuodesta 1993 alkaen vakuutetuilta 5 076,51 euron kuukausituloihin (14 kertaa vuodessa) asti ja ennen vuotta 1993 vakuutetuilta 2 226 euron kuukausituloihin asti (v. 2007). Vuodesta 1993 alkaen vakuutettujen osalta valtio osallistuu eläkkeiden rahoitukseen maksamalla IKA:lle 1 % BKT:stä vuosina 2003 2032. Aiemmin kolmikantainen rahoitus oli järjestetty siten, että valtio maksoi vakuutusmaksua 10 % palkasta. Pakollisten ETEAM-lisäeläkkeiden vakuutusmaksut ovat 3 % sekä työntekijältä että työnantajalta. Myös lisäeläkejärjestelmä on jakojärjestelmä. Raskaassa ja terveydelle haitallisessa työssä olevien vakuutusmaksut ovat korkeammat kuin yleiset maksut. Työntekijän maksu on tällöin 8,87 % ja työnantajan maksu 14,73 %. Työnantajamaksua korotetaan vielä yhdellä prosenttiyksiköllä, jos työhön liittyy erityinen riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Taulukko 3. Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2007. Työntekijä Työnantaja Yhteensä Työeläkevakuutus 6,67 % 13,33 % 20 % Pakollinen lisäeläke 3 % 3 % 6 % Sairausvakuutus 2,55 % 5,10 % 7,65 % Työttömyys 1,33 % 3,67 % 5 % Kaikkia vakuutusmaksuja peritään vuodesta 1993 alkaen vakuutetuilta 5 076,51 euron kuukausituloihin asti ja ennen vuotta 1993 vakuutetuilta 2 226 euron kuukausituloihin asti. Minimipalkkaa ansaitsevien osalta valtio kattaa työnantajan vakuutusmaksun kokonaan. Työnantajan vakuutusmaksua alennetaan 2 prosenttiyksikköä, jos kokopäivätyön palkka on alle 587 euroa kuukaudessa (v. 2002). Maanviljelijöiltä peritään 7 %:n suuruista vakuutusmaksua ja yrittäjät maksavat 20 %:n suuruista vakuutusmaksua. ELÄKETURVAKESKUS 7
Valtion virkamiesten eläkkeen maksetaan suoraan budjetista ja valtio kattaa rahoituksen siltä osin kun vakuutusmaksut eivät riitä. Valtio tukee myös tarpeen mukaan eri alojen kassoja. Hajanaisessa järjestelmässä kassojen rahoitus ei ole kovin läpinäkyvää ja kassat saattavat esimerkiksi turvautua eläkkeiden rahoituksessa sairausetuuksia varten kerättyihin varoihin tai toisin päin. Viime aikoina kassojen sijoituksiin on alettu kiinnittää huomiota. Kassojen johdon valintaa on alettu kontrolloida tiukemmin ja sijoitussäännöksiin on suunnitteilla muutoksia. Nyt vakuutuskassat saavat sijoittaa ainoastaan Kreikkaan ja 77 % varoista on sijoitettava valtion obligaatioihin. 4 Työeläkkeet Järjestelmästä maksetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Eläkkeen määräytyminen ja eläkkeen saamisen ehdot ovat erilaiset ennen 1.1.1993 ja sen jälkeen järjestelmään tulleilla. Näiden kahden järjestelmän erottamiseksi niistä käytetään jatkossa nimiä vanha eläkejärjestelmä (ennen 1.1.1993 järjestelmään tulleet) ja uusi eläkejärjestelmä (1.1.1993 lähtien järjestelmään tulleet). Vuonna 1993 ja sen jälkeen vakuutetuilla on eri järjestelmissä, myös julkisella sektorilla, yhtenäiset eläke-etuudet. Heille säädettiin aiemmin liittyneitä heikommat etuudet, joita tosin on jonkin verran parannettu kun järjestelmien eriarvoisuutta on pyritty vähentämään. Ennen vuotta 1993 järjestelmään liittyneillä etuudet voivat vaihdella eri järjestelmissä. Vuosina 2008 2017 järjestelmiä yhtenäistetään asteittain. Jakson lopussa vanhuuseläkkeen ehtojen on tarkoitus olla samat kaikille palkansaajille ja eläke lasketaan yhtenäisellä menetelmällä myös erityisjärjestelmissä ja julkisella sektorilla. Ennen vuotta 1993 vakuutettujen osalta 35 vuodessa kertyvä 80 prosentin korvausaste laskee 70 prosenttiin palkasta (prosenttiyksikön lasku joka vuosi jakson aikana), kun taas vuodesta 1993 alkaen vakuutettujen eläkekarttumaa on jo korotettu niin, että 35 vuodessa kertyvä korvausaste on noussut 60 prosentista 70 prosenttiin. 4.1 Vanhuuseläke 4.1.1 Oikeus vanhuuseläkkeeseen Eläkeikä on uudessa järjestelmässä 65 vuotta ja vanhassa järjestelmässä miehillä 65 ja naisilla 60 vuotta. Uudessa järjestelmässä eläkkeelle jäämistä voi kuitenkin siirtää 67- vuotiaaksi asti, mihin asti myös karttuu eläkettä. Täyden eläkkeen saa sekä uudessa että vanhassa järjestelmässä 37 vakuutusvuoden jälkeen iästä riippumatta. Vanhassa järjestelmässä sekä miehet että naiset saavat täyden eläkkeen 58-vuotiaana 35 vakuutusvuoden jälkeen. Järjestelmä tarjoaa useita mahdollisuuksia siirtyä eläkkeelle ennen yleistä vanhuuseläkeikää (ks. luku 4.1.3). 8 ELÄKETURVAKESKUS
Vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää, että vakuutusmaksuja on maksettu vähintään 4 500 päivältä (15 vuodelta). Äidin hyväksi luetaan vuoden 2003 jälkeen syntyneistä lapsista vakuutusaikaa ensimmäisestä lapsesta yksi vuosi, kahdesta lapsesta 2,5 vuotta ja kolmesta lapsesta 4,5 vuotta. Vakuutusaika voidaan vaihtoehtoisesti lukea myös isän hyväksi. Vanhuuseläkkeessä vakuutusaikana otetaan huomioon myös työkyvyttömyyseläkkeen maksuaika. Sairaus- tai työttömyyskorvauksen maksuaikaa otetaan molempia huomioon enintään 200 päivää viimeisten 10 vuoden ajalta ennen eläkkeen alkamista. Vuonna 2005 säädetyn lain mukaan 65 vuotta täyttäneellä on mahdollisuus ostaa vakuutusmaksuaikaa enintään 150 päivää saadakseen oikeuden eläkkeeseen. 4.1.2 Vanhuuseläkkeen määräytyminen Eläkkeen määräytyminen vanhassa eläkejärjestelmässä Vanhassa järjestelmässä eläke muodostuu perusosasta ja lisäosasta. Eläkkeen määräämistä varten käytössä on 28 palkkaluokkaa. Työntekijän palkkaluokka määräytyy viiden parhaan vuoden ansioiden perusteella 10 viimeisen vuoden ajalta. Eläkeperusteena on 12 kuukauden vuosipalkka ilman pääsiäisen ja joulun ylimääräisiä kuukausipalkkoja. Eläkkeen laskentaan mukaan otettujen vuosien ansiot tarkistetaan eläkkeiden vuosikorotusten mukaisesti. Eläke lasketaan palkkaluokan viitepalkasta kertomalla se eläkeprosentilla (30 70 %). Eläkeprosentti on sitä suurempi mitä pienempi palkka on. Ylimmän palkkaluokan viitepalkka on samalla järjestelmän eläkepalkkakatto. Joidenkin palkkaluokkien viitepalkat (v. 2004) ja eläkeprosentit on koottu taulukkoon 4. Taulukko 4. Joidenkin palkkaluokkien viitepalkat ja eläkeprosentit vuonna 2004 Kuukausieläke saadaan kertomalla päiväkohtainen viitepalkka 25:llä. Päiväpalkan yläraja Palkkaluokka 1 9,94 2 11,83 3 14,07 4 16,53 5 18,90 6 21,36 7 23,63 8 25,70 9 28,10 10 30,15 11 33,13 12 35,92 15 44,98 28 82,33 Lähde: Watson Wyatt: Benefits Report Europe 2005 Viitepalkka/päivä 9,36 11,25 13,53 15,55 17,96 20,40 22,65 24,87 27,17 29,36 31,41 34,23 43,25 80,34 Eläkeprosentti 70 60 55 50 46 43 40 38 36 34 32 30 30 30 ELÄKETURVAKESKUS 9
Viitepalkkoja ja palkkaluokkien rajoja tarkistetaan vuosittain IKA:n päätöksellä kuluttajahintaindeksin muutoksen perusteella. Eläkkeen lisäosa määräytyy vakuutusajan pituuden ja palkkaluokan mukaan. Kun vakuutusaikaa on 3 300 7 799 päivää, lisäosaa karttuu 1 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta jokaista 300 vakuutuspäivän jaksoa kohti. Kun vakuutusaika ylittää 7 800 päivää, karttuu lisäosaa palkkaluokan mukaisen prosentin mukaan jokaista 300 vakuutuspäivää kohti (ks. taulukko 5). Taulukko 5. Eläkkeen lisäosan karttumisprosentti palkkaluokittain Palkkaluokka 1-2 3 4 5 6 7-11 12-28 Vakuutusaikaa 3300-7799 päivää, karttumisprosentti 1 1 1 1 1 1 1 Lähde: Watson Wyatt: Benefits Report Europe 2005 Vakuutusaikaa 7800 päivää tai enemmän, karttumisprosentti 1,5 1,8 1,9 2,1 2,2 2,3 2,5 Eläkkeeseen maksetaan vanhassa järjestelmässä lisää huollettavasta puolisosta ja lapsista. Puolisosta maksettava lisä vuonna 2007 oli 40,77 euroa kuukaudessa. Huollettavasta lapsesta maksetaan lisää, jos lapsi on alle 18-vuotias tai alle 24-vuotias ja opiskelee päätoimisesti tai ilman ikärajaa, jos hän on työkyvytön. Korotus on vanhassa järjestelmässä ensimmäisestä lapsesta 20 %, toisesta 15 % ja kolmannesta 10 % eläkkeestä. Eläke ja siihen maksettavat lisät voivat yhteensä olla enintään sen suuruiset kuin palkkaluokan viitepalkka. Kuukausieläke voi siten olla enintään 25 kertaa viitepäiväpalkka. Vuonna 2007 eläkkeen enimmäismäärä oli 2 172,25 euroa ilman puolisosta ja lapsista maksettavia korotuksia. Eläkkeellä on myös vähimmäismäärä, joka ilman puolisosta ja lapsista maksettavia korotuksia oli 445,37 euroa kuukaudessa vuonna 2007. Eläkkeen määräytyminen uudessa eläkejärjestelmässä Uudessa järjestelmässä eläkettä karttuu 2 % vuodessa (70 % 35 vuodessa). Eläkettä karttuu 65 67-vuotiaana 3 % vuodessa, jos vakuutusvuosia on jo täynnä 35. Eläkkeen perusteena ovat viiden viimeisen vuoden keskiansiot. Kunakin vuonna otetaan huomioon 12 kuukauden ansiot ilman joulun ja pääsiäisen ylimääräisiä palkkoja. Tulot tarkistetaan samalla prosentilla kuin kyseisten vuosien eläkkeitä on tarkistettu, lukuun ottamatta eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden tuloja. 10 ELÄKETURVAKESKUS
Eläkkeen perusteena olevat tulot otetaan vuonna 2007 huomioon 5 076,51 euron kuukausituloihin asti (vuodessa 14 x), joka on myös vakuutusmaksujen perusteena olevan palkan katto. Eläkkeen enimmäismäärä vuonna 2007 on 2 538,28 euroa kuukaudessa. Minimieläke on 70 % vuoden 2002 minimipalkasta. Minimieläkettä on vuodesta 2003 lähtien korotettu eläkkeiden tarkistusten mukaan. Minimieläke oli 453,71 vuonna 2007. Lapsikorotus ensimmäisestä lapsesta on 8 % eläkkeestä, toisesta 10 % ja kolmannesta ja useammasta lapsesta 12 % kustakin. 4.1.3 Varhennusmahdollisuudet Palkansaajien yleisessä sosiaalivakuutuksessa on useita mahdollisuuksia siirtyä eläkkeelle ennen yleistä vanhuuseläkeikää. Vuoden 1993 eläkeuudistuksessa varhennusmahdollisuuksia tiukennettiin uusilta vakuutetuilta, mutta vuoden 2002 eläkeuudistus toi jopa lisää mahdollisuuksia varhennettuun eläkkeeseen ja varhennusvähennystä pienennettiin. Varhennusten käyttöä lisää myös se, että varhennusvähennyksiä ei useimmiten tehdä täysimääräisinä, koska suurin osa IKA:n eläkeläisistä saa minimieläkettä, johon varhennusvähennystä ei tehdä. Varhennusvähennys on 1/267 kuukautta kohti eli 4,5 % vuodessa. Sekä vanhassa että uudessa järjestelmässä on oikeus täyteen eläkkeeseen 37 vakuutusvuoden jälkeen iästä riippumatta. Ennen vuotta 1993 järjestelmään tulleilla on seuraavat mahdollisuudet jäädä eläkkeelle ennen yleistä vanhuuseläkeikää: Miehet voivat jäädä vähentämättömälle eläkkeelle 62 vuoden ja naiset 57 vuoden ikäisinä, jos he ovat maksaneet vakuutusmaksut vähintään 10 000 päivältä (33 vuodelta). Sekä miehet että naiset voivat jäädä vähentämättömälle eläkkeelle 58 vuoden ikäisinä, jos he ovat maksaneet vakuutusmaksut 35 vuodelta. Äidit, joilla on alle 18-vuotias tai työkyvytön lapsi, voivat saada vähentämättömän eläkkeen 55 vuoden ikäisinä. Vakuutusaikaa tulee olla vähintään 5 500 päivää (18 vuotta). Eläke voidaan maksaa vähennettynä jo 50 vuoden iästä. Raskaassa tai terveydelle haitallisessa työssä olleet miehet voivat jäädä vähentämättömälle eläkkeelle 60 vuoden ja naiset 55 vuoden ikäisinä. Vakuutusaikaa on oltava vähintään 4 500 päivää (15 vuotta), josta raskasta työtä vähintään 3 600 päivää (12 vuotta). Vähintään 1 000 päivää raskasta työtä täytyy olla tehty eläkettä edeltävien viimeisten 13 vuoden aikana. Jos työn kestoa koskevat edellytykset eivät täyty, eläke voidaan maksaa vähennettynä. Sekä miehet että naiset voivat saada täyden eläkkeen 55-vuotiaana, jos vakuutusaikaa on täynnä 35 vuotta ja tästä 25 vuotta on ollut raskaassa tai terveydelle haitallisessa työssä. Vähennetty varhaiseläke voidaan maksaa miehille 60 vuoden ja naisille 55 vuoden iästä. Vakuutusmaksut on täytynyt maksaa 4 500 päivältä (15 vuodelta) ja viimeisten viiden vuoden aikana 100 päivältä joka vuosi. ELÄKETURVAKESKUS 11
Vuonna 1993 ja sen jälkeen järjestelmään tulleita koskevat seuraavat vanhuuseläkkeen varhennusta koskevat määräykset: Sekä miehet että naiset voivat saada vähennetyn eläkkeen 55-vuotiaana, jos vakuutusaikaa on 10 500 päivää (35 vuotta). Eläkettä vähennetään jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkeikä alittaa 65 vuotta. Sekä miehet että naiset voivat saada vähennetyn eläkkeen 60 vuoden iästä, jos he ovat olleet vakuutettuja vähintään 4 500 päivää. Eläkettä vähennetään jokaista kuukautta kohti, jolla eläkeikä alittaa 65 vuotta. Raskaassa tai terveydelle haitallisessa työssä vähintään ¾ vaadittavasta 4 500 päivän vähimmäisvakuutusajasta olleet miehet ja naiset voivat jäädä eläkkeelle 60 vuoden iästä lähtien ilman, että eläkettä vähennetään. Äidit, joilla on alle 18-vuotias tai työkyvytön lapsi ja jotka ovat olleet vakuutettuja vähintään 6 000 päivää (20 vuotta), voivat saada vanhuuseläkkeen vähentämättömänä 55 vuoden iästä ja vähennettynä 50 vuoden iästä. Raskaaksi tai terveydelle haitalliseksi on luokiteltu tehtäviä 150 eri kategoriassa. Kaivosalan yms. lisäksi mukana on esimerkiksi rakennustyö, sairaanhoito, leipomotyö, lääkkeiden, meikkien, autojen, juuston ja salamin tuotanto sekä valtion tv-kanavien juontotehtävät. Vuonna 2006 eläkkeelle siirtyneistä miehistä noin 16 % sai eläkkeen 65 vuoden eläkeiän perusteella ja naisista 30 % 60 vuoden eläkeiän perusteella. Miehillä 4,6 % eläkkeistä oli varhennusvähennyksellä vähennettyjä, naisista vähennetty eläke myönnettiin 17 %:lle. Miehistä 40 % ja naisista 14 % sai ennenaikaisen eläkkeen raskaan tai terveydelle haitallisen työn perusteella. Miehistä 9 % ja naisista 0,4 % sai eläkkeen 35 työvuoden täyttymisen perusteella. Työkyvyttömyyden perusteella eläkkeen sai 17 % miehistä ja 15 % naisista. 4.2 Työkyvyttömyyseläke 4.2.1 Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen Henkilön katsotaan olevan täysin työkyvytön, jos hän on vähintään vuoden ajan kyvytön ansaitsemaan yli 1/5 vastaavan tehtävän normaaliansioista. Jos henkilö on kyvytön ansaitsemaan yli 1/3 normaaliansioista, saa hän 75 % eläkkeestä ja jos henkilö on kyvytön ansaitsemaan yli ½ normaaliansioista, saa hän 50 % eläkkeestä. Vakuutusaikaa tulee olla yhteensä 15 vuotta (4 500 päivää). Viiden vuoden (1 500 päivän) vakuutusaika riittää, jos tästä ajasta kaksi vuotta (600 päivää) on työkyvyttömyyttä edeltävän viiden vuoden aikana. Alle 21-vuotiaalta työntekijältä edellytetään vähintään vuoden (300 päivän) vakuutusaikaa. 21 vuotta täyttäneillä vakuutusaikaedellytys kasvaa 120 päivää jokaista vuotta kohden 1 500 päivän vakuutusaikaan asti. 12 ELÄKETURVAKESKUS
4.2.2 Työkyvyttömyyseläkkeen määräytyminen Eläkkeen määräytymisperusteena on vanhuuseläke, joka on karttunut työkyvyttömäksi tuloon mennessä. Työkyvyttömyyseläkkeen perusteena oleva vanhuuseläke lasketaan eri tavalla vanhassa ja uudessa järjestelmässä, kuten luvussa 4.1 on esitetty. Täysin työkyvyttömälle työkyvyttömyyseläke on 100 % karttuneesta vanhuuseläkkeestä. Jos työkyvyttömyysaste vähintään 67 %, eläke on 75 %, ja jos työkyvyttömyysaste on vähintään 50 %, eläke on 50 % vanhuuseläkkeestä. Eläkkeeseen maksetaan lisää, jos eläkeläinen on toisen henkilön jatkuvan avun tarpeessa. Vanhassa järjestelmässä lisä voi olla enintään 543,60 euroa kuukaudessa (v. 2007). Uudessa järjestelmässä lisä vastaa neljäsosaa vuoden 1991 BKT:sta henkeä kohti kuukausitasolle laskettuna ja eläkkeiden korotusten mukaan tarkistettuna. Eläkkeeseen voidaan myös maksaa korotusta huollettavista perheenjäsenistä samoin kuin vanhuuseläkkeeseen (ks. 4.1.2). Eläkkeen vähimmäis- ja enimmäismäärät ovat samat kuin vanhuuseläkkeessä. Vanhassa järjestelmässä minimieläke on 445,37 euroa kuukaudessa ja uudessa järjestelmässä 453,71 euroa kuukaudessa. Maksimieläke ilman perheestä maksettavia korotuksia on vanhassa järjestelmässä 2 172,25 euroa kuukaudessa ja uudessa järjestelmässä 2 538,28 euroa kuukaudessa. Työskentely työkyvyttömyyseläkkeen ohella on mahdollista, kun ansiot jäävät edellä mainittujen työkyvyttömyysasteen mukaisten ylärajojen alle. 4.3 Perhe-eläke 4.3.1 Oikeus perhe-eläkkeeseen Myös perhe-eläkkeen ehdot ovat erilaiset sen mukaan, onko edunjättäjä liittynyt järjestelmään ennen 1.1.1993 vai sen jälkeen. Vanhassa eläkejärjestelmässä perhe-eläkettä voidaan maksaa naisleskelle, puolisonsa elätettävänä olleelle työkyvyttömälle miesleskelle, lapselle tai taloudellisesti riippuvaiselle vanhemmalle tai lapsenlapselle. Uudessa järjestelmässä perhe-eläkettä voidaan maksaa mies- ja naisleskelle tai lapselle. Eronneella puolisolla on vuonna 2004 säädetyn lain mukaan oikeus leskeneläkkeeseen sekä vanhassa että uudessa järjestelmässä, jos hän on täyttänyt 65 vuotta eikä ole avioitunut uudelleen. Perhe-eläkkeen myöntämiseksi edunjättäjän on täytynyt maksaa vakuutusmaksut vähintään 15 vuodelta (4 500 päivältä) tai vähintään 5 vuodelta (1 500 päivältä), jos vakuutusaikaa oli vähintään vuosi (300 päivää) kuolemaa edeltäneiden viiden vuoden aikana. Leskeneläkkeen saamiseksi avioliiton on täytynyt kestää vanhassa järjestelmässä vähintään kuusi kuukautta tai jos edunjättäjä oli eläkkeellä, kaksi vuotta. Uudessa järjestelmässä avioliiton on täytynyt kestää vähintään vuoden, tai jos edunjättäjä oli eläkkeellä, kaksi vuotta. Tätä vaatimusta ei ole, jos puolisolla on elätettävä lapsi. Uudessa järjestelmässä les- ELÄKETURVAKESKUS 13
keneläkkeen saamiseksi lesken tulee olla työkyvytön (vähintään 67 %) tai hänen ansioidensa tulee olla alle 40 kertaa ammattitaidottoman työntekijän päiväpalkka. Sekä vanhassa että uudessa järjestelmässä puolisolla on iästä riippumatta oikeus leskeneläkkeeseen kolmen vuoden ajan kuolemaa seuraavan kuukauden alusta alkaen. Eläke jatkuu kolmen vuoden jakson jälkeen, jos leski ei ole ansiotyössä, ei saa muuta eläkettä tai on vähintään 67-prosenttisesti työkyvytön. Jos leski työskentelee tai saa eläkettä, myönnetään 50 % täydestä leskeneläkkeestä. Vähennetty tai lakkautettu eläke maksetaan täytenä 65 vuoden iästä. Jos puoliso jatkaa työntekoa tai saa muuta eläkettä, leskeneläke on 70 %. Lapselle eläkettä voidaan maksaa, jos hän on alle 18-vuotias tai opiskelee päätoimisesti ja on alle 24-vuotias. Työkyvyttömälle lapselle eläkettä maksetaan iästä riippumatta. 4.3.2 Perhe-eläkkeen määräytyminen Vanhassa järjestelmässä leskeneläke on 70 % ja uudessa järjestelmässä 50 % edunjättäjän karttuneesta tai maksussa olleesta eläkkeestä. Jos leski kolmen vuoden jakson jälkeen työskentelee tai saa muuta eläkettä, myönnetään 50 % täydestä leskeneläkkeestä. Vähennetty tai lakkautettu eläke maksetaan täytenä 65 vuoden iästä. Jos leski jatkaa työntekoa tai saa muuta eläkettä 65 ikävuoden täyttämisen jälkeen, leskeneläkkeestä myönnetään 70 %. Lapseneläke on vanhassa järjestelmässä 20 % edunjättäjän karttuneesta tai maksussa olleesta vanhuuseläkkeestä lasta kohden. Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, lapseneläke on 60 %. Jos lapsia on useampia, voi eläke kuitenkin olla enintään 80 % edunjättäjän eläkkeestä. Uudessa järjestelmässä lapseneläke on 25 % karttuneesta tai maksussa olleesta vanhuuseläkkeestä ja täysorvon eläke 50 %. Vanhassa järjestelmässä taloudellisesti riippuvaisille vanhemmille tai lapsenlapsille maksettava eläke on 20 % eläkkeestä. Perhe-eläkkeet eivät yhteensä voi ylittää edunjättäjän karttuneen tai maksussa olleen eläkkeen määrää. Uudessa järjestelmässä perhe-eläkkeet ovat vähintään 80 % edunjättäjän karttuneesta tai maksussa olleesta eläkkeestä. 4.4 Pakollinen lisäeläkejärjestelmä Suurin osa työntekijöistä kuuluu johonkin pakolliseen lisäetuusjärjestelmään. Lisäeläketurvaa järjestävät yleinen lisäeläkejärjestelmä ETEAM sekä lukuisat ammatti- ja työpaikkakohtaiset kassat. Eri kassojen tarjoamat etuudet vaihtelevat, mutta niiden tulee olla vähintään samantasoiset kuin ETEAM:ssa. Ammatti- tai työpaikkakohtaisen kassan jäsenyys on pakollinen kaikille kyseisellä alalla tai kyseisessä ammatissa työskenteleville palkansaajille ja yrittäjille. Lisäeläkejärjestelmiä on pyritty yhdistämään ETEAMiin. Yhdistyminen on kuitenkin edennyt hitaasti ja järjestelmä on edelleen erittäin hajanainen. 14 ELÄKETURVAKESKUS
Yleinen lisäeläkejärjestelmä ETEAM kattaa kaikki ne palkansaajat, jotka eivät kuulu johonkin muuhun lisäeläkekassaan. Vuonna 2005 järjestelmään kuului yli puolet kaikista palkansaajista. ETEAM toimii IKA:n yhteydessä hallinnollisesti erillisenä yksikkönä. Järjestelmästä maksetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. 4.4.1 Oikeus eläkkeeseen Eläkeikä pakollisissa lisäeläkejärjestelmissä on sama kuin palkansaajien yleisessä järjestelmässä. Oikeus vanhuuseläkkeeseen edellyttää myös ETEAM-järjestelmässä, että työntekijä on ollut vakuutettuna vähintään 4 500 työpäivää (15 vuotta). Jos ala tai ammattiryhmä on kuulunut ETEAM:iin alle kuusi vuotta, vaaditaan vakuutusaikaa 1 000 päivää. Kuudennesta vuodesta alkaen vakuutusaikavaatimus kasvaa vuosittain 175 päivällä 4 050 päivään asti ja sen jälkeen vielä 150 päivällä vuodessa 4 500 päivään asti. Oikeus työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeeseen edellyttää, että työntekijä on ollut vakuutettuna 1 500 työpäivää, joista vähintään 600 eläkettä edeltävien viiden viimeisen vuoden aikana. Jos ala tai ammattiryhmä on kuulunut ETEAM:iin alle kuusi vuotta, vakuutusaikavaatimus on 700 päivää, joista 300 viimeisten viiden vuoden aikana järjestelmään liittymisen jälkeen. Kuudennesta vuodesta alkaen vakuutusaikavaatimus kasvaa 100 päivällä vuodessa 1 500 päivään asti. 4.4.2 Etuudet Eläke voi olla 35 vakuutusvuoden jälkeen enintään 20 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Ennen vuotta 1993 vakuutukseen tulleiden vanhuuseläke muodostuu tasasuuruisesta perusosasta, siihen maksettavasta ansiosidonnaisesta lisästä ja vakuutusajan pituuden mukaan määräytyvästä lisäosasta. Eläkkeen perusteena oleva palkka määräytyy samoin kuin yleisen sosiaalivakuutuksen vanhuuseläkkeessä. Vuonna 1993 ja sen jälkeen vakuutukseen tulleilla eläkettä karttuu 0,571 prosenttia vuodessa. Vanhuuseläke on aina vähintään viisi kertaa ammattitaidottoman työntekijän vähimmäispalkan suuruinen. Perhe-eläke lasketaan samoilla prosenteilla kuin peruseläketurvassa karttuneesta tai maksussa olleesta vanhuuseläkkeestä. Leskeneläke on siis vanhassa järjestelmässä 70 % puolison maksussa olleesta tai karttuneesta lisäeläkkeestä ja lapsen eläke 20 % tästä eläkkeestä lasta kohden. Perhe-eläkkeet voivat yhteensä olla enintään 100 % edunjättäjän eläkkeestä. Uudessa järjestelmässä leskeneläke on 50 % edunjättäjän karttuneesta tai maksussa olleesta lisäeläkkeestä ja lapseneläke 25 % lasta kohden. Työkyvyttömyyseläke on järjestelmästä karttuneen vanhuuseläkkeen suuruinen. Sen vähimmäismäärä on sama kuin vanhuuseläkkeessä. ELÄKETURVAKESKUS 15
4.5 Yrittäjien eläkejärjestelmä Yrittäjiä on kaikista työllisistä lähes 40 %. Kolme suurinta yrittäjien eläkkeitä hoitavaa laitosta (TEBE, TAE ja TSA) yhdistyivät vuonna 1999 yhdeksi eläkelaitokseksi, OAEE:ksi. Vuodesta 1993 alkaen järjestelmään tulleilla eläkejärjestelmä vastaa palkansaajien järjestelmää lukuun ottamatta eläkkeiden perusteena olevien ansioiden määrittelyä. Yrittäjät maksavat vakuutusmaksua 20 % arvioiduista ansioista, jotka määritellään viitteellisten tuloluokkien mukaan. Tuloluokassa ansiot nousevat vuosien mittaan. Eläke lasketaan viitteellisen tuloluokan perusteella. Maanviljelijöillä ja maataloustyöntekijöillä on oma pakollinen sosiaalivakuutusjärjestelmänsä OGA. Myös pienten kylien käsityöläiset, muut yrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat kuuluvat OGA:aan. Aikaisemmin OGA:aan kuuluvilta ei peritty vakuutusmaksuja, mutta vuodesta 1998 alkaen vakuutusmaksu on ollut 7 %. Sekä OAEE:n että OGA:n vakuutettujen perheenjäsenet kuuluvat vakuutukseen eivätkä maksa itse vakuutusmaksuja. Järjestelmistä maksetaan työkyvyttömyys-, perhe- ja vanhuuseläkkeiden lisäksi myös sairausvakuutus- ja äitiysetuuksia. 5 Vähimmäiseläketurva Työeläkejärjestelmästä maksetaan minimieläkettä ilman tuloharkintaa, jos eläkeoikeus jää alle minimirajan. IKA:n eläkkeensaajista noin 2/3 saa minimieläkettä. Kreikassa on myös toimeentulotuen luonteinen vähimmäiseläkejärjestelmä, josta maksetaan työskentelystä ja maksetuista vakuutusmaksuista riippumattomia vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä Kreikassa pysyvästi asuville Kreikan kansalaisille. Eläkkeet ovat tuloharkintaisia. Vanhuuseläkkeen ikäraja on 65 vuotta. Järjestelmän hallinnosta huolehtii OGA. EKAS-järjestelmästä voidaan maksaa vakuutusmaksuista riippumatonta, tuloharkintaista lisää pienituloisille eläkeläisille. Vuonna 2004 lisään oli oikeus, jos nettotulot kaikista lähteistä jäivät alle 6 565 euron vuodessa, verotettavat tulot eivät ylittäneet 7 656 euroa vuodessa eivätkä koko talouden verotettavat tulot 11 913 euroa vuodessa. Enimmillään etuus oli 141 euroa kuukaudessa. Vuonna 2006 tätä etuutta sai 347 000 henkeä. 6 Työmarkkinoilla sovittu lisäeläketurva Vapaaehtoiset lisäeläkejärjestelyt eivät ole Kreikassa yleisiä. Lakisääteiset eläkkeet ja pakolliset lisäeläkkeet tarjoavat ainakin teoriassa korkean korvausasteen ja laki on aiemmin kieltänyt työmarkkinaosapuolten sopimat eläkejärjestelmät. Toisen pilarin eläkkeet kattavat tällä hetkellä vain noin 5 10 % työntekijöistä. Yksilölliset eläkevakuutukset eivät ole kovin suosittuja. Ne maksetaan useimmiten kertakorvauksena ja kuukausieläkkeet ovat har- 16 ELÄKETURVAKESKUS
vinaisia. Hallitus on kuitenkin nimennyt tavoitteekseen kolmen pilarin eläkejärjestelmän luomisen. 6.1 Vuoden 2002 laki Vuoden 2002 laki loi puitteet vapaaehtoisille työmarkkinasopimuksiin perustuville lisäeläkejärjestelmille. Järjestelmät voivat olla työnantajakohtaisia, ammatillisia tai työnantajien ja työntekijöiden sopimia, ja vakuutettuja on oltava vähintään 100. Järjestelmät voivat olla joko maksu- tai etuusperusteisia. Uuden lain mukaisia työmarkkinaperusteisia lisäjärjestelmiä on perustettu vasta neljä. Etenkin verokohtelun epäselvyys on hidastanut kehitystä (ks. luku 8). Lisäeläkejärjestelmiä koskevat myös samat sijoitussäännökset kuin lakisääteistä eläketurvaa hoitavia kassoja. Ne voivat siis sijoittaa ainoastaan Kreikkaan ja osakkeisiin vain 23 % ja obligaatioihin 77 %, mutta säännöksiin suunnitellaan parhaillaan muutoksia. 6.2 Ryhmäeläkevakuutukset Monikansallisilla ja muilla suurilla yrityksillä on lähinnä korkeapalkkaisille työntekijöille suunnattuja eläkkeen säästämisjärjestelmiä, joita kohdellaan laissa vakuutussopimuksina. Yleisimmin eläketurvaa on järjestetty vakuutusyhtiössä ryhmäeläkevakuutuksena, deposit administration fund (DAF) -muotoisena. Etuusperusteiset järjestelmät ovat aikaisemmin olleet vallitsevia, mutta nykyään maksuperusteisia järjestelmiä on jo enemmän. Lisäeläketurvaan sisältyy yleisemmin työkyvyttömyys- ja perhe-eläke kuin vanhuuseläke, koska pakollisessa järjestelmässä työkyvyttömyys- ja perhe-eläke perustuvat eläketapahtumaan mennessä karttuneeseen eläkkeeseen eikä tulevaa aikaa oteta huomioon. Vanhuuseläke kuuluu vakuutukseen lähinnä niillä, joiden tulot ylittävät pakollisten järjestelmien ansiokaton. Työntekijät pääsevät eläkejärjestelmään yleensä 21 tai 25 vuoden ikäisenä. Työskentelyä tulee olla yleensä kaksi kuukautta. Järjestelmään pääsevät tavallisesti kaikki pysyvässä työsuhteessa olevat kokopäivätyöntekijät. Miesten vanhuuseläkeikä on tavallisesti 65 ja naisten 60 vuotta. EU-direktiivin edellyttämää miesten ja naisten eläkeikien yhdenmukaistamista ei siten ole toteutettu muutoin kuin uusissa eläkejärjestelmissä. Varhaiseläkkeelle voi usein siirtyä 5 10 vuotta aikaisemmin työnantajan suostumuksella. Eläkettä kuitenkin vähennetään varhennusta vastaavasti. Kreikkalaiset yritykset maksavat vanhuuseläkkeen usein kertakorvauksena, mutta monikansallisissa yrityksissä jatkuvat eläke-etuudet ovat tavallisempia. Eläkettä karttuu tällöin usein 0,50 0,75 % pakollisen eläketurvan ansiokaton alle jäävästä tulosta ja 1,5 2 % tämän ylittävän tulon osalta palvelusvuotta kohden. Tavoitteena on 70 80 prosentin kokonaiseläketaso pakolliset eläkkeet mukaan lukien. ELÄKETURVAKESKUS 17
Maksuperusteisissa järjestelmissä vakuutusmaksu on tavallisesti 3 % ansiokaton alittavasta palkasta ja 5 20 % sen ylittävästä osasta. Ansiokatto ei ole sama kuin pakollisessa eläketurvassa, mutta lähes vastaava. Maksuprosentti voi myös olla sama koko palkasta, jolloin se on yleensä 5 12 %. Yleensä alemman tason työntekijöillä prosentti on pienempi ja ylemmän tason työntekijöillä suurempi. Leskeneläkettä maksetaan etuusperusteisessa järjestelmässä usein 50 60 % eläkkeellä olevan edunjättäjän vanhuuseläkkeestä tai tulevan ajan sisältävästä karttuneesta vanhuuseläkeoikeudesta. Leskelle maksettavat kertakorvaukset ovat yleisiä ja maksuperusteisissa järjestelmissä muunlaisia etuuksia ei juuri myönnetäkään. Ne ovat 1 4 kertaa vuosipalkan suuruisia. Lapseneläkkeitä ei yleensä ole. Täydellisen työkyvyttömyyden tapauksessa eläke maksetaan kertakorvauksena. Lyhytaikaisen työkyvyttömyyden ajalta voidaan maksaa 50 100 % kuukausipalkasta työkyvyttömyyden asteesta riippuen. Eläkettä maksetaan enintään vuoden ajan. Lakisääteistä velvoitetta eläkeoikeuden turvaamiseen työsuhteen päättymisen jälkeen ei ole. Jos vapaakirjaoikeus syntyy, se edellyttää usein pitkää työsuhdetta. Vapaakirjaoikeus on myös usein osittainen. Monikansallisissa yrityksissä vapaakirjaoikeudet ovat yleisempiä. Tavallisesti eläkeoikeudesta säilyy silloin viiden työvuoden jälkeen puolet ja 10 vuoden jälkeen koko eläke. Työntekijän maksuosuutta vastaava eläkeoikeus säilyy tai vakuutusmaksut maksetaan takaisin. 7 Indeksiturva Eläkettä laskettaessa eläkkeen perusteena olevat tulot tarkistetaan samalla prosentilla kuin kyseisinä vuosina eläkkeitä on tarkistettu. Maksussa olevia eläkkeitä tarkistetaan vuosittain hallituksen päätöksen mukaan, yleensä kuluttajahintaindeksin muutoksen mukaisesti. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2006 painotettiin vähimmäiseläkkeiden korotuksia. Tuolloin OGA- ja EKAS-järjestelmien eläkkeitä korotettiin 7 %, kun IKA:n ja ETEAM:in eläkkeitä korotettiin 4 %. 8 Verotus Lakisääteisten järjestelmien eläkkeet ovat eläkkeensaajalle veronalaista ansiotuloa. Lakisääteisen perus- ja lisäeläkejärjestelmän vakuutusmaksut ovat työnantajalle kokonaan verotuksessa vähennyskelpoisia. Samoin työntekijän maksut ovat työntekijälle vähennyskelpoisia. Vapaaehtoiset, ryhmäeläkevakuutuksesta maksetut eläkkeet ovat verottomia. Työnantajan maksamat maksut hyväksyttyyn lisäeläkejärjestelmään ovat verovähennyskelpoisia 1 500 euroon asti vuodessa (v. 2005). Rajaan sisältyvät vanhuuseläkemaksujen lisäksi myös 18 ELÄKETURVAKESKUS
perhe- ja työkyvyttömyyseläkemaksut. Ylimenevä osa ei ole työnantajalle vähennyskelpoinen ja se voidaan myös katsoa työntekijän verotettavaksi etuudeksi. Työntekijä voi vähentää hyväksyttyyn ryhmäeläkevakuutukseen maksettuja maksuja vuodessa korkeintaan 1 100 euroa. Raja sisältää vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkemaksut sekä sairausvakuutusmaksut. Uusia työmarkkinaperusteisia lisäeläkejärjestelmiä koskevat verosäännökset ovat olleet epäselviä koska niistä ei vuoden 2002 laissa ole säädetty, vaan veromenettelystä päätetään erikseen. Esillä on ollut kaava, jonka mukaan vakuutusmaksut ovat työnantajalle ja työntekijälle kokonaan vähennyskelpoisia ja eläkkeet verollisia. Kuitenkin on esitetty, että jatkuvat eläkkeet olisivat verollisia ja kertasummana maksetut eläkkeet verottomia. Tämä johtaisi tietysti eläkkeiden maksamiseen yleensä kertasummana. Myös sijoitustuottojen verotus on ollut avoinna. Yksilöllisen henkivakuutuksen maksuista voi vähentää verotuksessa 40 %, kuitenkin vähintään 440,21 euroa vuodessa. Enintään maksuja voi vähentää 1 000 euroa vuodessa (v. 2005). 9 Sosiaaliturvasopimukset Lakisääteiseen vakuutukseen kuulumisesta, vakuutusaikojen hyväksilukemisesta, eläkkeiden määräytymisestä ja eläkkeiden maksamisesta toiseen maahan ovat Suomen ja Kreikan välillä voimassa EU-asetuksen 1408/71 ja sen toimeenpanoasetuksen 574/72 määräykset. EU-asetus on ylikansallista lainsäädäntöä ja sitä sovelletaan silloinkin, kun kansalliset säädökset poikkeavat sen määräyksistä. EU-asetus ei koske Kreikan pakollista lisäeläketurvaa. Suomen ja Kreikan välillä on myös edelleen voimassa sosiaaliturvasopimus, joka on kuitenkin jäänyt merkityksettömäksi kahden EU-maan välillä. 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä Kreikan eläkejärjestelmään tehtiin suurempi uudistus viimeksi vuonna 2002, mutta väestön ikääntymisestä aiheutuviin ongelmiin uudistus ei kovin voimakkaasti puuttunut. Merkittävimmät uudistukset tehtiin 1990-luvun alussa, jolloin etuuksia heikennettiin uusilta vakuutetuilta. Tämän jälkeen yritykset uudistaa järjestelmää kestävämpään suuntaan ovat törmänneet ammattiyhdistysten voimakkaaseen vastustukseen. Kreikassa vanhushuoltosuhteen arvioidaan nousevan 26 prosentista 56 prosenttiin vuosina 2005 2050. Vuonna 2001 tehtyjen laskelmien mukaan eläkemeno kasvaisi 12,3 prosentista 22,6 prosenttiin BKT:stä vuosina 2009 2050. Arvioiden mukaan eläkejärjestelmän vaje on lähes 400 miljardia euroa. Järjestelmän kustannuksia kasvattaa myös se, että järjes- ELÄKETURVAKESKUS 19
telmässä on monia mahdollisuuksia siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle eikä työnteon jatkaminen ole kannattavaa. EU, OECD ja IMF pitävät pikaista eläkeuudistusta välttämättömänä järjestelmän kustannusten hillitsemiseksi. Kreikka on aikonut vastata ongelmiin ensisijaisesti työllisyyttä tukemalla. Kreikan hallituksen nimeämä komitea julkisti syksyllä 2007 raporttinsa tarvittavista uudistuksista. Raportin mukaan esimerkiksi eläkkeellesiirtymisikää tulee nostaa ja varhaiseläkemuotoja karsia sekä puuttua vakuutusmaksujen kiertoon. Esillä on jälleen ollut myös ennen vuotta 1993 vakuutettujen naisten 60 vuoden eläkeiän nostaminen. Ammattiyhdistykset ja oppositio ovat jo teilanneet raportin ehdotukset ja myös asianosaiset ministeriöt ovat vähätelleet raportin merkitystä uudistuksen suunnittelussa. Työntekijäjärjestöt ovat kieltäytyneet neuvotteluista hallituksen kanssa, koska haluavat ensin hallitukselta valmiita ehdotuksia. Yksi Kreikan järjestelmän haasteista on sen hajanaisuuden vähentäminen. Etuuksia myöntävien laitosten suuri määrä sekä lainsäädännön hajanaisuus tekevät järjestelmän vaikeasti hallittavaksi ja myös epätasa-arvoiseksi. Hajanaisuuden takia vakuutettua koskevat säännökset voivat olla ristiriitaisia tai jopa kirjaamattomia, joten vakuutettujen ja vakuutuslaitosten oikeuksien ja velvollisuuksien selkeä määrittely on hankalaa. Tämä aiheuttaa myös vakuutusmaksujen kiertoa ja oikeudellisia ongelmia. Hajanaisuus yhdessä jakojärjestelmärahoituksen ja valtion vaihtelevien tukien kanssa heikentää järjestelmän läpinäkyvyyttä, jota pahentaa myös pienempien kassojen puutteellinen raportointi. Hajanaisuuden vähentäminen oli tavoitteena jo 1990-luvun alun uudistuksessa, kuten myös 2002 eläkeuudistuksessa. Vuoden 1992 laki yhtenäisti jo uusien vakuutettujen etuudet eri järjestelmissä. Tavoitteena on yhdistää alakohtaisia kassoja IKA-ETAM:iin ja ETEAM:iin. Monet kassat ovatkin yhdistyneet, mutta prosessin edistyminen on ollut hidasta. Järjestelmän yhtenäistäminen on jälleen tulevan eläkeuudistuksen yhtenä tavoitteena. Hallituksen tavoitteena on vähentää vakuutusmaksujen kiertoa ja parantaa vakuutettujen palvelua ottamalla käyttöön alan yhteiset tietokonejärjestelmät ja rekisterit. Myös tarkastusja maksujen keräysmenetelmiä pyritään kehittämään. Vakuutuskassojen varojen sijoitussäännösten uudistamista mietitään parhaillaan. Nykyiset säännökset ovat vanhentuneita ja sallivat sijoitukset ainoastaan Kreikkaan ja 23 % varoista voidaan sijoittaa osakkeisiin ja loput obligaatioihin. 20 ELÄKETURVAKESKUS