Viima
Viima Teräs ei ole mikään paha poika, mutta ei hän kilttikään ole. Hänen viimeinen mahdollisuutensa on koulu, joka muistuttaa vähän akvaariota ja paljon vankilaa. Heti aluksi Mahdollisuuksien talossa Viimalta takavarikoidaan skeittilauta ja pian kiellettyjen asioiden listalla on koko entinen elämä. Autiossa tehtaassa Viima tutustuu kapinalliseen Intiaan. Intia opettaa hänet suunnistamaan kaupunkiviidakossa ja näkemään asioita, jotka ovat näkymättömiä muille. Sitten Viima löytää koulun kellarista salaisuuden joka hengittää. Minä varoitan teitä nyt. Tarinastani on tulossa synkempi.
Minä olen Viima
ja kaksitoista. Ei yhtään hullumpi ikä. Ja silti se voi olla pahinta mitä pojalle tapahtuu. Pahempaa kuin joutua elinrosvojen sieppaamaksi tai jäädä ikuiseen jälki-istuntoon. Olla kaksitoista on kahdeksan auton ketjukolari. Se on juuttumista pää alaspäin vuoristorataan.
Tämä on myös tarina Intiasta
joka on tyttö - vaikka myös paljon enemmän
Tämä on tarina joukosta lapsia
ja eräästä tehtaasta
Tehdas on tyhjä, sen ikkunat ja kaikki muukin siellä on rikki. Jo pihalta näkee, että paikassa on pimeä, niin pimeä, että tarvitset taskulampun tai samanlaiset silmät kuin rotilla. Tehtaan kyljessä seisoo torni. Se kohoaa korkealle kaiken yläpuolelle ja sieltä näkee melkein koko kaupungin. Ylös pääsee pelkän tuntoaistin varassa. Jos kuitenkin käyttäisit taskulamppua, näkisit pian, että seinät on maalattu täyteen kuvia ja kirjoituksia ja hetken paikka näyttäisi muinaisilla merkeillä kirjaillulta luolalta.
Me huolehditaan toisistamme
Mahdollisuuksien talo
Mahdollisuuksien talo on metallinen rakennus korkean aidan takana. Sen ikkunat ovat valtavia kuin seinät. Sen seinät ovat terästä. Mahdollisuuksien talo muistuttaa vähän akvaariota tai suurta televisioruutua. Sen käytävillä liikkuu vain kunnollisia lapsia ja kunnianhimoisia opettajia.
Millainen lapsi saa mahdollisuuden Mahdollisuuksien talossa? Mitä pahaa tarinan poika on tehnyt? Onko hän ryöstänyt pankin, ajanut isältä varastamallaan autolla sisään kioskin seinästä vai päästänyt vapaaksi eläinkaupan kissat? Vai tehnyt jotain muuta ihmeellistä. Ei, ei, kaikkeen ei.
Kotona
Minua syytetään karkailemisesta. Kaikki alkoi, kun eräänä päivänä päätin matkustaa pois. Juuri sillä hetkellä en ajatellut, että tulisin koskaan takaisin. Se oli sellainen päivä.
Viiman tehdas
Ennen kuin aloitan tarinan, näytän sinulle yhden paikan. Se on tehdas ja autio. Se ei kuulu kenellekään. Kukaan ei omista sitä. Kukaan ei huolehdi siitä. Se seisoo toisella puolella junarataa keskellä ränsistynyttä puutaloaluetta. Se on suuri kuin linna ja musta kuin eläin tai reikä vuoressa. Pidän siitä heti.
Hylätyt paikat ovat täynnä mahdollisuuksia Onko sinulla jokin oma paikka/paikka jossa viihdyt, olet turvassa? Missä se on? Mikä tekee siitä erityisen?
Ensimmäinen ja siksi tärkein kipinä Tärkein Viiman tarinaan vaikuttanut paikka löytyi entisen kotitalon aidan takaa hylätyltä tontilta. Myöhemmin rakennus paloi, mutta oli ehtinyt synnyttää kipinän.
seuraavassa kirjaan Viima vaikuttaneita vaikuttavia paikkoja
ensimmäinen on aina tärkein
Vanha keksitehdas sijaitsi silloisen kotini lähellä. Itse asiassa aidan takana. Silloin kuusivuotias poikani Kuura löysi sen kaverinsa kanssa. Paikka oli tosi iso ja sokkeloinen. Se oli hylätty joskus vuosia sitten. Keksitehdas ei ollut tyhjä. Sitä piti omana huoneena joukko kotoaan karanneita nuoria. Yhden huoneen ovessa oli lappu, johon tyttö oli kirjoittanut: Älä sotke. Minä asun täällä. Keksitehdas ja viesti Intian viesti ovessa oli ensimmäinen kipinä kirjaan. Yksi kipinä ei kuitenkaan riitä. Kirjaa kirjoitetaan pitkään.
Oli myös muita paikkoja.
eräs autio sairaala
Tarinaan vaikutti myös käärmeiden valtaama saari
Viima kuvitettuna Jani Ikonen
Kirjoittaminen on ollut aina suuri seikkailu
Valokuvat: Seita Parkkola, Helena Ojala ja Essi Nieminen Piirrokset: Jani Ikonen