1(7) Oikeus- ja työministeri Jari Lindström 1. Savonlinna nimettävä saaristokunnaksi Savonlinnan maantieteellinen asema Savonlinnan kokonaispinta-ala on 3597 km2, mistä 1354 km eli 38 % on vesistöä. Laaja maaseutu on harvaan asuttua ja todelliset kuljettavat välimatkat pitkiä vesistöjen vuoksi. Saaristoinen asutusrakenne aiheuttaa kaupungille palvelujen järjestämisessä miljoonaluokan lisämenot mm. kuljetus-, lossi-, kunnallistekniikka- ja palveluverkkokustannuksina. Savonlinnan kaupungin saaristoalueilla asuu vakinaisesti lähes 1800 henkilöä. Savonrannan kunta liittyi Savonlinnaan vuoden 2009 alusta lukien ja Kerimäki sekä Punkaharju 2013 alusta lukien. Nämä kuntaliitokset lisäsivät entisestään haasteita välimatkojen kasvaessa, kun vesistöjen rikkoma alue laajeni merkittävästi. Saaristoisuuden aiheuttamat lisäkustannukset Savonlinna ja muut Etelä-Savon saaristo-osakunnat eivät pitäneet oikeudenmukaisena valtionosuusjärjestelmän uudistusta, joka ei tunnista saaristoisuuden ja vesistöisyyden aiheuttamia lisäkustannuksia kuntien palvelutuotannolle ja palvelujen järjestämiselle. Savonlinna käynnisti yhdessä Etelä-Savon muiden saaristo-osakuntien ja Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa selvityksen saaristoisuuden ja vesistöisyyden vaikutuksesta kuntien kustannuksiin. Selvityksessä on ensimmäistä kertaa Suomessa arvioitu järjestelmällisesti saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvia kustannuksia. Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Alue- ja kuntatutkimusyksikkö Spatian tekemä selvitys osoittaa sen, että saaristoisuus ja vesistöisyys aiheuttavat kuntien palvelutuotannossa ja palveluiden järjestämisessä lisäkustannuksia. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä 2015 ei kohtele oikeudenmukaisesti saaristoisia ja vesistöisiä kuntia. Tutkimuksen mukaan saaristoisuuden ja vesistöisyyden aiheuttamat välittömät kustannukset ovat Savonlinnassa noin 3 miljoonaa, mutta kokonaiskustannukset nousevat jopa 10 miljoonaan euroon. Suurimmat kustannukset aiheutuvat vesistöisyyden aiheuttamasta koululaisten kuljetusmatkojen pidentymisestä. Myös saaristoalueita palvelevat koulut lisäävät kustannuksia. Välttämättömät satamat ja vesipelastustoimi aiheuttavat merkittävät kustannukset, joita ei kuivan maan kunnissa ole. Vesistöt ja saaret aiheuttavat lisäkustannuksia sosiaali- ja terveyspalveluille, kaavoitukselle ja rakennusvalvonnalle. Vesistöisyys ja saaristoisuus lisäävät myös vesi- ja viemärilaitoksen verkkojen rakentamis- ja huoltokustannuksia. Kaupungin hallinnoimat kadut ja tiet ovat keskustoissa, joissa sillat lyhentävät välimatkoja. Siltojen rakentamisen ja ylläpitämisen kustannukset aiheutuvat vesistöisyydestä. Vesistöjen takana asuvien matkat ovat pidempiä kuin olisivat linnuntietä myötäilevää
2(7) reittiä pitkin. Nämä kaartotiet ovat kuitenkin valtion tai yksityisten omistuksessa ja huolenpidossa, joten niiden rakentaminen ja kunnossa pitäminen ei lisää kaupungin kustannuksia, kuten ei asukkaiden matka-aikojen pidentyminenkään. Sen sijaan kaupungin palveluiden järjestämiseen liittyvät matka-aikojen pidentymiset eri hallinnonaloilla lisäävät kustannuksia. Saaristoisuus ja vesistöisyys vaikuttavat huomattavasti myös Savonlinnan keskustaajaman toiminnan kustannuksiin. Kaupunkisuunnittelun optimimuoto on neliö. Käytännössä sekä luontoon liittyvät (vesistöt, vuoristot) että ihmisen rakentamat olosuhteet (liikenneväylät, tehtaat) muovaavat kaupunkien yhdyskuntarakenteiden maantieteellisiä muotoja ja ulottuvuuksia (Halme 1999) ja vievät niitä etäämmäksi optimista. Savonlinna on tästä erityisestä poikkeavuudesta malliesimerkki. Kaupungin tai kunnan sijoittuminen pääasiassa saarille lisää useimmiten infrastruktuurikustannuksia optimaaliseen alueyksikköön verrattuna. Esimerkiksi Savonlinnan keskusta on rakennettu alun perin kolmelle saarelle, joilta se on kasvanut 14 km pituiseksi ja kapeimmillaan alle 500 metriä levyiseksi nauhaksi. Sen kouluverkoston ja muun infrastruktuurin ylläpitäminen edellyttää enemmän yksiköitä kuin vastaavan kokoisessa neliön muotoisessa optimikaupungissa tarvittaisiin. Savonlinnan sivistystoimi on laskenut tästä aiheutuvan ainakin kahden ylimääräisen päiväkodin ja kolmen kouluyksikön ylläpidon verrattuna vastaavan kokoiseen (24 km2) optimineliöön. Jos ne voitaisiin korvata isoimmilla yksiköillä, kustannuksia säästyisi liki neljä miljoonaa euroa. Muilla toimialoilla keskustaajaman epätaloudellisen yhdyskuntarakenteen katsotaan aiheuttavan samansuuntaiset kustannusvaikutukset. Esimerkiksi kotihoidon kustannusten on arvioitu olevan saaristoisuuden ja pitkien etäisyyksien ja matkustamisen vuoksi noin 30% korkeammat, kuin ne toisenlaisissa, kaupunkimaisissa olosuhteissa olisivat. Näin laskien Savonlinnan saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvat kustannukset nousevat yli 10 miljoonan euron. Selvityksen tuloksena todetaan myös, että saaristoisuuden ja vesistöisyyden seurauksena vaikeutuvat liikenneolosuhteet ovat merkittävä kuntien palvelujen tuotanto- ja järjestämiskustannuksiin vaikuttava olosuhdetekijä. Asiointietäisyystarkastelu osoittaa, että vesistöisyys aiheuttaa Etelä-Savossa monin paikoin merkittävää asiointimatkojen pitenemistä. Tämä on leimallisesti vesistöjen rikkomien alueiden ongelma. Sitä ilmenee Etelä-Savon rikkonaisten järvialueiden lisäksi Varsinais-Suomen saaristossa, kun taas vähävetisillä manneralueilla, kuten Etelä-Pohjanmaalla, eivät asiointimatkat pitene juuri lainkaan. Syrjäisyystarkastelu puolestaan osoittaa saaristoisuuden ja vesistöisyyden olevan huomattava syrjäisyyttä aiheuttava tekijä. Juuri vesistöjen rikkomat ja eristämät alueet ovat kaikkein syrjäisimpiä. Tämän vuoksi selvityksessä johdettu liikenneolosuhteet huomioon ottava syrjäisyysluku olisi syrjäisyyden mittarina todelliset syrjäisyyden olosuhteet paremmin huomioon ottava kuin nykyisin käytössä oleva ympyräetäisyyksiin perustuva syrjäisyysluku. Uuden syrjäisyysluvun käyttö toisi valtion-osuusjärjestelmän syrjäisyyden lisäosan laskennassa Etelä-Savon entisille saaristoosakunnille (Hirvensalmi, Mikkeli ja Savonlinna) ja nykyisille saaristokunnille (Enonkoski, Puumala, Sulkava) yhteensä noin yhdeksän miljoonan euron lisäyksen valtionosuuksiin. Punkaharjun ja Kerimäen kuntaliitokset ovat entisestään vaikeuttaneet kaupungin taloudellista tilannetta Punkaharjun ja Kerimäen kunnat liittyivät Savonlinnan kaupunkiin vuoden 2013 alusta lukien. Näiden kuntien talous oli kuntaliitostilanteessa jo erittäin heikko. Liitteenä olevasta taulukosta selviää, että vuonna 2011 Savonlinna täytti vain yhden kriisikuntakriteerin kun kuntaliitoskunnat Pinkaharju ja Kerimäki täyttivät neljä kriteeriä. Valtionosuusmenetykset Uuden vuoden 2015 alusta voimaan tulleen valtionosuusjärjestelmän tavoite oli järjestelmän yksinkertaistaminen ja valtionosuuskriteerien vähentäminen. Saavutettavuus ja syrjäisyys haluttiin
3(7) katsoa valtionosuuksia määritettäessä yhdeksi kriteeriksi. Kun vanhassa järjestelmässä painopiste oli kustannusten ja tarve-erojen tasauksessa, uuden järjestelmän tavoitteena on tasata kuntien tuloja. Valtionosuusjärjestelmän muutoksella tavoiteltiin myös neutraaliutta suhteessa kuntaliitoksiin niin, etteivät valtionosuusmenetykset tai -lisäykset vaikuttaisi kuntaliitosten toteutumiseen. Yksinkertaisuuskriteerin vuoksi saaristolisä suunniteltiin alkujaan poistettavaksi sekä saaristokunnilta että saaristo-osakunnilta. Lopulta saaristolisä poistettiin vain saaristo-osakunnilta. Saaristokuntien saaristolisä nousi uudistuksessa noin 2 miljoonalla vuoden 2014 tasosta ja se on vuonna 2015 noin 14,3 milj. euroa. Saaristo-osakuntien menetykset vaihtelivat ja olivat yhteensä 6,1 miljoonaa euroa. Etelä-Savon saaristo-osakunnista Hirvensalmi menettää vuonna 2015 saaristolisää noin 80 000 euroa, Mikkeli noin 17 400 euroa ja Savonlinna noin 1 230 000 euroa vuoteen 2014 verrattuna. Valtionosuusjärjestelmän sisäiset muutokset eivät lisää valtion kustannuksia. Kuntatasolla osuuksien uudelleen allokointi sen sijaan tuottaa voittajia ja häviäjiä. Uuden valtionosuusjärjestelmän muutosten laskennalliset vaikutukset kokonaisuudessaan kaikki valtionosuustekijät huomioiden vuoden 2014 tasossa lisäävät Mikkelin valtionosuutta n. 6,6 milj. euroa, mutta vähentävät Savonlinnan valtionosuuksia n. 1,8 milj. euroa. Kun otetaan huomioon vielä se, että Mikkelin veroprosentti ennen valtionosuusjärjestelmän muutoksia oli 20 % ja Savonlinnan 22 %, voidaan todeta muutosten olevan kohtuuttomia Savonlinnan kaupungin kannalta. Savonlinnan kaupungin menettämät valtion työpaikat Savonlinnan kaltaiset aluekeskuskaupungit ovat joutuneet väliinputoajan asemaan valtion työpaikkojen uudelleenorganisoinnissa ja alueellistamisessa. Valtion työpaikkoja on alueellistettu vain maakuntakeskuksiin samalla kun maakunnan sisällä tehtävät valtion paikallishallintoratkaisut vievät työpaikkoja aluekeskuksista maakuntakeskuksiin. Savonlinnan kaupunki onkin menettänyt viimeisten 15 vuoden aikana n. 300 valtion työpaikkaa. Yliopiston kansainvälisen viestinnän laitoksen menetys sen siirryttyä vuoden 2009 syksyllä Joensuuhun, jonka seurauksena Savonlinna menetti noin 120 työpaikkaa. Yksikössä opiskeli 360 opiskelijaa. Erilaisissa valtion aluehallintoyksikköjen uudelleenorganisoinneissa on Savonlinna aina menettänyt oman paikallishallintoyksikköaseman sekä työpaikkoja toimintojen hallinnon keskittyessä maakuntakeskukseen Mikkeliin. Puolustusvoimien varikko lakkautui vuoden 2008 alusta ja työpaikat siirrettiin Mikkeliin. Samoin esimerkiksi VR on siirtänyt toimintojaan ja kymmeniä työpaikkoja Imatralle. MEK:in contact center lakkautettiin Savonlinnasta 2008. Lisäksi on menetetty mm: Finnair 27, Aholahden sotilasvarikko 14, työpaikat Mikkeliin, sotilaspiiri Mikkeliin, 20 työpaikkaa, tulli, Posti-Tele varikko, syyttäjätoimisto ja ulosotto Mikkeliin, verotoimiston lakkauttaminen ja keskuspaikka Mikkeliin, luotsipiiri Lappeenrantaan. Päivystysasetus nostaa kustannuksia Uuden päivystysasetuksen myötä Savonlinnan keskussairaalassa ei enää synnytetä ja leikkaustoiminta on matalan komplikaatioriskin päivystystoimintaa, päiväkirurgiaa ja elektiivistä kirurgiaa. Muutokset koskettavat myös tehohoitoa, sisätauteja, ensihoitoa ja päivystystä. Muutokset ovat käynnistyneet vuoden 2015 aikana ja jo nyt voidaan todeta, että ostot naapurisairaaloista ovat päivystysasetuksen myötä kasvaneet merkittävästi. Esimerkiksi ostot muista erikoissairaanhoidon yksiköistä olivat vuoden 2015 kesäkuussa 1,4 milj. suuremmat kuin vastaavana aikana v. 2014. On arvioitu, että vuositasolla kustannukset kasvavat noin 3 milj.. Lisäksi potilaiden kuljettaminen
4(7) aiheuttanee kuljetuskapasiteetin lisäämisen tarpeen, jonka kustannus sekin on jo yhden varustellun auton osalta 0,7 milj., kuljetuskustannusten kasvusta puhumattakaan. Merkittävä riski on ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus sekä osaajien siirtyminen toisaalle toimintojen muuttuessa. Sairaanhoidollinen koulutus on myös uhattuna, mikäli koulutukseen liittyvät harjoittelupaikat vähentyvät. Savonlinnan kaupunki esittää: 1. Savonlinna nimetään saaristokunnaksi, 2. valtionosuuslakia ja -järjestelmää tarkistetaan niin, että saaristo-osakunnille palautetaan valtionosuusuudistuksessa menetetyt valtionosuudet 3. syrjäisyysluvun laskentaa kehitetään niin, että laskennassa otetaan huomioon todelliset asiointietäisyydet linnuntie-etäisyyden sijaan. 2. ETELÄ-SAVON KÄRÄJÄOIKEUDEN SAVONLINNAN KANSLIA MAAKUNNAN KAKSIJAKOISUUS Etelä-Savon maakunta on kaksijakoinen: Mikkelin talousalue ja Savonlinnan talousalueen muodostama Itä-Savo ovat selkeästi omia kokonaisuuksiaan, joiden välillä ei juurikaan tapahdu luontaista asiointia. Itä-Savo poikkeaa maakunnan läntisistä osista siinä, että Itä-Savo on isojen vesistöjen rikkomaa pitkien välimatkojen aluetta. Tästä johtuen Savonlinnasta on muodostunut oma selkeä talous- ja asiointialueen keskus, jonka ihmisille asiointi Mikkelissä ei ole luontevaa ja aiheuttaa kohtuutonta vaivaa. KÄRÄJÄOIKEUS VERKON MUUTOSPAINEET JA SAVONLINNAN KANSLIAN ISTUNNOT Yhteiskunnan muuttumisesta johtuvaa käräjäoikeusverkoston sinänsä välttämätöntä uudistamista ei Etelä-Savon osalta tule toteuttaa siten, että Etelä-Savon käräjäoikeuden Savonlinnan kanslia lopetetaan. Savonlinnan kanslian muuttaminen pelkäksi istuntopaikaksi ei ole missään tapauksessa toimiva vaihtoehto. Etelä-Savon käräjäoikeuden Savonlinnan kansliassa on vuosittain n. 166 istuntopäivää. On myös huomattava, että Etelä-Savon käräjäoikeus toimii Järvi-Suomen ainoana merioikeutena ja aikaisemmin niitä on istuttu Savonlinnassa. Merioikeusjutuista meriselityksille on luonteenomaista kiire: laivojen odotuttaminen satamassa on kallista. Riippumatta käräjäoikeuden koosta, rikosasioiden moninkertaisesta määrästä suhteessa riita- ja hakemusasioihin seuraa, että pääpaino on rikosasioissa: miten niiden käsittely järjestetään siten, ettei ruuhkautumista tapahdu. Vaikkakin riita-asiat ovat lähtökohtaisesti vaikeusasteeltaan aivan eri luokkaa kuin rikosasiat, niin myös rikosasioissa esiintyvien vaikeiden ja erittäin työläiden juttujen määrää ei ole syytä vähätellä. Mikäli Savonlinnassa olisi ainoastaan istuntopaikka, merkitsee se sitä, että Mikkelistä tehdään Savonlinnaan istuntovierailuja saman verran vuodessa.
5(7) MIKKELIN JA SAVONLINNAN MAANTIETEELLINEN VÄLIMATKA JA SEN AIHEUTTAMAT ONGELMAT Mikkelin ja Savonlinnan välinen etäisyys on 105 kilometriä. Koska tieyhteys ei ole erityisen nopeaa tietä, on matkaan varattava aikaa yhteen suuntaan noin 1 tunti 45 minuuttia. Tämä merkitsee sitä, että tilanteessa, jossa Savonlinnassa on vain istuntopaikka, pelkästään istuntomatkoihin kuluu aikaa noin 3,5 tuntia/istunto ja vuositasolla karkeasti arvioiden noin 550 tuntia. Kun istunnoissa on säännönmukaisesti vähintäänkin kaksi henkilöä, tuomari/notaari ja käräjäsihteeri, istuntomatkat vaativat aikaa yli 1.000 tuntia vuodessa. Todellisuudessa istuntoja tulisi olemaan em. määrää enemmän. Tämä johtuu siitä, että kun käräjäsihteerit ovat niin oikeutettuja kuin velvollisiakin noudattamaan virka-aikaa, istuntojen aikalaskelmat olisi tehtävä tämän mukaisesti. Vailla merkitystä eivät myöskään ole käräjämatkoista aiheutuvat melkoiset kustannukset. Huomioon on otettava lisäksi se, että Savonlinnassa istutaan viikoittain lähes säännönmukaisesti vähintäänkin kahdessa salissa. Tästä seuraa, että tien päällä on kaksi työparia yhtä aikaa. Ellei tuomioistuinta sitovalla tavalla määrätä, että sivuistuntopaikan, tässä tapauksessa Savonlinnan, talousalueen jutut on pakko istua sivuistuntopaikalla, edellä esitetystä seuraa myös, että Savonlinnan talousalueen jutut tultaisiin keskittämään varsin nopeasti niin suuressa määrin kuin mahdollista Mikkeliin. Tästä seuraa merkittäviä ongelmia kaikille oikeudenkäyntiin osallistuville henkilöille, niin jutun asianosaisille, kuultaville kuin todistajillekin. VAIKUTUS ASIANAJOTOIMINTAAN Asianajajat ovat ammatinharjoittajia, jotka saavat toimeentulonsa asianajopalvelujen myynnistä. On varmasti totta, että asianajajan ja tuomarin välinen kanssakäyminen, olipa se ammatillista tai muuta, saadaan nykyaikaisilla viestivälineillä toimivaksi, vaikka tuomari ja asianajaja olisivat eri kaupungeissa. Tämä ei kuitenkaan ole asianajotoiminnan koko kuva. Säilyttääkseen asemansa markkinoilla asianajat joutunevat käräjäoikeuden lakatessa vakavasti harkitsemaan toimintansa painopisteen siirtämistä Mikkeliin. Tästä taasen seurannee Savonlinnan talousalueen asianajopalvelujen varsin nopea alasajo. Kun tämä yhdistetään uhkakuvaan istuntojen siirtymisestä enenevässä määrin Mikkeliin, merkitsee se sitä, että Savonlinnan talousalueen asukkaille oikeussuojan saaminen merkitsee kohtuutonta vaivannäköä. YHTEISTYÖ POLIISIN, SYYTTÄJÄN JA KÄRÄJOIKEUDEN VÄLILLÄ Riippumatta käräjäoikeuden koosta, rikosasioiden moninkertaisesta määrästä suhteessa riita- ja hakemusasioihin seuraa, että pääpaino on rikosasioissa: miten niiden käsittely järjestetään siten, ettei ruuhkautumista tapahdu. Vaikkakin riita-asiat ovat lähtökohtaisesti vaikeusasteeltaan aivan eri luokkaa kuin rikosasiat, niin myös rikosasioissa esiintyvien vaikeiden ja erittäin työläiden juttujen määrää ei ole syytä vähätellä. Rikosasioissa ei ole kysymys pelkästään käräjäoikeuden vaikutusvallan piiriin kuuluvista asioista. Rikosvastuun toteutuminen edellyttää yhteistyötä esitutkinnasta vastaavan poliisin, syyttäjätoimesta vastaavien kihlakunnansyyttäjien ja tuomitsemistoiminnasta vastaavan käräjäoikeuden välillä. Jotta kaikkien kolmen tahon työskentely rikosvastuun toteuttamiseksi olisi järjestettävissä mahdollisimman taloudellisesti, tuottavasti ja tehokkaasti, poliisitutkinnan, syyttäjätoimen ja käräjäoikeuden tulee sijaita samalla paikkakunnalla. Savonlinnan osalta tilanne on tällainen: toteutetun poliisin organisaatiouudistuksen jälkeenkin Savonlinnassa suoritetaan poliisitutkintaa käräjäoikeuden toimenkuvan kannalta katsottuna aivan
6(7) samalla tavalla kuin tähänkin saakka. Savonlinnassa toimii myös yhteistyön kolmas osapuoli eli Itä- Suomen syyttäjänviraston Savonlinnan palvelutoimisto. SAVONLINNAN KANSLIAN TOIMITILAT Etelä-Savon käräjäoikeuden Savonlinnan kanslialla on 2000 luvulla saneeratut hyvät ja täysin riittävät toimitilat. Vastaavasti toimintojen keskittäminen Mikkeliin edellyttää merkittävää lisätilojen hankkimista. Edellä esitetyistä syistä johtuen Etelä-Savon käräjäoikeuden Savonlinnan kanslian lakkauttaminen on toteuttamiskelvoton vaihtoehto. 3. Savonlinnan työllisyystilanne ja työllisyyden kuntakokeilu Etelä-Savon vaikein työllisyystilanne on perinteisesti ollut Savonlinnassa, jonka työttömyysaste on ollut hyvin pitkään maakunnan korkein. Heinäkuussa 2015 työttömyysaste oli 17,8 %, mikä oli nyt toiseksi korkein maakunnassa. Ns. laaja työttömyysaste heinäkuussa oli 23,1 %, sillä työttömänä oli 2824 henkilöä ja palveluissa 873 henkilöä. Rakennetyöttömiin luettavia työttömistä on 1745. Vuonna 2012 Savonlinnan kaupunki ja siihen kuntaliitoksen kautta liittyneet Kerimäki ja Punkaharju hakivat mukaan valtakunnalliseen työllisyyden kuntakokeilu-projektiin. Kuntakokeilun tavoitteena on alentaa rakennetyöttömyyttä ja kehittää kunnallisia työllistymistä edistäviä palveluja. Vuonna 2014 Savonlinnan työttömyysaste ei enää ollut maakunnan korkein, sillä työttömyysasteen kasvu pysähtyi ja pitkäaikaistyöttömien määrä laski edellisvuotta alemmaksi. Tämä saatiin aikaan tavoitteellisella työllistämismahdollisuuksien etsimisellä kaupungin omasta organisaatiosta. Kaupunki on suurin työnantaja Savonlinnassa, joten on luontevaa, että sen piiristä on löydettävissä potentiaalisia tehtäviä. Kaupungin toimialat työllistivät vuoden 2014 aikana lähes 200 pitkäaikaistyötöntä. Tempo-Economicsin vuonna 2015 tekemän KTH-analyysin mukaan kaupunki työllistää työttömiä jo enemmän kuin yritykset ja kolmas sektori. Kaupungin oman työllistämisen kautta syntyneet työllistämismahdollisuudet ovat erittäin tärkeä työpaikkalisä kaupungissa, jonka työvoiman kysyntä on pääasiassa sesonkiluonteista (matkailu) ja toisaalta voimakkaasti suhdanteista riippuvaista (vientiteollisuus). Avoimien työpaikkojen tarjonta on koko ajan vähentynyt. Kuntakokeilussa on rakennettu kaupungille työllistämismalli. Työllistämistoiminta kuitenkin pysähtyi kesäkuussa 2015, kun Etelä-Savon TE-toimisto linjasi, ettei se myönnä kunnille työllistämistukea kuin velvoitetyöllistämiseen. Palkkatukimäärärahaa olisikin kiireellisesti saatava lisää, sillä kaupunki oli varautunut työllistämään myös nuoria kuluvana vuonna. Savonlinnassa on työttömänä lähes 400 nuorta (7/2015). Palkkatukien loppuminen näkyy jo kaupungin työttömyysasteen ja pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden kasvuna. Kaupungin palkkatukityöllistäminen aiheuttaa kuluja, mutta kuntakokeilussa tehtyjen laskelmien mukaan työllistämisen synnyttämät hyödyt euroina ovat merkittävästi suuremmat kuin siitä aiheutuvat menot. Yksi tärkeimmistä tuloksista kunnan ja valtion talouden kannalta on se, että Kelan työmarkkinatuen rahoituksesta kaupungille aiheutuvien menojen kasvu pystyttiin pysäyttämään kohdentamalla määrätietoisesti kuntakokeilun palvelut ja kaupungin työllistäminen vaikeimmin työllistyviin eli Kelan työmarkkinatukea 500 p. (v. 2015 300 p.) saaneisiin. Kuntakokeilussa on ollut kaikkiaan 644 asiakasta, mikä on runsas viidennes (23 %) Savonlinnan työttömistä. Kuntakokeilun käynnistämässä työllisyyspalvelussa vaikeasti työllistyville on tarjottu henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa, johon palveluun TE-toimistolla ei enää ole riittävästi resursseja. Pitkään työttömänä olleiden valmiudet käyttää työllistymispalveluita internetin kautta ovat huomattavasti keskimääräistä heikommat eikä sähköinen palvelu myöskään vastaa heidän palvelutarpeitaan. Kuntakokeilun yksilölliset tarpeet huomioon ottava pitkäaikaistyöttömän henkilökohtainen ohjaus on siten entistäkin tarpeellisempaa. Kuntakokeilussa on kehitetty ja tarjottu vaikeasti työllistyville myös muita palveluja, kuten mm.
7(7) - terveystarkastukset perusterveydenhuollossa, - työ- ja toimintakyvyn arvioinnit ostopalveluina, - perustettu kaupungin työpaja, - koulutettu työvalmentajia, - ohjattu asiakkaita työelämän lupa- ja korttikoulutuksiin ja IT-taitojen päivityskoulutuksiin, - kokeiltu monipuolista ryhmätoimintaa kuntouttavassa työtoiminnassa, - ohjattu asiakkaita hoiva-avustajakoulutukseen. Kuntakokeilun avulla vaikeimmin työllistettävien työkykyä ja työelämävalmiuksia on pystytty ylläpitämään, mikä on välttämätöntä varauduttaessa työvoiman vähentymiseen ja jatkuvaan ikääntymiseen. Vaikeimmin työllistettävien palvelujen siirto kokeiluluonteisesti kaupungille Savonlinnan kaupunginhallitus on 31.8.2015 päättänyt esittää työ- ja elinkeinoministeriölle pitkäaikaistyöttömien asioiden hoidon siirrosta kokeiluluontoisesti Savonlinnan kaupungille. Kaupungin näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista, että kun kaupunki rahoittaa yli puolet työmarkkinatuen kustannuksista, sillä tulisi olla nykyistä enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa vaikeimmin työllistettävien palvelujen tuottamiseen ja sitä kautta työmarkkinatukimenojen kustannusten kasvun hillitsemiseen. Savonlinnan kaupunki esittää toteutettavaksi kunnallista työllisyyskokeilua, jossa voimavarat ja työllistämisvastuu yhdistettäisiin Tanskan mallin mukaisesti. Kaikki savonlinnalaiset työttömät, joille on maksettu Kelan työmarkkinatukea 300 päivää passiivisesti, siirrettäisiin sitä mukaa kaupungin työllisyyskokeilun asiakkaiksi. Kaupungilla on erinomaiset valmiudet toteuttaa nopeaa työllistämistä jo kuntakokeilussa toteutetun kaupungin työllistämismallin mukaisesti. Sen on myös todettu olevan kaupungille kokonaistaloudellisesti edullista. Erityisen tärkeää kokeilussa olisi tukea kaupungin työllistämistyössä olleiden siirtymistä työn päättymisen jälkeen avoimien työmarkkinoiden töihin. Sitä voitaisiin tukea esim. niin että kokeilussa olisi erillinen määräraha siihen, että työllistävä yritys voisi kouluttaa työntekijänsä työvalmentajaksi, joka käyttäisi osan työajastaan työllistettyjen työntekijöiden ohjaukseen. Kokeilun määrärahasta yritykselle voitaisiin korvata myös työllistetyn ohjaukseen käytetyn ajan kustannukset. Kokeilussa on hyvät edellytykset ottaa huomioon myös alueelliset erityispiirteet, kun asiakkaat ja työnantajat työssäkäyntialueella tunnetaan. Kokeilun toteuttaminen työssäkäyntialueellisesti selvitetään (mahdollinen Enonkosken, Rantasalmen ja Sulkavan osallistuminen). Kokeilun toteuttaminen edellyttää, että säädettävän kokeilulain kautta kunta tekee päätökset palkkatuen ja muiden työvoimapalvelumäärärahojen käytöstä. Kokeilussa palveluohjaajalle voidaan osoittaa tietty määräraha asiakkaidensa työllistämiseksi. Ohjaaja ja asiakas suunnittelevat yhdessä, mitä palveluja asiakas tarvitsee ja mitä hänelle hankintaan, mikä sitouttaa myös asiakkaan toteuttamaan suunnitelmaansa. Siksi henkilökohtainen tuki, monialainen ohjaus ja räätälöidyt palvelut ovat välttämättömiä. Tanskan mallin mukaan kokeilussa ostettaisiin työllistymistä edistäviä palveluja myös palvelun tuottajilta, kuten kuntakokeilussakin on tehty.
1000 euroa Kriisikuntamittarit TP 2011 Savonlinna TP 2012 Kerimäki TP 2012 Punkaharju TP 2012 Savonlinna TP2012 TP2013 TP2014 TA2015 Vuosikate 5 066 14 875 240 1 129 4 846 12 052 9 533 Ilman harkinnanvaraista rahoitusavustusta negatiivinen Tuloveroprosentti 20,50 21,00 20,75 20,50 20,59 21,00 22,00 22,00 Vähintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin painotettu keskiarvo 19,38 *) Lainakanta/asukas 1 543 2 793 2 902 2 240 2 389 2 729 2 984 3 141 Ylittää maan keskiarvon (2 261) vähintään 50 % Taseen alijäämä 1 519-4 396-1 265-5 703-11 364-14 871-9 684-8 804 Taseessa kertynyttä alijäämää Omavaraisuusaste 65,70 15,20 40,40 56,60 51,10 49,72 50,64 49,98 Alle 50 % Suhteellinen velkaantuneisuus 36,40 56,30 54,00 48,90 50,50 55,68 54,40 55,63 Vähintään 50 % *) vuoden 2012 tuloveroprosentti on liittyneiden kuntien painotettu keskiarvo *) TP 2011 Savonlinna, TP 2012 yhdistelty