Itkua, naurua ja hauskanpitoa Hei! Olemme Elina ja Jasmin, Mikkelin kaupungin kesäkuun kesäliikunnanohjaajat. Tässä blogipostauksessa muistelemme kulunutta kuukautta. Mikkelin kaupunki järjesti kesäkuussa ilmaisia ja vapaaehtoisia liikuntakerhoja 5-12- vuotiaille lapsille. Toiminta kulki ennen Urheilukoulu-nimellä, mutta kilpailulliselta kuulostava urheilu ja kesälomalla luotaantyöntävä koulu eivät luoneet mielikuvaa kivasta liikuntakerhosta. Uusi nimi, Liikettä lapsille, olikin paljon parempi. Kerhoja järjestettiin ympäri Mikkeliä Otavan, Siekkilän, Rantakylän, Savisillan, Rämälän ja Lähemäen kentillä sekä Urheilupuistossa ja Tupalan leikkikentällä. Kävijämäärät vaihtelivat kentän ja kelin mukaan kolmesta 31 lapseen. Päävastuussa kerhoista oli lähiesimiehemme Jani Parkkinen, mutta ohjasimme ja suunnittelimme toimintaa yhdessä. Sen lisäksi työtehtäviimme kuului heinäkuun uimakoulujen etukäteisjärjestelyistä huolehtiminen. Teimme vanhoista lötköpötköistä rajausköysiä, etsimme ja maalasimme kiviä pohjasta sukellettaviksi ja laskimme, onko kaikkia uimakoulumateriaaleja riittävästi. Askartelimme myös diplomeita ja mitaleja erityisen innokkaasti mukana olleille lapsille sekä olimme kansainvälisillä suurmarkkinoilla Hulivili-karnevaalien Eevertti-kettuna ja maskotin avustajana. Mitä odotit työltä ja miten työ vastasi odotuksiasi? Jasmin: Odotin, että kuukausi tulee olemaan monipuolinen, sillä joka viikolla tulisi aina uudet kasvot eri kentillä. En kuitenkaan osannut odottaa kivien maalaamista ja maskottina toimimista. Kaiken kaikkiaan kuukausi meni älyttömän nopeasti ja työpäivät olivat suurimmaksi osaksi hauskoja.
Elina: Odotin mukavaa työkuukautta ja se toteutui. Yllätyksiäkin tosin tuli. Työpäivän jälkeen tehtävät hommat tulivat ihan puskista, sillä luulin, että vain ohjaisimme. Myös työyhteisö oli paljon rennompi kuin etukäteen oletin. Miten työyhteisömme toimi? J: Kun tulin ensimmäisenä päivänä töihin ja näin työkaverini, tiesin heti että tulisimme hyvin toimeen. Tiimimme toimi hyvin yhdessä ja jokainen sai sanoa oman mielipiteensä ja ideansa avoimesti. Töihin tuli aina hyvällä mielellä, sillä porukka oli niin mukavaa ja tunnelma oli sopivan rento. Jokaisesta tuli kuluneen kuukauden aikana esiin oma persoona, eikä sitä tarvinnut peitellä. Jos jotakin alkoi ärsyttää kentillä, oli ihan ok mennä keinumaan hetkeksi sivuun, sillä muut hoitivat silloin ohjauksen. E: Jep, tämä oli huipputiimi! Meininki oli ensimmäisestä päivästä lähtien tosi mukava. Oman mielipiteen sanomista tai mokaamista ei tarvinnut jännittää ja kemiat kohtasivat muutenkin aika nopeasti. Tiimin inside-läpät lähensivät meitä ja töiden loputtua harmittaakin jättää näin hyvät työkaverit.
Mikä työssä oli kivointa? J: Joka viikon päättäneet aarreseikkailut. Oli hauska nähdä, miten lapset innostuivat mystisestä aarteesta, josta löytyi lopulta ksylitolipastilleja ja tatuointeja. Sen toteuttaminen oli välillä kuitenkin hieman haasteellista. Oli myös mahtavaa nähdä, kuinka tunnollisesti muutama poika kävi joka päivä Otavan kerhossa, vaikka sää oli ehkä koko kuukauden huonoin! E: Hetket, jolloin joku lapsi tuli hymyillen sanomaan, että on ihan hiki. Oli myös ihanaa huomata, miten jotkut saivat uusia kavereita, kannustivat toisiaan, vaihtelivat numeroita viimeisen kerran jälkeen ja jäivät vielä potkimaan yhdessä jalkapalloa. Tupalan leikkikentälle Suonsaaren vastaanottokeskuksesta tulleet lapset tarjosivat myös monia hauskoja hetkiä. Lapset puhuivat yllättävän hyvää suomea ja innostuivat niin pienistä jutuista, että heitä oli ilo ohjata. ikävintä? J: Kun joku/jotkut tulivat ilmoittamaan etteivät osallistu, jos ei pelata heidän lempileikkiään tai peliään. Heidän huonon käytöksensä vuoksi muilta lapsilta meni leikkiaikaa ja me ohjaajat emme olleet enää niin innostuneita ohjaamaan ryhmää. E: Ylivoimaisesti se, kun joku lapsi pilasi negatiivisella asenteellaan kaikkien ilon. Jos yksi esitti kovista, osan oli pakko lähteä aina mukaan. Oli tylsää mennä ohjaamaan ryhmää, josta tiesi jo etukäteen, että oli leikki mikä tahansa, joku alkaa valittaa.
haastavinta? J: Saada koko porukka suurissa ryhmissä kuuntelemaan ohjeita. Näissä ryhmissä oli myös haastavaa keksiä leikkiä, josta kaikki olisivat pitäneet. Leikkien suunnittelu ensimmäiselle kerralle oli vaikeaa, koska emme tienneet, kuinka monta ja minkä ikäisiä lapsia olisi tulossa paikalle. Perjantaiaamun haastavin osuus oli diplomin askarteleminen. J Tämän tekstin kirjoittaminen kuuluu myös haastavimpiin tehtäviin. E: Oli myös haastavaa, jos ryhmässä oli suuret ikäerot. Toisaalta piti pitää huoli, että pienet lapset eivät jääneet isojen jalkoihin, mutta toisaalta ei halunnut liikaa jarrutella isompienkaan menoa. Kahdelle perfektionistille myös diplomien askartelu oli todellinen taistelu. Paperin suoraan leikkaaminen ja suoraan ja siististi kirjoittaminen tuntuivat välillä ylitsepääsemättömiltä haasteilta, mutta kaikesta selvittiin J
Mitä olet oppinut? J: Itselläni ei ollut ennen tätä työtä hirveästi kokemusta lapsien ohjaamisesta, mutta tiesin sen olevan välillä haastavaa. Tämä oli myös ensimmäinen työ, jossa sain itse vaikuttaa sisältöön ja ottaa vastuuta sen toteuttamisesta. Opin myös valtavan määrän uusia leikkejä, joita en itse leikkinyt lapsuudessani. Kehityin paljon ohjaamisessa ja nyt olen paljon itsevarmempi suurienkin ryhmien edessä. E: Olen ohjannut lapsiryhmiä ennenkin, mutta ohjaamisessa oppiminen ei varmaan lopu ikinä. Opin myös paljon työyhteisössä toimimisesta ja siitä, miten tärkeää on suunnitella toimintaa etukäteen. Leikkirepertuaarini myös moninkertaistui. Suostuisivatkohan kaverini leikkimään joskus sardiinipurkkia kanssani? Mitkä olivat kuukauden mieleenpainuvimpia hetkiä? J: Näitä on niin paljon, että niiden luettelemiseen menisi koko loppupäivä. Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen puskapissatukset, jonka jokainen hoiti omalla tyylillään sekä eräiden sisarusten aktiivinen osallistuminen jokaisella viikolla. En myöskään unohda koskaan, kuinka kohteliaasti eräs poika pyysi anteeksi toiselta lapselta pienen tapaturman sattuessa. Uusista leikeistä parhaiten jäivät mieleen sardiinipurkin lisäksi Janin kertoma piirileikki. E: Jep, kuukauteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Esimerkiksi yksi lapsi nuoli maata, toinen halusi jalkapallossa koko ajan kikkailla pögeistä ja kolmas tuli halaamaan iloisesti joka kerta. Olin myös yhden iltapäivän töissä senioriliikuntatapahtumassa ja positiiviset vanhukset jäivät vahvasti mieleen.
Mukavaa kesää toivottavat Elina ja Jasmin!