T u l i w i r r a n p i t ä j ä n l e h t i k e s ä 2 0 0 4 Miehittäkää vallihaudat päivä Raaseporissa Tee se itse: Suomupanssari Sotanorsujen tahdissa tanner pölisee 6 14 16 Teemana taistelu!
T u l i w i r r a n p i t ä j ä n l e h t i k e s ä 2 0 0 4 Tuliwirran pitäjä on Elävä Keskiaika ry:n keskiaikapuolen alueiden yhdistymä joka käsittää Haapawirran kylän (Espoon alue), Kylmälän kylän (Kirkkonummen alue) ja Tulivainion kylän (Nurmijärven alue). Elävä Keskiaika ry:n kotisivut löydät osoitteesta www.keskiaika.org Caarnalaiwa on Tuliwirran pitäjän lehti. Artikkelit ovat yksittäisten harrastajien kirjoittamia ja edustavat täten kirjoittajien omia kantoja. Sisältö Päätoimittajan kuulumisia...3 Voudilla on asiaa...4 Miehittäkää vallihaudat!...6 Kylästä kajahtaa...10 Taisteluharjoitukset...12 Levyt taipuvat tynnyrin muotoon...14 Sotanorsujen tahdissa tanner pölisee...16 Markkinakesä 2004 Varjageilla...20 Uutisia pitäjästä...23 Toimitus Päätoimittaja: Cecilia da Mare eli Minna Tiihonen minna.tiihonen@pp2.inet.fi Pitäjän vouti: Celestinus mac Crohan eli Jokke Kaksonen jokke@celes.pp.fi Lehden taitto & layot: Serafina de Castillon eli Satu Kaksonen ladyserafina@hotmail.com Tämä lehti on ilmestynyt vuoden 2004 kesäkuussa. Tuliwirran pitäjän kotisivut: Kannen kuva: John eli Juhani Hujanen 2
P Ä Ä T O I M I T T A J A N K U U L U M I S I A Kuva: Serafina Päähörhön pohdintoja Kesä tulee kohisten PPahimmanlaatuisen työnarkomaanin näkökulmasta katsottuna kesäloma saattaa olla tuskallista aikaa, kun työpaikan ovet ovat ja pysyvät kiinni. Viisi viikkoa vapaata eikä mitään tekemistä! Jos tunnistat itsesi tästä kuvauksesta, kannattaa sinun lämpimästi harkita keskiaikaseuraan liittymistä, ellet sitten jo ole valmiiksi jäsen: keskiaikailijan kesä tarjoaa taas tänäkin vuonna niin paljon mahdollisuuksia lämpimien kesäpäivien viettoon, ettei siinä tahdo viiden viikon loma riittää millään. Jos haluaisi suunnitella kesälomakalenterinsa yksinomaan keskiaikamenojen perusteella, loman järjestämisessä saattaisi olla hieman enemmänkin päänvaivaa, sillä varteenotettavat tapahtumat kuten Varjagifestivaalit ja seuran oman maa-alueen Lujakallion rakennusviikonloput ovat alkaneet jo hyvissä ajoin toukokuun puolella. Kesä-heinäkuussa ohjelmassa olisi ainakin Turun keskiaikamarkkinoilla käymistä sekä Euran Härkäniityllä piipahtamista, ja jossain vaiheessa olisi tietysti kiva ehtiä Suomenlinnaan keskiaikaiselle piknikille vaikkapa vaan ihan kavereiden kanssa. Heinäkuun lopulla viisi päivää olisi varattava EK:n omaa telttaleiriä varten kukapa sitä haluaisi vahingossakaan jättää väliin, kun ensimmäistä kertaa Lujakallioon on kutsuttu leireilemään porukkaa myös muista seuroista? Lopulta kesäkausi kääräistäisiin pakettiin elokuussa Wisbyn jo legendaksi muodostuneella keskiaikaviikoilla, Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla ja Pukkisaaren muinaismarkkinoilla. Opiskelijana ja kesätyön orjana olen itse hyvin iloinen siitä, että tapahtumat kattavat koko kesän ja että niitä löytyy kaiken pituisina aina kokonaisesta viikosta yhteen päivään. Jos jonnekin ei mitenkään pääse, niin uusia tilaisuuksia keskiaikaiseen hauskanpitoon tulee varmasti. Tätä kirjoittaessa muistuu välttä- Osallistu Sinäkin lehden tekoon! Aineisto toimitetaan päätoimittajan määrittelemien aikarajojen sisällä. Materiaalit toimitetaan osoitteeseen: Cecilia da Mare eli Minna Tiihonen minna.tiihonen@pp2.inet.fi Teksti Teksti sähköpostin liitteenä Word-tiedostona (tai.txt) ilman pakotettuja rivinlopetuslyöntejä (nk. enter-lyöntejä), tavuviivoja tai muita muotoiluja. Älä lähetä tekstiä sähköpostiviestinä, sillä ohjelma luo pakkorivinvaihdot jotka on siivottava tekstistä käsin. Muistathan otsikon ja väliotsikot! Kuvat Korkearesoluutioisina pakaamattomina tai vähintään jpg high quality -kuvina. Kätevimmin sähköpostilla liikkuvat juuri jpg-kuvat. Pidäthän huolta että kuvan resoluutio on riittävä. Perusohjeena voisi pitää resoluutiota 300 pixeliä / inch jolloin kuvaa voi käyttää 1/1 koossa. Huonolaatuisemmat tai liian pieniresoluutioiset kuvat printtaantuvat rakeisina. Älä rajaa kuvia valmiiksi! Myös piirroksia otetaan vastaan! L i s ä t i e t o j a a i n e i s t o n t o i m i t u k s e s t a o s o i t t e e s t a l a d y s e r a f i n a @ h o t m a i l. c o m mättä mieleen Turun keskiaikamarkkinat kesällä 2000: sinne kun ensimmäisen vuoden lukiolaisena eksyin menoa ihmettelemään, en enää koskaan päässyt keskiajasta irti. Seuraavana kesänä Turkuun palattiin EK:n täysivaltaisena jäsenenä ja tunnelmanmukaisessa vaatetuksessa. Nyt ei sitten muuta kun kaikki tärkeät päivämäärät kalenteriin, kaikista viileimmät pellavamekot pesuun ja silitykseen ja eväät koriin, jotta kaikki on valmista viimeistään sitten, kun pomo pistää työpaikan ovet kiinni. Suomen kesä ei tunnetusti ole kovinkaan pitkä, mutta sitäkin antoisampi ja monipuolisempi, joten siitä kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki mahdollinen ilo irti! Cecilia da Mare 3
V O U D I L L A O N A S I A A Kuva: Serafina Voi kevään riemua ja Lujakallion loistoa! Hienosti on kesä saapunut kauniiseen pitäjäämme ja nyt on alettu lakia ja järjestystäkin saamaan järjestykseen. Tuliwirran pitäjän ja Haapawirran kylän säädökset ja määräycset on hyväksytetty Kuningaskunnan lakien mukaisesti ja ovat siten käyttöön valmiit. Kansan turvaksi Louhenkajon Majesteetin suuressa viisaudessaan rakennuttama Lujakallion linnoitus valmistuu myös hyvää vauhtia ja ensimmäinen puolustusmuuri onkin saatu pystyyn. Haluankin kiittää kaikkia linnoituksen rakentamisessa auttamassa olleita sekä heitä jotka ovat muillakin tavoin tukeneet tätä toimintaa. Lisäksi puolustustamme on tukenut Heinrichin kevään aikana toimittamat taisteluharjoitukset jotka ovat käden vahvuutta ja miekan taitoja opettaneet usealle taistelun jalosta taidosta kiinnostuneelle. Suuri kiitos tästä hänelle. Tämän allekirjoitti Louhenkajon Kuningaskunnan Tuliwirran pitäjän Haapawirran kylän Celestinuksen kartanon Celestinuksen työhuonessa Tuliwirran pitäjän vouti Celestinus mac Crohan Lisätiedot Lujakalliosta löydät kotisivuiltamme www.keskiaika.org > etusivun vasemmassa reunassa on linkki Maa-alueemme. 4
V O U D I L L A O N A S I A A HAAPAWIRRAN KYLÄN SÄÄDÖKSET JA MÄÄRÄYKSET 1 Kaiken Haapawirran kylän väen, niin ylhäisen kuin alhaisen, tulee totteleman Louhenkajon kuningaskunnan lakeja, säädöksiä ja määräyksiä. Haapawirran kylän säädökset ja määräykset eivät voi kumota Louhenkajon kuningaskunnan lakeja, säädöksiä tahi määräyksiä. 2 Mikäli Haapawirran kylä on paronikunnan tahi pitäjän alaisuuteen liitetty, tulee myös tämän pitäjän tahi paronikunnan säädöksiä ja määräyksiä Haapawirran kylän kaiken väen totella, kuitenkin muistaen että Louhenkajon kuningaskunnan laki, säädökset ja määräykset ovat aina ylitse kaiken. 3 Haapawirran kylässä Louhenkajon kuninkaan valtaa edustaa maalistahi huhtikuussa, kerran vuodessa valittava kylänvanhin. Kaikella Haapawirran kylässä asuvalla väellä on oleva oikeus sanoa sanansa kun kylänvanhimman valinnan aika koittaa. Haapawirran kylänvanhimpana voikoon toimia kuka tahansa, niin alhainen kuin ylhäinenkin, kunhan hänet kunnollisena ihmisenä tunnettakoon. Haapawirran kylänvanhimmaksi älkööt kuitenkaan valittako kyläläistä joka jo kahden perättäisen vuoden ajan on Haapawirran kylänvanhimman virkaa hoitanut. Häneltä jäävättäköön oikeus osallistua ja päästettäköön lepäämään ainakin yhden vuoden ajaksi. 4 Haapawirran kylänvanhimman nostaa virkaansa Louhenkajon Majesteetti tahi hänen Haapawirran läänityksiään hoitava paroni, paronitar tahi vouti, tietenkin Louhenkajon Majesteetin suostumuksella. 5 Haapawirran kylänvanhimmalla olkoot oikeus määrätä määräyksiä jotka ovat voimassa hänen hallintokautensa aikana. Nämä määräykset älkööt kuitenkaan loukatko Louhenkajon kuningaskunnan lakeja, säädöksiä tahi määräyksiä. 6 Haapawirran kylänvanhimmalla on oleva oikeus yhdessä kyläneuvoston kanssa muuttaa Haapawirran kylän säädöksiä. Kyläneuvostoon tällöin kutsuttakoon kaikki Haapawirran aluella asuvat lautamiehet sekä aateliset säädöksen muutoksia pohtimaan. Mikäli Haapawirran kylänvanhin ja enemmistö kyläneuvostosta muutoksen hyväksyy se liitettäkööt säädöksiin. Kuitenkin muistettakoon jotta pykälien 1 ja 2 muuttamiseen vaadittakoon myös Louhenkajon Majesteetin suostumus. 7 Haapawirran kylänvanhimmalla on oleva oikeus kokoon kutsua kyläkäräjät, jotta kylän asioita voidaan siellä kaiken kansan nähtävillä käsitellä. Kyläkäräjien kokoon kutsuminen toteutettakoon Haapawirran kylänvanhimman parhaaksi katsomallaan tavalla. 8 Kaiken Haapawirran väen tulee parhaan kykynsä mukaan osallistuman kyläkäräjille mikäli sellaista pidetään. Kyläkäräjän aika on Louhenkajon Majesteetin määrämää rauhan aikaa. Älköön siis kukaan häiritkö kyläkäräjää, eikä turhaan ääntään korottakoon jollei siihen ole Haapawirran kylänvanhimmalta lupaa saanut. 9 Toimensa hoitamiseksi olkoon Haapawirran kylänvanhimmalla oikeus kutsua avukseen sekä neuvoja antamaan haluamiaan henkilöitä. 10 Haapawirran kylän alueella voi Haapawirran kylänvanhin antaa oikeuden järjestyksen pitoon joko Louhenkajon kuningaskunnan kaartille tahi sitten Haapawirran kylänvanhimman itsensä valitsemalleen sotajoukolle. Mikäli kaartia ei järjestyksen pitoon käytetä vaan Haapawirran kylänvanhin katsoo parhaaksi valita toisen sotajoukon kuria pitämään, tulee järjestystä pitävän sotajoukon vannottavan uskollisuudenvalan jossa lupaavat totella Louhenkajon kuningaskunnan lakeja ja sen hallitsijoita. 11 Haapawirran kylänvanhimman on vähintään kaksi kertaa vuodessa toimitettavan selvitys kylänsä toiminnasta Louhenkajon Majesteetille ja mikäli Haapawirran kylä on läänitetty paronikuntaan tahi pitäjään, niin selvitys tulee toimitettaman myös näiden hallitsijoiden tietoon. Selvitykseen tulee kuuluman tieto kylän väestä, viranhaltijoista sekä kylän tapahtumista. Selvitys toimitettakoot helmikuun ja elokuun aikoina jotta tieto on saatavilla niiden Louhenkajon kuningaskunnan virkailijoilla jotka sitä tarvitsevat. Nämä säädökset hyväksyttiin Kaamoksenkarkoituksessa 2004. 5
M I E H I T T Ä K Ä Ä V A L L I H A U D A T! M i e h i t t ä k ä ä OOli kaunis keväinen sunnuntaiaamu kun suuntasimme vankkurimme kohti Raaseborgin linnaa. Olimme saaneet kuulla, että kevätjäiden sulaessa myös vihollisen joukot aktivoituisivat ja alkaisivat taasen ahdistella tuota rannikkomme ylvästä turvaajaa. Paikalle kokoontui joukkoja Vapaakomppaniasta sekä Louhenkajon kaar- vallihaudat! tista. Paikalla oli saapuvilla myös Vanajan ja laitoimme leiripaikan aurinkoiseen rinteeseen. kylästä pieni tukijoukkoryhmä, joka innoitti Itse sisäpiha oli vielä varsin vai- linnan puolustajia omilla kannustushuudoillaan, keasti kuljettavissa, koska siellä oli kaiksyneitä kuin myös vahvisti väkialla silkkaa kirkasta jäätä joka haittasi taistelijoita hyvillä kotitekoisilla pahasti varusteiden kanssa liikkumista. lihapullilla ja mehulla. Leiriä tehdessämme paikalla oli muutamia Linnalle saapuessamme huomasimme, matkalaisia kotomaastamme ja joku että ulkopuoli oli jo mukavan lumeton ja taisi olla aivan Iberian niemimaalta asti. siirryimme linnan kehämuurien turvaan Kun itse vihollista ei vielä ollut näkyvil- 6
M I E H I T T Ä K Ä Ä V A L L I H A U D A T! lä, annoimme noiden matkalaisten ottaa meistä kuvaelmia matkamuisteloitaan varten. Auringon porottaessa lämpimästi istuskelimme taisteluharjoitusten välillä vallikupeessa ja nautimme evästyksestä, sillä jouduimme tovin odottelemaan, että myös vapaakomppanian edustajat ehtisivät paikalle. Pidimme linnan kupeessa miekkailuharjoituksia kun vallien ulkopuolelta alkoi kuulua varusteiden kalinaa. Tuolloin komentajamme hieman hätääntyneenä antoi karskin komentonsa, että miehittäkää vallihaudat! Onneksi emme kuitenkaan totelleet välittömästi, sillä käskynannossa oli tapahtunut ilmeinen kömmähdys. Riensimme siis valleille katsomaan, kuka linnaa lähestyy ja huomasimme, että Vapaakomppanian vahvistuksethan sieltä saapuivat kaikessa kolinassaan ja komeudessaan. Paikalle saapuminen herätti ansaittua huomiota myös muutaman pienen matkalaisen osalta, jotka olivat vanhempineen ehtineet paikalle omituista väkeä ihmettelemään. Kun koko väki oli paikalla, alkoi varsinainen miekkojen kalina. Harjoittelimme 7
M I E H I T T Ä K Ä Ä V A L L I H A U D A T! sotavasaroilla, maceilla, miekoilla, kilvillä ja keihäillä taistelua ensin linnan ulkopuolella ja sen jälkeen siirryimme sisätiloihin. Taistelut jatkuivat linnan muureilla ja käytävillä, joissa jalkajousimiestä kurmotettiin isolla sotavasaralla, kun hän ei ollut tarpeeksi nopealiikkeinen latauspuuhissaan. Myös vapaakomppanian uusin ritari sai tuta ison sotavasaran voiman ja joutui lepoasentoon huilimaan vasaran puhuttua. Paikalla vilahti myös johanniitta 1200-luvun Jerusalemista ja hän patsasteli linnan muureilla sekä mailla joutuen omalta osaltaan polvilumpiopoolon uhriksi linnanvalleilla, kun vapaakomppanian kävelevä tankki esitteli varusteidensa voimaa. Jalkajousimiehemme harjoitteli tornista käsin maaliin ammuntaa ja jouduim- 8
M I E H I T T Ä K Ä Ä V A L L I H A U D A T! me aina silloin tällöin antamaan suullista maaliinohjausta, kun tuo ampujamme näkökyky ei aina riittänyt nuolen kantaman päähän. Homma hoidettiin kuitenkin kaikkia turvaohjeita noudattaen ja lenkkeilijöitä yms. säikyttelemättä. On upeaa, että meillä on näinkin lähellä Helsinkiä noin upea ja hienosti säilytetty paikka, jossa viettää viikonloppua menneitä ihmisiä ja aikoja muistellen, sekä aidossa ympäristössä taistelua elävöittäen. Kiitos siis kaikille niille ihmisille, jotka ovat omalla työllään saaneet tuon paikan elämään. Aivan varmasti tulemme tekemään useamman retken paikalle vielä tämän kesän aikana, kunhan allekirjoittaneen tilaamat uudet varustetäydennykset ovat saapuneet kevätpurjeiden tuomana tänne Pohjolan perukoille. Muistiin merkitsi John De Ryes Raaseporin linna Linnanrakennustaito rantautui Itämeren alueen ja Gotlannin kautta Suomeen 1200- luvulla. Rakennusmateriaalina käytettiin kotimaista harmaata kiveä ja rakennustarvikkeet koottiin lähiseudun pitäjistä. Raaseporin linna rakennettiin nyky-karjaalta etelään, Snappertunaan Uudenmaan Raaseporin joen itärannalle, Kuninkaantien varrelle. Vanhin osa on pyörötorni, joka valmistui 1200-luvun lopulla. 1370-luvulla linnaa vahvistettiin ja täydennettiin. 1400- luvulla sitä laajennettiin ennestään useaan otteeseen ja siitä tuli linnalääninsä keskus. Linna oletetaan perustettaneen Itämeren kaupan solmukohdaksi. Linna oli tuolloin luonnollisestikin veden ympäröimä. Linna on tyypillinen keskiaikainen Suomalainen linna, yksinkertainen ja vaatimaton, jonka rakennus kesti pitkään. Linna jätettiin raunioitumaan ja rappeutumaan jo 1500-luvun puolivälissä, koska Kustaa Vaasan mielestä se oli vanhanaikainen eikä sillä ollut hallinnollista merkitystä. Vuonna 1839 Muinaistieteellinen tiedekunta sai varoja linnan korjaukseen ja silloin korjattiin vanhimpia linnan osia, mm. pyöreätä kulmatornia. Vasta 1980-luvulla katettiin siipiosat ja vaippamuurit sekä muurin sisäpihalle rakennettiin parvikäytävä. Vuonna 1988 museovirasto kielsi enemmän entisöinnin, sillä linnan alkuperäisestä asusta ei ole tarkkaa tietoa. Aukioloajat ja lisätietoa: www.kulturfonden.fi/raseborg/ raasepori_suomi.html Tietoiskun kirjoitti Serafina 9
K Y L Ä S T Ä K A J A H T A A Tikuilla sipsien syömistä á la Elisabet, Ignata ja Serafina. 1-vuotias kylä! Kuvat: Serafina Nyyttikesteillä saatiin monenlaista ihanaa naposteltavaa! OOli perjantai 23. huhtikuuta, ja Haapawirran kylän ihka ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Päivä oli aurinkoinen, kun Elisabet ja Ignata aloittivat valmistelut Elisabetin luona. Kutsu oli julistettu listalla moneen otteeseen, ja tulijoita oli ilmoittautunut neljä, joista kaksi oli toisesta kylästä. Harmittelimme hiukan väkimäärän vähyyttä, mutta toisaalta jäisihän meille enemmän naposteltavia! Tuona päivänä oli myös Ignatan 25-vuotisjuhlat, joten juhlimisen aiheita kyllä riitti. Ensimmäisenä saapui iloinen Cecilia, ja vähän hänen jälkeensä Griffid, joka toi ison läjän dipattavia kasviksia. Tästä tietysti seurasi kunnon pilkkomistalkoot. Hetkeä myöhemmin ovikelloa rimputti Serafina, ja totesimme koko köörin olevan kasassa. Juhliminen saattoi alkaa! Synttäreillä oli ihanat tarjottavat. Pöytä notkui herkuista, joten navat natisivatkin illan päätteeksi. Nähtiinpä myös erikoisia syömätapoja, Elisabet nimittäin keksi harjoitella tikuilla syömistä ja hetken päästä koko kööri ronkki tikuilla raffeleita suihinsa. Tämä herättikin paljon huvitusta, varsinkin kun yritimme kaikki kerralla pitää edes yhtä sipsiä tikuissa kuvan oton ajan. Arvannette kauanko siihen kuvan ottoon meni aikaa... ja siinä pöydässä oli jälkeenpäin pyyhkimistä. Illemmalla päätimme leikkiä pullonpyöritystä. Elisabet oli ensimmäinen, joka uskaltautui ottamaan tehtävän, minkä jälkeen kaikki pitäytyivät totuudessa. Kaikki meistä olivat suunnilleen tuttuja toisilleen, mutta siitäkin huolimatta kysymykset alkoivat mennä jännittävään suuntaan illan kuluessa. Kysymyksiä esitettiin mm. subjekteista ja objekteista. Loppu jääköön salaisuudeksi! Kaiken tämän hauskuuden päätteeksi osa meistä poistui Helsingin yöelämään jatkamaan synttärijuhlintaa. Toivottavasti seuraavista synttäreistä tulee yhtä ihanat! Elisabet 10
K Y L Ä S T Ä K A J A H T A A Elisabet, Haapawirran kylänvanhin. Kuvat: Serafina Ignata, Cecilia, Griffid ja Elisabet. Kylästä kaupungiksi Haapawirran kylän väkimäärä on uusimman censuksen mukaan tasan 20 henkeä. Näin ollen seuraavassa hovitapahtumassa, jos Paroni suo, muutumme kaupungiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Haapawirran kylä -nimike muuttuu Haapawirran kaupungiksi ja kylänvanhin -nimike pormestariksi. Näin ollen Tuliwirran pitäjään tulee kuulumaan: Haapawirran kaupunki (Espoo) Kylmälän kylä (Kirkkonummi) ja Tulivainion kylä (Nurmijärvi) Kaupunki on yhdellä maantieteellisellä alueella oleva kylästä kasvanut kaupunki, jossa on vähintään 20 jäsentä. Kaupungilla on Pormestari, joka on yksin virassaan (ei parina). Virkailija voi olla mies tai nainen, nimike ei muutu sukupuolen mukaan. Arvomerkki eli tässä tapauksessa lähinnä tunnus: Iso kullan tai hopean värinen kaupungin avain, jota roikutetaan halutussa ketjussa tai nahkahihnassa. Avainta voi kantaa joko kaulassa tai vaikka vyöltä roikkumassa. Lisätietoja löydät kuningaskunnan hierarkiasta seuramme kotisivuilta. Ignata Auran kylästä. Haapawirran asukkien esittelyyn voit tutustua kylän omilla kotisivuilla www.keskiaika.org/haapawirta Tulevan Haapawirran kaupungin pormestari on Elisabet. Terveisin tulevan pormestarin kirjuri Serafina Cecilia Tulivainion kylästä. 11
T A I S T E L U H A R J O I T U K S E T Kuvat: Serafina Tappelua EKssa joka toinen keskiviikko Joka toinen keskiviikko Espoon Tapiolaan, Celestinuksen työpaikan squash-saliin, kerääntyy läjä puumiekkojen heiluttajia. Tavoitteena on harjoitella teräsmiekkailun alkeita, alkaen ihan perusliikkeistä. SSeitsemältä illalla 25.2.2004 saavun Tapiolaan. Celestinus tulee aukaisemaan oven ja johdattaa squash-saliin. Mietin matkalla, että eksyisin varmasti ikuisiksi ajoiksi firman loputtomaan sokkelikkoon jollei minulla olisi opastajaa. Nälkäkuolema-ajatukset ja yksinäiset pimeässä kaikuvat huudot katoavat mielestäni kun iloinen salissa oleva tohina täyttää pääni. Rathar, Heinrich ja Wilrich ovat jo paikalla. He venyttelevät ja nauravat jollekin juuri kerrotulle jutulle. Vaihdan treenivaatteet päälle ja alan veryttelemään salissa. Celestinus näyttää mallia siksak-askeleista ja pian pieni hiki onkin pinnassa. Pääsemme siis aloittelemaan miekkailuaskelluksen harjoittelua. Sen jälkeen tartutaan aseisiin. Heinrich ja Celestinus näyttävät yksinkertaisia liikesarjoja, joita toistetaan ja toistetaan. Uskomattoman vaikeaa onkin muistaa tehdä se askellus joka kerta oikein päin ja samalla vielä heiluttaa käsiään. Vähän kuin juttu miehestä joka unohti hengittää kun odotti bussia ja söi purkkaa samaan aikaan. Kukaan ei kuitenkaan naura, onhan tavoitteena opettaa kaikille jotain ja jokainenhan on joskus aloittelija. Olen kyllä itse jo aiemminkin käynyt treeneissä, mutta asiat unohtuvat kovin nopeasti kun ei harjoittele säännöllisesti. Tokat treenini 24.3.2004 menevät jo huomattavasti paremmin. Liikesarjat alkoivat tuntua tutuilta ja pääsin harjoittelemaan jo hieman omiakin ajatuksia vaativia juttuja. Myös Jarl-Erik oli paikalla hienoine varusteineen. Herra Murphyn lain mukaan kuitenkin vinksautin nilkkani kesken treenien ja harmituksen määrä oli suuri ei niinkään jalan vinksautuksesta kuin siitä etten voinut syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Olisihan ollut vähintään reilua kun olisi hyvällä omallatunnolla voinut mököttää jollekulle miespuoliselle. Turpaan turvallisesti Ihan aluksi opetellaan pelkkiä liikesarjoja, miekan liikuttamista, lyönnin torjumista ja väistämistä sekä tehdään hitaita simulaatioita taistelusta, ennalta sovituin kuvioin. Toisia ei siis hakata puumiekoilla (ei, ei edes vaimot niiden miehiä) vaan 12
T A I S T E L U H A R J O I T U K S E T pyritään liikkumaan mahdollisimman turvallisesti ja riittävän hitaasti. Vasta oikeiden varusteiden kanssa ja edistyneemmät miekkailijat voivat siirtyä teräsmiekkailemaan. Tällöin tärkeitä varusteita ovat silmä-, nivel-, nivus- ja/tai rintasuojat sekä tärkeiden luiden suojaaminen. Näihin kuuluvat ensisijaisesti kädet ranteesta sormiin sekä torson ja kaulan alue. En mää mittään sillä tarkoitanut... Kuvat: Serafina Puukepistä teräsmiekkaan Erityisen helpoksi treeneihin menoni teki se, että itselläni ei tarvinnut olla muita varusteita kuin verkkarit ja vaaleapohjaiset lenkkarit. Talon puolesta oli lainattavat puumiekat. Treeneissä keskusteltiin myös oikeiden varusteiden tekemisestä ja hankkimisesta. Innostuinkin suunnattomasti ainakin nk. nakkitakin ompelemisesta. Kilpi minulla onkin jo tehtynä, kiitos EK:n Waruskillan puuhasteluviikonlopun ja siellä opettamassa olleen Jarl-Erikin. Kypärän ja metallisuojien takominen (tai taivuttaminen metallista) tuntuu taas toisaalta hieman hankalalta operaatiolta. Pitäisi tietenkin hommata myös ikioma miekka, mai pressös! Keskustelimme myös silmäsuojaongelmasta, eli kuinka saada aikaiseksi pätevä silmäsuoja tuhoamatta keskiaikaista habitusta. Pleksejä ei suosittu koska ne voimakkaan muovisuutensa lisäksi huuruuntuvat helposti. Pääsimme räpelöimään Maunon miekkailumaskia ja monen mielessä kävikin maskiritilän liittäminen jollain tavalla keskiaikaiseen kypärään. Minun ehdotukseni oli se, että oli se suoja sitten mikä tahansa, se tehtäisiin kaikille taistelijoille pakolliseksi teräsmiekkailuun siirryttäessä. Celestinus ja Rathar Jäykät housuissa joka toinen torstai......on jo tuttu sanonta työpaikallani. Ihmettelivät kyllä aluksi hieman kun kävelin kuin mummo joka valitin etten pysty nostamaan kättäni pöydälle. Kun kerroin olleeni miekkailemassa, heidän kysymysryöppynsä oli valtava samoin kuin terveen kiinnostuksen teeskentelyn määrä. No ei, asiallisesti he sen ottivat. En kuitenkaan usko heidän loppujenlopuksi oikein ymmärtävän harrastustani. Eikä varsinkaan sitä että nyt hiirijalkani on kipiä. Aion mahdollisimman aktiivisesti kuitenkin käydä treeneissä, sen verran hauskaa oli. Erityisen hauskaa se mielestäni oli, koska mitään ennakko-oletuksia kenenkään tasosta ei ole eikä siten mitään paineita osata yhtikäs mitään. Tuntuukin siltä, että väki kokoontuu harjoittelemaan yhdessäolon mukavuudesta, ei pelkästään tuloshakuisuudesta. Heinrich Wilrich Celestinus Ilmoitus treeneistä Terästreenit joka toinen keskiviikko klo 19-21. Muutoksista tiedotetaan EK:n sähköpostilistalle. Paikalle mahtuu rajoitettu määrä ihmisiä. Joten Heinrich toivoo ennakkoilmoittautumisia osoitteeseen sotanorsut@suomi24.fi. Samaan osoitteeseen voi myös lähettää kysymyksiä aiheesta. Tällä hetkellä vakiokävijöitä aika vähän. Lisää toivotaan. Treeneissä käytetään aluksi puumiekkoja jotka talo tarjoaa. Tarvitset vain treenivaatteet ja kengät. Älkää turhaan rontatko omia aseita mukaan harjoittelutarkoituksissa ellei ole toisin sovittu. Tosin saat aina tuoda aseesi näytille. Lisäksi älkää unohtako että meillä on myös mahdollisuus käydä rottinkitreeneissä SCA-Hukan kanssa, jos rottinki kiinnostaa. Ota yhteyttä Heinrichiin. Serafina de Castillon 13
L E V Y T T A I P U V A T T Y N N Y R I N M U O T O O N Kuvat: Jarl-Erik Suomupanssari Tee se itse: 14
L E V Y T T A I P U V A T T Y N N Y R I N M U O T O O N T Jo muinaiset roomalaiset sekä kreikkalaiset upseerit käyttivät pronssisuomuista tehtyjä, T-paitaa muistuttavia suomupanssareita. Ideana oli saada taipuisa, kehonmyötäinen panssari, joka ei rajoittaisi liikkumista. Suomeen ko. panssarityyppi tuli mahdollisesti silkkitien kauppiailta Lähi-Idästä. Viikingit ottivat suomupanssarin käyttöönsä melko aikaisessa vaiheessa, jo noin 600 700 -luvulla. Suomalaiset arkeologit ovat löytäneet outoja metallilevyn palasia, joita sitten esittelivät pohjoismaisille kollegoilleen, ihmetellen mitä nämä palaset saattoivat olla. Nämä kertoivat löytäneensä niitä pilvin pimein omilta kaivauksiltaan ja että kyseiset palat kuuluivat suomupanssariin. Tästä sainkin ajatuksen oman panssarini tekemiselle. Löysin eräästä kirjasta kuvan lamellista, jonka koko oli 85mm x 40mm, toinen pääty pyöristetty (kuva 1). Lamellit Kuva 3 oli sidottu nahkanyörillä toisiinsa. Tilasin levyt laserleikkaamosta ja tein koeliitoksen. Yllätys oli melkoinen huomatessani, että levyt taipuivat tynnyrin muotoon. Kun olin saanut etupuolen valmiiksi, kokeilin sen kestävyyttä käytössä, mutta valitsemani nyöri ei kestänyt reikien leikkaavaa liikettä. Leikkasin nyörit pois ja tein uuden kiinnityksen rautalankarenkailla (kuva 2). Nyt rupesi kestämään käyttöä. Reunat suojasin nahkasoiroilla, ettei alustunika tai pehmustetakki hiertyisi rikki. Valmiista panssarista tuli var- Kuva 1 Kuva 2 sin käyttökelpoinen ja siistin näköinen (kuva 3). Kun lamellit kiillottaa, saa peilipallo-efektin auringon- tai kynttilänvalossa. Materiaalikustannukset olivat veroineen n. 0,75 euroa / lamelli, myllytettynä. Koko panssariin meni 180 kpl suomua, muutama soiro nahkaa ja jokunen niitti. Eli kaikkineen n. 150 euroa (ei paha hinta). Tässä vielä käyttämäni sidontakaava: etukappale 1 1 4-1-4 4-1-4 5-1-5 7-1-7 9-1-9 9-1-9 takakappale 2 2 5-1-5 6-1-6 7-1-7 7-1-7 9-1-9 9-1-9 Keskimmäinen 1 tarkoittaa, että se on ylinnä. Jarl-Erik Barkehjelm Kuvat: Jarl-Erik 15
S O T A N O R S U J E N T A H D I S S A T A N N E R P Ö L I S E E Kuvat: Roberto eli Juho Heikkilä He ovat isoja ja karvaisia. Heidän kunniakseen on Auran kylän Kekrissä toisinaan pöydästä pöytään kiertänyt tavallisen neilikkaomenan sijaan neilikka-appelsiini, joka muistuttaa kovasti norsua. Sotanorsuja! He ovat Norsuja kerrakseen: Mangus, Heinrich, Rathar, Kain ja Peter. I Istuessani kahvilan nurkassa Kaisanie- perustamisesta Imessä minulla on edessäni mies, jonka (ei niin kovin pienessä) päässä ajatus Sotanorsuista on alun perin syntynyt. Komentaja Heinrich, norsuista kenties kaikkein isoin ja karvaisin, on lupautunut kertomaan komentamastaan porukasta kaiken tietämisen arvoisen. Mitkä ihmeen norsut? Lyhyesti sanottuna Sotanorsut on itsenäinen palkkasoturiyksikkö, joka on nyt ollut toiminnassa kolmisen vuotta. Heinrich muistelee, että Sotanorsujen Sotanorsujen alkutaipaleella perustajajäsenet värväsivät isoja, rumia ja karvaisia Louhenkajon asukkaita riveihinsä. perustamisesta olisi virallisesti ilmoitettu si hovijuonia varten, yksi erinomainen Kesän juhlan hovissa vuonna 2001. Keskiaikaa jo pitkään elävöittäneellä Heinleen kääntyminen. Näiden miesten ym- vaihtoehto on juuri Sotanorsujen puorichilla oli ollut tunne, että jotakin uutta pärillä sattuu ja tapahtuu aina. pitäisi keksiä, ja oma palkkasoturiyksikkö ei kuulostanut ollenkaan hullummal- sopia, miten maksut hoidetaan. Taitai- Kylänvanhimman kanssa voidaan ta ajatukselta. si olla taas aika tarkistaa alueita, Heinrich tuumaa. Kun kysyn, mistä porukka on saanut nimensä, Heinrich kertoo tarinan vaakunasta, jonka oli joskus sattunut näkemään. Vaakunassa oli ollut norsu, Sotanorsujen alkutaipaleella perustaja- Isot, rumat ja karvaiset jota Heinrich ei ollut kuitenkaan ottanut omaksi vaakunakseen mutta joka sia Louhenkajon asukkaita riveihinsä. Sitjäsenet värväsivät isoja, rumia ja karvai- oli muistunut elävästi mieleen siinä vaiheessa, kun idea palkkasotureista al- mutta norsuksi pääsemisen kriteerit eivät temmin aktiivinen värväys on lopetettu, koi vahvistua. Miksipä ei sitten Sotanorsutli liittyä mukaan, kannataa mennä suo- ole muuttuneet miksikään. Jos tekee mie- Toiminta-alueenaan Sotanorsut pitävät luonnollisesti kaikkia kyliä ja pitäjiä, Kolme sanaa: iso, ruma ja karvainen. raan Heinrichin juttusille. joissa heille maksetaan hyvin. Jos kylänvanhin tai pitäjän vouti haluaa alueel- kohdalleen, pääsee mukaan, Heinrich tii- Jos kaksi kolmesta ominaisuudesta osuu leen säpinää ja lisäelävöitystä esimerkikvistää. 16
S O T A N O R S U J E N T A H D I S S A T A N N E R P Ö L I S E E Kaartilainen Tuura näyttää melkein kirpulta Heinrichin rinnalla. Tuuran etuna kuitenkin on ketteryys ja nopeus. Poikkeuksiakin kuitenkin on. Sotanorsut hyväksyvät riveihinsä myös sellaisia vähemmän isoja, rumia ja karvaisia miehiä, jotka omaavat palkkasoturijoukolle hyödylliseksi muodostuvia erityistaitoja. Seuraavasta kappaleesta löytyy hyvä esimerkki tällaisen taidon omaajasta. Naisten mukaanpääsy rajoittuu Sotanorsujen huoltojoukkoihin. Huoltoon ei ole sen kummempia pääsyvaatimuksia, ja siihen kuuluvan hommat sisältävät arvattavasti leiristä, varusteista ja muonapuolesta huolehtimista. Huolto on se, joka muistuttaa, että pitää syödä, Heinrich tiivistää ja toteaa heti perään, että huoltoa olisi mukava pystyä tuomaan enemmänkin esiin. Norsujen rakenne Heinrichin laskelmien mukaan Sotanorsuja on tällä hetkellä yhdeksän (tai kahdeksan ja puoli, mikäli alokasta ei voida vielä laskea kokonaiseksi) sekä kirjuri. Perustajajäseniä on komentaja Heinrichin lisäksi kaksi: kapteeni Rathar Wurmbrand af Stuppach sekä jousiampujien kapteeni Geraint McNeb. Taistelumiehistöön kuuluvat Peter Schneck, Kain Kaihomieli sekä Harald, ja saartokoneinsinöörinä häärii Jan Knuutinpoika. Jan on elävä esimerkki aikaisemmin mainitsemastani pykälästä, jonka mukaan Sotanorsuihin voi päästä koon, rumuuden ja karvaisuuden lisäksi myös jonkin erikoistaidon avulla. Tyyppi, joka tietää kaiken saartokoneista, ei voi olla muuta kuin hyödyllinen lisä miesvahvuuteen. Lisäksi Sotanorsujen taistelumiehistöön kuuluu Angus Myöhäinen, mutta hän on tällä hetkellä kateissa. Katoamista selvitetään, Heinrich sanoo. Uusimpia tulokkaita Sotanorsujen riveissä ovat alokas Mangus sekä kirjurin hommia hoitava Fremon. Heinrich laskeskelee, että tällä hetkellä Sotanorsuja taitaa olla vähemmän kuin kaartilaisia, mutta joskus numerot ovat olleet myös toisin päin. Siinä tapauksessa, että myös sotureiden huoltojoukot laskettaisiin mukaan, Sotanorsujen vahvuus olisi huomattavasti kaartia suurempi. Heinrichin mukaan Sotanorsujen komentorakenne on tehty tietoisesti erilaiseksi kuin Pyörrevirran kaartilla. Lisäksi Rathar kera komentaja Heinrichin. 17
S O T A N O R S U J E N T A H D I S S A T A N N E R P Ö L I S E E hän mainitsee, että norsuilla on olemassa salainen ylikomentaja, mutta ylikomentajasta huolimatta Heinrich on se, kenelle tullaan juttelemaan, jos jotain asiaa on. Ylikomentajan henkilöllisyys on ja pysyy salaisena. Yhtä ikimuistoista hetkeä Kun tiedustelen Heinrichilta ikimuistoista hetkeä Sotanorsujen taipaleen varrelta, saan paljonpuhuvan vastauksen: Koko aika on ollut yhtä ikimuistoista hetkeä. Matkalla katastrofista katastrofiin. Sotanorsut on tiedettävästi ainoa porukka, joka on uhattu heittää ulos Wisbyn Jan on elävä esimerkki pykälästä, jonka mukaan Sotanorsuihin voi päästä koon, rumuuden ja karvaisuuden lisäksi myös jonkin erikoistaidon avulla. Tyyppi, joka tietää kaiken saartokoneista, ei voi olla muuta kuin hyödyllinen lisä miesvahvuuteen. Clematiksesta. Heinrich muistelee, kuinka innokkaat keskiaikaviikon viettäjät juhlivat niin railakkaasti, että meinasi tulla enemmänkin sanomista. Geraint ja Angus tanssivat pöydällä kiltit yllään, ja pöytä uhkasi hajota. Herra kapakoitsija ei oikein tykännyt. Sattumia ja tapahtumia Viimeaikaisten tapahtumien valossa Sotanorsut ovat saaneet hallitsijoilta ja voudilta kaksi tiukkaa määräystä: porukka ei saa tulla lähellekään Tuliwirran pitäjän myllyjä, ja heidän on pidettävä jäsenensä Peter kurissa. Heinrich ei ymmärrä, miksi myllyjen lähestyminen on heiltä tiukasti kielletty. Siinä haukutaan väärää puuta! Kyse ei ollut Sotanorsuista, vaan Ratharin ja minun yksityisreissulla tapahtuneesta kömmähdyksestä. Ja sitä paitsi, me olimme joka tapauksessa kaukana myllystä sen räjähtäessä, Heinrich puolustautuu. Peterin tapauksen hän sen sijaan ymmärtää paremmin. Peter lähti ryöstöretkelle, jonka tuloksena hän toi paronillisille erittäin sopimattomia lahjoja. Mokansa korjatakseen Peter päätti hankkia uusia lahjoja, värväsi sotanorsut mukaansa ja meni sitten erehdyksissään tappamaan paronin oman sotajoukon. Hän toi lahjaksi hoviin paronin oman kullan, jonka oli ryöstänyt paronin sotilailta Enemmän ja vähemmän onnistuneita operaatioita löytyy Sotanorsujen uralta useita. Heinrich muistelee, kuinka heidän tarkoituksenaan oli viedä henkilö A paikkaan X. Juuri, kun asiaa suunniteltiin paikassa X, pahaa-aavistamaton henkilö A taapersi paikalle mistään mitään tietämättä. Me melkein meinattiin, muttei kuitenkaan, Heinrich summaa tapahtumat. Kyllä tässä varmaan jotain saadaan vielä oikeastikin tehtyä. Onnistuneistakin operaatioista Heinrich keksii pienen miettimisen jälkeen esimerkin. Eräät myötäjäiset oli ryöstetty, ja ne piti sitten saada takaisin. Sotanorsut hyökkäsivät ryöstäjien leiriin, ja siinä missä norsut selvisivät vähillä naarmuilla, aika monet viholliset kohtasivat kuoleman, Heinrich kertoo. Tosin se teltta, jossa myötäjäiset olivat, syttyi tuleen ja paloi poroksi 18
S O T A N O R S U J E N T A H D I S S A T A N N E R P Ö L I S E E Joanna von Lewenrodes kokeilee miekkaa. Kuvat: Roberto eli Juho Heikkilä Sotanorsut on tiedettävästi ainoa porukka, joka on uhattu heittää ulos Wisbyn Clematiksesta. Heinrich muistelee, kuinka innokkaat keskiaikaviikon viettäjät juhlivat niin railakkaasti, että meinasi tulla enemmänkin sanomista. Sattumia ja tapahtumia Sotanorsuilta on luvassa varmasti tulevaisuudessakin. Heinrichin ajatuksena olisi istua seuraavassa juhlassa rauhassa alas ja tehdä uusia suunnitelmia. Sotanorsut, kaarti ja pitäjät Kun koko muu haastattelu on jo paketissa, Heinrich haluaa erikseen painottaa kahta asiaa. Keskiaikailijoiden parissa sitkeästi elävästä harhaluulosta huolimatta ei ole olemassa minkäänlaisia perusteita sille, että Sotanorsut yhdistettäisiin Kahden Kuun pitäjään (siinä missä Pyörrevirran kaarti yhdistettäisiin Tuliwirtaan) tai että Sotanorsut ja kaarti olisivat jatkuvasti napit vastakkain. Kaikki tuntuvat luulevan, että norsut ja kaarti elävät jatkuvasti kilpailuasetelmissa. Näin ei todellakaan ole, Heinrich sanoo. Ja kuten jo sanoin, Sotanorsut toimivat siellä, missä heille maksetaan. Kaksi Kuuta ei ole mikään norsujen virallinen alue. Haastattelun jälkeen komentaja Heinrich lähtee suoraan miekkailutreeneihin. Hänellä on ollut kahvilassa mukanaan miekka, jota on tarkoitus heiluttaa myöhemmin illalla. Treenejä on usein, mikä taas tarkoittaa sitä, että miekkailutaidot eivät varmasti ehdi ruostua. Isot, rumat ja karvaiset Sotanorsut ovat tulleet jäädäkseen. Cecilia da Mare Lisätietoja Sotanorsuista ja muistakin seuramme sisäisistä killoista, harrastuspiireistä ja ryhmittymistä löydät osoitteesta www.keskiaika.org > etusivun vasemmassa reunassa on linkki Killat eli harrastuspiirit. Huoltojoukkojen treeneissä pääsi allekirjoittanutkin kokeilemaan miekan painoa. 19
M A R K K I N A K E S Ä 2 0 0 4 V A R J A G E I L L A Kuvat: Serafina Tapio ja Gertrud sekä auringonpaiste... Puotila tarjosi Kaatosadetta ja aurinkoisia hetkiä 20