Comenius matka ranskaan yhteinen matkablogi 15-16.3.14 Paris (Katja) On Saturday we got up very early. It was snowing through the night and that was quite strange because there wasn t snow through the whole winter, so when we came out, the street was gracefully white. And northern people leaved to the airport When we got to the plane we had to wait too long before the iron bird is ready, that s why we were a bit late for the next plane. It went without us, and we had to wait other plane. By midday we arrived to Paris airport. It is very big and there are always a lot of people, tourists and businessmen. Everybody is in a hurry, they run and try to find right gates, so airport look like a big anthill. After, we went to Paris first by train and then by metro. Many times I heard that metro in Moscow is too big and there is difficult to find the right way So now I can proudly answer: You have never been to the Paris metro! Now I should in a short describe how it was there. First of all metro is BIG, very big! There 14 main and 2 additional lines, all lines are very long and the average length of underground is 218 km and it includes more than 300 stations! On the other hand it is very dark and dirty but it is also its famous feature! Our hotel was in the city center near by Notre Dame de Paris, and the metro station had the same name. Hotel was in a nice old high-rise building, it was very small and cozy. Our rooms were in the upper floors and all the windows were opposite each other, so we could talk and concert just by opening them. After check in we went to explore the city of Love! Everyone had his own route but we were walking in small groups. The main goal was to explore the beauty, majesty, brilliance and mystery of Paris! I think we all had the same path around attractions: Notre-Dame, the Louvre museum, the fields of Elysées, the Eiffel tower, and Invalides house I m going to tell you about the most famous places in Paris, of course I will cheat a bite by using the city guide for giving truth information about them. So, let s start from the Notre-Dame de Paris. It is a historic Catholic cathedral on the eastern half of the Île de la Cité. The cathedral is widely considered to be one of the finest examples of French Gothic architecture and among the largest and most well-known church buildings in the world. The naturalism of its sculptures and stained glass are in contrast with earlier Romanesque architecture. We were really stunned by the cathedral size and greatness; it was much bigger and more formidable than on pictures in city guide! The Louvre museum is one of the world's largest museums and a historic monument. Nearly 35,000 objects from prehistory to the 21st century are exhibited over an area of 60,600 m2. With more than 9.7 million visitors each year, the Louvre is the world's most visited museum.
Unfortunately, we hadn t got time for visit it, but we took a lot of pictures with the fasade of building and the well-known glass pyramids. The Eiffel tower of La Tour Eiffel in Franch is an iron lattice tower located on the Champ de Mars in Paris. It was named after the engineer Gustave Eiffel, whose company designed and built the tower. For a long time it was the tallest building in the world until the Chrysler Building in New York City was built in 1930. The tower is 324 metres tall, about the same height as an 81-storey building. And the first sentence we said when we saw it was: Oh, my God, how ugly it is! So, not surprising, that Paris citizens in IX century hadn t liked it. But now it is one of the most visited attraction in the world! And we were pleased that we could also visit it. The Invalides house officially known as L'Hôtel national des Invalides (The National Residence of the Invalids), may be you wonder what does it mean? It is a complex of buildings in the 7th arrondissement of Paris, containing museums and monuments, all relating to the military history of France, as well as a hospital and a retirement home for war veterans, the building's original purpose. In truth, it is big yellow building with big church and amazing labyrinth gardens near by the Eiffel tower. During the day we tasted typical French dishes, such as onion soup, cheese plate, breaded squids, and also different kinds of wine. The weather was exceedingly nice, it was partly cloudy and very warm. What else could make our weekends more awesome? Late in the evening, after tight and interesting day, we decided to go out and have dinner. As soon as the sun sets down, Paris changes totally. Luxury of old building and attractions pale in comparison with lights of the night city! On each corner swarm petty traders, which try to sell onlookers mass consumption souvenirs with attributes of the city. If you look closely, you can find lots of street art painters, which amaze the audience with incredible talent and skills. Music and huge amount of odors and smells from small restaurants over the streets, dope head and forced to walk along these streets, just for walking just for see something more interesting. Sunday afternoon we went to the airport to meet our Polish and French friends. Meeting was warm, and it was nice beginning of awesome workweek Maanantai (Mika) Mont St Michel Vietettyämme yön Lavalin koulun asuntolalla, lähdimme aamulla bussilla kohti Mont St Michel -luostaria päin. Jätimme bussin uudelle rakennetulle parkkipaikalle, mistä jatkoimme matkaa infopisteeseen, josta saimme infolappuja kyseisestä luostarista ja siihen käynnissä olevasta korjausohjelmasta.
Pääsimme infopisteen kupeessa olevasta bussipysäkiltä ilmaisturistibussilla kohti Mont St Michelin luostaria lähemmäksi. Huomasin bussin kyydissä, että aika paljon kauppoja ja ravintoloita oli matkan varrella turisteja varten ja turisteja oli kiertelemässä kaupoissa. Päästyämme Mont St Michel linnan muurien viereen, sen todellisen koon pääsi näkemään ja sen kunnostusohjelman joka siellä on menossa. Vanhaa tietä puretaan ja uutta siltatietä rakennetaan, jotta laskuvesi pääsisi omalla virralla, mikä syntyy lasku- ja nousuveden aikana, joka vie sedimenttiä pois. Vuosien saatossa sedimenttiä on tullut niin paljon nousuveden aikana, että uutta maata on tullut paljon. Tätä koitetaan nyt sitten palauttaa vanhaan loistoon jossa ei sedimenttiä ollut vielä paljon ja Mont St Michel oli veden ympäröimänä nousuveden aikana. Päästyämme linnan porteista sisään huomasin, miten paljon linnan sisäpihalla olevasta kujatiestä on kauppojen ja ravintoloitten ympäröimänä, jolla turisteja viihdytetään. Muutama museokin löytyi samaiselta sisäpihalta olevalta kujalta. Saimme aikaa tunnin oma toimiseen tutkiskeluun ennen meille varatun oppaan ohjausta. Seilasin kaupasta toiseen ja huomasin, että melkein joka kaupassa oli samoja tuotteita myynnissä turisteille, pieniä Mont St Michel tuotteita. Oppaan saavuttua lähdimme kapuamaan luostarin sisälle päin, jossa hän kertoi, että luostarissa asustaa vielä 13 munkkia, jotka harrastavat vielä uskontoaan, siellä kun Mont St Michel on luostari, joka näyttää ihan linnalta. Opas kertoi, että luostari oli rakennettu vanhan pakanakirkon päälle ja että sen luostarin sisällä oli vielä osapakana kirkon seinää jäljellä, johon pääsi koskettamaan. Luostari oli toiminut linnakkeena sotien aikana ja pysynyt valloittamatta. Mitä enemmän sisälle meni, huomasin miten tarkkoja yksityiskohtia luostariin oli rakennettu, isoja saleja ja isoja pihoja, jossa oli tarkkoja kivipatsaita koristelemassa siellä täällä. Suurin osa patsaista oli jouduttu ottamaan pois, kun luostaria oli käytetty vankilana, ja osa oli tuhoutunut vankien ollessa siellä. Pääsimme käymään luostarin sisällä olevissa vankityrmissä, missä huomasin, miten pieniä, pimeitä ja kolkkoja ne olivat. Opastuksen jälkeen saimme tunnin jälleen omatoimista aikaa tehdä mitä halusimme, niin päätin että lähden rantaan katsastamaan rannan turistikauppoja, jos siellä olisi lisää matkamuistoja, vähän erilaisia, mitä luostarissa oli tarjolla. Ilmaiset bussit kulkevat hyvin, 5 min välein luostarista rantaan, joten ei tarvinnut paljoa odotella. Kauppaostoksien päätteeksi kokoonnuimme parkkipaikalla bussin vieressä ja lähdimme kohti uutta nukkumapaikkaa, joka oli noin tunnin bussimatkan päässä Mont St Michelistä. Perille päästyämme huomasin, että yövymme kivan näköisessä Emmerdale kylässä, missä oli meille varattu hotellimajoituspaikka. Saimme tavarat purettua huoneeseemme ja iltapalat syötyä oli aika käydä unten maille pitkän ja mielenkiintoisen reissun päätteeksi ja odottamaan seuraavaa päivää.
Tiistai 18.3.2014 (Joni) Tiistaina aamulla heräilimme normaaliin noin seitsemän aikaa ja tukevan aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä vierailemaan Le vivier sur mer nimiseen kylään jossa toimii Sinisimpukkaviljelylaitos sekä ostereita tuottava laitos.
Sinisimpukkaviljelylaitokselle päästyämme monet aloittivat vierailemisen suoraan laitoksen matkamuistokaupasta. Itse aluksi ihmettelin valtavia troolareita jossa oli pyörät alla, mutta syykin on selvä kun aina tarvitsee päästä keräilemään sinisimpukoita kun laksuveden ja nousuveden ero on alueella noin kymmenisen metriä. Troolarin vieressä ryhmämme opettajat päättivät ottaa meistä ryhmäkuvan. Ei maailman idyllisin paikka. Oppaan kanssa lähdimme tämän jälkeen kiertelemään kävellen lähiseutua. Ensiksi pysähdyimme vanhojen viljelytolppien viereen, silloin kerrottiin mikä niiden tarkoitus oli ja mitä materiaalia voi niihin käyttää. Harmi että paras puulaji kasvaa kuulemma sademetsä-alueella. Jatkoimme matkaa suolaheinä niitylle. Oikeastaan hyvin kostea merenrantaniitty/kosteikko. Saimme tietää monia asioita kyseisestä alueesta. Vielä ennen lounasta menimme alueelle, johon on ajelehtinut paljon simpukoita ja monet niitä ryhtyivät keräämään minä mukaan lukien. Monia erikoisia ja suuria simpukoita löytyi alueelta. Jotkut lajit esiintyvät myös Suomessa, mutta paljon pienempinä. Tässä vaiheessa tuli lounastauko ja eväspussit jaettiin ja niissä oli patonkia, salaattia, perunalastuja, keksiä, juustoa, jogurttia ja vettä ym. Rauhassa sai syödä. Vierailumme lopuksi lähdimme traktorin perässä olevaan kärryyn kaikki ryhmäläiset ja lähdimme katselemaan millainen oli perinteinen kalastusmenetelmä. Kalastus on hoidettua tolpilla ja niistä on tehty paikallaan pysyvä rysä. Kalastuspaikan vieressä tutkimme minkälaisia eliöitä karussa hiekkapohjassa voi elellä. Sieltä löytyi kaikenlaisia rapuja ja saimme nähdä myös mustekalan ja jonkin pienen hain. Tästä jatkoimme matkaa Sinisimpukkaviljelmille mitkä sijaitsivat muutaman kilometrin päässä rannasta. Alueelle missä nousuveden aikaan olisi noin 10 metriä vettä. Alueella oli valtavasti puutolppia mihin Sinisimpukat ovat kiinnittyneet. Niitä oli silmänkantamattomiin hyvin tasaisella ranta-alueella. Ennen kuin lähdimme kohti rantaa, niin huomasimme, että nousuvesi oli pikku hiljaa alkanut nousemaan. Sen näki kyllä erittäin hyvin. Paluu Lomakeskukseen missä majoitumme yöt. Söimme tukevan päivällisen ja saimme mahdollisuuden maistaa ostereita. Ne maistuivat oudolle ja merivedelle tietysti. Uusi kokemus sekin. Loppuilta menikin sitten ryhmätöitä valmistellessa. Oli 9 eri ryhmätyöaihetta. Kaikki aiheet liittyivät lähiseutuun ja sen luontoon sekä historiaan. Illalla uni tulikin nopeasti toiminnantäyteisestä päivästä johtuen. Keskiviikkio 19. maaliskuuta (Oona) Keskiviikko oli retkikuntamme viimeinen päivä Mont Saint Michelin alueella. Päivästä tuli lämmin ja pilvetön, vaikka aamu tuntui hyvin viileältä ja sateiselta. Kymmenen päivää Ranskassa opetti nopeasti kuinka ranskalaista säätä voi ennustaa: tyypillisesti loppupäivän sää on vastakohta aamun
sääolosuhteille. Keskiviikkona ilmiö oli meitä kohtaan todella suopea, koska aamupäivällä saimme nauttia jokinotkon raikkaudesta ja vihreistä väreistä samalla kun aurinko lämmitti ilman kesäisiin lämpötiloihin. Auringonpaiste, muratit, mukulaleinikit ja kirkasvetiset purot tekivät metsästä todella viehättävän päiväretkikohteen.
Pysähdymme etsimään bioindikaattoreita.
Mukulaleinikillä on keltavuokon kukka ja sinivuokon lehdet, kun taas keltavuokon tunnistaa keltaisesta kukasta ja valkovuokon lehdistä. Ensimmäinen kohteemme oli tekolampien alue Mont Saint Michel Bayn valuma-alueen sydämessä. Tiistaina tapaamamme opas oli mukana myös tänään. Uskon puhuvani muiden suomalaisten puolesta sanoessani, että opas oli erinomainen. Hän puhui selkeää englantia, otti huomioon ryhmämme suuruuden, käytti sopivasti materiaalia havainnollistamiseen ja kertoi alueesta monipuolisesti myös siirtymien aikana, kun joku ryhmän jäsenistä halusi kysyä jotakin. Oppaan esittämiin kysymyksiin vastaaminen tai vähintään vastauksen miettiminen herätti kuuntelemaan mistä puhuttiin, jos oma mielenkiinto oli keskittynyt esimerkiksi lammikossa kimaltavaan sammakonkutuun. Retkestä puuttui kiireen tuntu. Linja-autolle palatessa tuntui, että kierros olisi saanut jatkua kauemmin, mikä toisinaan on varma onnistuneen retken merkki. Retken aikana kuljimme alueen rehevillä poluilla ja saimme tietää ympäristön pitkästä historiasta. Kävelymatkan puolivälissä pysähdyimme puron varrelle kokeen suorittamista varten. Kyse oli
alueen vedenlaadun määrittämisestä bioindikaattorien avulla. Bioindikaattorit ovat kasvi- ja eläinlajeja lajeja, joita tiedetään esiintyvän tietyntasoisissa ympäristöolosuhteissa, joten lajeja löytämällä voidaan saada varmempaa tietoa elinympäristön kunnosta. Koetta varten muodostimme noin neljän opiskelijan ryhmiä, jotka löysivät omalta tutkimusalueeltaan esimerkiksi rupikonnankutua, vesimittareita, ravun ja pieniä pohjaeläimiä. Lajintunnistuksen lisäksi mittasimme virran nopeutta. Seurasimme padon avautumista.
Näkymä padolta Mont Saint Michelin saarelle.
Suomalaiset - aina ensimmäisinä muita odottamassa. Pysäköintialueella syödyn lounaan jälkeen hyvästelimme oppaamme ja jatkoimme matkaa Mont Saint Michelin vuorovesipadolle. Olimme saaneet kuulla jotakin padon toiminnasta etukäteen, ja nyt pääsimme näkemään kuinka pato toimi käytännössä. Padon tarkoitus on koota eräänlaista huuhteluvettä, jolla nousuveden mukanaan tuomaa maa-ainesta voidaan huuhtoa kauemmas lahdelta. Mudan ja hiekan kertyminen on yksi alueen merkittävimmistä huolenaiheista. Opimme, että nousuveden voima on suurempi kuin laskuveden voima, mikä pitkällä aikavälillä merkitsee merenpohjan kohoamista. Padon avulla halutaan varmistaa Mont Saint Michelin säilyminen näennäisesti luoksepääsemättömänä saarena. Opastuksen jälkeen saimme viettää aikaa lähistön kaupoissa ja kahviloissa. Myöhemmin iltapäivällä palasimme Lavaliin, jossa söimme illallisen koulun kanttiinissa. Päivä oli kepeä ja mielenkiintoinen, vaikka auringonpaiste tuntui paikoittain tukahduttavalta.
Perjantai (Teea) Perjantaina oli aika tutustua Lavalin keskustaan. Maukkaan aamiaisen jälkeen lähdimme koululta matkaan paikallisbussilla. Ohjelmassa oli pieni treasure hunt eli aarteenetsintä Lavalin vanhassa kaupungissa. Treasure hunt tuli nopeasti ratkotuksi, jonka jälkeen oli vuorossa vapaata ajan viettoa kaupungilla. Kuljeskelimme pitkin katuja, kävimme paikallisessa leipomossa ja ihailimme maisemia korkealla paikalla olevasta puutarhasta. Puoleen päivään mennessä palasimme takaisin koululle, jossa meillä jäähyväislounas. Lounaalla oli alkupaloina muun muassa simpukoita, pääruokana jotain lihaa ja jälkiruoaksi herkuttelimme suklaakakulla ja ranskalaisilla juustoilla. Lounaan jälkeen oli projektin päätöksen, lahjojen jaon ja kiitospuheiden vuoro. Puheiden jälkeen saimme kukin tietää, minne menisimme viikonlopuksi, sillä tulisimme viettämään sen ranskalaisten perheiden luona. Pakkasimme siis kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme jokainen omille teillemme viikonlopun viettoon. Viikonloppu perheessä (Timo) Perjantaina tapasin ensimmäistä kertaa isäntäperheeseeni kuuluvan Paulin. Hän ei ollut aikaisemmin osallisena matkassamme, mutta oli silti tarjonnut majoitusta. Lähdimme koululta ensimmäisinä ja suuntasimme linja-autolla Lavalin keskustaan, missä hän asui perheensä kanssa. Iltapäivän aikana tapasin Paulin isän ja siskon sekä muutamia hänen ystäviä. Hänen äitinsä tapasin vasta seuraavana aamuna. Perjantai-iltana pääsin tutustumaan paikalliseen ravintolakulttuuriin, mikä tarkoitti olutta, juustoja ja tietenkin patonkia. Menimme vielä myöhemmin illalla käymään Paulin ystävien luona. Lauantai aamupäivällä kävimme torilla ostamassa ruokia viikonlopuksi. Koska matka ei ollut pitkä, menimme sinne kävellen. Tästä reissusta sain selkeän kuvan siitä kuinka paljon ranskalaiset arvostavat ruokaa ja etenkin juustoja. Paluumatkalla Tapasin liikennevaloissa Ranskan maa- ja metsätalousministerin, joka tunsi Paulin isän. Hän kyseli matkastani ja minä kerroin olleeni erittäin tyytyväinen Ranskassa saamiini kokemuksiini. Torikäynnin jälkeen suuntasimme vielä lihakaupalle, minne pääsin perheen 50-luvun rättisitikalla eli Citroen 2cv -mallilla. Päivän aikana tuli syötyä ja juotua runsain mitoin mitä erinäköisimpiä ruokia ja juomia ja kaikki maistui. Illalla menimme jälleen Paulin ystävien luokse ja palasimme kello yhden jälkeen takaisin. Sunnuntaina kävin perheen vanhempien kanssa äänestämässä paikallisissa pormestari-vaaleissa. Äänestystapa ei juuri poikennut Suomalaisesta. Päivä meni muita rauhallisemmin ja pääsin tutustumaan Ranskalaisen television tarjontaan sekä teimme pienen kävelylenkin läheisellä metsäalueella. Päivällisen yhteydessä jaoin omat tuliaiseni Suomesta kiitoksena perheen vieraanvaraisuudesta: pussi salmiakkia, Aalto-maljakko sekä koulun tunnuksen muotoinen pannualusta.
Viikonlopun aikana hankin viimeisetkin tuliaiset sukulaisille. Kävin useaan otteeseen ravintolassa ja jokaisella kerralla näin ja opin jotain uutta. Opettelin kitaransoiton alkeita sekä opetin muutaman sanan suomea. Asioita, mitkä ihmetyttivät eniten vierailun aikana, oli muun muassa sisällä tupakointi ja kulkeminen kengät jalassa sekä pöytätavoissa oli joitakin poikkeavuuksia. Minua miellytti suuresti seurata perheenjäsenten välisiä suhteita. Miten he puhuvat toisilleen, minkälaisia eleitä he käyttivät jne. Maanantaiaamuna hyvästelin perheen ja toivotin heille kaikkea hyvää. Paulin isä tarjosi vielä kyydin juna-asemalle, mistä alkoi kotimatka.