Viides viikko Maanantai 27.7. Viimeisen maanantain kunniaksi karautimme Suomenniemelle Toimintakeskus Metsätähteen. Aloitimme päivän levyraadilla. Tulipunaruusujen aikana innostuimme tanssimaan asiakkaiden kanssa. Levyraadin voitti ylivoimaisesti Tulipunaruusut. Sitten päätimme hyökätä laulujen kimppuun. Onneksi avulias omainen pelasti meidät kun emme meinanneet muistaa Metsäkukkien säveltä. Tietovisan parissa vietettiin aika ruokailuun asti. Bingon maailmassa voitettiin taas mahtavia palkintoja ja pantiin suut makiaks. Lopuksi oli aika kiitoskahvien ja suuntasimme takaisin kohti päiväkeskusta. Tiistai 28.7. Löysimme itsemme tänä aamuna Laurinpuistosta. Tämän päivän ohjelmaan kuului ensimmäiseksi asiakkaiden kanssa jutustelua ja ulkoilua. Jakaannuimme niin että Asta ja Roope jäivät hurmaavan asiakkaan kanssa jutustelemaan sisälle. Muu ryhmä keräsi pihalle useampia asiakkaita tapaamaan keksien ja mehun äärelle. Ruokatauon jälkeen siirryimme yhteistiloihin levyraadin pyörteisiin, josta sulavasti siirryimme bingon kautta taiteen maailmaan ja maalasimme mielenmaisemiamme sekä muita upeita taideteoksia. Taisi löytyä joukostammekin muuta Järnefeltin jälkeläinen.
Kokosimme vielä yhteen kaikki kuukauden aikana asiakkaiden kanssa yhdessä taiteillut tajunnanvirtarunot. Heili Karjalasta. Kesä. Lintu. Tavallinen työmies. Aika. Reikä. Uusi ilmiö. Rikkinäiset farkut. Onpa lautalla pienoinen kahvila. Kaunis Veera Puumalan satamasta. Käärme. Huonot sääennusteet. Ankka. Kävelee. Kurkistelee. Rätti. Huoneen nurkassa tekokukkia. Heijastui. Hui. Väsynyt. Kolon Matti. Kukkanen. Seinällä. Hyvä olo. Fiilis. Ei mitään. Telkkari. Rikkinäiset housun polvet. Kello. Taulu seinällä. Vanha kello. Sydän. Tiktak. Tyhjä. Huokaus. Raskas hengitys. Tyhjyys. Hiljaisuus. Kynttilä palaa. Pilkut kämmenellä. Äiti. Perijät. Työkaveri. Osuuspankki. Valo. Tyytyväisyys. Koulutus. Tipula. Seitsemän kerrosta. Matka. Aurinko paistaa. Pelottaa. Pysähtynyt elämä. Hämmennys. Sekasorto mielessä. Ylösnousu. Apaattinen negatiivisuus. Paleltaa. Heinäkuu. Kaipaus. Ei toimi. Piilo. Hyvä olo. Loputon huuto, jota kukaan ei kuule. Antakaa olla. Jättäkää. Turtunut. Valo sälekaihtimien välissä. Miten ihminen voi olla tuoli? Ei mitään. Kosketus. Takaisin kotiin. Kengät maailman. Inhottava olla. Sisäinen katoaminen. Hiljaisuus. Kivuttoman linnun tyytyväisyys. Kielellä leikkivät lorut. Virkeä mieli.
Puhdas ja viaton onni. Taputus. Koti on aina ihana paikka. Muistojen autuus. Pölinää. Pelko. Rakkahat ystävät. Sekainen ajatus. Pari tuntia. Mökki mäen alla. Sortunut lasku. Kapiainen. Kissanpaskat. Eläkää iisisti. Teamwork. Ei vanhat lorut päästä häviä. Ei hullumpaa. Valoa tunnelin päässä. Koti. Lapsen hupsuus. Toivo tulevasta. Tasapaino. Mummot ja papat kotiin. Ei väsy mieltä paina. Mikä lehti. Onni. Häiriötekijä. Kesä. Katse ikkunaan. Myrsky pähkinänkuoressa. Prrr. Tutkiva kosketus. Silmät seinillä. Sumu edessä. Liike. Pelon usvat harhailevat. Johan nyt on markkinat. Missä rinkelikoju? Helle. Sade. Aurinko. Vesi. Laitakaupungin lapset. Lapset auringon. Pouta. Yksinäiset rikkaat ajatukset. Rakkaus. Routa. Kuu. Hiki. Lämpö. Vilpoinen. Uimaranta. Luonnonkukkia kedolla. Vuosien muistot. Valo. Nallekarhu. Ruispellon ruiskukat. Kihlat. Nuori lempi. Vierellä nätti prinsessa. Kiitollisuus. Kesä. Hyvä mieli. Aurinko paistaa. OK homma. Heittämisen lyhyt oppimäärä. Lapsen mieli. Puoli kaksi jo kohta. Vierestä katsova katulyhty. Kysymyksiä ja vastauksia. Piste. Kiikkuu. Kosketus. Maisema. Lähtöitku. Rakkaan hymy. Helppo päästää irti. Toveri. Näin hänet jälleen. Semmonen se. Pelimies. Puoliksi täynnä. Tuhat kertaa, tuhat vuotta muistot virtaavat. Ikävä. Ei saa yhteyttä. Kohinaa. Loppumattomat viestit vastaajassa. Ole kiltti. Koskettaa mieltä. Kaksi kaunista tyttöä. Rakkahat jälkipolvet. Perhe. Kertomus hymyssä. Ihan hyvä päivä. Kiitollinen mieli. Timantit silmäkulmissa. Maailma ympärillä kiinnostaa. Tyhjä olo. Pilvein päällä. Ihana auringonpaiste. Mieltä virkistää. Olo on oikein hyvä. Tyytyväisyys. Mitä varten on tänne tultu. Koti-ikävä. Kai kaikelle on omat syynsä. Hankalaa. Pois. Yksinäisyys. Oma rauha. Autio koti ja sydän. Rakkaalle. Vastarannan tanssipari. Ohhoh. Tanssitaanhan jalat verille. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen.
Nenäliina. Hyvä olo. Sokeriastia. Väsyttää. Ei aivot raksuta. Sokeri ritisee. Aika kuluu jouten. Työtäkin löytyy. Oisko se mentävä kotiin. Kaksi rempseää tyttöä ja poikaa. Lusikka. Pääsisipä taas kävelylle. Rakas mielessä. Mikä ettei. Ei mitään hämminkiä. Tyytyväisyyden hymähdys. Se laitettiin maailmalle. Elämänkokemus. Ota opiksesi. Keskiviikon KKK koko kuukauden koonti Ensimmäisenä aamuna, kun astuin sisään Päiväkeskuksen ovista ei minulla ollut kirjaimellisesti mitään aavistusta tai ajatusta yhtään mistään, mitä kuukausi voisikaan tuoda tullessaan. Kaikkien odotusteni mukaisesti siitä paljastui kuitenkin aivan mahtava kokemus upeiden ihmisten parissa. Toiminnan pyörittämisen oppi nopeasti ja pian se alkoikin jo sujumaan silmät kiinni ja unissaan (ja taas nimittäin kirjaimellisesti: muutamia lauluja on tullut laulettua unten maailmassakin, heh). Haikein mielin tänään viimeisenä työpäivänä tätä tekstiä rustaan ja mielelläni tätä työtä vielä jatkaisin vaikka kuukauden päivät. Tällainen työ on mielestäni erittäin tärkeää ja monet vanhukset selkeästi kaipaavat paljon enemmän seuraa kuin mitä heille on tarjota. Uutta tässä työssä on kuitenkin saanut oppia ison kassillisen verran: Kuukausi on opettanut paljon, mutta suurimpana opetuksena pidän sitä, miten asiakkaat ovat saaneet minut arvostamaan omaa kotia, rakkaita ja heidän kanssaan vietettyjä hetkiä. Helppoa ei ole ollut seurata vierestä, kun puoliso rukoilee toiselta puoliskoltaan vielä viimeistä hymyä, katsetta tai edes silmien räpäytystä. Merkkiä siitä, että se toinen olisi vielä siinä. Sitä, että edes kerran joku vastaisi niihin ikuisiin vastaajaan jätettyihin viesteihin eikä lopussa kuuluisi vain kohinaa. Seurata toivoa siitä, että toinen palaisi vielä siihen hetkeen ja olisi läsnä. Vaikka keho ei ole vielä ruumis niin sielu on kuitenkin jo lähtenyt vaeltamaan eikä se kuule enää kutsua. Rakkaan lisäksi tärkeäksi asiaksi on selvästi muodostunut kaikille oma koti. Jälleen taas nieleskellään kyyneliä, kun kuunnellaan onnenkyyneleiden kertomia uutisia siitä, että tänään pääsen kotiin. Nieleskely ei siitä ainakaan vähene, kun seurataan kaipauksesta ja ikävästä kotia kohtaan poskipäillä valuvia pieniä timantteja. Kaikki se kuitenkin opettaa arvostamaan sitä omaa perhettä ja kotia. Kaikkia niitä oppeja ja sitä rakkautta, mitä läheisiltään saa. Opettaa pysähtymään edes joskus kuuntelemaan ja tarttumaan siihen hetkeen eikä vain aina väittämään vastaan teinin uhmalla. Niitä hetkiä ei saa takaisin, kun ne on kerran tuhlannut. Loppuun haluan kuiskata vielä yhden hennon toiveen, joka syntyi eräiden asiakkaidemme kanssa: Mummot ja papat kotiin. Asta Kuukausi on mennyt yhdessä hujauksessa. En todellakaan olisi vielä valmis lähtemään, vaikka hampaitakin on välillä kiristelty ja kyyneleitä pidätelty. Olin valmistautunut henkisesti raskaaseen kuukauteen, mutta en olisi ikinä olettanut siitä tulevan näin henkilökohtaista. Kuitenkin voin rehellisesti sanoa nauttineeni tästä kuukaudesta ja saaneeni tästä todella paljon irti. Vaikka en koko maailmaa pystykään pelastamaan, tai pitämään jokaiselle yksinäiselle vanhukselle seuraa, uskon ja toivon että meidän asiakkaamme ovat kiitollisia siitäkin vähästä jonka olen pystynyt heille antamaan. Elina
Tämä kuukausi on ollut ihanan ikimuistoinen, olen saanut uusia ystäviä, ryhmähenki on tiivis. Luottamusta ja ymmärrystä toistemme sekoiluihin löytyy ja pidämme yhteyttä varmasti jatkossakin. Asiakkaiden vuolaat kiitokset ja superpositiivinen elämänasenne on asia, joka on jäänyt erityisesti mieleen ja siitä jokaisen meidän tulisi ottaa mallia. Sallanoora Ensimmäisenä päivänä en tiennyt mitä tapahtuu tässä kuussa, mutta nyt tuntuu etten haluaisi luopua tästä työstä. Ryhmämme on ollut ihanan tiivis ja luottava toisiaan kohtaan. Olen saanut tästä tosi paljon uutta kokemusta jatkoa varten ja iloa erilaisiin kohtaamisiin. Mikään päivämme ei ikinä ollut tylsä, vaan keksimme aina jotain mukavaa tekemistä. Toivon kaikille hyvää jatkoa ja mukavaa loppu kesää. Toivottavasti ryhmämme pitää jatkossakin yhteyttä toisiimme. Heidi Kuukausi siinä sitten Piristyspartion tiimellyksessä meni. Nopeammin kuin ehdin edes huomata. Erinomaisia muistoja ja uusia ystäviäkin siinä samalla tuli saatua. Mahtavat taksimatkat paikasta A paikkaan B. Erinomaiset asiakkaat ja muutenkin oikein veijarimainen työilmapiiri takasi aina hyvän meiningin. Tuli kuultua juttua monenlaista joka avarsi maailmaa, tuli runoiltua, pelattua bingoa ja heräteltyä sisäinen taiteilija taas raivoamaan. Jokainen päivä oli omanlaisensa eikä samanlaista paikkaa löytynyt laisinkaan. Kiitos että sain olla tässä työssä ja toivottavasti tällaista auttamista pääsee tekemään jatkossakin. Jos ei muuten niin ihan arkipäivässä piristäen. Roope Kuukausi on mennyt tosi nopeasti ja käteen on jäänyt todella paljon uusia kokemuksia sekä uusia tuttavuuksia. Ryhmän vetämistaitojen työkalupakissa on taas lisää kokemusta, mutta kuitenkin paljon on opittavaa vielä. Tämä kuukausi on innoittanut minua ikä ihmisten kanssa työskentelyyn. Toivon, että yksinäisten vanhusten yksinäisyyttä saa vähemmäksi vapaaehtoistyöllä. Siksi haluan alkaa tehdä vapaaehtoistyötä, jotta voisin antaa oman osani vanhusten hyvinvoinnin eteen. Aluksi Piristyspartio oli vain joukkio nuoria, mutta matkan varrella pikku hiljaa muodostui tiivis ryhmä. Uskon, että pidämme yhtä vielä tämän jälkeenkin. - Aino