Jyväskylän sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ry. 100 vuotta työtä Jyväskylän hyväksi

Jyväskylän sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ry. 100 vuotta työtä Jyväskylän hyväksi

Jyväskylän sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön pöytäkirjat ovat tallessa vuodesta 1913 alkaen. Mainittujen tapahtumien sitä ennen sekä vuosilta, joilta pöytäkirjat ovat hävinneet, toiskätisenä lähteenä on Hannu Tapiolan kirjoittama Jyväskylän työväenyhdistyksen 80-vuotishistoria. Historiikissa tietojen lähteeksi mainitaan sanomalehti Sorretun Voiman (myöhemmin Työn Voima) numerot. Vuoden 1918 pöytäkirjoja ei ole tallessa. Kunnallisjärjestö ei toiminut 1933 1940. Uudelleen perustetun kunnallisjärjestön asiakirjat ovat Jyväskylän työväenyhdistyksen arkistoissa vasta vuodesta 1946 ja puuttuvat jälleen vuosilta 1954 1964. Jyväskylän kaupungin väkiluku ja valtuuston koko ilmoitetaan Jyväskylän kaupungin ilmoituksen mukaan. 1906 Oulun puoluekokouksessa elokuussa 1906 päätettiin, että kuntien työväenjärjestöjen yhdyselimiksi oli perustettava kunnallisjärjestöjä. Päätöksen mukaisesti Jyväskylän väliaikainen kunnallistoimikunta valittiin lokakuussa 1906. Kunnallisjärjestön alkutaipaleelta vuosilta 1907 1912 ei ole säilynyt pöytäkirjoja. 1907 1908 Jyväskylän sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön kokoukseen tammikuussa 1907 kutsuttiin työväenyhdistysten lisäksi räätälien, suutarien, puutyötekijäin ja metallityöntekijäin ammattiosastot, palvelija- ja työläisnaisosastot sekä Suomen kirjatyöntekijäin liiton ja rautatieläisliiton Jyväskylän osastot. Kunnallisjärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin opettaja O. Reino. Ammattiosastot jäivät kunnallisjärjestön ulkopuolelle jo muutaman vuoden päästä ja vuonna 1908 jäljellejääneillä kunnallisjärjestön puolueosastoilla arvioitiin olevan yhteensä noin sata jäsentä. Vuonna 1907 valtuuston jäseniä oli 24. 1912 Kaupungin ja pitäjän kunnallisjärjestöt yhdistyivät helmikuussa 1912, koska yhdistymisellä arveltiin säästettävän varoja ja voimia. Järjestön nimenä säilyi Jyväskylän sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö, ja se kokoontui vuoroin kaupungin - ja Taulumäen työväentaloilla. Jo vuonna 1914 kansanedustaja Onni Tuomi ehdotti kunnallisjärjestön jakamista entiselleen, mutta ehdotukseen ei suostuttu. Kunnallistoimikunta kuitenkin jaettiin kahteen jaostoon kunnallistenasioiden seuraamisen helpottamiseksi. 1917 Vuonna 1917 säädettiin maalaiskuntien ja kaupunkien uudet kunnallislait. Niiden mukaan asioista päätti valtuusto ja kunnan taloudenhoitoa tarkastivat yleisillä vaaleilla valitut tilintarkastajat. Samana vuonna saatettiin voimaan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Kunnallisvaalit toimitettiin aluksi joka vuosi, sillä valtuutetuista erosi joka vuosi kolmasosa ja tilintarkastajista maalaiskunnissa puolet. Vapautuneet paikat täytettiin vuosittain joulukuun 4. toimitetuin vaalein. Jyväskylän sosialidemokraattisessa kunnallisjärjestössä alettiin jälleen keskustella pitäjän ja kaupungin yhteisen kunnallisjärjestön mielekkyydestä. Viimeiset vaalit ennen kansalaissotaa suoritettiin Jyväskylässä joulukuussa 1917 vielä vanhan kunnallisvaalien vaalitavan mukaan. 1918 1919 Kunnallisjärjestöön liittyi kaupungin ja pitäjän lisäksi Toivakan kunta, ja liitoksen jälkeen kaupunkilaiset katsoivat, ettei kunnallisjärjestö enää voinut hoitaa kolmen eri kunnan kunnallispolitiikkaa ja vaalitaisteluita uusien kunnallislakien puitteissa. Kaupunkilaiset erosivat yhteisestä kunnallisjärjestöstä ja perustivat oman, joka virallisesti alkoi toimia vuoden 1918 alusta. Samalla kunnallisjärjestöstä tuli yhden perusjärjestön, Jyväskylän Työväenyhdistyksen, organisaatio, sillä ammattijärjestöt olivat jo aikaisemmin eronneet puolueen jäsenyydestä. 3

Vuonna 1918 ja vuoden 1919 alussa yleinen poliittinen asema oli koko maassa sekava kansalaissodan seurauksena. Kokouksien pitäminen oli vaikeaa ja puhe- ja painovapaus oli rautaisissa kahleissa. Ensimmäiset kunnallisen vaalilain mukaiset kunnallisvaalit järjestettiin Suomessa vasta joulu-tammikuussa 1918 1919 marraskuun lakon (1917) ja seuraavan vuoden alussa alkaneen kansalaissodan vuoksi. Jyväskylässä kunnallisvaalit järjestettiin vuoden 1919 alussa. Kunnallisjärjestön vuoden 1919 toimintakertomuksen mukaan vaaliyllytys paikkakunnalla oli järjestetty tyydyttävällä tuloksella, vieläpä viimeisissä vaaleissa loistavalla voitolla, jota ei ennen koskaan oltu kaupungissa saavutettu. Kunnallisjärjestön vuoden 1920 marraskuun pöytäkirjassa ilmoitetaan tilasto valkoisten terrorin uhreina kuolleista Jyväskylän kaupungin asukkaista. Tilaston mukaan kaupungin asukkaista kuoli tai murhattiin 16 miestä sekä lisäksi kaksi kaupungissa asunutta, muualla kirjoilla olevaa ja yksi kaupungissa asunut Amerikan kansalainen. Keski-Suomi säästyi kansalaissodassa varsinaisilta sotatapahtumilta. Kansalaissodan jälkeen jättänyt katkeruus ei Jyväskylässä ollutkaan niin voimakas kun monissa muissa, erityisesti Etelä- Suomen, kunnissa. 1920 Ennen kansalaissotaa käydyissä vaaleissa eivät sosialidemokraatit olleet onnistuneet Jyväskylässä samaan kertaakaan yli kolmannesta annetuista äänistä. Kunnallisjärjestön menestys kunnallisvaaleissa 1920-luvun alussa katsottiinkin jo niin hyväksi, että kunnallisjärjestön vuosikertomukseen kirjattiin Jyväskylän olevan peräti ainoa pikku kaupunki koko maassa, jossa vasemmisto uskaltautui tasapäiseen kamppailuun porvariston kanssa kunnallisesta vallasta. Voimasuhteet porvariston hyväksi tuolloin olivat 13 11. Sosialidemokraattien kunnallispoliittisena saavutuksena oli, että kaupunki alkoi rakentaa vuokra-asuntoja, joista ensimmäinen talo valmistui vuonna 1920. Sosialidemokraattisen naisyhdistyksen aloitteesta kaupunkiin puuhattiin lasten päiväkotia ja leikkikenttää. 1923 Sosialidemokraatit alkoivat käyttää kunnallisvaaleissa uusia kampanjoinnin muotoja. Yhdistykset valitsivat kortteliasiamiehiä, jotka jakoivat vaalilehtiä ja ottivat henkilökohtaisesti yhteyttä äänestäjiin. Vuonna 1923 lähetettiin ensimmäisen kerran kirjelmä sellaisille henkilöille, joiden arveltiin mielipiteiltään olevan lähellä työväestöä. Vaalikuljetukset tulivat käyttöön 1920-luvun loppupuolella. 1925 Vuonna 1925 määrättiin kunnallisvaalien vaalikaudeksi kolme vuotta. Samalla säädettiin, että tilintarkastajia ei enää valittaisi vaalein, vaan heidät valitsisi kunnallisvaltuusto. Kaikki valtuutetut valittiin uudistuksen myötä myös kerralla. Jyväskylässä ei kuitenkaan vuonna 1925 järjestetty kunnallisvaaleja, sillä vaaliluetteloita ei toimitettu kaupungissa ajallaan. Muodollisen virheen vuoksi vaalit järjestettiin vasta maaliskuun 30. päivänä 1926. Uuden kunnallislain vuoksi oli vaalikiihotus kunkin puolueen taholta tavallista runsaampaa ja voimaperäisempää. 4

Jyväskylän Työväenyhdistyksen uusi talo valmistui, josta myös kunnallisjärjestö sai entistä mukavamman kokoushuoneen. 1926 Työväki osallistui vaaleihin Jyväskylässä kahdella listalla, joista toinen oli kunnallisjärjestön virallinen lista ja toinen niin sanotun vähemmistön, ammattiyhdistysväen lista. Viimeksi mainitun listan muodosti osittain kunnallisjärjestön luvalla joukko järjestön niitä jäseniä, jotka alun alkaen olivat olleet kahden listan kannalla, mutta olivat jäänet kunnallisjärjestön kokouksessa äänestyksessä vähemmistöön. Porvarit herjasivat vähemmistölistan ehdokkaita moskovalais-kommunisteiksi, jonka seurauksena kunnallispolitiikkaa seuraamattomilta käsitteet menivät siinä laajuudessa sekaisin, että jopa paikalliset kommunistit luulivat, että niin sanotulta ammattiyhdistysväen listalta valtuustoon valitut olivat heikäläisiä. Myös vuoden 1926 Työväenkalenteriin merkittiin virheellisesti kyseiseltä listalta valtuustoon valitut valtuutetut kommunisteiksi. Vaalikampanjoinnissa tehtiin vedoksia puolueenvaalijulistuksista, joita asetettiin julkisille paikoille. Lisäksi painatettiin paikallista vaalijulistusta, joita kotiagitaattorit levittivät vaalien aluspäivinä sekä vaalipäivänä. Kahden listan aiheuttamista sekaannuksista huolimatta saivat sosialidemokraatit 10 paikkaa valtuustoon, jolloin voimasuhteet porvareihin, joilla oli 13 paikkaa, pysyivät samoina suunnilleen koko vuosikymmenen. Jyväskylän kaupunginvaltuuston ensimmäiseksi sosialidemokraattiseksi puheenjohtajaksi valittiin toimittaja Toivo Lehto vuosina 1926 ja 1927. 1928 Sosialidemokraateilla oli vaaleissa kolme vaaliliitossa esiintynyttä listaa, jotka eivät kuitenkaan oikeiston nousun sävyttämässä poliittisessa ilmapiirissä tuoneet sosialidemokraateille voittoa, sillä vaaleissa hävittiin yksi paikka porvareille. Äänestysprosentti jäi alle 50 prosentin. Kaupungin kasvaneen asukasmäärän myötä valtuustoon valittiin 29 valtuutettua, joista 12 oli sosialidemokraatteja. Kunnallisjärjestön ja ammattiyhdistysväen listojen lisäksi kolmas lista oli ilmeisesti raittiusväen lista. Listoille ei mainita edellisten vaalien tapaan kuitenkaan kutsumanimiä, vaan ne tunnettiin numeroin 3, 4, ja 5. 1929 Kunnallislakia uudistettiin kaupunkien hallinnon osalta siten, että laissa kaupunginhallituksessa äänioikeuden saa kaupunginjohtaja sekä apulaisjohtaja. Jyväskylän sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön kanta oli, ettei Jyväskylän kokoisessa kaupungissa (vaikka odotettavissa oli esikaupunkien liitos kaupunkiin) tarvita kahta johtajaa ja, ettei näin ollen kaupungin insinöörin virkaa muutettaisi apulaisjohtajaksi. Kantaan saattoi vaikuttaa myös se, että kaupungin poliittiset voimasuhteet olivat sellaiset, ettei sosialidemokraateilla ollut mahdollisuutta saada apulaisjohtajaksi omaa ehdokastaan. Myöhemmin Jyväskylässäkin otettiin käyttöön apulaiskaupunginjohtajan virka. Kaupungin alapäähän J. Kotkan taloon saatiin Jyväskylän toinen päiväkoti. Lapuan liike toimi vuoden 1929 lopulta vuoden 1930 loppuun kansanliikkeenä, jonka vankkana kannatusalueena oli Pohjanmaa ideologisena johtajana maalaisliittolainen maanviljelijä Iisakki Vihtori Iisakinpoika Kosola. Lapuanliikkeen vaikutus näkyi poliittisen 5

ilmapiirin oikeistolaistumisena myös Jyväskylässä, joka tuolloin kuului Vaasan läänin itäiseen vaalipiiriin. 1930 Vuosi 1930 oli kunnallisjärjestölle toimintavuotena raskas, sillä vuoden aikana käytiin sekä eduskunta että kunnallisvaalit. Kunnallisvaaleissa sosialidemokraatit kärsivät vaalitappion menetettyään yhden paikan porvareille. Kaupungin asukasluku 1930-luvun lopulla oli noin 9 000. Ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous oli Jyväskylässä vuonna 1930. 1931 Jo vuoden 1928 kuluessa alkanut talouspula kärjistyi ja aiheutti Jyväskylässä vertaansa vailla olleen työttömyyden ja palkkojen romahdusmaisen laskun ja siten työläisten oloissa valtavan huonontumisen. Valtiollisen tilanteen kärjistyessä ja työväen laitosten joutuessa erilaisten ilkivallantekojen kohteeksi, tehtiin hyökkäys myös Jyväskylässä sanomalehti Työnvoiman toimitaloon. Talon julkisivu piikkilangoitettiin. Vastalauseeksi ilkivaltaa kohtaan kunnallisjärjestö järjesti työväentaloon vastalausekokouksen, jonne pääsi sisään puolueen tai SAK:n perusjärjestön jäsenkirjalla. Kokoukseen saapui runsaasti työläisiä kaupungista ja lähiseudulta. Tilaisuudessa hyväksyttiin päätöslauselma, jossa vaadittiin oikeusjärjestystä vastaan tehtyjen rikkomusten pikaista lopettamista ja kansanvaltaista valtiojärjestystä vastaan tähdättyjen hankkeiden päättävää tukahduttamista. 1932 1940 Kunnallisjärjestön kokouksessa käsiteltiin järjestön ylläpitämisen mielekkyyttä koskeva kysymys, sillä perusjärjestöjen puutteessa sitä ei ollut saatu enää rekisteröityä. Asiasta käydyn keskustelun jälkeen päätettiin syyskuun 5. päivänä 1932, että kunnallisjärjestön ja kunnallistoimikunnan toiminta käytännöllisesti katsoen lopetetaan toistaiseksi, mutta pidetään järjestön toiminta muodollisesti voimassa. Kun seuraavana vuonna valittiin kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi ja sihteeriksi vastaavat Jyväskylän työväenyhdistyksen virkailijat, katsottiin parhaaksi kokonaan luopua tarpeettomaksi käyneestä organisaatiosta. Jyväskylän sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ei toiminut 1933 1940. 1940 1942 Jyväskylän sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö perustettiin uudelleen 9.12.1940, koska seuraavan vuoden alusta toteutettu alueliitos toi kaupunkiin Jyväskylän työväenyhdistyksen ja sen naisjaoston lisäksi Lohikosken ja Keljon Tarhamäen työväenyhdistykset ja puolueosastot tarvitsivat kunnallispoliittisten asioiden hoitamiseksi yhteisen järjestön. Uusi kunnallisjärjestö aloitti toimintansa 1941 ja sen ensimmäisenä puheenjohtajan toimi johtaja Santeri Vornanen 1941 1942. Vuoden 1941 alueliitoksen (Nisula, Halssila, Tourula ja Lohikoski) ansiosta Jyväskylän väkiluku kohosi noin 9 000:sta 20 000:een ja siten vuonna 1941 valittavien valtuutettujen määrä kaupunginvaltuustoon nousi 35:een. 1945 Valittavien valtuutettujen määrä nousi jälleen, nyt 41:een. Sosialidemokraatit saivat kunnallisvaaleissa 15 paikkaa, SKDL 9 ja porvarit 17. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin sosialidemokraattien Kalle Järvinen, joka hoiti tehtävää vuoteen 1955 asti. 6

1946 Keljon Tarhamäen yhdistys erosi kunnallisjärjestöstä ja liittyi SKDL:n jäsenjärjestöksi, jolloin Keljoon perustettiin sosialidemokraattiseksi puolueosastoksi Kukkumäen työväenyhdistys. Samana vuonna perustettiin Valtion viran- ja toimenhaltijain Jyväskylän sosialidemokraattinen yhdistys sekä Jyväskylän kristillisten sosialidemokraattinen työväenyhdistys, jotka myös tulivat kunnallisjärjestön jäsenjärjestöiksi. Kaupunginhallitus esitti vuonna 1946, että Harjusta myytäisiin soraa, mutta sosialidemokraattinen valtuustoryhmä päätti puheenjohtajansa Eino Palanderin johdolla äänin 8-4 puoltaa alueen jättämistä puistoksi. 1947 Kunnallisjärjestö panosti entistäkin enemmän varoja kunnallisvaaleihin palkkaamalla vaaleihin toimitsijaksi Ahti Lahtisen puolentoista kuukauden ajaksi. Sosialidemokraatit säilyttivätkin asemansa luvullisesti valtuustossa (15), mutta prosentuaalisesti sen kannatus kasvoi kaikkein eniten, 38 prosentilla, porvarien kasvattaessa kannatustaan 32 prosentilla ja kommunistien 15 prosentilla, kaikkien paikkamäärien pysyessä entisinä. 1948 Lahjaharjun alue liitettiin Jyväskylään, jolloin noin 3 500 asukasta liittyi Jyväskylään. Kaikkiaan Jyväskylän väestö 1940-luvulla 2,5-kertaistui. Jyväskylässä oli sotien jälkeen ensimmäisen kerran työttömyyttä vuonna 1948, jota sosialidemokraatit pyrkivät torjumaan järjestämällä tie- ja vesijohtotöitä. 1949 Asuntopulaa esiintyi sotien jälkeen kaikkialla Suomessa, mutta Jyväskylässä vallitsi 40- luvun lopulla teollisuuslaitosten ja koulujen lisääntyessä huutava asuntopula. Sosialidemokraattien ollessa kaupunginhallituksessa 1949 kaupunkiin rakennettiin edellisenvuoden puolella aloitetut suurperhetalot ja Kypärämäkeen kaksitoista 8-perheen asuntotaloa. Lisäksi virkamiespulaa lieventävän suunniteltiin ns. virkamiestalo, jossa oli 30 asuinhuoneistoa kaupunkiin tuleville virkamiehille. Virkamiestalon rakennusprojekti saatettiin loppuun saman vuoden aikana. Kaupungin asukkaiden opiskelun ja sivistystoiminnan edistämiseksi sosialidemokraatit tekivät historiallisen teon perustamalla Kaupungin opiskelevan nuorison avustusrahaston. Siitä sai jo loppuvuodesta 1949 kaksi henkilöä rahaa opiskeluun Työväen Akatemiassa ja taidemaalari Matti Särkkä apurahan opintomatkaan Ranskaan. 1950 Kunnallisjärjestön uudeksi jäseneksi tuli Kypärämäen työväenyhdistys Köhniö ja Jyväskylän sosialidemokraattinen naisyhdistys siirtyi Jyväskylän työväenyhdistyksen sisälle, edustamatta enää itsenäisesti kunnallisjärjestössä. Tämä tapahtui kunnallisjärjestöjen kokouksissa sattuneiden erimielisyyksien vuoksi, joka lopulta johti valituksien kautta lausuntoon puoluetoimikunnasta, jossa suositeltiin naisyhdistyksen siirtymistä Jyväskylän työväenyhdistyksen alle kunnallisjärjestön toiminnassa. Kunnallisjärjestöllä oli näiden muutosten jälkeen siis edelleen kuusi jäsenjärjestöä. Kunnallisvaaleissa sosialidemokraatit säilyttivät entiset 15 paikkaa valtuustossa, kommunistien voittaessa porvareilta kaksi paikkaa. Sosialidemokraateilla ja porvareilla oli 7

nyt yhtä monta valtuutettua valtuustossa. Vaalityötä tehtiin entiseen tapaan julistein ja lentolehtisin. Kampanjakeinojen valikoimaan oli lisäksi jo 40-luvun lopulla tullut kovaääniauto. Lisäksi kampanjaa harjoitettiin valomainoksin. Tällä kertaa kunnallisjärjestöllä ei ollut vaalitoimitsijaa, vaikka vakinaisen työntekijän tarve alkoi olla ilmeinen. 1951 Kunnallisjärjestön odottama maaginen tuhannen jäsenen rajapyykki saavutettiin. Kunnallisjärjestön kuuluvissa jäsenyhdistyksissä oli vuoden 1951 lopussa 1024 jäsentä. Kauas tapauksesta ei ollut jääty edellisenäkään vuonna, sillä vuoden 1951 jäsenmäärän kasvu oli 84 jäsentä. Kaupungin sosiaalisia laitoksia parannettiin 1950-luvulla muun muassa rakentamalla uusia tiloja lastentarhoille ja varaamalla 105 paikkaa Keski-Suomen keskussairaalasta. Lisäksi Jyväskylään perustettiin kunnallinen keskikoulu. 1953 Sosialidemokraatit saivat kunnallisvaaleissa valtuustoon 16 edustajaa, SKDL 11 ja porvarit 14. 1955 Kunnallisvaltuustojen toimikausi pidennettiin lailla kolmesta neljään vuoteen. Jyväskylän ensimmäiseksi sosialidemokraattiseksi kaupunginjohtajaksi valittiin vuonna 1955 Hyvinkään kauppalanjohtaja Jorma Tuominen. Myös hänen seuraajansa Veli Järvinen (1959 1974), Jaakko Loven (1975 1994) sekä Pekka Kettunen (1994 2004) olivat sosialidemokraatteja. Sosialidemokraattinen puolue ja myös muut työväenjärjestöt jakautuivat 1950-luvun puolivälin tienoilta alkaen. Hajaannus ulottui lähes kaikkiin puolueosastoihin, ja johti 1959 TPSL:n perustamiseen. 1956 Sosialidemokraatit olivat kunnallisvaalien voittaja saadessaan valtuustoon 17 paikkaa. SKDL sai vaaleissa 9 ja porvarit 15 paikkaa. Vaalien jälkeisissä neuvotteluissa valtuuston puheenjohtajaksi valittiin sementtivalimonhoitaja Eino Palander, joka jatkoi tehtävässä vuoteen 1968. Vaalien äänestysprosentin jäädessä alhaiseksi sosialidemokraattien äänimäärä ei kasvanut. Valtuustoryhmä kasvoi toimikauden aikana yhdellä, kun yksi SKDL:n valtuutettu siirtyi sosialidemokraatteihin. Kaupungin väkiluku kasvoi 1950-luvun loppuun mennessä jo 37 000:een. 1960 Sosialidemokraatit saivat kunnallisvaaleissa 16 paikkaa, SKDL 9 ja porvarit 16. 1962 Jyväskylän kaupungin 125-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1962 kaupunginvaltuuston istuntosalissa paljastettiin sen sosialidemokraattisten puheenjohtajien, Kalle Järvisen (1945 1955) ja Eino Palanderin (1955 1969) muotokuvat. 8

1964 Kunnallisjärjestön uudeksi jäseneksi oli tullut jo aikaisemmin 60-luvulla Jyväskylän akateeminen sosialidemokraattinen yhdistys. Marraskuussa 1964 kunnallisjärjestö sai jälleen uusia jäsenjärjestöjä, kun Keljon sosialidemokraatit, Tikan sosialidemokraattinen työväenyhdistys ja Salmen sosialidemokraatit tulivat kunnallisjärjestön jäseniksi. Kunnallisvaalit suoritettiin Jyväskylässä 4.-5. lokakuuta 1964. Kunnallisjärjestö oli päässyt paikallisten TPSL:n yhdistysten kanssa sopimukseen jo edellisen vuoden puolella siitä, että Jyväskylässä vaaleissa esiintyisi vain yksi sosialidemokraattinen vaaliliitto. Vaaliliiton tunnukseksi hyväksyttiin Rakentavan sosialidemokratian vaaliliitto. Vuoden 1965 alusta tapahtuvan vuonna laajan alueliitoksen johdosta suoritettiin vaalit liitosalue mukaan luettuna. Alueliitoksen seurauksena Jyväskylän pinta-ala kasvoi lähes nelinkertaiseksi, väkiluku yli 50 000:een ja valittavien edustajien määrä näin ollen 47:ään, entisen 41 sijaan. Sosialidemokraattien vaaliliitto sai 23 706 annetusta äänestä 9 690, eli 40,9 prosenttia, mikä oikeutti 20 valtuustopaikan saantiin. Edellisen sosialidemokraattisen valtuustoryhmän koko oli 16 edustajaa ja suhteellisesti ottaen oli vaalin tulos paras koko siihenastisen sosialidemokraattisen ryhmän olemassaolon aikana. Sosialidemokraattien menestys koko maassa oli vastaavanlainen. Sosialidemokraatit esittivät vuonna 1964 kaupunginhallitukselle aloitteen kunnallisen kotisairaanhoitotoimiston perustamisesta, joka saikin kaupunginhallitukselta myönteisen päätöksen. 1965 Kaupungin kasvutahdin ja asukasmäärän ja sitä myöten veropohjan kasvaessa myös kaupungissa tehtävien sosialidemokraattien näkökulmasta merkittävien investointien määrä kasvoi. Valtuustoryhmän vuosikertomuksesta vuodelta 1965 käy muun muassa ilmi, että kyseisenä vuonna Jyväskylään perustettiin kaupungin toimesta poikien oppilaskoti, ostettiin Ukonniemen tila lasten virkistystoimintaa varten, vuokrattiin huoneisto Lohikosken kirjastoa varten, rakennettiin Harjun urheilukenttä sekä Laajavuoreen ns. kansan pujottelurinne, tehtiin päätös rakentaa Lohikoskelle uusi kansakoulu ja Halssilaan myönnettiin kansakoululle loppurahoitus. Lisäksi Sakari Knuuttila teki aloitteen valtuustolle iltaoppikoulun perustamisesta, joka myöhemmin perustettiinkin. Lisärakentamisen kaupungissa mahdollisti vuonna 1965 tehty laaja alueliitos, kun Jyväsjärven vastarannalla sijainnut lähes neitseellinen Kuokkalan alue liitettiin Jyväskylään jonka seurauksena Jyväskylän pinta-ala kasvoi lähes nelinkertaiseksi. Kunnallisvaaleissa Jyväskylässä Sosialidemokraattinen vaaliliitto asetti ainoana täyden 94 ehdokkaan listan, joista 16 valittiin valtuustoon. 1969 Työväen kulttuuritapahtuma Jyväskylän Talvi aloitti toimintansa. 1970 Kunnallisjärjestö liittyi yksimielisesti kunnallistoimikunnan esityksestä Suomi-Neuvostoliitto seuran Jyväskylän osaston jäseneksi. 9

Jyväskylä akateeminen sosialidemokraattinen yhdistys muutti nimekseen Jyväskylän sosialidemokraattiset opiskelijat JSO. 1971 Kunnallisjärjestö valitsi vaalitoimitsijaksi vuoden 1972 kunnallisvaaleihin ajalle 1.11.1971 31.3.1972 Aarne Lehkosen. Kunnallisjärjestöllä sai Jyväskylän Työväenyhdistykseltä korvauksetta käyttöönsä toimistohuoneen JTY:n tiloista. Vaalikampanjassa käytettiin mainostauluja kaupungin asettamissa telineissä ja omia ulkomainostauluja sekä kaupungin alueelle jaettiin 45 000 kappaletta erilaisia esitteitä. Kunnallisjärjestö teki valtuustoaloitteen jälleen kerran vuokra-asuntojen rakentamiseksi kaupunkiin. 1972 Jyväskylän sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön ensimmäinen kunnallispoliittinen ohjelma valmistui kunnallisvaaleihin 1972, jonka jälkeen ohjelma laadittiin kaikkiin tuleviin kunnallisvaaleihin. Kunnallisvaaleihin sosialidemokraatit osallistuivat jälleen täydellä listalla. Vaalikampanjassa käytettiin puolueen iskulauseen Eteenpäin tasa-arvoon lisäksi Jyväskylän omaa iskulausetta Kansanvalta vasemmalta. Lauseen avulla pyrittiin tuomaan esiin sosialidemokraattien työväenluokan etujen mukainen politiikka. Valtuuston valittiin onnistuneen kampanjan seurauksena entisen 16 sijaan 18 sosialidemokraattia. Myös SKDL lisäsi kannatustaan vaaleissa. Loppuvuodesta 1972 otettiin uudeksi käytännöksi, että kaikki valtuuston asialistat käsiteltiin kunnallisjärjestön kokouksessa. Myös kaupungin hallituksen asialistat tuotiin kokouksiin kiinnostuneiden nähtäville. 1973 Vuonna 1973 kunnallispolitiikassa keskusteltiin erityisesti kirjastotalon ja teatteritalon rakentamisesta Jyväskylään. Uusi kirjastotalo valmistui lopulta vasta vuonna 1980 ja kaupunginteatteri muutti uuteen rakennukseen Työväentalolta 1982. 1974 Metallialan sosialidemokraattinen yhdistys tuli kunnallisjärjestön jäseneksi. Kunnallisjärjestön kaikkien järjestöjen yhteinen jäsenmäärä ylitti 1500 rajan. Koulutustoiminnan järjestämisessä Jyväskylässä tapahtui muutos 1970-luvulla, sillä aikaisemmin sosialidemokraattisesta koulutustoiminnasta olivat vastanneet kunnallisjärjestön perusjärjestöt ja sitä ennen yksin Jyväskylän Työväenyhdistys. Vuodesta 1974 kunnallisjärjestö järjesti yhdessä TSL:n Jyväskylän seudun opintojärjestön kanssa puoluekoulun, johon oli enemmän hakijoita, kun voitiin tilojen rajallisuuden vuoksi ottaa vastaan. Puoluekoulun aloitti 62 toveria ensimmäisellä vuosikurssilla, joka kesti syksystä 1974 kevääseen 1975. Se kokoontui joka toinen viikko Koulutoimistossa Ystävyydensalissa ja aihepiirit koskivat kattavasti politiikkaa ja vasemmistoideologiaa. Alustuksia oli muun muassa aiheista: Suomen poliittinen järjestelmä, Suomen taloudellinen järjestelmä, Oikeistolaiset ideologiat, Vasemmistolaiset ideologiat, Sosialistinen Suomi ja SDP:n historia. Puoluekoulun käytännön vetäjinä toimivat Hannu Mäkinen ja Elsa Tolmunen. Koululla toimi myös kunnallistoimikunnan valitsema 10

johtokunta, jonka puheenjohtajana toimi Seppo Patrikainen. Koulutustoimintaa ylläpidettiin lisäksi siten, että kunnallisjärjestön kokousten yhteydessä oli alustus ja keskustelu ajankohtaisesta kunnallisesta asiasta. 1975 Joulukuussa 1975 perustettiin kaupungin alueelle 9. sosialidemokraattisen puolueen perusjärjestö, Huhtasuon sosialidemokraatit, jonka toiminta käynnistyi 1976 alusta. Kunnallisjärjestön jäsenjärjestöissä oli vuosi 1975 edelleen vahvan kasvun aikaa, sillä jäseniä oli jo 1668, jäsenlisäys oli vuoden aikana 113, joista huomattava osa (65) oli naisia. Jäsenjärjestöistä eniten jäsenmääräänsä kasvatti Jyväskylän sosialidemokraattiset opiskelijat, joiden jäsenmäärä lähes kaksinkertaistui 57:stä 112. Kunnallisjärjestön koulutustoiminta jatkui runsaana vuoden 1975 aikana. Koulutustoiminta jakaantui puoluekouluun ja järjestön edustajiston kokouksien yhteydessä järjestettyihin alustuksiin. Vuoden 1974 puolella puoluekoulun aloittaneet siirtyivät seuraavana vuonna puoluekoulun toiselle vuosikurssille, jossa syvennettiin ideologista tietoutta historiallisesta ja dialektisestä materialismista. Uudella ykköskurssilla aloitti 80 toveria ja kakkoskurssilla jatkoi 30. Puoluekoulun toimintaa suunnitteli ja ohjasi edelleen johtokunta, jonka puheenjohtajana jatkoi Seppo Patrikainen. Kunnallisjärjestö julkaisi ensimmäistä kertaa oman julkaisun Väen Sanomat. Lehti ilmestyi kaupunkijakelussa 4 kertaa, ennen eduskuntavaaleja kahdesti, ylioppilaskuntavaaleihin liittyen yksi numero ja joulunumero. Lehden päätoimittajana toimi kunnallisjärjestön puheenjohtaja Eino Haro. 1976 Sosialidemokraatit tekivät valtuustossa hyväksytyn aloitteen nuorison työnsaanti mahdollisuuksien parantamiseksi. Työvoimaministeriöltä anottiin lupaa talvikauden keskimääräisen työntekijämäärän ylittämiseksi sadalla työntekijällä. Sosialidemokraatit vastasivat työttömyyden lisääntymiseen kaupungissa nimenomaan järjestämällä kaupungin toimenpitein lisää työkohteita. Työttömyyden ja erityisesti nuorisotyöttömyyden estäminen kaupungissa oli koko vuosikymmenen kunnallisjärjestön asialistalla. Vappuna julkistettiin sosialidemokraattien kunnallispoliittinen ohjelma Jyväskylässä, jonka keskeisin tavoite oli kaupunkilaisten perusturvallisuuden vahvistaminen. Tähän ohjelmassa tähdättiin erityisesti työllisyyden turvaamisella erikoisesti nuoret huomioiden, terveydenhuollon palveluiden saamisen joustovoittamisella sekä sosiaalipalveluihin huomiota kiinnittämällä. Jyväskylän sosialidemokraatit tekivät suomenennätyksen asettamalla kunnallisvaaliehdokkaiden jäsenäänestykseen 202 ehdokasta, joista 118 pääsi vaaleihin ehdolle sosialidemokraattisen vaaliliiton listalla, jonka tunnuksena oli: Rakenna SDP:n kanssa. Kunnallisjärjestön tuottama vaalimateriaali sisälsi kaksi ulkomainosta, herätemainoksen keväällä ja henkilömainoksen juuri ennen vaaleja sekä vaalilehtisen, joka käsitti vaaliohjelman ja ehdokkaat numeroineen. Se jaettiin joka talouteen Jyväskylässä. Vaalitilaisuuksia järjestettiin vain yksi, mutta se oli suuri menestys. Tilaisuus järjestettiin yliopistolla ja tilaisuuden puhujaa, Kalevi Sorsaa, saapui kuuntelemaan 1300 henkeä. Lisäksi Kypärämäen työväenyhdistys julkaisi omaa lehteä Kansan lehden liitteenä. Vaaleissa 17. 18.10.1976 sosialidemokraatit saivat 33.07 prosenttia kaikista 11

annetuista äänistä, joka oikeutti 20 paikkaan valtuustossa. Valittavien valtuutettujen määrä nousi vuonna 1976 59:ään. Koulutustoiminta oli edelleen vilkasta, kun puoluekouluun järjestettiin jo ykkösen ja kakkosen lisäksi kolmas vuosikurssi. Syksyllä puoluekoulun kursseille osallistui noin sata toveria. Puoluekoulun rehtorina toimi Hannu Mäkinen ja johtokunnan puheenjohtajana Johanna Rintala. 1978 Syksyllä 1978 alkoi kunnallisjärjestön puoluekoulun viides toimintavuosi. Puoluekoulussa pidettiin edellisen vuoden tapaan 27 alustusta etupäässä paikallisin voimin. Puoluekouluun osallistujien määrä alkoi hiljalleen pienentyä, sillä vuonna 1978 koulusta todistuksen sai keväällä 26 toveria ja sen aloitti syksyllä 14 toveria. Puoluekoulun vetäjinä olivat edelleen Hannu Mäkinen ja Johanna Rintala, vain heidän tehtävien muututtua edellisestä päinvastaisiksi. 1979 Keltinmäkeen perustettiin puolueosasto, joten kunnallisjärjestöjen perusjärjestöjen lukumäärä nousi kymmeneen. Järjestöjen yhteinen jäsenmäärä lähestyi toimintavuonna kahtatuhatta jäsenmäärän ollessa 1959. Vuoden 1979 puoluekoulussa pidettiin 15 alustusta. Todistuksen aatekurssilta sai 19 toveria sekä 39 toveria aloitti kurssin, joka käsitteli kunnallispolitiikkaa. Kunnallisvaalien alla valtuustossa edellisten vaalien jälkeen alkuun päässyt niin sanottu kansanrintama alkoi loppuvuodesta 1979 osoittaa hajoamisen merkkejä, kun liberaalit ja keskustalaiset eivät enää osallistuneet toimintaan. Seuraavana vuonna vaalien aikaan kokoomus, kepu, kristilliset ja liberaalit liittoutuvatkin ja pyrkivät pudottamaan vasemmiston enemmistön asemasta Jyväskylän kunnallispolitiikassa. Kunnallispoliittisen keskustelun merkittävin kysymys uudesta voimalaitoksesta, jonka sijainnista sekä omistuksesta käytiin vilkasta keskustelua koko vuodenvaihteen 1979 1980. Esitettyjä paikkoja voimalalle olivat Rauhanlahti, Tourula ja Keljonlahti. 1980 Kunnallisjärjestö hyväksyi voimalaitoksen paikaksi yksimielisesti Rauhanlahden, niillä ehdoin, että piipun korkeus on riittävä ja maakaapeli vaihtoehtoa tutkittaisiin. Valtuusto päättikin 14.1. sosialidemokraattien ja kokoomuksen äänin sijoittaa voimalaitoksen Rauhanlahteen. Voimalan omistuksesta päätti sen sijaan vasta uusi valtuusto vaalien jälkeen vuonna 1981. Kunnallisvaaleissa ehdokkaita asetettiin täysi määrä 118. Vakinaisena kunnallisjärjestön vaalityöntekijänä oli Ari Hirvensalo viiden kuukauden ajan. Vaalien merkeissä pidettiin pienimuotoisia keskustelu-, juhla- ja kokoustilaisuuksia kaikilla kaupungin alueilla. Erilaisia lentolehtisiä ja esitteitä painettiin n.50 erilaista painatetta. Kansan Lehden Jyväskylä-liite ilmestyi seitsemän kertaa ja Väen Sanomat julkaistiin kolme kertaa. Lisäksi vaalityöntekijä Ari Hirvensalo oli valmistanut Jyväskylän elokuvateatteriin diakuvan puoluetoiminnasta, jota esitettiin kahden viikon ajan keväällä ja syksyllä. Kampanjoinnin tuloksena saavutettiin 33.1 % äänistä, joka oli sama kuin vuoden 1976 vaaleissa. Paikkoja saatiin 20, joka oli myös sama kuin edellisissä kunnallisvaaleissa. 12

Tikan sosialidemokraattinen yhdistys yhdistyi Jokivarren sosialidemokraattisen naisyhdistyksen kanssa ja uuden yhdistyksen nimeksi tuli Tikka - Kuokkalan sosialidemokraattinen työväenyhdistys. Järjestön toimialue laajeni sekä Tikan että Kuokkalan käsittäväksi. Puoluekoulu toimi keväällä kunnallispolitiikan kurssina ja koulusta sai todistuksen 11 henkilöä. Puoluekoulun johtokunnan puheenjohtajana toimi Hannu Mäkinen ja rehtorina Johanna Rintala. 1981 Puoluekoulun kevään kunnallispoliittiselta kurssilta sai todistuksen kahdeksan henkilöä ja syyskauden ideologiselta osuudelta viisi henkilöä. Lisäksi kunnallisjärjestö järjesti suuren seminaarin, johon kutsuttiin kaikki luottamushenkilöt ja viranhaltijat ja jonka oli vetämässä Työväen Akatemian rehtori Kari Kinnunen. Seminaarilla haluttiin saada aikaan hyvä ja tehokas yhteistyö eri hallintokuntien kesken sosialidemokraattisten luottamus- ja viranhaltijain joukossa. Kunnallisjärjestöjen perusjärjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli 1976. Jäsenmäärä oli tuolloin toistaiseksi kunnallisjärjestön historian korkeimmalla tasolla. Väen sanomat julkaistiin entistä harvemmin, vain vapuksi. 1982 Vuosi 1982 muodostui suomalaisen sosialidemokratian historialliseksi merkkivuodeksi, kun presidentiksi valittiin Mauno Koivisto. Kunnallisjärjestöön kuului edelleen 10 perusjärjestöä, joista kaksi; Metallialan sosialidemokraattinen yhdistys ja Jyväskylän sosialidemokraattiset opiskelijat eivät vuoden aikana olleet toiminnassa. Puoluekoulu toimi syyskauden Lohikosken Työväentalolla, käsitellen periaateohjelman luonnosta. Koulun tilaisuuksiin osallistui 15 henkilöä. Johtokunnan puheenjohtajana oli Risto Varmavuo ja rehtorina Johanna Rintala. Jyväskylässä alkuvuotta sävytti kiivas keskustelu kuntaliitoksesta Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan välillä. Valtuustossa tutkittiin päätösesityksiä ja ponsiehdotuksia aiheesta, jotka kuitenkin vesittivät sosialidemokraattien kannattaman selkeän yhdentymispäätöksen. 1983 Työläistarkastaja Eino Haro valittiin valtuuston puheenjohtajaksi. 1984 Kunnallisvaalikampanjointi käytiin toistamiseen porvarien taholta niin sanottuina värinvaihtovaaleina. Kunnallisvaaleissa sosialidemokraatit eivät päässeet asettamaansa 22 valtuustopaikan tavoitteeseen, tuloksen jäädessä entiseen 20 valtuutettuun, mutta ollen edelleen vaalien jälkeenkin valtuuston suurin ryhmä. Sosialidemokraatit olivat kuitenkin ainut merkittävä valtuustoryhmä, joka ei menettänyt asemiaan SMP:lle tai Vihreille, jotka olivat vaaleissa uusina listoina mukana. 13

Vaaleja varten valittuna työntekijänä aloitti Jari Blom, jonka siirryttyä JTY:n sihteeriksi työntekijäksi vaihtui Seppo Muhonen, jonka työsuhde syksyn mittaan vakinaistettiin. Kunnallisjärjestö järjesti yliopiston päärakennuksen juhlasalissa Meidän juhlat vaalitapahtumana syyskuussa, johon osallistui noin 750 henkeä. Lisäksi näkyvyyttä saatiin jo edellistenkin kunnallisvaalien aikaan toteutetulla Jyväsmessujen omalla osastolla. Väen sanomat toimitettiin toukokuussa ja lokakuussa. Painosmäärä oli 26 000 ja se jaettiin kokonaan oman organisaation kautta. Kunnallisjärjestön tavoiteohjelma jaettiin myös kaikkiin talouksiin Jyväskylässä. Kaupunki jaettiin kunnallisvaalityössä ensimmäistä kertaa kunnallisjärjestössä äänestysalueiden mukaan työryhmiin, jotka vastasivat alueella kampanjoinnista. Aluetyöryhmät käyttivät kiitettävästi hyväkseen kunnallisjärjestön tarjoamaa vaalivaunua, josta tarjoiltiin pullakahveja parhaana päivänä lähes tuhannelle äänestäjälle. Edellisistä kunnallisvaaleista poiketen ehdokkaiden henkilökohtaiselle mainonnalle ei enää vuonna 1984 ollut rajoituksia käytettävien lehtien tai markkamäärien suhteen. Suosituimpia henkilökohtaisenmainonnan tapoja olivat lehtimainonta, sekä erilaiset luukkujakeluun tarkoitetut esitteet ja käyntikortit. Kunnallisjärjestön pitkäaikainen sihteeri ja kokopäiväinen työntekijä Fanni Front irtisanottiin loppuvuodesta 1984. Perusteena irtisanomiselle olivat taloudelliset syyt ja se mahdollisti Fanni Frontin siirtymisen eläkkeelle. 1985 Johtopaikat Jyväskylän kunnalliselämässä säilyivät sosialidemokraateilla vaalien jälkeenkin, kun Eino Haro valittiin edelleen valtuuston puheenjohtajaksi ja Pentti Sahi kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Kunnallisjärjestön perusjärjestön määrä pysyi kymmenessä, joista Metallialan yhdistys pysytteli hiljaisena ja poissa kunnallisjärjestön toiminnasta ja Jyväskylän sosialidemokraattiset opiskelijat puolestaan vilkastuttivat toimintansa osallistumalla muutaman vuoden tauon jälkeen kunnallisjärjestön edustajiston työskentelyyn. Jäseniä järjestöillä oli yhteensä 1782. Kunnallisjärjestön kokopäivätoimisena sihteerinä jatkoi Seppo Muhonen. Puoluekoulu jatkoi toimintaansa Teatteriravintolan kabinetissa ja todistuksen koulun suorittamisesta sai 16 osallistujaa. Syksyllä koulu aloitti uuden kurssin Puhtia puoluetyöhön. Rehtorina toimi edelleen Johanna Rintala. 1986 Jyväskylän ja maalaiskunnan sosialidemokraattien välille edellisvuonna uudelleen lämmitetty säännöllinen yhteistoiminta viileni jälleen lähinnä kuntaliitos keskustelun vuoksi, jota ei maalaiskuntalaisten mielestä olisi saanut lainkaan käydä. 1987 Jyväskylän kunnallispolitiikassa puhuttiin paljon muun muassa Schaumannin kanssa tehtävästä runkosopimuksesta, jonka mukaan alue kaavoitettaisiin uudestaan ja teollisuudelle etsittäisiin uusi sijoituspaikka. Lisäksi henkilöstösopimuksella taattaisiin työpaikat ainakin viideksi vuodeksi. Jyväskylän teollisuuskiinteistö Oy:n toimialaa laajennettiin ottamalla yhtiöön mukaan myös Jyväskylän maalaiskunta ja muuttamalla yhtiö Jyvässeudun Kehitysyhtiöksi. Yhtiön ajateltiin olevan omalta osaltaan auttamassa vuoden kuluessa paljon puheita aiheuttaneessa kuntaliitoshankkeessa, jota tosin maalaiskunnan virkamiehet ja luottamushenkilöjohto paljon vastusti. 14

Todistuksia puoluekouluun osallistumisesta ei voit jakaa, sillä kukaan osallistujista ei ollut mukana vaadittavaa seitsemää kertaa. Syyskaudella järjestetty koulu kärsikin osallistujapulasta, sillä tilaisuuksissa oli ainoastaan 3-12 henkilöä kerrallaan. Ulkoista tiedotusta palvelemaan perustettiin uusi lehti Kyläpeili, joka julkaistiin kahdesti. Lehden jakelu hoidettiin oman organisaation voimin molemmilla kerroilla 26 000 kappaleen painoksina. 1988 Kevät kaudella aloitettiin kunnallisvaaliehdokkaiden koulutus Kuntakoulun nimellä, jonka osallistujamäärä vaihteli 10 35 välillä. Vaalityötä projektisihteerinä hoiti Pertti Knuuttila 15.2. 31.10. välisen ajan. Kunnallispoliittinen ohjelma julkaistiin jo huhtikuussa tarkoituksena saada aikaan poliittista tavoitekeskustelua. Lähtöasetelmat vaaleihin olivat kunnallisjärjestön vuosikertomuksen mukaan huonoimmat mahdolliset, sillä sosialidemokraatteja pyrittiin lyömään vahvoin asein niin oikealta kuin vasemmalta. Kunnallisjärjestön asettamaa tavoitetta valtuustopaikkojen lisäämisestä ei saavutettu, mutta entiset asemat paikkaluvun osalta pystyttiin säilyttämään. Sosialidemokraatit saivat valtuustoon 20 paikkaa, SKDL 9, Kokoomus 16, Keskusta 5, SMP 2, RKP 1, Kristilliset 4, Liberaalit 1 ja Vihreät 1. Vasemmistoenemmistö vaalien tuloksen perusteella Jyväskylässä poistui SKDL:n menettäessä yhdenpaikan, joka meni tasapainottajaksi nousseille Vihreille. Vaalikampanjan aikana sosialidemokraatit olivat jo tavaksi tulleella tavalla mukana Jyväskylän messuilla ja painoi omaa Kyläpeili lehteä vaalivuoden aikana kolme kertaa, josta viimeisessä numerossa esiteltiin kaikki ehdokkaat valokuvin. Kaksi ensimmäistä numeroa jaettiin omin voimin, mutta kolmas maksullisena jakeluna perillemenon varmistamiseksi. Lisäksi kunnallisjärjestö tuotti jokaisella alueella muodostettujen aluetyöryhmien koostumuksen mukaisesti alueelliset esitteet. Kunnallisjärjestö painatti myös kohderyhmä esitteitä nuorten ehdokkaista ja kaksi pienempää painosta vuokralaisille. 1989 Jyväskylän ja maalaiskunnan sosialidemokraattiset kunnallisjärjestöt solmivat kirjallisen yhteistoimintasopimuksen. 1992 Syksyllä pidetyt kunnallisvaalit saivat yleispoliittisen ilmeen. Sosialidemokraattien taholta korostettiin vaalien valtakunnallista merkitystä, koska porvarihallituksen politiikalla oli merkittävästi siirretty niin sanottuja säästötoimenpiteitä kuntien ratkaistavaksi. Valtakunnalliset gallupit osoittivat sosialidemokraattien kannatuksessa lievää nousua. Ainoana ryhmittymänä Jyväskylässä sosialidemokraatit saivat jälleen vaaleihin täyden listan (118 ehdokasta). Vaaliohjelmassa painotettiin kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä sekä peruspalveluiden (esimerkiksi koulutus, lasten- ja vanhustenhoito) turvaamista kiristyvästä kunnallistaloudesta huolimatta. Varsinainen vaalityö toteutettiin alueryhmien ja perusjärjestöjen toimesta esitteiden ja tapahtumien avulla. Nuorten laatima esite postitettiin ensikertaa äänestäville ja niin sanottu imagomainonta toteutettiin Radio Jyväskylän kautta, Yhteiset tapahtumat keskittyivät kävelykadun tilaisuuksiin, joissa ehdokkaat jakoivat ruusuja sekä hernekeittoa. 15

Sosialidemokraattien saama äänimäärä oli Jyväskylässä 35.8 prosenttia (12 849), joka edellytti 22 valtuutetun saamista valtuustoon, ryhmän koon todellisuudessa ollessa 21, koska Juhani Surakka erosi puolueesta listojen vahvistamisen jälkeen. Voitollisten vaalien jälkeen valtuustoon palasi niin sanottu vasemmistoenemmistö. Vuonna 1992 tehtiin kuntaliitospäätös Jyväskylän ja Säynätsalon välillä, jonka johdosta Säynätsalon Työväenyhdistys hyväksyttiin kunnallisjärjestön jäseneksi. Keltinmäen Työväenyhdistys lopetti toimintansa joulukuussa 1992. Yhdistyksen jäsenet siirtyivät Kypärämäen Työväenyhdistyksen jäseniksi. 1993 Edustajiston syyskokouksessa hyväksyttiin järjestölle uudet säännöt. Hyväksyttyjen sääntöjen keskeinen muutos koski edustajiston valintatapaa ja toimihenkilöiden toimikausien muuttumista kaksivuotisiksi. 1994 Juhani Surakka palasi sosialidemokraattisen valtuustoryhmän toimintaan, jonka johdosta ryhmän vahvuus nousi 22:een. 1996 Kevättalvella 1996 aloitettu kunnallisvaalityöohjelma valmistui elokuussa, ensimmäisenä ryhmänä Jyväskylässä. Vaaleihin lähdettiin tunnuksella: SDP/Suomalainen linja pitää. Sosialidemokraatit olivat jälleen ainoa ryhmä, joka onnistui saamaan vaaleihin täyden listan ehdokkaita. Uudistetun ja 1.7.1996 voimaan tulleen kunnallislain määrittelemän ehdokkaiden enimmäismäärän olevan 1 ½ kertaa valittujen valtuutettujen määrän mukaisesti Jyväskylässä aikaisemmin 118 ehdokkaan sijasta ehdokkaiden määrä sai olla enintään 88. Vaalitaistelu oli kaupungissa laimeaa. Pitkään jatkunut korkea työttömyys, ihmisten taloudelliset ja sosiaaliset vaikeudet sekä maan hallituksen vähäiset tulokset talous- ja työllisyyspolitiikassa lisäsivät ihmisten kriittistä ja passiivista suhtautumista kunnallispoliittiseen päätöksentekoon. Ongelmaksi mainittiin myös se, etteivät sosialidemokraatit Jyväskylässä olleet onnistuneet kunnolla erottautumaan omana poliittisena liikkeenä. Vaalien tuloksena kaupunkiin syntyi porvarienemmistö luvuin 32 27 ja sosialidemokraatit menettivät yhden paikan valtuustossa. Sosialidemokraattien kannatus oli 33.7 prosenttia annetuista äänistä, joka oikeutti 21 valtuustopaikkaan. Valtakunnallisessa vertailussa Jyväskylän tulos oli tyydyttävä. Todelliseksi ongelmaksi vasemmistoenemmistön palauttamiseksi kaupungissa katsottiin Vasemmistoliiton jatkuva kannatusalamäki. Vuoden 1980 12 valtuustopaikasta vasemmistoliitto oli menettänyt vuoden 1996 vaaleissa jo puolet. Vasemmistoenemmistön palauttaminen kaupunkiin vaatisi kunnallisjärjestön vuosikertomuksen mukaan paitsi politiikan sisältöihin liittyviä uudistuksia molemmilta työväenpuolueilta, mutta myös sen miettimistä, että olisiko parempi vaalitulos saavutettavissa nykyistä yhtenäisemmällä vai erillisemmällä esiintymisellä. Vuonna 1996 taloudellisessa ja ohjelmistollisessa kriisissä olleet Jyväskylän Kesä ja Jyväskylän Talvi -festivaalit yhdistettiin Jyväskylän festivaalit ry:n alle. 16

1997 Kunnallisjärjestön perustamisesta oli kulunut 90 vuotta. Vuosijuhlaa juhlittiin 25. 26.10 pidetyillä tilaisuuksilla Aalto-salilla. Lauantaina järjestettiin seminaari, jonka aiheena oli Eurooppalainen työmarkkinamalli ja sunnuntaina varsinainen pääjuhla. Juhlan musiikki- ja lauluesityksen Työväenliikkeen puolesta oli koonnut teatterin kapellimestari Jyri Heikkilä. Vuonna 1997 koulutustoimintaa tukemaan edustajiston kokousten alustusten lisäksi perustettiin Keskusteleva sosialidemokraattinen klubi. Toiminnan vastuullisena vetäjänä toimi Kyösti Jaakonsaari. Keskusteluaiheet vaihtelivat humanismista ja elämäasenteesta ympäristöajatteluun ja käytännön kunnallispolitiikkaan. 1999 Jyväskylän Työväenyhdistys otti kunnallisjärjestön kanssa tehdyn sopimuksen perusteella hoitaakseen kunnallisjärjestön sihteerin palvelut, mihin sisältyi myös toimitilojen tarjoaminen kunnallisjärjestölle. Kunnallisjärjestö luopui vuoden 1999 helmikuun alussa alkaen oman päätoimisen työntekijän pitämisestä yhdistyksen palveluksessa. Tällöin Matti Päivärinnan tilalle kunnallisjärjestön sihteeriksi tuli JTY:n sihteeri Jukka Keronen. Järjestelyn tarkoituksena oli kunnallisjärjestön taloudellisen tilanteen vahvistaminen. Jäsenyhdistysten jäsenmäärän väheneminen jatkui edelleen erityisesti suurimmissa yhdistyksissä. Tämä johtui suurelta osin jäsenistön ikärakenteesta. Uusien jäsenten määrä ei vastannut poismuuttaneiden tai kuolleiden jäsenten määrää. Perusjärjestöillä oli vuonna 1999 yhteensä 1402 jäsentä. Rästiläisten määrä jäsenistössä oli myös kasvanut, sillä äänioikeutettujen jäsenten määrä oli 970. 2000 Uuden vuosituhannen alussa Jyväskylä oli yli 80 000 asukkaan kaupunki. Sen pinta-ala on kasvanut 165 vuodessa 7:stä yli 136 km2:iin. Kunnallisvaaleihin lähdettiin ohjelmalla Valitse palveluiden Jyväskylä, jossa korostettiin peruspalveluiden ja työllisyyden turvaamista kaupungissa. Ohjelman keskeisiä teemoja olivat: turvallisuutta asumiseen vuokratalotuotantoa lisäämällä, kaupungin tuettava toiminnan sisältöjä kulttuurisektorilla, kaupungilla velvollisuus työllistää pitkäaikaistyöttömiä, asukkaiden suoraa vaikuttamista lisättävä ja peruspalvelut hoidettava kunnolla. Kampanjateemaa hämärsi se, että muutkin ryhmät puhuivat vaalien alla innolla palveluista, olivatpa näytöt todellisessa kunnallispolitiikassa sitten millaisia hyvänsä. Kunnallisjärjestö julkaisi vaalien yhteydessä lehden, joka jaettiin jokaiseen talouteen. Vaalien aikana käytettiin ensimmäisen kerran ehdokkaille suunnatussa tiedotuksessa apuna sähköpostiviestintää, josta saatiin hyviä kokemuksia. Uusia uria vaalityössä auottiin myös, kun kunnallisvaaleja varten perustettiin kunnallisjärjestölle internetsivusto www.demaritjkl.org. Kunnallisvaaleissa vaalityöntekijänä toimi Juha Savolainen 1.9. 31.10.. Kovasta työstä huolimatta sosialidemokraatit kärsivät jälleen vaaleissa tappion. Sosialidemokraattien peruskannattajat äänestivät puoluetta hyvin, mutta uusien äänestäjäryhmien tavoittaminen ei onnistunut tavoitteiden mukaisesti. Kannatus Jyväskylässä oli 31.9 prosenttia ja SDP menetti yhden valtuustopaikan, jonka vuoksi valtuutettujen määräksi tuli 20. Kokoomus sai äänistä 20.6 % (12), Keskusta 17,3 % (10), Vihreä Liitto 11.4 % (7) ja Vasemmistoliitto 9.6 % (5). Suurimmaksi huolenaiheeksi vaalien 17

jälkeen jo toistamiseen nousi alhainen äänestysaktiivisuus, sillä jyväskyläläisistä uurnilla kävi vain puolet äänioikeutetuista. 2002 Vuosi 2002 oli kunnallisjärjestölle oman toimintakoneiston kehittämisen aikaa. Perusjärjestöjen yhteistoimintaa tehostettiin yhteisillä neuvotteluilla ja Huhtasuon alueen yhdistyksen toimintaa elvytettiin. Laadittiin yhteinen kunnallispoliittisia tavoitteita esittelevä esite, sen sijaan omaa lehteä ei julkaistu. Lisäksi vuoden aikana hyväksyttiin kunnallisjärjestölle uudet säännöt, kesän 2002 SDP:n puoluekokouksen malliohjesäännön mukaisesti. Kunnallisjärjestössä otettiin käyttöön myös uusi kunnallispoliittinen ohjesääntö. Toimintavuonna ei käyty eduskunta-, presidentin- tai kunnallisvaaleja. Sen sijaan opiskelijatoverit saavuttivat edustajistovaaleissa erinomaisen tuloksen saamalla neljä paikkaa. Pitkään hiljaiseloa elänyt Jyväskylän sosialidemokraattiset opiskelijat ei kuitenkaan tehnyt vieläkään paluuta kunnallisjärjestön toimintaan, sillä opiskelijat toimivat oman puolueosaston sijaan nyt Jyväskylän työväenyhdistyksen nuorisojaostossa. Näin ollen kunnallisjärjestön perusjärjestöjä olivat Jyväskylän Työväenyhdistys, Kypärämäen Työväenyhdistys, Lohikosken sosialidemokraattinen Työväenyhdistys, Kuokkalan demarit, Säynätsalon Työväenyhdistys, Huhtasuon demarit ja Kristillinen sosialidemokraattinen yhdistys. 2003 Vuoden keskeisiä teemoja olivat Jyväskylän kaupungin talouden tasapainottamiseen liittyvien toimenpide-ehdotusten käsittely sekä keskustelu konserttisalin rakennussuunnitelmista ja kustannuksista. Samat teemat hallitsivat myös seuraavana vuonna käytäviä kunnallisvaaleja. Kunnallisjärjestö ei julkaissut omaa lehteä, mutta päivitti oman esitteen, jossa käsiteltiin sosialidemokraattisia kunnallispoliittisia linjauksia. Uutena aluevaltauksena tiedotuksen puolella tiedotettiin elokuussa Forssan kokouksen 100- vuotisjuhlasta ja sinne järjestetystä kuljetuksesta TV- Jyväskylässä ruutukehäilmoituksella. Kesän jälkeen kunnallisjärjestö sai kuulla surullisia uutisia valtuuston sosialidemokraattisen puheenjohtajan (vuodesta 1997) Marja-Leena Viljamaan menehtymisestä. Kunnallisjärjestö valitsi hänen seuraajakseen valtuuston puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Olinin. 2004 SDP lähti vaaleihin tunnuksella Huolenpitoa huomisesta. Kunnallisjärjestö painatti vaaleihin oman lehden ja erilaisia esitteitä. Kampanjoinnin perustaksi oli vakiintunut soppatykkikiertue kaupungin alueella sekä ruusujen jakaminen. Vaalityöntekijänä toimi Simo Halttunen. Kunnallisvaaleissa 2004 sosialidemokraatit saivat valtuustoon 18 paikkaa ja menettivät näin ollen aikaisempaan verrattuna kaksi paikkaa. Kannatus vaaleissa laski vuoden 2000 vaaleista 2 prosenttiyksikköä, ollen 29.9 %. Kannatus tippui alle kolmannekseen annetuista äänistä ensimmäisen kerran sitten 1910-luvun. Keskusta ja Kokoomus saivat molemmat 12 paikkaa, Vihreä liitto 7 ja Vasemmistoliitto 5. Äänestysprosentti vaaleissa nousi hieman edellisestä 50,8 % 54.2 %:iin. 2007 Kunnallisjärjestö juhlii 100-vuotista toimintaansa Jyväskylän kaupungissa. 18

TAULUKKO: Kunnallisjärjestön puheenjohtajat ja sihteerit vuosi puheenjohtaja sihteeri 1907 Oskari Reino 1910 Kasper Pöyhönen 1911 Onni Tuomi Toivo Lehto 1912 Onni Tuomi R. Töyrynen 1913 Juha Välinen Kaarlo salovaara 1914 Kaarle Mänty Aino Takala 1915 Onni Tuomi Aino Takala 1916 Onni Tuomi Aino Takala 1917 Onni Tuomi Aino Takala 1919 Toivo Lehto Topias Piilonen 1920 Toivo Lehto Bruno Vuorela 1921 K.A. Jokinen Bruno Vuorela 1922 Toivo Lehto A. Kanerva 1923 A.Lehti A. Kanerva 1924 Heikki Laakso A. Kanerva 1925 Heikki Laakso/Väinö Salmela A.Kanerva / V.Kauranen 1926 Väinö Salmela Heikki Laakso 1927 Artturi Ranta Jukka Telen 1928 Heikki Laakso Aino Takala 1929 Heikki Laakso Artturi Ranta 1930 Heikki Laakso/Jukka Telen/ J. Raatikainen J. Raatikainen/ Erkki Niini 1931 J. Raatikainen Jalmari Leino 1932 Heikki Laakso J.Raatikainen / Jussi Sihvonen 1940 Santeri Vornanen Hugo Varjola 1941 Santeri Vornanen 1942 Santeri Vornanen 1943 Kalle Järvinen 1944 Hannes Sahi 1945 Hannes Sahi Erkki Roinila 1946 Hannes Sahi Erkki Roinila 1947 Hannes Sahi Erkki Roinila 1948 Hannes Sahi Pauli Lukkarinen 1949 Hannes Sahi Veikko Savander 1950 Hannes Sahi Veikko Savander 1951 Väinö Pykälinen Unto Kuronen 1952 Toivo Kuivanen Unto Kuronen 1953 Toivo Kuivanen Unto Kuronen 1964 Erkki Roinila Pentti Hasu 1965 Paavo Virtanen Toivo Hårdh 1966 Paavo Virtanen Toivo Hårdh / Aarno Peltokoski 1967 Pentti Anttila Ilpo Niskanen 1968 Pentti Anttila Erkki Vasama 1969 Esko Pulkkinen Viljo Rantanen 1970 Esko Pulkkinen Kauko Tuupainen 1971 Esko Pulkkinen Aarne Lehkonen 1972 Esko Pulkkinen Aarne Lehkonen 1973 Esko Pulkkinen Kauko Tuupainen Juha Knuuttila / Hannu Mäkinen / Fanni Front (osapalkkaisena sihteerinä 1.10. 1974 Esko Pulkkinen alkaen) 19

1975 Eino Haro Fanni Front (Kunnallisjärjestön kokoaikaisena työntekijänä 1975 1984) 1976 Eino Haro Fanni Front 1977 Eino Haro Fanni Front 1978 Eino Haro Fanni Front 1979 Eino Haro Fanni Front 1980 Eino Haro Fanni Front 1981 Hannu Mäkinen Fanni Front 1982 Hannu Mäkinen Fanni Front 1983 Hannu Mäkinen Fanni Front 1984 Hannu Mäkinen Fanni Front 1985 Hannu Mäkinen (alkuvuosi) / Antti Saarinen Seppo Muhonen 1986 Antti Saarinen Seppo Muhonen 1987 Antti Saarinen Seppo Muhonen 1988 Antti Saarinen Seppo Muhonen 1989 Hannu Mäkinen Seppo Muhonen 1990 Hannu Mäkinen Matti Päivärinta / Raija Kuorttinen (vt.) 1991 Hannu Mäkinen Matti Päivärinta 1992 Hannu Mäkinen Matti Päivärinta 1993 Veijo Koskinen Matti Päivärinta 1994 Veijo Koskinen Matti Päivärinta 1995 Veijo Koskinen Matti Päivärinta 1996 Veijo Koskinen Matti Päivärinta 1997 Veijo Koskinen/Juhani Surakka Matti Päivärinta 1998 Juhani Surakka Matti Päivärinta 1999 Juhani Surakka Matti Päivärinta / Jukka Keronen (JTY:n sihteeri) 2000 Veijo Koskinen Jukka Keronen (JTY:n sihteeri) 2001 Veijo Koskinen Jukka Keronen (JTY:n sihteeri) / Kimmo Ojala (JTY:n sihteeri) 2002 Veijo Koskinen Kimmo Ojala (JTY:n sihteeri) 2003 Veijo Koskinen Kimmo Ojala (JTY:n sihteeri) 2004 Veijo Koskinen Kimmo Ojala (JTY:n sihteeri / Simo Halttunen (JTY:n sihteeri) 2005 Veijo Koskinen Simo Halttunen (JTY:n sihteeri) 2006 Matti Ojala Simo Halttunen (JTY:n sihteeri) 2007 Matti Ojala Simo Halttunen (JTY:n sihteeri) / Kirsti Leskinen (kokouspalkkaisena) Olen tässä pienessä pöytäkirjojen pohjalta kirjoitetussa kunnallisjärjestön 100- vuotishistoriassa käyttänyt kirjoitusmuotona kunakin toimintavuotena käytettyä käsitteistöä poliittisen kielen muutoksen välittämiseksi. Näin voimme seurata paitsi kunnallispoliittisia tapahtumia Jyväskylän kaupungissa, mutta myös poliittisen kielen muutosta kuluneen sadan vuoden aikana. Jyväskylässä 19.7.2007 Jenny Lindborg 20