2/ 2 0 0 7. Evaluaatioleiriläiset keskustelivat vapaaehtoisvuoden

2/ 2 0 0 7 Evaluaatioleiriläiset keskustelivat vapaaehtoisvuoden kokemuksistaan

Pääkirjoitus Moninaisuus kulttuurivaihdon ilo ja haaste V almennusleiri elokuussa vapaaehtoistyöhön lähteville suomalaisille ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille on juuri takana. Ulkomaiset vapaaehtoistyöntekijät arvioivat kulttuurivaihtokokemuksensa Suomessa sujuneen hyvin tai erinomaisesti. He ovat oppineet avoimuutta, toisten kulttuurien tuntemista, uusista työtehtävistä. Useimmat kokivat myös muuttuneensa jonkin verran Suomessa vietetyn yhdeksän kuukauden aikana. Joka vuosi saa huomata miten erilaisiksi vapaaehtoisten kokemukset muodostuvat samoissakin työpaikoissa. Valmennuksessa korostamme jokaisen kokemuksen yksilöllisyyttä. Aiemmin vapaaehtoistyössä olleiden kokemukset voivat olla kaukana siitä mitä valmennuksessa olleet tulevat kohtaamaan. Persoona, elämänkokemukset, sattuma muokkaavat kokemusta. Kulttuurinvaihdon kirjon monivivahteisuus, erilaisten persoonallisuuksien, ajattelutapojen, tottumusten ja tilanteiden kohtaaminen on Maailmanvaihdon työn ilo ja haaste. Se on tietysti myös ohjelmaan osallistujien haaste. Kuinka oppia ymmärtämän toisenlaista ajattelutapaa ja käytöstä; kuinka voi olla tarpeeksi avoin ottamaan vastaan erilaisia näkemyksiä; kuinka tiedostaa omat kulttuuriset silmälasit, joiden läpi suodattaa toisenlaista todellisuutta ja kuinka löytää uudessa kulttuurisessa ympäristössä itselleen roolin, jossa on hyvä olla. Näiden ajatusten myötä toivotan nykyisille ja tuleville vapaaehtoistyöntekijöille antoisaa oppimiskokemusta sekä kaikille lukijoillemme oikein onnellista kesää. Anni Koskela pääsihteeri

Letter from the Secretary General Diversity joy and challenge of cultural exchange J ust recently we had the pre-departure camp for the Finnish exhangees, who will start their voluntary work experience in August and the final evaluation camp for the foreign exchangees. According to the evaluation forms the cultural exchange experience of the foreign exchangees has been good or excellent. They have learned about Finnish and other cultures, about the tasks they have had at their work places well as to be more open. Most of them think that they have changed during the 9 months they have spent in Finland. Every year we may realise that the experiences of volunteers vary a lot even in the same work places. During the pre-departure preparation we do emphasis individuality of the experience. Personality, life experiences, co-incidences. do influence the experience. Diversity of the cultural exchange: when different personalities, different ways of thinking, different habits and different situations meet, is the joy and challenge of ICYE work. That is as well the challenge of the programme participants. How to be open enough to meet different views; how to realise one s own cultural eyeglasses, through which one interprets different realities; how to find a pleasant role for oneself in a new cultural environment. With these thoughts I wish to all the present and future volunteers very fruitful learning experiences and to all our readers very happy summer. Anni Koskela Secretary General

SISÄLTÖ s.24 Suvi Autiosaari Meksikossa Learning the language was one of the exhausting and frustrating things I experienced in the beginning. I felt like a child not being able to express my feelings or participate in serious conversations. Senja Kortelainen Saksassa Pelko etenkin kielen suhteen ennen tänne tuloani muhi - että apua, saanko vain ylitsepursuavan migreenin joka tuutista taukoamatta suoltavan saksankielen kanssa. s. 19 Milli Mokkila Boliviassa s. 26 Capoeiran löysin sattumalta marssiessani Pradoa jooga tunnin jälkeen ja eksyin armeijan paikkaan, Circulo Militariin. Olin todella innoissani siitä hetkestä lähtien, jo monta päivää ennen ensimmäisiä treenejä. Lajia en ollut aiemmin edes nähnyt... Anna-Lena Ström Brasiliassa Min dröm de senaste åren har varit att åka till Brasilien för att jobba som volontär. Drömmen gick i uppfyllelse och nu är jag här, i Porto Alegre som beläget i södra Brasilien. Staden har cirka 1,3 miljoner invånare och med mina finländska ögon sett är detta en otroligt stor stad. s.24

Fusayon tunnelmia loppuarviointileiriltä Those activity was very good to look back myself, and also very good to know what the others thought and got in Finland...The other volunteers always make me more clearly and surely. They are very sure about themselves and have very nice opinion. Their opinions always take mine breath away. I really regard them. s. 24 Pääkirjoitus... s. 2 Hallitus esittäytyy... s. 6 Keväällä tapahtunutta... s. 8 Isäntäperheitä haetaan... s. 23 Volunteering... s. 24 Uutisia... s. 40 Tapahtumakalenteri... s. 41 Lehden tiedot... s. 39 ICYEn toiminnan lähtökohta SISÄLTÖ ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain. Vastavuoroisuusperiaate Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Maailmanvaihto ry:n uusi hallitus esittäytyy Heippa, nimeni on Anna Huovila ja olen tullut mukaan Maailmanvaihdon (tai silloisen ICYE:n) toimintaan vuonna 1999 kun lähdin itse vaihtoon Costa Ricaan. Palattuani autoin parina vuonna tänne saapuvien espanjankielisten vapaaehtoisten perehdyttämisessä. Tällä hetkellä kirjoitan pro gradu tutkielmaani uskontotieteen laitokselle Helsingin yliopistossa. Aiheeni löysin Latinalaisesta Amerikasta kirjoitan uskonnon vaikutuksesta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen Nicaraguassa. Toivotan oikein riemukkaita hetkiä Maailmanvaihdon toiminnassa mukana oleville nähdään pian! Moi, olen Sanna Nerola ja aloitin juuri kolmannen vuoteni Maailmanvaihdon hallituksessa. Aikaisempina vuosina olen ollut ulkomaalaisvastaavana, mutta tänä vuonna tulen olemaan vastuussa kotimaisista vapaaehtoisista. Ammatiltani olen lähihoitaja ja asustelen Espoossa. Oikein hyvää kevään jatkoa kaikille, ja toivottavasti nähdään leireillä ja muissa ICYEn tapahtumissa! Hei! Olen Anna-Sofia Joro ja vastaan hallituksessa isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen asioista. Asun Tampereella, kuvankauniissa Pispalassa, ja olen töissä Tampereen Musiikkijuhlien tiedottajana. Tervetuloa Suomeen, uudet vapaaehtoiset! Nauttikaahan ajastanne ja maamme tarjonnasta täysillä, sillä aika kuluu nopeammin kuin osaatte kuvitellakaan... Tervehdys! Meri Tennilä olen nimeltäni ja nyt starttasi neljäs vuosi Maailmanvaihdon hallituksessa. Myös tämä vuosi tulee menemään jossain määrin tiedotuksen kanssa puuhastellessa. Newsletterin kuitenkin luovutan luottavaisin mielin Topiaksen osaaviin käsiin ja haluankin nyt osaltani kiittää kaikkia toimituksessa avustaneita JA ennenkaikkea kirjoittajia! Muuten elämään kuuluu kasvatustieteiden gradun kirjoittelua ja töitätöitä. Aurinkoista kesää kaikille! Ehkä törmäillään pyöräteillä (toivottavasti ei kirjaimellisesti)!

The Board of finnish ICYE Morjens! Nimi on Topias Hirvonen ja ikä 23. Työskentelin viime vuoden Maailmanvaihdossa sivarina, tutustuin touhuun ja päätin jäädä kuvioihin mukaan. Hallituksessa mun vastuualueisiin kuuluu lähinnä isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat sekä tiedotus. Mut saattaa myös löytää leireillä keittiöstä kauha kädessä ja muissa tapahtumissa aina sen puitteissa mitä taidekasvatuksen opintoni antavat myötä. Olen Anniina Lahtinen ja toimin hallituksen puheenjohtajana. Hallitustehtävien ohessa viimeistelen sosiaalipsykologian graduani Helsingin yliopistolle ja ihmettelen maailman menoa yhdessä puolivuotiaan esikoiseni kanssa. Toivottavasti hänen vilpitön innostuksensa ja uteliaisuutensa kaikkea uutta kohtaan on tarttunut oikein syvälle äitiinkin ja meillä on edessämme tosi tarmokas ja intoa täynnä oleva hallituskausi Maailmanvaihdossa. Heippa! Olen Marika Heinonen ja olin Saksassa vapaaehtoisena 2003-2004. Kokemukseni Saksassa oli ikimuistoinen ja halusin olla Maailmanvaihdon toiminnassa mukana myös sen jälkeen. Nyt olen kolmatta vuotta Maailmanvaihdon hallituksessa ja vastuualueeseeni kuuluvat ulkomaalaiset vapaaehtoiset. Toivotan kaikille oikein ihanaa ja lämmintä kesää! Hanna Gustafsson aloittaa nyt toisen hallituskautensa, mutta on ensimmäisen kerran tullut Maailmanvaihdon toimintaan mukaan jo vuonna 1998. Hannan pääasiallisena vastuualueena ovat kotimaiset vapaaehtoiset. Riikka Mannelin tuli Maailmanvaihdon toimintaan mukaan piipahdettuaan vuosi sitten Maailma Kylässä festareilla Maailmanvaihdon ständillä. Siitä alkoi työntäyteinen vapaaehtoistyövuosi mm. leirivetäjän ja haastattelutiimiläisen rooleissa. Nyt Riikka starttaa ensimmäisen kautensa Maailmanvaihto ry:n hallituksessa ja vastaa tiedotuksesta.

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA Uusi kasvo toimistolla Nyt kun Topiaksen isänmaanvelvollisuudet on suoritettu ja herra siirtyi sivarin roolista hallituslaiseksi, tuli aika toivottaa uusi sivari tervetulleeksi. Ladies and Gentlemen.. may we present You.. Miika Pihlajaharju! Kuka olet? Miika, yrittäjä ja ex-vaihtari Sambiassa. Mihin asti Maailmanvaihdossa? Tammi-helmikuuhun 2008. Mitä sun sivarin työnkuvaan kuuluu? Ulkomaiset vapaaehtoiset yhdessä Tiinan apuna sekä erilaisia tehtäviä laidasta laitaan mm. isäntäperheiden etsintä, vapaaehtoistyöpaikat, tapahtumat, leirijärjestelyt ja keittiövastuu. Mitkä fiilikset? Kesämielellä. Maailmanvaihto on luotettava ja hyvin toimiva järjestö, jota voin suositella kenelle tahansa vaihtovuotta suunnittelevalle nuorelle. On ollut viihtyisää ja kaikin puolin vaihtelevaa. Leirit ja tapahtumat tuovat raikkaan tuulahduksen toimistojobin keskelle. Kansainvälisyys ja vapaaehtoisten auttamisen halu yhdistettynä aitoihin kokemuksiin kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta on kova juttu. Miten aiot viettää kesäsi (paitsi Maailmanvaihdossa..)? Työnteon lisäksi muutamat festarit on tiedossa ja mökkeilyä suomen suvessa.grillailua ja chillailua :) Kiitos Miika ja tervetuloa Maailmanvaihdon porukkaan! 8

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA HALLITUKSEN JÄSENTEN RUOTSIN MATKA Marika, Hanna, Mari ja Meri tapasivat Tukholmassa Ruotsin ICYEn edustajia 17.3. Päivän aikana vaihdettiin kokemuksia hyvin konkreettisella tasolla. Seuraavia suunnitelmia tehtiin: pidetään yhteinen puolivuotisarviointitapaaminen / teemaleiri 2008 Ahvenanmaalla järjestetään yhteinen matka Suomessa ja Ruotsissa vapaaehtoistyössä oleville ulkomaalaisille järjestetään summer school ensin Suomen ja Ruotsin ICYEiden jäsenille, hallituksen jäsenille ja työntekijöille. Myöhemmin mahdollisesti kutsuttaisiin Tanskan ICYE mukaan. internetpohjaisen yhteistyöverkoston luominen Suomen ja Ruotsin ICYEiden aktiiveille Yhteisen puolivuotisarviointitapaamisen järjestämistä pidetään ensisijaisena. Ruotsin ICY- Eltä meillä on opittavaa erityisesti heidän alueryhmätoiminnastaan. Heillä alueryhmät toimivat itsenäisesti ja harjoittavat omia aktiviteettejään, kuten nuorisovaihtoa, alueellisia tilaisuuksia. 9

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA From Russia with love Claudia: Preevet in Russia!!! Russia? St. Petersburg? Hermitage, Catharine Palace, Mariinsky theatre, its metro? Sounds like music in our ears and we, Andrea, Fuhsu, Fusayo and me, just wanted to go there. Possible? Sure! Finally we managed to go there at Eastern and we had so much fun. This city is just incredible and if you ve the possibility to go there go! It s totally different from Finland because of religion, history, people, language. Oh yeah, language is a good point. It s so different and you feel so stupid, because you even can t read anything. You should have seen us with our little book which says how every Cyrillic letter is pronounced! But don t think afterwards we ve got the point, it just made it even funnier. But luckily people, except those official workers who even can t smile, are so nice and we never felt lost in this huge city (All Finns could meet there). If they couldn t explain in English they 10

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA just took you and brought you where you wanted to go or they used exaggerations like: Go straight and straight and straight and straight and then right! Mitä? The next day we ve go to know why, because it was so far away where we actually wanted to go eating the day before. There are so many cultural sights that we just could visit the most important ones. The Hermitage was one of our highlights and we really forget the time. In these huge rooms, which belonged to the Tsar, you feel like a little and that is on the way to discover the world. Besides the size you can see everywhere gold. You re getting in one of these rooms and it s just shining. Every one is different and for a special occasion. I m sorry, but I m still thinking if the Tsar really needed all these rooms?! But at least the cleaners had a save job. Furthermore the Hermitage became also an art exhibition and you can find artists like Picasso, Matisse, Van Gogh there. You see, there is a lot to see and if you want to do it carefully you would need 7 years and you just have one minute in front of every work. La traviata was our programme in Mariinsky. Even it wasn t in Russian, we couldn t understand anything, because nobody of us speaks Italian. Luckily we had Fu-hsu with us who printed the story in our languages. During the performance we got to know why it is one of the best theatres in the world. The amber room in the Catherine Palace was amazing, but in the whole we were a bit disappointed from the building and our guides. What s the best way of transport? We tried almost everything. And for us one of the most exciting ways was the illegal taxi. Actually almost every Russian use this way of transport and on the cars is just the taxi sign missing, but we still felt a bit scared. While sitting in the taxi we where thinking where the guy is driving. We passed some factories and we thought it is the best to stop thinking, but than we luckily arrived at the hotel. It was pure excitement. To use the metro was very funny, especially because of the ban on taking pictures and a young lady who didn t know that. In this way we got to know Russian police who showed us the rules of the metro. The only thing was it was in Russian. After the first shock we start smiling and they still forgot to delete the picture from the cam. Even it was an expensive one we still have it =) Eating was also exciting and we tried to try Russian food. For this we stopped at a Bliny story, tried them with different fillings and thought it is just a pancake. Furthermore we went to a restaurant where the waiters couldn t really speak English. For this they couldn t explain what Pelmeni is, but we just ordered. Finally we found out it s like a Chinese meal. But maybe Polish or Estonian for instance would say it s from their country. In the whole we really had nice four days in St. Petersburg and got to know how small the world is! Thank you girls for your company. I never will forget this trip! 11

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA Andrea: Funny, great, incredible, unforgettable, special, and there are so many word that can describe the trip, well as you read already in the previous lines, our trip was full of new and exciting things, we always ending very tired, after to walk and walk all those long streets, and specially if you get lost you walk like two or three times the same way. The streets look like never are going to end. Actually we always were so tired that when we arrive to the hotel in the night we got problems to open the doors, and it was very difficult for some of us to get up early. Fu-hsu: It was Easter, the most important holiday in the Russian Orthodox Church! Even the breakfast in the hotel had Easter eggs and cakes! Although many stores were closed because of the holiday, we got to see Easter ceremonies in the churches. Elders, youngsters, families with little children carrying Easter cakes and baskets of colourful Easter eggs, praying and listening to the ceremony created a warm and peaceful atmosphere in Fusayo: That was me who took the picture in Metro and pay 10 rubles for the scared metro man. I even took picture in Russian pancake First Food shop, and in that case I should erase the picture. I don t know why Russian people so hate the 12 Well with this amazing and fantastic trip I finally noticed that the world can be very different, but depend of us how nice and wonderful we can make a trip wherever you go, because in the beginning can be maybe a bit difficult or you can have stress because maybe you can t understand the people, or you don t know the language, so we just forget all that and we enjoyed the trip and try to learn as much as we can and have a nice time together. I just want to said also kiitos paljon, for you girls, you made it special and wonderful. the church, even though the weather outside was actually freezing and terribly windy. Four days was just too short to visit such an amazing city like St.Petersburg, but we did experienced a lot! It s funny that, to tell the truth, for me, the best moment in St.Petersburg was to see Henri Matisse s paintings in the Hermitage Museum. Well, you never know. Travelling is always full of surprises! pictures. Pictures are so good for your memory of travel. Voi voi St.Petersburg. It is only one point which I can t understand about them. And that was also me and Fu-hsu who couldn t wake up some morning and late to breakfast. well,it s

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA not so much late,we still have time to eat full of breakfast. Thank you for everything girls that your kindness even I wasn t so good behaviour. The travelling was nice, as we knew another country. But for me it s more worth that we know each other more deeply and got fun together!! Claudia Carl Andrea Ruiz Velasco Garcia Fu-Hsu Tsai Fusayo Yamamoto 13

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA The Final Evaluation Camp 17.-20.5.2007 in Inkoo. Otteita leirinvetäjän päiväkirjasta: Torstai 17.5. Ensimmäinen leiripäivä on alkamassa. Bussi peruuttaa vehreää metsätietä pitkin Inkoon leirikeskuksen alueelle. Ihmeellisen kaunis, idyllinen järvimaisema odottaa meitä. Olen saanut työoppimiseni lomassa leirinvetäjän tehtävän ulkomaalaisten vapaaehtoisten loppuarviointileirillä. Ensivaikutelma on kutkuttavan innostava; vapaaehtoiset tuntuvat avoimilta, energisiltä ja yhteistyöhaluisilta. Koen itseni onnekkaaksi saadessani työskennellä heidän kanssaan. Perjantai 18.5. Lets do and then nuoret ryntäilevät toteuttamaan hullulta näyttäviä tehtäviä improvisaatioon perustuvassa Giving and receiving -työpajassa. Leiri on täydessä käynnissä. On helppoa huomata, että vapaaehtoiset ovat muodostaneet tiiviin, lämminhenkisen ryhmän. Jo ensimmäisessä piirissä, jossa vapaaehtoisvuoden kokemuksia evaluoitiin, havaitsin avoimen, tukea antavan ilmapiirin. Ryhmää on palkitsevaa ohjata, sillä vapaaehtoiset ovat halukkaita yhteistoimintaan ja varsinkin pienryhmissä keskustelusta kumpuaa syviä pohdintoja. Olen haltioitunut kokemusten kirjosta. Lauantai 19.5. Evaluaatioleiriläisten suunnittelemat läksiäisbileet saivat veren hetkeksi hyytymään, sillä teema oli muodostettu pelon ympärille. Jälkeen keskiyön: Welcome to the house of fear! Sydän lyöden tiimimme avaa kauhujen taloksi naamioidun majoitusrakennuksen oven. Kukaan ei halua olla viimeinen. Pelonsekainen hysteria valtaa nelikkomme. Kammottaviksi hahmoiksi muuntautuneet vapaaehtoiset ovat kaukana päivällä niin valoisista nuorista. Jännittävät hetket kauhujentalossa vaihtuivat iloon ja nauruun yön ja bileiden edetessä. Sunnuntai 20.5. Viimeiset halaukset, kauniita sanoja, rohkaisevia katseita, hymyjä. Kiitos! Näyttää siltä, että kaikki olennainen on saanut tapahtua. Onnistunut tunne hehkuu leiritiimissämme. Olemme valmiita jatkamaan matkaa. Annukka Toivonen 14

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA (Kirjoittaja on työoppimassa Maailmanvaihto ry:ssä Humanistinen ammattikorkeakoulun opiskelijana. Leirin vetivät Annukka Toivonen, Hanna Särkkä ja Jenni Kivistö. Keittiössä pääkokkeina häärivät Topias Hirvonen ja Maaret Roschier, Miika Pihlajaharju ja Calvin Tsatsa avustivat) 15

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA OUR INKOO CAMP Some of the most precious thing that we have in life are the good memories, I think. Happy memories can keep you up when you are sad and make you remember that, afterall, even if full of obstacles and troubles life is not so bad! So, today is thuesday and two day after the end of Inkoo final camp I m still glad and smiling all the time thanks to all the good feelings that I ve had from there! It s really difficult to try to find the words to describe all the happiness that these four days in the middle of the real Finnish forest gave me. But I can say that when people ask me about my time in Finland I will tell them about my friends from alll over the world, about the warm evening nuotio, about makkara and pulla that always when they finally seem to be ready they suddenly fall in the fire :), about the pleasure of a little chat in a sauna, about a frightening and funny wooden house and about Felipe shouting Give me the apple!... Yes my dear friends, I will always remember the time in Inkoo as one of the best in my life because you are so nice people and I could have never expected that I would have met so great and pure persons as you all are! Time goes so fast... and soon Finland will be over for us but I am sure that a great time is waiting us wherever we will be... I m sure that we all can manage with this crazy and funny life! kiitos kiitos ja kiitos vielä kaikkille! You are among the best persons I ve ever met! Your energy, your way to think positive and your curiosity... I hope we can be always like that! P.S... It was not so bad Hanna s idea to work until we have money enough to buy Inkoo and live all there :-) Tairin Biasci 16

Viimminen Leiri KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA Oli tosi kiva leiri. Ei ikinä unofdän!! I m still seems like on the dream of the camp. It was so nice and exciting camp. And it was also great that there were also the first camp place Inkoo. Because it s easy to remember where we talked at first, where we laughed, where we learned Finish and so and so Our Finish life started to there. And it was also great that now, we have another friends also who came later than us to Finland. Nowadays, we are great friends also and it s very nice they like Inkoo as we like. Inkoo is very good place for the camp. Many forest, nature, fresh air, lake, wood sauna, wood cottage, sounds of birds, very organic toilet Every situation made us fresh and peaceful. We did some activity about how to ready to go back home, and what we learned from Finland. 17

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA For me, it s very hard to image that I should come back to home. Because the life in Finland is already very normal for me. But now, for me it s clear what should I do and what I can do when I come back to Japan. The finish life make me simple and strong. Those activity was very good to look back myself, and also very good to know what the others thought and got in Finland. The other volunteers always make me more clearly and surely. They are very sure about themselves and have very nice opinion. Their opinions always take mine breath away. I really regard them. We are also did surprise program for Finish people. It was Haunted house. The place was the house where we stay, and we are standby three points. Each points we scared and ordered 1) TAKE THE APPLE! 2) PEEL THE APPLE! 3) EAT THE APPLE! We were all kind of ghost, and it looks so scary. On first corner, there were Felipe, Tairin, and Robin. They were scary big men. They were making up seems black, and when people came they shouted Take the apple!. Well, actually Tairin and Robin said Felipe is most scary and perfect one. And the second corner, I and Fu-hsu stood by. We were hung our hair on mirror, it looks like Ring or something asian horror movie. Well, first they were scared,but during the people peeling apple, we are nothing to doing, and it wasn t scared anymore we are not so talented about scary things. Final corner, there 18

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA were Manoj, Nasser, and Kristina. Actually, they are most peaceful member of volunteers. So when they scared the people, it was so funny. We heard laughter on the corner. Anyway, fortunately, some of Finish SO scared, I can say it succeeded. And the best things were we volunteers made one big program together. It was very meaningful and great things. We also did a bit special scary for the kitchen team, and send great thank for them and camp leaders. We really appreciated what they did for us during the camp(of course the other time also!). We also did the program which we say how we like the others and say good bye each other, person to person. It was very annoy that I couldn t exactly explain what I feel for the others. For me, it takes long time to explain something. But I received so many good things and feelings from the others. Kiitos paljon kaikille. Hope I also could send many my thanks and precious feeling for the others. I don t wanna forget every moment with yours. Well, but it s impossible. Because as you know, I have very bad memory for everything. But I know, that feeling which I feel now, very satisfy, comfortable, happy, a bit sad because of parting, clear mind etc these things are never go away from me. For everyone who were involved in the camp I wanna send to you many many happiness!! Thank you for great moment with you. And for everyone who I met in Finland, host family, working friends, children, friends For you, I wanna send really my best!!! Regards you, always. You all make my life such a wealthy and fruitiful. Thank you so much. Kiitos paljon paljon. See you again! Even we have such a long distance each other, We are together, we are the world, we help the world!!!!! Fusayo Yamamoto Suomi Se on tosi kaunis maa. Miksi? Ihimiset elävät luonnon kanssa. Luonnot on tosi ihana ja hieno. On tosi ihana ja hieno lapset. Lapset ovat mukava ja kiltti. Mukava ja kiltti lapsesta tulee mukava ja kiltti ihimisia. Jos ihimiset ovat mukava ja kiltti, Tietysti maa on kaunis!- kyllä! Vaikea selittaa.mutta kyllä sä ymmärtat. Ihan kaikille, kuka mä tuttuin tassa suomessa, Paljon kiitoksia ja onnea ja hyvaa jatkoa! T; Fusayo- japanilainen 19

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA VALMENNUSLEIRI INKOOSSA 17.05.-20.05.2007 Lukiessani kutsukirjettä tulevien vapaaehtoisten valmennusleirille mieleeni palautuivat muistot vuosien takaisesta rippileiristä. Varustelistan sisältämä makuupussi ynnä muut tavarat kuin myös ohjelman melko tiheät ruokailuajat toivat silmieni eteen eläviä välähdyksiä viimeiseltä leirikokemukseltani. Erilaisilla leireillä viettämieni päivien lukumäärä ei siis päätä huimaa enkä ole koskaan pitänyt itseäni varsinaisena leireilijänä. Ja tosiaan, kun edelliset leirimuistoni ovat 15-kesäisten parissa hankitut, niin asenteeni valmennusleiriä kohtaan oli lievästikin ilmaistuna skeptinen. Yhtäläisyydet rippileiriini päättyivätkin sitten varustelistaan ja ruokailujen määrään. Lähtöpaikallamme Helsingin rautatientorilla ei näkynyt yhtään ujoa, kenkiensä kärkiä tuijottelevaa teini-ikäistä, vaan joukko iloisia ja puheliaita nuoria aikuisia tai jo varsinaisia aikuisia. Lisäväriä porukkaan toi vielä Suomessa vapaaehtoisena toimivien ulkomaalaisten ryhmä, joka tuli viettämään viimeistä yhteistä leiriään ennen vapaaehtoistyöjakson päättymistä ja paluuta kotimaahan. Kansalaisuuksien kirjo oli huomattava: meidän suomalaisten lisäksi oli edustettuna kansalaisuuksia muun muassa Japanista, Costa Ricasta, Meksikosta, Saksasta ja Intiasta. Kommunikointi tapahtui pääasiassa englanniksi ja espanjaksi ja erityisen hatunnoston ansaitsevat muutamat ulkomaalaiset vapaaehtoiset, jotka käyttivät rohkeasti vuoden aikana oppimaansa suomen kieltä! Leiripaikkamme sijaitsi Inkoossa, Kavalahden retkeilyalueella. Maisemat retkeilyalueen ympärillä olivat hyvin perisuomalaiset: järven ranta vihreine koivuineen ja rantasaunoineen, punainen puutalo sekä kolme pienempää hirsimökkiä. Ruokailutilana toimiva entinen navettarakennus kruu- 20

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA nasi maalaisidyllin täydellisesti. Tässä vaiheessa haluan nopeasti poiketa aiheesta ja esittää suurkiitoksen leirin keittiöryhmälle: kuten 80- vuotiaalla isoäidilläni on tapana todeta, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! Leiriympäristö tarjosikin oivan kontrastin kaikelle sille kuvamateriaalille, jota meille suomalaisille vapaaehtoisille esiteltiin valmennuksen aikana. Afrikan slummija Nepalin orpokotikuvien katsomisen jälkeen astuminen ulos hirsimökistä edellä kuvattuun maisemaan konkretisoi tulevaisuudessa odottavan elinympäristön muutoksen täydellisesti. Tulevien vapaaehtoisten päivät täyttyivät monipuolisesta valmentautumisesta tulevaa koitosta varten. Faktatiedon jakamisen lisäksi teimme draamaharjoituksia, jolloin käsite piinapenkki tuli varmasti jokaiselle selväksi. Lisäksi saimme osallistua Albatrossi-yhteisön seremoniaan, jossa allekirjoittanut valittiin heimon uudeksi jäseneksi jalkojen kosketuksen (!) perusteella. Pelkkää draamaa ei kuitenkaan leirimme ollut, vaan saimme kuulla entisten vapaaehtoisten mielenkiintoisista kokemuksista vieraassa kulttuurissa kuin myös lääkärin luennon matkailuun liittyvistä terveysriskeistä. Haluaisinkin kiittää lääkäri Taneli Puumalaista asiantuntevasta esitelmästä! Lisäksi jokainen tuleva vapaaehtoinen sai spesifimpää maa- tai maanosakohtaista tietoa joko jo maassa olleelta vapaaehtoiselta tai Suomessa olevalta ulkomaalaiselta vapaaehtoiselta. Ulkomaisiin vapaaehtoisiin tuli tutustuttua muun muassa yhteisten pelien ja leikkien välityksellä. Pääsimme myös mittelemään paremmuuttamme leiriolympialaisissa. Iltaisin oli mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen sekä yleiseen hengailuun muiden leiriläisten kanssa. Viimeisenä iltana ulkomaiset vapaaehtoiset järjestivät bileet, joissa pääsi tutustumaan eri maiden bileruokiin ja juomiin. Samaisena iltana myös kummitusjutut heräsivät eloon ja päärakennus olikin muutettu kummitustaloksi. Itse en valitettavasti päässyt tutustumaan kyseiseen taloon, mutta kylmät väreet hiipivät pitkin selkäpiitä pelkästään seuraavan aamun juttuja kuunnellessa! Ilmeisesti myös sangria oli ajanut asiansa, kun sunnuntai-aamuna poikkeuksellisen usean päätä kivisti... Kaiken kaikkiaan leirin anti oli kerrassaan mahtava! Vaikka ajatukset tulevaan lähtöön liittyen saattoivat ajelehtia laidasta laitaan ja tiedon sulatteleminen sekä prosessointi oli välillä rankkaa, jäi päällimmäiseksi tunteeksi 21