Haukkuset PORVOON PALVELUSKOIRAT BORGÅ BRUKSHUNDAR RY. 3 2011 BOSSE JA MAIJU S. 6 HAKUKURSSI HUMLASTA HUMLAAN S. 16

Haukkuset PORVOON PALVELUSKOIRAT BORGÅ BRUKSHUNDAR RY. 3 2011 BOSSE JA MAIJU S. 6 HAKUKURSSI HUMLASTA HUMLAAN S. 16 KESÄINEN HARRASTUS KOIRALLA VESIPEPASTUS VEPE S. 20 1

Haukkuset 3/2011 27. vsk Julkaisija: Porvoon Palveluskoirat Borgå Brukshundar ry. www.porvoonpalveluskoirat.fi Päätoimittaja: Marian Ahlskog-Karhu Lehtitoimikunta: Tiina Mielonen Anna-Mari Matikainen Tere Jääskeläinen Virve Mikkola Jan Berghem Siri Hautsalo Kansikuva: spu Voro, kuva Anna Mannermaa Ilmoitushinnat 2011: Mainos www.porvoonpalveluskoirat.fi -sivuston etusivulla ja lehdessä 1/4 s, 4-v yht. 200. 1/1 sivu 100 ja ½ sivu 50. Mainostajat: Myrskylän Säästöpankki D&C, Dogsport Oy Lähivakuutus Urex Oy Elänklinikka Avec G4S Porvoon Eläinlääkäriasema Agrimarket Pankkiyhteys: Porvoon Osuuspankki 535806-4555493 Painotalo: Urex Oy, Porvoo Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia. Artikkeleissa esitetyt mielipiteet ovat artikkeleiden kirjoittajien eivätkä Porvoon Palveluskoirat ry:n johtokunnan tai lehden päätoimittajan mielipiteitä. 2 Sisältö: Puheenjohtajan ja päätoimittajan palsta... 3 Uusi kenttä jo ensikaudella?... 4 Bosse ja Maiju... 6 Jäsenhaastattelu: Anna Mannermaa... 14 Hakukurssi Humlasta Humlaan... 16 Kesäinen harrastus koiralla vesipelastus VEPE... 20 Pääkaupunkiseudun ja ympäristön hälytysryhmien yhteistyösharjoitus... 24 Tuloksia... 26 Muistoissa... 26 Pentukuumetta... 27 Niksinurkka... 29 Mainoksia... 30-31 JÄSENREKISTERIN PÄIVITYS Yhdistyksen jäsenrekisterissä on vanhentuneita yhteystietoja, etenkin puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita. Ajan tasalla olevat tiedot ovat erittäin tärkeitä sähköisen tiedonvälityksen yhä lisääntyessä. Jotta jäsenrekisterin päivitys sujuisi mahdollisimman helposti tulisi jokaisen jäsenen lähettää: nimi (virallinen suku- ja etunimi) postiosoite puhelinnumero sähköpostiosoite sähköpostilla: sihteeri@porvoonpalveluskoirat.fi (jos ei sähköpostia ole käytössä, niin tekstiviestikin käy) Tiedot ovat vain tarvittaessa vain yhdistyksen toimihenkilöiden käytössä. Mikäli yhteystiedot ovat salaisia, kannattaa siitä toki erikseen mainita. Kiitos!

PUHEENJOHTAJAN JA PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA Kentän pohja on vihdoin saatu hankittua! Meillä siis on oikeasti se vuosikymmeniä puhuttu oma kenttä jatkossa. Ihan meidän ikioma ja lainhuudatettu Porvoon Palveluskoirille. Nyt sitten tarvitaan vielä rypistys varojen keruuta ja talkootyötä, että on oikeasti myös se kenttä ja tarvittavat tarvikkeet sinne. Näyttely tuo yhdistykselle yhtenä viikonloppuna ison osan tarvittavista varoista, joten toivotaan että mahdollisimman moni on taas uhrannut oman viikonvaihteensa tähän. Monissa muissa yhdistyksemme toiminnoissa voidaan ajatella, että tehkööt ne jotka lajia harrastaa. Näyttelyn talkootyö on kaikille jäsenille, sillä sen voimin rakennetaan se uusi kenttä. Eli näyttelyä ei järjestetä, kuten monet kokeistamme, ajatellen omia harrastajiamme jotka koirineen osallistuvat. Vaan tämä on varojen hankintaa että kokeita ja kursseja voidaan järjestää niin pk, peko, toko kuin agility koirakoille. Harva joutuu olemaan koko viikonlopun kiinni, riittää että on esim 2 4 h yhtenä päivänä tai yönä. Kiitos kaikille innokkaasti mukaan ilmoittautuneille. Kentän rakennusvastaavaksi valittiin Moritz. Talkoista ilmoitellaan netissä ja palstalla, kun niiden aika on. Jos jollakulla jäsenellä on yhteyksiä maarakentamistarvikkeisiin, niin yhteys Moritziin. Ainakin tullaan tarvitsemaan suodatinkangasta ja mursketta/soraa ja salaojaputkia. Jos varat antaa myöden pyritään puuceen ja nykyisen kontin lisäksi paikalle saamaan jollainlailla lämmitettävä tila ja myöhemmin valaistus. Helle alkaa vihdoin hellittää, allekirjoittaneen pää alkoi jo pehmetä pahasti. Perheessämme on selvä kahtia jako. 1 koirista ja 1 ihmisistä sietää hellettä ja toinen puolikas ei sitten ollenkaan. Nyt sitten odotellaan hirviökärpäs aikaa ja ikävä kyllä ensimmäiset oli poimittu niskasta jo heinäkuun puolella. Talven hallivuoroja parhaillaan sumplitaan vaikka vielä on käytännössä kesä. Seuratkaa sähköpostipalstaa vuorojen osalta. Sm kokeet ei tänä vuonna ole tuoneet yhdistykselle suurta menestystä. Nyt vaan suomalaisella sisulla uudelleen eteenpäin. Ensivuonna on taas uudet kokeet ja uudet kujeet. Piirimestaruus kokeissa on menestytty paremmin ja toivotaan, että tokojoukkue jatkaa samaa linjaa. Hyvää syksyä kaikille, terveisin Marian 3

Uusi kenttä jo ensikaudella? Niin kauan kuin yhdistys on ollut olemassa, on haaveiltu omasta kentästä. Maari oli aikoinaan niittyä, jonka kaupunki antoi/ vuokrasi yhdistyksen käyttöön. Sinne kuljettiin polkua pitkin ja kävelyteitä ei ollut. Porvoo on kasvanut ja kävelyteitä pitkin autoilla kaahailevat nuoret ja toivottavasti vähemmän kaahailevat koiraharrastajat ovat ärsyttäneet lähiasukkaita. Viime vuosina kaupungillakin on ollut intressiä löytää meille uusi kentän paikka, mutta pääasiassa lyhyiksi vuokra-ajoiksi. Lähelle ratkaisua päästiin, kun kaavoittaja innostui suunnittelemaan koiraurheilukeskusta. Taloudelliset syyt muuttivat parhaan kentän sijoituspaikan kaavassa teollisuustonteiksi. Erinäisiä maakaistaleita on käyty katsomassa. Sopivaa ei ole löytynyt. Alue on ollut liian kallis, liian suuri tai liian kaukana tai maapohja on ollut sopimaton. Viime vuoden lopulla olimme taas takaisin lähtöpisteessä. Onneksi meille kaikille on olemassa Moritz! Moritz ei lannistunut vaan lähestyi maanomistajia suoraan. Pitkien neuvottelujen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen. Ritassa olevan kiinteistön pellonpalan myyminen on kaikille osapuolille mukava ratkaisu. Keväällä kävimme katselemassa eri kohtia pellosta ajatuksena vuokrata alue. Kuivin ja meille sopivin kohta löytyi kahden kukkulan välistä. Mikä parasta, vieressä on myyjien pieni metsäpalsta, joka jatkuu kunnan metsänä. Siihen saadaan kisoja ajatellen esineruutu jollei jopa hakualue. Kunhan luvat kunnalta varmistuvat. Johtokunta kävi alkukesästä katsomassa kentänpaikan ja kaikki tykkäsivät. Kiinteistön omistajien kanssa sovittiin, että kaupat tehdään. Kaupat tehtiin 11.7.2011 maistraatissa virallisen kaupanvahvistajan huoneessa. Kaupungin toimisto meni kesälomille juuri samaan aikaan ja etuosto-oikeuden käyttämättäjättämistodistuksen saimme vasta heinäkuun lopulla. Mutta nyt on lainhuuto voimassa ja lohkominen käynnissä. Maaalueen osto on nyt 100 % varma. Meillä on oma maapohja! Vajaa 3 kilometriä Silveriltä itään ja 600 m moottoritien liittymästä. Jos ollaan lähempänä keskustaa, Kuva Tiina Mielonen 4

ollaan jo melkein torilla. Moritz ja Ronny selvittivät ennen kaupantekoa, ettei Itä- Uudenmaan jätehuollolla ole mitään koirankoulutuskenttää vastaan. Avo-oja saadaan peittää, kunhan tie ei mene salaojitetun osan yli. Koska heillä on tarve päästä sadevesi altaalleen säännöllisesti, tulee kentän viertä menevä tie olemaan aurattu myös talvella. Ei varmasti haittaa meitä. Asuinrakennuksille alueelle ei tule saamaan rakennuslupaa. Voi olla, että varastorakennuksille saisikin, mutta toisaalta työmaakopin tyylinen ratkaisu riittänee meille, ja silloin ei tarvita lupaa. Itse kannatan ajatusta, että kentälle tulee esim. kettinki puomiksi. Kentän vierustien varteen mahtuu muutama auto. Jos ei halua avainta, pääsee kuitenkin treenaamaan. Kettinkipuomin avain kävisi myös kompostikäymälään. Jäsenille tarjotaan panttia vastaan mahdollisuus avaimen hankintaan. Moritz nimettiin kentänrakennusprojektin vetäjäksi. Tien/parkkipaikan rakentaminen, kentänpohjan kunnostus ja siemenien kylvö saadaan toivottavasti jo tänä syksynä valmiiksi (jos rahat riittävät). Jatkossa tarvitaan toinen varastokontti, mahdollisesti erillinen agilityestevarasto ja kuiva toimisto kontti. Jos kontit sijoitetaan sopivasti, voidaan niiden välille rakentaa katos ja katseluterassi. Kompostikäymälä meillä jo on. Sähköt menevät tontin rajalla. Kentän valaistus ei ehkä heti onnistu, mutta tarvittavat kaapelit kannattaa vetää pohjatöiden aikana. Nyt siis kulutetaan kassaa ja kaikkeen ei heti ole varaa. Jos jollain jäsenellä on suhteita, nurmikon siemen firmoihin, kiviaines/salaojaputki puolelle tai kontti/varasto/sähköasennus asioihin, niin suoraan Moritziin yhteys. Voi olla että seuraavina vuosina esim. leirimaksua joudutaan hieman korottamaan, että talous pysyy kasassa. Mutta koiraharrastusta ei toki unohdeta rakennusboomin alla. Talkoista ilmoitellaan s-postipalstalla ja nettisivuilla. Liitteenä karttapohja, jossa on merkattu meidän alue ja kuvia villiintyneestä pellostamme. Jatkossa saamme kuvia varmasti työmaasta ja sitten ensi keväänä ainakin koirankoulutus osuudeltaan valmiista tuotteesta. Kiinteistön nimikilpailuun tuli useita ehdotuksia, äänestyksessä äänet hajaantuivat hujan hajan. Johtokunta teki villin vedon ja koska Moritz on ollut kantava voima, valittiin Moritzin hieman muokattu ehdotus kiinteistönnimeksi. Miksi koirankoulutuskenttää tullaan kutsumaan on sitten vielä eri asia. Kiinteistö rekisteriin ilmoitettiin nyt ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Moromaa ja toiseksi Ritakko. Vielä tätä kirjoittaessani en tiedä kumpi siitä mahtoi tulla. Se joka ensimmäisenä keksii mistä Moromaa tulee, saa palkinnoksi ensimmäisen puucee käyttövuoron Marian kenttätoimikunnan puolesta. 5

BOSSE JA MAIJU 6 Saksan jälkipellot, Pimu ja Romu

Kuvat Bossen arkistosta Olen Bo Bosse Wiksten, olemme Maijun kanssa harrastaneet palveluskoiria jo yli 30 vuotta. Kun olimme Maijun kanssa vielä nuoria ja olimme muuttaneet maalle Saksalaan asumaan tuli sellainen ajatus, että olisi kivaa hankkia koira. Maijulla oli aina ollut metsästyskoiria kotona, minulla ei koskaan. Maijun toivomus oli suursnautseri. Miksi suursnautseri? Suursnautseri on itsenäinen, tarmokas, vahvarakenteinen kaunis koira. Turkki trimmattava kaksi kertaa vuodessa, mutta helppohoitoinen eikä jatkuvasti karvoja huushollissa. Suursnautseri ei halua miellyttää samalla tavalla kuin paimenet, eikä kestä junnaamista. Vaatii ohjaajalta mustavalkoista elämää, kehittyy hitaasti, mutta kun sen saa kuosiin, siinä on sitä Toko SM 1982, palkintopallilla Tere Jääskeläinen 2 ja Romu 3 Hyppy treenit 7

jotain. Olemme kai luonteeltamme samanlaisia, itsepäisiä. Siksi rotu viehättää. Näin sitten päädyttiin rotuun, joka näin jälkeenpäin on kyllä ollut se meidän rotu. Ensimmäinen koiramme Pectus Rousseau oli jo myyty toiseen perheeseen, mutta tuli takaisin kenneliin 12 viikkoisena. Meiltä kysyttiin. että kiinnostaisiko jo tämä pentu, sillä tarkoitus oli ottaa koira vasta seuraavasta pentueesta. Kävimme katsomassa pentua ja siltä reissulta tuli meille Romu, tammikuussa vuonna 1979. Olin töissä tavannut Fredrikssonin Kajenin. Hän kehotti tulemaan keväällä mukaan, kun Maarin kentällä alkoi Porvoon Palveluskoirien jokavuotiset tottelevaisuuskoulutukset. Siitä se alkoi ja loppua ei vielä näy. Maarissa oli silloin kouluttajina huippukouluttajia, Kake, Uuno, Keijo, Juha, Kaijen. Koulutusmenetelmät olivat vähän erilaisemmat kuin tänä päivänä, mutta olihan myös säännöt erilaiset. Silloin oli temppujen teko tärkeämpi eikä koiran tarvinnut olla niin vietikäs kuin tänä päivänä. Siihen aikaan ei ollut montaa naista, enemmistö miehiä, kun taas nykyään se on päinvastoin. Ensimmäinen koira, siis Pectus Rousseau Romu oli avoin, varma, hieman pehmeä, lapsirakas suursnautseri. Se antoi aina kaikkensa kilpailuissa. Norjan NOM:issa jalka paketissa, astuttuaan lasiin jäljellä, mentiin tottelevaisuuteen 3:lla jalalla, mutta kun tottiksen aika tuli, se laittoi kipeän jalan maahan ja suoritti koko tottiksen 4:llä jalalla, myös tikapuut. Sijoitus silloin hopealle. Teki isännän eteen kaikkensa, koulutettiin enimmäkseen laumavietillä. Uniikki yksilö jälkeenpäin ajateltuna. Romun saavutukset: kansanvälinen käyttövalio, Suomen ja Ruotsin tottelevaisuusvalio, Suomen muotovalio. Voitti kolme kertaa jäljellä Suomen mestaruuden, 1981, 1982, 1988, vielä tällä hetkellä ainoa koira Suomessa. Sen lisäksi Romu oli jälki SM:ssä kerran hopealla ja pronssilla. NOM:issa, eli Pohjoismaisissa mestaruuskokeissa jäljellä Romulla yksi kulta 1986, hopea 1982 ja pronssi 1981. Piirin mestaruuden jäljellä hän voitti seitsemän kertaa. Romu oli myös Tokon suomenmestari, sekä kerran hopealla ja pronssilla. Toinen koira Famulus Bergerac, Rakki tuli meille 1992. Siinä sitten aivan erityyppinen koira. Kilpailimme SM-tasolla jäljellä ja Rakista tuli myös Suomen käyttövalio. Vaikean aggressiivisen luonteen takia jouduimme päästämään Rakin ennen aikojaan koirien taivaaseen. Kolmas koira Alarm Alma tuli meille 1996, oli sitten ensimmäinen narttu meille. Erittäin miellyttävä koira. Almasta tuli myös Suomen käyttövalio ja kilpailimme jäljellä SM-tasolla. Vuonna 2003 sijoittui SM-kisois- Piirin voitto 1986. 8

Ennen oli miehet rautaa Tytöt pakkasessa. Romu nuorena. Nuoret jyllää 9

Alma NOM-03 voitto Vasat laitumilla, Pimu ja Romu. 10

sa hopealle ja samana vuonna Alma voitti Pohjoismaiden mestaruuden, NOM:in. Jo toinen Pohjoismaiden mestaruus, eri koirille. Valitettavasti Alma sairastui syöpään ja NOM:in kisat olivat sen viimeiset. Neljäs koira oli taas narttu Pectus Pretty, Pimu. Se oli Maijun koira. Pimu kilpaili jäljellä, ja oli juuri siirtynyt Voi luokkaan kun se jouduttiin lopettamaan, huonokäyttöksinen. Viides koira oli sitten taas uros Boss vom Hazbachtal, Romu Jr, minun nykyinen koira. Boss täytti kesällä neljä vuotta ja kilpailee jäljellä. Keväällä kävimme myös tekemässä IPO 1:sen ja nyt syksyllä FH 1 jälkikokeen. Perustyöt on tehty ja SM-kokeeseen vaadittavat tulokset saavutettu, mutta Boss ei ole vielä valmis niin isoihin kokeisiin. On ne koirat vaan niin erilaiset. Boss on jännittäjätyyppi, tottis on sen kompastuskivi. Töitä tehdään vielä ja katsotaan mihin se riittää. Kuudes suursnautseri on Maijun uusi narttu Rissies Quik Lady Leidi, joka nyt on 11 kk Pimu pellolla. Maiju ja Lady Pimun ja Romun vesileikki. 11

vanha ja peruskoulutusvaihe menossa. Erittäin hauska ja lupaava, vauhtimimmi. Boss vom Hatzbahtal haettiin Saksasta ja Maijun Lady haettiin Ruotsista, siitä tulee myös jälkikoira. Porvoon Palveluskoirien johtokunnassa istuin melkein 30 vuotta yhtäjaksoisesti, taisin olla jossain vaiheessa kaksi vuotta pois. Olen ollut jälkivastaava, vetovastaava, olen vetänyt tottiskursseja ja jälkikursseja. Olen toiminut kilpailuissa ylitoimitsijana sekä ratamestarina, olin jopa 80 luvulla muutaman vuoden tuomarina, se ei vaan ollut mun juttu. Vaativin tehtävä on ehkä ollut ylitoimitsijan tehtävä Porvoossa vuonna 2006 järjestetyissä Pohjoismaisissa mestaruuskokeissa, NOM:issa. Se oli suuri haaste ja ilman Maria Niskaa, joka hoiti kaikki paperityöt ja varaukset, Juha Kurosta, joka oli kilpailujen ylituomari sekä kaikkia yli 70 avustajaa eri tehtävissä, ei olisi kilpailut onnistuneet. Puhaltamalla samaan hiileen onnistuu! Olen myös pelastuskoira puolella ollut päähälyttäjänä ja olen suorittanut ryhmänjohtajakurssin, kyllä jo kauan aikaa sitten. Maiju liittyi Porvoon Palveluskoiriin 1985, jolloin hänet valittiin rahastonhoitajaksi. Maiju oli rahastonhoitajana 10 vuotta ja on ollut jo vuodesta 1979 mukana kanttiininpitäjänä, kreppaajana jäljenjuoksijana, tottisvetäjänä, yrittänyt aina olla siellä missä apua tarvitaan. Olemme molemmat olleet myös mukana auttamassa jokavuotisessa Porvoossa järjestettävässä syysnäyttelyssä aina vuodesta 1980 lähtien. Mielestäni yhdistyksen toiminta on muuttunut monipuolisemmaksi. Ennen olivat Pk-lajit sekä jonkin verran tokoa ne ainoat lajit. Pk-lajeista jälki oli suosituin, mutta nykyään taitaa 12 haku olla se laji joka vetää eniten harrastajia. Toko on myös noussut ja lisäksi on pelastuskoira puoli erittäin aktiivinen. Mekin olimme 80-luvulla etsimässä kadonneita ihmisiä. Silloin ei koirille järjestetty erikseen harjoituksia vaan jokainen, jonka koira osasi jäljestää tai hakuetsiä, oli ryhmässä mukana. Talvella vedettiin pulkkaa ja sillä tavalla rakennettiin seuraavaa kesää varten koirien kunto. Ei ollut sisähalleja tottiksen treenaamiseen. Vasta keväällä, kun hanki kantoi, alkoi taas tottistreenit. Uudet jäsenet ovat aina tervetulleita. Pitää vain olla rohkea ja mennä ryhmiin mukaan, osallistua yhdistyksen järjestämiin kursseihin ja sitä kautta oppimaan uusia asioita ja luomaan uusia kontakteja. Pitää olla sitkeä puurtaja, koiran kouluttaminen on pitkä prosessi, välillä mennään huimasti eteenpäin ja välillä taas ei onnistu mikään. Koiratkin kehittyy eri ikävaiheissa eri tavalla, maltti on valtti Sillä ei ole mitään väliä mitä harrastaa, pääasia on että tehdään jotain, koira tykkää ja suhde koiran ja ohjaajan välillä pysyy hyvänä. Kysyttiin mukavia muistoja. Tuli heti mieleen yhdistyksen järjestämät kesäleirit. Ne ovat mukavia, siellä tapaa vanhoja sekä uusia harrastajia. Leireille kannattaa osallistua. Toinen mukava muisto on kun Porvoossa järjestettiin NOM-06. Vaikka oli rankkaa, niin siitä jäi silti hyvä mieli, koska kisat onnistuivat hyvin. Pahin moka, ei tule nyt mieleen. Ansiokkaan jäsenen palkitseminen on meille suuri kunnianosoitus ja merkitsee todella paljon. On ollut mukavaa harrastaa tällaisessa yhdistyksessä, olemme yhtä perhettä. Kautta aikojen on ollut menestyviä koiria ja ohjaajia ja perinne jatkuu, hyvä niin. Tälläkin hetkellä on monta hyvää SM-tasolla kilpailevaa koiraa ja ohjaajaa. Aktiiviset, iloiset, rehdit harrastajat takaavat sen että aina vaan jaksaa ja haluaa olla mukana yhdistyksen toiminnassa ja että meidän panostamme arvostetaan.

Ansiomerkit: Maiju: Porvoon Palveluskoirien kaikki harrastusmerkit Bosse: Porvoon Palveluskoirien vapaajäsen Suomen Suursnautserikerhon vapaajäsen Suomen palveluskoiraliiton kaikki harrastusmerkit Suomen palveluskoiraliiton hopeinen ja pronssinen ansiomerkki Norjan Palveluskoiraliiton hopeinen ansiomerkki Ruotsin Kennelliiton hopeinen ansiomerkki Tanskan Poliisikoirien kultainen ansiomerkki Romun pentujälki 13

JÄSENHAASTATTELU Kuka olet ja millä vuosikymmenellä syntynyt? Olen Anna Mannermaa, syntynyt 1990. Koska sinulle tuli ensimmäinen koira ja minkä rotuinen se oli? Ensimmäisen koirani hankin vuonna 2000, rodultaan walesinspringerspanielin. Montako koiraa sinulla nyt on ja mitä harrastat niiden kanssa? Kotoa löytyy tällä hetkellä kolme koiraa, kaksi walesinspringerspanielia ja yksi saksanpaimenkoira. Vanhimman, Sissin kanssa käydään silloin tällöin näyttelyissä, mutta suurimmaksi osaksi on 11-v mummo jo eläkkeellä. Fridan, 9v, kanssa tokoiltiin ahkerasti muutama vuosi saavutuksena TK1, nyt lähinnä harrastellaan agilityä ja tokoillaan omaksi iloksi. Lauman kuopus Voro, 2v, tuli minulle PK-harrastuskaveriksi. Voron kanssa saavutettiin tänä kesänä suojelun alokasluokassa ykköstulos, tulevaisuudessa tullaan suojelun lisäksi kilpailemaan myös jäljellä ja mahdollisuuksien mukaan ToKossa. Milloin liityit yhdistykseen ja mitä kautta päädyit juuri Porvoon Palveluskoiriin? Oma liittymisvuoteni taisi olla 2007, jolloin kävin syksyllä Fridan kanssa Palveluskoirien arkitottiskurssin. Kannustavan palautteen siivittämänä liityin jäseneksi ja sille tielle jäin. Minkälaisiin yhdistyksen tapahtumiin olet osallistunut? Olen osallistunut useammalle ToKo-kurssille, muutamaan tottisseminaariin sekä yhdelle koulutusleirille. Porvoon näyttelyn järjestämisessä olen ollut mukana vuosittain, ja toiminut arkitottisryhmän ohjaajana. Missä maissa olet käynyt koiran kanssa reissussa ja millä kulkuneuvolla? 14

Vanhimman koirani kanssa on tie vienyt näyttelykehiin Virossa, Latviassa, Liettuassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Englannissa. Näistä Balttian maihin ja Ruotsiin sekä Tanskaan matkustettiin aluksi laivalla ja loppumatka autolla. Englantiin matkattiin sitten jo lentokoneella, toki perillä matka taittui myös autoillen. Auto jonka haluaisit? Tähän on pakko sanoa, että omaa nykyistä autoa en vaihtaisi, eli Golfin farmaria. Tämän vuoden koiraelämän kohokohta tähän mennessä? Kyllä se taisi olla itselle osallistuminen ensimmäiseen PK-kokeeseen ja hienon tuloksen saaminen nuorella koiralla :). Mistä erityisesti pidät tämän hetkisessä harrastuskaverissasi? Voro on aina valmis tekemään mitä vain minun kanssa. Toisaalta jos mitään erikoista ei tapahdu, osaa se myös ottaa lunkisti. Oletko yhden rodun vannoutunut kannattaja vai voiko seuraava koirasi olla jotain muuta rotua? Jos jotain koirien kanssa elämisestä olen oppinut, niin sen, ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Eli miksei joku muunkin rotuinen voisi harrastuskaveriksi eksyä. Kuvat: Ismo Kyllönen 15

HAKUKURSSI HUMLASTA HUMLAAN Teksti: Maiju Lehtiniemi Kuvat: Eerika Korhonen 14. kesäkuuta 2011 alkoi 9 innokkaan koiran ja 8 vielä innokkaamman (jos mahdollista) ihmisen tutustuminen haun saloihin Moritzin ja Helenan opastuksella, ja Arjanin avustuksella. Kurssin aluksi tutustuttiin koiriin ja ihmisiin makkarapiirien ja kävelyjen avulla Humlan metsissä (kouluttajatkin oppivat vähitellen, että meidän kaik kien nimi ei ole Pia). Oli hauska huomata mikä rotujen kirjo ryhmäämme oli tullut: saksanpaimenkoira Luca, snautseri Jeppe, etelävenäjänpaimenkoirat Mauno ja Martta, airedalenterrieri Siiri, novascotiannoutaja Jami, berninpaimenkoira Emil, dobermanni Hani ja englanninspringerspanieli Daisy. Kesän edetessä myös Helenan hollanninpaimenkoira-pentulainen Rino tuli mukaan hakuporukkaan. Kukaan kurssilainen ei ollut hakuun suuremmin tutustunut ennen kurssia, joten opimme hurjasti asioita kahdeksan viikon aikana. Makkaran syötön lisäksi opimme, että sanottaessa ukko/ äijä/peikko/mörkö käden täytyy näyttää suoraan koiran kuonon edestä (ei vinksottaa sivusuuntiin) ja, että koiran itsensäkin pitää olla suorassa. Opimme, että kiemuraiset lähetykset eivät ole mistään kotoisin, mutta koiraa pitää aina kehua kun sen kutsuu takaisin. Opimme, että maalimies on hyvin tärkeässä roolissa palkatessaan koiran ja, että paras palkka ei ehkä kuitenkaan ole Frolicit tai porkkanan palat. Toisille koirille lelut ja niiden retuutus on parasta, toisten kuo- 16 lankannattimet irtoavat parhaiten lihapullilla tai Helenan taskujen yllätysherkuilla. Opimme myös juoksemaan ja huutamaan metsässä (myös yhtä aikaa) sekä leikkimään pingviineillä ja Tikruilla mättäillä kyykkiessämme. Tiedämme nyt myös mikä on haamu, peura, peräänjuoksu ja norjalainen sekametsä vai oliko se norjalainen haamu? Koirat sen sijaan oppivat Sari ja Luca valmiina hommiin. muunlaisia taitoja. Alkukertojen lähellä ja näkyvissä seisovista/kyykkivistä maalimiesten löytämisistä, jotka saattoivat myös kutsua koiraa nimeltä, koirat etenivät kurssin kuluessa pitkiinkin suoriin pistoihin, piilossa olevien maalimiesten etsimiseen, etenemiseen ja L:ien tekoon. Myös umpipiiloja (jotka jostain reunasta vielä auki) hyödynnettiin. Koirat oppivat myös

Pia lähettämässä Hania keskilinjalta Innokkaat maalihenkilöt leluineen odottavat vuoroaan päästä metsään 17

käskystä haukkumista. Osa haukkui kurssin lopussa maalimiehen löydettyään jo mallikkaasti. Tuulisella kerralla testasimme koirien nenän käyttöä. Maalimies oli piilossa ison kiven takana, tuulen tuodessa koiran suuntaan maalimiehen hajua. Koiran kanssa käveltiin hitaasti, kiveä lähestyen, siksakia ja koiran kääntyessä hiukankin kiven suuntaan osoittaen haistaneensa jotain, päästettiin remmistä irti, jolloin koira lähti (ei tosin aina) etenemään kohti piiloa ja makkararasiaa. Oli hienoa huomata miten hyvin nenä voi toimia! Harjoittelimme myös esineruutua. Koiralle tutuilla ja mieluisilla leluilla aloitettiin harjoittelu. Lelu pudotettiin tallatulle alueelle metsässä niin, että koira näki lelun koko ajan. Lähetyskäskyllä koira lähetettiin hakemaan lelua. Osa koirista ei ollut leikkinyt leluilla kotona, joten lelun tuominen tuotti näin alkuun joillekin vaikeuksia. Kotiläksyksi tulikin koiran kanssa leikkiminen. Kurssi eteni kesän mittaan ja kurssilaisten taidot karttuivat kiertäessämme Porvoon Palveluskoirien hyviä hakumaastoja Humlassa, Kesätorilla, Caffebergissä ja Rapulammella. Vaikka treenasimmekin vakavissaan (tähtäämmehän kaikki käyttövalioon ) oli myös vitsit ja nauru herkässä. Välillä pyyhittiin vettä silmistä nauraessa, että näki taas mihin metsässä astuu. Kurssi päättyi 1. elokuuta Humlaan, jossa kurssin viimeistä kertaa juhlistettiin kouluttajien tarjoamilla kakkukahveilla! Hakukärpänen puraisi kuitenkin sen verran kovaa, että näillä näkymin koko sakkimme jatkaa hakuilua. Seuraava treenikertakin on jo sovittuna Kiitos kouluttajille hienosta kurssista! Kouluttajien näkövinkkelistä Teksti: Helena Tamsi ja Moritz Lindroos Hakukurssille (kevät 2011) osallistui erirotuisia koiria, joiden luonteet vaihtelivat laidasta laitaan. Se lisäsi koko kurssin onnistumiselle haasteita. Oli todella suuri ilo huomata miten kahdeksassa kerrassa koirat, ohjaajat sekä maalimiehet kehittyivät harjoitusten aikana! Kiitos osallistuneille, jotka jaksoivat kuunnella meidän opetuksiamme. Haluamme myös kiittää Arjan Vledderiä, joka oli meidän kanssamme toteuttamassa tätä kurssia. Ja jatkoa ajatellen... Muistakaa treenata tosissanne (myös tottista) mutta pitäkää huumorinpilke silmäkulmassanne siten teillä on koirienne kanssa mahdollisuudet vaikka mihin! Kerrassaan antoisa ja upea kurssi sekä mahtavat koirakot! Keskilinjalla seurattiin koirien työskentelyä hengitystä pidätellen 18

Kurssin nuorin koira, hollanninpaimekoira Rino emäntänsä Helenan kanssa 19

KESÄINEN HARRASTUS KOIRALLA VESIPELASTUS VEPE Teksti: Virve Mikkola ja Tiina Mielonen. Kuvat: Tiina Mielonen. Kuvissa Rusana Mantereen valkoinenpaimenkoirauros Hugo, joka tänä kesänä heinäkuussa suoritti soveltuvuuskokeen. Vesipelastus on nopeasti kasvava kesäinen harrastus/koemuoto, jossa koira hinaa veneen tai veteen pudonneen ihmisen rannalle ja vie rannalta esineen tai köydenpään veneelle. Landseereille ja newfoundlandinkoirille vesipelastus on rodunomainen koe, jolla pyritään ylläpitämään ko. rotujen pelastusvaistoa ja uintitaitoa. Muiden koirarotujen edustajien tulee läpäistä soveltuvuuskoe voidakseen osallistua kilpailutoimintaan tässä koemuodossa. Tänä vuonna Suomessa järjestetään jo yli 70 koetta. Kil- pailevista noin kolmesta sadasta koirasta on puolet noutajia, joille noutaminen vedestä on luonnollista toimintaa. Vesipelastuskokeissa koirat arvostellaan alokas-, avoin- ja voittajaluokassa. Kansainvälinen pelastuskoirakoe vesipelastuksessa koostuu tottelevaisuusosiosta, vesielementtiin sovelletusta ketteryysosiosta sekä varsinaisesta vesipelastusosuudesta. Vesipelastusosuudessa koiralla on yhden kilometrin uinti sekä erilaisia pelastustehtäviä (veneenkuljetus, pelastusrenkaanvienti sekä hukkuvan kuljetus). Suomalaisia koiria ei ole osallistunut IPORvesipelastuskokeisiin. Meripelastuksessa koira etsii kadonnutta ihmistä veden ääreltä tai vedestä todellisessa etsintätilanteessa. Vesipelastuskoiria ei Suomessa ole käytetty tosi tilanteessa pelastustehtävissä toisin kuin Italiassa tai Ranskassa. Kansalliset koesäännöt vesipelastuksessa vaihtelevat eri maissa. Vesipelastusta voivat harrastaa rekisteröidyt koirat, jotka ovat riittävän kookkaita ja kestäviä selviytyäkseen veneen hinauksesta myös aallokossa. Vepe koemuotona vaati koiralta kykyä toimia ohjattuna. Perustottelevaisuus tulisi olla hallinnassa. Harrastus vaatii myös sosiaalisuutta. Oleskelu ahtaassa kumiveneessä muutaman vieraan ihmisen kanssa ei aralta tai agressiiviseltä koiralta onnistu. Arka koira ei myöskään lähde uimaan rannalta kumiveneelle, jossa on vieraita ihmisiä. Ehkä se hukkuvakin jää vedestä noutamatta. Vesipelastuksen harrastaminen vaati sopivan vesialueen ja rannan, sekä kumiveneen (2 kpl). Esineen vienti. 20

Veneen hinausta. Henkilökohtaisena varusteena kahluuhaalarit mukavoittavat harrastusta. Tietenkin voi myös palella harjoituksissa, jos niin haluaa. Kuivapuku on lähes välttämätön ryhmävaruste. Hukkuvaa imitoiva henkilö tuskin suostuu olemaan pitkiä jaksoja viileähkössä vedessä arkivaatteissa. Lajia harrastetaan kesäisissä veden lämpötiloissa. Kilpailuissa veden lämpötilan vähimmäisvaatimus on +5 astetta. Sinilevän ilmaantuminen keskeyttää harjoittelun. Koiran pitäisi pitää vedestä ja olla uimataitoinen. Vesipelko ei saisi vaivata ohjaajakaan! Porvoon lähialueilla vesipelastusta harrastetaan Kotkassa, Helsingissä, Sipoossa, Kirkkonummella, Lohjalla, Hämeenlinnassa ja Valkealassa. Porvoon Palveluskoirien jäsenistä vesipelastusta ovat harrastaneet jo vuosia Tiina Mielonen ja Pirjo Lehti. Tiina kertoi ystävysten aloittaneen kilpailemisen vuonna 2006 saksanpaimenkoirauros Valtsulla. Harrastuksessahan alkuun tarvitaan sekä ohjaaja että apuohjaaja. Valtsu suoritti soveltuvuuskokeen, sekä alokasluokan, ensimmäisenä koekautenaan. Seuraavana kesänä myös Pirjon valkoinenpaimenkoiranarttu Pulmu läpäisi soveltuvuuskokeen. Tiinan Valtsu kilpaili seuraavina kesinä avoimessa- ja voittajaluokassa ja viettää ansaittuja eläkepäiviä, mutta landseernarttu Hippi on jo saavuttanut tuloksen alokasluokassa. Pirjon valkkarinartut Pulmu ja Sirkku ovat vesipelastusvalioita ja nuorimmainen Kisa kilpailee avoimessa luokassa. Eivät ole koirat sokerista! Kilpailuissa suoritetaan kaikissa luokissa neljä liikettä. On veneen hinausta, esineen vientiä ja hukkuvan pelastamista. Liikkeet muuttuvat vaativimmiksi aina ylempään luokkaan mentäessä. Myös sallittujen käskyjen määrä vähenee. Siinä, missä alokasluokassa saa käyttää kuutta käskyä, on voittajaluokassa sallittu vain yksi. Alokasluokassa on neljä suoritettavaa liikettä. Soveltuvuuskokeessa suoritetaan alokasluokan liikkeet. 1. Uinti Koira hyppää veneestä ja ui 50 metriä ylittäen maalilinjan merkkipaalujen välistä. 2. Esineen vienti Koira vie rannalta esineen veneeseen, joka on 30 metriä rannasta. 3. Veneen nouto Koiran ui rannalta veneelle ja hinaa venettä köydestä 30 metriä ylittäen maalilinjan merkkipaalujen välistä. Ajanotto alkaa ylituomarin merkistä ja päättyy, kun koiran säkä ylittää maalilinjan. 4. Hukkuvan pelastaminen Koira ui hukkuvan henkilön 21

Hukkuvan pelastus luo ja tarttuu henkilön kädessä olevaan dummyyn, ja kuljettaa pelastettavaa henkilön rannalle (30 metriä). 22 Miten aloitit harrastuksen? Tiina: Landseereita kasvattanut naapurini oli kertonut vesipelastuksesta. Vuonna 2005 huomasin, että Loviisan seudun koirat ry. järjesti vepe-treenejä Menimme rantaan kokeilemaan ja totesin, että tämä on meidän lajimme! Koira rakastaa uimista ja emäntä osaa jotenkuten soutaa. Pirjo: Vuonna 2004 hankin valkoisenpaimenkoiran, Pulmun, liityin Porvoon Palveluskoirien jäseneksi ja tutustuin Tiinaan. Valtsun uimakoulussa oppi Pulmulainen uimaan koiraa. Sen jälkeen aloitettiin Tiinan kanssa systemaattinen vepetys LSK:ssa.