RANNIKKOPUOLUSTUKSEN ASELAJILEHTI 41. VUOSIKERTA 3/1998 RANNIKON PUOLUSTAJA VOIMAKKAAMMAT MERIVOIMAT KASVOT KAUNISSAARESTA SLMERIPAT SYNTYI SEA SKUA - KEVYT VAIN PAINOLTAAN?
RANNIKON PUOLUSTAJA 3/1998 TÄSSÄ NUMEROSSA MM: RANNIKKOPUOLUSTUKSEN ASELAJILEHTI 3 Pääkirjoitus 4 Uudet entistä vahvemmat merivoimat 9 Merivoimien vuosipäivä Helsingissä 1 O Aake Merilä - itsenäisen rannikkotykistön synty 1 4 1 5 1 6 1 8 20 22 24 12 Rannikon PAT ja Suomenlahden Laivue yhdistyivät Päätoimittajalta Rt-tykit: Breda TriHero: Säätilan armoilla RTR 3 - Turun rykmentin perinnejoukko-osasto Karhulan Malja Kotkaan Muistojen merkeissä Tutut kasvot: Kenraalin velanmaksu 28 RSKY 80 vuotta 29 30 Rt-golf pelattiin sateessa Kirjat RANNIKON PUOLUSTAJA 3/98... ilmestyy viikolla 49 Joulukuun numeron teemana on rannikkotykistö työympäristönä. Juttuja kaikilta aloilta toivotaan toimitukseen 20.10.1998 mennessä. Tekstit mielellään levykkeellä missä tahansa formaatissa. Muistakaa myös kuvat ja perkainpönttö. 32 34 37 38 40 42 45 46 48 48 Kuulumisia: Johtorengas Suomenlinnan rt-kilta KotRPsto MeriSK RtOu-RTK Hankoniemen kilta TurRR Vuoden Rannikon Puolustaja Hanno Strangin muotokuva paljastettiin VaaRPsto LEHDEN JULKAISIJAYHTEISÖJEN YHTEYSTIEDOT LÖYDÄT SIVULTA 51 Tekniikkaa: 52 105 mm APAM 53 Tulenjohtoon tehoa rannikkotutkalla 58 RLD-E2 kevyempi laseretäisyysmittari 60 SEA SKUA - kevyempi vaihtoehto Uusin merivoimin tähtäys tulevaisuuteen Merivoimien 80-vuotispäivää juhlittiin 9. heinäkuuta Katajanokalla uudessa kokoonpanossa. Uudet ja vanhat liput hulmuten kuuntelimme puolustusvoimain komentajan paraatipuheen. Puolustusselonteon meripuolustusta koskeva yhteenliittämisvelvoite on suurissa puitteissa toteutettu. Puolustushaaran yhtenäisyys tiivistyy aikaa myöten, alku näyttää hyvältä. Rehti kiitos tähänastisesta, tästä on hyvä jatkaa. Tälläkin palstalla on käsitelty niitä etuja, joita integraatio tuo moniin eri toimintoihin. Toistamatta enää kaikkea on keskeisintä, että merivalvonta ja alueellisen koskemattomuuden turvaaminen samoin kuin Ahvenanmaan puolustus ovat nyt selkeästi merivoimien tehtäviä. Suomenlahdella merivoimat tukee maanpuolustusalueiden taistelua parhaan kykynsä mukaan. Arvioni mukaan tämäkin tehtävä kyetään nykykokoonpanossa täyttämään aiempaa paremmin. Johtosuhdejärjestelyt eivät tässä muodosta ongelmaa. Yhteenliittäminen on pyritty tekemään kirjaimellisesti. Alusta lähtien olemme puhuneet integraatiosta, pitäneet ohjenuorana uuden, monipuolisen puolustushaaran luomista. Organisointiin ei ole haluttu vetää aselajijakoja. Uusi kokoonpanomme ja merivoimien henkilöstö toimivat jo hyväksi koetussa kolmijaossa - henkilöstö, operaatiot, materiaali. Näissä peruspuitteissa teemme kukin työtä koulutushaaramme ja erikoisosaamisemme pohjalta. Myöhemmän urakehityksen kannalta ratkaisevinta ovat kyvyt ja henkilökohtaiset ominaisuudet ei alkuperäinen koulutushaara. Tältä pohjalta toteutuu myös tasapuolisuus. Uskon, että tämä ratkaisu johtaa parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Katsokaamme luottavaisesti tulevaisuuteen. Henkilöstömme on korkeatasoista ja materiaaliamme kehitetään suunnitelmallisesti. Olemme jo valmistelemassa pt-suunnitteluun liittyen merivoimien tilausvaltuutta. Sen suurin yksittäinen hanke tulee olemaan Laivue 2000. Muut hankkeet tähtäävät rannikkojoukkojen liikkuvuuden ja iskukyvyn parantamiseen sekä tulenkäytön johtoportaiden ja tulenjohto-/maalinosoituskyvyn kehittämiseen. Ratkaisuissa tähdätään? mahdollisimman tehokkaaseen merivolmabcokonaisuuteen sen kaikkien elementtien osalta. Meillä on tärkeä tehtävä Itämeren äärellä. Täyttäkäämme se yhdessä tulevaisuuteen tähdäten. Päätoimittaja Eero Sivunen puh 09-129 9256 f ax 09-129 9214 Toimitussihteeri Jussi Voutilainen puh 09-181 24 296 f ax 09-181 24 299 Toimituksen osoite MerivEmat-os, PL 105 00201 Helsinki Toimitusneuvosto Jorma Vuohelainen, kommodori Timo Sario, everstiluutnantti Timo Kaukoranta, everstiluutnantti Ulla Varjola, rouva Jussi Voutilainen, komentajakapteeni Pentti Jänkälä, kapteeni Reijo Telaranta, toimitusjohtaja Heikki Tiilikainen, everstiluutnantti Kari Laakko, luutnantti Tilaushinnat Kiltojen ja yhdistysten jäsenet 50 mk Ulkopuoliset tilaajat 80 mk Osoitteenmuutokset ja tilaukset Toimitussihteeri Kirjapaino Lauttapaino, Huittinen Taitto Kari Merilä Ilmoitusmyynti Ilpo Pitkänen Oy puh 09-349 9224 f ax 09-349 9223 ISSN 1239-0445 Kansi Uudet merivoimat. Kuva Jussi Voutilainen 64 sivua - täyttä terästä! Merivoimien komentaja Vara-amiraali Esko J lii 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/98 1 3
Rakenneuudistuksessa 1.7.1998 päättyi rannikkotykistön yli 40 vuotta kestänyt itsenäinen taival. Oli jälleen aika liittyä yhteen merivoimien kanssa. Eduskunnan parlamentaarinen mietintö keväällä 1997 aloitti valmisteluvaiheen, joka oli saatu siinä määrin päätökseen että odotettu ja ehkä myös pelätty yhdistyminen voitiin toteuttaa aikataulussa. I ' I' yö on vielä kesken, mutta yh- I distymisen vaikutukset sekä 1 rannikkotykki- että merimieheen ovat olleet keskimääräisesti yllättävän vähäiset. Puolustushaaran ja kaikki aselajeja sisältävän aselajin yhdistyminen ei ole ollut yksinkertainen asia toteuttaa. Tuhannet ja taas tuhannet mies- ja naistyötunnit vaatinut valmistelu on saatu päätökseen. Nyt voidaan puhua uusista merivoimista. Pääkaupunkiseutu rannikkopuolustuspa! nottei seksi ja läntinen Suomenlahti merivoimapainotteiseksi sekä samanaikaisesti tapahtuva rannikkojalkaväen kehittäminen ja sen korostaminen koulutuksessa on tuonut uutta väriä merivoimiin. Suomenlahden Meripuolustusalue Rannikkotykkimiehen silmin tarkasteltuna Lippurykmentin perillinen Suomenlahden Meripuolustusalue muodostettiin Suomenlinnan Rannikkorykmentistä, Hangon Rannikkopatteristostaja Suomenlahden Laivastosta. SlMepa:n komentajana toimii kommodori Bo Österlund. Tämä uusi perinteikäs joukko-osasto ulottaa perinteensä aina vuodella 1918. Tältä vuodelta ovat Suomenlinnan Rannikkorykmentin perinteet Suomenlinnan Linnoitustykistöstä ja Suomenlahden Laivaston perinteet Helsingin Merikunnasta ja Helsingin Sotasatamasta. Hangon Rannikkopatteriston perinteet ovat alkaneet perinnejoukko-osastosta, 1.8.1921 perustetusta Turun Erillisestä Patteristosta. Meripuolustusalueen kokoonpanoon kuuluvat Suomenlinnan Rannikkorykmentti, Hangon Rannikkopatteristo, 7. Ohjuslaivue, 5. Miinalaivue, Huoltokeskus, Suomenlahden Meripataljoona ja Merivoimien Koulutuskeskus. Suomenlahden Meripuolustusalue varusmiesten peruskoulutusta Upinniemessä Merivoimien Koulutuskeskuksessa sekä Suomenlinnan Rannikkorykmentissä ja Hangon Rannikkopatteristossa. Jatkokoulutusta annetaan tarvittaviin sodan ajan joukkoihin kaikissa joukko-yksiköissä. Tällä koulutuksella tuotetaan tarvittavat sodan ajan rannikkojalkaväen. rannikko- ja alusyksiköiden joukot. Saaristomeren Meripuolustusalue Saaristomeren Meripuolustusalue vaalii sekä laivastollisia, että rannikkotykistölisiä perinteitä. Joukko-osaston vuosipäivä on Merivoimien yhteinen, Ruotsinsalmen meritaistelun vuosipäivä 9.7. Turun Rannikkopatteristo vaalii rannikkotykistöllisiä perinteitä. Patteriston perinnepäivää, 10.9. vietetään vuonna 1939 perustetun Turun Lohkon muistoksi. Komentajana toi m i i eversti Pertti Malmberg. Joukko-osasto sijaitsee Turussa ja Saaristomerellä. Sen tärkeimmät tehtävät ovat merivalvonta ja alueellisen koskemattomuuden turvaaminen, varusmiesja reserviläiskoulutus sekä puolustusvalmistelut. Meripuolustusalueen kokoonpanoon kuuluvat Korppoon-Dragsfjärdin alueella toimiva rannikkotykistöosa, Turun Rannikkopatteristoja Turussa toimivat laivasto-osat, 6. Ohjuslaivue ja 4. Miinalaivue. Tässä Suomen henkilöstöltään suurimmassa joukko-osastossa on palkattua henkilöstöä noin 750. Saapumiserän vahvuus on noin 500. Merisotakoulu Alunperin Merisotakoulu perustettiin vuonna 1930 yhdistämällä Kadettikoulun meripuolustusosasto, Reserviupseerikoulun rannikkotykistölinja sekä Meripuolustuksen Kapitulanttikoulu. Vuodesta 1952 alkaen laivaston itsenäistyessä omaksi puolustushaarakseen liitettiin rannikkotykistö maavoimiin. Saman vuonna Merisotakoulusta tuli Pääesikunnan alainen sotilasopetuslaitos, jossa annettiin koulutusta sekä laivasto- että rannikkotykistölinjoilla. 1960 Merisotakoulu alistettiin merivoimien komentajalle. Kolme vuotta myöhemmin rannikkotykistön koulutus siirtyi Santahaminaan ja Merisotakoulusta tuli "Laivaston oma koulu". Tänä päivänä Merisotakoulu on merivoimien komentajan alainen joukko-osasto, jonka tehtävänä on kouluttaa perustasolla kadetteja, opistoupseerioppilaita ja varusmiehiä. Kantahenkilökunnan jatkokursseilla koulutetaan upseereita, opistoupseereita sekä sotilasammattihenkilöitä. Näiden lisäksi Merisotakoulussa järjestetään vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen liittyviä kursseja ja opetustilaisuuksia. Upseerikoulutuksesta vastaa Merisotakoulun korkeakouluosasto. Korkeakouluosasto sijaitsee Suomenlinnassa vanhan Merisotakoulun tiloissa. Opistoupseerikoulutusta annetaan opistoupseeriosastolla, jonka rannikkotykistön osat aloittavat seuraavan kurssin Suomenlinnassa. Tällöin kaikki henkilökunnan perus- ja jatkokoulutus tapahtuu pääsääntöisesti Suomenlinnassa. Reserviupseerikoulutusta annetaan neljä kertaa vuodessa aloitettavalla reserviupseerikurssilla. Rannikkojoukkolinjalle valita tapahtuu kuten ennenkin aliupseerikurssi I:n jälkeen. Rannikkojoukkolinjan koulutuspaikkana on entisen Rannikkotykistökoulun reserviupseeriosaston tilat. Laivastolinjan valinnat tehdään viiden ensimmäisen palveluskuukauden aikana suoritettujen kokeiden, testien, arviointien sekä erityisesti pääsykokeen perusteella. Koulutus toteutetaan jatkossa myös Santahaminassa. Rannikkotykistöjoukko-osasto Kotkan Rannikkoalue Itsenäisen Suomenlahden linnakkeista muodostettiin 8.5.1918 Viipurin linnoitustykistö-niminen joukko. Nimi muuttui II Rannik- 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/98 1 5
kotykistöpataljoonan kautta Rannikkotykistörykmentti 2:ksi. Talvisodan aikana alueella toimineen joukon nimi oli Kotkan Lohkoja jatkosodan aikana Itä-Suomenlahden Rannikkoprikaati. Näiden joukkojen alueella käytiin useita menestyksekkäitä torjuntataisteluja. 1.1.1957 Kotkan Rannikkopatteristoksi nimetyn joukon nimeksi tuli 1.7.1998 yhdistymisen myötä Kotkan Rannikkoalue. Joukko-osaston vuosipäivää vietetään 9.7., mikä on samalla Pohjoismaiden suurimman meritaistelun - Ruotsinsalmen toisen meritaistelun sekä merivoimien vuosipäivä. Kotkan Rannikkoalue sijaitsee sotilasstrategisesti yhdellä maamme painopistealueista; Suomen ja Venäjän välinen raja, Kotkan ja Haminan satamat, Itäisen Maanpuolustusalueen merellinen sivusta sekä Helsingin läheisyys. Joukko-osaston toiminta-alue rajaa vilkasta, kansainvälistä vesitietä sekä Euroopan Unionin itäistä rajaa. Kotkan Rannikkoalue on monipuolinen valmiusjoukko, jossa on kaikki maavoimien aselajit edustettuina. Koulutus on vaativista tehtävistä johtuen monipuolista, merellistä ja teknistä osaamista edellyttämää. Eri koulutushaaroja on noin 20, joista suurimmat liittyvät tykistö- ja rannikkojalkaväkitoimintaan. Pienen joukko-osaston etuina voidaan todeta koulutuksen olevan yksilöi 1 i- sempää ja kaikissa tehtävissä pyritään laatuun ja yksityiskohtien huomioimiseen. Joukko-osaston toimipaikat ovat Kirkonmaan ja Rankin linnakkeet, Koulutuskomppania Kyminlinnassa, Kuusisen sotilassatama sekä merivalvonta-asemat Haapasaaressa ja Orrengrundissa. Palvelukseenastumiserä Kotkassa on noin 600 alokasta vuosittain. Kotkan Rannikkoalueen komentajana toimii everstiluutnantti Timo Junttila. Uudenmaan Prikaati Uudenmaan Prikaatin perinnejoukko-osasto on kuningas Kustaa II Aadolfin vuonna 1626 perustama Uudenmaan Rykmentti. Prikaatin vuosipäivää 18.4. vietetäänjuuri Uudenmaan Rykmentin vuoden 1808 Siikajoen taistelussa venäläisistä saavuttaman voiton kunniaksi. Nykyisen nimensä prikaati sai vuonna 1957. Prikaatiin kuuluu Vaasan Rannikkojääkäripataljoona, Raaseporin Rannikkotykistöpatteristo, aliupseerikoulu ja huoltokeskus. Uudenmaan prikaati kouluttaa merivoimien rannikkojoukkoja. Vuoden 1990 alusta prikaatin koulutusvastuulle määrättiin rannikkojääkärikoulutuksen antaminen ja vastaavasti 1.7.1998 siirtyi Vaasan Rannikkopatteriston koulutustehtävät prikaatin vastuulle. Kaikki varusmiehet koulutetaan toimimaan rannikon karuissa ja vaativissa olosuhteissa. Uudenmaan Prikaati on myös puolustusvoimien ainoa joukkoosasto, jossa sotilaskoulutusta annetaan ruotsinkielellä. Vaasan Rannikkojääkäripataljoonassa annetaan varusmiehille rannikkojääkäri. tiedustelu-, veneenkuljettaja-, panssarintorjunta-, pioneeri-, sotilaspoliisi-, kranaatinheitin-, kuljettajasekä huollon eri lajien erikoiskoulutusta. Koulutuksessa menestyneet voivat ansaita eliittijoukkojen tunnuksen. Rannikkojääkärin Vihreän Baretin suorittamalla hyväksytysti vaativan barettimarssin. Raasepori n Rannikkotykistöpatteristo kouluttaa varusmiehiä rannikkojoukkojen liikkuviin rannikkopatteristoihin. Koulutusta annetaan kaikilla liikkuvan rannikkotykistöjärjestelmän osaalueilla. Myös Raaseporin rannikkotykistöpatteristossa palvelevat varusmiehet voivat suorittaa barettimarssin. Raaseporin patteristo vaalii Vaasan Rannikkotykistöpatteriston perinteitä. Menu, koska armeija marssii vatsallaan! 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/981 98
rw REISSU MIE Merivoimien 80-vuotisjuhlapäivää vietettiin torstaina heinäkuun 9. päivänä Helsingissä. Katajanokan risteily laiturillajärjestetyn paraatikatselmuksen piti puolustusvoimain komentaja kenraali Gustav Hägglund. Paraatiin osallistui noin 250 henkilöä kaikista joukko-osastoista, kahdeksan alusta miehistöineen sekä sotaveteraaneja ja reserviläisiä. Vuosipäivän vietto käynnistyi jo aamulla juhlallisella lipunnostolla, johon osallistuivat Katajanokalle kiinnittyneet merivoimien alukset. Aluskalustosta oli paikalla mm. miinalaivoja, ohjusveneitä, vartioveneitä ja tykkivene. Puoliltapäivin risteilylaiturilla alkaneen paraatikatselmuksen sekä paraatipuheen piti puolustusvoimain komentaja, kenraali Gustav Hägglund seurassaan Suomessa vieraileva Liettuan asevoimien komentaja kenraaliluutnantti Jonas Andriskevicius. Paraatijoukkoja komensi merivoimien komentaja, varaamiraali Esko Iiii ja kenttähartauden piti sotilaspastori Tapani Selin. Paraatiin osallistuivat merivoimien joukko-osastojen, reserviläisjärjestöjen ja sotaveteraanien lippujoukkueet sekä laituriin kiinnitetyt kahdeksan alusta miehistöineen. Paraatijoukkojen päähineinä nähtiin ensimmäistä kertaa heinäkuun alusta käyttöön otettu tummansininen merivoimien baretti. Paraatin musiikista vastasi Laivaston Soittokunta. Paraatin jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus tutustua merivoimien uusia joukkoja sekä niiden kalustoa esittelevään näyttelyyn. Heinäkuun alusta merivoimiin yhdistetyn rannikkotykistön kalustosta paikalla oli mm. meritorjuntaohjuspatterin lavettiajoneuvo sekä Uudenmaan Prikaatin Raaseporin patteriston kaksi tykkiä vetäjineen. Lisäksi osa aluksista oli avoinna yleisölle iltapäivän aikana. Merivoimien vuosipäivää vietetään 9.7. Ruotsinsalmen toisen suuren meritaistelun kunniaksi. Tämä kunniakas meritaistelu käytiin vuonna 1790. Tällöin Ruotsi-Suomen laivasto murskasi Venäjän laivaston Kotkan edustalla Ruotsinsalmessa. 45
Helsingissä syntynyt ja Helsingin seudulla suurimman osan elämästään asunut everstiluutnantti Aake Pellervo Merilä (s. 22.9.1912) seurasi läheltä merivoimien hajaantumista eli rannikkotykistön ja laivaston eroa 1950-luvun alussa. Merilä seuraa edelleen tarkasti oman aselajinsa tapahtumia. Merivoimien ja rannikkotykistön yhdistymisessä hän näkee paljon hyvää, mutta myös joitakin huonoja puolia ja vaaroja. Merilä kävi viimeisen eli 5. rt-kadettikurssin Merisotakoulussa 1933-35. Heti sen jälkeen hän oli mukana koululaiva Suomen Joutsenen valtameripurjehduksella 1935-36. Sen jälkeen Merilä palveli mm. Mäkiluodon ja Kuivasaaren linnakkeilla. 1946-48 hän oli koulutusupseerina Merivoimien esikunnan operatiivisella ja kävi Sotakorkeakoulun vuosina 1949-51. Tämän jälkeen hän palveli Merisotakoulussa kunnes oli toimistoesiupseerina 1953-54 ja rannikkotykistötoimiston päällikkönä 1955-58 Pääesikunnan meripuolustusosastossa. Merilä siirtyi reserviin Hangon Rannikkopatteriston tehtävistä vuonna 1961. Osaksi maavoimia Sotien jälkeisinä vuosina puolustusvoimien kehittämistä pohtinut puolustusrevisio sai joukkojen organisaatiota ja ryhmitystä koskevan mietinnön osan valmiiksi talvella 1949. Mietinnössä merivoimat koostui edelleen rannikkotykistöstä ja laivastosta. Puolustusrevision mietinnön ollessa lausuntokierroksella, mm. Pääesikunnan taholta tuotiin esille näkökantoja, joiden mukaan rannikkotykistö tulisi liittää maavoimiin. Everstiluutnantti Aake Merilä nuoren sukulaisensa kanssa täyttäessään 85 vuotta Hallituksessajaeduskunnan puolustusasianvaliokunnassa päädyttiin lukuisten asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen puolustusrevision ehdotuksesta poikkeavaan kantaan: rannikkotykistöjoukkoosastot piti alistaa maavoimien yhtymille ja siihenasteinen laivasto muodostaisi merivoimat. Muutos astui voimaan joulukuussa 1952. Organisaatiomuutokset eivät loppuneet tähän. Vuonna 1960 siirryttiin puolustusvoimissa uuteen rauhan ajan organisaatioon, jossa kenttätykistö ja rannikkotykistö lbitettiin yhteisen johdon7 tykistön tarkastajan alai- suuteen. Oman tarkastajan rannikkotykistö sai vuonna 1967. Täten rannikkotykistössä oli 1940-luvun lopusta 1960-luvulle saakka käynnissä muutosprosessi, joka ei voinut olla vaikuttamatta aselajin toimintaan. Aake Merilälle niin kuin suurimmalle osalle rannikkotykistön henkilöstöstä ero merivoimista tuli yllätyksenä, vaikka Merilän perhetuttaviin kuuluikin mm. komentajakapteeni Kullervo Kilinen, joka virkansa puolesta oli valmistelemassa muutosta. Merilä arvelee, että ero oli ikävä yllätys suurimmalle osalle rannikkotykistön henkilöstöstä. Jäi sellainen käsitys, että merivoimat halusi päästä eroon rannikkotykistöstä. Arveltiin, että mahdollinen syy tähän haluun olisi ollut jonkinlainen katkeroituminen kenraaliluutnantti Väinö Valveeseen, entiseen merivoimien komentajaan, joka oli ollut rannikkotykistöupseeri. Kehitystyö pysähdyksissä POHJOLA Monelle rannikkotykistöupseerille, Merilä niiden mukana, tuli mieleen siirtyminen siviilitehtäviin. Katkeruutta lisäsi vielä se, että kun perustettiin mm. Rannikkopataljoona rannikkotykistön linnakkeiden vahvuuksista poistettiin konekivääri-, kranaatinheitin- ja jalkaväkijoukkueet ja vakanssit käytettiin Rannikkopataljoonaan. Merilä ei kuitenkaan tässä vaiheessa toteuttanut suunnitelmaansa "siviiliin lähdöstä". Organisaatiomuutosta ei kovinkaan paljon käsitelty julkisuudessa, vaan pikemminkin vain ammattimiesten kesken. Pettymys siirrosta maavoimiin ei tullut yhtäkkiä, vaan se kyti pikku hiljaa. Rannikkotykistön kehitystyö oli pääosin pysähdyksissä, vaikka se ei varsinaisesti johtunut organisaatiomuutoksesta. Siihen vaikuttaneita tekijöitä olivat mm. Liittoutuneiden Valvontakomissio ja sen vaatimukset, jotka olivat vieneet rannikkotykistön sekä henkiset että osin myös fyysiset voimavarat. Vaikka LVK lähti Suomesta vuonna 1947, Suomessa noudatettiin tiettyä sotilaallista varovaisuutta 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Ainoastaan 152/ 45 Canet -tykkien modernisoiminen 152/50 Tampella-kalustoksi oli aloitettu. Jo Merilän palvellessa rannikkotykistötoimistossa ehdotettiin, että Rannikkotykistön koeampumaasema siirrettäisiin Niinisaloon. Tätä Merilä vastusti vedoten mm. siihen, että Niinisalossa ei voinut käyttää taipeeksi pitkiä kantamia. Siirtoa ei sitten toteutettu. Merilän toimiessa Hangon Rannikkopatteriston komentajana toteutettiin seuraava muutos, rannikkotykistön siirto tykistön tarkastajan alaisuuteen. Merilän mukaan tämä huononsi tilannetta. Oli koko ajan sellainen tunne, ettei ollut oikein "pakassa mukana". Positiivisia seikkoja näihin aikoihin oli mm. se, että rannikkotykistö sai taas ampua tarpeeksi harjoitusammuntoja, koska 76 mm:n ampumatarvikkeita rannikkotykistön saamiin vanhoihin ilmatorjuntatykkeihin oli riittävästi. Tykkejä tosin pyrittiin jonkin verran säästämään, koska ne olivat varauskalustona. Merilä toteutti kuitenkin nyt aikaisemman suunnitelmansa, ja siirtyi Kone Oy:n koulutuspäälliköksi. Tulevaisuus näyttää Tulevasta (haastattelu tehtiin 31.5.1998) rannikkotykistön yhdistämisestä merivoimiin on liian aikaista vielä sanoa lopullista mielipidettä. Päätös rannikkotykistön henkilöstön virkapuvun vaihtamisesta siniseksi tuntuu tässä vaiheessa oudolta, varsinkin kun se ei koske kaikki rannikkotykkimiehiä. Miten liitto onnistuu, nähdään kuitenkin vasta muutaman vuoden päästä. Mitään vanhoja rasitteita ei kuitenkaan pitäisi olla, kaikki edellisen muutoksen aikana palveluksessa Olleethan ovat jo eläkkeellä. M 1 \VOITELUHUOLTOJ MANTTAAUTIE 7 A 01530 VANTAA^T PUH. (09) 825 4170^^T Ove Enqvist 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/98 1 1
UudSIE HelSIE Viisikko SIMepa MBBBj,.: l Sininen Reservi ry T SIMeriPAT komentaja maj res Reijo Telaranta Yli 100-vuotias perinteinen ravintola hyvän ruoan ja juoman ystäville. Merellisessä ympäristössä, meillä on myös aurinkoinen kesäterassi klo 9:stä alkaen valomerkkiin. TERVETULOA PUH./FAX 603 455 REIJO TELARANTA Suomenlahden rannikolle muodostuu uusi voimakas vapaaehtoinen koulutusjärjestelmä, kun sodan ajan joukkoja ja paikalliskomppanioita vapaaehtoisissa harjoituksissa 1900 vuorokauden vuosivauhdilla kouluttanut RanPAT ja Sinisen Reservin Suomenlahden Laivue yhdistyivät 1.9.1998 muodostaen Suomenlahden Meripuolustusalueen Paikallisosaston (SIMeriPAT). Samaan aikaan molempien taustayhteisöinä toimivat paikalliset maanpuolustusjärjestöt ovat ryhmittymässä yhdeksi vahvaksi järjestöliitoksi Sinisen Reservin sateenvarjon alle. Puolustusvoimien organisaatiouudistus on astunut 1.7.1998 voimaan koko laajuudessaan. Sen seurauksena rannikkojoukot (rannikkotykistö ja rannikkojääkärit) muodostavat jälleen yhdessä laivaston kanssa Merivoimat. Kaiken merellä ja rannikolla tarvittavan sotilaallisen osaamisen yhdistävä puolustushaara on nyt vahvempi kuin koskaan. Tuo vahvuus merkitsee kykyä vastata täysimääräisesti kaikista sille annetuista tehtävistä. Yhdistyminen merkitsee kykyä vastata täysimääräisesti kaikista sille annetuista tehtävistä. Yhdistyminen merkitsee vahvuutta myös puolustus voimien sisällä koulutusta kehitettäessä ja niukkoja resurs- seja jaettaessa. Maanpuolustusjärjestöjen ja - koulutusorganisaatioiden tavoitteena on vahvistaa kansalaistemme maanpuolustustahtoa ja tukea puolustusvoimia sen tehtävissä. Niinpä tehty organisaatiouudistus on merkinnyt väistämättä uudelleenjärjestelyjä ja -arviointeja myös vapaaehtoisessa maanpuolustuskentässä. Näin meneteltäessä etusijalle on asetettu perimmäinen tehtävä eli maanpuolustuksen ja puolustusvoimien toiminnan tukeminen. Kaikki yksityiskohdat väreineen, muotoineen, perinteineen ja tapoineen asettuvat sen jälkeen ajan kanssa itsestään omille paikoilleen. Suomenlahden alueella uusi organisaatio on tuonut mukanaan entistä laajemman ja monipuolisemman vapaaehtoisen koulutusjärjestelmän. Sinisen Reservin Suomenlahden laivue (SILv) ja Rannikon Paikallisosasto (Ran- PAT) muodostavat 1.9.1998 lähtien yhdessä Sinisen Reservin Suomenlahden Meripuolustusalueen Paikallisosaston (SIMeri- PAT). Samanlaista yhdistymistä on tapahtumassa myös järjestökentässä. Johtorengas ja Suomenlinnan rannikkotykistökilta ovat jo tehneet päätöksen Sinisen Reservin jäsenyydestä. Myös muissa rannikkotykistön ja rannikkojää- Apulaiskomentaja kaptl res Kai Masalin SUOMENLAHDEN MERIPUOLUSTUSALUEEN PAIKALLISOSASTO SIMeriPAT I HanPaikK Pää i I. Jörgen Fromholz VaarPaikK Pääll. Pekka Ahtola kärien paikallisyhdistyksissä ollaan valmistelemassa vastaavia ratkaisuja. Tällä tavalla rannikkojoukkojen sekä perinteisen laivaston paikallisyhdistykset muodostavat yhdessä Sinisen Reservin sateenvarjon alla voimakkaan ja yhtenäisen järjestöjen yhteenliittymän. Käytännössä uusi SIMeriPAT on rakennettu parissa vuodessa PorkPaikK Pääll. Kalevi Hiili KuljVkö Pääll. Tatu Korhonen SIMeriPATE Esikuntapääll ylil res Jouni Grönroos Operatiivinen osasto Koulutusosasto Tiedotus- ja järjestelyosasto SIPaikK Pääll. Eero Akaan-Penttilä yli 600 reserviläisen koulutusorganisaatioksi ja 1900 vuosittaisen koulutusvuorokauden organisaatioksi kasvaneen RanPATin organisaation pohjalta. Samalla paikalliskomppanioiden määrä kasvaa kolmesta neljään, ja niiden rinnalle tulee erillinen Kuljetusviirikkö. Lisäksi paikallisosaston esikunta järjestetään uudelleen vastaamaan paremmin uusia koulutusalueita ja toimintaan mukaan tullutta sinisen puolen monipuolista osaamista. SIMeriPATin vastuualue alkaa Hangosta ja päättyy Loviisaan. Puolustusvoimien puolella yhteistyökumppanina tulee olemaan uusi Suomenlahden Meripuolustusalue (SIMepa). SIMeri- PATin komentajana toimii Ran- PATin entinen päällikkö maj res MUSTA PÖRSSI Turkis- ja taljanahkojen muokkaus KARHULA CITYMARKET p. 05-26 54 35 KYMENLAAKSON MAANPUOLUS- TUSHENKISIN KO- DINTEKNIIKKA- KAUPPA Turkismuokkaamo ERKKI ENGLUND Tulimäentie 8 14770 Eteläinen Puh. 03-617 7194 Fax 03-617 7494 Reijo Telaranta, apulaiskomentajana Suomenlahden Laivueen entinen komentaja kaptl res Kai Masalin ja esikuntapäällikkönä RanPATin entinen apulaispäällikkö ylil res Jouni Grönroos. Kummankin perustajaorganisaation kaikille avainhenkilöille on voitu osoittaa uudet haasteelliset tehtävät SIMeriPATin organisaatiossa. 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/98 1 71
PÄÄTOIMITTAJA Hyvä Rannikon Puolustaja -lehden lukija OVE ENQVIST Rannikkotykistön RLJ-kurssi 127 oli ainutlaatuinen. Koko porukka hyvää ainesta, ahkeraa ja menestyksen avaimet taskussa. Kurssin henki oli hyvä ja huumori kukki joskus silloinkin, kun siihen ei olisi ollut oikein varaakaan. Yhdessä yritettiin oppia keskiötoimintaa laskemalla lähtöarvoja erilaisilla vempaimilla ja härveleillä, tulenjohtajat harjoittelivat P- ja muita menetelmiä sekä näkökykynsä toimivuutta matolaatikoilla. Tuliasemamiehet askaroivat eri muotoisten teräsvalmisteiden kanssa. Hallittiin tykeillä ampuminen alusta loppuun puhumattakaan strategisista ja taktisista taidoista. Marssilaulutkin harjoiteltiin ulkoa puolustusvoimien 50-vuotisjuhlaa varten. Ainutlaatuinen kurssi! Multa niinhän jokainen kurssi omasta mielestään oli ollut ennen meitä ja on ollut varmasti meidän jälkeenkin. Jotain erityispiirteitä kuitenkin Aliupseerikoulu oli suoritettu talviolosuhteissa Isosaaressa. Ne harvat kerrat, kun lomalle pääsi, rampattiin tuulessa ja tuiverruksessa jäätä pitkin Santahaminaan ja sieltä seuraavana päivänä takaisin. Laivaväylä ylitettiin tarpeen vaatiessa työnnettävällä puusillalla. Kevät ja kesä kuluivat Suomenlinnassa sijaitsevan Merisotakoulun tiloissa, poislukien kolmen viikon yhtäjaksoinen, ikimuistettava ampumaleiri Miessaaressa. Ampumaleiri sanan varsinaisessa merkityksessä. Uudenkylän tuhoutuneelta varikolta tuli materiaalia rekkatolkulla. Kokelaiksi meidät ylennettiin heinäkuun lopussa vuonna 1968. Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian elokuun puolen välin jälkeen. Muutaman viikon vanhoista kokelaista tilanne ei vaikuttanut aluksi kovinkaan vakavalta. Mutta tiedon lisääntyessä ja ympäristössä tapahtuneiden toimintojen seurauksena myös meidän ilmeet menivät peruslukemille. Kantahenkilökunnan mieliala vaikutti kireältä. Monen mielessä pyöri kysymys siitä, että näinkö pian joutuisimme käyttämään juuri opittuja taitojamme tosi tilanteessa? Lomat oli peruutettu ja aikaa vietettiin enemmän tykeillä kuin kasarmilla. Putket seurasivat välillä kohteita tulenjohtajan komentojen ja keskiön antamien arvojen perusteella. Nyt pelattiin varman päälle. Kyseessä ei ollut kilpailu- eikä näytösarnmunta. Kohteetkaan eivät olleet perinteisiä maalilauttoja. Tapahtumasta on kulunut nyt 30 vuotta. Yli 50-vuotiaat vitriiniin Rannikkotykistön RU 127-kurssin 30-vuotistapaaminen toteutettiin elokuun puolen välin jälkeen, noin kuukausi sitten. Saimme kuulla esityksiä meri-jarannikonpuolustuksen uusimmistajärjestelmistä, koulutuksesta ja kalustosta. Kehitys on ollut valtava. Jotkut meistä, jotka eivät ole olleet missään tekemisessä rt-aselajin kanssa reserviin siirtymisensä jälkeen, olivat täysin mykistyneitä. Kuinka paljon tietoa ja taitoa pitää nykynuorten omaksua, jotta kaikki toimisi uusilla laitteilla moitteettomasti? Merisotakoulun tiloihin tutustuessammeja menneitä samalla hieman muistellessa eräs kurssilaisemme totesi, eitä hänen ainakin olisi ehkä parempi sijoittua juuri ohittamamme vitriinin sisäpuolelle museoesineeksi kuin mainostaa itseään osaavana rt-miehenä. Antaa nuorempien hoitaa tämä homma! Toivon "vitriinimiehelle" menestystä eläinlääkäritehtävässään Pohjois-Suomessa ja samalla mieluisia lukuhetkiä Rannikon Puolustaja-lehden kanssa. Saat vuosikerran maksutta itsellesi edellyttäen, että seuraavan kerran tavatessamme olet uusien merivoimien nykypäivässä, edes teoriassa. Hyvää alkanutta syksyä kaikille Eero Sivunen päätoimittaja Mikä ihmeen BREDA? 76 mm:n ilmatorjuntakanuuna vuodelta 1916 mallia Breda YANMAR E EKSTRÖM POWER Veininladksontie 1, PL 1, 02621 ESPOO Puh. 09-59191 Fax. 09-591 9412 Societa Italiana Ernesto Breda oli alunperin veturitehdas, joka siirtyi konekiväärituotantoon ensimmäisen maailmansodan aikana. Konekiväärituotantoa varten rakennettiin uusi tehdas veturiteiltään viereen. 76 ItK 16 Br ei ole alunperin Bredan käsialaa, vaan aseen on suunnittelut Armstrong vuonna 1897. Tykkiä käytettiin erilaisissa sotalaivoissa, ilmatorjuntaaseena ja rannikkotykkinä. Breda oli ulkomailla käytössä vielä 1960-luvun loppupuolella linnoitustykkinä. Aseesta kehitettiin erilaisia versioita. 76/40 M35 -mallia myytiin myös Suomeen. Italiasta talvisodan alkupuolella hankittuja aseita oli yhteensä 12. Aseet tulivat maahamme vuonna 1940. Niistä muodostettiin raskaita ilmatorjuntapattereita, mutta jo jatkosodan aikana ilmatorjunta korvasi nämä aseet osit- tain muilla tykeillä. Rannikkotykistöhistoriansa Bredat aloittivat vuonna 1944 yhdellä 76 ItK 16 Br-patterilla. Sodan jälkeen ilmatorjunta luopui aseesta, ja rannikkotykistö sai kaksi Breda-patteria lisää. Niille tehtiin täydellinen perushuolto Asevarikko 5:ssä pääosin vuonna 1956. Tykkeihin lisättiin sivusuuntakaaret ja korotuskaaret tasaimineen sekä kiikarin jalusta ja istuinpenkki. Peruskorjatut tykit otettiin uudelleen käyttöön 1957-1958. Rannikkotykistössä Bredan käyttö oli vähäistä. Ne olivat käytössä Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentissä Porkkalan alueella varauskalustona, tosin niillä ei koskaan ammuttu. Lisäksi Breda-tykkejä käytettiin Hangon Rannikkopatteristossa ja Turun Rannikkotykistörykmentissä Örön linnakkeella. Örössä 1960-luvun alussa sattuneen varhaisräjähdyksen jälkeen ase oli ampumakiellossa kunnes sytytin vaihdettiin. Tykit evakuoitiin Asevarikko 5:een vuonna 1972. Breda-tykkejä on Ilmatorjuntamuseossa, koristetykkeinä ja yksityiskokoelmassa. OY KREUTO AB Vattuniemenkatu 12, 00210 Helsinki 21, puhelin 09-692 4115 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/98 1 3