TEMPPELIN KALUSTON, ASEEN VAI ASTIOIDEN KANTAJAT?

TEMPPELIN KALUSTON, ASEEN VAI ASTIOIDEN KANTAJAT? Jesajan kirjan lukujen 49 52 suomennosten erot ja niiden syyt Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma Susanna Julin, 170347 2.8.2016

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Teologian osasto Tekijä Author Susanna Julin Työn nimi Title Temppelin kaluston, aseen vai astioiden kantajat? Jesajan kirjan lukujen 49 52 suomennosten erot ja niiden syyt Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Eksegetiikkaa Kandidaatintutkielma 2.8.2016 90 s. Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Tiivistelmä Abstract Verratessani Raamatun suomennosten Jesajan kirjan loppuosia keskenään havaitsin niiden sisältävän paljon erilaisia käännösratkaisuja. Erityisesti luvusta 49 alkaen esiintyy useita informaatiosisällöltään eroavia sanoja ja ilmaisuja. Havaitsin myös, miten yksittäisen sanan käännösratkaisu voi muuttaa tekstin tulkintaa ja kontekstin ymmärtämistä. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, missä kohdin Jesajan kirjan suomennokset eroavat toisistaan ja mitkä tekijät selittävät eroavaisuutta. Etsin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Missä määrin erot ovat selitettävissä erilaisten pohjatekstien, masoreettisten tekstien ja Qumranin Jesajan kirjan käsikirjoitusten käytöllä? Selittääkö muiden käännösten, kuten Septuagintan ja Vulgatan käännösratkaisujen vaikutus suomennosten eroja? Missä määrin erot ovat selitettävissä heprealaisten sanojen ja ilmausten monimerkityksellisyydellä tai näiden merkityksen muutoksella? Ovatko kääntäjät voineet ymmärtää kontekstin eri tavoin, ja ovatko käännösperiaatteet syynä erilaisiin käännösratkaisuihin? Tutkimusaineistooni kuuluu suomenkieliset Jesajan kirjan käännökset kirkkoraamatuissa 1933 ja 1992, Raamattu Kansalle ja Profeetta Jesaja puhuu -käännös. Tutkittavakseni valikoin suomennosten keskenään eroavia edustavia yksittäisiä sanoja ja ilmauksia, jotka ovat tekstin sisällön ymmärtämisen ja tekstin tulkinnan kannalta merkityksellisiä. Tutkittavan otoksen poimin Jesajan kirjan luvusta 49 alkaen otsikolla Pakkosiirtolaisten paluu aina luvun 52 loppuun saakka, joka sisältää aiheen otsikolla Kärsivä Herran palvelija. Metodologinen lähestymistapani oli seuraavanlainen: Tarkastelin valitsemiani 22 tapauksen otoksessa olevia sanoja ja ilmauksia masoreettisesta tekstistä eli hepreankielisestä Biblia Hebraica Stuttgartensiasta käsin. Sanojen merkityksen ymmärtämiseksi hyödynsin ensisijaisesti sanakirjoja ja kommentaarien tekstejä. Näiden antamien viitteiden pohjalta selvitin tarvittaessa käännösvastineet myös muista tekstimateriaaleista. Suomennoksia tarkastelin niiden tekstiyhteydessä ja historiallisesta kontekstista käsin. Tutkimukseni mukaan sanojen ja ilmauksien monimerkityksisyys on eniten suomennosten eroja aiheuttanut syy. Monimerkityksisyys ja siihen sisältyvä sanan merkityksen muutos selittää 45 % suomennosten eroista. Sen sijaan erilainen tekstipohja selittää ainoastaan yhden tapauksen suomennoksen eroa. Tämä tapaus liittyi Qumranin Jesajan kirjan käsikirjoituskäärön hyödyntämiseen. Muiden käännösten, niin antiikin kuin modernin ajan, vaikutus selittää 4/22 tapauksen eroja. Muilla käännöksillä on ollut vaikutusta etenkin silloin, kun masoreettisen tekstin sanan tai ilmauksen alkuperäinen merkitys on epäselvä. Kontekstin erilainen ymmärtäminen selittää 27 % suomennosten eroista. Sekä tekstikontekstin että historiallisen, ilmastollisen ja esimerkiksi uskonnollisen kontekstin ymmärtäminen on keskeinen tekijä käännösratkaisuissa, sillä kontekstissa sana saa merkityksensä. Kontekstin erilainen ymmärtäminen johti niin yksittäisen subjektin kuin laajemmin tekstikontekstin erilaiseen kuvaukseen. Suomennosten erojen luokitteluuni tulee suhtautua viitteitä antavasti, sillä yksittäisen sanan tai ilmauksen eron syynä on usein rinnakkaisia tekijöitä. Verratessani suomenkielisiä käännöksiä raamatunkäännösorganisaatioiden keskenään sopimiin Raamatun kääntämisen yleisiin periaatteisiin sain kokonaiskuvan jokaisesta suomenkielisestä käännöksestä tutkimissani teksteissä. Jokaisella suomenkielisellä käännöksellä on omat vahvuutensa, mutta yleisten periaatteiden mukaisia vaatimuksia yksikään suomennos ei onnistunut kaikilta osin täyttämään. Sisäistä hajontaa ilmenee niin yksittäisen periaatteen noudattamisessa kuin käännösmetodien käytössä kaikissa tutkimani suomenkielisissä käännöksissä. Avainsanat Keywords Vanha testamentti, Jesajan kirjan luvut 49 52, masoreettinen teksti, Raamatun kääntäminen, Raamatun suomennokset.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical Faculty Osasto School School of Theology Tekijä Author Susanna Julin Temppelin kaluston, aseen vai astioiden kantajat? Jesajan kirjan lukujen 49 52 suomennosten erot ja niiden syyt Pääaine Main Työn laji Level Päivämäärä Sivumäärä Number of pages subject Date Ekegetics Kandidaatintutkielma 2.8.2016 90 p. Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Tiivistelmä Abstract When comparing the Finnish translations of the final chapters of the Book of Isaiah, I found them to contain a wide range of different translation solutions. In particular, from chapter 49 I found a number of words and expressions that have different information contents. I also noticed how the translation solution of a single word can change the interpretation of the text and understanding of the context. My research task is to study where the Finnish translations of the Book of Isaiah differ from each other and what factors explain the discrepancies. I am looking for answers to the following questions: To what extent can the differences be explained by use of a variety of base texts, Masoretic texts and Qumran Isaiah manuscripts? Do the solutions in other translations, such as the Septuagint and the Vulgate translation, influence the Finnish translations? To what extent can differences be explained by ambiguity of the Hebrew words and utterances, or by changes in the meaning of words? Is it possible that translators have understood the context differently? Have different translation principles affected the translation solutions? The research data set includes the following Finnish translations: Kirkkoraamattu 1933 and 1992, Raamattu Kansalle and Profeetta Jesaja puhuu. I chose to study individual words and utterances in Finnish translations that differ from each other and are relevant to the interpretation and understanding of the text. My research sample extends from chapter 49, entitled Migrants Forced to return until the end of chapter 52, which includes the topic titled Suffering Servant of the Lord. My methodological approach was the following: I studied the research sample of 22 words and utterances in the Masoretic Hebrew text, namely Biblia Hebraica Stuttgartensia. To understand the meaning of words, I primarily used dictionaries and commentaries. I also examined translation equivalents in other materials when necessary. I studied the Finnish translations in their own textual and historical context. According to my research, ambiguity of words and utterances is the most important reason for differences in Finnish translations. In 45% of the cases, the differences are explained by the ambiguity, including the changes in the meaning of the word. On the contrary, different base texts explain only one case of different Finnish translations, being related to the use of the Qumran Isaiah manuscripts. The use of other translations, from ancient to modern times, explains the differences in 4/22 cases. Other base texts have affected especially in cases where the original meaning of the word or utterance in the Masoretic text is unclear. In 27% of Finnish translations the differences can be explained by a different understanding of the context. Understanding the textual context as well as the historical, climatic and religious contexts is a key factor in translation solutions, as the meaning of a word is formed in the context. Understanding the context differently has led to different descriptions of both individual subjects and the broader context of the text. My classification of Finnish translation differences should be approached illustratively, as differences in the translation of a single word or utterance often have parallel causes. When comparing the Finnish translations to the general principles of the Bible translation, I got an overall picture of the individual Finnish translation in the texts I studied. Each Finnish translation has its own strengths, but none of them was able to meet the requirements of the general translation principles in all respects. In all the Finnish translations under examination, internal dispersion occurred both in following individual translation principles and in the usage of translation methods. Avainsanat Keywords Old testament, Book of Isaiah chapters 49 52, Masoretic text, translating the Bible, Bible translations into Finnish.

Sisällys 1 JOHDANTO... 3 1.1 Tutkimusaineisto... 6 1.2 Tutkimusotos ja -metodi... 7 1.3 Raamatun kääntäminen... 11 1.3.1 Raamatun kääntämisen haasteet ja metodit... 11 1.3.2 Raamatun kääntämisen yleiset periaatteet... 14 1.4 Jesajan kirjan lukujen 49 52 konteksti... 19 1.4.1 Jesajan kirjan kerronta ja sisältö... 19 1.4.2 Taustalla vaikuttanut historiallinen, poliittinen ja uskonnollinen maailma... 20 1.4.3 Jesajan sanomaan vaikuttaneet tekijät ja sanoman toimivuus... 23 1.5 Jesajan kirjan tekstihistoria... 24 2 Jesajan kirjan suomennosten erojen tutkimus... 31 2.1 Sanojen ja ilmauksien tutkimus... 31 2.1.1 Käykää vangit ulos: Luvun 49 tapaukset... 31 2.1.2 Herra auttaa: Luvun 50 tapaukset... 42 2.1.3 Herran pelastus on ja pysyy: Luvun 51 tapaukset... 45 2.1.4 Lähtekää jo: Luvun 52 tapaukset... 56 2.2 Otoksen tapaukset eroja selittävän syyn mukaisesti... 61 2.2.1 Erilainen tekstipohja ja muiden käännösten vaikutus erojen aiheuttajana... 61 2.2.2 Ilmausten ja sanojen monimerkityksisyys... 63 2.2.3 Kontekstin erilainen ymmärtäminen... 66 2.3 Kokonaiskuva suomenkielisistä käännöksistä ja käännösperiaatteista... 68 3 Tutkimustulokset... 76 4 Lopuksi... 80 Lähteet ja apuneuvot... 82 Kirjallisuus... 85 1

KÄYTETYT LYHENTEET BDB A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament BHS Reader Biblia Hebraica Stuttgartensia: A Reader s Edition DCH HALOT PJP KR33 KR92 LXX MT RK RKK The Dictionary of Classical Hebrew The Hebrew and Aramaic Lexicon of the Old Testament Profeetta Jesaja puhuu Jesajan kirjan käännös vuonna 1933 käyttöön otettu kirkkoraamatun vanha testamentti vuonna 1992 käyttöön otettu kirkkoraamattu Septuaginta: Vetus Testamentum Graecum. 14 Isaias. Eiditit Joseph Ziegler Masoreettinen teksti, Biblia Hebraica Stuttgartensia Raamattu Kansalle -käännös raamatunkäännöskomitea 2

1 JOHDANTO Verratessani Raamatun suomennosten Jesajan kirjan loppuosia keskenään havaitsin niiden sisältävän paljon erilaisia käännösratkaisuja. Erityisesti luvusta 49 alkaen esiintyy useita informaatiosisällöltään eroavia sanoja ja ilmaisuja. Havaitsin myös, miten yksittäisen sanan käännösratkaisu voi muuttaa tekstin tulkintaa ja kontekstin ymmärtämistä. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, missä kohdin Jesajan kirjan suomennokset eroavat toisistaan ja mitkä tekijät selittävät eroavaisuutta. Etsin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Missä määrin erot ovat selitettävissä erilaisten pohjatekstien, masoreettisten tekstien ja Qumranin Jesajan kirjan käsikirjoitusten käytöllä? Selittääkö muiden käännösten, kuten Septuagintan ja Vulgatan, käännösratkaisujen vaikutus suomennosten eroja? Missä määrin erot ovat selitettävissä heprealaisten sanojen ja ilmausten monimerkityksellisyydellä tai niiden merkityksen muutoksella? Ovatko kääntäjät voineet ymmärtää kontekstin eri tavoin, ja ovatko käännösperiaatteet syynä erilaisiin käännösratkaisuihin? Jesajan kirjaa on tutkittu kansainvälisesti paljon, ja raamatunkääntämistä sekä raamatunkäännösmetodeja käsittelevää tutkimusta on tehty kansainvälisesti. Suomalaista tutkimusta kirkkoraamatuista ja niiden käännösperiaatteista on tehty etenkin vuonna 1992 käyttöön otetusta suomennoksesta. 1 Kyseisestä suomennoksesta ja siinä käytetystä käännösmetodista keskusteltiin suomennoksen ilmestyessä 1 Thurén 1991, 314 317; Palola 2011; Sipilä 2012, 551 563. 3

julkisissa tiedotusvälineissä, mutta edelleen Raamatun suomennokset herättävät voimakkaita kannanottoja. 2 Jesajan kirjan suomentamista koskevalla tutkimuksella on arvoa kirjan käyttöä ajatellen, sillä Jesajan kirjalla on erityinen arvo niin kristinuskossa kuin juutalaisuudessa. Kirjan tärkeydestä ja arvostuksesta varhaisessa juutalaisuudessa kertoo se, että kirjan tekstit saavuttivat varsin vakiintuneen muodon varhain, 100- luvun lopulla ekr. tai jo 100-luvun alussa ekr. 3 Uudessa testamentissa Jesajan kirjaa lainataan Vanhan testamentin kirjoista eniten, 80 kertaa. Lisäksi viittauksia Jesajan tekstiin on noin 300. Tätä taustaa vasten ajatellen Jesajan kirjan suomennosten sanavalinnoilla on merkitystä kirjan käyttöä ja sen teologista ymmärrystä ajatellen. Tutkimusaineistooni kuuluu suomenkieliset Jesajan kirjan käännökset kirkkoraamatuissa 1933 ja 1992, Raamattu Kansalle ja Profeetta Jesaja puhuu - käännös. Aineistoon valitsin lukijoiden käytössä tällä hetkellä olevat suomennokset, joista kirkon viralliset käännökset edustavat erilaisia käännösperiaatteita. Tuoreimmat suomennokset, Raamattu Kansalle ja Profeetta Jesaja puhuu, ovat saaneet syntyvoimansa vuonna 1992 hyväksytystä kirkkoraamatusta. 4 Nämä antavat mielenkiintoista vertailumateriaalia käännösten tavoitteista, periaatteista ja toteutustavoista suhteessa kirkon virallisiin käännöksiin. Tutkittavakseni valikoin 2 Suomen Pipliaseura 2015, Nykyinen Kirkkoraamattu [http://www.agricola.fi/raamatunkaannostyo/muita-kaannoksia/#vuosien 1933/1938 käännös]. Viitattu 9.7.2016. Artikkeleja ja keskustelua suomalaisista raamatunkäännöksistä: Mikä on paras raamatunkäännös? [http://reijotelaranta.fi/reijon_blogi/mika_on_paras_raamatunkaannos/]. Viitattu 14.7.2016; Raamattu. Sisältää varoituksia ja kommentteja koskien vuoden 1992 raamatunkäännöstä. [http://personal.inet.fi/koti/henotes/varoitukset.html]. Viitattu 14.7.2016; Raamattu vastaan Raamattu. Vuoden 1992 käännös vastaan Raamattu Kansalle 2012. [http://kirkonkellari.fi/raamattu-vastaan-raamattu-vuoden-1992-kaannos-vastaan-raamattukansalle-2012/]. Viitattu 14.7.2016; Suomi24 keskustelua: Huono Raamattu tekee seurakunnasta aseettoman ja Vuoden 1992 Raamatun käännös huijaa monin kohdin [http://keskustelu.suomi24.fi/t/13522455/huono-raamattu-tekeeseurakunnasta-aseettoman] & [http://keskustelu.suomi24.fi/t/12822903/vuoden-1992-raamatunkaannos-huijaa-monin-kohdin-]. Viitattu 14.7.2016. 3 Sollamo 2009, 326 327. 4 Seurakuntalainen 2012, Uusi suomenkielinen raamatunkäännös julkaistu [http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/uusi-suomenkielinen-raamatunkaannos-julkaistu/] 16.10.2015; Ronning, Mirja. Raamattu tietoa, Uusi raamatunkäännös ei ole luotettava. [https://sites.google.com/site/tietojako/mirja-ronning-1992-kaeaennoes-ei-ole-luotettava]. Viitattu 14.7.2016. 4

suomennosten keskenään eroavia edustavia yksittäisiä sanoja ja lausahduksia, jotka ovat tekstin sisällön ymmärtämisen ja tekstin tulkinnan kannalta merkityksellisiä. Tutkittavan otoksen poimin Jesajan kirjan luvusta 49 alkaen otsikolla Pakkosiirtolaisten paluu aina luvun 52 loppuun saakka, joka sisältää aiheen otsikolla Kärsivä Herran palvelija. Metodologinen lähestymistapani on seuraavanlainen: Tarkastelen valitsemiani 22 tapauksen otoksessa olevia sanoja ja ilmauksia masoreettisessa tekstissä eli hepreankielisessä Biblia Hebraica Stuttgartensiassa. Sanojen merkityksen ymmärtämiseksi hyödynnän ensisijaisesti sanakirjoja ja kommentaarien tekstejä. Näiden antamien viitteiden pohjalta tarvittaessa selvitän käännösvastineet myös muista tekstimateriaaleista. Sanojen ja ilmauksien suomennoksia tarkastelen sen tekstiyhteydessä ja historiallisesta kontekstista käsin. Jokaisen otoksen tapauksen suomennoksista pyrin löytämään ensisijaisen eron syyn. Tutkimukseni lopuksi jaottelen suomennosten erot syiden mukaisesti ja avaan suomenkielisten käännösten antamaa kokonaiskuvaa vertaamalla suomennoksia raamatunkäännösorganisaatioiden keskenään sopimiin Raamatun kääntämisen yleisiin periaatteisiin. Suomennosten erojen syitä selvittävällä tutkimuksella katson olevan annettavaa raamatunkäännöstyölle, sillä sen avulla kääntäjät voisivat toteuttaa entistä tiedostavampaa ja läpinäkyvämpää käännöstyötä. 5

1.1 Tutkimusaineisto Molempien suomalaisten kirkkoraamattujen Vanhan testamentin käännösten ensisijaisena lähtötekstinä on käytetty hepreankielistä masoreettista tekstiä. KR33- käännöksen pohjana käytettiin Biblia Hebraica Kittelin, kun taas KR92-käännöksen pohjana uudempaa Biblia Hebraica Stuttgartin tekstilaitosta. Vuonna 1933/1938 käyttöön otetun kirkkoraamatun käännöstavoitteena oli tehdä korjauksia ja muutoksia Raamatun alkutekstin pohjalta. Käännöksen tekeminen kesti 80 vuotta, ja sen aikana osa käännökseen kohdistuneista vaatimuksista ja tavoitteista ehti muuttua. Käännös oli jo julkaistaessa kieleltään vanhahtavaa. KR33/38-käännöstyössä tärkeänä pidettiin vanhan Raamatussa käytetyn kielen suurempaa huomioon ottamista ja kieliasun yhtenäistämistä. 5 Sen sijaan KR92:n käännöstavoitteena oli selkeä, luonteva ja nykyaikainen kieli. Ensisijaisena tavoitteena oli välittää lukijalle Raamatun tekstien sisältö. Sanaston ja virkerakenteen suhteen pyrittiin häivyttämään alkukielten piirteitä, 6 kuten hepreankieliselle alkutekstille ominaisia toistoja. Käännösperiaatteisiin kuului luopuminen erityisestä raamattukielestä. 7 KR92:n käännöstyössä hyödynnettiin uusimpia tekstilöytöjä, kuten Qumranin tekstejä 8 ja uudempaa tieteellistä tutkimusta. Käännöstyössä käytettiin dynaamisen vastaavuuden periaatetta, jossa korostetaan kokonaissanoman merkitystä enemmän kuin yksittäisten sanojen vastaavuutta, mikä oli ominaista aiemmalle kirkkoraamatulle. KR92-käännöstyön menetelmässä pidettiin tärkeänä myös lukijoiden reaktiota. Käännökseltä edellytettiin tarkkuutta lähtötekstiin nähden. 9 Yhteiskristillisen Raamattu Kansalle -yhdistyksen koko Raamatun suomennos julkaistiin vuonna 2012. Raamattu Kansalle -käännöstyön tavoitteena oli alkutekstejä ja sanavastaavuutta kunnioittava käännös. Vanhan testamentin suomennoksen perustekstinä käytettiin Biblia Hebraica Stuttgartensiaa (5. laitos 1977). 10 5 Suomen Pipliaseura 2015, Vuosien 1933/1938 käännös [ http://www.agricola.fi/raamatunkaannostyo/muita-kaannoksia/]. 6.10.2015. 6 Evl 2015, Raamatun lukijalle [http://www.evl.fi/raamattu/1992/lukijalle.html]. 6.10.2015. 7 Raamatun toimituskunta 1992, 592. 8 Evl 2015, Raamatun lukijalle [ http://www.evl.fi/raamattu/1992/lukijalle.html]. 6.10.2015. 9 Suomen Pipliaseura 2015, Nykyinen Kirkkoraamattu [http://www.agricola.fi/raamatunkaannostyo/muita kaannoksia/]. 6.10.2015. 10 Raamattu Kansalle 2015, Raamattu Kansalle -käännös. [http://www.raamattukansalle.fi/?sid=4]. 16.10.2015. 6

Käännösperiaatteet olivat hyvin lähellä KR33/38-käännöstä, joskin Raamattu Kansalle -hankkeessa tavoiteltiin nykyaikaisempaa kieltä. Sanavastaavuuden periaatteella tarkoitettiin sitä, että alkukielen sanat pyrittiin luettavuuden rajoissa kääntämään vastaavilla suomen kielen sanoilla. Kielelliseen tavoitteeseen sisältyi pyrkimys säilyttää pieteetti Raamatun sanontoja ja ilmauksia kohtaan. 11 Tutkimusaineistoni tuorein Jesajan kirjan käännös Profeetta Jesaja puhuu on Jerusalemin Raamatuntutkijat KY -nimisen yhdistyksen tuotantoa vuodelta 2014. 12 Käännöstavoitteena oli välittää alkutekstin hepreankielisten sanojen erilaiset vivahteet ja syvämerkitykset systemaattisesti ja hyvällä suomen kielellä. 13 Käännösperiaatteisiin kuului kattava Raamatun maan tuntemus. 14 Käännöksen tekstipohjana on käytetty Biblia Hebraica Stuttgartensiaa (BHS 1967/77) 15, ja käännöksen alaviitteissä käsitellään tärkeimpiä eroavaisuuksia suhteessa Qumranin teksteihin. Lisäksi alaviitteissä avataan heprean sanojen merkityssisältöä. 16 1.2 Tutkimusotos ja -metodi Tutkimusotoksen poimin Jesajan kirjan luvusta 49 alkaen otsikolla Pakkosiirtolaisten paluu aina luvun 52 loppuun saakka, joka sisältää aiheen otsikolla Kärsivä Herran palvelija. Otoksen rajaukseen vaikutti erilaisten ja mielenkiintoisten käännösratkaisujen runsaus, jonka saatoin havaita vertaillessani eri suomennoksia keskenään. Tutkittavakseni valikoin edustavia ja tekstin kannalta olennaisia yksittäisiä sanoja tai ilmauksia, joilla on merkitystä tekstin sisällön ymmärtämisen ja tekstin tulkinnan kannalta. Otokseen en huomioinut suomen kielen ymmärtämiseksi vaadittavien lisäsanojen käyttöä enkä suomenkielisten käännösten valintaa joko käyttää tai olla käyttämättä heprean kielen luonteeseen kuuluvia toistoja. Valitsin 22 tapauksen otoksen, jossa yksi tapaus pitää sisällään yhden sanan tai ilmauksen käännösvastineet. Tutkimukseni etenee lukujen ja jakeiden mukaisessa 11 Seurakuntalainen 2012, Uusi suomenkielinen raamatunkäännös julkaistu [http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/uusi-suomenkielinen-raamatunkaannos-julkaistu/] 16.10.2015. 12 Ronning 2014, 11. 13 Ronning 2014, 19. 14 Ronning 2014, 22. 15 Ronning 2014, 16. 16 Ronning 2014, 22 25. 7

järjestyksessä. Koska yhdessä jakeessa voi olla useampi tutkittava ilmaus, käytän tässä tutkimuksessa termiä tapaus. Otos, siihen sisältyvät sanat ja ilmaukset näkyvät seuraavassa taulukossa. KR33 KR92 RK PJP 49:12 lännestä meren suunnalta lännestä mereltä päin 49:12 Siinimin Assuanin siiniläisten Sinimin 49:13 armahtaa kurjiansa hoivaa köyhiä armahtaa kurjiaan armahtaa köyhiään lapsiansa 49:17 lapsesi rakentajasi lapsesi lapsesi 49:20 lapsettomuutesi lapsesi luulit jo pois otetut lapsesi suremasi lapset lapset menettäneesi 49:21 sydämessäsi mielessäsi sydämessäsi sydämessäsi 49:24 vanhurskaalta valtiaan käsistä voittajalta vanhurskaan 49:25 taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee ahdistan.., joka sinua ahdistaa taistelen.., joka hyökkää kimppuusi ajan asiaasi riitapuoliasi vastaan 50:4 opetuslasten kielen taitavan kielen opetuslasten kielen oppineiden kielen 50:4 virvoittaa rohkaista virvoittaa vahvistaa 51:1 kaivos-onkaloa kaivosta kaivosaukkoa kaivantoa (vesisäiliön syvännettä) 51:4 kansakuntani kansakunnat kansakuntani kansaheimoni 51:5 autuuteni pelastuksen apuni pelastukseni 51:5 tuomitsevat kansat jakaa kansoille tuomitsevat kansoja tuomitsevat kansat oikeutta 51:7 lakini lakini lakini opetukseni 51:9 lohikäärmeen syvyyden hirviön lohikäärmeen hirviön 51:17 päihdyttävän pikarin pikarin, joka saa jalkasi horjumaan 51:19 millä voin sinua kukapa sinua lohduttaa? lohduttaisi! horjuttavan maljan miten voisin sinua lohduttaa? myrkkymaljan Kuka muu sinua lohduttaisi kuin minä? 51:20 nuhtelua lannistamina rankaisemina nuhtelua 52:11 Herran Herran pyhien Herran aseenkantajat Herran temppelin aseenkantajat astioiden kantajat kaluston kantajat 52:13 menestyy menestyy menestyy toimii viisaasti 52:15 saattava ihmetyksiin saattaa ihmetyksiin saattava ihmetyksiin vihmoo (verellä tai öljyllä) Taulukko 1. Valitsemani sanat ja ilmaukset paikannan masoreettisesta tekstistä, jotta saan selville, mikä sana tai ilmaus on suomennosten oletetussa hepreankielisessä lähtötekstissä. Masoreettisena tekstinä käytän Biblia Hebraica Stuttgartensiaa (BHS), joka oli KR92:n, RK:n ja PJP:n lähtötekstinä. KR33:n käyttämä lähtöteksti Biblia Hebraica 8

Kittel ei eroa ratkaisevasti BHS:stä, sillä molemmat perustuvat vanhimpaan tunnettuun masoreettiseen tekstiin, joka tunnetaan nimellä Codex Leningradensis. 17 Hepreankielisen sanan tai ilmauksen merkityssisällön selvittämisessä hyödynnän semanttista analyysiä, jonka avulla saan selville sanan tai ilmauksen spesifin merkityssisällön. Sanakirjojen avulla näen sanan etymologian, merkityksen sukukielissä ja yleisesti tunnetut merkitysspektrit. 18 Käytän kansainvälisesti arvostetuimpia sanakirjoja The Hebrew and Aramaic Lexicon of the Old Testament (HALOT) 19, The Dictionary of Classical Hebrew (DCH) 20 ja A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament (BDB) 21. Näistä sanakirjoista HALOT ja DCH antavat paikoittain myös jaekohtaisen käännösvastineen sanalle tai ilmaukselle. BDB:tä hyödynnän sähköisesti BDB Abridged, Accordance -ohjelmassa 22, joka antaa niin jaekohtaisesti käännösvastineen heprealaiselle sanalle kuin sanajuuren koko merkityssisällön. Lisäksi käytän tuoretta, paikoittain jaekohtaisen käännösvastineen antavaa BHS Readeriä, joka tosin perustuu pitkälti edellä mainittuihin sanakirjoihin, mutta pitää sisällään tuoreempaa tutkimustietoutta. 23 Käyttämäni suomenkielinen Vanhan testamentin ja aramean sanakirja 24 on luonteeltaan yleisteos, joka antaa sanajuuren merkityksen suppeasti. Yksittäisen sanan ja ilmauksen tutkimukseen kuuluu sitä ympäröivän masoreettisen tekstipohjan analysointi. Sanan ja ilmauksen täsmällisen merkityksen selvittämiseksi käsiteltävässä asiayhteydessä on tunnettava sanaa ympäröivä tilanne- ja kulttuurikonteksti. Kontekstissa esiintyvät sanat, merkitykset ja teemat antavat viitteitä siitä, mitä suomennoksella halutaan viestittää. Jesajan tekstien historialliseen todellisuuteen olen perehtynyt tutkimalla kirjoituksissa kuvatun ajan poliittista, uskonnollista ja maantieteellistä todellisuutta sekä selvittämällä Jesajan tekstien tavoitteita ja pyrkimyksiä suhteessa kuulijakuntaan. Hyödynnän tutkimuksessani eksegetiikan aputieteiden, kuten historiatieteen, arkeologian, maantieteen ja antropologisen sekä kansatieteellisen tutkimuksen tuomaa tietoa. 17 Riekkinen & Veijola 1983, 11. 18 Riekkinen & Veijola 1983, 162. 19 Koehler & Baumgartner (ed) 1994 2000. Volume 1-5. 20 Clines (ed) 1993 2011. Volume I VIII. 21 Brown & Driver & Briggs. 22 Accordance Bible Software. 23 BHS Reader: Vance & Athas & Avrahami 2014, viii. 24 Liljeqvist 2010. 9

Sanojen ja ilmausten merkityksen avaamisessa käytän ensisijaisesti tuoreimpia Jesajan kommentaareja. 25 Nämä kuvaavat niin ikään kontekstia, kommentoivat sanojen ja ilmausten käännösvalintoja sekä tuovat esille sellaiset kohdat, joissa sana tai ilmaus esiintyy muualla samanlaisessa lauserakenteessa. Suuri merkitys on myös sellaisilla kohdilla, joissa sana tai ilmaus esiintyy Jesajalla toisessa yhteydessä. 26 Kommentaarit tuovat myös esille tai antavat viitteitä, mikäli sana tai ilmaus on käännetty poikkeavasti masoreettiseen tekstiin nähden muissa varhaisissa teksteissä ja käännöksissä. Erityistä painoarvoa annan Qumranin Jesajan kirjan käsikirjoituskäärölle ja Raamatun käännöksille LXX ja Vulgata, joiden käännösvalinnoilla oletan olleen merkitystä tutkimani suomennosten käännösratkaisuihin. LXX- ja Vulgata-käännösten käännösvastineet tarkistan niiden kriittisistä editioista: Göttingenin Septuaginta, Joseph Zieglerin editoima ja Biblia Sacra Vulgata. Qumranin Jesajan kirjan käsikirjoituskääröä (1QIsa-a) luen Jerusalemin The Israel Museumin ylläpitämän sähköisen lähteen 27 välityksellä. Tutkimuksessani viittaan myös muihin antiikin ajan ja moderneihin kansainvälisiin käännöksiin siltä osin kuin ne antavat viitteitä suomennosten erojen selvittämiseen. Sanan muuttuneen merkityksen selvittämisessä hyödynnän teologisia sanakirjoja. 28 Tutkimuksessani ilmenneiden seikkojen pohjalta arvioin käännösratkaisuihin vaikuttaneita syitä. Eroja voi selittää erilaisen pohjatekstin käyttö, muiden käännösten vaikutus, sanojen ja ilmausten monimerkityksisyys sekä merkityksen muutos, kontekstin erilainen ymmärtäminen tai erilaiset käännösperiaatteet. Yhden käännöseron mahdollisena syynä voi olla useita rinnakkaisia tekijöitä. Erot jaottelen niiden oletetun ensisijaisen syyn mukaisesti, minkä jälkeen tarkastelen suomenkielisten käännösten välittämää kokonaiskuvaa tutkimissani teksteissä. Tässä huomioin myös suomennoksissa havaitsemiani tekijöitä, jotka eivät käy ilmi tapausten tutkimuksessa. Lopuksi vertaan tutkimani suomenkielisiä käännöksiä Raamatun kääntämisen yleisiin periaatteisiin. 25 Blenkinsopp 2002; Goldingay 2005; Goldingay & Payne 2006. 26 Riekkinen & Veijola 1983, 162. 27 The Great Isaiah Scroll, The Israel Museum, Jerusalem [http://dss.collections.imj.org.il]. Viitattu 11.5.2016. 28 Theological Dictionary of the Old Testament. 10

1.3 Raamatun kääntäminen 1.3.1 Raamatun kääntämisen haasteet ja metodit Kenties maailman vanhin käännöstyön ongelmia käsittelevä teksti löytyy kreikankieleksi käännetyn Sirakin kirjan esipuheesta vuoden 114 ekr. paikkeilta. Siinä alkuperäisen tekstin kirjoittajan pojanpoika pitää rajallisena kääntäjän mahdollisuuksia välittää alkutekstin merkitys ja vaikutus. Hän vertaa käännöstyötään tutkimaansa Vanhan testamentin tekstin käännökseen seuraavalla tavalla: 29 Se, mikä alun perin on kirjoitettu hepreaksi, ei näet ole enää sama, kun se on käännetty toiselle kielelle, eikä näin ole ainoastaan tämän kirjoituksen laita: myös laki, profeetat ja muut pyhät kirjoitukset ovat käännettyinä hyvinkin erilaisia kuin alkuperäisessä asussaan. 30 Tähän väitteeseen sisältyy tutkimani profeettoihin kuuluva Jesajan kirja. Tutkimustehtävänäni ei ole niinkään arvioida suomennosten paremmuutta tai oikeellisuutta vaan pikemmin löytää kääntäjien valintoihin vaikuttaneita tekijöitä. Yleisenä ihanteena Raamatun kääntämisessä on uskollisuus alkutekstille. Raamattu ei kuitenkaan ole helposti käännettävissä tulokielelle niin, että tulos olisi tarkka, uskollinen ja eheä. Syitä tähän on useita. Ensinnäkin ajallinen ero Raamatun kirjoittajien ja sen nykyisten lukijoiden välillä tarkoittaa radikaalia eroa niin kulttuurisessa kuin kielellisessä mielessä. Vaikka akateeminen raamatuntutkimus on onnistunut kaventamaan tätä kuilua, tieto muinaisista kulttuureista ja kielistä on rajallinen. Toinen merkittävä ongelma on informanttien puute. Missä määrin voidaan ymmärtää lähtötekstien kirjoittajia ja heidän päämääriään? Ei voida myöskään tietää, miten yksittäinen aikalainen ymmärsi tekstiä, sen yksityiskohtia, tulkitsi tekstejä tai reagoi niihin. 31 Raamatun lähtökielet ovat kaikki kuolleita kieliä, eikä tutkimusponnisteluista huolimatta voida tietää, kuinka ne tarkkaan ottaen toimivat tai mitä kaikki sanat 29 Voitila 2008, 188 189. 30 Sirakin kirja, Käännösehdotus: Apokryfikirjojen käännöskomitea 2005, 25. 31 Sipilä 2012, 556 557. 11

merkitsivät. 32 Kun on kyse vanhoista teksteistä, alkuteksti voi olla turmeltunut tai epäselvä. Kääntäjien työtä hankaloittaa lisäksi se, jos alkuperäinen tekstimuoto on epävarma ja varianttien välillä on asiaero. Viimeksi mainittuja tapauksia on VT:ssa noin 5000, kun vastaava luku UT:ssa on noin 1400. 33 Ajallisesta erosta johtuen ei voida myöskään täysin arvioida havaittujen tyylillisten erojen merkitystä tai ymmärtää Raamatun kirjallisuuden lajien omia vivahteita. Lisäksi kääntäjän omilla tunteilla, uskonnollisilla asenteilla tai teologisella näkemyksellä on vaikutusta käännöstyöhön ja sen lopputulokseen. Tästä esimerkkinä Raamatun epäjohdonmukaiset ja ristiriitaiset kohdat, jotka kääntäjä usein haluaa kätkeä lukijoilta: 34 Kun veljet päättävät myydä Joosefin orjaksi, he vangitsevat hänet kaivoon. Ohi kulki kauppiaita, jotka ovat jakeen Gen. 37:25 mukaan ismaelilaisia, mutta jakeen Gen. 37:28 mukaan midianilaisia. Vastaavasti jakeen 37:36 mukaan midianilaiset kauppiaat myyvät Joosefin Potifarille, mutta jakeen 39:1 mukaan Joosefin myyneet kauppiaat olivatkin ismaelilaisia. 35 Toinen tavallinen tilanne, jossa kääntäjän tunteet voivat vaikeuttaa kääntämistä, liittyy siihen, että Raamatun teksti saattaa sisältää vastenmielisiksi tai kulttuurisesti sopimattomiksi koettuja aineksia. Esimerkkinä voidaan mainita psalmin 137 loppu, johon sisältyy myönteinen toivomus brutaalin väkivallan käytöstä. 36 Raamatunkäännöstyön metodiikassa vallitsee nykyään kahdenlaista teoriaa. Modernia suuntausta edustaa funktionaalinen ekvivalenssi, jonka mukaan kääntäminen ymmärretään kommunikaatioksi. Sen tehtävänä on tuoda esiin tekstin merkitys ja intentio niin, että tulokielinen teksti on mahdollisimman selkää ja idiomaattista. Tutkimusaineistostani KR92:n käännöstyö edustaa funktionaalisen ekvivalenssin periaatteita. Toinen teoria, formaalinen ekvivalenssi sitoutuu enemmän lähtökielen ilmauksiin ja kieliopillisiin rakenteisiin tavoitellen mahdollisimman sanansanaista käännöstä, jopa tulokielen luontevuuden kustannuksella. Suomalaista modernia formaalisen ekvivalenssin linjaa edustaa tutkimusaineistooni kuuluva 32 Sipilä 2012, 557. 33 Kiilunen [http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaantaminen3.html]. Viitattu 24.5.2016. 34 Sipilä 2012, 557. 35 Sipilä 2012, 557. 36 Sipilä 2012, 557. 12

Raamattu Kansalle -käännös. Jarmo Kiilusen mukaan käytännön käännöstyössä funktionaalisen ja formaalisen ekvivalenssin välinen jännite on läsnä eivätkä teoriat ole toisensa poissulkevia. Se, miten käännetään, riippuu ratkaisevasti kulloisenkin tekstin muodosta, rakenteesta ja ilmaisusta. Monet raamatunkäännökset ovat eräänlaisia funktionaalisen ja formaalisen ekvivalenssin välimuotoja. 37 Uudet kansainväliset raamatunkäännökset ovat nykyään enimmäkseen tunnustuskuntien välisiä, jolloin käännöksen luonne ja tavoitteet määritellään yhteisesti. Niin ikään tarjolla on pienempien uskonnollisten liikkeiden ja yhteisöjen laatimia omia raamatunkäännöksiä. Tärkeä rooli raamatunkäännöstyössä ja raamattujen levittämisessä on Yhtyneillä Raamattuseuroilla (The United Bible Societies, UBS), joka on 145 kansallisen pipliaseuran kansainvälinen, tunnustuskuntiin sitoutumaton yhteistyöelin ja toimii yli 200 maassa. 38 Kaiken kaikkiaan on todettava, että Raamatun kääntäminen koostuu monen tekijän summasta ja kääntäjä joutuu käännöstyössään tekemään kaiken aikaa valintoja aina lähtökielestä tulokieleen lukijakunta huomioiden. Käännöstyöryhmän valitsema käännösmetodi määrää käännöksen suuntaa, mutta kuten todettua, käytännön käännöstyössä funktionaalisen ja formaalisen ekvivalenssin jännite on usein läsnä. Tutkimusaineistostani KR92-käännös edustaa funktionaalisen ekvivalenssin periaatetta, käännökset KR33, RK ja PJP taas formaalisen ekvivalenssin periaatetta. 37 Kiilunen [http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaantaminen3.html]. Viitattu 24.5.2016. 38 Kiilunen [http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaantaminen3.html]. Viitattu 24.5.2016. 13

1.3.2 Raamatun kääntämisen yleiset periaatteet Uusien käännösten korkean laadun takaamiseksi raamatunkääntäjät ovat sopineet keskenään periaatteista 39, joista Seppo Sipilän mukaan vallitsee raamatunkäännösorganisaatioiden kesken laaja yksimielisyys. Periaatteet liittyvät keskeisiksi koettuihin laatuvaatimuksiin, jotka jokaisen vastuullisen raamatunkäännöshankkeen tulisi täyttää. 40 Se, miten tietoisia tai sitoutuneita tutkimani suomennokset ovat tässä esiteltäviin periaatteisiin, jää lähteiden puutteen vuoksi minulta pimentoon. Tutkimukseni lopussa arvioin tutkimuksessani ilmenneiden seikkojen pohjalta, missä määrin suomennokset ovat Raamatun kääntämisen yleisten periaatteiden mukaisia. Ensimmäinen yleinen raamatunkääntäjien sopima periaate on merkityksen täsmällisyys, jolla tarkoitetaan sitä, että lähtötekstin ja sen käännöksen merkitys on sama. 41 Mutta kuten edellä on viitattu, Raamatun luonteesta johtuen tämä on vaikeaa. Siksi täsmällisyyden vaatimusta on tarkennettu niin, että tekstin merkitys varmistetaan tekstin asiallisella tutkimuksella tai se johdetaan hyväksyttävästä tutkimuksesta, toisin sanoen akateemisesta Raamatun tutkimuksesta sen menetelmin ja lähtein. 42 Toisena käännösperiaatteena on vaatimus tekstin vaikuttavuudesta lukijaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että käännöksen lukijoiden tulee reagoida käännökseen samalla tavalla kuin lähtökielisen tekstin muinaiset lukijat reagoivat siihen. Niinpä käännösten tavoitteena on välittää mahdollisimman hyvin lähtökielen tunteita, arvoja ja värikkyyttä. Periaatteiden mukaan tekstin vaikutukset voidaan selvittää riittävän luotettavasti akateemisen raamatuntutkimuksen vakiomenetelmin. Sipilän mukaan tämä ei todellisuudessa ole mahdollista, ja hänen mukaansa käännöksissä tavoitellaan 39 Raamatunkäännösorganisaatioiden keskenään sopimat periaatteet on julkaistu artikkelissa Forum of Bible Agencies: Basic Principles and Procedures for Bible Translation 1999. Sipilä 2012, 557. 40 Sipilä 2012, 557. 41 Sipilä 2012, 558. 42 Sipilä 2012, 558. 14

ennemmin sitä reaktiota, jonka kääntäjä tai muu asiantuntija on lähtökielisestä tekstistä saanut. 43 Lauri Thurénin mukaan vuoden 1992 Vanhan testamentin käännösehdotuksessa on muutamassa kohden rekonstruoitu tekstin nykymuodon takaa ajatuksia, jotka on nostettu käännökseen. Raamatunkäännöskomitea on Thurénin mukaan ilmeisesti ajatellut Daavidin ja Salomon aikaista poliittista tilannetta rajatessaan psalmit 2, 22, 45 ja 188 koskemaan vain Palestiinaa tai Israelin naapurikansoja. Maailman kuninkaista tehtiin kuninkaita, ja saat asettaa heidät ruhtinaiksi koko maahan/maailmaan käännettiin saat asettaa heidät ruhtinaiksi maahasi (Ps 47:17). Tulkinnat ovat Thurénin mukaan psalmien nykytekstin ja sanoman vastaisia ja kadottavat taustalla olevan ideologisen ja teologisen ajattelun. VT:ssa Israelin poliittinen ja uskonnollinen ajattelu ovat nivoutuneet toisiinsa. Ajatus Israelin Jumalasta koko maailman hallitsijana ja hänen suojattinsa Israelin kuninkaan oikeudesta päästä osalliseksi kyseisestä vallasta on vaikea erottaa toisistaan, varsinkaan messias-ideologian syntyessä. 44 Kolmantena käännösperiaatteena on Raamattuun sisältyvien tyylien ja lajien kirjon säilyttäminen. Ongelmia aiheuttaa se, että Raamatun lähtötekstien eri tyylien ja kirjallisuuden lajien käytön merkitystä ei voida kulttuurisesta ja ajallisesta välimatkasta johtuen enää ymmärtää. Ei voida olettaa, että tulokielessä olisi käytössä samat kirjallisuudenlajit ja tyylit kuin Raamatun lähtökielessä tai että näiden lajien ja tyylien käyttö vastaisi lähtökielissä ja tulokielissä toisiaan. Käytännössä perinteiset raamatunkäännökset ovat pikemminkin tasoittaneet eri raamatuntekstien välisiä tyylieroja kuin tuoneet ne näkyviin. Tämä on nähtävissä vielä vuoden 1992 suomennoksessakin. 45 Raamatun historiallisen ja kulttuurisen kontekstin säilyttämisellä tarkoitetaan sitä, etteivät kääntäjät saisi muuttaa tekstin tosiasioita, vaikka ne olisivat outoja tai 43 Sipilä 2012, 558. 44 Thurén 1991, 317. 45 Sipilä 2012, 558 559. 15

epämiellyttäviä. Samanaikaisesti käännös ei kuitenkaan saisi olla lukijalleen liian outo. Kääntäjien on pyrittävä säilyttämään tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, mutta samalla heidän on käännettävä siten, että lukijat voivat ymmärtää käännöksen ilman suuria ponnistuksia. Raamatun tekstien sisältämän outouden piiriin kuuluvat nykylukijalla tuntemattomat tavat ja vieraat käsitykset. Raamatun käännöksiltä vaaditaan lisäksi arvovapautta. Kääntäjiltä edellytetään erityistä valppautta varoa omien arvojensa siirtymistä käännökseen. 46 Tämän käännösperiaatteen noudattamisen vaikeudesta on esimerkkinä KR92:n jumalakuvan humanisoituminen. Thurénin RKK:n VT:n käännösehdotuksen ongelmia käsittelevässä tutkimuksessa kävi ilmi kulttuurisiirtymää heijastavat RKK:n valinnat. Esimerkiksi ilmaus Jumalan pelko korvattiin sanalla kunnioittaa, ja kostoon liittyvät ilmaukset juridisoitiin rangaistukseksi tai muistamiseksi, huomioon ottamiseksi. 47 Raamatun käännösperiaatteisiin sisältyy myös selvemmin teknisiä periaatteita. Näistä ensimmäinen liittyy lähtötekstin kieliopilliseen muotoon. Periaatteen mukaan lähtötekstin yksittäiset sanat eivät ole tärkeitä, vaan sen välittämä viesti. Tämä periaate on kohdistettu erityisesti vanhaa sanasanaista käännöstapaa vastaan. Sanasanaisen menetelmän ongelmat liittyvät kielikuviin ja muihin kuvaannollisiin ilmaisuihin. Jos ne käännettäisiin sana sanalta, käännöksen lukijat eivät ymmärtäisi niiden alkuperäistä merkitystä. Toinen tekninen periaate liittyy käytettävään lähtötekstiin. Ensimmäinen piirre luotettavassa lähdetekstissä on, että se on lähdekielinen. Käännökset eivät yleensä kelpaa raamatunkääntäjien lähdetekstiksi. Kääntäjien on käytettävä, jos se vain suinkin on mahdollista, heprealaista, aramealaista ja kreikkalaista tekstiä. Näistäkin tulee vielä valita mahdollisimman luotettavia, akateemisen tutkimuksen käyttämiä vakiolähteitä. Eräs syy poiketa akateemisen tutkimuksen vakiolähteistä liittyy käännöksen käyttäjiin. Käännöksen pohjana voidaan käyttää jotain muuta tekstiä, jos käännöstä käyttävät kirkot tai yhteisöt eivät oman teologisen näkemyksensä tai perinteensä vuoksi voi käyttää akateemisia vakiolähteitä. Tästä esimerkkinä ovat ortodoksiset kirkot, jotka omassa perinteessään ovat aina käyttäneet Vanhan testamentin tekstinä Septuagintaa. 48 46 Sipilä 2012, 559. 47 Thurén 1991, 316. 48 Sipilä 2012, 560. 16

Kääntäjien erääksi tärkeimmäksi ominaisuudeksi on nostettu tulokielen täydellinen hallinta. Kuitenkin kääntäjältä saattaa puuttua muita keskeisiä taitoja, kuten lähtökielen osaaminen ja Raamatun ajan kulttuurin tuntemus. Siksi raamatunkääntäjien kouluttaminen, jatkuva tukeminen ja erilaisten työvälineiden käytön mahdollistaminen on tärkeää. Edellä esiteltyjen Raamatun kääntämisen yleisten periaatteiden takana on lukijakunta. Käännös katsotaan onnistuneeksi, jos lukijat käyttävät sitä. 49 KR92-käännösehdotus, KR92-käännös ja RK-käännöksen julkaisu herättivät keskustelua suomennosten onnistumisesta ja käytettyjen käännösperiaatteiden toimivuudesta. Viimeisintä kirkon virallista Vanhan testamentin käännösehdotusta arvioi Lauri Thurén. Hänen mukaansa käännösehdotuksen ongelmana oli paikoitellen liiankin suuri kulttuurisiirtymä, mikä tosin lisäsi käännöksen luettavuutta mutta vähensi sen kirjallista ja teologista antia. 50 Kulttuurivaikeuksia ilmeni niin yksittäisten ilmausten kuin käsitemuodostusten kohdalla. Thurénin mukaan eräs kääntämisen perusongelmista on vaikeus erottaa ajattelua kielen rakenteista. Ihanteena on ekvivalenssi, jossa esimerkiksi idiomit pyritään korvaamaan kohdekielen pragmaattisesti vastaavilla ilmauksilla, vaikka syntaktinen ja semanttinen taso eivät vastaisi toisiaan. 51 Thurénin mukaan käännösehdotuksessa ongelmia tuli myös siitä, kun sanoja käännettiin semanttisesti oikein mutta ymmärtämättä asiasisältöä ja retorista tilannetta. Lisäksi tekstin laajemmat yhteydet saattavat jäädä lukijalta huomaamatta, kun pelkkä ajatus siirretään kielestä toiseen käytetyistä sanoista ja rakenteista välittämättä. Näin käsitteenmuodostus tekstin sisällä estyy ja kokonaisuudet jäävät lukijalta hahmottamatta. Thurén kehottikin ratkaisemaan kyseisessä käännöstyössä, otetaanko huomioon teologisen ajattelun kehitys tekstistä toiseen. Hänen mukaansa lukijalle tulee joka tapauksessa antaa mahdollisuus seurata, miten eri käsitteet ja niille rakentuva teologia muotoutuvat VT:n ja koko Raamatun sisällä. 52 49 Sipilä 2012, 561. 50 Thurén 1991, 317. 51 Thurén 1991, 314. 52 Thurén 1991, 314 315. 17

Toista tuoreempaa käännöstä, Raamattu Kansalle, arvioivat vuoden 1992 kirkkoraamatun käännöstyössä mukana olleet Jarmo Kiilunen ja Aarre Huhta. 53 Heidän mukaansa Raamattu Kansalle -käännös ei ole erityisen luotettava tai johdonmukainen. Ongelma perustuu useiden intressien jännitteeseen, kuten kahden viimeisimmän virallisen kirkkoraamatun välimaastossa taiteiluun. 54 Vanhan testamentin käännöksen pyrkimys, uskollisuus alkutekstille, on paikoitellen vienyt outoihinkin ratkaisuihin, jopa vuoden 1938 kirkkoraamattuun nähden. Myös estetiikan ja perinteen ylivoimaa on käännöksessä nähtävissä. 55 Lisäksi Kiilusen ja Huhdan mukaan monia vuoden 1992 käännöksen luontevia ratkaisuja on korvattu toisilla vain siksi, että ne ovat vuoden 1992 ratkaisuja. Tästä johtuen Raamattu Kansalle -käännös ei Kiilusen ja Huhdan mukaan voi olla samalla tavalla kielellisesti yhdenmukainen, tasapainoinen ja kirjallisesti korkeatasoinen. 56 Edellä esitellyt Raamatun kääntämisen yleiset periaatteet ovat korkean luokan laatuvaatimuksia, joihin todellisuuden raamatunkäännöstyö uskoakseni ei voi yltää. Sen sijaan pyrkimyksinä ne ovat ihanteellisia. Raamatun suomennoksista ja niissä käytetyistä metodeista käyty tieteellinen keskustelu on tulevaisuuden käännöstöitä ajatellen tärkeää. Keskustelun keskittyminen KR92:n käännösehdotukseen voi kuitenkin antaa turhan kapean kuvan todellisuudesta, sillä tällä hetkellä Raamatusta on saatavilla ja lukijoiden käytössä useita keskenään erilaisia suomennoksia. 57 Lisäksi Raamattu Kansalle -käännöksen arviointi ei anna uskottavaa ja puolueetonta kuvaa, jos käännöstä arvioivat KR92:n käännöstyöryhmän jäsenet. 53 Kiilunen & Huhtala 2012, 594. 54 Kiilunen & Huhtala 2012, 599. 55 Kiilunen & Huhtala 2012, 596 597. 56 Kiilunen & Huhtala 2012, 599. 57 Koko Raamatusta on virallisten vuoden 1776 (edelleen käytössä vanhoillislestadiolaisuudessa ja rukoilevaisuudessa), 1930-luvun ja 1990-luvun suomennosten ohella Uuras Saarnivaaran toimittama Jumalan Kansan Raamattu (1992), Raamattu Kansalle Oy:n suomennos (2012) ja Jehovan todistajien kääntämä suomennos (1995). Näiden lisäksi on yksittäisiä Raamatun kirjojen suomennoksia, kuten Suomen ortodoksisen kirkon käyttöönottama käännös Psalmit Septuagintan mukaan (2010). 18

1.4 Jesajan kirjan lukujen 49 52 konteksti Jesajan tekstin ja sen välittämän sanoman ymmärtämiseksi on syytä perehtyä sen historiallisen maailman tarkasteluun, jossa ja jonka innoittamana teksti on syntynyt. Tämän pohjalta osaan paremmin arvioida suomennosten käännösratkaisuja ja taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimissani teksteissä Jesajan sanoma on tiukasti kiinni aikansa poliittisessa, uskonnollisessa, yhteiskunnallisessa ja maantieteellisessä maailmassa. Useimpien tutkijoiden mukaan Jesajan kirjan luvut 40 55 on kirjoitettu Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. 58 Näin ollen kirjoittaja näki Babylonian tuhon, Persian nousun kuningas Kyyroksen johtamana ja olosuhteiden muuttumisen suotuisampaan suuntaan juutalaisten paluumuuttoakin ajatellen. 59 Jesajan sanoman motiivina oli rohkaista Babylonian pakkosiirtolaisuudessa eläviä juutalaisia palaamaan takaisin kotimaahansa Juudaan. 1.4.1 Jesajan kirjan kerronta ja sisältö Koko Jesajan kirjalle on ominaista runomuotoisuus ja tehokeinojen käyttö, kuten säekerrot eli parallelismit. Tutkimissani teksteissä kerronta on laajamuotoisempaa julistusta kuin kirjan edeltävässä osassa tai jälkimmäisessä, hajanaisemmassa kirjan loppuosassa. 60 Erityinen ominaispiirre tutkimissani teksteissä on keskusteluyhteydessä olevien tahojen epäselvä identifiointi. Edeltävissä luvuissa 40 48 Herran palvelijana esiintyy kollektiivinen Israel, mutta tutkimissani teksteissä profeetta Jesaja itse. Kolmessa viimeisessä tutkimani tekstin jakeessa Herran palvelijan on viitattu olevan kuninkaallinen hahmo eli messias. 61 Tässä monitulkintaisessa hahmossa henkilöityvät sekä Israelin kärsimykset että sille osoitetut lupaukset. Messiasta odottava tulkinta on sikäli asianmukainen, että kuningas on kansan ruumiillistuma. Herran palvelija -teksteillä on myös paljon yhteyksiä niihin teksteihin, joissa puhutaan Kyyroksesta. 62 58 Miller & Hayes 1986, 431. 59 Miller & Hayes 1986, 431. 60 Raamatunkäännöskomitean laatimat suomennokset 1981, 16 17. 61 Voitila 2016. [https://moodle.uef.fi/pluginfile.php/771848/mod_resource/content/ 1/Jesaja.rakenne.ajoitus.pdfversio.pdf]. Viitattu 1.2.2016. 62 Nissinen 2003, 73. 19

Tutkimani Jesajan kirjan tekstit muistuttavat sisällöltään ja kieleltään hiukan varhaisempaa assyrialaista profetiaa, erityisesti pelastusprofetioita, joita julistetaan Kyyrokselle tai Israelin kansalle. Läheiset yhteydet assyrialaiseen profetiaan voivat johtua suorasta vaikutuksesta Assyrian suurvallan aikana ja eksiilissä. Lisäksi taustalla on mahdollisesti vaikuttanut Juudassa ja Assyriassa ennestään tunnettu kuningasprofetian traditio, jota sovellettiin kollektiivisesti koko kansaan. Aiemmin ilmenneet rauhan ja pelastuksen profetiat olivat osoittautuneet petokseksi, mutta Jesajan profetia eksiilin päätyttyä oli uskottavaa. Kuningasprofetian traditio jatkui tilanteessa, jossa kuningasta ei enää ollut ja Daavidin armot tulivat koko kansan perinnöksi (55:3). 63 Tutkimani tekstin kerronta alkaa Jesajan julistaessa universaalisti kaikkeen maailmaan, että Israelissa Herra 64 osoittaa kirkkautensa ja Herran antama pelastus ulottuu maan ääriin saakka. Kerronnassa Jesaja korostaa Herran ehdotonta kaikkivaltaa. Hän puhuu rohkaisevia sanoja kansalle, joka oli menettänyt toivon: Herra ei ole hylännyt kansaansa. Sen sijaan hän on aikeissa vapauttaa israelilaiset ja lähettää heidät takaisin Jerusalemiin. 65 Profeetan toiveikkaassa julistuksessa pelastus on aivan kohta täyttymässä. 66 Siinä Jumalan luoma tulevaisuus koetaan maan päällä silminnähtäväksi ja todelliseksi. Kerronnassa Siionilla on keskeinen asema, ja Siionin uusi kirkkaus tulee nähtäville pakkosiirtolaisten ja Herran palatessa kaupunkiin. 67 1.4.2 Taustalla vaikuttanut historiallinen, poliittinen ja uskonnollinen maailma Tutkimissani teksteissä kuvattua aikaa edelsi Egyptin valtakauden päättyminen. Uutena mahtivaltiona Palestiinaa hallitsi Assyrian vallan voittanut Babylonia. Juudasta tuli Babylonian vasallivaltio, ja vuonna 597 ekr. Babylonian kuningas Nebukadnessar valloitti Jerusalemin. Kymmenen vuotta myöhemmin Babylonian 63 Nissinen 2003, 74. יהוה 64 Tässä tutkimuksessa käytän käännösvastinetta Herra heprealaisesta Jumalan nimestä (JHWH). 65 Wootton 1985, 86. 66 Laato 1998, 168. 67 Laato 1998, 152 153. 20

armeija tuhosi Jerusalemin temppelin ja kuninkaan palatsin sekä vangitsi Juudan kuninkaan Sidkian. Myös muut Juudan kaupungit kärsivät huomattavia tuhoja. Juudan kuningas Sidkia vietiin vankeuteen Babyloniaan (2. Kun. 25:7) 68 ja yläluokkaa sekä käsityötaitoisia siirrettiin Babyloniaan, missä suurten rakennustöiden vuoksi oli jatkuva pula pätevistä käsityöläisistä. Babylonian imperiumin valtaamaksi tuleminen 500-luvun alussa ekr. merkitsi Juudalle talouden ja hallinnon jyrkkää heikentymistä. Tuolta ajalta maasta tunnetaan vain pienimuotoista asutusta, joka toipui tuhosta hitaasti. Kuningaskunnan loppu, temppelin tuho, väestömäärän romahtaminen ja pakkosiirtolaisuus olivat kaikki traumatisoivia asioita, jotka johtivat asioiden uudelleen ajatteluun. 69 Elämä Babyloniassa oli juutalaisten pakkosiirtolaisten osalta suhteellisen hyvää, eikä heitä painostettu muuttamaan identiteettiään tai uskonnollisia tapojaan. Vaikka uskonnolliset käytännöt, kuten rituaaliset puhdistautumiset tai sapatin vietto, eristivät juutalaisia paikallisesta kulttuurista, samalla se tiivisti juutalaista yhteisöä ja vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Daavidin kuningassuvun jäsenten läsnäolon on ajateltu myötävaikuttaneen kansan oman identiteetin tuntoon luoden optimismia tulevaisuuden suhteen. 70 Usko kuninkaalliseen vapauttajaan oli yleistä niin profeettojen kuin kansan keskuudessa. 71 Jesajakin ilmaisi poliittisen toiveensa keskukseksi kuningas Kyyroksen 72, Herran valitseman kuninkaan, joka vapauttaisi Israelin ja kaikki kansat (Jes. 45:1). Babylonialaisella yhteiskunnalla oli omat vaikutuksensa pakkosiirtolaisiin, ja kulttuurista assimilaatiota tapahtui monin paikoin. Yksittäiset pakkosiirretyt saattoivat sulautua niin hyvin ympäröivään yhteiskuntaan, että kadottivat lopulta juutalaisen identiteettinsä. 73 Tutkimani tekstien ajankohta ajoittuu merkittävään käännekohtaan Israelin uskonnon kehittymisessä. 74 Tätä murrosvaihetta on pidetty keskeisenä Vanhan testamentin 68 Hakola & Pakkala 2008, 89. 69 Pesonen & Valkama 2010, 30. 70 Miller & Hayes 1986, 433. 71 Liverani 2005, 214 215. 72 Masoreettisessa tekstissä persiankielinen nimi on muodossa ור שׁ.כ Käyttämäni nimi Kyyros perustuu KR92-käännökseen. Toivanen 1990, 55. 73 Miller & Hayes 1986, 434. 74 Hakola & Pakkala 2008, 94. 21