TUNTURI LAPIN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO SODANKYLÄN KUNTA 2.1.2014 YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2014
1 YLEINEN OSA... 4 1.1. Valvontasuunnitelman laatiminen ja hyväksyminen... 4 1.2. Kunnan valvontasuunnitelman sisältö... 4 1.3. Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytetty aika... 4 1.4. Valvontakohdetyyppien riskinarviointi ja riskiluokitus sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheys... 5 1.5. Näytteenoton ja valvontaprojektin ohjaus... 5 1.6. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi... 5 1.7. Henkilökunnan pätevyys ja koulutus... 5 1.8. Tietojärjestelmä... 6 1.9. Toiminta ja laatujärjestelmä... 6 1.10. Varautuminen erikoistilanteisiin... 6 1.11. Viestintäsuunnitelma... 6 1.12. Valvonnan maksullisuus... 6 1.13. Laki säädösperusteet... 6 2 ELINTARVIKEVALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2014... 8 2.1. Valvonta kohteet... 8 2.2. Valvontakohteiden hyväksymis- ja ilmoitusmenettely... 8 2.3. Valvontakohteiden tarkastustiheys... 8 2.4. Tarkastussuunnitelma... 8 2.5. Tarkastuksen sisältö... 8 2.6. Eläinperäisten elintarvikkeiden ensisaapumistoimijoiden valvonta... 9 2.7. Näytteenottosuunnitelma... 10 2.8. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi... 10 2.9. Tutkimuslaboratoriot... 10 2.11. Valvontakirjanpito... 11 2.12. Hallinnolliset pakkokeinot... 11 2.13. Varautuminen ruokamyrkytysepidemioiden selvittämiseen... 11 2.14. Tiedottaminen... 11 2.15. Maksullisuus... 12 2.16. Koulutus... 12 2.17. Laki ja säädösperusteet... 12 3 KULUTTAJATURVALLISUUDEN VALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2014... 13 3.1. Johdanto... 13 3.2. Tarkastusten määrittely ja ohjeistus... 13 3.3. Valvontakohteet, tarkastustiheys, valvonnan kohdentaminen ja projekteihin... 14 osallistuminen... 14 3.4. Suunnitelma kuluttajaturvallisuusvalvonnan resurssien käytöstä vuonna 2014... 15 3.5. Kuluttajien ja yrittäjien tietotason nostaminen... 15 3.6. Valvonnasta perittävät maksut... 15 3.7. Erityistilanteet... 16 3.8. Suunnitelman toteutumisen arviointi ja raportointi... 16 3.9. Laki ja säädösperusteet... 16 4 TERVEYDENSUOJELUN VALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2014... 17 4.1. Yleistä... 17 4.2. Valvontaohjelman sisältö... 17 4.3. Suunnitelmallisuuden ja valvontaohjelman tavoitteet... 17 4.4. Suunnitelman ja valvonnan luonteesta... 17 4.5. Tarkastukset ja niiden sisältö... 17 4.6. Kohteen tarkastukseen kuuluu... 18 4.7. Tarkastuksesta suoritettava dokumentin kirjoittaminen... 18 4.8. Valvontakohteiden riskinarviointi, riskiluokitus ja tarkastustiheys... 18 2
4.9. Tarkastukseen käytettävä aika... 19 4.10. Näytteenotto... 19 4.11. Terveydensuojelun painopistealueet 2014... 20 4.12. Varautuminen erityistilanteisiin... 20 4.13. Koulutus... 20 4.14. Viestintä... 21 4.15. Laatujärjestelmä... 21 4.16. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi... 21 4.17. Raportointi... 21 4.18. Laki- ja säädösperusteet... 21 5 TUPAKKALAIN VALVONTASUUNNITELMA 2014... 23 5.1. Yleistä... 23 5.2. Valvontasuunnitelma... 24 5.3. Tupakkalain säännöllinen valvonta... 24 5.4. Valvontakohteiden riskinarviointi ja tarkastustiheys... 24 5.6. Tupakkalain valvonnan painopisteet valvontakaudella 2014... 26 5.7. Valvonnan maksullisuus... 26 5.8. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi... 26 5.9. Raportointi... 27 5.10. Laki ja säädösperusteet... 27 3
1 YLEINEN OSA Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö ja valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta 665/2006 edellyttävät kuntia laatimaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman. Keskusvirastot (Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira) ohjaavat kuntia laatimaan ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman, jossa tulee olla kirjattuna ympäristöterveydenhuollon eri osa-alueiden valvonta lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Keskusvirastojen tavoitteena on yhtenäistää ympäristöterveysvalvontaa myös valtakunnallisesti. Valvontaohjelma on edellytys valvonnasta perittäville maksuille. Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuollon toimialue on Enontekiön, Kittilän, Muonion ja Sodankylän kunnat. Asukasmäärä on n. 19500 henkeä. Alueella on useita matkailukohteita, suurimmat Levi, Pallas, Olos, Luosto ja Kilpisjärvi, sekä laaja Urho Kekkosen kansallispuisto ja osin Pallas Yllästunturin kansallispuisto. Kesäaikana matkailu painottuu pääosin kansallispuistoissa vaeltamiseen ja kalastukseen. Ympäristöterveydenhuollosta vastaa ympäristöterveydenhuollonjaosto, jonka alaisena toimivat ympäristöterveyspäällikkö, joka toimii myös terveystarkastajana, kunnaneläinlääkärit (6) ja terveystarkastajat 2. Päätösvaltaa on delegoitu viranhaltijoille pakkokeinoja lukuun ottamatta. Ympäristöterveyspäällikön sijaisena toimii lomien ym. poissaolojen aikana eläinlääkäri. Ympäristöterveysjaostossa on edustus kaikista yhteistoiminta-alueen kunnista. Sodankylästä 3 jäsentä, Kittilästä 2 jäsentä, Enontekiöltä ja Muoniosta kummastakin 1 jäsen. Jaoston puheenjohtaja on Kittilästä ja varapuheenjohtaja vuorotellen Enontekiön ja Muonion kunnista. 1.1. Valvontasuunnitelman laatiminen ja hyväksyminen Tunturi - Lapin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma on laadittu ottaen huomioon eri lakien mukaiset keskusvirastojen ohjeet ja valvonnan painopistealueet sekä paikalliset olosuhteet ja elinkeinorakenne. Ympäristöterveysjaoston hyväksymä ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma toimitetaan Lapin aluehallintovirastolle tammikuun 2014 loppuun mennessä. 1.2. Kunnan valvontasuunnitelman sisältö Jäljempänä olevat toimialakohtaiset valvontasuunnitelmat sisältävät valvontasuunnitelmaasetuksen (665/2006) 3 :ssä määritellyt seuraavat kohdat: 1) tarkastuksen sisällön määrittely 2) valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheydet 3) tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan 4) kunnan toimesta tapahtuvan näytteenoton ja näytteiden tutkimisen 5) valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin. Eri lakien mukaisten valvontaohjelmien vähimmäissisällöstä ja ohjelmien toteutumisen arvioinnista säädetään toimialakohtaisissa säädöksissä. 1.3. Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytetty aika Tarkastus voi sisältää useiden ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä. Tarkastustoiminnan avulla selvitetään valvottavan kohteen tai toiminnan vaatimustenmukaisuutta. Tarkastusaikaan vaikuttaa tarkastuksen sisällön laajuus ja tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen ja tarkastuskertomuksen laatiminen. Toimialakohtaisiin valvontasuunnitelmiin on kirjattu valvontakohteet ohjeellisesti kohdetyyppien 4
mukaan. Valvontasuunnitelmaan kirjatut tarkastukset ovat säännöllistä tarkastustoimintaa. Kaikkia tarkastuksia ei voi ennalta suunnitella. Tarkastuksia on tarpeen tehdä myös muusta syystä, esimerkiksi uudet kohteet, toimijan vaihtuminen, valitusten perusteella tai erityistilanteisiin liittyen.. 1.4. Valvontakohdetyyppien riskinarviointi ja riskiluokitus sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheys Tässä suunnitelmassa alustava riskinarviointi on tehty valvontakohdetyypeittäin, jolloin eri lakien valvontasuunnitelmiin on kirjattu keskusvirastojen ohjeissa annettu keskimääräinen tarkastustiheys valvontakohdetyypeittäin. Elintarvikehuoneistojen osalta tarkastustiheys perustuu kohdekohtaiseen riskinarviointiin. Jatkossa tavoitteena on arvioida jokaisen valvontakohteen riskit erikseen kaikilla toimialueilla. Kohdekohtainen tarkastustiheys riippuu kohteen tosiasiallista riskeistä. Esimerkiksi hyvin toimiva omavalvonta tai vastaava muu kohteessa tehtävä sisäinen valvonta, laadunvalvonta tai käyttötarkkailu sekä hyvä turvallisuuskulttuuri ja turvallisuusjohtaminen pienentää riskiä ja tätä kautta suunnitelmallisten tarkastusten tiheyttä. Toisaalta toimijan laiminlyönnit tai toistuvat valitukset voivat olla peruste nostaa tarkastustiheyttä. 1.5. Näytteenoton ja valvontaprojektin ohjaus Toimialakohtaisissa valvontasuunnitelmissa on huomioitu vuosittaisten valvontaprojektien toteuttaminen. Ympäristöterveydenhuollon projektit voivat olla osa valtakunnallista tai alueellista valvontaprojekteja. Paikallisia ympäristöterveydenhuollon projekteja ei sisälly suunnitelmavuosille 2014. Toimialakohtaisiin valvontasuunnitelmiin sisältyy näytteenottosuunnitelma. Suunnitelmalliseen valvontaan liittyvän näytteenoton kustannuksista osa kohdistuu toiminnanharjoittajalle ja osa on nk. viranomaisnäytteitä, joiden kustannuksista vastaa ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuollon ottamat elintarvikenäytteet ja näytteet toimitetaan tutkittavaksi Elintarviketurvallisuusviraston Eviran elintarvikelain mukaisesti hyväksymään Oulun seudun elintarvike- ja ympäristölaboratorioon. Asumisterveyteen liittyvät näytteet toimitetaan Elintarviketurvallisuusviraston Eviran hyväksymään Työterveyslaitoksen Oulun laboratorioon. Vesinäytteet toimitetaan Elintarviketurvallisuusviraston Eviran hyväksymään Ahma Ympäistö Oy:n talousvesilaboratorioon Rovaniemelle. 1.6. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Ympäristöterveysjaosto arvioi ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman toteutumisen vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Elintarvikevalvontasuunnitelman osalta arviointi tehdään tammikuun loppuun mennessä. Toteutumisen arvioinnissa kuvataan tarkastusten kattavuus ja määrä valvontakohdetyypeittäin. Toteutumista arvioidaan sanallisesti ja samalla esitetään toimenpide-ehdotuksia tulevaa vuotta ja suunnitelmaa ajatellen. Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuolto lähettää ympäristöterveysjaoston hyväksymän selvityksen ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman toteutumisesta Lapin aluehallintovirastolle vuosittain seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä ja elintarvikevalvonnan osalta tammikuun loppuun mennessä. 1.7. Henkilökunnan pätevyys ja koulutus Henkilöstö täyttää valvontaviranomaisille lainsäädännössä (elintarvikelaissa 35, terveydensuojelulaissa 7, eläinlääkintähuoltolaissa 10 ja kansanterveyslaissa 41 ) asetetut pätevyysvaatimukset. 5
Henkilökunta osallistuu alansa koulutuksiin tarpeen ja tarjonnan mukaan. 1.8. Tietojärjestelmä Valvontakohteet ja erilaiset toimenpiteen kirjataan kohdekohtaisesti ympäristöterveydenhuollon käytössä olevaan Tervekuu -tietojärjestelmään. Elintarvikehuoneistojen osalta tiedonsiirto valtakunnalliseen KUTI 1- ja Kuti 2-tietojärjestelmään on otettu käyttöön. Vuoden 2014 aikana otetaan käyttöön YHTI- kohdetietojärjestelmä, joka sisältää terveydensuojelu-, kuluttajaturvallisuus- ja tupakkavalvonnan. 1.9. Toiminta ja laatujärjestelmä Ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmän laatiminen käynnistetään. 1.10. Varautuminen erikoistilanteisiin Keskeiset lait, jotka velvoittavat kuntia varautumaan ympäristöterveydenhuollon eritystilanteisiin ovat terveydensuojelu- ja elintarvikelaki sekä kuluttajaturvallisuuslaki. Ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelma päivitetään kaikissa kunnissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut ympäristöterveydenhuollon erityistilanneoppaan, julkaisu 2010:2. Edelliseen vuonna 2000 julkaistuun oppaaseen verrattuna näkökulmaa on laajennettu mm. ilmastonmuutosnäkökulman huomioiminen (erityisesti vesihuolto) sekä kylmän ja kuuman sään vaikutukset sekä esimerkiksi laaja-alaisen ja pitkän sähkökatkon ympäristöterveydelliset vaikutukset. 1.11. Viestintäsuunnitelma Julkisuuslaki painottaa viranomaisen velvollisuutta tiedottaa toiminnasta. Tunturi - Lapin ympäristöterveydenhuolto tiedottaa, ohjaa ja neuvoo paikallisia yrityksiä ja muita yhteistyötahoja lainsäädännössä annettujen vaatimusten noudattamiseksi sekä elinympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden turvaamiseksi. Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin ja eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Kunnan velvollisuudesta tiedottaa säädetään terveydensuojelulain 6 :ssä ja elintarvikelain 33 :ssä. Epidemioista tiedottaminen tapahtuu tartuntatautijohtoryhmän tiedotusmallin mukaisesti ottaen huomioon ympäristöterveydenhuollon erityistilanteiden ja poikkeusolojen suunnitelmassa huomioidut asiat tiedottamisesta. Ympäristöterveydenhuollon Internet sivut tullaan julkaisemaan vuonna 2014. 1.12. Valvonnan maksullisuus Kaikki ympäristöterveydenhuollon valvontasektorit ovat maksullisuuden piirissä. Ympäristöterveysjaosto hyväksyy ympäristöterveydenhuollon maksutaksat. Valvontasuunnitelmaa ohjaavat keskusvirastot pitävät tärkeänä, että kertyneet tulot kohdistetaan kunnallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan voimavarojen kehittämiseen. 1.13. Laki säädösperusteet Velvollisuus valvontaohjelmien laatimiseen sisältyy seuraaviin lakeihin: Elintarvikelaki (23/2006) 47 ja 48 Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) 14 ja 15 6
Terveydensuojelulaki (763/1994) 5 ja 6 Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) 14 ja 14 a Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (664/2006) Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) EY-valvonta-asetus (882/2004) 7
2 ELINTARVIKEVALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2014 2.1. Valvonta kohteet Tunturi Lapin yhteistoiminta-alueella on yhteensä n. 350 elintarvikelain mukaista elintarvikehuoneistoa. Alueella toimii 9 liha - ja kala-alan laitosta. Varsinaisten elintarvikehuoneistojen lisäksi alueella on monia ohjelmapalveluyrityksiä, joiden toimintaan kuuluu ruokailun järjestäminen maastossa. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössään TerveKuu - ohjelma, joka mahdollistaa ajantasaisen rekisterin ylläpitämisen toimijoista. Ohjelman eri ominaisuuksia pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Liite valvontakohteista. 2.2. Valvontakohteiden hyväksymis- ja ilmoitusmenettely Uusien elintarvikehuoneistojen ilmoituksesta terveystarkastaja antaa todistuksen. Laitosten hyväksymisestä tehdään päätös. Hyväksymispäätökset tehdään kuukauden kuluessa hakemusten jättöpäivästä. 2.3. Valvontakohteiden tarkastustiheys Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksia tehdään kohteesta, toimintojen luonteesta ja toiminnan laajuudesta sekä kohteelle tai kohdetyypille tehdystä riskinarvioinnista riippuen minimissään kerran kymmenessä vuodessa (alkutuotannon kohde, jossa asiat ovat kunnossa) ja maksimissaan toimintapäivinä (kunnallinen lihantarkastustoiminta pienteurastamoissa tai riistan käsittelylaitoksissa). Tarkastustiheydet ovat tarkemmin liitteessä 1. Lähtökohtaisesti tarkastustiheytenä pidetään Eviran valtakunnallisessa elintarvikevalvontaohjelmassa 2011 2014 antamia suosituksia. Riskitekijöiden arviointiin perustuen voidaan tarkastuskertojen määrää vähentää tai lisätä perustellusta syystä maksimissaan 50 % ohjeellisista tarkastuskerroista. Vähentäminen on mahdollista, mikäli kohteen omavalvonta, rakenteet ja toiminta täyttävät kaikki lainsäädännön vaatimukset. Toiminnan kausiluoteisuus huomioidaan tarkastustiheyttä määritettäessä. Tarkastuskertojen määrää voidaan lisätä silloin kun havaitaan sellaisia riskitekijöitä, jotka eivät ole hallinnassa (omavalvonta toimii huonosti ja toiminnoissa on elintarvikehygieenisiä ongelmia). 2.4. Tarkastussuunnitelma Toiminnanharjoittajien omavalvontasuunnitelmien päivitystä ja ajankohtaisuutta seurataan tarkastusten yhteydessä. Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuollon elintarvikevalvonnan kohteista osalle on tyypillistä sesonkiluonteisuus eli kohteet ovat osan vuotta kiinni. Tällä perusteella joidenkin kohteiden tarkastustiheyttä voidaan vähentää elintarvikeviraston (EVIRA) suosituksiin verrattuna. Tavoitteena on vuoden 2014 aikana suorittaa loppuun kohteiden riskinarviointi. Elintarvikesuunnitelman mukaisista tarkastuksista peritään ympäristöterveydenhuollon taksan mukaiset maksut. 2.5. Tarkastuksen sisältö Tarkastukseen valmistautuminen ja asiakirjoihin perehtyminen, tarkastetaan valvontakohdetta koskevat asiapaperit ja mahdolliset lupaehdot omavalvontasuunnitelman mahdollisesti liittyvät ehdot ja määräykset mahdolliset valvontakohteelle annetut huomautukset tai määräykset 8
valvontakohteesta otettujen viranomaisnäytteiden ja tiedoksi satujen omavalvontanäytteiden tutkimustulokset mahdolliset edellisen tarkastuksen jälkeen kirjatut valitukset tms. Tarkastus, jonka sisältöön vaikuttavat kohde ja siellä harjoitettava toiminta harjoitettavien toimintojen tarkastus; onko harjoitettava toiminta myönnetyn luvan mukaista omavalvonnan toteuttamisen tarkastus ja päivittämistilanteen sekä toimintojen laajuudesta ja luonteesta riippuvan omavalvonnan toimivuuden tarkastus; suoritettujen mittausten ym. dokumentoinnin toteutuminen rakenteellisen hygienian tarkastus, johon kuuluu mm. tilojen, laitteiden ja välineiden kunnon sekä puhtauden arviointi toimintatapojen hygienian tarkastus; henkilökunnan työskentelyhygienian ja elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvien riskien arviointi henkilökuntaa koskevien vaatimusten toteuttaminen, jos käsitellään helposti pilaantuvia pakkaamattomia elintarvikkeita (hygieniaosaamistodistukset, tartuntatautilain mukaiset terveystodistukset) tuotteiden määräyksen mukaisuuden valvonta; pakkausmerkinnät ja laboratoriotutkimuksista saatava tieto jäljitettävyyden toteutumisen tarkastus Tarkastuksella käytetään Eviran malliasiakirjoja. Dokumentin kirjoittaminen tarkastuksesta Jokaisesta tarkastuskäynnistä tehdään tarkastuskertomus tai muu dokumentti. Tarkastuskertomus/tarkastuspöytäkirja toimitetaan elintarvikealan toimijalle ja kopio arkistoidaan ympäristöterveydenhuollon arkistointisuunnitelman mukaisesti. Viranomaisnäytteiden tutkimustuloksista lähetetään kopio toimijalle, tutkimustulos merkitään tietojärjestelmään ja alkuperäinen tutkimustulos arkistoidaan. Jos elintarvikenäyte arvioidaan tutkimuksissa laadultaan huonoksi, otetaan toimijaan yhteyttä ja kehotetaan selvittämään ja poistamaan todennäköinen syy huonoon laatuun. Eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavien laitosten osalta tehdään vuosittain yksi kattavampi tarkastus toiminnan laadun, omavalvonnan sekä HACCP järjestelmän toimivuuden arvioimiseksi. Tämän perusteella suunnitellaan tarvittavat valvontatoimet ja näytteenotto. Tarkastuksessa arvioidaan myös mahdolliset toimintoja koskevat erityisvaatimukset. Tarkastusten luonne ja tiheys yksittäisten laitosten osalta riippuu arvioiduista riskeistä. 2.6. Eläinperäisten elintarvikkeiden ensisaapumistoimijoiden valvonta Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuolto ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ovat solmineet sopimuksen, koskien eläimistä saatavien elintarvikkeiden ensisaapumisvalvontaa. Enontekiön ja Muonion alueella on 9 ensisaapumistoimijaa. Ensisaapumistoimijoiden ja -paikkojen valvontatiheys määritellään vuosittain Eviran laatimassa ensisaapumisvalvontasuunnitelmassa. Evira maksaa toimijoiden neuvonnasta ja suoritetusta valvonnasta kustannuksia vastaavan korvauksen kuntayhtymälle. Evira laskuttaa ensisaapumistoimijoita suoritetusta valvonnasta saatuaan valvojalta tarkastuskertomuksen. Toimijalle valvontamaksut määräytyvät Eviran maksutaksan mukaan. Ensisaapumistoimintaan liittyvät tarkastukset tehdään pääsääntöisesti elintarvikevalvonnan muun tarkastustoiminnan yhteydessä. Tarkastuksia suorittaa kunnaneläinlääkäri ja terveystarkastaja. 9
2.7. Näytteenottosuunnitelma Omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi voidaan ottaa näytteitä myynnissä tai tarjolla olevista elintarvikkeista tai puhtausnäytteitä hygieenisen tason todentamiseksi. Näytteenoton perusteena voi olla elintarvikelain mukainen omavalvonnan toimivuuden valvonta, jolloin näytteenoton ja tutkimusten kustannuksista vastaa elinkeinonharjoittaja. Näytteenoton perusteena voi olla myös valtakunnalliset, alueelliset tai kunnan tekemät kartoitukset tai valitusnäytteet, eli ns. viranomaisnäytteet, joiden ensisijainen tarkoitus on muu kuin omavalvonnan valvonta. Viranomaisnäytteet kustannetaan julkisin varoin. Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuolto toteuttaa vuosina 2014 seuraavat näytteenotot: Salaattien laatu suurtalouksissa Graavi -/ savukala Vuoden 2014 aikana otetaan elintarvike- tai puhtausnäytteitä tarvittaessa Taulukko 1. Näytteenottosuunnitelma vuodelle 2014 Näytteenottop aikka Elintarvikkeiden valmistajat/ kalastajat Tarjoilupaikat Ensisaapumisto imijat Elintarvike tuore kala, jäädytetty kala ja muut kalatuotteet Tuore liha ja jäädytetyt Näytteiden lukumäärä 13 Analyysit Aerobiset mikro-organismit (30 C), rikkivetyä tuottavat bakteerit, Lämpökestoiset koliformiset bakteerit, Escherichia coli, Pah-yhdisteet 13 Aerobiset mikro-organismit (30 C), Lämpökestoiset koliformiset bakteerit, Escherichia coli, Salmonella spp., ph raa at lihapihvit Poronliha 4 Aerobiset mikro-organismit (30 C), Lämpökestoiset koliformiset bakteerit, Escherichia coli, (Salmonella spp.), ph Elintarvikelain mukaisissa elintarvikehuoneistoissa voidaan ottaa elintarvikkeista viranomaisnäytteiden lisäksi omavalvonnan valvontanäytteitä, jos yrityksen omavalvonta ei toimi tyydyttävästi. Kyseisistä elintarvikenäytteistä näytteenotto- ja tutkimuskustannukset maksaa toimija. Vuoden 2014 talousarvioesityksessä on näytteenottoon varattu määräraha. Ruokamyrkytysepidemioiden varalta ei ole erikseen varattu varoja tutkimuskustannuksiin. 2.8. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Ympäristöterveydenhuollonjaosto arvioi elintarvikevalvonnan toteutumisen vuosittain tammikuun loppuun mennessä osana ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontasuunnitelman toteutumista. Valvonnan kattavuus ja toteutuminen arvioidaan tällöin toimialakohtaisesti valvontakohdetyypeittäin. 2.9. Tutkimuslaboratoriot Näytteet tutkitaan Eviran hyväksymissä laboratorioissa, pääasiassa Oulun seudun elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa 10
2.10. Seurantaohjelmat Valvonta asetuksen (EY) 882/2004) mukaan seurannalla tarkoitetaan elintarvikevalvonnassa suunnitellun havainto- ja mittausjakson toteutumista, jonka tarkoituksena on saada käsitys elintarvikemääräysten noudattamisesta. Erilaiset valvonta- ja seurantaohjelmat ovat valvonta asetuksen tarkoittamaa seurantaa. Kunta osallistuu ohjelmiin liittyvään näytteenottoon ja vastaa osaltaan tarvittavista valvontatoimenpiteistä. 2.11. Valvontakirjanpito Jokaisesta tarkastuksesta täytetään kohteessa tarkastuslomake ja toimistolla laaditaan tarkastuskertomus. Puhelimessa annetut ohjeet ja neuvot kirjataan kalenteriin. Elintarvikehuoneiston todistukset, viranomaisnäytteiden tutkimustulokset ja arviointiraportit arkistoidaan. Kirjaamiseen käytetään TervKuu ohjelmaa. 2.12. Hallinnolliset pakkokeinot Hallinnollisia pakkokeinoja käytetään elintarvikevalvonnassa silloin, kun elintarvikealan toimija ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin elintarvikemääräystentäyttämiseksi, eivätkä muut valvontatoimenpiteet elintarvikealan toimijan velvoittamiseksi noudattamaan elintarvikemääräyksiä ole riittäviä. Määräysten antamiseen liittyy asianosaisen hallintolain mukainen kuuleminen, ellei kyseessä ole kiireellisiä toimia aiheuttava pakkokeino eikä kuulemista voida suorittaa. Pakkokeinojen käytössä noudatetaan Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjetta elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä. Terveystarkastajalle on delegoitu elintarvikelain (23/2006) luvun 7 Hallinnolliset pakkokeinot pykälien 55, 56 ja 57 toteuttaminen tarvittaessa. 2.13. Varautuminen ruokamyrkytysepidemioiden selvittämiseen Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuoltojaosto nimeää kuhunkin kuntaan ruokamyrkytysten selvitystyöryhmän, johon kuuluvat johtava lääkäri, terveydenhoitaja, hygieniahoitaja, eläinlääkäri, terveystarkastaja ja suurempien vesihuoltoyhtiöiden edustajat. Ohje sisällytetään ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmaan kussakin kunnassa. 2.14. Tiedottaminen Ympäristöterveydenhuollon viranomaisen on hyvä kertoa työstään ja sen tuloksista monin keinoin. Kuntalaisten tulee tietää, mikä viranomainen kunnassa valvoo elintarvikkeita ja minne he ottavat yhteyttä tarvittaessa. Tiedottaminen tulee olla avointa, luotettavaa, selkeää ja aktiivista. Tiedotuksessa käytetään omia verkkosivuja (Internet), elintarviketurvallisuusviraston ja mahdollisesti kunnan tuottamia valistusmateriaalia. Kunnan omien elintarvikevalvonnan projekteista ja niiden tuloksista tiedotetaan paikallislehdissä. Elintarvikenäytteet tutkinut laboratorio ilmoittaa näytteen tulokset toimijalle ja terveydensuojeluviranomaiselle. Mikäli tutkimuksen perusteella tuote on elintarvikkeeksi kelpaamaton, määrätään tuote myynti- tai tarjoilukieltoon ja selvitetään tuotteen pilaantumiseen johtavat syyt. Jos pilaantunut tuote on aiheuttanut ruokamyrkytysepidemian, tartuntatautien johtoryhmän tehtävänä on tiedottaa asiasta asukkaille ja tiedotusvälineille. 11
2.15. Maksullisuus Valvontaviranomaisen tulee periä valvontasuunnitelman mukaisesta tarkastuksesta maksu elintarvikealan toimijalta. Maksun suuruus määräytyy toimenpiteestä aiheutuvien kustannusten perusteella. 2.16. Koulutus Terveystarkastajat osallistuvat vuoden 2014 aikana Terveystarkastajien valtakunnallisille koulutuspäiville ja alueellisille ympäristöterveydenhuollon koulutuspäiville. Mahdollisuuksien mukaan eläinlääkärit ja terveystarkastajat osallistuvat aluehallintoviraston ja muiden tahojen järjestämille elintarvikevalvontaa koskeville koulutuspäiville. 2.17. Laki ja säädösperusteet Elintarvikelaki (23/2006) EY:n yleinen elintarvikehygienia-asetus (852/2004) EY:n eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus (853/2004) EY:n asetus rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (882/2004) Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta (28/2009) Maa- ja metsätalousministeriön antama asetus ensisaapumistoiminnasta (118/2006) EY:n salmonellaa koskeva erityistakuuasetus (1688/2005) Asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (664/2006) Elintarvikevalvonta-asetus (321/2006) Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus (EY) N:o (854/2004) STM:n asetus elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä leviävien ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisestä (251/2007) Valtioneuvoston asetus elintarvikelain ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekevistä laboratorioista (1174/2006) Valvontasuunnitelma-asetus (665/2006) Yleinen elintarvikevalvonta-asetus (EY) N:o178/2002 Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Eviran ohje (10501/1) 12
3 KULUTTAJATURVALLISUUDEN VALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2014 3.1. Johdanto Kuluttajaturvallisuuden valvontaa tehdään kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista aiheutuvien terveys- ja omaisuusvaarojen ehkäisemiseksi. Valvontaa tehdään Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) mukaan. Lakia sovelletaan kulutustavaroihin ja kuluttajapalveluksiin siltä osin kuin niiden aiheuttamien terveys- ja omaisuusvaarojen ehkäisemisestä ei muussa lainsäädännössä ole säännöksiä, joissa edellytetään vähintään samaa turvallisuustasoa (KuTuL 2 ). Kuntien valvontaviranomaiset huolehtivat paikallisten palveluiden turvallisuuden valvonnasta. Tämä sisältää säännöllisiä, riskinarvioinnin perusteella tapahtuvia tarkastuksia, valvontaprojekteihin osallistumista, ilmoitusten käsittelyä ja muuta valvontaa tukevaa työtä. Kulutustavaroiden turvallisuuden valvontaa suoritetaan pääosin Turvallisuus ja kemikaaliviraston (Tukes) ja Tullin toimesta. Kuntatasolla on tarkoituksenmukaista valvoa myös kosmetiikan, lelujen ja kynttilätuotteiden paikallista valmistusta. Tarvittaessa Tukes pyytää kuntien apua näytteenottoon ja myynnistä poistettavien tavaroiden jälkivalvontaan sekä kiireellisiin valtakunnallisiin valvontatehtäviin. 3.2. Tarkastusten määrittely ja ohjeistus Tarkastuksen määrittely a) Ennalta sovittu ns. tavanomainen tarkastus kohdistuu kuluttajapalvelun turvallisuuden ja/tai kulutustavaroiden turvallisuuden tarkastamiseen valmistus-, maahantuonti- tai myyntipaikalla. Kuluttajapalveluiden turvallisuuden tarkastamiseen liittyy tarkastuksen ajankohdan sopiminen, toiminnanharjoittajan turvallisuusasiakirjaan/-suunnitelmiin tutustuminen ennakolta ja kohteen tarkastaminen. Kohteen tarkastus sisältää mm. palvelun suorittamiseen käytettävien varusteiden ja tilojen turvallisuuden tarkastamisen, keskustelua toiminnanharjoittajan ja mahdollisuuksien mukaan myös henkilöstön kanssa ja tarvittaessa palvelun suorittamisen seuraamista todellisilla suorituspaikoilla. b) Jälkivalvontaan liittyvä tarkastus, joka voi olla ennakolta sovittu tai ennalta ilmoittamaton esim. uimahallin uinninvalvonnan tosiasiallisen toteutuksen toteamiseksi. Jälkitarkastus voi olla myös esim. turvallisuusasiakirjan pyytäminen nähtäväksi, jos siinä on ollut puutteita. c) Ennalta ilmoittamaton tarkastus, joka voi olla esim. kuluttajan tekemässä ilmoituksessa mainitun turvallisuuspuutteen toteamiseksi. Lainsäädännöllinen ohjeistus Suoritettaessa tuoteturvallisuusvalvontaa noudatetaan seuraavia tarkastuksia ohjeistavia lain kohtia: Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuudesta (920/2011) 17: Valvontaviranomaisella on oikeus päästä alueelle, huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tehdyistä tarkastuksista tulee viipymättä laatia tarkastuskertomus. Tarkastuskertomus on annettava tiedoksi tarkastuksen kohteelle ja mahdollisille muille asianosaisille, sekä tarvittaessa myös Tukesiin 13
Muu ohjeistus Tarkempia tarkastuksella tarkastettavia ja huomioitavia osioita löytyy eri kuluttajapalvelusten ja kulutustavaroiden tarkastamiseen laadituista ohjeista. Tarkastusohjeiden lisäksi käytetään apuna Kuluttajaviraston laatimia valvontaohjeita ja tarkastuslistoja. 3.3. Valvontakohteet, tarkastustiheys, valvonnan kohdentaminen ja projekteihin osallistuminen Valvontaa kohdennetaan lasten, nuorten ja ikääntyneiden henkilöiden turvallisuuteen, koska he eivät voi vaikuttaa ympäristöönsä, eivätkä tunne ja hallitse erilaisia riskejä. Tuoteturvallisuusvalvonnan valvontakriteeristö on uusittu vuonna 2006 (Dnro 2006/52/1245). Kuluttajavirasto antaa ohjeen kunnallisen tuoteturvallisuusvalvonnan vähimmäisresurssitarpeen määrittelemiseksi. Valvontakriteeristö on kolmiosainen menetelmä, joka ottaa erikseen huomioon 1) painopistealueiden valvonnan 2) muiden kuin painopistealueiden valvonnan ja muun tuoteturvallisuusvalvontaa tukevan työn 3) hallinnollisten töiden vaatiman työajan. Tuoteturvallisuusvalvonnan vähimmäisresurssitarve Valvontayksikön vähimmäisresurssitarve muodostuu kolmesta osa-alueesta: 1) Painopistealueiden kohteiden valvontatarve, joka perustuu kohteiden lukumäärään valvontayksikössä ja liitteenä olevan taulukon mukaisiin tarkastustiheyksiin ja -aikoihin. Liite 2 2) Muiden kuin painopistealueiden kohteiden valvontatarve ja muu tuoteturvallisuusvalvontaa tukeva työ lasketaan valvontayksikön asukasluvun perusteella tarve 1 htv / 200 000 asukasta. 3) Hallinnollinen työ kiinteä määrä jokaiselle valvontayksikölle, 10 htpv. Resurssien ja riskinarvioinnin perusteella laadittu valvontasuunnitelma vuodella 2014 1) Painopistealueiden kohteiden valvonta Laskettelukeskukset Ohjelmapalveluyritykset Kuntosalit Ratsastustallit Leikkikentät Uimahalli,/kylpylät /vastaavat Talviuintipaikat Yleisötilaisuudet a) Ympäristöterveydenhuolto osallistuu vuonna 2014 aluehallintoviraston organisoimaan projektiin: talvikauteen ajoittuvan ohjelmapalveluiden turvallisuus, tammi-huhtikuu b) Valtakunnallinen projekti vuonna 2014 on: lähiliikuntapaikkojen turvallisuus, kesä -syyskuu 14
2) Hallinnollinen työ Hallinnolliselle työlle on arvioitu 10 htpv 3.4. Suunnitelma kuluttajaturvallisuusvalvonnan resurssien käytöstä vuonna 2014 Tuoteturvallisuuteen käytettävä työaika vuonna 2014 Laskennallinen Suunniteltu htpv Painopistealueiden kohteiden valvontatarve valvontayksikössä 96 65 Muiden kuin painopistealueiden valvontatarve ja muu tuoteturvallisuusvalvontaa tukeva työ Tunturi - Lapin ympäristöterveydenhuollon asukasluvun 19 500 mukaan 21 15 Kiinteä hallinnollisen työn osuus 30 30 147 120 Muiden kuin painopistealueiden kohteiden valvontaan ja muuhun tuoteturvallisuusvalvontaa tukevaan työhön resurssitarpeeksi on määritelty 1 henkilötyövuosi (htv)/200 000 asukasta. Resurssitarve Tunturi L apin ympäristöterveydenhuollon alueella on: 1htv/200 000 x 19 500 = 0,098 htv (1htv on 220 htpv) Henkilötyöpäivinä (htpv) tämä on 0,098 x 220 = 21,45 htpv Painopistealueiden kohteiden lukumäärän, valvontayksikön asukasluvun ja hallinnollisen työn vaatiman kiinteän osuuden avulla saadaan laskettua valvontayksikön tuoteturvallisuusvalvontaan tarvitsema vähimmäisresurssimäärä, ts. valvontaan tarvittava työaika henkilötyöpäivinä. Tilanne valvontayksikössä katsotaan kriittiseksi jos valvontaa tehdään alle puolet vähimmäistarpeesta (toteutumaluku < 0,5). Uusittu kunnallisen tuoteturvallisuusvalvonnan valvontakriteeristö on otettu käyttöön ensimmäisen kerran laadittaessa vuoden 2007 valvontasuunnitelmaa. Tämän jälkeen valvontakriteeristön menettelytavat ovat voimassa paitsi valvontasuunnitelmien laadinnassa myös valvontasuunnitelmien toteutumisen arvioinnissa sekä tuoteturvallisuusvalvonnan tietojen keruussa. 3.5. Kuluttajien ja yrittäjien tietotason nostaminen Tarkastuksilla jaetaan tietoa tuotteiden ja palveluiden turvallisuudesta niin kirjallisesti kuin suullisestikin. Projekteista ja niiden tuloksista tiedotetaan harkinnan mukaan maakunta- ja paikallislehtien toimittajille. 3.6. Valvonnasta perittävät maksut Valvontayksikkö voi periä tekemästään valvonnasta maksuja riippumatta siitä, suuntautuuko tarkastuskäynti painopistealueelle vai muuhun riskinarvioinnin perusteella tarkastettavaksi valittuun kohteeseen. Maksun periminen edellyttää, että tarkastukset on ennalta suunniteltu valvontayksikön valvontasuunnitelmassa ja tarkastustyyppi on taksoitettu (päätös) korkeintaan tarkastuksesta 15
aiheutuvien kustannusten suuruiseksi. Koska valvontaprojektit suunnitellaan etukäteen ja kirjataan valvontasuunnitelmaan, on projekteihin sisältyvistä tarkastuksista mahdollista periä maksu. Jos valvontaprojekti tulee taulukon mukaisten (painopistealueet) tarkastusten lisäksi, ts. edellisenä vuonna on tehty tarkastus ja kohde ei edellyttäisi projektin toteutusvuonna uutta tarkastusta, voidaan projekti siitä huolimatta toteuttaa maksullisena ja pitää pitempi tauko tarkastuskäynneissä projektin jälkeen. Useimmissa tapauksissa valvontaprojekti sulautuu helposti säännöllisten tarkastusten joukkoon, ja valvontaprojekti voi joissain tapauksissa toimia myös kohteiden jälkivalvontana. Valvontayksikkö ratkaisee viime kädessä itse, periikö se valvontaprojektiin sisältyvistä tarkastuksista maksun. Maksun perimiselle ei kuitenkaan ole valvontakriteeristöstä johtuvaa estettä. 3.7. Erityistilanteet Erityistilannesuunnitelma päivitetään vastaamaan Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuollon aluetta. 3.8. Suunnitelman toteutumisen arviointi ja raportointi Valvontayksikössä vuosittain suoritetut tarkastukset ja toimenpiteet sekä panostus tuoteturvallisuusvalvontaan raportoidaan tuoteturvallisuusvalvonnan tietojenkeruulomakkeistolla. Tukesin ja Aluehallintoviraston projekteista raportoidaan projektin ohjeistuksessa mainitulla tavalla. Valvontasuunnitelman vuosittaisessa raportoinnissa käsitellään seuraavat asiat: - Miten valvontakohteiden tuntemus on kehittynyt - Onko suoritettu valvonta kohdistunut riskinarvioinnin perusteella keskeisille alueille - Miten vuoden aikana suoritettu valvonta on vastannut laskennallista työajan tarvetta ja työajan käyttösuunnitelmaa - Miten valvontaa suorittavien viranhaltijoiden ammattitaitoa on kehitetty Valvontasuunnitelma ja sen toteutumisen arviointi käsitellään ympäristöterveydenhuollonjaostossa ja raportoidaan Lapin aluehallintovirastolle. Valvonnan toteutumista arvioidaan myös tuoteturvallisuusvalvonnan tasoarvioinnilla. Aluehallintovirasto suorittaa tasoarvioinnin valvontayksikön toimittamien tuoteturvallisuusvalvonnan tietojen keruulomakkeiden ja Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesin valmisteleman ohjeasiakirjan perusteella. 3.9. Laki ja säädösperusteet Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) Valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004) Kuluttajaviraston ohjeet kunnan kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelman laatimiseksi; Kuluttajaviraston julkaisusarja 9/2004 Kunnallisen kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontakriteeristö; Kuluttajaviraston julkaisusarja 2/2006 Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (suunnitelma-asetus) (665/2006) Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2014 16
4 TERVEYDENSUOJELUN VALVONTASUUNNITELMA VUODELLE 2014 4.1. Yleistä Terveydensuojelulain tarkoitus ja tehtävä Terveydensuojelulain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää väestön ja yksilön terveyttä. Lain tavoitteena on myös ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa terveyshaittaa. Terveydensuojelulain mukaan päävastuu terveydensuojelun toteuttamisesta on kunnilla. 4.2. Valvontaohjelman sisältö Toimialakohtaisen valvontaohjelman sisällön määrittelevät sekä terveydensuojelulaki että Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista. Terveydensuojelulain muutos (285/2006) 4.3. Suunnitelmallisuuden ja valvontaohjelman tavoitteet Tavoitteena on lisätä ympäristöterveydenhuollon lakien edellyttämän kunnallisen valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua velvoittamalla kunta laatimaan valvontasuunnitelma valvonnan toimeenpanemiseksi. 4.4. Suunnitelman ja valvonnan luonteesta Kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän säännöllisen ja suunnitelmallisen valvonnan lisäksi on huomioitava muu kunnan tehtävänä oleva terveydensuojelulain tarkoittama valvonta ja siihen varattavat henkilöresurssit ja työaika. Tällaista muuta valvontaa, mikä ei vaadi säännöllisyyttä, ovat erilaiset suunnitelmaan sisältymättömät yllättävät valvontatapaukset, asumisterveyteen liittyvät tarkastukset ja mittaukset, epidemiaselvitykset, asiakkaiden valitukset sekä näihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet. Myös toimiminen terveydensuojeluasioiden asiantuntijana, neuvojana ja ohjaajana sekä toiminnan kehittäminen ja erilaiset raportointitehtävät vaativat voimavaroja. Terveydensuojelulain 8 :ssä määriteltyihin erityistilanteisiin varautumiseen ennakolta yhdessä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa tulee varata riittävästi aikaa. Resurssien turvaaminen ja jako paikallistasolla: o kaikkien toimialojen suunnitteluun ja perustarkastuksiin on varattava riittävä aika. o tehtävistä on säädetty eritasoisissa säädöksissä, mutta kaikkea valvontaa on suunniteltava ja tehtävä. o kokemukseen ja riskinarviointiin perustuen mm. tarkastuksiin ja erityistilanteisiin varataan tarvittava aika. o ilmoitusten, valitusten ja toimenpidepyyntöjen johdosta tehtäviin valvonnan tarkastuksiin varataan tarvittava aika. 4.5. Tarkastukset ja niiden sisältö Terveydensuojelulain mukaisen valvontatarkastuksen tavoitteena on selvittää terveysvaaran tai haitan esiintyminen, eli aiheutuuko toiminnasta terveyshaittaa tai esiintyykö sellaisia tekijöitä ja olosuhteita, joiden vuoksi terveyshaitta voi syntyä ja antaa haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarpeelliset määräykset ja ohjeet. Tarkastukseen liittyy tavallisesti aistinvaraista 17
tarkastelua ja arviointia sekä usein mittauksia ja mahdollisesti näytteenottoa jatkotutkimuksia varten. 4.6. Kohteen tarkastukseen kuuluu Tarkastukseen valmistautuminen ja asiakirjoihin tutustuminen valvontakohdetta koskevat asiapaperit ja mahdolliset lupaehdot mahdolliset valvontakohteelle annetut huomautukset tai määräykset valvontakohteesta otettujen viranomaisnäytteiden tutkimustulokset mahdolliset edellisen tarkastuksen jälkeen kirjatut valitukset tms. Tarkastus, jonka sisältöön vaikuttavat kohde ja siellä harjoitettava toiminta harjoitettavien toimintojen tarkastus: onko toiminta myönnetyn luvan mukaista tilojen tarkastus: mm. tilojen, laitteiden ja välineiden kunnon sekä puhtauden havainnointi toimintatapojen tarkastus: henkilökunnan työskentelytapojen ja mahdollisten riskein arviointi henkilökuntaa koskevien vaatimusten toteuttaminen, mm. talous- ja allasvesihygieenisen osaamisen osoittavat todistukset Valvontakohteen tarkastuksessa voidaan kohteen eri osa-alueiden tarkastukset tehdä useammalla tarkastuskerralla, mutta pääsääntöisesti kaikkia toimintaan kuuluvia osa-alueita tarkastetaan valvontasuunnitelmaan kuuluvan tarkastuksen yhteydessä. 4.7. Tarkastuksesta suoritettava dokumentin kirjoittaminen Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista kirjoitetaan aina tarkastuskertomus. Tarkastuskertomus tai pöytäkirja kirjoitetaan joko suoraan kohteessa tai lähetetään myöhemmin mahdollisimman pian viimeistään kahden viikon kuluttua postitse. Tarkastuskertomukseen kirjataan tarkastusajankohta, tarkastuksen suorittaja ja läsnäolijat, tarkastuksen toteuttamistapa, tarkastuksen osa-alueet, keskeiset havainnot, toimenpiteet ja sovelletut ohjeet. 4.8. Valvontakohteiden riskinarviointi, riskiluokitus ja tarkastustiheys Terveydensuojelulain mukaiset, suunnitelmallisen valvonnan kohteet jaetaan kolmeen riskiluokkaan, joiden perusteella määrittyy valvontakohdetyypin yleinen tarkastustiheys. Tarkastustiheyden määrittely lähtee siitä oletuksesta, että kohde on jo toimiva ja sen toimintatavat tunnetaan. Uuden kohteen osalta tarvitaan usein ilmoitus- tai hyväksymisprosessiin liittyvä tarkastus, minkä pohjalta määräytyy myöhempi valvontatiheys, ellei kyseessä ole lyhytaikainen ilmoitusvelvollinen toiminta, jolle ei tarvitse määritellä myöhempää valvontaa. Kunnan valvontasuunnitelmaan tarvitaan kohdekohtainen riskinarviointi ja sen perusteella määräytyvä kohdekohtainen tarkastustiheys. Riskinarviointi perustuu toiminnan aiheuttamiin terveysuhkiin tai valvottavan tilan olosuhteisiin, joista voi aiheutua terveyshaittaa. Terveydensuojelulaissa on otettu erilaisten toimintojen ja huoneistojen osalta riskit huomioon siten, että luetellut toiminnat ja huoneistot on saatettu ilmoituksenvaraisuuden piiriin (TsL 13 ) ja talousvettä toimittavat laitokset luvanvaraisuuden piiriin (TsL 18 ). Vertailtaessa erilaisten toimintojen riskejä on arvioinnissa tarkasteltava ainakin seuraavia seikkoja, joilla on kohdekohtaista vaikutusta riskien toteutumiseen, niiden hallintaan ja valvontaviranomaisten tekemän valvonnan tarkastustiheyteen. 18
Merkittäviä tekijöitä riskinarvioinnin kannalta ovat Altistuvien ihmisten määrä ja (erityis) ryhmä (lapset, nuoret, vammaiset, sairaat) Altistavan tekijän määrittely (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) Altistuksen kesto ja/tai toistuvuus (vakituinen tai tilapäinen oleskelu) Esim. ajallinen altistusaika: 1 tunti 24 tuntia, kerran kuukaudessa, 5 kertaa päivässä. Tarkastustiheyden määrittelyn muut perusteet Erityiskohde, johon ei ole olemassa valvonnan ohjetta tai käytäntöä Toiminnanharjoittajan asiantuntemus ja toimintatavat (hygieniatuntemus, omavalvonta tai käyttötarkkailu, aiemmat ongelmat, yleinen asennoituminen, piittaamattomuus ym.) Huoneiston tai tilan olosuhteet, rakenteet ja kalusto (varustelutaso, rakenteiden kunto ym.) 4.9. Tarkastukseen käytettävä aika Valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan arvioimiseksi tulee ottaa huomioon ainakin tarkastuksen tarkoitus, tarkastuksen valmistelu, tarkastuksen sisältö sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Yhteen tarkastukseen olisi valvontasuunnitelmassa varattava aikaa vähintään kaksi tuntia, mutta vaativammat kohteet vaativat jopa yhden tai useamman henkilötyöpäivän. Liite 3 4.10. Näytteenotto Näytteenoton tarpeen arviointi Terveydensuojelun valvonnassa tukeudutaan usein näytteenottoon ja näytteiden analysointiin laboratorioissa. Viranomaisnäytteet tutkitaan talous- ja uimaveden osalta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran terveydensuojelulain (763/1994) nojalla hyväksymässä AHMA ympäristö Oy:n Rovaniemen laboratoriossa. Asumisterveyteen liittyvät näytteet tutkitaan pääosin Työterveyslaitoksen laboratoriossa Oulussa tai muussa Eviran hyväksymässä laboratoriossa. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät osin varsin tarkasti tarvittavat näytemäärät ja näytteistä tehtävät analyysit. Talousvesi ja uimavesi Talousveden laatuvaatimukset ja näytteenotto on määritelty seuraavissa säädöksissä: STM asetus (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista STM asetus (401/2001) pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista Vesihuoltolaitosten näytteenottosuunnitelmat on kirjattu vesihuoltolaitosten valvontatutkimusohjelmiin. Viranomaisnäytteet ottaa suurimmaksi osaksi AHMA ympäristö Oy toiminnanharjoittajien ja laboratorion välisellä sopimuksella. Uimavesien laatuvaatimukset ja näytteenotto on määritelty seuraavissa säädöksissä: Allasvedet 19
STM asetus (315/2002) uimahallien ja kylpylöiden allasveden valvontatutkimuksista ja laatuvaatimuksista Uimarantavedet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (2006/7/EY) uimaveden laadun hallinnasta. Pienten uimarantojen osalta otetaan vesinäytteet osaksi tarveperusteisesti. Sisäilmanäytteet Sisäilmanäytteitä otetaan joko itse tai toimijaa edellytetään ottamaan näytteitä tarkastuksen yhteydessä. Nämä näytteenotot tulee suorittaa terveydensuojelulain mukaisesti käyttämällä hyväksyttyjä ulkopuolisia asiantuntijoita. Muut näytteet terveysvalvonnassa Muu suunnitelmalliseen valvontaan liittyvä näytteenotto voidaan kohdistaa tarpeen mukaan esimerkiksi valvontakohteen siivoustoiminnan omavalvonnan toimivuuden ja oman siivoustoiminnan tehokkuuden tarkistamiseen puhtausnäyttein. Puhtausnäytteet kuten: saunojen, pesutilojen, wc-tilojen parturi-kampaamojen (välineet) kauneushoitoloiden ja muiden ihonkäsittelyhuoneistojen (välineet, tekstiilit) Valvonta näytteenoton yhteydessä Näytteenotto on vain näytteenottoa, ellei samassa yhteydessä tehdä tarkastusta, josta voidaan tehdä tarkastuspöytäkirja. Tarkastus voi siis pitää sisällään näytteenoton, mutta pelkkä näytteenotto ilman muita valvontatoimia ei ole tässä ohjelmassa tarkoitettu tarkastus. 4.11. Terveydensuojelun painopistealueet 2014 terveydensuojelun valvontakohteiden selvittämien suunnitelmallisen valvonnan käynnistäminen koko laajuudessaan päiväkodit ja muut lapsille tarkoitetut hoitopaikat koulut, oppilaitokset majoitushuoneistoista hotellit ja pienten vesilaitosten erityistilanne valmius 4.12. Varautuminen erityistilanteisiin Erityistilannesuunnitelma päivitetään vastaamaan Tunturi Lapin ympäristöterveydenhuollon aluetta. 4.13. Koulutus Ympäristöterveyden henkilökunta pyrkii osallistumaan koulutuspäiville, jotka koskevat talousvesiä 20