Pyhän Ristin kappeli
Tässä kappelissa kaikki turha on riisuttu pois. Jäljelle jää se, mikä on olennaista: mitä sinä olit, mitä minä olen, mitä Hän on. Surunkin keskellä tuntuu kuin olo kevenisi. Kasvavan kaupungin leposija Turun hautausmaa perustettiin kaupungin ulkopuolelle Skanssin malmille 1807. Alueen laajuus oli puolitoista hehtaaria. Vuonna 1877 sinne rakennettiin siunauskappeli. Se palveli kaupunkilaisia vuoteen 1941 asti, jolloin valmistui arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema Ylösnousemuskappeli. Kaupungin asukasluku kasvoi. 1900-luvulla hautausmaata laajennettiin neljä kertaa. Viimeisin alueliitos vuonna 1965 teki siitä kuudenkymmenen hehtaarin laajuisen. Ylösnousemuskappelin rinnalle tarvittiin toinen siunauskappeli. Arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema Pyhän Ristin kappeli valmistui 1967 aiemman hautausmaan eteläpuolelle uuden laajennusalueen liittymäkohtaan. Betonikapina 1960-luvulla maaseudun väki muutti kaupunkeihin, lähiöitä alettiin rakentaa. Vielä 1950-luvulla betonia vierastettiin asuntorakentamisessa, mutta nyt sitä kehitettiin elementeiksi. Laatikkomaisten asuntojen suurteollisuus ei suosinut arkkitehtien luovuutta. Kirkkoarkkitehtuurista tuli luovan suunnittelun kenttä. Nuori suunnittelijapolvi pyrki betonia käyttämällä irti aiemmista tyyli-ihanteista. Materiaalin mahdollisuuksia kokeiltiin ahkerasti kirkkorakennuksissa. Se herätti kiistoja seurakunnissa: oliko betonikirkko karun juhlava vai arkipäiväisen ruma?
Ikivihreän keskellä Laajan nurmikentän päässä kohoaa korkea risti, jossa on lyhyt ylähaara. Poikkihaarat tuntuvat avautuneen kuin käsivarret vastaanottamaan tulijoita. Kentän toisessa päässä lepää kulmikas harmaa rakennus. Sitä ympäröivät muhkuraiset vuorimännyt ja sisäpihojen ikivihreät alppiruusut. Pohjoispuolen rinne on pengerretty matalin betonimuurein. Pyhän Ristin kappeli on rakennettu betonista. Kaksitasoinen rakennus käsittää kolme siunauskappelia. Yläkerroksen suureen kappeliin mahtuu 160 saattovierasta ja pieneen 60. Tuhkauurna luovutetaan omaisille erillisessä uurnakappelissa. Pohjakerroksessa on pieni alakappeli. Alakerrassa on myös krematorio ja teknisiä tiloja.
Helmi syvyydestä Kappelien eteisaulaan saavutaan pitkien betonikatosten kattamia käytäviä pitkin. Katoksia kannattelee pylväsrivi. Pelkistetyn aulan seinällä lieriönmuotoinen kello muistuttaa ajan kulumisesta. Kromiteräksisen kellon taulussa ei ole numeroita, vaan se on jaettu kahteentoista sektoriin. Aulassa on kuvanveistäjä Essi Renvallin pronssiveistos De profundis, syvyydestä. Psalmi 130, matkalaulu, alkaa sanoin: Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Renvallin veistos henkii psalmin luottavaista jatkoa. Teos kuvaa kättä pitelemässä simpukkaa, johon kätkeytyy helmi. Ihminen lepää Luojansa kädessä matkansa päätyttyä. Karun kauneus Kappelisalien rakennusaineksina ovat betoni ja valo. Luonnonvalo tulvii sisälle suurista ikkunaseinistä ja katonrajan ikkunariveistä sekä siivilöityy kattoikkunoista. Valo saa betonin eloon. Lattiassa ja seinillä suorakaiteen muotoiset betonielementit toistuvat rytmisesti. Paikoin niiden rytmiä vaihdellaan. Laatat on mitoitettu ja valmistettu kappelitiloja varten. Saarnatuoli on monoliitti, yhdeksi betonikappaleeksi valettu, samoin alttari. Penkkien jalat ovat betonia. Suuren kappelin urkuparven kaiteessa näkyvät sahalautamuotin valujäljet. Muuta materiaalia on niukasti. Penkit ovat tammea. Alttarin koristeet ovat yksinkertaisia: tummennettu pronssiristi, jossa on lyhyt ylähaara, ja hopeiset kynttilänjalat. Uruissa näkyy metallien lisäksi puupintaa. Alttarin edessä sijaitsee katafalkki, arkun paikka. Arkku nostetaan paikalleen hydraulisella katafalkkihissillä.
Kappeli on äärimmäisen askeettinen, karu. Se toteuttaa betoniharkkojen askeettista estetiikkaa, koruttomuuden kauneusarvoja. Yksinkertaisuus ja tyhjyys luovat tilaa ajattelulle ja pyhyydelle. Tila on vastakohta elämysten ja tavaroiden ahnehtimiselle. Niukkuuden taide Arkkitehti, taiteilijaprofessori Pekka Pitkänen on tunnettu modernisti ja minimalisti. Minimalismi pyrkii niukkuuden taiteeseen tunnuslauseenaan Vähemmän on enemmän. Pyhän Ristin kappelissa, kuten Pitkäsen muissakin rakennuksissa, ovat keskeisiä geometriset muodot ja niiden keskinäiset suhteet. Pitkäsen suunnittelemia ovat Turussa muun muassa Pallivahan ja Hirvensalon kirkot, Åbo Akademin ylioppilaskunnan asuntolarakennus Domus Aboensis ja Suikkilan keskeinen asuinalue.
Neljä soitinta Suuren kappelin urkuparvella urkupillit näkyvät kapeina jonoina. Erikoinen ulkoasu on Pekka Pitkäsen suunnittelema. Urut on valmistanut Kangasalan Urkutehdas 1967. Soittimen uudelleenäänityksen teki ruotsalainen Krischer Intonation vuonna 2010. Pienen kappelin urut on sijoitettu salin seinustalle. Nekin on hankittu Kangasalan Urkutehtaalta 1967. Urkurakentamo Veikko Virtanen laajensi niitä 1989. Alakappelissa on sähkösoitin vuodelta 1998. Kappelin kellotapuli sijaitsee viereisellä mäellä. Saattokellojen ääni kantautuu laajan kirkkomaa-alueen ylitse.
2 1 5 6 8 7 4 3 Pohjapiirros Pyhän Ristin kappeli on moderni betonikompleksi, jossa on kolme siunauskappelia ja krematorio. Vihitty käyttöön 1967. Suunnitellut arkkitehti Pekka Pitkänen. 1 Aula 2 Suuri kappeli 3 Pieni kappeli 4 Omaisten lepohuone 5 Seppelehalli 6 Sakaristo 7 Urkurin huone 8 Uurnakappeli Esteetön pääsy pyörätuolilla Rakennuksessa on induktiosilmukka Pyhän Ristin kappeli Skarppakullantie 2, 20720 Turku Lue lisää Pyhän Ristin kappelista: www.turunseurakunnat.fi Teksti: Tytti Issakainen Kuvat: Timo Jakonen Ulkoasu: Erkki Kiiski Paino: Jaakkoo-Taara Oy