IIIUBVII VALIOKUNNAT S / A^A SL^/6L0ö6<vp. g-, G. 2oo

EDUSKUNTA ASIAKIRJAVIHKO IIIUBVII VALIOKUNNAT S / A^A SL^/6L0ö6<vp g-, G. 2oo

VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTB 08.06.2006 DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 229/2005 vp laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta Saapunut: Lausuntoa varten Mietintövk: HaV Lähettäjä: Täysistunto Lähetyspvm: 07.02.2006 Saapumispvm: 08.02.2006 Tilakoodi: Käsittely päättynyt Lopputoimi: PeVL 24/2006 vp Lopputoim.pvm: 08.06.2006 08.06.2006 Lausunto lähetetty HaV 08.06.2006 Valmistunut 08.06.2006 Yks i tyi skohtainen käsittely 08.06.2006 Käsittely Yleiskeskustelu 10.03.2006 Valmistava keskustelu 10.03.2006 Käsittely Asiantuntijakuulemisen päättäminen 08.03.2006 Käsittely Kirjallinen lausunto merk. saapuneeksi lausunto 08.03.2006 Asiantuntijoiden kuuleminen -lainsäädäntöneuvos Terhi Lehtonen sisäasiainministeriö (K) - professori Mikael Hiden - professori Olli Mäenpää - professori Kaarlo Tuori 09.02.2006 Asian ilmoittaminen Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) 08.02.2006 Kirjaus Saap. lausuntoa varten PeVL 24/2006 vp PeVL 24/2006 vp lausuntoluonnos oikeusministeriön (K ) (K kirjallinen

OIKEUSMINISTERIÖ Lainvalmisteluosasto Julkisoikeuden yksikkö Erityisasiantuntija Marietta Keravuori-Rusanen LAUSUNTO 7.3.2006 Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS LAEIKSI REKISTERIHALLINTOLAIN JA ERÄIDEN MAISTRAATIN TOIMIVALLAN MÄÄRÄYTYMISTÄ KOSKEVIA SÄÄNNÖKSIÄ SISÄLTÄVIEN LAKIEN MUUTTAMISESTA (HE 229/2005 vp) 1. Yleistä Oikeusministeriö pitää maistraattien työmäärien tasaamista ja tiettyjen tehtävien keskittämistä niiden hoitamiseen erikoistuviin maistraatteihin sinänsä kannatettavina tavoitteina. Oikeusministeriö on antanut sisäasiainministeriölle lausuntonsa otsikossa tarkoitetusta hallituksen esitysluonnoksesta sekä sen taustalla olevasta maistraattien erikoistumista selvittäneen sisäasiainministeriön työryhmän raportista. Esityksessä on pääosin otettu huomioon oikeusministeriön lausunnoissa esitetyt näkökohdat maistraateille kuuluvien tehtävien siirtämisen oikeudellisista perusteista. Oikeusministeriö on pitänyt tärkeänä, että maistraattien toimivaltaa ja tehtäviä koskevat perusratkaisut käyvät ilmi laista. 2. Ehdotus rekisterihallintolain muuttamisesta Perustuslain 119 :n mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista tulee säätää lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla tarkoitetaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia (HE 1/1998 vp, s. 174/11). Maistraattien tehtävistä ehdotetaan otettavaksi yleispiirteiset säännökset rekisterihallintolain 3 :ään. Lakiehdotuksen 4 :n mukaan väestörekisterikeskuksen ja maistraatin tehtävistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Selvyyden vuoksi valtuutussäännös saattaisi olla asianmukaista muotoilla koskemaan väestörekisterikeskuksen ja maistraatin tehtävien "hoitamista" tai "järjestämistä". y:\eduskuntalaus\he 229.05 PeV

Käyntiosoite Eteläesplanadi 10 HELSINKI Postiosoite PL 25 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) 160 03 Telekopio (09) 1606 7730 Sähköposti osoite kirjaamo.o m@om.fi 2(2) Ehdotetun 3 :n 1 momentin mukaan sisäasiainministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset maistraattien toimialueista, sijaintipaikasta ja maistraatin yksiköistä. Lääninhallitus päättäisi maistraatin nimen. Kun otetaan huomioon perustuslain 80 :n esitöistä ilmenevät asetuksenantovallan jakoa koskevat yleiset periaatteet ja se, että maistraatit käsittelevät myös muiden ministeriöiden hallinnonalaan kuuluvia asioita, asetuksenantovaltuus olisi oikeusministeriön käsityksen mukaan perusteltua osoittaa valtioneuvostolle. Myös maistraatin nimestä saattaisi olla erityisesti nimi-käytännön yhdenmukaisuuden vuoksi asianmukaista säätää asetuksella. Lakiehdotuksen 4 :n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää "virkojen kelpoisuusvaatimuksista". Valtion virkamieslaki (750/1994) sisältää säännökset virkoja koskevista yleisistä kelpoisuusvaatimuksista. Virkamieslain 8 :n 2 momentin mukaan virkaan vaadittavista tutkinnoista ja muista vastaavista kelpoisuusvaatimuksista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella, jos se on asianomaisen virkaan kuuluvien tehtävin hoitamiseksi perusteltua eikä niistä ole säädetty laissa. Valtuutus olisikin asianmukaisinta poistaa lakiehdotuksesta. 3. Nimilain, perintökaaren ja isyyslain muuttamista koskevat lakiehdotukset Sukunimen muuttamista ja perukirjan osakastietojen vahvistamista koskevissa asioissa ei ole kysymys sellaisista perusoikeuskytkentäisistä tai yksilön oikeusaseman kannalta merkityksellisistä asioista, joita koskevalta toimivaltasääntelyltä olisi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioon ottaen edellytettävä erityistä täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta (esim. PeVL 21/2001 vp, PeVL 47/2001 vp, PeVL 45/2001 vp ja PeVL 7/2001 vp). Nimilakia saattaisi olla kuitenkin tarpeen täydentää maininnalla siitä, että keskittämisen tai erikoistumisen kohteena oleva maistraatti olisi toimivaltainen myös ratkaisemaan sukunimen muuttamista koskevan asian. Isyyden tunnustamisen hyväksymisellä on sen sijaan erityisesti lapsen oikeusasemaan kohdistuvia merkityksellisiä oikeusvaikutuksia. Sanottua perustaa vasten ei ole ongelmatonta, että hyväksymiseen toimivaltainen viranomainen jäisi asetuksella määriteltäväksi. Tässä yhteydessä merkitystä voitaneen antaa kuitenkin sille, että isyyden vahvistaminen maistraatin hyväksymällä tunnustamisella on rutiiniluontoinen toimenpide, koska lastenvalvoja on jo hankkinut asiassa tarvittavan selvityksen. Tehtävän siirron ei siten ole katsottava muodostuvan hakijan oikeusturvan kannalta ongelmalliseksi, koska isyyden vahvistamista hakevat asioisivat vastaisuudessakin lastenvalvojan kanssa, jonka toimivalta määräytyy alueellisesti.

SISÄASIAINMINISTERIÖ MUISTIO HE 229/2005 vp Alueiden ja hallinnon kehittämisosasto 7.3.2006 Telif / ^SPbh vf J3 ^ Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAEIKSI REKISTERIHALLINTOLAIN JA ERÄIDEN MAISTRAATIN TOIMIVALLAN MÄÄRÄYTYMISTÄ KOSKEVIA SÄÄNNÖKSIÄ SISÄLTÄVIEN LAKIEN MUUTTAMISESTA (HE 229/2005 vp) Yleistä Hallituksen esitykseen sisältyvät rekisterihallintolakiin ehdotettavat muutokset ovat pääosin säädösteknisiä: eräät säännökset nostetaan asetuksesta lain tasolle ja lakiin sisältyvää asetuksenantovaltuutta koskevaa säännöstä täsmennetään. Eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisella tarkoitetaan tässä esityksessä nimilakiin, isyyslakiin, perintökaareen ja kotikuntalakiin ehdotettuja muutoksia. Näiden muutosehdotusten tarkoituksena on mahdollistaa maistraattien erikoistuminen ja työn tasaaminen maistraattien kesken sekä päällekkäisen työn poistaminen eräissä maistraateille kuuluvissa tehtävissä. Tavoitteena on tehostaa maistraattien toimintaa ja edistää tasapainoista alueellista kehitystä siirtämällä eräitä tehtäviä hoidettavaksi pääkaupunkiseudun ruuhkautuneista maistraateista muualle Suomeen. Yleisemmällä tasolla esityksen tarkoituksena on omalta osaltaan toteuttaa hallituksen tavoitteita palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisessa, alueellistamisessa ja julkisen hallinnon tuottavuuden parantamisessa. Rekisterihallintolakiin ehdotetut muutokset Rekisterihallintolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sääntely vastaisi uuden perustuslain vaatimuksia. Nykyisin rekisterihallintoasetukseen sisältyvät säännökset maistraatin toimialuetta, nimeä, maistraatin sijaintipaikkaa ja palveluyksiköitä koskevasta päätösvallasta sekä Väestörekisterikeskuksen ja maistraatin johtamistoimi vallasta ja asioiden ratkaisemiseen liittyvästä toimivallasta ehdotetaan nostettavaksi lain tasolle. Lakiin sisältyvää asetuksenantovaltuutta koskevaa säännöstä tarkennettaisiin. Sisällöllisenä muutoksena ehdotetaan, että maistraatin toimipaikoista päättäisi lääninhallituksen sijasta sisäasiainministeriö. Nimilakiin, isyyslakiin, perintökaareen ja kotikuntalakiin ehdotetut muutokset Rekisterihallintolaissa säädetään maistraattien pääasiallisesta tehtävästä, joka on toimiminen väestökirjanpidon sekä muun rekisterihallinnon paikallisviranomaisena. Muista maistraatin tehtävistä ja toimivallasta säädetään erikseen kutakin tehtävää koskevassa erityislaissa. Monissa tehtävissä maistraattien keskinäinen toimivalta on perinteisesti määräytynyt alueellisesti eli sillä perusteella, minkä maistraatin toimialueella esimerkiksi hakijan tai ilmoitusvelvollisen kotikunta tai väestökirjanpitokunta on. Eräissä maistraatin tehtävissä toimivaltaa ei ole rajoitettu alueellisesti, jolloin mikä tahansa maistraatti on toimivaltainen hoitamaan asian (esimerkiksi avioliiton esteiden tutkinta).

Esityksen mukaan tehtäviä, joita olisi mahdollista siirtää maistraatista toiseen, olisivat nimenmuutoshakemusten käsittely, isyyden tunnustamisen vahvistaminen ja perukirjan osakasluettelon vahvistaminen. Lisäksi muuttoilmoituksen johdosta tehtävän merkinnän väestötietojärjestelmään saisi tehdä tietyissä tapauksissa muukin ilmoituksen vastaanottanut maistraatti kuin henkilön uuden kotikunnan maistraatti. Esitys perustuu sisäasiainministeriön asettaman, maistraattien erikoistumista ja työn tasaamista selvittäneen työryhmän ehdotukseen ja siitä saatuihin lausuntoihin. Siirrettäväksi soveltuvia tehtäviä valittaessa on ollut kriteerinä esimerkiksi se, että asian hoitamisessa ei tarvita henkilökohtaista käyntiä maistraatissa tai että asia on luonteeltaan sellainen, että päätöksen saaminen esimerkiksi odottaessa ei yleensä ole mahdollista. Nimilakiin, isyyslakiin ja perintökaareen ehdotetut muutokset on valmisteltu yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Esityksen mukaan maistraattien keskinäisen toimivallan määräytymisen perusteista niissä tehtävissä, joita olisi mahdollista siirtää käsiteltäväksi toisessa maistraatissa, säädettäisiin erikseen kutakin tehtävää koskevassa erityislaissa. Lähtökohtaisesti toimivalta voisi olla kaikilla maistraateilla (nimenmuutoshakemukset, perukirjan osakasluettelon vahvistamiset ja muuttoilmoitusten rekisteröinti tietyissä tapauksissa) tai määräytyä edelleen alueellisesti (isyyden tunnustamisen vahvistamiset). Laeissa säädettäisiin lisäksi siitä, että tietyin laissa mainituin edellytyksin tehtävä voitaisiin siirtää toiseen maistraattiin, ja siitä, että tarkempia säännöksiä tehtävien siirrosta ja tehtäväsiirtoihin osallistuvista maistraateista voitaisiin antaa sisäasiainministeriön asetuksella. Hakemukset nimen muuttamiseksi ja perukirjan osakasluettelon vahvistamiseksi voitaisiin esityksen mukaan jättää mihin tahansa maistraattiin. Muuttoilmoitukset voi jo nykyisin voimassa olevan lain mukaan jättää mihin tahansa maistraattiin. Mahdollisuus tehtävien ja toimivallan siirtämiseen maistraatista toiseen koskisi vain tarkkaan rajattua osaa maistraattien laajasta tehtäväkokonaisuudesta. Esimerkiksi nimenmuutosasioissa tehtävien ja toimivallan siirtäminen olisi esityksen mukaan mahdollista vain hakemusasioissa, joita on vuosittain noin 3 000. Nimenmuutosilmoitukset, joita on vuosittain noin 14 500, käsittelisi edelleen alueellisin perustein määräytyvä maistraatti. Asetuksenantovallan antaminen ministeriölle Lakeihin sisältyvien valtuutussäännösten mukaan tarkemmat säännökset tehtävien siirrosta sekä tehtäviä luovuttavista ja vastaanottavista maistraateista annettaisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Ehdotetuissa tehtävien siirroissa ei olisi kysymys sellaisista laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista, joissa asetuksenantovalta tulisi antaa valtioneuvostolle. Tehtäväsiirtoja suunniteltaessa on otettava huomioon sekä tehtäviä luovuttavien että niitä vastaanottavien maistraattien resurssitilanne. Asetuksenantovalta olisi tässä tapauksessa tarkoituksenmukaista antaa sisäasiainministeriölle, jossa seurataan keskitetysti kaikkien maistraattien resurssitilannetta. Näin tehtäväsiirtoja toimeenpantaessa voitaisiin joustavasti ottaa huomioon siirtoihin osallistuvien maistraattien kulloinenkin resurssitilanne ja tarvittaessa kohdentaa resursseja uudelleen. Tehtävien siirtäminen on tarkoitus toteuttaa vähitellen ja tehtäviä on tarkoitus siirtää ensisijaisesti pääkaupunkiseudun maistraateista muualla Suomessa toimiviin maistraatteihin. Esimerkkinä vastaavista voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvistä säännöksistä, joissa tehtävien ja toimivallan siirtämisestä paikallisviranomaisten välillä päätetään ministeriötasolla, voidaan mainita työsuojeluhallinnosta annetun lain (16/1993) 3 :n 2 momentti, joka lisättiin lakiin 1 päivänä heinäkuuta 2004 voimaan tulleella lailla (478/2004, HE 181/2003). Säännöksen mukaan sosiaali-ja terveysministeriö voi erityisestä toiminnan tehostamisen kannalta merkittävästä syystä siirtää jonkun toimialan tai määritellyn tehtävän toistaiseksi tai määräajaksi yhden tai useamman työsuojelupiirin työsuojelutoimiston valvontaan. Muut työsuojelutoimistot ovat velvollisia antamaan näille työsuojelutoimistoille tarvittaessa virka-apua toimialueellaan.

Edellä mainittua hallituksen esitystä ei käsitelty perustuslakivaliokunnassa, mutta esityksen valmistelun yhteydessä asiasta on pyydetty oikeuskanslerin lausunto. Lausuntopyyntö koski varsinaisesti sitä, voitaisiinko mahdollisuudesta tehtävien siirtämiseen säätää valtioneuvoston asetuksella vai tulisiko asiaa koskeva säännös lisätä lakiin. Oikeuskanslerin lausunnossa on todettu muun muassa, että työsuojeluhallinnon sisäisenä asiana ehdotettu hyväksyttäviin syihin perustuva uudistus voitaisiin ehkä toteuttaa pelkkänä VN-asetuksen muutoksena. Työsuojeluvalvonnan ja toimenpiteiden kohteiden oikeusturvan vaatimus sekä velvoittavia työsuojelupäätöksiä tekevien työsuojeluvirkamiesten oikeusturvan vaatimus sekä toisaalta lainsäädäntövallan delegointisäännöksiitä nykyisin perustuslain 80 :n mukaisesti edellytettävä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimus huomioon ottaen lausunnossa on päädytty kuitenkin siihen, että perusteiltaan sinänsä hyväksyttävästä työsuojelun jonkin toimialan siirtämismahdollisuudesta työsuojelupiiristä toiseen olisi syytä lisätä perussäännös myös lakiin. Lisäksi esimerkkinä voidaan mainita väestötietolain (507/1993) 2 :ään 1 päivänä toukokuuta 2003 voimaan tulleella lailla (299/2003) lisätty uusi 4 momentti, jonka mukaan edellä 2 momentista (jossa säädetyn pääsäännön mukaan maistraatti vastaa virka-alueensa rekisteritiedoista ja niiden ylläpidosta) poiketen maistraatti voi rekisteröidä väestötietojärjestelmään toisen maistraatin puolesta ilmoituksia, jotka koskevat 4 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja (joita ovat esimerkiksi henkilön ilmoittamat tiedot äidinkielestä, asioin-tikielestä, ammatista ja postiosoitteesta). Maistraateista, jotka voivat rekisteröidä edellä mainittuja ilmoituksia, ja ilmoituksista, joita maistraatti voi rekisteröidä, säädetään tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella. Tiedon rekisteröinyt maistraatti vastaa rekisteröimäs-tään tiedosta. Säännöksen muutosehdotus sisältyi hallituksen esitykseen HE 236/2002 vp, joka käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa (PeVL 72/2002 vp). Lopuksi Hallituksen esityksen perusteluissa on kuvattu perasmslakivaliokunnan lausuntoja, joissa on ollut kysymys tehtävien siirtämisestä viranomaiselta toiselle. Niiden perusteella voidaan todeta, että tietyssä tehtävässä toimivaltaisesta viranomaisesta ei olisi aina säädettävä tyhjentävästi lain tasolla. Nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen sisältyvissä laeissa olisi kuitenkin yksiselitteisesti säädetty, että tehtävästä vastaava viranomainen on maistraatti. Edellä mainittujen, voimassa olevaa lainsäädäntöä koskevien esimerkkien perusteella voidaan tehtävien siirrosta tietyn hallinnonalan paikallisviranomaisten kesken päättää ministeriötasolla, kuten nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä on ehdotettu.

Mikael Hiden PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA 8.3.2006 KELLO 9.30 HE 229/05 vp laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä eri laeissa koskevien säännösten muuttamista. Osaksi on kysymys eräiden nyt asetuksen tasolla olevien säätelyjen siirtämisestä lain tasolle ja siten paremmin vastaamaan PL 80 :n delegaatiosäännöksen vaatimuksia. Osaksi on myös kysymys säännösten tekemisestä joustavammiksi niin, että alueperustein määräytyvää viranomaisen toimivaltaa voitaisiin asetuksessa osoitettavalla tavalla siirtää toiselle vastaavalle viranomaiselle esim. työmäärien tarkoituksenmukaisemman jakautumisen aikaan saamiseksi. Esityksen perusteluihin sisältyy ehdotusten suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso. Siinä on erityisesti tehtävien toiselle viranomaiselle siirtämisen osalta viitattu perustuslakivaliokunnan pidättyvän varaukselliseen linjaan, joka ilmenee esim. lausunnossa pevl 18/04 vp ja siinä viitatuissa lausunnoissa. Valiokunnan voidaan sanoa siirtämiskysymyksessä edellyttäneen ainakin sitä. että siirtämisvaltuus tai siirtämisestä asetuksella säätämisvaltuus on laissa riittävän selvästi ja täsmällisesti osoitettu. Lakiehdotuksia voidaan pitää asetuksenantovaltaa koskevan PL 80 :n kannalta parannuksena nykyiseen tilanteeseen. Nähdäkseni lakiehdotukset myös vastaavat yleisesti ottaen niitä vaatimuksia, joita valiokunta on käytännössään asettanut viranomaisten toimivallan siirtämismahdollisuuden säätelylle laissa. Minulla ei siten ole valtiosäännön kannalta mitään

merkittävää huomautettavaa. Mainitsen kuitenkin pari pientä yksityiskohtaa, joissa on tilaa hienosäädölle. 9 1. lakiehdotuksen (rekisterihallmtolain muutos) 4 :n 2 momentissa järjestellään mahdollisuutta asetuksella säätää rekisterihallinnon (muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta ) organisaatiosta ja eräistä toiminnan järjestelyä koskevista kysymyksistä. Momentin viimeisen lauseen mukaan Väestörekisterikeskuksen ja maistraatin työjärjestyksissä määrätään tarkemmin mm. asioiden ratkaisemisesta. Ehdotuksen 3 a :lle esitettyjen perustelujen mukaan (s. 11, II) asioiden ratkaiseminen esittelystä kuuluisi viraston työjärjestyksessä määrättäviin seikkoihin. En tiedä, minkälaisia ulottuvuuksia ratkaisumenettelyn säätelylle työjärjestyksessä on ajateltu tulevan ( en ole esim. yrittänyt tarkistaa, mihin ko. viimeisessä virkkeessä käytetty sana "tarkemmin" voisi viitata). Vaikka päätöksentekomenettelyä koskevat järjestelyt voivat käytännössä muodostua täysin asianmukaisiksi, on tässä syytä kiinnittää huomiota siihen, että esittelymenettelyn käyttö ei ole vai teknissävyinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, joka ongelmitta sopii järjestettäväksi työjärjestyksen tasolla. Esittelymenettelyn käyttäminen on myös oikeusturvaa koskeva kysymys, ei vähiten esittelijän suoraan perustuslakiin nojaavan (PL 118,2 ) vastuullisuuden vuoksi. Minusta on tämän vuoksi asianmukaista, että esittelymenettelyn käytön - tai paremminkin siitä luopumisen - pääkriteerit tulevat osoitetuksi jo asetuksen tasolla. Tässä suhteessa voidaan kovin väljänä pitää rekisterihallintoasetuksen 9 :n säännöstä, jonka mukaan Väestörekisterikeskuksessa asiat ratkaistaan esittelystä, "jollei työjärjestyksessä toisin määrätä." (Säännös ei koske maistraatteja.) Jonkinlaisena vertailukohteena voidaan viitata asetuksena annetun valtioneuvoston ohjesäännön 38 :ään. jonka mukaan "Asia ratkaistaan ministeriössä virkamiehen esittelystä, jollei asia koske ainoastaan rekisteröinti- tai kirjaamistoimenpidettä. Palvelussuhdetta koskevia asioita lukuun ottamatta esittelyä ei kuitenkaan tarvita asioissa, jotka koskevat ministeriön sisäistä henkilöstö- tai taloushallintoa." 4. lakiehdotuksen (isyyslain muutos) 20 :n 2 momentti koskee mm. mahdollisuutta siirtää asetuksella maistraatin toimivaltaa toiselle maistraatille. Momentin viimeisen virkkeen mukaan ministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset mm. "toimivallan jakautumisen perusteista" tehtävät vastaanottavien maistraattien kesken. Virkkeessä voitaisiin hiukan kysyä jo sitä, mihin "tarkemmat" sanalla viitataan (ts.mitä lain tasoista sääntelyä ollaan tarkentamassa). Merkittävämpi voi kuitenkin olla kysymys, mitä tarkoitetaan sillä, että asetuksella säädettäisiin (vain ) toimivallan jakautumisen

"perusteista". Jos asetuksella säädetään vain toimivallan jaon perusteista, miten määrätään varsinainen konkreettinen jako? Säännöksen perustelut (s. 14, I) ovat ymmärrettävissä niin, että "perusteena" kyllä voisi olla esim. hakemuksessa käytetty kieli. Samalla kuitenkin puhutaan sellaisen asetuksen antamisesta, jolla "tietyn maistraatin" toimivalta siirrettäisiin suomenkielisten asioiden osalta "yhteen maistraattiin" ja muiden osalta "toiseen maistraattiin". Lakitekstin olisi asianmukaista osoittaa sitä, mitä nähtävästi kuitenkin tarkoitetaan, eli asetuksenantajan valtaa säätää (perusteiden lisäksi) "toimivallan jaosta". 5. lakiehdotuksen (perintökaaren muutos) 20 luvun 9 a :n 2 momentti koskee äsken mainitun kaltaista asetuksenantovallan säätelyä. Siihen voidaan siten kohdistaa samankaltaiset kommentit kuin edellä.

Olli Mäenpää 8.3.2006 Perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta (HE 229/2005 vp) Hallituksen esityksen keskeisenä sisältönä on lisätä nimilakiin, isyyslakiin, perintökaareen ja kotikuntalakiin asetuksenantovaltuus, jonka perusteella olisi mahdollista sisäasiainministeriön asetuksella poiketa näissä laeissa säädetystä maistraatin toimivallan määräytymisen perusteesta kussakin laissa erikseen mainituin edellytyksin. Esityksen tarkoituksena on tehostaa maistraattien voimavarojen käyttöä lisäämällä mahdollisuuksia keskinäiseen erikoistumiseen ja työn tasaamiseen maistraattien kesken sekä päällekkäisen työn vähentämiseen. Valtuussäännöksen arvioinnissa on merkitystä ensinnäkin perustuslain 21 :n 1 momentin säännöksellä, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Lisäksi valtuussäännöstä on arvioitava lainsäädäntövallan delegoinnin edellytysten kannalta. Tältä kannalta on merkityksellinen etenkin perustuslain 80 :n 1 momentin säännös, jonka mukaan valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Toimivallan lakisidonnaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon myös perustuslain 2 :n 3 momentti, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tehtävien siirtäminen viranomaiselta toiselle voi olla merkityksellistä myös perustuslain 21 :ssä turvatun oikeusturvan kannalta (PeVL 52/2001 vp, s. 5/I, PeVL 14/2003 vp, s. 3/I). Lain mukaan toimivaltainen viranomainen (PL 21.1 ) Jokaisella on perustuslain 21 :n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Lain mukaista toimivaltaa edellyttäessään säännös liittyy oikeusvaltioperiaatteeseen (PL 2.3 ) ja asetuksenantovallan rajoituksiin (PL 80.1 ), mutta sen ensisijaisena funktiona voidaan tässä yhteydessä pitää hyvän hallinnon ja oikeusturvan takaamista. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että jos hallinnon asiakas ei tiedä tai voi ennakoida, missä viranomaisessa hänen pitää panna asiansa vireille ja/tai missä se käsitellään, menettelyä ei välttämättä voida pitää asianmukaisena ja siihen voi liittyä myös oikeusturvaongelmia. Hyvän hallinnon ja oikeusturvan kannalta on keskeistä, että kaikki hallituksen esitykseen sisältyvät lait määrittelevät maistraatin toimivaltaan kuuluvia asioita. Asian käsittelyn siirtyminen toiselle maistraatille ei siten merkitse asian siirtymistä toisenlaiselle viranomaiselle. Kaikkien maistraattien tiedollisia ja taidollisia edellytyksiä käsitellä esityksen tarkoittamia asioita voitaneen myös pitää suurin piirtein samantasoisina, vaikka tarkoituksena onkin mahdollistaa tulevaisuudessa myös maistraattien erikoistumista.

3 Kaikissa maistraateissa noudatetaan substanssilain lisäksi myös samoja yleishallintolakeja, joten voidaan edellyttää perustuslain 21 :n edellyttämien hyvän hallinnon ja oikeusturvan takeiden toteutuvan samanlaatuisina riippumatta maistraatin sijaintipaikasta. Tältä kannalta ehdotukseen ei sisälly erityisiä ongelmia. Hallinnon asiakkaan kannalta parhaana järjestelynä voidaan pitää sitä, jossa hänen ei tarvitse tuntea mahdollisia siirtomenettelyjä ja -tilanteita. Tältä kannalta on selkein 3. lakiehdotuksen 15 :n 1 momentin säännös, jonka mukaan hakemus sukunimen muuttamisesta voidaan tehdä, mille tahansa maistraatille. Sama koskee 5. lakiehdotuksen 9 a :n 2 momentin säännöstä. Asiakkaan aktiivisen toiminnan kannalta toimivaltasiirrolla ei ole merkitystä myöskään 4. lakiehdotuksen tarkoittamissa tapauksissa, koska asian vireillepanijana on lastenvalvoja. Hyvän hallinnon kannalta on sen sijaan ongelmallinen sääntely, jossa asiakas ei voi etukäteen olla varma, mikä on se toimivaltainen maistraatti, jossa asia voidaan panna vireille. Tällainen on 2. lakiehdotuksen 9 :n 4 momentin säännös, jonka mukaan toimivaltainen maistraatti määräytyisi osittain harkinnan ("voi tehdä"), väljän tulkinnan (lisäselvityksen tarve) ja asetuksen perusteella. Tällainen toimivallan sääntely ei sopeudu perustuslain 21 :n 1 momentin edellyttämään oikeuteen saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Sikäli kuin asian siirtäminen maistraatilta toiselle yleistyy, voitaneen pitää hyvän hallinnon edellyttämänä perusvaatimuksena, että hallinnon asiakas ei missään tapauksessa saa siirron vuoksi joutua oikeudenmenetyksen tai asian käsittelyn pitkittymisen kohteeksi. Siirrosta tulisi myös ilmoittaa asiakkaalle, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Näistä ja vastaavista yleisistä menettelyvaatimuksista olisi hyvän hallinnon takeiden turvaamiseksi tarpeen sisällyttää perussäännökset esimerkiksi 1. lakiehdotukseen. Lainsäädäntövallan delegoinnin edellytykset (PL 80.1 ) Lailla on perustuslain 80 :n 1 momentin mukaan säädettävä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Säännöstä ei ole kuitenkaan tulkittu niin, että se estäisi kokonaan toimivaltamäärittelyä koskevat asetuksenantovaltuudet, vaikka perustuslain 21 :n 1 momentti sinänsä takaakin oikeuden saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Perustuslakivaliokunnan linjanveto on esitetty tiivistetysti lausunnossa 18/2004 vp: "Perustuslakivaliokunta on käytännössään suhtautunut pidättyvästi sääntelyyn, joka mahdollistaa tehtävien rajoituksettoman siirron toiselle viranomaiselle (ks. esim. PeVL 52/2001 vp, s. 5). Valiokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti (PeVL 21/2001 vp, s. 4/I) tai muuten täsmällisesti (PeVL 47/2001 vp, s 3/II) tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat (PeVL 45/2001 vp, s. 5/I) sekä toimivallan siirtämisen edellytykset ilmenevät laista riittävän täsmällisesti (PeVL 17/2004 vp, s. 2/I, PeVL 7/2001 vp, s. 4/II)." Näiden kriteerien kannalta voidaan todeta, että hallituksen esitykseen ei sisälly rajoituksettoman siirron toiselle viranomaiselle mahdollistavia säännöksiä. Sen sijaan kaikki siirtosäännökset on sidottu tarkempiin lakitasoisiin edellytyksiin. Kaikista laeista käy niin ikään yksiselitteisesti ilmi, että päätösvalta siirtosäännöksistä huolimatta on edelleen maistraatilla. Siirron kohteena olevat toimivaltuudet liittyvät toisaalta päätöksentekoon yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ja niillä on kytkentöjä myös perusoikeuksiin, mikä edellyttää sääntelyltä

riittävää täsmällisyyttä. Maistraattien välisen alueellisen toimivallan siirron edellytykset on kussakin lakiehdotuksessa (2.-5.) määritelty erikseen, joten niitä on myös arvioitava erikseen. Edellä on jo todettu, että 2. lakiehdotuksen sisältämä toimivaltajärjestely on hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimusten kannalta ongelmallinen. Myös lainsäädäntövallan delegoinnin kannalta 2. lakiehdotuksen toimivaltasääntely vaikuttaa ongelmallisen väljältä ja tulkinnanvaraiselta. Tämä koskee erityisesti asetuksenantovallan alaa koskevaa 9 :n 1 momentin ilmaisua "säännökset ilmoituksista, joita koskevat merkinnät maistraatti voi tehdä, ja maistraateista, jotka voivat tehdä merkinnät". Säännöstä voi pitää suhteettoman väljänä, kun sen soveltaminen on lisäksi sidottu edeltävän virkkeen hyvin harkinnanvaraisiin kriteereihin. Niiden soveltaminen olisi ensisijaisesti toimivaltaa käyttävien maistraattien päätösvallassa, joten maistraatit voisivat itse - ainakin jossain määrin - vaikuttaa oman harkintansa mukaan toimivaltansa määräytymiseen. Tällainen disponointimahdollisuus olisi ongelmallinen myös siltä kannalta, että perustuslain 2 :n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. 3. lakiehdotuksen 14 :ssä toimivallan siirtämisen edellytykset ilmenevät laista riittävän täsmällisesti. Tässä tapauksessa toimivallan siirtyminen määräytyy lain ja sen nojalla annetun asetuksen perusteella. Myös 4. lakiehdotuksen 20 :n 2 momenttia voi tältä kannalta pitää riittävänä. Vaikka toimivallan siirron määrittelyn lakitasoisia edellytyksiä voi molemmissa tapauksissa pitää melko väljinä, toimivallan siirron kohteena olevat maistraatit eivät 3. ja 4 lakiehdotuksen mukaan itse voi vaikuttaa oman toimivaltansa määräytymiseen. Tältä kannalta 5. lakiehdotuksen 9 a :n 2 momentin säännös on selvästi ongelmallisempi, koska maistraatti itse tekee päätöksen asioiden siirtämisestä, tosin asetuksen nojalla. Maistraattien välistä toimivallan siirtotapaa on määritelty neljällä eri tavalla 2.-5. lakiehdotuksessa. Erilaiseen sääntelyyn ei näyttäisi olevan mitään tarvetta tai johdonmukaista perustetta. Koska toimivallan siirron yleiset perusteet ovat samat kaikissa tapauksissa, myös siirtomenettelyn yhdenmukaisuus olisi perusteltua. Perustuslaki ei kuitenkaan suoranaisesti edellytä tällaista yhdenmukaisuutta. PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Esitän kunnioittaen seuraavan lausunnon, joka koskee hallituksen esitystä laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta (HE 229/2005 vp). Hallitus ehdottaa luovuttavaksi maistraattien välisestä alueellisesta toimivallanjaosta. Nykyisin esimerkiksi sukunimen muuttamista koskeva hakemus on tehtävä sille maistraatille, jonka toimialueella hakijalla on kotikunta tai väestökirjanpitokunta (NimiL 15.1 ), ja tätä säännöstä on tulkittu siten, että tämä maistraatti myös ratkaisee asian. Hallituksen ehdotuksen mukaan sukunimen muuttamista koskeva hakemus voitaisiin

toimittaa mille maistraatille tahansa. Tarkoituksena on, että maistraatti, jolle hakemus on jätetty, myös ratkaisisi sen. Kuitenkin nimilain 14 :n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi seuraava säännös: "Jos maistraattien toiminnan tehostamiseksi tai tasapainoisen alueellisen kehityksen edistämiseksi on tarpeen keskittää sukunimen muuttamista koskevien asioiden käsitteleminen yhdelle tai useammalle maistraatille, sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset siitä, mitkä maistraatit ovat toimivaltaisia antamaan päätöksen sukunimen muuttamista koskevassa asiassa, sekä toimivallan jakautumisen perusteista niiden kesken." Vastaavia muutoksia ehdotetaan myös isyyslain isyyden tunnustamista sekä perintökaaren perukirjan osakasluettelon vahvistamista koskeviin säännöksiin. Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa on selostettu perustuslakivaliokunnan aikaisempia kannanottoja säännösehdotuksiin, joka koskevat tehtävien siirtämistä viranomaisten välillä. Lausunnoissaan valiokunta on lähinnä perustuslain 2 :n 3 momentin lainalaisuusvaatimuksen ja 21 :n oikeusturvavaatimusten vuoksi edellyttänyt riittävän täsmällisiä säännöksiä toimivallan jakautumisesta eri viranomaisten välillä. Nyt ehdotettu järjestely ei kuitenkaan ole rinnastettavissa näissä lausunnoissa arvioituihin ehdotuksiin. Kun maistraattien välisestä alueellisesta toimivallanjaosta luovutaan, maistraatit muodostavat tavallaan yhden viranomaiskokonaisuuden, eivätkä toimivaltajärjestelyt eivät ole samalla tavoin eri viranomaisten välisiä kuin perustuslakivaliokunnan aiemmin arvioimissa tilanteissa. Katsonkin, että asetustasolla lakiehdotuksen mahdolliset sääntelyt toimivallan käytön jakautumisesta eri maistraattien kesken ovat sellaisia organisatorisia säännöksiä, joiden antamiseen perustuslain 119 :n säännökset valtionhallinnon säännöstämistasosta eivät aseta esteitä. Asetustason säännökset eivät olisi ristiriidassa myöskään lainalaisuusvaatimuksen kanssa tai vaarantaisi asianosaisten oikeusturvaa. Nähdäkseni eri lakeihin ehdotettuja toimivaltasäännöksiä tulisi kuitenkin täsmentää siten, että niistä kävisi selvästi ilmi, että pääsääntönä on, että asian käsittelee se maistraatti, joka on vastaanottanut sitä koskevan hakemuksen. Heimolassa 8.3.2006 Kaarlo Tuori PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO /2006 vp

Hallituksen esitys laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta Hallintovaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 7 päivänä helmikuuta 2006 lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta (HE 229/2005 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - lainsäädäntöneuvos Terhi Lehtonen, sisäasiainministeriö - professori Mikael Hiden - professori Olli Mäenpää - professori Kaarlo Tuori. Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut - oikeusministeriö. HE 229/2005 vp Versio 0.1 HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rekisterihallintolakia, nimilakia, isyyslakia, perintökaarta ja kotikuntalakia. Rekisterihallintolakia on tarkoitus muuttaa siten, että sääntely vastaa uuden perustuslain vaatimuksia. Lakiin sisältyvää asetuksenantovaltuutta koskevaa

PeVL /2006 vp HE 229/2005 vp säännöstä tarkennetaan. Maistraattien erikoistuminen ja tehtävän siirtäminen hoidettavaksi toisessa maistraatissa ehdotetaan mahdollistettavaksi eräissä maistraatin tehtävissä. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hyväksyttyjä vahvistettu. Lakiesityksen säätämisjärjestysperusteluissa arvioidaan sääntelyä perustuslain 119 :n 2 momentin mukaisen valtionhallinnon järjestämistä koskevan säännöksen, perustuslain 21 :n mukaisen oikeusturvaa koskevan säännöksen ja perustuslain 80 :n mukaisen asetuksenantosäännöksen valossa. Hallitus katsoo, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Esityksen tavoitteena on muuttamalla rekisterihallintolakia, kotikuntalakia, nimilakia, isyyslakia ja perintökaarta mahdollistaa maistraattien erikoistuminen, työn tasaaminen maistraattien kesken sekä päällekkäisen työn vähentäminen. Näin voidaan koota yhteen tai useampaan maistraattiin tietyt tehtävät, jotka soveltuvat erikoistumistehtäviksi ja joiden kokonaismäärä ei ole kovin suuri, sekä tasata työtehtävien määrää maistraattien kesken. Näillä keinoin pyritään lisäämään tehokkuutta, parantamaan osaamista ja yhtenäistämään ratkaisukäytäntöjä. Muutosehdotukset merkitsisivät luopumista maistraattien alueellisesta toimivallasta tiettyjen tehtävien osalta, jotka koskevat kotikuntalain 9 :n 4 momentin mukaista muuttoja maastamuuttoilmoitusmerkinnän tekemistä väestötietojärjestelmään, nimilain 14 :n 1 momentin mukaista sukunimen muuttamista koskevan asian käsittelyä, isyyslain 20 :n 2 momentin mukaista isyyden tunnustamisen hyväksymistä koskevaa päätöstä ja perintökaaren 9 a :n mukaista perukirjan osakasluettelon vahvistamista koskevaa asiaa. Lakiehdotusten mukaan asiakkaan hakemuksen vastaanottanut maistraatti siirtäisi asian siihen maistraattiin, johon kyseisten asioiden käsittely on keskitetty. Ahvenanmaalla

PeVL /2006 vp HE 229/2005 vp maistraatille kuuluvat tehtävät siirrettäisiin kuitenkin ehdotetun rekisteri-hallintolain 3 :n 2 momentin nojalla lääninhallituksen hoidettaviksi, jollei erikseen toisin säädetä. Perustuslakivaliokunnan mielestä kysymys on varsin rutiininomaisten asioiden käsittelystä ja sääntelyllä voidaan järkeistää maistraattien henkilöresurssien käyttöä sekä nopeuttaa käsittelyä erikoistumisen kautta, minkä johdosta valiokunta pitää lakiesityksen tavoitteita sinänsä hyväksyttävinä (ks. myös PeVL 47/2004 vp, s. 2). Esitystä on kuitenkin tarkasteltava vielä perustuslain 21 :n mukaisen oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten näkökulmasta sekä perustuslain 80 :n mukaisten asetuksenantovaltuuksien kannalta. Toimivaltainen viranomainen Tehtävien siirtämisen osalta on arvioitava, voidaanko sitä maistraattia, jolle asian käsittely on siirretty, pitää perustuslain 21 :n 1 momentin mukaisena toimivaltaisena viranomaisena. Mainitun säännöksen perusteella jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä tehtävien siirtoa viranomaiselta toiselle on pidetty perustuslain 21 :n kannalta merkityksellisenä (PeVL 14/2003 vp, s. 3/1, PeVL 52/2001 vp, s. 5/1). Ehdotettu sääntely poistaisi maistraattien alueellisen toimivaltajaon tietyissä tehtävissä, jolloin maistraatit muodostaisivat näiden tehtävien osalta yhden viranomaisen, jolla on palvelupisteitä eri tahoilla. Tällaisissa toimivaltajärjestelyissä ei ole kysymys eri viranomaisten välisistä toimivallan siirroista, vaan tehtävien järjestelyistä saman viranomaisen sisällä. Kaikki maistraatit soveltavat samoja lakeja ja noudattavat samoja yleishallintolakeja, joten perustuslain 20 :n 1 momentin mukaisen oikeusturvan kannalta ei ole merkitystä sillä, missä maistraatissa hakemusasia käsitellään. Määrättyjen asioiden käsittely tietyissä maistraateissa merkinnee myös asioiden käsittelyn nopeutumista. Perustuslakivaliokunta katsoo, että maistraattia, jolle asia on siirretty, on pidettävä perustuslain 20 :n 1 momentin perusteella lain mukaan toimivaltaisena viranomaisena, joka myös asianmukaisesti voi käsitellä sille siirretyn asian.

PeVL /2006 vp HE 229/2005 vp Perustuslain 2\ :n 2 momentin mukaisen hyvän hallinnon vaatimusten kannalta on asianmukaista, että maistraatin asiakkaalle annetaan kuitenkin tieto siitä, mikä maistraatti hänen asiansa käsittelee. Tämän voidaan katsoa olevan perustuslain esitöiden mukaan osa hallinnon palveluperiaatetta ja sisältyvän hyvän hallinnon takeisiin (HE 309/1993 vp, s. 74/1). Sen vuoksi perustuslakivaliokunta pitää aiheellisena, että 2. 5. lakiehdotusten edellä mainittuihin pykäliin liitetään maininta, että kun asian käsittely siirretään hakemuksen vastaanottavasta maistraatista toiseen, tulee siirrosta ilmoittaa hakijalle. Asetuksenantovaltuudet Lakiehdotuksissa mainitut siirrettävät tehtävät liittyvät yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sen vuoksi sääntelyä on arvioitava perustuslain 80 :n 1 momentin kannalta.perustuslakivaliokunnan käytännössä on suhtauduttu pidättyvästi rajoituksettomaan toimivaltasuhteiden siirtoon (PeVL 52/2001 vp, s. 5) ja pidetty välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti (PeVL 21/2001 vp, s. 4/1) tai muuten täsmällisesti (PeVL 47/2001 vp, s. 3/II) tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat (PeVL 45/2001 vp, s. 5/1, ks. myös OKa:n lausunto 18.3.2003, Dnro 4/20/03, s. 2) sekä toimivaltasuhteiden siirtämisen edellytykset ilmenevät riittävän selvästi laista (PeVL 17/2004 vp, s. 2/1, PeVL 7/2001 vp, s. 4/II). Valiokunnan mielestä toiselle maistraatille siirrettävistä tehtävistä on säädetty lakiehdotuksissa riittävän täsmällisesti eikä kysymys ole rajoittamattomasta tehtävien siirtäminen toiselle viranomaiselle. Tältä osin sääntely täyttää asetuksenantovallan edellytykset. Kuitenkin 2. lakiehdotuksen 9 :n 4 momentin nojalla maistraateille on annettu tietty harkintavalta siirron suhteen. Vaikka tarkoituksena näyttää olevan, että hakemuksen vastaanottava maistraatti voi itsekin ratkaista asian, pitää perustuslakivaliokunta perustuslain 80 :n 1 momentin mukaisen yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden lakisidonnaisuuden ja perustuslain 2 :n 3 momentin mukaisen hallinnon lainalaisuuden kannalta asianmukaisena täsmentää sääntelyä. Se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi 3. lakiehdotuksen 14 :n 1 momentin mallin mukaisesti, jota on epäilemättä pidettävä ehdotuksista selkeimpänä ja yksiselitteisimpänä. Ylipäänsä valiokunnan mielestä olisi perusteltua käyttää tehtävien siirron osalta kaikissa 2. 5. lakiehdotuksissa yh-

PeVL /2006 vp HE 229/2005 vp denmukaista sääntelyä. Valiokunta tähdentää myös, että sääntelyssä tulee varmistaa ruotsinkielisten hakemusten ohjautuminen maistraatteihin, joissa asian ruotsinkielinen käsittely voidaan turvata. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain Helsingissä päivänä kesäkuuta 2006 säätämisjärjestyksessä. Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok vpj. Arja Alho /sd jäs. Hannu Hoskonen /kesk Roger Jansson Ix Johannes Koskinen /sd Irina Krohn /vihr Annika Lapintie /vas Outi Ojala /vas Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd Astrid Thors Ix Jan Vapaavuori /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Kalevi Laaksonen.