Typografian tyylejä 1900-luvulla Kuvasarjaan liittyvää taustatietoa Koonnut Markus Itkonen 2006 Klassismi / klassismi (engl. classicism) 1470-luvulta nykypäivään Tyyli alkaa kehittyä ensimmäisten antiikvapainokirjainten tullessa käyttöön 1470- luvulla. Tunnusmerkit: antiikvojen (roman + kursiivi + pienversaalit) käyttö, symmetrinen sommittelu, typografian hillitty kokoasteikko, huolellinen viimeistely, kirjojen leveät vierukset. Ajaton tyyli. Muuttunut vuosisatojen kuluessa hyvin vähän. (1910- ja 20-luvun uudet groteskirjaimet) Johnston: Taustalla roomalaisten aakkosten (capitalis monumentalis) perusmuoto ja mittasuhteet. Tasavahva eli monoline. Humanistinen. Gill Sans: Kuten edellä, mutta liitoskohdissa optiset kavennukset. Humanistinen. Futura: Yhdistelmä roomalaisten aakkosten perusmuotoa ja pelkistettyä geometriaa. Modernismi & Bauhaus 1920-luku Lähellä ajan taidesuuntauksia, eritoten konstruktivismia. Bauhaus-taideteollisuuskoulu toimi Weimarissa 1919 1925 ja Dessaussa 1925 1932. Tärkeitä typografeja ja opettajia olivat Herbert Bayer ja László Moholy-Nagy. Tunnusmerkit: rationaalisuus, groteskikirjaimet, epäsymmetrinen sommittelu, pystysuorat, vaakasuorat ja diagonaaliset elementit, puna-musta-valkoinen väritys. Moderni typografia oli natseille epäisänmaallista. Natsit sulkivat koulun 1932. Opettajat pakenivat Saksasta; Bayer ja Moholy-Nagy päätyivät Yhdysvaltoihin. Art deco n. 1918 1939 Myös muotoilun ja taideteollisuuden tyyli. Ihannoi kone-estetiikkaa (junat, valtamerilaivat, kilpa-autot), mutta oli muuten modernin typografian vastaista. Vahvat, geometriset kirjainmuodot. Dynaamista, värikästä. 1
Kirjainmuotojen ja piirrostyylin taidokas yhteensovittaminen A. M. Cassandren kuuluisat julisteet ja kirjainmuodot. Myöhäismodernismi / Kansainvälinen sveitsiläinen tyyli 1950-luvusta eteen päin Ruudukkopohjainen sommittelu, matemaattisuus. Välttää oman näkemyksen esiin tuontia. Ei tinkimätöntä kuten modernismi; toteutus lukijan ehdoilla. Yksi groteskikirjaintyyppi. Ei korostuksia. Mahdollisimman vähän eri kokoja. Josef Müller-Brockmann, Armin Hoffman. Oppikeskukset Zürich ja Basel. Vaikutus jatkui vahvana 1970-luvun lopulle. 1970-luku ITC (International Typeface Corporation), Herb Lubalin. Vahvamuotoisia antiikvoja, jugend-vaikutteita, sekatyylisiä kirjainmuotoja, fantasiafontteja. Tiivin typografian kausi alkoi valoladonnasta ja siirtokirjaimista (dry-transfer lettering). Punk ja uusi aalto Itse tekeminen, halpuus, kaikki osaavat, epäelitistisyys, anarkia, yhteys äänilevy - teollisuuden murrokseen. Siistiytyi uuteen aaltoon siirryttäessä. Wolfgang Weingart Saksalainen, s. 1941, metallilatojan koulutus. Kokeellinen, ekspressiivinen, sveitsiläistä myöhäismodernimsia vastaan 60-luvun lopulta alkaen. Typografian keinojen aktivoiminen, näkyviksi tekeminen: harventaminen, tiivistäminen, suorat ja diagonaaliset linjat, pykäläkuviot, isot kontrastit. Amerikan uusi aalto 1970-luvun loppu, 1980-luvun alkupuoli April Greiman, Dan Friedman Opiskelivat 1970-luvulla Baselissa Wolfgang Weingartin johdolla. Omaksuivat sveitsiläisen tyylin ruudukkopohjan ja groteskikirjainten käytön, mutta myös Weingartin ekspressiivisen, kokeilevan asenteen. Veivät vaikutteet mukanaan palatessaan Yhdysvaltoihin. Amerikan uudesta aallosta tuli mustavalkoisuuden sijasta kuitenkin värikäs ja dynaaminen tyyli. Greiman on Mac-grafiikan alkukauden uranuurtaja ja kokeilija. 2
Greimanilla typografia on sivuosassa; töitä hallitsevat kerroksiset kuvaelementit (valokuvat, videolta poimitut kuvat, bittikarttagrafiikka) ja kolmiulotteisuuden tuntu. Postmodernismi 1980-luku Postmodernismin koristeellisuus ja runsaus on vastakohta modernismin niukkuudelle ja pelkistämiselle. Sidoksissa läheisesti saman ajan postmoderniin arkkitehtuuriin (mm. Michael Graves). Muotoilun puolella italialainen Memphis-ryhmä on hyvin tunnettu. Memphisryhmän tekstiilien ja huonekalujen kuviointi läheni graafista suunnittelua ja typo - grafiaa. Yhdistelmä perinteisiä koristeellisia muotoja ja abstrakteja muotoja. Postmodernismi on eklektistä eli tyylissä yhdistyy vaikutteita eri aikakausilta ja eri kulttuureista. Leikillistä, värikästä, sallivaa. Graafikon rooli jälleen näkyväksi. Neville Brody Englanti, s. 1957 London Printing College 1976 79. Jättäytyi vaille klassisen typografian opetusta, halusi jotain tunnepitoisempaa. Aloitti pienten levy-yhtiöiden levynkansilla; punkin ja uuden aallon aikaa. Levy-yhtiöt antoivat vapauksia, suunta pois poseerauskansista. 1980-luvun alkupuolen fontit ja lehtigrafiikka (The Face, Arena) laajalti tunnettua. Suunnittelun periaate: kaiken kyseenalaistaminen. Hän halusi kyseenalaistaa olemassaolevat typografian säännöt ja ikään kuin antaa kirjaimille ja symboleille uudet merkitykset. Taustalla oli hänen käsityksensä ihmisten lukutavasta: hän uskoi, että ihmiset eivät varsinaisesti lue aikakauslehteä vaan tunnistavat sanoja ja symboleita. Niinpä hän teki sanoista ja otsikoista symboleja, logoja ja eräänlaisia graafisia liikennemerkkejä. Tapa erottautua massasta; lukijan pysäyttäminen. Vaikutteita 1900-luvun alun tyyleistä: dadasta (ideologia kaiken kyseenlaistamisesta), surrealismista, futurismista, konstruktivismista. Omaksui niiltä asenteita ja periaatteita: dynamiikan, pyrkimyksen uusien merkitysten luomiseen, vanhoja arvoja ja sääntöjä hylkivät asenteet. Kirjaintyypit 1 6 > Arcadia, Industria, Insignia. Vertaa kirjainmuotoja: Herbert Bayer, Ladislav Sutnar. Kun laajamittainen jäljittely alkoi, vaihtoi nopeasti tyyliään n. 1987. FontShop 1990, Fuse-sarja. 3
Emigre Berkeley, Yhdysvallat Zuzana Licko ja Rudy Vanderlans 1985 Emigre oli poikkitaiteellinen lehti, joka ilmestyi kahdesti vuodessa. Samanniminen fonttivalmistamo toimii edelleen. Licko on typografi, Vanderlans lehdentekijä (aviopari). Aloittivat valmistamalla Macille karkeapiirteisiä pikselifontteja, joita saattoi tulostaa 1980- luvun matriisi kirjoittimilla ja alkuvaiheen karkeapiirtoisilla lasertulostimilla. Emigre-lehden ulkoasu oli jatkuvasti muuttuva. Etenkin alkuvuosina karkea - piirteistä, bittikarttakuvia ja valokopiokuvia hyödyntävää. Huomattava osa Emigren fonteista Lickon tekemiä, nykyään joukossa paljon myös muiden tekemiä. Dekonstruktivismi Yhdysvallat 1980-luvun loppu 1990-luvun alku Konstruktivistinen = rakenteellinen, rakenne näkyvissä Dekonstruktivismi = purkaminen + uudelleenjärjestely. Sana on peräisin filosofiasta: Jacques Derridan kirja (1967) käsitteli kirjoitetun tekstin rakenteessa ja sisällössä ilmenevää moniselitteisyyttä ja ristiriitoja. Dekonstruktivismi levisi uudeksi oppisuunnaksi kirjallisuustieteisiin 70-luvulla ja arkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun termistöön 80-luvun loppupuolella. Arkkitehtuurissa se oli sekä modernismin että tuolloin vallalla olleen postmodernismin vastaista: se vastusti modernismin edustamaa järjestystä ja rationaalisuutta, mutta myös postmodernismin ornamentaalisuutta ja historiallisuutta. Tyylin syntypaikka ja keskus oli Cranbrook Academy of Art (Michigan), johtohahmona koulutusta suunnitellut Katherine McCoy. Taustalla kasvanut kiinnostus kielitieteeseen ja semiotiikkaan (= merkkijärjes tel - mien tutkimus, yleinen merkkioppi). Ydin: Derridan mukaan puhuttu kieli on elävää, mutta kun se muutetaan luettavaan muotoon tavalliseksi tekstiksi, monet painotukset ja lisämerkitykset katoavat; tavallinen typografia ei ilmaise niitä. Dekonstruktivistisen typografian tavoitteena oli korjata graafisin keinoin kielen latistuminen ja aktivoida kaikki typografiaan luonnostaan kuuluvat keinot (rivijaot, tyhjä tila ym.) > vrt. Weingartiin. Kuvien ja sanojen uudelleen muotoilu ja asettelu luo uusia merkityksiä. Pilkkominen, limittäminen, kerrosteisuus, epätavalliset kirjainkoot. Taustalla näkyy saksalaisen Wolfgang Weingartin (s. 1941) vaikutus. Kysymys graafikon roolista. David Carson graafista suunnittelua vai pelkästään graafista taidetta? 4
Retrotyylit Eri puolilla maailmaa Retro on latinaa ja tarkoittaa takana. Uudet tyylit lainaavat jotain aiemmista, mutta retro-tyyli pyrkii tarkkaan alkuperäisen jäljittelyyn. Retron avulla voi tavoittaa suuria joukkoja. Tavallinen yleisö tunnistaa muistumat menneistä vuosikymmenistä, ja retro herättää yleensä myönteisiä mielikuvia. Vaatii kyseisen aikakauden alkuperäisiin töihin perehtymistä ja muodon lisäksi kunkin tyylin ajatusmaailman ymmärtämistä. Retro-ilmiö nousi näkyviin 1980-luvun Yhdysvalloissa, postmodernismin rinnalla. Tunnetuin ja ja järjestelmällisin tekijä amerikkalainen Paula Scher (s. 1948). muita tekijöitä: Louise Fili, Duffy Design Group -toimisto (Minneapolis). 5