Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Teksti on otettu syksyllä 2010 julkaistusta Granlundin 50-vuotishistoriikista Insinööritoimisto Olof Granlund Oy suomalaista talotekniikan suunnittelua ja konsultointia vuodesta 1960 Osa 12: Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä Insinööritoimisto Olof Granlund Oy Teksti: Reijo Hänninen, Markku Jokela, Harri Aavaharju, Erja Reinikainen Tämän osan kuvien lähteet ja valokuvaajat: Suvi Kiviniemi 221, 224, 236, 237, 238 Granlund 222, 223, 226, 230, 233, 234, 235 Hewlett Packard 224 Helsingin Sanomat 228

Varuskuntia rakentamassa herrasmiesten kesken Diplomi-insinööri Pentti Pöyry työskenteli 1950-luvun lopusta 90-luvun alkuun Puolustusministeriön rakennusosastolla. Hänelle Insinööritoimisto Olof Granlund on ollut luotettava suunnittelija ja yhteistyökumppani. Moni suunnittelupäällikkö on vuosien varrella käynyt esittelemässä papereitaan Kasarmitorin laidalla sijaitsevassa Pääesikunnan rakennuksessa. Suuria varuskuntia sijoitettiin eri puolille maata. Ne olivat tärkeitä kohteita myös paikallisille asukkaille uusien työpaikkojen muodossa. Sodankylä, Kajaani, Vekarajärvi ja Säkylä sijaitsivat kaikki kaukana asutuskeskuksista. Niihin oli suunniteltava lämpökeskukset ja aluelämpöverkostot. Varuskuntiin tuli keittiö, pesula, saunat, kasarmit, varusvarastot ja sotilaskoti. Rakentamista oli siis paljon. Puolustusministeriön rakennusosasto oli 50-luvulla varsin pieni. Osaston päällikkönä oli Pauli Salo ja siellä oli töissä Olof Granlund ja Olli Aarnio. Siellä työskenteli myös arkkitehtejä, kuten Timo Suomalainen ja Osmo Lappo. Siihen aikaan LVI-suunnittelijoita ei niin kovin paljon ollut ja monet olivat usein päivisin muualla töissä, iltaisin sitten tehtiin firabelisuunnittelua. Pentti Pöyry kertoo: Salo tilasi mielellään Antti Oksaselta töitä. Minulla oli silloin yhden miehen toimisto. Kävin kyselemässä PLM:stä töitä. Minut ohjattiin Salon luokse. Salo ei ollut paikalla, mutta Olofpa oli. Esitin asian hänelle, mutta ei Olof varmaan koskaan esittänyt asiaa eteenpäin. Olof lähti kuitenkin pian pois ja minä hain paikkaa ja pääsin sitten sinne. Olof oli jo siellä suunnitellut jotain aluelämpöverkostoja ja muita pikku hommia, jotka hän vei sitten mennessään, kun he aloittivat yhdessä Antin kanssa. Se oli hyvä alku uudelle toimistolle. Varuskuntia rakennettiin alue- ja työllisyyspoliittisin perustein. Rakennusaikaiset ja vakituiset Outi Inkinen White Ladyn edustalla kesällä 2010 on alkuperäinen Mannerheimintien toimiston henkilö. työpaikat olivat tärkeitä varuskuntaseuduille. Lämpökeskuksissa käytettiin haketta, joten niidenkin avulla työllistyi joukko ihmisiä. Kyllähän varuskunnissa usein ihmeteltiin, että pitääkö aina käyttää helsinkiläisiä suunnittelijoita ja joskus kokeilin jotain paikkakuntalaista. Siitä ei vaan tahtonut tulla mitään. Hommat olivat sen verran suuria, että aivan pienet toimistot eivät niistä selvinneet. Tietysti vuosien aikana kertynyt luottamus oli tärkeää. Osa kohteista sijaitsi maan alla ja senlaatuista osaamista ei monella toimistolla ollut. Teidän kanssa oli aina niin helppo toimia, vaikka taisin minä muutaman kaikentietävän, nuoren Granlundin insinöörin heittää toimistostani pihalle, mutta sitten tuli taas uusi, jonka kanssa asiat hoituivat. Käsialassa sen salaisuus Outi Inkinen työskenteli yrityksen palveluksessa 30 vuotta vuodesta 1960 aina vuoden 1989 lopulle asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Huolellisen suunnittelun lisäksi toimiston suunnitelmat myös näyttivät tyylikkäiltä. Piirustuksien ulkoasuun Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 221

Vanhoja 1960-luvun käsinpiirrettyjä kuvia. vai kuttivat käsin tekstatut tekstit, mittalukujen ja asennusohjeiden sijoittelu ja kaikin puolin loppuun harkittu esitystapa. CAD-piirtämisen myötä käsiala on muuttunut, mutta muut asiat ovat edelleen tärkeitä, kun piirustuksia tarkastellaan työmaalla tai urakkalaskijan työpöydällä. Tulin hakemaan työpaikkaa Helsinkiin koulun jälkeen. Perheemme asui Tyrväällä ja isäni oli upseeri. Eihän siellä mitään töitä ollut. Asuin ensin tätini perheen luona ja sitten Wärtsilän telakalle haettiin piirtäjää. Hakijoita oli varmasti kolmekymmentä. Hyvä piirustus- ja tekstaustaito olivat vaatimuksina ja pääsin sinne tekstaustaitoni vuoksi. Siellä minua alettiin kouluttaa, mutta en ollut siellä kuin puoli vuotta. Palkka oli niin pieni, ettei sillä pystynyt elämään. Työkaverit siellä kertoivat Ekonon hakevan LVI-piirtäjää ja he jopa auttoivat minua laatimaan hakemuksen. Pääsin sinne harjoittelijaksi; meitähän ei missään varsinaisesti koulutettu. Olin siellä sitten viisi vuotta. Olimme samassa huoneessa Bo Westerholm, Olavi Ebeling, Pentti Arovaara ja Olof. Antti liittyi joukkoon hieman myöhemmin. Minä olin siellä ainoa tyttö. Kävin samaan aikaan illalla Ateneumia, jossa oli kaikenlaisia harjoitustöitä. Piirsin siellä myös alastonmalleja ja kerran kun tulin aamulla töihin, niin kauhukseni ne alastonmallipiirustukset oli ripustettu sen korkean huoneen 222 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Suunnittelija ja piirtäjä yhteistyössä 1970-luvun lopulla. kattoon. Suutuin aivan hirveästi ja arvasin, että syylliset olivat Olof ja Bo. He syyttelivät tietenkin toisiaan. Lopetin heille puhumisen ja he yrittivät hyvitellä kaikin tavoin, kutsuivat kahville ja vaikka mitä. Oli se aika kamalaa kun höpötit välillä niin kamalasti, mutta tämä on vielä kamalampaa. Ekonon sivutoimisto, Norra, sijaitsi Pohjois-Esplanadilla ja pääkonttori Elelä-Espalla. Kun Espan puiston läpi tuli johtaja, niin meitä varoitettiin. Me pelattiin välillä sököä ja milloin mitäkin, mutta kerittiin aina lopettamaan ajoissa. Olimme varmasti Ekonon tehottomin ryhmä ja niin meidät sitten hajotettiin ja siirrettiin puiston yli pääkonttorin puolelle. Ekonossa oli tärkeää, että kuvat olivat hyvännäköisiä ja tekstaus kaunista. Huberilla, jonne siirryin Ekonosta, taas oli tärkeää, että kuvia syntyi nopeasti ja niissä oli LVI-tekniset piirrosmerkit oikein. Opetin puolestani Huberilaisille sitten tekstausta. Piirustuskonttorin pomo käytti minun piirustuksiani opetusmateriaalina opettaessaan insinööreille piirtämistä Tekniska Lärövärketissä. Konepiirtäjiä kyllä koulutettiin, mutta LVI-piirtäjiä ei. Voikin hyvällä syyllä sanoa, että minä koulutin Granlundin toimistossa ison joukon Suomen LVIpiirtäjiä. Olin Huberilla neljä vuotta ja tein joskus jotain kiireapuja Olofille ja Antille. Vuonna 1960 Olof Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 223

sitten pyysi minua vakituiseksi heidän yhteiseen toimistoonsa. Piirustusvälineet olivat siihen aikaan tosi alkeellisia. Ruuvilla säädettiin kahden terän etäisyyttä toisiinsa ja siihen väliin otettiin tussia. Näin saatiin eri paksuisia viivoja. Ei myöskään ollut mitään sabluunoita, pelkkiä suoria ja kaarevia viivaimia. Kun tussikynät sitten kehittyivät ja tuli erilaisia sabluunoita, niin pääasiassa muualla alettiin käyttää tekstauksessakin sabluunatekstejä. Meillä oli aivan oma, tunnistettava käsiala. Se oli kalteva ja käsivarainen. Panin aina tytöt aluksi opettelemaan tekstausta ja vasta kun se alkoi sujua, pääsi piirtämään oikeita piirustuksia. Monta kertaa piirtämö joutui puristamaan iltoja, viikonloppuja ja joskus jopa juhlapyhiä. Kerran eräs nuori insinööri meni sanomaan Olofille, että homma myöhästyy, kun piirtäjät eivät hoida hommiaan. Olof kutsui minut ja kysyi asiaa. Sanoin, että vastahan saatiin suunnitelmat ja ne pitäisi olla ylihuomenna valmiit. Kun totuus selvisi, sai suunnittelija kuulla kyllä kunniansa. Outin siirtyessä eläkkeelle piirtämön päälliköksi nimitettiin Sirpa Juurikka. CADin käyttöönoton myötä piirustusrutiinit muuttuivat ja piirtämispalvelut siirrettiin suoraan projektiryhmiin. Työkalut Laskutikku oli suhdeviivaimen lisäksi insinöörin perustyökalu 50 vuotta sitten. Kerto- ja jakolaskut, neliöön ja kuutioon korottamiset sekä trigonometriset funktiot onnistuivat käyttäen kahta toistensa suhteen liikuteltavaa viivainta. Lukemista helpotti viivainten päällä liukuva läpinäkyvä hahlo. Tulos saatiin kolmen desimaalin tarkkuudella ja käyttäjän oli itse pääteltävä desimaalipilkun paikka eli suuruusluokka. Samaan aikaan yhteen- ja vähennyslaskuja varten oli käytössä veivattava laskukone, joka oli ahkerassa käytössä siihen asti kun tuli ensimmäiset sähköiset laskukoneet, nekin alussa veivattavia. Koneella voitiin tehdä myös kerto- ja jakolaskuja. Laskukoneeseen merkittiin keskelle alas vedettävistä vivuista summat joita laskettiin. Oikealla olevasta kammesta pyöräytettiin toiseen suuntaan yhteenlasku ja toiseen vähennyslasku. Kertolaskussa kampea väännettiin yhtä monta kertaa kuin kerrottiin Laitevalmistajat tekivät suunnittelijoiden käyttöön erilaisia laskutikkuja, jotka helpottivat putkien, kanavien, venttiileiden, varusteiden ym. mitoitusta ja valintaa. Monelle suunnittelijalle tärkeä Taskulaskimet suunnittelijan työvälineeksi 1970-luvun alussa. 224 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

työkalu oli Suomen Puhallintehtaan kanavatikku. Jotkut vanhemmat suunnittelijat kaipaavat vieläkin 2010-luvulla sitä vihreää ainoana oikeana, siinä kun laatuna oli m³/h. Taskulaskimet yleistyivät 70- luvulla ja ohjelmoitavat laskimet 70-luvun lopussa ja tietotekniikka teki muutenkin tuloaan. Teknillisessä oppilaitoksessa taskulaskimet otettiin käyttöön joskus 1976 77. Käytännössä oli valittava HP tai Texas Instruments ja ohjelma-askelia oli muutamia kymmeniä. Kyllä niillä jo sai aikaan toisen asteen yhtälön, ehkä jotain vaativampaakin. Kuitenkin siihen asti oli perehdytty laskutikun käyttöön. Opettajamme Osmo Peltonen oli itse innostunut ja liitutaulun yläpuolella oleva kaksimetrinen tikku oli ahkerassa käytössä, kertoo Harri Aavaharju. Suunnittelijoiden kesken tietoja vaihdettiin lankapuhelimella, etanapostilla ja telexillä. Telex eli kaukokirjoitin oli paperille tulostava, kirjoituskonetta muistuttava laite, jonka avulla oltiin yhteydessä kaikkien maailman telex-liittymien kanssa. Palvelu oli pitkään ulkomaanliikenteessä merkittävä keino välittää tietoa edullisemmin ja luotettavammin kuin puhelinverkossa. Telexillä saavutettiin myös monet sellaiset maat ja alueet, joihin puhelinyhteydet toimivat huonosti. Koska telex vastasi yritysasiakkaiden tarpeeseen saada viesteistä kirjallinen tuloste, puhelimen yleistyminen 1960- ja 1970-luvuilla ei vienyt telexin asiakaskuntaa, vaan päinvastoin telex eli tuolloin kultaaikaansa. Faksi eli telekopiokone tuli yleiseen käyttöön vasta 1970-luvulla, kun tietoliikenneteknologian kustannukset olivat laskeneet riittävän alhaiselle tasolle. Faksia käytettiin välittämään kopioita fyysisistä dokumenteista puhelinverkon välityksellä. Kun faksi otettiin käyttöön, helpottui tiedonvaihto suunnittelijoiden kesken aivan oleellisesti. Minä skissaan sen paperille ja lähetän faxilla -työskentelytapa lyhensi asian selvittämistä vähintään vuorokaudella verrattuna asioimiseen Postin palveluiden välistyksellä. Vuoden 1985 tienoilla faksit olivat hyvin yleisiä, tämä oli niin kutsuttua faksin kulta-aikaa. Faksin elinkaari alkoi hiipua 1990-luvulla, kun sähköposti ja Internet syrjäyttivät sen yhdessä tekstiviestien lähettämisen ohella. Kaukon Susipankki Kauko Lehtoniemi hoiti Insinööritoimisto Granlundin suunnittelemien rakennuskohteiden työmaavalvontaa vuosina 1965 1988. Rakentamisen aikana tuli esille monia käytännön toteutukseen liittyviä yksityiskohtia, joita ei suunnitteluaikana oltu mietitty loppuun asti. Tuotevalikoima kehittyi noin vuosina todella nopeasti ja urakoitsijoilla oli usein, välillä tahtomattaan. halu oikaista toteutuksen eri vaiheissa. Kauko kirjasi työmailla esiin tulleet seikat ja ne tuotiin suunnittelijoiden tietoon GOLVI-lehdessä. Palsta oli nimeltään Susipankki ja sen ansiosta vältyttiin monien virheiden toistamiselta. Kaukon maine vaativana tarkastajana oli laajalti tiedossa urakoitsijoiden keskuudessa ja häntä jopa hieman pelättiin, koska muutaman kerran hän keskeytti tarkastuksen, kun puutteita oli hänen mielestään liian paljon ja ilmoitti: Rakennusta ei voida vastaanottaa LVI- tai jonkun muun urakoitsijan puutteiden vuoksi. Suunnittelijan asema oli vielä 1970- luvulla selvästi nykyistä suurempi. Työselityksissä luki usein lause, että: epäselvissä tapauksissa pätee suunnittelijan tulkinta. Tätä hyväksikäyttäen Kauko ratkaisi arvovallallaan epäselvät tapaukset suunnittelijan eduksi. Oheen on kopioitu GOLVIsta esimerkki susista. Åbo Akademi, Instituutti (5/71) Käyttö- ja hoito-ohjeet Käyttöohjeissa ei ole selvitetty, miten glykolin inhibiitin kuntoisuus (= onko ruostumisvaaraa) tutkitaan. Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 225

Öljylaitteet Öljypolttimissa (Elco) on esiintynyt muutaman kerran käynnistys- ja palamishäiriöitä. Kutsuttu poltinasentaja on pystynyt korjaamaan vian. Lämmityslaitteet Kahvion kabinetissa on suuri ikkuna, joka aiheuttaa vedontunnetta. Lämpimän ilman sisäänpuhallus ei sitä poista. Olisi ilmeisesti pitänyt käyttää suurempaa (= ylisuurta) patteria. Paisuntalaitteet Paisuntapumppujen ilmavaivat ovat loppuneet, kun paisuntapumppujen imujohtoon tehtiin vapaasti huonetilan katon lähelle päättyvä ilmanpoistoputki. Ilmavaivoja esiintyi aikaisemmin aina sen jälkeen, kun verkoston Samson ylivirtausventtiili oli toiminut. Viemärit Viemäreissä ei ole ollut tukkeutumia, mutta osa altaista on viemäröity niin pitkiä vaakavetoja käyttäen, että veden poistuminen on kovin hidasta. Tislatun veden valmistimen lauhdevesi on niin kuumaa, että putkistoon tehdyt paisuntamahdollisuudet eivät olleet riittäviä ja muoviputki pehmeni liikaa. Muoviputki on vaihdettu Cu-putkeksi. Vesilaitteet Turun kaupunki on joutunut muutaman kerran sulkemaan katuvesijohdon ja tästä on ollut hankaluuksia. Käyttäjien mielestä olisi pitänyt rakentaa kaksi eri suunnilta tulevaa talovesijohtoa. Tietääkseni Turun kaupungin vesilaitos ei tällaista hyväksy. Ehkä erikoisluvalla. Paineilmalaitteet Paineilmasäiliön tarkastusluukku on liian pieni. Koska painesäiliö on sijoitettu maanalaiseen tilaan (erikoisluvalla), haluavat paineastiatarkastajat tarkastaa säiliön sisäpuolisesti vuosittain. Tarkastusluukun Asennusesimerkki. pitäisi olla miesluukun kokoinen. Painesäiliöihin ei näitä suuria luukkuja vaan tahdo millään saada. Ilmanvaihto Sisäänpuhallusilman kosteus oli viime talvena 35 %. Vain kahden ylimmän kerroksen ikkunat jäätyivät. Edellisenä talvena oli sisäänpuhallusilman kosteus 40 % ja silloin jäätyivät kolmen ylimmän kerroksen ikkunat umpeen. A-auditorion ylimpien istuimien kohdalla tuntuu vetoa. Vaikka kiertoilmaa ei käytetä lainkaan, on tuuletus niin huono, että ovia joudutaan pitämään auki. Muutamissa huonetiloissa, varsinkin sellaisissa, joissa kanava nousee huonetilan kulmasta ylös, kuuluu ilmanvaihdon aiheuttamaa melua. Elektromikroskooppihuoneen kojehuoneen tuuletus ei onnistunut. Huoneeseen tulee pakkasta. Kanavat on tukittu. 226 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Instrumentointi Suutinkonvektorien yölämpötilan nostamiseen tarvittavien laitteiden asennus on vielä kesken (Regulator), takuuaikaa on jo kulunut 1 ½ vuotta. Kaksi 2-kanavalaitoksen sekoituspoksia ei tottele tyydyttävästi ohjausta vieläkään. Osa lämpötilan asetteluelimistä on alaslaskettujen kattojen yläpuolella. Käyttäjien mielestä niiden pitäisi olla näkyvissä, siis helpommin saavutettavissa. Hoitaja olisi toivonut valvontatauluun huonelämpötilan mittausta niistä huoneista, joihin on sisäänpuhallus. Hälytyslaitteet Kuluvan lämmityskauden aikana (nyt on 27.4.) laitoksessa on ollut yksi (1) hälytys. Radioaktiiviset laitteet Radioaktiivisten jätteiden säiliön venttiilien tiiviste on teflonia. Käyttäjät epäilevät tämän kestävyyttä. 24.4.1971 Kauko Suunnittelijan käynnissä pitävä voima kahvinkeittokulttuuri Kahvin piristävästä vaikutuksesta edelleenkin keskustellaan, mutta silti se on ollut tärkeä nautintoaine insinööritoimistoissa. Aluksi Liisankadulla oli vain yhteinen kahvihetki aamulla ja iltapäivällä. Iltapäiväkahvien yhteydessä tarjottiin oikein konditorian pullaa muistelevat monet vieläkin haikeana. Virallisten kahvihetkien piti riittää, mutta suodatinkahvin ja kahvinkeittimien yleistyessä alkoi esiintyä kahvin salakeittoa, varsinkin ylitöissä. Vuodesta 1978 alkaen kahvia oli sitten saatavilla pitkin päivää aivan, kuten tänä päivänä. Kahvikupin täyttäminen edellyttää tietenkin, että sitä on saatavilla eli hän, joka ottaa viimeisen kupillisen täyttää suodattimen ja vesisäiliön niin, että seuraava kollega saa täyttää kuppinsa tuolla virkistävällä juomalla. Jukka Meller on kirjoittanut vuoden 1978 pikkujoulupuheeseensa herkullisen kuvauksen kahvin keittämisen problematiikasta: Toimiston kahvitusjärjestelmä on mielestämme erittäin onnistunut ja kehittävä, sillä se puristaa ihmisluonnosta esiin omantunnon äärimmäisen takarajan. Heti aamusta on aloitettava tarkkojen havaintojen teko ja niiden perusteella laskettava todennäköisyys, millä hetkellä mikin pannu on tyhjänä. Jos kuitenkin laskelmat menevät pieleen ja joutuu kasvotusten pannun kanssa, jossa on kaksi milliä kahvia pohjalla, on valittavana seuraavia toimintavaihtoehtoja: 1. Jos kukaan ei ole näkemässä, otetaan pannu numero kaksi ja kaadetaan siitä kymmenen millimetriä pannuun numero yksi siltä varalta, että joku sattuisi tulemaan keittiöön samanaikaisesti. Sen jälkeen täytetään oma muki rauhallisesti pannusta numero kaksi. 2. Jos keittiössä on joku kahvinnoutaja ja toteat syrjäsilmällä, että siihen pannuun, jossa on vähemmän kahvia, on jäämässä alle 5 millimetriä, pistät mukisi salamannopeasti taskuun ja jatkat poissaolevan näköisenä matkaasi vessaan. Mukista pääset eroon vetämällä sen vessasta alas ja lusikan voi kiinnittää purukumilla peilipöydän alapintaan, jotta ne eivät herättäisi epäluuloja paluumatkalla. 3. Jos keittiön kumpikin pannu on tyhjä ja joku näkee, otat kraanasta vettä, olet juovinasi, kaadat veden pois, pistät mukin roskikseen ja poistut sen näköisenä että olet lopettanut kahvin käytön kokonaan. Jos kukaan ei näe, hiivit jakelupisteeseen numero kaksi. Jos sielläkin on pannu tyhjänä singraat luontevasti Tapsan juttusille ja arvioit Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 227

Työnhakuilmoitus vuodelta 1967 tulkitkoon kukin tavallaan! samalla sitä aikaväliä, jolloin pisteessä yksi joku heikkoluontoinen on ladannut pannut, mutta niitä ei toisaalta ole ehditty kokonaan tyhjentää. 4. Illalla olet päättänyt jäädä ylitöihin ja keittää kahvit korkeimman omakätisesti. Silloin toteat, että kahvinporo on loppu jokaisesta jakelupisteestä, kahvikaappi lukossa ja avain edelleen toisessa lukitussa kaapissa, jonka avaimesta ei ole tietoa. Näin ollen potkaiset kiukkuisesti kahvikaapin ovea ja lähdet kotiin murjottamaan. Toimiston Kruunuhaan kausi oli vielä selkeästi kieltolain eli salakahvin aikaa tosin tietysti laillinenkin kahvitauko oli jo tuolloin olemassa. Lassilaan muutettaessa siirryttiin ns. vapaan kahvin kauteen ja kuinka ollakaan, ihmeitä alkoi tapahtua. Ilmeni ja ilmenee edelleenkin langattoman lapon ihme. Kahden vierekkäisen pannun välillä täytyy olla jokin henkimaailman yhteys. Nestepinnat pysyvät aina tasoissa yleensä lähes pohjassa vaikka kuinka kaatelisivat kahvia pannusta toiseen tai keittäisit sitä lisää. Itse olemme alkaneet epäillä sähköosaston synnyn myötä, että heillä on jotenkin sormensa pelissä: kahvi varmaan karkaa pitkin sähköjohtoja jonnekin. No, tämähän oli vanhastaan tuttua, mutta aivan hiljan olemme alkaneet aavistella että Lassilan toimistossa kummittelee. Jos valmistautuessasi iltarupeamaan keität itsellesi tuoretta kahvia hieman ennen kello neljää, tulet yllättymään. Ollessasi noutamassa kaihoamaasi höyryävää kupposta joudutkin toteamaan, että klo 16:n kummitus on sammuttanut pannun ja kenties hurjimmillaan kaatanut keitoksen viemäriin. Rauhaarakastavana luonteena toteat tyynesti olevasi äimän käki siinä kuin jokin ministerikin ja lataat uuden pannun. Mutta jälleen klo 16.15:n kummitus, joka ilmeisesti ei tykkää pidemmistä övereistä on uusinut edeltäjänsä temput: kahvi on kadonnut. Rauhaarakastavana luonteena tempaat silmät verestäen jälleen pannun esiin, survot sen täyteen vettä, nuijit kahvit suodattimeen ja jäät vartioon keittiön ovelle. Näin saatkin yhden kupillisen, mutta sitä ryystäessäsi uusi, siivoava kummitus mellastaa keittiössä ja putsaa sen kahvin hajustakin. Tämän jälkeen olit kypsä lähtemään kotiin hakkaamaan miehesi tai vaimosi noin henkisesti tietenkin. Tämä kummallinen problematiikka elää ja on hyvin yleinen myös muualla kuin insinööritoimistoissa. Kakarakerho Tekniikan ylioppilaiden eli teekkarien määrä alkoi kasvaa 1960-luvun loppupuolella ja he olivat sopivaa työvoimaa, joka joustavasti pystyi tekemään osa-aikaista työtä opintojensa lomassa. 228 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Olof antoi heille pieniä mutta haasteellisia tehtäviä, joita sitten pyrittiin hyödyntämään yrityksen sisäisessä ja ulkoisessa markkinoinnissa. Yksi merkittävimpiä ajatuksia oli laatia vuosittain oma Granlund Oksasen kalenteri, jossa kerrottaisiin kiinteistön omistajille ja arkkitehdeillä sellaista käytännön LVI-tietoutta, joka tuolloin oli vielä monelle vierasta. Ensimmäinen kalenteri ilmestyi vuonna 1970 ja sen laatijoina toimivat Antti Pekari, joka oli juuri valmistunut diplomiinsinööriksi sekä teekkarit Kauko Hannukainen ja Matti Valtiala. Teekkarijoukon kasvaessa ryhmää alettiin kutsua yrityksen Kakarakerhoksi ja sen piirissä eli voimakkaasti teekkarihenki, vaikka kalentereiden sisältö oli hyvin asiapitoinen ja vakavasti otettavaksi informaatioksi tarkoitettu. Kerhon jäsenet kiersivät sitten ennen joulua eri yrityksissä ja levittivät teekkarihenkisesti Granlund Oksasen sanomaa ja hankkien samalla itselleen henkilökohtaisia kontakteja, joista sitten oli myös hyötyä omalla työuralla. Jäsenkunta vaihtui nopeasti, sillä valmistumisen jälkeen työ ja sen mukana tullut vastuu alkoi painaa. Vuoden 1973 kalenterin toimituskunnan muodostivat Reijo Hänninen. joka oli valmistunut diplomi-insinööriksi toukokuussa sekä teekkarit Reino Heinola, Seppo Jutila, Kalevi Kännö ja Rauli Saarela. Teekkarit järjestivät myös yritysvierailuja ja -esittelyjä, jotka tuohon aikaan olivat melko kosteita tapahtumia. Yksi aikaansaannos oli myös eräänlainen korttipakka, joka oli sijoitettu C-kasettikoteloon. Korteissa esiteltiin humoristiseen tyyliin yrityksen siihen mennessä kehittämiä ATK-ohjelmia. 1970-luvun loppupuolella toiminta alkoi sen alkuperäisessä muodossa hiipua, mikä osaltaan johtui siitä, ettei yrityksen teekkarikunnassa ollut sopivaa johtajahahmoa ja osittain muutosta periferiaan eli Lassilaan, jossa ei enää spontaanisti lähdetty kulmakuppilaan töiden jälkeen miettimään syntyjä syviä. Tiedon välitystä GOLVI-lehden tarina Ensimmäiset yritykset tehdä toimiston henkilökuntalehteä löytyvät himmenevästä alkuhämärästä ja ne ovat aika lapsellisia tekeleitä, joissa idea tekemisestä oli tärkeämpi kuin lopputulos. Vuonna 1965 julkaistiin ensimmäinen lehti ja erilaisin monistetuin, painetuin ja kopioiduin paperiversioin jatkettiin kolmekymmentä vuotta. Kun laman jälkeen 1990-luvulla alkoivat todelliset kiireet, unohtui sisäinen tiedottamien, kunnes lokakuussa 1999 toimiston sisäisessä verkossa avautui nettipohjainen infokanava. Ensimmäinen lehti oli A4-kokoinen ja nimeltään Luettua ja Kuultua. Yhdeksällä sivulla on kerrottu alan uusimmista tuulista ja viranomaisohjeista. Huumoria on sisällöstä ainakin kolmasosa. Valokuvien käyttöä ei senaikainen kopiointitekniikka oikein suostunut toistamaan. Pohjolan oloihin tarkoitettu Arabian uutuus Kimmo-istuin oli hankittu yläkerran WC:hen koekäyttöä varten ja kirjastoon oli saatu viimeisimmät DIN-normit suoraan Saksasta. Mietelause toimii yhtä hyvin vielä tänä päivänä: Ihmisen jokapäiväinen hengenleipä, askel eteenpäin. Ihminen, jolla ei ole omaa säveltä soittaa pausseja. Huumorikin toimii edelleen: Perheenpää on palannut työstä ja lysähtänyt nääntyneenä leposohvalle. Mikä päivä! Sähköaivot menivät epäkuntoon ja kaikkien oli pakko ajatella! Arkistojen kätköistä seuraavat lehdet löytyvät vasta vuodelta 1969 ja silloin niitä onkin ilmestynyt peräti kymmenkunta numeroa. Muoto on edelleen sama ja tärkeitä tietoja ovat uusien alan julkaisujen esittely ja kursseille osallistuneiden kertomukset niiden sisällöstä. Ensimmäisessä numerossa vuodelta 1969 on seuraava pikku uutinen: Insinööri Oksanen mainitsi informaatiopuheessaan mahdollisista sivukonttoreiden perustamisesta, joka ajatuksena tuntuu mielettömältä, mutta ei ehkä toteutettuna. Samana vuonna avattiinkin toimisto Kuopioon. Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 229

Toimitus oli uhrautuvasti tehnyt kenttätutkimusta Kruunuhaan anniskeluravintoloissa ja jul kaisi niissä tarjottavien olutlaatujen listan. Kolmessa Liisassa oli mm. tarjolla peräti kolmea merkkiä, Koff, Lahti ja Aura. Kaukon palsta ilmestyi ensimmäisen kerran toukokuun numerossa ja sittemmin Susipankin nimellä jatkanut tekstiosuus toi arvokasta tietoa kentältä ja työmailta toimistossa puurtavien suunnittelijoiden tietoon. Vuoden 1969 numerot kertovat myös LVI-alan voimakkaasta kehityksestä. Asiaa kuultua -lehdykän sisällöstä suurin osa on luetteloita kirja- ja ammattilehtihankinnoista. Ne ilmestyivät pääasiassa saksaksi, ruotsiksi ja englanniksi ja niitä hankittiin kirjastoon, sitä mukaa posti niitä kantoi. Myös laitevalmistajat ja maahantuojat ovat olleet aktiivisia ja jo yhden tuotekansion saaminen toimistoon oli kertomisen arvoinen uutinen. Vuoden 1970 loppupuolella julistettiin ensimmäinen suuri nimikilpailu. Vuosien varrella niitä on järjestetty milloin minkäkin aiheen ympärille, mutta nyt siis piti keksiä Insinööritoimisto Olof Granlund Antti Oksasen henkilökuntalehdelle uusi, iskevämpi nimi. Ehdotuksia tuli kaikkiaan 54 yhteensä 15 ehdottajalta. Selkeä voittaja oli GOLVI. Seuraaville sijoille äänestettiin Suutin, Putki-Tutka ja Sisäkierre. Perusteluissa todetaan: Nimessä näkyy toimiala ja härmäläisen suussa kolvi viittaa lehden tehtävään toimiston riitteiden sulattajana. GOLVI -nimellä mentiinkin aina siihen asti kun perustettiin sähköosasto ja i-kirjaimen perään liitettiin s. Vuoden 1971 ensimmäinen GOLVI oli uudistunut muutenkin kuin nimeltään. Lehti painettiin Sanomapainossa ja se oli nyt kooltaan A5. Kirjapaino ja hyvälaatuinen paperi mahdollistivat myös valokuvien käytön. Lehdestä otettiin niin suuri painos, että sitä voitiin jakaa myös asiakkaille ja markkinointitarkoituksiin. Lehdessä oli mukana Kaukon palsta, joten asiakkaille haluttiin viestiä, että jos virheitä tehdään, tunnustetaan ne ja otetaan opiksi. Muu sisältö koostui viranomaisilta tulleista ohjeista, kirjauutuuksista ja tietenkin mukana piti olla muutama vitsi, nyt jo jopa englanniksi: A Commercial man is a man who knows very little about many things and who gradually comes to know less and less about more and more until he knows nothing about everything. An engineer is a man who knows very much about few things, and who gradually comes to know more and more about less and less until he knows everything about nothing. GOLVI vuosina 1971 1975 oli huipputason ammattilehti, jossa on edelleen tämän päivän ongelmiin kelpo tietoa. Ohessa muutamia poimintoja: GOLVI 2 / 1972 Kuukauden aforismi: Pentti Linkola Suomen kuvalehdessä 4/72 Yksi hyvin koulutettu insinööri on syvä ruoskanisku kansakunnan elämäniloa vastaan. GOLVI 3 4 / 1972 Matti Häkkilä ATK rakennusten LVI-suunnittelussa. GOLVI 10 / 1972 Artikkeli lämmitysverkoston mitoituksesta ATK:lla. GOLVI-lehden kansi vuodelta 1971. 230 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

GOLVI 8 / 1972 Bo Westerholmin perusteellinen artikkeli Hakaniemen metroaseman suunnittelusta. GOLVI 1 4/ 1973 on suuri terveyskeskusnumero, jossa artikkeleita ovat laatineet mm. Antti Oksanen, Saara Saxén, Toivo Aarnio ja Anssi Merenheimo. GOLVI 7 12 / 1973 Artikkelit ATK:n hyväksikäytöstä LVI-suunnittelussa ja Autotunneleiden ilmanvaihdosta. GOLVI 1 3 / 1974 Antti Oksasen artikkeli sisältää oraakkelimaista tekstiä TATEsuunnittelun kehityksestä: Suunnittelun kulku suunnittelusopimuksesta lopputarkastukseen. GOLVI 4 6 / 1974 Juha Heikkilän artikkeli Luonnonvalon aiheuttama valaistus koppi- ja maisemakonttoreissa. GOLVI 11 12 / 1974 Lainattua: On säästettävä puuta, papaeria, painomustetta, energiaa mm. välttämällä kaikkien paskapuheiden painamista. Arkkitehti-lehti 5 74, Seppo Heinänen. GOLVI 1-3 / 1975: Japanilaiset ovat tällä hetkellä LVI-alan ATK:ssa pisimmällä ja niinpä lähdettiin opinto-matkalle Japaniin hankkimaan uusia ohjelmia. Samalla reissulla liityttiin Japanin rakennusinsinööriyhdistykseen. GOLVI 6 8 / 1975 kerrotaan Suomenlinnan lämpö-, vesi- ja viemärijärjestelmän suunnittelusta. Vuoden 1976 alusta siirryttiin vaatimattomampaan ulkoasuun ja vain sisäiseen jakeluun. GOLVI 4 / 1976 Artikkeli osallistumisesta kansainväliseen konferenssiin CAD 76 Lontoossa ja vieläpä esitelmöitsijänä. Graafinen tietojenkäsittely ja minitietokoneet ovat tulleet jäädäkseen. CADiin uskotaan ja siihen myös investoidaan. Käyttäjäläheisyys on tärkeä piirre ohjelmistossa. (Valitettavasti myös kallis piirre.) Listassa on vain joitakin esimerkkejä GOLVI- ja myöhemmin GOLVIS-lehtien sivuilta löytyvästä tarjonnasta. Viimeinen paperisena GOLVIS-niminen oli 2 / 1993 ja se ilmestyi 1990-luvun laman synkimpinä hetkinä. Lehti sisältää RYHTI-ohjelmiston kehitystarinan ja nimikilpailun sadon. Jälkeenpäin nähtynä tästä alkoi Insinööritoimisto Olof Granlundin uusi nousu. Numeron toiseksi viimeiseltä sivulta löytyy kuitenkin oheinen ajatusrakennelma: This is a story about four people named Everybody, Somebody, Nobody and Anybody. There was an important job to be done and Everybody was sure that Somebody would do it. Anybody could have done it, but Nobody did it. Somebody get angry about that, because it was Everybody s job. Everybody thought Anybody could do it, but Nobody realized that Everybody wouldn t do it. Viimeisellä sivulla jätetään jäähyväiset kuolleelle lehdelle. Vain puutarhan hoito on tärkeää? Ollelle tärkeitä paikkoja olivat luontoympäristössä sijaitsevat kohteet, kuten nykyisen Katinkullan paikalla sijainnut Tuulentupa, mökki Lapissa, Sammatissa ja saaressa. Hän viihtyi vapaa-aikanaan luonnossa, hiihti tuhatkunta kilometriä vuodessa, piti kohteet kunnossa ja pilkkoi polttopuut talven varalle. Tuulentuvasta tuli sittemmin henkilökunnan virkistyskohde, joka jossain vaiheessa kuitenkin myytiin. Sammatin mökin suunnittelivat opiskeluaikaiset ystävät Timo ja Tuomo Suomalainen. Sammatin mökistä Olle luopui joskus 70-luvun lopussa ja hankki Nytorp-nimisen maatilan Evitskogista Kirkkonummella. Nytorpin puutarhan hoito ja kasvihuoneviljely muodostuivat hänelle tärkeimmäksi rentoutumisen keinoksi. Omenapuut kantoivat hedelmää ja kasvihuoneissa hän kasvatti tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoja. Syksyn tullen Olle toi Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 231

laatikkokaupalla tilan tuotteita Lassilan toimiston kopiotiskille. Edes lähimmille ystäville ei selvinnyt johtuiko puutarhan hoito lapsuuden kesien hyvistä muistoista vai kiinalaisen filosofin mietelauseesta mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Kasvihuoneissa oli ammattimaisesti toteutettu lämmitys- ja kastelujärjestelmä. Tilan työkoneet olivat viimeistä huutoa ja asioiden opetteluun hän keskittyi tyypillisellä perusteellisuudellaan. Varmaankaan Nytorpin antimista nauttinut granlundilainen ei ajatellut omenoiden tai vaikkapa spagettikurpitsoiden todellista kilohintaa. Pasilan virastokeskuksen toteutuksen ollessa vihdoinkin loppusuoralla 80-luvun alkupuoliskolla kutsui Olle suunnitteluryhmän saunomaan ja virkistäytymään tilalleen. Hänen ehdotuksestaan ryhmä jakaantui kahtia ja ryhtyi suorittamaan annettua tehtävä. Kiertäkää kasvihuoneet läpi ja kirjatkaa kaikki kasvit, jotka tunnistatte. Kyseessä oli alkukesän ilta ja niinpä läheskään kaikissa kasveissa ei vielä ollut hedelmää. Tehtävä ei ollut helppo. Toisen ryhmän vitsiniekka keksi että, listataan myös kaikki rikkaruohot voikukasta alkaen. Kun kierros oli tehty, kertoi ensimmäisen ryhmän nokkamies, löysimme 25 eri lajia melko varmasti. Toinen ryhmäpä pisti paremmaksi ja kertoi löytäneensä 38 kasvia. Olof ihmetteli miten se oli mahdollista sanoen, että hän uskoi niitä olevan vajaat 30. Kun selitys rikkaruohoista sitten kerrottiin, totesi Olle onpa näköjään pidettävä parempaa huolta, eihän tuo tuollainen käy päinsä. Palkinto kuitenkin luovutettiin runsaamman lajilistan löytäjille. Olofille oli myös tärkeää tehdä talvisin lumityöt Nytorpin tilalla, joita kertyikin melkoisesti. Pihapiirin johtavaa tietä oli useampi sata metriä ja pihaa ympäröi ulkorakennukset ja kasvihuoneet. Eräänä 80-luvun alkupuolen talviaamuna lunta oli satanut runsaasti, pakkastakin oli toistakymmentä astetta ja Olof tuli tavanomaista myöhemmin töihin. Päästyään huoneeseensa hän kutsui paikalle Raimo Ripatin. Reipas diplomi-insinööri oli Ristiinasta kotoisin ja nämä maajussit olivat aina silloin tällöin rupatelleet satonäkymistä ja traktoreiden paremmuudesta. Voisitko käydä ilmaamassa traktorin, kun siitä pääsi löpö loppumaan ja en saa sitä käyntiin? Mikäs siinä, mille projektille merkkaan tunnit? Perillä odotti ulkorakennuksen seinän viereen jumiin ajettu traktori, joka ei suostunut käynnistymään. Edessä oli lumiaura, takana kuormakauha ja jostain syystä traktori oli luistanut seinän viereen juntturaan. Rengasjäljistä näki, että sitä oli selvästi jonkin aikaa yritetty irrottaa. Varsin kevyisiin toimistopukineisiin pukeutunut Raimo kaivoi autonsa peräkontista pilkkihaalarit, irrotti työvälineet traktorista, haki kannullisen polttoöljyä, ilmasi moottorin ja siirsi traktorin irti seinästä. Kauhat kiinni, öljyjen tarkistus ja kunnon tankkaus. No oli niin mukava talviaamu, että ajoin siinä sitten tien auki, puhdistin pihan, järjestelin vähän lumikasoja ja pistin Volvon talliin. Kulttuuri on insinöörin henkireikä varsinkin jazz Siinä missä Olof rentoutui multasormena, on Reijon vapaa-aika kulunut usein kulttuuriharrastusten parissa. 1960-luku oli monella tavoin erilaisten taidemuotojen heräämisen aikaa. Eurooppalainen elokuva oli kovassa huudossa ja musiikin ja teatterin puolella koettiin eräänlainen nuorison vapautuminen 1950-luvun sodanjälkeisestä ankeudesta. Koulussamme vaikutti monia taiteen piirissä myöhemmin kuuluisiksi tulleita kuten kirjailija Alpo Ruuth, muusikko Jussi Raittinen, näyttelijät Kari Franck, Pekka Laiho sekä ennen kaikkea Heikki Nousiainen, joka käänsi ja ohjasi West Side Storyn koulun oppilasnäytelmänä. Koulun kuvaamataidekerho ja teatteriesitykset, joihin koulun kautta sai tuohon aikaan lippuja, 232 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Haltonin messuosastolla Chicagossa 2009: Toimitusjohtaja Heikki Rinne, hallituksen puheenjohtaja Mika Halttunen ja Reijo Hänninen. Lavay Smith olivat myös Reijon kiinnostuksen kohteena. Helsingissä oli tuohon aikaan erilaisia intellektuelleja ryhmiä, jotka usein kokoontuivat kahviloissa, joita Helsingissä oli runsaasti ennen keskioluen vapauttamista. Reijo oli perustamassa mm. Suomen teiniteatteriyhdistystä mutta musiikki ja ennen kaikkea jazz on ollut hänen sydäntään lähellä. 1960-luvulla jazzin asema oli Suomessa nousussa ja ensimmäinen jazzklubi Mäyränkolo, Old House Jazz Club, toimi Albertinkadulla vuosina 1957 1964. Reijo pääsi sen jäseneksi 15-vuotiaana vuonna 1962. Siitä asiasta ei tuolloin uskaltanut kotona puhua.1960-luvulla järjestettiin myös Kulttuuritalolla paljon jazz-konsertteja, joihin Einiön veljekset saivat esiintymään lähes kaikki sen aikaiset maailmantähdet. Harrastus on sitten jatkunut läpi vuosikymmenet ja maailman johtavat jazz-klubit ja -festivaalit on tullut kierrettyä. Nykyään hyvä ruoka ja viinit ovat täydentäneet Reijon vapaa-ajan viettoa. Reijon rakas harrastus on afroamerikkalainen rytmimusiikki. Mika Halttunen kertoo ystävyydestään ja yhteisestä harrastuksesta seuraavasti, Tutustuttuani Reijoon paremmin, minulle selvisi, että hän on jazzin kävelevä ensyklopedia, kyllä myös muiden genrejen. Itse pidän enemmän bluesista ja niinpä, kun Reijon kanssa liikutaan maailmalla, on hän valmiiksi selvittänyt mitä missäkin tapahtuu. Reissuilla pyritään löytämään ainakin yksi ilta, jollain mennään jollekin klubille joko keskenämme tai asiakkaiden kanssa. Pari vuotta sitten NYC:ssa käytiin Blue Notessa kuuntelemassa Brad Mehldauta. Reijo joutui lähtemään seuraavana aamuna eteenpäin, mutta kertoi, että SOHO:ssa jossain pikku klubissa soitti Back Door Slam. Pieni mesta, jonne edes taksikuski ei meinannut löytää. Aivan upea kokemus. Paikka oli aivan täynnä diggareita. Me olemme tuoneet näitä löytämiämme artisteja myös Suomeen. Bob Margolin, Lavay Smith, Mandy Gaines ja James Hunter ovat aivan maailman huippuluokkaa, joita varmaan ei ilman meitä olisi koskaan kuultu täällä livenä. Insinöörin elämä yhtä juhlaa Vanhoja henkilökuntalehtiä lukiessa ja Granlundin toimiston veteraanien kanssa keskustellessa tulee väkisin mieleen, että ennen 90-luvun lamaa insinööritoimiston vuodenkierto kulki juhlasta Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 233

juhlaan. Insinöörit ovat aina osanneet juhlia. Jo opiskeluaika tarjosi hyvät mahdollisuudet harjoitella sitä. Ennen oli aikaa juhlia, eikä punaisia silmiä ja edellisen illan tuoksua suussa katsottu pahalla, kunhan se ei tullut tavaksi. Varsinkin toimiston sijaitessa Liisankadulla saattoi porukka mennä työpäivän päätteeksi muutamalle oluelle. Pikkujoulu kuulostaisi luonnolliselta vuoden päätöstapahtumalta, mutta ei. Joulun aatonaattona oli tapana lopettaa työt iltapäiväkahvien aikaan eli puoli kaksi. Hännisen Reijon toimiessa glögimestarina tarjoiltiin kahvin sijasta terästettyä glögiä ja pipareita. Olof lausui kiitokset kuluneesta vuodesta. Tapa alkoi Liisankadun aikoina ja jatkui aina Malmille muuttoon asti. Glögi oli sen verran vahvaa, että saattoipa siinä kulua nuoremman insinöörin tai toimistosihteerin jouluaatto krapulaa parannellessa. Rakennustyömailla ja konepajoissa eli sarviaisperinne. Työpaikan uusille työntekijöille alkoi kasvaa sarvet ja ne eivät katkenneet ennen kuin vanhoille oli tarjottu sarviviinat. Granlundin toimistossa toimittiin siten, että kun uusia sarvipäitä oli sopiva määrä, ehkäpä kymmenkunta, kokosivat he keskuudestaan toimikunnan ja järjestivät juhlat. Rahaa kerättiin sen verran, että booliainekset ja jotakin pikkupurtavaa saatiin hankittua. Tarjoilu oli tietysti tärkeää, mutta ehdottomasti tärkeämpää oli ohjelma. Jokaisen sarvipään oli esitettävä jotain joko ryhmässä tai yksin. Oheinen kutsu on Jukka Mellerin laatima ja siinä on nähtävissä myös runosuonen sykähtely: TOVERIT on joukossamme noita sarvipäitä saatanoita mi kolhii ovet pihtipielet myrkyttäen muitten kielet heille suokaa nyt muodonmuutos poistaen kehonne nesteenpuutos sarvet alas huuhtokaatte luupäitä kolistakaatte uumenissa tphiphphenin kadulla YRJÖN yrmelin täyttäköön siell joka tuoli: joukkoon joka takapuoli sykähdelköön runosuoli. Jukka Meller satunnainen kronikoitsija. Aika: perstai 13.11.1970 klo 19.30 Paikka: Tekniska Föreningen i Finland, Yrjönkatu 30, n. 6. kerros, kabinetti Asu: Kyllä Ilmottautuminen: sitovasti keskiviikkona 11.11. MENYY Punatulkku Timpurin erikoinen Lainsallimat, punapää Fussgänger tai vast. Muu anniskelu itsekunkin omaan laskuun TERVOTULOTAOIVOTUKSIN Sarvekkaat + Läksijät Mainittakoon, että tässä tilaisuudessa sarvekkaita olivat mm. Jukka Meller ja Reijo Hänninen, jotka olivat aloittaneet Granlund Oksasella syyskuussa 1970. Liisankadun aikoihin toimiston tytöt olivat ilmeisesti tosi kovia bilettäjiä, tosin sana ei tainnut 234 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Granlund osallistui Dragon-melontoihin 2000-luvulla lähes joka vuosi. Hallintoryhmä luontoretkellä. vielä silloin olla edes käytössä. Historiakatsaukset kertovat naistenjuhlista, joita siis firman naiset järjestivät. Jälleen on turvauduttava suuren ajattelijan kirjallisiin muistiinpanoihin vuodelta 1971: Rakkaat Naiset Kuten hyvin tiedätte, me miehet olemme kautta aikojen puhuneet Teistä paljon ja puhuneet Teille paljon. kuka kukkaiskieltä, kuka palturia, kuka mitäkin. Ja puhetta riittää edelleenkin, sillä moni miesparka on menettänyt hermonsa yrittäessään ratkaista Naisen olemuksen arvoitusta. Moni näpertelijä on turhaan yrittänyt luokitella Teitä enemmän ja vähemmän hyvännäköisiin, pallomaisiin ja tasomaisiin, helliin ja häijyihin, hupakkoihin ja liian älykkäisiin, nuoriin ja vanhoihin, äiteihin ja tyttäriin. Totuus on kuitenkin paljon yksinkertaisempi: Kaikki Naiset ovat Ihastuttavia. Mikä sitten tekee juuri Teistä niin ihastuttavia? Aleksis Kivi (s. 1834 ja k. 1872) olisi ehkä ilmaissut asian siten, että toimisto ilman kynänvartta pitelevää naisenkättä on kuin pilvinen päivä. Johan Sebastian Runeberg (s. 1804 ja k. 1877) olisi kenties jatkanut säkeillä työhön taipuu käsi hento sanan kuiskaa huuli rento silmissänsä tähdenlento. Yrityksen historian aikana on ollut myös monia harrastusryhmiä, jotka ovat toimineet aikansa ja häipyneet sitten unholaan, kun aktiiviset puuhamiehet tai -naiset ovat keksineet uusia intohimoja tai pahimmassa tapauksessa jättäneet yrityksen. Yritys on antanut niille myös taloudellista tukea. Suosiossa ovat olleet ennen kaikkea joukkuelajit kuten lentopallo, jääkiekko ja salibandy. Liikuntapäivä Luukissa oli hyvin lyhyeksi jäänyt traditio, mutta pienempimuotoisena perinne jatkuu edelleen. Virkistysavustuksen avulla saatetaan käydä ajamassa carting-autoilla tai pelaamassa curlingia tai muuta harvinaisempaa peliä. Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 235

Granlundin 50-vuotisjuhla Korjaamolla. Soittamassa Granlundin ystävät -yhtye: Chris Siebert (piano), Kari Siuru (basso), Heikki Hänninen (kitara), Harri Aavaharju (trumpetti, laulu), Petteri Hasa (rummut), Mika Halttunen (laulu), Pentti Lasanen (saksofoni). Jotkut jopa ovat käyneet viettämässä viikonloppua Vierumäen urheiluopiston tiloissa. 2000-luvulla on tärkeäksi vuotuiseksi tapahtumaksi koettu joukkuehengen nostattajana elokuussa järjestetyt Dragon-melonnat Kaisaniemessä. Tämäkin muoti-ilmiö kuitenkin päättyi vuonna 2009, kun osallistujamäärä kääntyi selvään laskuun. Liikuntasetelit ovat tulleet suosituiksi viime vuosina. Niitä on voitu käyttää myös yksilökohtaisiin harrastuksiin kuten kuntosaleilla, uimahalleissa jne. Laitevalmistajat ja maahantuojat olivat myös hyvin aktiiviasia varsinkin 1980-luvulla. Tuoteesittelyiden nimellä kulkevia illanviettoja ja tehdaskäyntejä järjestettiin tasaiseen tahtiin ja osaan otto oli pääsääntöisesti hyvä. Projektin päättäjäiset järjestettiin aina suurempien töiden valmistuttua. Usein mentiin ravintolaan syömään firman piikkiin. Jatkot kuuluivat asiaan, tosin ne sitten omalla kustannuksella. Ajan henkeen kuului myös, että jatkojen jälkeen kokoonnuttiin vielä firman tiloihin jatkojen jatkoille. Muita juhlanaiheita olivat hyvinä vuosina tilinpäätösjuhlat ja viiden vuoden välein vuosijuhlat. Yhtiön 50-vuotisjuhla pidettiin 6.8.2010 Kulttuuritehdas Korjaamon tiloissa Töölössä tämän entisen HKL:n raitiovaunuhallin saneeraus on Granlundin suunnittelukohteita sekin. Paikalla oli yli 450 juhlijaa: työntekijöitä avec, tytäryhtiöiden työntekijöitä ja melkein 80 entistä granlundlaista, mikä antoi juhlalle erityisen hienon lisäsäväyksen. Illan esiintyjinä nähtiin kansainvälisiä huippunimiä: amerikkalainen Lavay Smith, klassisen jazz 236 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

& bluesin kuningatar yhtyeensä pianistin Chris Siebertin kanssa sekä englantilainen R n B- ja soullaulaja, lauluntekijä ja kitaristi James Hunter. Juhlakulttuuri on muuttunut ajan myötä. Aikaa halutaan viettää enemmän harrastusten, perheen ja ystävien seurassa. Työyhteisön kanssa käydään tuulettumassa harvemmin kuin ennen. Työelämän kiireet ovat ehkä syynä siihen, ettei rentoutuminen ravintoloissa ole enää muodikasta. Yhtiön palveluksessa on ollut myös huippu-urheilijoita, jotka ovat yltäneet jopa Euroopan mestariksi (Veikko Martiskainen amerikkalainen jalkapallo), Pohjoismaiden mestariksi (Kari Merenheimo kehonrakennus) tai ainakin Suomen mestariksi (Marja-Liisa Somer oja os. Vihavainen miekkailu, Mika Reinikainen keilailu, Riku Bitter autosuunnistus, Sami Söderström Ratamoottoripyöräilyn Supersport B600 -sarja, Jari Yletyinen jousiammunta) tai olleet maajoukkuetasoa (Kimmo Liljeström suunnistus). Muoti Jukka oli myös perehtynyt pukeutumisen muotivirtauksiin ja suuret ulkonäköömme vaikuttavat ajan virtaukset 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkupuolella sai hänet lausumaan seuraavaa: 60-luvun alusta lähtien hameen helma kohosi kohti korkeuksia saavuttaen inhimillisesti katsoen äärimmäisen rajan v. 68 paikkeilla. Siinä vaiheessa minihameeseen olikin jo pakko tehdä lahkeet ja 70-luvun alkaessa alkoivat lahkeet taas venyä kohti nilkkoja. Seurasi pitkä puritaaninen housukausi, vasta aivan viime vuosina on nilkka alkanut pilkahtaa. Tässä suhteessa ennustamme valoisampaa 80-lukua. Herrojen muodissa taasen pistää silmään karvoittumisen kasvu 60-luvun jälkipuoliskolla ja sen asteittainen väheneminen viime vuosina. Läsnäolevastakin voimme todeta, että moni kuontalo on lyhentynyt puoleen ja että moni viiksi tahi parta on kadonnut tai ainakin siistiytynyt. Itse Muistoja ja muistikuvia eri vuosikymmeniltä 237

edustamme sitä ryhmää, jonka karvapeita hupenee luonnollisen poistuman kautta. Ajan muoti voidaan nähdä vielä vuonna 1974 otetuista toimiston ryhmäkuvista. Naisnäkökulma kahvipöytäjuttuihin Insinööritoimisto on varsin miesvaltainen työpaikka, mutta vuosien varrella talotekniikka- ja kiinteistönpitoalalle on tullut yhä enemmän naispuolisia insinöörejä ja diplomi-insinöörejä. Etenkin energia- ja ympäristöasioita on hakeutunut opiskelemaan paljon tyttöjä. Niin, se tytöttely jokaisen insinööritoimistossa työskentelevän naispuolisen kohtalo! Sitä ei kuitenkaan pidä ottaa itseensä eikä mitenkään vakavasti, kuten ei kovin paljoa kahvipöytäpuheista ylipäätäänkään. Vuosien kahvipöytäjuttujen kokemuksella Erja Reinikainen toteaa: Kahvipöytäjuttujen perusteella voisi kirjoittaa kirjan uskomattomista työkavereille tai heidän kavereilleen tai kaverin kavereille sattuneista armeijakokemuksista, autokommelluksista, onnistuneista ja vähemmän onnistuneista teknisistä kokeiluista, karmeista ruokailuhetkistä, matkaseikkailuista, jne. Näitä juttuja kun on joskus (harkinnan pettäessä) erehtynyt kertomaan edelleen naispuolisille sukulaisille tai lapsia puistossa vahtivalle äitien joukolle, on saanut vähintäänkin kummeksuvia katseita osakseen ja puheenaihe on vaihtunut nopeasti. Myöskään kahvipöydässä täysin normaaleja teknisiä pohdintoja tyyliin energiansäästölamppuihin siirtymisen aiheuttaman sisäisen lämpökuorman vähenemisen vaikutus lämmitysenergian kulutuksen lisääntymiseen kaukolämpöön liitetyssä omakotitalossa ei kannata suosia humanististaustaisten tyttökaverien kanssa. Kun joku tuo lomareissulta tuliaisia kahvipöytään, niin porukka saattaa haukkua kuorossa tuomiset oudon makuisiksi/näköisiksi, mutta syö ne Pikkujoulun muotia vuodelta 1974: Göran Langhoff, Rauli Saarela ja Juha Heikkilä. Ulf Holmberg, Arja Paavilainen ja Frej Mattsson. kuitenkin. Vuosien varrella ei mitään oikeastikaan oudon makuista tai näköistä ole koskaan jäänyt syömättä. Urheiluaiheisia ja muitakin (yleensä pähkähulluja) vedonlyöntejä esiintyy miesvoittoisessa kahvipöytäporukassa säännöllisin väliajoin. Hävinnyt maksaa voittajalle sovitun vedon ja on yleisen suunsoiton kohteena seuraavan viikon kunnes löytyy uusi suunsoiton kohde. Jalkapallo-, jääkiekko-, yms. kimppaveikkaukset toistuvat vuodesta toiseen ja ihme kyllä porukka osallistuu niihin, vaikka ei koskaan ole voitettu mitään. Veikkausrahat ja kodin hankinnat ovat selvästi eri kustannusmomentilla: jos joku mainitsee aikovansa hankkia jotakin, niin aina joku kollega on juuri selvittänyt itselleen, serkulleen tai appiukolleen mistä tuon halvimmalla saa. 238 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy