Naistutkimuksen kurssi Jyväskylän yliopisto Syksy 2004 Suomalaisen seksuaalisuuden historia Henna Ruskovaara Laki rekisteröidystä parisuhteesta ja sen sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitys 1 Johdanto Aion käsitellä työssäni lakia rekisteröidystä parisuhteesta ja lain tuottamaa kuvaa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta virallistaa parisuhteensa ja saada mahdollisuus yhtäläisiin oikeuksiin verrattuna heteroseksuaalisiin pareihin käytiin Suomessa keskustelua kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1992 valmistui perhetoimikunnan mietintö, jossa kiinnitettiin huomiota lesbo- ja homoparien erilaiseen oikeudelliseen asemaan verrattuna eri sukupuolta oleviin pareihin. Toimikunnan mukaan keskeisin ero oli siinä että samaa sukupuolta olevat parit eivät voi virallistaa parisuhdettaan ja siten sopia perhelainsäädännön piiriin tulemisesta. Toimikunta ehdotti samaa sukupuolta olevien parisuhdelain valmistelun aloittamista. Parisuhdelaiksi tehtiin 1990-luvulla kaksi aloitetta, joiden välillä suurin ero koski adoptiokysymystä. Laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan 1.maaliskuuta 2002. Vaikka laki vahvistaakin samaa sukupuolta olevien parien oikeudellista asemaa joillakin elämänalueilla, on nykyisestä tilanteesta vielä pitkä matka todelliseen seksuaaliseen tasa-arvoon. Samaa sukupuolta olevilla, suhteensa rekisteröineillä pareilla, ei ole esimerkiksi mahdollisuutta perheen sisäiseen tai ulkoiseen adoptioon tai oikeutta ottaa kumppanin sukunimi virallistamisen yhteydessä. Haluan työssäni etsiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: millaiset yhteiskunnalliset asenteet, arvot ja uskomukset vaikuttavat lain taustalla? Ovatko asenteet muuttuneet? Millaista käsitystä perheestä ja perheenjäsenten välisistä suhteista laissa tuotetaan ja millaista perhettä pidetään toivottavana? Minua kiinnostaa myös kysymys siitä miten samaa sukupuolta olevien parien suhteita ja heidän seksuaalisuuttaan on kontrolloitu lainsäädännössä aikaisemmin, esimerkiksi 1900- luvun alussa ja sotien aikana. Tässä paperissa keskityn kuitenkin nykyhetken lainsäädännön tilanteeseen.
2 Aineistonkeruu Aloitin aineistonkeruun etsimällä tietoa yliopistokirjastojen Jykdok, Linda ja Arto- tietokannoista. Käyttämiäni hakusanoja olivat rekisteröity parisuhde, samaa sukupuolta olevien parisuhteet, homoseksuaalisuus, lesbous, biseksuaalisuus. Yhdistelmähaku sanoilla parisuhdelaki ja lesbous tai homoseksuaalisuus oli hedelmällisin ja haun avulla löysin tärkeimmät lähdekirjani. Lisää mielenkiintoista kirjallisuutta löysin katsomalla työni kannalta keskeisimpien teosten lähdeluetteloita. Tiedonhaussa ei esiintynyt suurempia ongelmia. Analyysini tueksi olen lisäksi tarkastellut oikeusministeriön työryhmän ehdotusta Laki ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet (2/1999) sekä hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi virallistetusta parisuhteesta. Seuraavassa esittelen lyhyesti oman työni kannalta keskeisimmät lähteet. Oikeusministeriön työryhmän ehdotus, laki ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet on julkaistu vuonna 1999. Ehdotuksessa selvitetään 1990-luvun lopun lainsäädännön tilaa koskien samaa sukupuolta olevien parien oikeudellista asemaa. Työryhmä on tarkastellut samaa sukupuolta olevien parien lainsäädäntökohtelua kahdesta eri näkökulmasta. Ehdotuksessa kiinnitetään huomiota nykyisen lainsäädännön aiheuttamiin käytännöllisiin ongelmiin ja toisaalta siihen esiintyykö erilaisten parisuhteiden sääntelyssä sellaista erilaista kohtelua, jota ei voida hyväksyttävästi perustella. Työryhmä ehdottaa, että samaa sukupuolta oleville annettaisiin mahdollisuus virallistaa parisuhteensa. Ehdotuksessa todetaan, että samaa sukupuolta olevien suhteet tarvitsevat lain suojaa avioliitonomaisten suhteiden tavoin ja ehdotetaan sen selvittämistä, voitaisiinko sellaiset samaa sukupuolta olevien parit, jotka eivät ole virallistaneet parisuhdettaan, rinnastaa lainsäädännössä heteroseksuaalisiin avopareihin. Sari Charpentierin Sukupuoliusko on ilmestynyt Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuna vuonna 2001. Sari Charpentier on tutkinut lesbo- ja homoliittokeskusteluun liittyviä mielipidekirjoituksia. Charpentierin analysoimat kirjoitukset ovat ilmestyneet vuonna 1996 kuudessa suomalaisessa sanomalehdessä. Lähtökohtanaan hänellä on mielipidekirjoitukset, joissa samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamista vastustetaan, koska avioliitto on pyhä. Charpentier haluaa purkaa sitä uskomusjärjestelmää, joka tähän väittämään sisältyy ja hän kysyy työssään :mikä tekee avioliitosta pyhän ja miksi tämä pyhyys estäisi samaa sukupuolta olevien avioliitot? Kirjan tavoitteena on tehdä ymmärrettäväksi niitä uskomuksia ja valtasuhteita joita virallistamiskeskusteluun liittyy. Teoreettisena viitekehyksenä Charpentier nojaa muun muassa Judith But-
lerin ajatukseen sukupuolen performatiivisuudesta sekäwilliam E. Padenin ja Veikko Anttosen uskontotieteellisiin pyhäteorioihin. Kolmas lähdeteokseni on Rainer Hiltusen pro gradu tutkielma Virallisesti ventovieraat, samaa sukupuolta olevien parisuhteet lainsäädännössä. Teos on hyväksytty Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1996 ja se on ilmestynyt Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n julkaisusarjassa. Oman työni kannalta tärkeimpiä ovat luvut, joissa tarkastellaan muutosta, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut homoseksuaalisuuden määrittelyssä ja asemassa. Sinikka Kyyrönen on tehnyt sosiologian pro gradu- tutkielmansa Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselle, työ on valmistunut joulukuussa 2002. Sinikka Kyyrönen selvittää työssään lesbojen ja homoseksuaalien käsityksiä perheestä ja sitä miten he suhtautuvat parisuhteen virallistamiseen. Hänen motiivinaan on ollut antaa ääni homoseksuaaleille ja lesboille itselleen. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmentoista lesbon ja kolmen homomiehen haastattelusta, jotka Kyyrönen on tehnyt vuonna 1997. 3 Käsittelyyn valittu katkelma kokonaisuudessaan Laki virallistetusta parisuhteesta ja hallituksen esitys löytyvät internetistä valtion säädöstietopankista osoitteesta: http://www.finlex.fi/lains/index.html. Lakiin ei ole sivustolla suoraa linkkiä, mutta se löytyy nopeasti vuosiluvun ja lain numeron perusteella (2001/950). Seuraavassa ne kohdat laista, jotka olen valinnut tarkemmin analysoitavaksi: Laki rekisteröidystä parisuhteesta 9.11.2001/950 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Parisuhteen rekisteröinti 1 Kahden samaa sukupuolta olevan 18 vuotta täyttäneen henkilön parisuhde voidaan rekisteröidä siten kuin tässä laissa säädetään. 3 luku Parisuhteen rekisteröinnin oikeusvaikutukset
8 Parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä. Laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee aviopuolisoa, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitetun parisuhteen osapuoleen, jollei toisin säädetä. Osapuoliin, jotka aikovat rekisteröidä parisuhteensa, sovelletaan, mitä kihlakumppaneista säädetään, jollei toisin säädetä. 9 Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi, eikä nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä. 4 Tekstin analyysi Aloitan analysoimalla tekstin sukupuolikäsitystä ja kysyn mitä laki olettaa sukupuolesta. Laki rekisteröidyistä parisuhteista antaa mahdollisuuden kahdelle samaa sukupuolta olevalle, 18 vuotta täyttäneelle, henkilölle oikeuden virallistaa parisuhteensa tietyin rajoituksin. Lakiteksti on luonteeltaan neutraalia, niukkaa ja mahdollisimman vähän kuvailevaa, siitä ei voi lukea ajatusta että olisi olemassa kaksi erilaista tai mahdollisesti useampia sukupuolia. Itse asiassa tekstiä lukiessa voisi ajatella että elämme maailmassa, jossa on olemassa vain samaa sukupuolta olevia henkilöitä. Koska laissa ei puhuta siitä, että on olemassa erilaisia sukupuolia, eivät myöskään sukupuolten erovaisuudet tule problematisoiduiksi tai keskustelluiksi. Millainen sitten on tekstin seksuaalisuuskäsitys, mitä teksti olettaa seksuaalisuudesta? Lakitekstissä ei puhuta suoraan mitään henkilöiden seksuaalisuudesta tai määritellä erilaisia seksuaalisuuden muotoja. Parisuhteen rekisteröimistä haluavien välillä ei edellytetä olevan seksuaalisuhdetta, toisaalta sitä ei edellytetä myöskään avioliiton solmivien välillä. Parisuhteensa rekisteröivien henkilöiden seksuaalista suuntautumista ei laissa määritellä, mutta avioliitto rajataan vain heteroseksuaalisten parien oikeudeksi. Lain seksuaalisuusneutraalius häivyttää kuitenkin taustalle lainsäädännön heteronormatiivisuuden. Lainsäädäntö on osa yhteiskuntaa ja sen eriarvoisuutta tuottavia ja ylläpitäviä käytäntöjä. Ajattelen tässä heteronormatiivisuuden Tuula Juvosen tavoin oletukseksi siitä, että kaikki ovat tai heidän
ainakin tulisi olla heteroseksuaaleja. Rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton välistä eroa korostetaan tekstissä käyttämällä erilaisia sanoja. Parisuhde rekisteröidään, mutta avioliitto solmitaan. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi tulla vihityiksi vaan heidän suhteensa karusti rekisteröidään. Tuula Juvonen on kiinnittänyt huomiota siihen, että alkuperäisenä ehdotuksena lain nimeksi ollut parisuhteen hyväksyvämpi virallistaminen muuttui lakiasiainvaliokunnassa kolkompaan muotoon rekisteröinti. Parisuhteensa virallistavat subjektit (tai toimijat) nimetään eri sanoilla kuin avioliiton solmivat subjektit. Sanat puoliso ja aviopuoliso on varattu vain heteroseksuaalisen suhteen osapuolille, parisuhteen yhteydessä puhutaan neutraalisti henkilöistä ja parisuhteen osapuolista. Yksistään sitä vallitsevaa heteronormatiivista ajattelutapaa, että samaa sukupuolta oleville pareille katsottiin tarpeelliseksi säätää avioliittolaista erillinen laki, voidaan pitää syrjivänä. Avioliitosta erillinen parisuhdelaki asettaa ihmiset ilman päteviä perusteita eriarvoiseen asemaan heidän seksuaalisuutensa perusteella. Monet lesbo- ja homoparit olisivat halunneet mieluummin mahdollisuuden avoliiton solmimiseen ja vihityksi tulemiseen, siviilivihkimisen tai kirkollisen vihkimisen kautta. Laki antaa nyt samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuuden päättää tulemisesta perhelainsäädännön piiriin, he voivat tehdä tämän rekisteröimällä parisuhteensa. Mutta onko homo- ja lesbopareilla oikeutta olla perhe siinä merkityksessä kuin se eri sukupuolta olevien parien kohdalla ymmärretään? Homo- ja lesbopareilla ei ole juridista oikeutta yhteiseen vanhemmuuteen, tulla yhdessä vanhemmiksi. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi yhdessä ottaa ottolasta eikä myöskään perheen sisäinen adoptio, jossa toinen ottaa lapsekseen kumppaninsa lapsen, ole mahdollinen. Adoptiooikeuden myöntäminen lesbo - tai homovanhemmille katsotaan uhkaavan sukupuolten pyhää järjestystä. Laissa, ja sitä perustelevissa teksteissä, kahden samaa sukupuolta olevan parin muodostaman perheen katsotaan olevaan riittämättömämpiä vanhemmuuteen kuin heteroseksuaalisen perheen. Charpentierin mukaan tällainen ajattelu perustuu sukupuoliuskoon, joka on uskoa sukupuolten ehdottomaan erilaisuuteen ja sille perustuvan sukupuolijärjestelmän välttämättömyyteen. Sukupuoliuskoon kuuluu kaiken sellaisen vastustus, jota pidetään heteroseksuaalista sukupuolijärjestystä uhkaavana. (Charpentier, 2001) Vuoden 1993 lakiehdotus laiksi virallistetusta parisuhteesta sisälsi vielä mahdollisuuden lapseksiottamiseen ja näin ollen molempien kumppanien yhteiseen vanhemmuuteen. Tästä oikeudesta kuitenkin luovuttiin seuraavassa vuoden 1996 lakiehdotuksessa. Parisuhteiden virallistamisen kannattajat myöntyivät adoptio-oikeuden mahdottomuuteen tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa. Outi Oja-
lan mukaan lakiehdotuksen kannattajat joutuivat tekemään kompromisseja, jotta lakiehdotus ylipäänsä saatiin hyväksytyksi. 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Millaista seksuaalipolitiikka teksti tuottaa? Lain syrjivästä luonteestaan huolimatta mahdollisuus parisuhteen rekisteröintiin on tärkeä asia monille suomalaisille homoille ja lesboille. Kaikki Sinikka Kyyrösen haastattelemista homoista ja lesboista olivat parisuhteen virallistamisen kannalla. He toivoivat virallistamisen lisäävän yleistä suvaitsevaisuutta ja homoseksuaalien näkyvyyttä yhteiskunnassa. Tärkeitä olivat myös juridiset ja käytännön syyt, emotionaaliset ja psykologiset syyt sekä yhteisöllisyys ja lasten turvan lisääminen. Lain olemassaolo sinänsä toivottavasti vaikuttaa syrjinnän vähentymiseen, mutta toisaalta laki voi itse muodostua uudeksi syrjiväksi ja normittavaksi käytännöksi, joka nojaa heteronormatiiviseen ajatteluun. Verrattaessa Suomen lainsäädännön tilannetta muihin Pohjoismaihin, laki rekisteröidyistä parisuhteista näyttäytyy varovaisena, ensimmäisenä askeleena kohti homojen ja lesbojen ihmisoikeuksien toteutumista. Johanna Kantolan mukaan seksuaalisuus ei ole kuulunut suomalaisen tasa-arvon piiriin. Tämä tulee näkyviin jyrkässä rajanvedossa, joka on säilytetty heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden välillä. Muissa Pohjoismaissa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä elävien lasten oikeus molempiin vanhempiinsa tuli tasa-arvoiseksi heteroseksuaalisten vanhempien kanssa. 1990-luvun aikana. Lapsen adoptio perheen sisällä tuli mahdolliseksi parisuhteensa rekisteröineille. Ruotsi otti kaikkein pisimmän askeleen, siellä parisuhteensa rekisteröineet voivat adoptoida lapsia myös perheen ulkopuolelta. Jatkossa olisikin mielenkiintoista tarkastella ja vertailla Suomen ja muiden Pohjoismaiden lainsäädännön kehittymistä. Mitä aiheeseen perehtyminen minulle opetti? Aiheeseen perehtyessäni opin että ainakin tämän lain kohdalla lakia edeltävät ja perustelevat tekstit, Oikeusministeriön työryhmän ehdotus ja Hallituksen esitys laiksi virallistetusta parisuhteesta, erosivat huomattavasti valmiista laista. Minulle oli yllättävää kuinka täydellisesti lesboudesta vaiettiin sekä laissa että sitä perustelevissa teksteissä. Pidetäänkö lesboutta niin poliittisena käsitteenä että se täytyy korvata neutraalimmalla homoseksuaalisuustermillä? Merkitseekö lesboudesta vaikeneminen myös unohtamista ja huomiotta jättämistä? Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa katsoa myös adoptiolainsäädännön kehittymistä Suomessa, koska kysymys kietoutuu samoihin pohdintoihin sukupuolten järjestyksestä, seksuaalisuudesta sekä vallasta määritellä diskurssi ja käsitteet.
6 Kirjallisuus ja muita lähteitä Charpentier, Sari. Sukupuoliusko. Valta, sukupuoli ja pyhä avioliitto lesbo- ja homoliittokeskustelussa. Nykykulttuurin tutkimuskeskus. Jyväskylän yliopisto.2001 Hallituksen esitys laiksi virallistetusta parisuhteesta. HE 200/2000. Hiltunen, Rainer Virallisesti ventovieraat, samaa sukupuolta olevien parisuhteet lainsäädännössä. SETA ry. Helsinki 1996 Juvonen Tuula. Sanoja ja lakeja Millaista on elämä parisuhdelain jälkeen. Naistutkimus-lehti 1/2002. Laki ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Työryhmän ehdotus. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 2/1999. Helsinki Oikeusministeriö. Kantola, Johanna. Rooman valtakunnan tuho : parisuhdelakikeskustelua eduskunnassa. Teoksessa Tasa-arvopolitiikan haasteet. Toim. Anne Maria Holli et al. WSOY Vantaa 2002. Kaskisaari, Marja Parisuhteen rekisteröinti tunnustuksen performatiivina. Naistutkimus- lehti 2/2003 Kyyrönen, Sinikka. Homoseksuaalien perhekäsitykset ja parisuhteen virallistaminen. Pro gradututkielma. Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos joulukuu 2002