Elämänkatsomustiedon ja uskonnon monialaisten (lo) opetuskokonaisuuden luento ( ; tiivistelmät 1)

Samankaltaiset tiedostot
Katsomusopetus (uskonto, et, etiikka)

Katsomusopetus (uskonto, et, etiikka)

Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen

Pekka Iivonen. Uskonto perusopetuksessa

Elämänkatsomustieto tutuksi. et opetus.fi

Ruokarukous Uskonnonharjoitusta vai uskonnonopetusta? Pekka Iivonen

Uskonnonopetuksen uusi OPS. KM, väitöskirjatutkija Raili Keränen-Pantsu Agricola, Seurakuntaopisto

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO

OHJE 1 (7) OPH

Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista lukiossa

OHJE OHJE USKONNON JA ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPETUKSEN SEKÄ USKONNOLLISTEN TILAISUUKSIEN JÄRJESTÄMISESTÄ LUKIOSSA

OHJE OHJE USKONNON JA ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPETUKSEN SEKÄ USKONNOLLISTEN TILAISUUKSIEN JÄRJESTÄMISESTÄ ESI- JA PERUSOPETUKSESSA

MUISTIO PERUSOPETUSLAIN MUUTOKSEN VAIKUTUKSET USKONNON JA ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPETUKSEEN SEKÄ KOULUN TOIMINTAAN

KOULUYHTEISTYÖN KAKSI KÄRKEÄ

Maahanmuutto ja uskonnolliset yhteisöt

Seurakunta varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitoksen kumppanina

Asia: Lausunto muistiosta Perusopetus 2020 yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako

2 Etelä-Suomen aluehallintoviraston selvityspyyntö hallintokantelusta

USKONTO Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi

Elämänkatsomustieto historiaa & taustaa

Katsomuskasvatus ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen

Sairaalapastorin tarjoama henkinen ja hengellinen tuki potilaille, omaisille sekä henkilökunnalle

Seurakunta varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitoksen kumppanina

OPPILAAN OIKEUS OMAN USKONNON KOHTAAMISEEN KOULUSSA. Pekka Iivonen

Uskontodialogia monikulttuurisen päiväkodin arjessa. Silja Lamminmäki-Vartia KK (lastentarhanopettaja), TK

Lukiokoulutuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa valmistelevan työryhmän ehdotuksista

Työkalupakista apua arkeen

Liite 6. Katsomusaineiden opetus. Katsomusaineiden opetus. Opetuksen tavoitteet ja sisällöt

EVANKELIS-LUTERILAINEN USKONTO VUOSILUOKAT 1-2

professori Teuvo Pohjolainen Seuraava kuuleminen on Seuraava kokous on perjantaina klo 8.00.

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena.

USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia)

PERUSOPETUSLAIN MUUTOKSEN VAIKUTUKSET USKONNON JA ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPETUKSEEN SEKÄ KOULUN TOIMINTAAN

7.11 USKONTO KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT

Uskonto. Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT ORTODOKSINEN USKONTO

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Opetuksen tavoite: T2 ohjata oppilasta tutustumaan opiskeltavan uskonnon keskeisiin käsitteisiin, kertomuksiin ja symboleihin

KOEKYSYMYKSIÄ IKI 7 -OPPIKIRJAN SISÄLTÖIHIN

Uskonto. Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA

Oppilas tietää mihin uskontokuntaan hän ja hänen perheensä kuuluu. Oppilas tietää mihin uskontokuntaan hän, hänen perheensä ja lähisukunsa kuuluu.

Aloitus. Fiilispallo: Kerro lyhyesti, missä ajatuksissa olet tässä hetkessä ja tällä opintojaksolla

MUISTIO 1 (7) Liite 3. Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon työryhmälle. USKONTO Opetusneuvos Pekka Iivonen

Kotouttaminen opetustoimen näkökulmasta - Varhaiskasvatus ja perusopetus

Espoon kaupunki Pöytäkirja Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n kirje koskien uskonnon harjoittamista osana koulupäivää

USKONTO. Oppiaineen tehtävä

Vakaumusten tasa-arvo VATA ry / Petri Karisma (hallituksen puheenjohtaja) Yliopistonkatu 58 B (6. kerros) Tampere

Miten uskonnonopetus pitäisi alakoulussa järjestää?


USKONTO. Opetuksen tavoitteet

KIRKOT JA USKONNOLLISET YHTEISÖT TUKENA LASTEN, NUORTEN JA PERHEIDEN PALVELUIDEN KEHITTÄMISESSÄ

5.15 Uskonto. Opetuksen tavoitteet

ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 1-2

Ekumeniikka ja uskontodialogi. Syyslukukausi 2017

7.10. Uskonto Evankelis-luterilainen uskonto

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei.

EVANKELIS-LUTERILAINEN USKONTO VUOSILUOKAT 3-6

OPETUKSESSA TULEE OTTAA HUOMIOON OBJEKTIIVISUUS, KRIITTISYYS JA MONIARVOISUUS

5.11. Uskonto. Opetuksen tavoitteet. Uskonnon opetuksen tavoitteena on, että opiskelija

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

3.11 Uskonto. on luontaiset kytkennät myös humanistis-yhteiskunnallisiin tieteisiin ja taideaineisiin.

Vertailua vaikeuttavat suuret erot kulttuurija

Koulun uskonnonopetus ev.lut.kirkon näkökulmasta

KOKONAISEKSI IHMISEKSI MIKSI LAPSELLA TULEE OLLA OIKEUS USKONTOA JA KATSOMUKSIA KOSKEVAAN KASVATUKSEEN?

USKONTO EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO

TAMPEREEN YLIOPISTO. Yhdessä vai erikseen? Katsomusaineet alakoulun opetussuunnitelmassa ja oppikirjoissa

ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPS. Lahti 2015

5.15 Uskonto. Opetuksen tavoitteet

USKONTO EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO

Dnro 2469/4/14. Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja. Esittelijä: Oikeusasiamiehensihteeri Piatta Skottman-Kivelä

Opetus- ja kulttuuriministeriö, PL 29, VALTIONEUVOSTO. Viite: Lausuntopyyntönne (Dnro 20/040/2009)

TASA-ARVO ELÄMÄN- KATSOMUSTEN ANALYYSI. Eikö olisi jo aika

Jussila, Jesse & Nurmivuori, Lauri. Luokanopettajien käsityksiä katsomusten yhdenvertaisuuden toteutumisesta alakoulussa

Uskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa tienä rauhaan SEN seminaari Kuopiossa Arto Kallioniemi

SUOMEN USKOMATON KATSOMUSOPETUS EHDOT, PIIRTEET JA PROBLEMATIIKKA

Sisällys. Johdanto I Monikulttuurisuus ja maahanmuutto Maastamuutto Suomesta ja maahanmuutto Suomeen... 18

Evankelisluterilainen uskonto

USKONTO Opetuksen tavoitteet Arviointi

Miten katsomusopetus pitäisi Suomen kouluissa järjestää?

Puhutaan vasusta! Jyväskylä Kirsi Tarkka Erityisasiantuntija

Uskonnonopetus ja uskonnonvapaus

ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 7-9

AINEKOHTAINEN OPETUSSUUNNITELMA / EV.LUT. USKONTO 1-2 VUOSILUOKAT

Lyhyet kurssikuvaukset

Uskonto. Vuosiluokkien 1 2 yhteiset tavoitteet

(f) Verkkoasivun (c) liite (linkki) Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus/lomake/peruskoulut

Postinumero ja -toimipaikka. Kielivalinnat perusopetuksessa Pakolliset kielet A1-kieli (perusopetuksen 3. vuosiluokalla alkanut kieli)

5.12 Elämänkatsomustieto

Elämänkatsomustiedon rajoilla

Sanoista tekoihin! Kielen, kulttuurin ja katsomusten moninaisuus varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Kirsi Tarkka

/4/03. Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio. Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Henrik Åström

Raportti elämänkatsomustiedon opetuksen ongelmista vuodelta 2011

Kasvatus- ja opetuslautakunta Liite 1 13

Vantaan ev.lut.seurakunnat kaupungin varhaiskasvatuksen yhteistyökumppanina katsomuskasvatuksessa

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO?

Uskonnollisten yhteisöjen tekemä maahanmuuttajien kotoutumista edistävä työ Uudellamaalla. Joonas Timonen, Helsingin yliopisto

to Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Katsomusaineiden opetuksen visioita

ORTODOKSINEN USKONTO. Oppiaineen tehtävä

Filosofia Tässä tarkastellut filosofian opiskelijat suorittavat humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon. MATEMATIIKKA JA REAALIAINEET

Transkriptio:

Elämänkatsomustiedon ja uskonnon monialaisten (lo) opetuskokonaisuuden luento (7.12.2012; tiivistelmät 1) Aiheita: Katsomusopetuksen mahdolliset mallit Uskonnonopetuksen moninaisuus Suomessa Yhteiskunnallinen muutos & katsomus- ja uskonnonopetuksen tulevaisuus? Tuukka Tomperi (tuukka.tomperi@gmail.com / tuukka.tomperi@uta.fi)

Opetussuunnitelma ja oikeus oman uskonnon opetukseen 13 uskontokunnalla. Opetushallitus on vahvistanut niiden OPSit 2006 Kristinusko: evankelisluterilainen, ortodoksinen, katolinen, adventistinen ja vapaakirkollinen opetus. Myös kristillisellä Herran kansa -liikkeellä oikeus oman uskonnon opetukseen. Ei-kristilliset uskonnot: islam, juutalaisuus, bahá í, buddhalaisuus, mormoniuskonto, krishnatietoisuus ja kristiyhteisö. Uskonnoton katsomusopetus: elämänkatsomustieto Opetussuunnitelmat OPH:n verkkosivulla: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_peruste et/perusopetus (Opetussuunnitelman perusteista (ensimmäinen linkki) löytyy ev.lut. uskonnon, ortodoksiuskonnon ja elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmat. Muiden uskontojen opetussuunnitelmakirja on ladattavissa samalla sivulla alempana.)

Uskonnon-/katsomusopetuksen mahdollisia malleja (1) Oman opetuksen malli: eri uskontoryhmille omaa opetustaan ja vaihtoehtona uskonnotonta katsomusopetusta tai etiikkaa (esim. Suomi, Itävalta osin, Saksa osin) (2) Yksi kaikille yhteinen oppiaine, esim. Ruotsi ( uskontotieto ), Norja ( uskonto, elämänkatsomus ja etiikka ) Ruotsin opetussuunnitelmasta (ruotsiksi): http://sv.wikipedia.org/wiki/lgr_11 Norjan opetusuunnitelma (norjaksi): http://www.udir.no/lareplaner/grep/modul/?gmid=0&gmi=159854

Uskonnon-/katsomusopetuksen mahdollisia malleja (3) Ei lainkaan erillistä katsomusopetusta, mutta uskontoa käsitellään muussa opetuksessa, mm. historian ja yhteiskuntaopin yhteydessä (esim. osa USA:n osavaltioista) (4) Ei uskonnon/katsomusopetusta, mutta yhteistä etiikan opetusta ja moraalikasvatusta (esim. Japanissa viikoittaiset moraalikasvatuksen tunnit; monissa maissa etiikkaa tai filosofiaa varsinaisena oppiaineen, esim. Ranska (Ranskassa uskonnon ja valtion ero on voimakas perustuslaillinen periaate ja siksi ei ole myöskään uskonnon opetusta julkisissa kouluissa)

Uskonnon-/katsomusopetuksen mahdollisia malleja myös Suomessa on monia kertoja eri vuosikymmeninä keskusteltu siitä, pitäisikö täälläkin järjestää kaikille yhteistä opetusta - keskustelu on ollut vilkasta jälleen tänä vuonna kun peruskoulun tuntijako uudistettiin, mutta muutoksia asiaan ei tullut - Suomessa valtaväestön uskonnonopetus on tärkeää luterilaisen kirkon näkökulmasta, joten kirkko vastustaa muutoksia ja sillä on paljon sananvaltaa Suomessa - mutta olisiko edes mahdollista yhdistää eri malleja ja uudistaa katsomusopetusta osittain niin, että myös kaikille yhteiset dialogit tulisivat mukaan?

Suomen perustuslaki 11 : Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnonharjoittamiseen. ns. negatiivinen uskonnonvapaus (omantunnonvapaus, vapaus olla harjoittamatta) & ns. positiivinen uskonnonvapaus (oikeus harjoittaa uskontoa)

Suomessa on aina korostettu suhteellisen paljon positiivisen uskonnonvapauden tulkintaa Koska täällä on selvä enemmistöuskonto ja valtion suhde ev.lut. kirkkoon on ollut tiivis, sen asemaa on lainsäädännöllä tuettu Positiivisen uskonnonvapauden korostaminen tarkoittaa mm. juuri sitä, että luterilaisuuden harjoittaminen on säilytetty osana valtiollisten instituutioiden toimintaa Myös oman uskonnon opetus ja koulun uskonnolliset tilaisuudet on perusteltu osana positiivista uskonnonvapautta Mutta: paljon heikommin positiivinen uskonnonvapaus on toiminut vähemmistössä olevien uskontojen kohdalla.

Negatiivinen uskonnonvapaus on monissa maissa uskonnonvapauden lähtökohta: vapaus olla harjoittamatta, olla kuulumatta, olla osallistumatta - Joko siksi, että haluaa elää uskonnottomana tai siksi, että harjoittaa jotakin vähemmistössä olevaa uskontoa Tästä syystä monissa maissa ei ole myöskään oman uskonnon opetusta kouluissa Suomessa vapaus olla harjoittamatta uskontoa / olla osallistumatta luterilaisuuden harjoittamiseen on saatu vasta vähitellen vuosikymmenten kuluessa ja yleensä on edellyttänyt omaa aktiivisuutta: esim. on pitänyt anoa oikeutta olla osallistumatta

Uusi uskonnonvapauslaki v. 2003 Eduskunta pani pisteen uskonnonopetuksen uskonnonharjoitusluonnetta tähdentäneelle tulkinnalle tekemällä selväksi, ettei uskonnonopetus ole uskonnonharjoitusta. Näin saatiin päätökseen vuosikausien erimielisyys ja sen aiheuttama epävarmuus opetuksen kenttätasolla. Käytännön kannalta on tärkeää, ettei kukaan uskonnonopetukseen velvoitetuista voi miltään osin vaatia vapautusta siitä vetoamalla opetuksen uskonnonharjoitusluonteeseen. Sanomattakin on selvää, ettei varsinainen uskonnonharjoitus kuulu uskonnontunneille. (Juha Seppo, Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa)

Miten niin tunnustuksettomuus on sanomattakin selvää? Asia on todellisuudessa edelleen usein epäselvä tunnustuksellinen uskonnonopetus ei vuosikymmeniin ole enää tarkoittanut uskonnollisen yhdyskunnan opinkäsityksiin perustuvaa opetusta mutta monet luokanopettajat kokivat tarpeetonta epävarmuutta tunnustuksellisen opetuksen toteuttamisessa ja pohtivat aiheettomastikin oman maailmankuvansa soveltuvuutta suhteessa tunnustukselliseen uskonnonopetukseen. (lainaus: Arto Kallioniemi (luterilaisen uskonnonopetuksen professori), Uskonnonopetus ja uskontokasvatus uskontohistoriallisessa kontekstissaan, kirjassa Uskonnonopetus uudella vuosituhannella) tilanne ei ole tästä muuttunut edelleenkään, vaikka lain määritelmissä siirryttiin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oman uskonnon opetukseen

Opettajien keskuudessa on epäselvyyttä siitä, missä menevät tunnustuksellisen ja tunnustuksettoman uskonnonopetuksen rajat. Onko niitä ylipäätään mahdollista vetää tarkasti? Tutkimuksia opetussuunnitelmista: - Etenkin elämänkatsomustieto mutta enimmäkseen myös luterilainen uskonnonopetus opetussuunnitelmien tasolla paljolti tunnustukseton oppiaine - Ortodoksinen ja katolilainen opetussuunnitelma enemmän tunnustuksellisia, samoin islamin opetussuunnitelma ja useimpien muiden pienryhmäisten uskontojen opsit Tutkimuksia opetuksen käytännön toteutuksesta: - Tunnustuksettomuus ja tunnustuksellisuus vaihtelee opettajasta toiseen ja myös lasten/nuorten ikäkaudella on vaikutusta: alakoulun opetus on tunnustuksellisempaa, yläkoulun ja lukion pääosin tunnustuksetonta - Samoin oppikirjojen välillä on suuria eroja

Uskonnonopetuksen tulevaisuudesta (Pekka Iivonen, ylitarkastaja, Opetushallitus) Ensinnäkin opetuksen tulee tulevaisuudessa vastata entistä paremmin yhteiskunnan muuttumiseen ja sen vaatimuksiin. Tämä merkitsee mm. sitä, että globalisaatio, kestävä tulevaisuus, yhteiskuntarauha ja oman yhteiskunnan kannalta keskeisten kysymysten pitää näkyä opetuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Toiseksi opetuksessa pitää auttaa oppilaita kohtaamaan erilaisuus ja eri katsomuksen omaavat ihmiset. Tämä merkitsee sitä, että rasismin ja syrjäytymisen ehkäisyn on oltava myös tärkeä osa uskonnon opetusta ja -kasvatusta. Yhteiskunnan kohdalla juuri lasten ja nuorten irrallistuminen ja erkaantuminen omasta perheestä, lähiyhteisöistä ja koko yhteiskunnasta on merkittävä haaste.

Kolmanneksi opetuksen tulee vahvistaa lapsen omaa ja perheen katsomuksellista vakaumusta, jolloin oppilaan itsetunnon vahvistumiseen ja oman katsomuksen syntyyn vaikuttavaa ainesta pitää merkittävästi lisätä nykyisestä. Neljänneksi opetuksessa pitää lähteä aina oppilaasta ja hänen uskontoperinteestään. Tässä kohdassa nousee keskeisimpään asemaan dialogi muiden kanssa. Jotta tämä on mahdollista, on pidettävä huoli siitä, että oma katsomuksellinen ja uskonnollinen perusta on vahva ja lapsi ja nuori oppii sen myös tuntemaan.

Viidenneksi eri katsomusten ja uskontojen tuntemista pitää lisätä, jolloin voi syntyä aitoa kansainvälistä vuorovaikutusta erilaisten ihmisten välille. Kuudenneksi kaikkiaan eettisten ja katsomuksellisten asioiden entistä laajempi käsittely pitää toteuttaa siten, elämän arvot, asenteet, yhteisöllisyys ja eettisyys nousevat nykyistä tärkeämmiksi. Seitsemäntenä ja viimeisenä kohtana tulee pitää huoli, että emme näissä muutoksissa kadota hyvää ja vahvaa suomalaista uskonnollista identiteettiämme. (Huom. Edeltävä esitetty Ekumeenisen neuvoston järjestämässä seminaarissa 5. 6.3.2010: - http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/kasvatus_ja_ekumenia/arvot_mekin_ansaitsemme_5-632010/pekka_iivonen_uskonnonopetuksen_tulevaisuus/ - http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/kasvatus_ja_ekumenia/arvot_mekin_ansaitsemme_5-632010/)

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut paljon 1980- luvulta tähän päivään. Muutos näkyy paitsi maahanmuuton lisääntymisenä, yhtä lailla kulttuuristen erojen ja erilaisuuden lisääntymisenä ajattelutavoissa, perinteissä ja katsomuksissa syntyperäisten suomalaisten välillä. Erilaisuus & moninaisuus ovat jo suomalaista arkea ja tämä tulisi ottaa huomioon myös koulussa. Seuraavilla sivuilla on Tilastokeskuksen (http://www.stat.fi/) kokoamia tilastoja suomalaisesta yhteiskunnasta. Tilastotaulukot on lainattu Suomen evankelisluterilaisen kirkon uusimmasta nelivuotiskertomuksesta (http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=content2fdf84)

Tiivistäen edeltäviä tilastoja sanallisesti: - suomalainen yhteiskunta on varsin maallistunut, eikä luterilainen uskonnollisuus juuri lainkaan näy useimpien perheiden arkipäivässä - kirkon jäsenmäärä vähenee tasaista tahtia - kirkosta eroavissa on eniten juuri nuoria aikuisia - kirkon yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema (verotulot) ovat riippuvaisia kirkon jäsenmäärästä, joten vähenevä jäsenmäärä on kirkolle ongelma

- kirkon ja seurakuntien omat toimintamuodot menettävät suosiotaan ja niiden piirissä on enää pieni vähemmistö kouluikäisistä lapsista ja nuorista - kirkkoon kuuluva lapsi/nuori ei voi vapaasta valinnastaan erota ennen kuin täyttää 18 vuotta eli täysi-ikäisenä - ainoastaan rippikoulu kokoaa vielä enemmistön ikäluokasta seurakuntien toimintaan siksi koulujen ja kouluopetuksen merkitys luterilaisen kirkon aseman säilyttämisessä on entisestään korostunut - ennen rippikouluikää (15 v.) lapset ja nuoret tavoitetaan pääasiassa koulun ja uskonnonopetuksen kautta luterilainen uskonnonopetus on pakollista kirkkoon kuuluville, eikä kirkko halua, että tätä tilannetta muutetaan seurakunnat pyrkivät pitämään myös muuten yllä läheisiä yhteyksiä kouluihin (päivänavaukset, juhlat, jumalanpalvelukset)

Kaikki kirkosta eroavat ovat konkreettinen ongelma kirkolle: verotulot vähenevät ja kirkko joutuu karsimaan talouttaan. Ristiriita syntyy siitä, että samaan aikaan yhteiskunta muuttuu nopeaan tahtiin: monikulttuuristuminen, moniarvoistuminen, maallistuminen, maahanmuutto jne. - vastaako nykyinen uskonnon/katsomusopetuksen malli enää parhaalla tavalla oppilaiden eettisen ja maailmankatsomuksellisen kasvun tarpeita? - tulisiko juhlaperinteitä tarpeen mukaan harkitusti hieman uudistaa? Varsin suuri osa asiantuntijoista kannattaa jonkinlaista muutosta nykymalliin. Luterilainen kirkko vastustaa muutoksia kiivaasti. Tilannetta on siis vaikea ratkaista. Nykyistä uskonnon- ja katsomusopetuksen mallia voisi kuitenkin varmasti muuttaa joiltain osin ilman, että siitä luovuttaisiin kokonaan. Tärkeintä olisi saada aikaan kaikki oppilaat yhdistäviä etiikan opetuksen tuokioita ja dialogeja