OIKEUSMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Erityisasiantuntija Ville Hinkkanen

OIKEUSMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Erityisasiantuntija Ville Hinkkanen 7.8.2015 VALTIONEUVOSTON ASETUS RIKESAKKORIKKOMUKSISTA JA VALTIONEUVOSTON ASETUS PÄIVÄSAKON RAHAMÄÄRÄSTÄ ANNETUN ASETUKSEN 7 :N MUUTTAMISESTA 1 Nykytila 1.1 Rikesakko Rikesakko on euromäärältään kiinteä sakkoa lievempi varallisuusrangaistus, josta säädetään rikoslain (39/1889) 2 a luvun 8 11 :ssä. Rikesakkomenettelystä säädetään rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983). Rikoslain 2 a luvun 8 :n 2 momentin mukaan rikesakko saa olla enintään 200 euroa. Säännöksen mukaan eri rikkomuksista määrättävän rikesakon suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Rikesakkorikkomuksista annetussa asetuksessa (610/1999) määritellään tarkemmin, mistä rikkomuksista ja minkä suuruisena rikesakko voidaan määrätä. Käytössä olevat rahamäärät ovat nykyään 10, 20, 35, 50, 60, 70, 85, 100 ja 115 euroa. Taulukossa 1 esitetään erisuuruisten rikesakkojen lukumäärät. Taulukko 1. Vuosina 2010 2013 määrätyt rikesakot rahamäärän mukaan (Tilastokeskus). Rikesakon rahamäärä 2010 2011 2012 2013 10 e 245 201 276 108 20 e 7 626 9 013 7 728 6 246 35 e 30 940 33 428 26 371 22 833 50 e 13 160 13 646 11 367 10 149 60 e 168 183 225 227 70 e 81 216 90 988 82 506 83 775 85 e 99 861 94 325 89 579 81 363 100 e 26 099 27 145 22 578 22 274 115 e 31 504 31 881 28 772 26 955 Yhteensä 290 819 300 810 269 402 253 930 Rikesakon käyttöalaa on vaiheittain laajennettu. Järjestelmän soveltamisalaan sisältyivät ensin vain eräät liikennerikokset, sittemmin järjestelmän piiriin on otettu myös muita lieviä rikkomuksia. Rikesakko voidaan rikoslain 2 a luvun 9 :n 2 8 momentin mukaisesti säätää seuraamukseksi virallisen syytteen alaisesta rikkomuksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Eniten rikesakkoja määrätään liikennerikkomuksista (243 289 vuonna 2013). Muita rikosnimikkeitä ovat ajoneuvorikkomus (4 888), järjestysrikkomus (2 316), alkoholirikkomus (2 024), vesiliikennerikkomus (889), kalastusrikkomus (353), ajokorttirik-

2 komus (172), vesikulkuneuvorikkomus (129), toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito (39) ja jätelain rikkominen (32). Liikennerikkomuksista suurimmassa osassa on kysymys ylinopeudesta, josta määrättiin vuonna 2013 yhteensä 214 605 rikesakkoa. Rikesakkorikkomuksista annetun asetuksen 8 :n mukaan jos suurin sallittu nopeus on enintään 60 km/h, voidaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle määrätä enintään 15 km/h:n nopeusylityksestä 85 euron rikesakko ja yli 15 km/h:n ja enintään 20 km/h:n nopeusylityksestä 115 euron rikesakko. Jos suurin sallittu nopeus on yli 60 km/h, määrätään enintään 15 km/h:n nopeusylityksestä 70 euron rikesakko ja yli 15 km/h:n ja enintään 20 km/h:n ylityksestä 100 euron rikesakko. Mopoilijalle määrätään kuitenkin enintään 15 km/h:n ylinopeudesta 50 euron rikesakko. Muita rikesakolla rangaistavien liikennerikosten yleisimpiä tekotapoja ovat turvavyön käyttämättä jättäminen (35 e, 15 130 kpl vuonna 2013), matkapuhelimen pitäminen kädessä ajon aikana (50 e, 5 358 kpl), varusteiltaan, kunnoltaan tai rakenteeltaan säännösten vastaisen ajoneuvon kuljettaminen (35 e, mopoilijalle 20 e; 2 880 kpl), katsastamattoman ajoneuvon käyttö liikenteessä (35 e, 1 985 kpl) ja moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkin noudattamatta jättäminen (50 e, 1 843 kpl). Yleisin rikesakolla rangaistava järjestysrikkomuksen tekotapa on ulostaminen tai virtsaaminen yleisellä paikalla (20 e, 1 506 kpl), suurin osa alkoholirikkomuksista koskee alkoholijuoman hallussapitoa alle 18-vuotiaana (20 e, 1 832 kpl). 1.2 Päiväsakon kokonaisrahamäärän korotus rikesakon suuruiseksi Rikoslain 2 a luvun 3 :n 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaisrahamäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi. Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen (609/1999) 7 :n mukaan tieliikennelaissa (267/1981) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 50 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 115 euroa. Vesiliikennelaissa (463/1996) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä vesikulkuneuvon kuljettajalle on 60 euroa. Määrät vastaavat suurimpia ylinopeudesta määrättäviä rikesakkoja. Säännöksen tarkoituksena on sovittaa päiväsakkojärjestelmä ja rikesakkojärjestelmä yhteen siten, että päiväsakkorangaistus ylinopeudesta ei voi muodostua pienemmäksi kuin rikesakko. Käytännössä säännöstä sovelletaan sakotettuihin, joiden sakon kokonaisrahamäärä jäisi heidän tulojensa alhaisuuden vuoksi pienemmäksi kuin samanlaatuisesta rikoksesta tuomittava rikesakko. Säännöksen nojalla heille määrätään tämän vuoksi rikesakon suuruinen sakkorangaistus, joka on korkeampi kuin heidän tulonsa edellyttävät. Vuonna 2013 päiväsakon kokonaisrahamäärää korotettiin Tilastokeskuksen mukaan 16 740 tapauksessa. Keskimääräinen korotus oli 31,15 euroa.

3 1.3 Nykytilan arviointi Liikenneturvallisuus on viime vuosina parantunut, eikä rikollisuustilanteen kehitys sinällään viittaa tarpeeseen korottaa rikesakkoja. Yleisesti mahdollisuudet vaikuttaa rikollisuuden määrään rangaistuksia koventamalla ovat hyvin rajalliset. Rikesakkojen kehitystä on kuitenkin perusteltua arvioida myös suhteessa rahanarvon alenemiseen. Rikesakkojen rahamääriä on rikesakkojärjestelmän käyttöönoton jälkeen tarkistettu kolme kertaa, vuosina 1990, 1999 ja 2002. Korotukset ovat vastanneet karkeasti elinkustannusindeksin mukaan laskettua rahanarvon alentumista. Rahamäärät ovat pitkällä aikavälillä kuitenkin jääneet jälkeen suhteessa yleisen ansiotason kehitykseen. Kuvassa 1 esitetään rikesakon rahamäärien reaalinen kehitys deflatoituna vuoden 2015 tasoon (ansiotasoindeksi 1964=100, Tilastokeskus). Kuviosta käy ilmi, että ansiotason kehitys puoltaa etenkin pienimpien rikesakkojen kaksinkertaistamista. Ansiotaso on kasvanut nopeammin kuin rikesakkoja on korotettu. Kuva 1. Rikesakkojen rahamäärien ansiotasoon suhteutettu reaalinen kehitys vuoden 2015 rahassa [e] (deflatoitu ansiotasoindeksillä 1964=100, Tilastokeskus) Jotta nykyinen 50 euron rikesakko olisi ansiotasoon suhteutettuna yhtä korkea kuin vastaava rikesakko oli vuonna 1983, tulisi sakon olla nykyrahassa lähes 100 euroa. Suurimmat rikesakot (70, 85, 100 ja 115 e) eivät olleet käytössä vuonna 1983, jolloin rikesakkojen rahamäärät olivat ansiotasoon suhteutettuna korkeimmillaan. Kun suurinta nykyistä rikesakkoa (115 e) vastaava 700 markan rikesakko otettiin käyttöön vuonna 1999, vastasi se ansiotasoon suhteutettuna nykyrahassa vajaan 200 euron rikesakkoa. Vuoden 1999 uudistuksen yhteydessä myös ylinopeuksista määrättävien rikesakkojen tasoa korotettiin. Jos rikesakkojen rahamäärien reaalista kehitystä tarkastellaan suhteessa elinkustannuksiin (ks. kuva 2), ei korotuspaine ole yhtä suuri. Elinkustannukset ovat nousseet vuodesta 1999, jolloin suurin osa rikesakkojen rahamääristä oli elinkustannuksiin suhteutettuna korkeimmillaan, noin 35 prosenttia.

4 Kuva 2. Rikesakkojen rahamäärien elinkustannuksiin suhteutettu reaalinen kehitys vuoden 2015 rahassa [e] (deflatoitu elinkustannusindeksillä 1951:10=100, Tilastokeskus) On kuitenkin perusteltua, että rikesakkojen rahamäärät seuraavat pitkällä aikavälillä pikemminkin ansiotason tai tulojen kehitystä kuin elinkustannuksia. Myös päiväsakkojen rahamäärä kehittyy nettotulojen muutosten mukaan. Vaikka ansiotaso yleisesti onkin kasvanut, on huomattava, että kasvu ei ole jakautunut tasaisesti. Väestön tulokehitystä arvioitaessa väestö on tapana jakaa kymmeneen yhtä suureen osaan tulojen mukaan. Jos rikesakkojen kehitystä tarkastellaan suhteessa väestön pienituloisimman 10 %:n käytettävissä oleviin tuloihin (asuntokuntien käytettävissä olevat rahatulot kotitaloutta kohden, Tilastokeskus), on korotuspaine selvästi pienempi. Heidän tulonsa ovat kasvaneet vuodesta 1999 vuoteen 2013 vain alle 20 prosenttia. Rikoksista tuomittujen tulot ovat muutenkin selvästi muuta väestöä pienempiä. Päiväsakon rahamäärien perusteella voidaan arvioida, että liikennerikkomuksesta päiväsakkoihin määrättyjen henkilöiden nettotulo vuonna 2013 oli keskimäärin 1 581 euroa kuukaudessa, järjestysrikkomuksesta sakotettujen 981 euroa kuukaudessa ja alkoholirikkomuksesta 645 euroa kuukaudessa (laskettu Tilastokeskuksen luvuista). Tulot eivät ole myöskään viime vuosina (2005 2013) kasvaneet yhtä nopeasti kuin yleinen ansiotaso. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman (29.5.2015) mukaan rikesakkojen määrä kaksinkertaistetaan ja yläraja nostetaan 115 eurosta 230 euroon (hallitusohjelman liite 6, s. 21). Korotus on osa hallituksen päättämiä julkisen talouden välttämättömiä sopeutustoimia. Tämän vuoksi rikesakkoja korotetaan selvästi enemmän kuin mitä rahanarvon alentuminen tai sakotettujen tulojen kehitys edellyttäisi.

5 2 Ehdotetut muutokset 2.1 Valtioneuvoston asetus rikesakkorikkomuksista Rikesakon rahamäärät ehdotetaan korotettaviksi kaksinkertaisiksi. 115 euron rikesakko korotettaisiin kuitenkin nyt vain lain sallimaan enimmäismäärään eli 200 euroon. Korotus toteutettaisiin antamalla uusi valtioneuvoston asetus rikesakkorikkomuksista, joka kumoaisi rikesakkorikkomuksista annetun asetuksen (610/1999). Säädöksen asiallinen sisältö vastaisi pääosin kumottavaa asetusta, lähinnä rikesakkojen euromäärät muuttuisivat. Aineellisten säännösten pykälänumerointi säilyisi muutoin ennallaan, mutta voimassa olevan asetuksen 13 a 13 f :iä vastaisivat uuden asetuksen pykälät 14 19. Euromäärien lisäksi säännöksiin tehtäisiin kaksi teknisluonteista muutosta ja eräitä vähäisiä kielellisiä ja muita korjauksia. Voimassa olevan asetuksen 7 :n 2 momentin mukaan tieliikennelain (267/1981) 89 :n 1 momentissa tarkoitetun ajoneuvon kuljettajalle ja matkustajalle voidaan määrätä rikesakko "malliltaan hyväksytyn" suojakypärän käyttämättä jättämisestä. Tieliikennelaissa (muutettu 954/2002) säädetään kuitenkin velvollisuudesta käyttää "tyypiltään hyväksyttyä" suojakypärää. Asetuksen säännös muutettaisiin vastaamaan tieliikennelakia korvaamalla sana 'malliltaan' sanalla 'tyypiltään'. Voimassa olevan asetuksen 13 :ssä säädetään jätelain (1027/1993) 19 :ssä säädetyn roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta määrättävästä rikesakosta. Vuoden 1993 jätelaki (1027/1993) on kumottu uudella jätelailla 646/2011, jonka 72 sisältää vuoden 1993 jätelakia vastaavan säännöksen roskaamiskiellosta. Asetuksen viittaus muutettaisiin osoittamaan uuden jätelain 72 :ään. Asetuksen perustana olevan valtuussäännöksen (rikoslain 2 a luvun 9 :n 3 momentti) viittaus vuoden 1983 jätelakiin on korjattu lailla 381/2015, joka tulee voimaan vasta 1.1.2016. Asetuksen viittaus voidaan kuitenkin muuttaa ennen lain voimaantuloa, koska uuden jätelain 150 :n 1 momentin mukaan jos ennen uuden jätelain voimaantuloa annetussa säädöksessä viitataan jätelakiin, sovelletaan vuoden 1993 jätelain sijasta uutta jätelakia. Lisäksi korjataan 10 :ssä sanojen järjestys vastaamaan tieliikennelakia, poistetaan 19 :stä ylimääräinen säädöskokoelmanumero, tarkistetaan ruotsinkielisen version 5 ja 9 :n otsikko ja 13 ja 16 :n sanamuoto sekä tehdään eräitä muita kielellisiä tarkistuksia, joilla ei ole sisällöllisiä vaikutuksia. 2.2 Asetus päiväsakon rahamäärästä Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen (609/1999) 7 :n säännös sakon vähimmästä kokonaisrahamäärästä (ns. päiväsakon korotus) muutettaisiin vastaamaan rikesakkojen uusia rahamääriä. Tieliikennelaissa (267/1981) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä

6 korotettaisiin mopoilijoiden osalta 100 euroon (voimassa olevassa asetuksessa 50 euroa) ja muiden moottorikäyttöisten ajoneuvon kuljettajien osalta 200 euroon (voimassa olevassa asetuksessa 115 euroa). Vesiliikennelaissa (463/1996) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä korotettaisiin 120 euroon (voimassa olevassa asetuksessa 60 euroa). 3 Esityksen vaikutukset 3.1 Taloudelliset vaikutukset Sakkojärjestelmällä ei ole valtiontaloudellisia tavoitteita eivätkä valtiontaloudelliset vaikutukset ole sakkojärjestelmää uudistettaessa yleensä keskeisiä. Sakoilla ei pyritä keräämään tuloja valtiolle, vaan sakkojärjestelmällä pyritään rikollisuuden sääntelyyn ja ennaltaehkäisyyn. Tästä huolimatta sakoilla ja rikesakoilla on myös fiskaalinen vaikutus. Nyt ehdotettava korotus on osa hallituksen päättämiä julkisen talouden välttämättömiä sopeutustoimia. Vuosittain määrättyjen rikesakkojen rahamäärien summa eli laskennallinen rikesakkokertymä on vuosina 2010 2013 vaihdellut 19,5 miljoonasta eurosta 22,8 miljoonaan euroon (laskettu Tilastokeskuksen luvuista). Jos kansalaisten käyttäytyminen säilyy muutoksen jälkeen ennallaan eikä korotus vähennä määrättävien rikesakkojen lukumäärää, kertymä kasvaa korotuksen johdosta noin 96 prosenttia eli arviolta 18,7 21,9 miljoonaa euroa vuodessa. Keskimääräinen päiväsakon kokonaisrahamäärän korotus kasvaisi korotuksen soveltumisalaan nykyisin kuuluvissa tapauksissa 85 euroa (=200 e 115 e), joten lisäkertymä tältä osin olisi 1,4 miljoonaa euroa vuodessa. Muutos toisi lisäksi korotuksen soveltamisalaan arviolta 10 000 uutta tapausta, jotka lisäisivät kertymää noin 0,3 0,4 miljoonaa euroa vuodessa. Yhteensä kertymä kasvaisi siten 1,7 1,8 miljoonaa euroa vuodessa. Voidaan arvioida, että vuoden 2015 kertymä kasvaisi noin 5 miljoonaa euroa, täysimääräisesti muutos vaikuttaisi vuonna 2016. Sakko ja rikesakko pannaan täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun laissa (672/2002) säädetyssä järjestyksessä. Perimättömien sakkojen määrästä ei ole käytettävissä tarkkaa tietoa. Arviossa ei tämän vuoksi ole voitu ottaa huomioon sitä, että kaikkia sakkoja ei saada perittyä ulosottotoimin, eikä sitä, mikä vaikutus rahamäärien korottamisella mahdollisesti on perintätulokseen. 3.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Rahamäärien korottaminen edellyttää tiedottamista sekä kertaluonteisia muutoksia lukuisiin viranomaisten tietojärjestelmiin ja ohjeisiin. Muutokset ovat toteutettavissa viranomaisten nykyisten resurssien puitteissa. Hallinnon tietotekniikkakeskus HAL- TIK on arvioinut, että poliisiasiain tietojärjestelmä -sovellukseen (PATJA) tehtävät muutokset edellyttävät 12 henkilötyöpäivää. Lisäksi muutoksia on tehtävä muun muassa automaattinen liikennevalvonta -sovellukseen (LVS), poliisin operatiiviset lo-

7 makkeet -järjestelmään (POLO) sekä Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämään sakkolaskuriin. Muutoksella ei ole vaikutuksia viranomaisten henkilöstöön tai organisaatioon. 3.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Rikesakkoja määrätään ennen kaikkea ylinopeuksista, joten rahamäärien korotukset ovat mahdollisesti merkityksellisiä erityisesti liikenneturvallisuuden kannalta. On kuitenkin vaikea arvioida, missä määrin rahamäärien korottaminen parantaa liikenneturvallisuutta tai ehkäisee yleisemmin rikesakoilla rangaistavaa rikollisuutta. Kriminologisen ja kriminaalipoliittisen tutkimuksen vallitseva käsitys on, että rikoslainsäädännön ennaltaehkäisevä vaikutus riippuu rangaistusten ankaruutta enemmän kiinnijäämisriskistä ja rankaisemisen todennäköisyydestä. Rangaistusten kiristämisellä ei yleensä ole havaittavaa vaikutusta rikollisuuden määrään. Jos muutos johtaa ylinopeuksien vähentymiseen tai ajonopeuksien laskuun, kasvattaa se samalla jossakin määrin tieliikenteen matka-aikoja ja aikakustannuksia. Toisaalta tällöin myös onnettomuudet ja niiden kustannukset vähenevät. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rikesakkojen soveltamisalaan sisältyvä 1 20 km/h:n ylinopeus on vuosittain keskeisenä taustatekijänä noin kymmenessä kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa (Rikollisuustilanne 2013). Liikennekuolemat yleisesti ovat kuitenkin viime vuosina vähentyneet. Toisaalta liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellinen on myös ns. muuttumattoman sakon alue. Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 :n päiväsakon kokonaisrahamäärän korotusta koskeva säännös johtaa siihen, että sakon loppusumma voi eräissä tapauksissa olla sama ylinopeuden määrästä riippumatta. Tätä kutsutaan muuttumattoman sakon alueeksi. Muuttumattoman sakon alueen laajuus riippuu sakotettavan tuloista. Alue on laajin pienituloisilla sakotetuilla, joille määrätään sakko päiväsakon vähimmän rahamäärän mukaan. Tulojen ja siten myös päiväsakon rahamäärän kasvaessa tämä alue kapenee, kunnes tietyn tulotason ylittämisen jälkeen päiväsakkorangaistus ei voi olla rikesakkoa pienempi. Sakotettu, jolle määrätään päiväsakon vähin rahamäärä, voi nykyisen sakotuskäytännön mukaan ylittää suurimman sallitun nopeuden noin 32 kilometrillä tunnissa ennen kuin nopeuden kasvu korottaa rangaistuksen euromäärää (nopeusrajoitus enintään 60 km/h). Jos nopeusrajoitus on yli 60 km/h, ulottuu muuttumattoman sakon alue 35 km/h:n nopeusylitykseen. Päiväsakon vähimmän kokonaisrahamäärän korotuksen myötä myös muuttumattoman sakon alue laajenee. Muuttumattoman sakon alue ulottuisi jatkossa minimipäiväsakon saajilla 33 päiväsakkoon asti, joka vastaa yli 50 km/h:n ylinopeutta. Tällöin tekoon sovelletaan pääsääntöisesti liikenneturvallisuuden törkeää vaarantamista koskevaa tunnusmerkistöä. Muuttumattoman sakon alue koskee ennen kaikkea pienituloisia. Päiväsakkojärjestelmä menettää käytännössä ylinopeuksien osalta merkityksensä noin 600 000 suomalaiselle eli noin 14 %:lle rikosvastuun ikärajan ylittävästä väestöstä, joille heidän tulojensa perusteella määrättäisiin minimipäiväsakko. Heidän osaltaan siirrytään käy-

8 4 Asian valmistelu tännössä ylinopeuden määrästä riippumattomaan kiinteään sakkojärjestelmään. Säännös merkitsee toisaalta myös sitä, että pienituloiselle sakotetulle määrätään suurempi sakon kokonaisrahamäärä kuin hänen maksukykynsä edellyttäisi. Tulojen vähyys alentaa sakon määrää vasta kaikista suurimmilla ylinopeuksilla. Tilanne voi osittain korjautua, kun päiväsakon rahamääriä korotetaan myöhemmin hallitusohjelman mukaisesti. On vaikea arvioida, mikä vaikutus liikenneturvallisuuteen on sillä, että rike- ja päiväsakkojärjestelmien yhteensovittamisesta johtuen rangaistus alimmissa tuloluokissa pysyy muuttumattomana ylinopeuden määrästä riippumatta. Tietoisuus siitä, että rangaistuksen euromäärä ei kasva ylinopeuden määrän kasvaessa, saattaa nostaa joidenkin kuljettajien ajonopeuksia. Nopeuden kasvua saattaa toisaalta hillitä se, että rikesakkojen suuruutta samalla nostetaan. Asetusehdotukset on valmisteltu oikeusministeriössä. Ministeriö on ollut valmistelun kuluessa yhteydessä muun muassa sisäministeriöön, Poliisihallitukseen, Valtakunnansyyttäjänvirastoon ja Oikeusrekisterikeskukseen. Asetusehdotuksista on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä. Valtiovarainministeriö puoltaa asetusehdotuksia. Ehdotukset on tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. 5 Riippuvuus muista esityksistä Sakko- ja rikesakkouudistus. Rikesakon määräämistä koskeva menettely ja rikesakkoa koskevat säännökset on vuonna 2010 uudistettu lailla sakon ja rikesakon määräämisestä (754/2010), lailla rikoslain muuttamisesta (755/2010) ja lailla rikesakkorikkomuksista (756/2010). Uudet lait eivät kuitenkaan ole vielä voimassa, ja niiden voimaantulosta säädetään erikseen. Laki rikesakkorikkomuksista sisältää rikesakkorikkomuksista annettua asetusta vastaavat säännökset rikesakkojen rahamääristä. Lakia ei kuitenkaan tässä yhteydessä esitetä muutettavaksi. Tarkoituksena on, että lakiin sisältyvät rahamäärät esitetään korotettaviksi voimaanpanolainsäädäntöä koskevassa hallituksen esityksessä hallituksen strategisen ohjelman mukaisiksi. Rikesakko Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 28 :n 25 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat teon rangaistavaksi säätämistä ja rangaistuksen määrää, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta. Rikesakoista säädetään muun muassa liikennerikoksista annetussa maakuntalaissa (trafikbrottslag för landskapet Åland, 2004:28), huviveneistä annetussa maakuntalaissa (landskapslag om fritidsbåtar, 2003:32), Ahvenanmaan järjestyslaissa (ordningslag för landskapet Åland, 2010:23) ja rikesakon määräämisestä erilaisista järjestysrikkomuksista annetussa maakuntaasetuksessa (landskapsförordning om föreläggande av ordningsbot vid olika ordningsförseelser, 2010:36). Ehdotuksella ei ole vaikutusta näiden rikesakkojen rahamääriin.

9 6 Voimaantulo Asetukset ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2015. Voimaantulon osalta noudatetaan rikoslain 3 luvun 2 :n säännöksiä rikoslain ajallisesta soveltuvuudesta. Tämän vuoksi erillistä siirtymäsäännöstä ei tarvita.