KATSAUS UNKARIN KIRJALLISUUDEN VAIHEISIIN 2
2 RENAISSANCE 04 Alkuvaiheista renessanssiin (1000 1600-luvut) 05 Barokista romantiikan lyriikkaan (1600 1849) 08 Unkarilaisen epiikan ensimmäinen suuruuden aika (1849 1910) 10 Vuosisadanvaihde, Unkarin kirjallisuuden kultakausi ja Nyugat 15 Nyugatin iltahämärä 18 Vuoden 1945 jälkeen SISÄLLYS 20 Unkarilainen nykykirjallisuus
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin alkulause 03 On vaikeaa määritellä hetkeä, jolloin Unkarin kirjallisuus syntyi. Tarina voisi alkaa näin: Olipa kerran, tulipa kerran unkarilainen kirjallisuus. Kirjallisuuden syntymiseen tarvitaan välttämättä muutama asia. Tarvitaan vähintään yksi kieli (joissakin tapauksissa useampiakin), tarvitaan tekstejä ja tarvitaan lukijoita, jotka pitävät näitä tekstejä osana jonkin kansan, kansakunnan, kielialueen tai kulttuurin kirjallisuutta. Näistä aineksista voi muotoutua erilaisia malleja: yhdellä kielellä kirjoitettu kirjallisuus voi jakautua useamman valtion alueelle (esimerkiksi saksankielinen kirjallisuus); joskus taas yhden valtion alueella kukoistaa monta erillistä ja erikielistä kirjallisuutta (esimerkiksi Sveitsin kolmella tai neljällä kielellä kirjoitettu kirjallisuus). Kirjallisuuden historiat kirjoitetaan aina jälkikäteen, mutta jäljet, joista myöhemmät sukupolvet tekevät päätelmiään, ovat aina esi-isien jättämiä. Esi-isät eivät useimmiten edes tienneet, että laatiessaan kronikan, kukkaislaulun tai perustamisasiakirjan he panivat alulle jonkin kansan, kansakunnan, kielen tai kulttuurin kirjallisuuden. Eräänä päivänä päätin perustaa kirjallisuuden ei, tarina ei ala näin. Tällaista kunnianhimoa vaalivat korkeintaan kirjallisuushistorioitsijat. Œ
04 alkuvaiheista renessanssiin katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin ALKUVAIHEISTA RENESSANSSIIN (1000 1600-LUVUT) Unkarin kirjallisen kulttuurin alkuvaiheissa, vuosien 1000 ja 1300 välisenä aikana, virallinen kieli ei ollut unkari vaan latina. Niinpä ensimmäiset unkariksi kirjoitetut tekstit näkivät päivänvalon latinankielisten tekstien seassa. Latinankielisissä lauseissa alkoi esiintyä yhä enemmän unkarin sanoja, ja vähitellen latinan sanoja esiintyi enää satunnaisesti unkarinkielisissä lauseissa, toisinaan slaavilaisten, germaanisten ja turkkilaisten sanojen seassa. Näillä lähinnä kirkollisilla kielimuistomerkeillä on enemmän merkitystä kielihistorian kuin kirjallisuushistorian kannalta; niiden pohjalta ei voida tarkastella niinkään kirjallisuuden kuin unkarin kirjakielen kehitystä. Pannonian ylistys kuvitusta Janus Pannoniuksen teokseen Béla Kondorin puuleikkaus Unkarin kulttuuri on täynnä paradokseja ja monimerkityksisyyttä, ja kuvaavaa onkin, että ensimmäinen todella merkittävä, koko Euroopassa tunnettu runoilija Janus Pannonius (1434 1472) ei kirjoittanut unkariksi vaan latinaksi. Mutta hänen latinansa ei enää ollut samaa latinaa. Se ei ollut kirkon sisäistä kieltä, vaan humanistien ja renessanssikulttuurin kieltä, joka kääntyessään taaksepäin kohti antiikkia samalla katsoo vitaalisen innostuneena eteenpäin, kohti modernia eurooppalaista ihmistä. Janus Pannoniuksen runoudessa on samanaikaisesti läsnä toiveikkuus, optimistinen Eurooppa-tunne, jota hän sai kokea Italiassa, ja eleginen surumieli, hänen yksinäisyydentunteensa Unkarissa, jossa hän kuoli. Tämä kahtalaisuus ennakoi unkarilaisen kirjallisuuden asennetta. Koska hän kirjoitti latinaksi, hänen
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin barokista romantiikan lyriikkaan 05 teoksensa ovat luettavissa unkariksi lähinnä 1800-luvun klassisen sivistyksen saaneiden kääntäjien ansiosta. Janus Pannoniuksen runous muodostaa oman saarekkeensa Unkarin kirjallisuudessa, vaikka eteneekin sen kanssa samaan suuntaan, ja se on samanaikaisesti hätkähdyttävän modernia ja hämmentävän ajatonta. Renessanssin loppuvaiheissa syntynyt Bálint Balassi (1554 1594) sitä vastoin on juuriltaan ja ominaispiirteiltään unkarilaisen kirjallisuuden orgaaninen osa. Ensimmäinen vapautuneesti ja luonnollisesti runoileva klassikko on omistanut rakenteeltaan harkitussa koodeksissaan kolme 33 runon kokonaisuutta kolmelle ikuiselle teemalle. Rakkaus, sotilaselämä, Jumala nämä ovat Balassin runouden peruspilarit. Hänen elämäkertansa todistaa, että ne olivat myös hänen elämänsä tukipylväät. Hän oli todellinen keskieurooppalainen hahmo, joka koko elämänsä ajan joko surullisena kaipasi naisia tai vallattomasti juoksi näiden perässä, joka etsi Jumalaa epäröiden ja synnintuntoisena, joka sotilaslauluissaan havainnoi luonnon kauneutta ja joka lopulta kohtasi kuolemansa taistellessaan Esztergomin linnan kupeessa turkkilaisia vastaan. v BAROKISTA ROMANTIIKAN LYRIIKKAAN (1600 1849) Renessanssia seuraava reformaation aika vilkastutti unkarin kirjallista viljelyä. Silloin syntyi unkarinkielinen Raamattu reformoidun lääninrovastin Gáspár Károlin kääntämänä vuonna 1590. Katolinen reaktio reformaatioon, vastauskonpuhdistus, jätti jälkensä kirjallisuudenhistoriaan ennen kaikkea monumentaalisen lajin, barokkieepoksen muodossa. Sotapäällikkö, unkarilainen aristokraatti ja Kroatian baani Miklós Zrínyi (1620 1664) pystytti isoisänsä isälle muistomerkin eepoksellaan Szigeti veszedelem (Szigetin tappio, 1651). Teos käsittelee Szigetvárin vuoden 1566 piiritystä, sen taivasta ja helvettiä, laajoin vedoin, täyttäen kaikki barokkieepoksen tunnusmerkit. Siinä on voimakkaita, kasautuvia kielikuvia, mahtavia metaforia ja jumalallisia merkkejä. Zrínyin tulkinnan mukaan turkkilaisten voittokulku oli Jumalan rangaistus unkarilaisille, jotka olivat alituisella eripurallaan ja pyrkyryydellään syyllistyneet hirvittävään syntiin. Zrínyin historianfilosofia on edelleenkin voimissaan; pessimistinen determinismi on levinneimpiä kansallisia topoksia, jonka yhteydessä korostetaan milloin jälkeenjääneisyyttä Euroopasta, milloin kansakunnan sisäisiä repeämiä.
06 barokista romantiikan lyriikkaan katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin Unkarin kirjallisuus on kaksitahtista. Ensimmäisenä on aina läntinen malli, toisena taas sisäinen kehitys. Barokki aiheutti jonkinlaisen tiivistymisilmiön, joka sai erilaiset runomuotoiset ja eeppiset lajit leviämään yhä runsaslukuisempina. Syntyi viihdekirjallisuutta ja samaan aikaan sen vastapoolina korkeakirjallisuutta. Näiden vastakkainasettelu on tyypillistä, ja sen vaikutus tuntuu edelleenkin. Historiallisista erityispiirteistä 150 vuotta kestäneen turkkilaisvallan jälkeen koko maa joutui vuonna 1686 Habsburgien valtaan johtuu se, että kirjallisuus on aina ollut myös kansallisen ajattelun ja kansakunnaksi kehittymisen kysymys. Tämän vuoksi valistuksen, klassismin ja varhaisromantiikan kirjallisuus (nämä käsitteet menevät osin päällekkäin ja toisaalta liukuvat romantiikan suuntaan) piti sydämenasianaan Unkarin kansallisen kirjallisuuden instituutioiden luomista. Unkarinkielinen teatteri ja unkarinkielinen kansalliseepos vastapainona viralliselle saksan kielelle, aikakauslehtien verkosto, tieteelliset seurat tässä joitakin kohtia 1700-luvun jälkipuoliskon ohjelmasta. Sydämestä tuli toisellakin tavalla keskeinen asia: sentimentalismin aalto toi teksteihin yksilön. Kollektiivisen rinnalle nousi yksilöllinen. Romantiikan kausi, 1800-luvun alkupuolisko, jota Unkarissa kutsutaan poliittisen historian käsittein ennemminkin reformikaudeksi, löysi sekä kansanrunouden että eurooppalaisen nykykirjallisuuden. Kauden huipentuma on vuoden 1848 vallankumous ja päätepiste vuoden 1849 vapaustaistelun katkera tappio. Toiveikkuuden vuosina syntyivät Mihály Vörösmartyn (1800 1855) toivontäyteiset oodit, huippukohdassa Sándor Petőfin (1823 1849) vallankumousrunot. Nuori lahjakkuus Petőfi, joka eli täydellisesti samaistuen riippumattoman ja tasavaltaisen Unkarin aatteeseen, kuoli rivisotilaana vapaustaistelun sekavissa loppuvaiheissa. Vain muutaman tuotteliaan vuoden aikana oli syntynyt tuotanto, jossa kansanrunous ja taiderunous yhdistyvät väreilevällä, eloisalla tavalla, ja tämän perinnön ohella hän jätti vielä Nouse Magyar... kuvitusta Sándor Petőfin runoon Mihály Zichyn piirroksen pohjalta tehty litografia, n. 1880
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin barokista romantiikan lyriikkaan 07 enemmänkin: nykypäiviin saakka Petőfi on itsestään selvästi unkarilainen runoilija sanan varsinaisessa merkityksessä. Vörösmartya taas odotti toinen kohtalo: illuusioiden ja psyyken romahdus. Elämänsä viimeisinä vuosina hän heitti sikseen roolit ja kaiken koreilun, ja järisyttävän todellisten harhanäkyjensä vallassa loi runoja, joiden suuruutta ei Unkarin kirjallisuudessa ole ylitetty. Runoilija János Arany rakastetun sankarinsa Miklós Toldin kanssa Tibor Kajánin karikatyyri Aina on tietysti myös selviytyjiä, joiden kohtalona on elämän jatkuminen. János Arany (1817 1882) tuli tunnetuksi kertovalla runoelmallaan Toldi (1846), jonka sankari muistuttaa kansansadun hahmoja. Arany jatkoi parhaan ystävänsä Petőfin pyrkimyksiä kansanrunouden lähimaastossa ja alkoi kansallisen klassismin puristuksessa hahmotella modernia unkarilaista lyriikkaa. Petőfin ohella hän on toinen ikuinen klassikko. Kertovissa runoelmissaan, runoromaaneissaan ja henkeäsalpaavan tiheätunnelmaisissa balladeissaan hän käsitteli Unkarin historian tapahtumia puritaanista mutta silti tenhoavan rikasta sanastoa käyttäen ja muodon täydellisesti halliten. Viimeisissä balladeissa näyttäytyy jo modernin suurkaupungin surrealistinen maailma. Tällainen on esimerkiksi balladi Hídavatás (Sillan vihkiminen, 1877), jossa hän ikuistaa uuden sillan käyttöönoton ja romahduksen. Mutta tämä on vain Arany in yksi puoli. Toinen puoli näyttäytyy vertahyytävän ironisissa ja itseironisissa teoksissa, joissa hän käy taistelua maan mentaliteetille tyypillistä sulkeutuneisuutta, menneisyyden unohtamista ja pöyhkeää moukkamaisuutta vastaan. Hänestä tuli oman neroutensa vanki. Edellä mainitut runoilijat ovat rikastuttaneet Unkarin kirjallisuutta myös yhä edelleen ohittamattomilla Shakespeare-käännöksillään. János Arany in käännöksenä Hamlet on todellinen unkarilainen klassikko.
08 ensimmäinen suuruuden aika katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin UNKARILAISEN EPIIKAN ENSIMMÄINEN SUURUUDEN AIKA (1849 1910) 1800-luvun alkupuoliskoa dominoi lyriikka, mutta vapaussodan kukistamisen jälkeen alkoi unkarilainen kaunokirjallinen proosa saavuttaa sitä ja vahvistua vuosisadan jälkipuoliskolla. Unkarin kirjallisuuden suurin kertoja Mór Jókai (1825 1904), joka oli yksi Petőfin parhaista ystävistä ja vallankumouksellisista aatetovereista, aloitti uransa jo ennen vallankumousta. Omimman äänensä ja lajinsa hän kuitenkin löysi vasta sitä seuraavina vuosikymmeninä. Hän oli apolloninen lahjakkuus, yhtäaikaisesti maailmaa ihmettelevä lapsi ja kypsä, harmaantunut patriarkka, jolle romaanien kirjoittaminen oli yhtä itsestään selvää kuin hengittäminen. Puolen vuosisadan ajan hän antoi romaanien virrata, ja niitä syntyi lähes sata. Jókain kuuluisimmat teokset ovat romanttisia seikkailuromaaneja, joissa hän idealisoitujen sankariensa kautta pystyttää muistomerkin useimmiten reformikaudelle, kansalliselle kehitykselle. Samanaikaisesti hän kuitenkin vuoden 1867 sovinnon jälkeen tuki avoimesti Itävallan keisaria ja Unkarin kuningasta Frans Joosefia. Romanttisen kertojan rinnalla teki työtään myös realistinen romaanikirjailija, ja tendenssiromaaneissa painotus siirtyy menneisyydestä yhä enemmän nykypäivään, sadusta todellisuuteen. Hänen täydellisin teoksensa Onnen kultapoika (Az arany ember, 1872) sijoittuu lajien välimaastoon: se on yhtä aikaa realistinen teos ja keijukaistarina, yhteiskunnallinen kehitysromaani ja olemassaolon kysymyksiä käsittelevä allegoria. Sen päähenkilö havahtuu rikastuttuaan kuningas Midaksen tavoin siihen, millainen kirous rikkaus onkaan, ja löytää onnensa maailmasta vetäytyneenä, Tonavan eteläjuoksulta Ei-kenenkään-saarelta. Jókain mielikuvitus ei rajoittunut menneeseen tai nykyhetkeen vaan näki myös tulevaisuuteen, ja hän kirjoitti myös utopian, yhden ensimmäisistä scifi-teoksista A jövő század regénye (Seuraavan vuosisadan romaani, 1874).
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin ensimmäinen suuruuden aika 09 «Karikatyyri Mór Jókaista, ilmestynyt hänen toimittamassaan lehdessä Üstökös (Pyrstötähti) János Jankón piirros Kaksi suurta tarinankertojaa: Kálmán Mikszáth polttaa piippua, jonka pesässä näkyvät Mór Jókain piirteet Tibor Kajánin karikatyyri F Unkarilaisen kertovan kirjallisuuden mittayksikkö on anekdootti. Tämä helposti muokattava, suurempiin muotoihinkin taipuva pienoisepiikan laji heräsi uuteen elämään Kálmán Mikszáthin (1847 1910) käsissä. Tarinointi ei ole helppoa Jókain jälkeen, mutta Mikszáthin jälkeen se on lähes mahdotonta. Mikszáthin kerronnan harhaanjohtava leikki on siinä, että kun kertoja tuntuu uppoutuneen mehevimpiin anekdootteihin ja eksyneen tarinan sokkeloihin, jossain tekstin syvyyksissä hän samalla reflektoi terävästi tätä koukeroista kerrontatapaa. Mikszáth on köyhtyneen pienaateliston itku silmässä huvittelevan elämäntavan ikuistaja, joka kuvasi naturalistisesti maaseutua ja ymmärtäväisen kyynisesti höyrähtäneen porvariston asuttamia pikkukaupunkeja. Elämänsä loppuvaiheissa, viimeisissä teoksissaan hän kuitenkin kääntyi uusille urille. Surrealistinen, absurdi ilmapiiri, postmodernia ennakoiva epävarmuutta luova kerrontatekniikka ja ennen kaikkea yhä karvaampi empatia ja yhä resignoituneempi ironia siinä muutamia tämän proosan murroksen tunnusmerkkejä. Unkarin kirjallisuudessa lyriikka ja proosa näyttävät kilpailevan keskenään ja jättävän draaman sivuun kuin alakoululaisen isompien lasten leikkien ulkopuolelle. Toisinaan tuntuu siltä, että unkarilaisia draamoja on joko vaikea viedä näyttämölle raskassoutuisuutensa vuoksi tai sitten ne ovat liiankin sulavia ja soljuvia, vailla mitään sanottavaa. Imre Madáchin (1823 1864) draamallinen runoelma Ihmisen murhenäytelmä (Az ember tragédiája, 1860) kuljettaa kuvaelmasta toiseen Aatamia, Eevaa ja Lusiferia yhä uusina hahmoina halki maailmanhistorian, aina kirjailijan omaan aikaan ja hämärään tulevaisuuteen asti. Teos on ehkä historianfilosofisen luonteensa vuoksi melko harvoin löytänyt toimivan näyttämötulkinnan; se tuntuu enemmänkin lukudraamalta. József Katonan (1791 1830) tragedia Bánk bán (1819) käsittelee toimintakyvyttömyyden, koston ja poliittisen vehkeilyn kysymyksiä 1210- luvun hovin kulisseissa.
10 kultakausi nyugat katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin VUOSISADANVAIHDE, UNKARIN KIRJALLISUUDEN KULTAKAUSI JA NYUGAT Ë Kirjallisuuden yhteydessä ei voi koskaan varmasti tietää, mikä on hyvää ja mikä huonoa. 1800-luvun lopulla János Arany in liiallinen ja väärinymmärretty vaikutus oli jähmettänyt kansanomaisen klassismin konservatiivisen kaanonin. Vuosisadanvaihteeseen mennessä oli muodostunut moderni suurkaupunki ja kasvanut sukupolvi, joka oli jo syntynyt vuoden 1867 sovinnon jälkeisessä Itävalta-Unkarissa ja joka ei katsonut kirjallisuutta poliittisesta vaan esteettisestä
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin kultakausi nyugat 11 näkökulmasta. 1900-luvun alkua pidetään Unkarin kirjallisuuden kultakautena ja kutsutaan tärkeimmän, vuosina 1908 1941 ilmestyneen kirjallisuuslehden mukaan myös Nyugatin (Länsi) aikakaudeksi. Itse asiassa Nyugatin maine veti magneetin lailla yhteen hyvinkin erilaisia kirjailijoita vielä jälkikäteen. Runoilijoista on mainittava ensimmäisenä Endre Ady (1877 1919). Aloittelevan Adyn runoissa on vielä runsaasti ajalle tyypillistä jäljittelyä, mutta vuonna 1906 ilmestyneessä kokoelmassaan Új versek (Uusia runoja) hän loi perustavalla tavalla uutta runoutta. Hänen runouttaan on tapana luonnehtia lähinnä symbolistiseksi. Ady väljensi unkarilaista runokieltä; hänen kielensä on samanaikaisesti arkaaista ja modernia. Runoissa henkilökohtainen (Minä isolla alkukirjaimella) sai äänensä kuuluviin tavalla, jota ei ennen ollut koettu. Adyn runoissa luodaan katse kaikkiin elämän elementteihin: rakkauteen, kuolemaan, rahaan, politiikkaan, sotaan, isämaahan, historiaan, Jumalaan, olemassaoloon, yksinäisyyteen. Erään runonsa sankarin, eksyneen ratsastajan, lailla myös Ady laukkasi halki oman aikansa unkarilaisen kirjallisuuden ja maailman todellisuuden. Ensimmäisten joukossa hän oli vastustamassa ensimmäistä maailmansotaa, johon Itävalta-Unkari liittyi Saksan, siis häviäjien puolella. Runouden ohella vertaansa vailla ovat myös Adyn lehtikirjoitukset, joille on luonteenomaista armoton tarkkanäköisyys ja epätavallinen suorasukaisuus. Nyugatin esteettisen ohjelman muotoili filosofiluonne Mihály Babits (1883 1941). Hänen runoudessaan kauneus ja moraali ovat toistensa edellytyksiä. Hän oli poikkeuksellinen muototaituri, välitti ja käänsi kirjallisuutta viidestä kuudesta kielestä, kirjoitti eurooppalaisen kirjallisuuden (hänen terminologiansa mukaan maailmankirjallisuuden) historian ja toimitti tunnollisesti Nyugatia yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Lehti lakkasi ilmestymästä hänen kuoltuaan. Hän oli ristiriitainen henkilö: kaivattu ja pelätty, vihattu ja ihailtu mentori. Impressionististen ja jugend-tyylisten kokeilujen jälkeen hän löysi uusklassistisen runokielensä, jossa viileän hallittuun muotoon yhdistyy kuuma ja sykkivä, epäilyn ilmapiiriä henkivä sisältö. Raamatullisessa paraabelissaan Jónás könyve (Joonan kirja, 1938) kurkunpäänsyövän vuoksi puhekykynsä menettänyt runoilija yrittää ironian ja inhimillisyyden yhdistävällä kielellä kiinnittää ikiaikaisen Niniven huomion siihen, että syntisten joukossa mykkyys on rikostoveruutta. Runoilija Endre Ady. Érmindszent, 1913 Valokuva: Zoltán Huszthy Nyugatin toinen vaikutukseltaan merkittävä kirjailija-toimittaja on Babitsin lähes täydellinen vastakohta, prosaisti Zsigmond Móricz (1879 1942). Hän oli lähtöisin Unkarin köyhimmästä osasta, idästä. Seksuaalisuutta ja väkivaltaa paljaasti kuvaava, pahennusta herättänyt romaani Sárarany (Puhdasta kultaa,
12 kultakausi nyugat katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin 1910) ja kirjailijan karkeatekoinen lahjakkuus toivat hänet kertaheitolla Unkarin kirjallisuuteen. Móricz ei enää kaunistellut köyhyyttä ja toivottomuutta. Hän katkaisi romantiikan perinteen. Mikszáthin aloittama pienaateliston kuvauskin muuttuu Móriczilla. Hän näyttää rinnakkain säädystään pudonneen pienaateliston, joka hyvin syöneenä hekottaen tukehtuu omaan merkityksettömyyteensä, ja nälkäkuoleman rajalla kituuttavan, kaiken toivonsa menettäneen rutiköyhän torppariväestön. Hän on kriittisistä realisteista suurin, ja hämmästyttävää voimaa uhkuvissa kertomuksissaan hän osoittaa todellisuuden radikalismin. Todellisuus on käsittämättömän monia asioita yhtä aikaa. Todellisuus on niin painostavaa, ettei sellaista pysty edes kuvittelemaan. Ennen Móriczia kukaan ei ole tällä tavoin riisunut ihmisruumista. Móriczin lukija havahtuu omaan alastomuutensa. Historiallisista romaaneista, raporteista, näytelmistä, kaunistelemattomasta omaelämäkerrasta (hän ajoi ensimmäisen vaimonsa itsemurhaan pettäessään tätä erään näyttelijättären, tulevan vaimonsa kanssa) sekä tähän päivään asti salatuista päiväkirjoista ja kirjeistä (hänen viimeinen rakkautensa oli hänen ottotyttärensä) piirtyy jättiläismäinen ihminen. Móricz lahjoitti kaikille rakastetuilleen kirjoituskoneen toivoen, että he kirjoittaisivat. He kuitenkin halusivat ennemmin elää, mikä ei Móriczin rinnalla ollut helppoa. Móriczin voi hahmotella paksuin siveltimenvedoin, Dezső Kosztolányin (1885 1936) siluetti taas piirtyy huomattavasti pehmeämpänä. Hän oli yhtä aikaa runoilija ja prosaisti. Hänen lyriikkaansa luonnehtii muotojen leikki ja riimien taika, hän on todellinen homo ludens. Viimeisissä runoissaan ennen kuolemaa hän luopui helisevästä runokielestään ja alkoi käyttää pelkistetympiä keinoja. Prosaistina ja lehtimiehenä hän alun alkaenkin kirjoitti koruttomasti. Hän on yksi suurenmoisimmista unkarilaisista novellisteista. Psykologinen täsmällisyys, kirpeä ironia, täydellinen annostelu ovat hänelle tunnusomaisia. Hänet ovat tunnustaneet mestarikseen Sándor Márai, Géza Ottlik ja Péter Esterházy. Hän omisti novellisikermiä alter egolleen, Kornél Estille. Näissä teksteissä hän näkee ja näyttää itsensä ulkopuolelta. Hänen romaaneistaan Pacsirta (Kiuru, 1924) ja Aranysárkány (Kultaleija, 1925) sijoittuvat fiktiiviseen pikkukaupunkiin ja Édes Anna (Anna Édes, 1926) ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen kaoottiseen Budapestiin. Perinteisiä kerrontamuotoja purkamatta hän näyttää modernin ihmisen pirstaleisuuden ja groteskin elämäntilanteen.
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin kultakausi nyugat 13 NYUGAT Kirjallisuuslehti Nyugatin 25-vuotisjuhla Musiikkiakatemiassa: Menyhért Lengyel, Oszkár Ascher, Ernő Szép, József Erdélyi, Oszkár Gellért, Zsigmond Móricz, Géza Laczkó, Mihály Babits, Aladár Tóth, Sophie Török, Aladár Schöpflin, Milán Füst, Dezső Kosztolányi ja Frigyes Karinthy. Budapest, 1932 Valokuva: Kuvatoimisto Turul Kosztolányin paras ystävä Frigyes Karinthy (1887 1938) on Unkarin kirjallisuudessa kummajainen, nero, jota ei voi luokitella. Hän on filosofinen ja surullinen klovni, joka esimerkiksi tiedotti aivokasvaimestaan ja kalloleikkauksestaan romaanilla. Hän on älyllinen humoristi, jonka mukaan huumori ei ole naurun asia. Tyyliparodioillaan hän on myös yksi Nyugatin ja unkarilaisen kirjallisuuden viisaimmista kriitikoista. Koko elämänsä ajan hän halusi luoda suuren synteesin, valmistautui kirjoittamaan suurteoksen, mutta häikäisevää lahjakkuuttaan hän todisti koko ajan, joka lauseellaan. Aikakauden omaperäisiä ja nerokkaita hahmoja ovat myös Gyula Krúdy (1878 1933) ja Milán Füst (1888 1967). Krúdyn omin sankari on Tuhannen ja yhden yön saduista tuttu Sindbad merenkulkija. Krúdyn Sindbad purjehtii lähinnä eri aikakausien ja naisten väliä. Uni ja todellisuus, melankolia ja hedonismi Krúdyn maailma koostuu valtavista ruokapidoista, mosaiikkimaisista, hiuksenhienoista yksityiskohdista. Gentry-luokan edustajat ja satujen
14 kultakausi nyugat katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin prinssit, loppuun käytetyt katutytöt ja lumoavat keijut seuraavat toisiaan teosten sivuilla, ja ennen kaikkea muuta: aika. Jugend-tyylisissä, sivun mittaisissa äärimmäiseen kauneuteen yltävissä lauseissaan Krúdy antaa lukijan tuntea ajan olemuksen, ajan häilyvyyden ja sidotun vapauden, kuin Proust ikään. Kuninkaallisella ylväydellä siunattu ja lyöty Milán Füst oli todellinen erakko, joka vain odotti, että saisi vetäytyä maailmasta, mutta maailma teki sen hänen puolestaan. Vapaarytmisissä runoissaan hän valitsi niin yksilöllisen äänen, että päätyi suoraan antiikin Kreikan poetiikkaan. Hänen näytelmissään on niin naturalistisia teoksia kuin historiallisia draamoja. Maailmankuulussa, sääntöjä noudattamattomassa romaanissaan A feleségem története (Vaimoni tarina, 1942) hän tekee eläväksi ihmisten ja ihmissuhteiden kommunikaation mahdottomuuden käyttämällä täysin outoa ja keinotekoista kieltä. Ferenc Molnár (1878 1952) osoittaa nuorisoromaanissaan Koulupoikia (Pál utcai fiúk, 1906), mitä merkitsee uskollisuus ja joukkoon kuuluminen: suojaton pikkupoika ei oman henkensäkään uhalla kavalla yhteistä leikkipaikkaa, grundia. Molnár aloitti eepikkona, mutta lahjakkuutensa, kielellisen kekseliäisyytensä ja poikkeuksellisen työteliäisyytensä vuoksi hänestä tuli maailmankuulu draamakirjailija. Kirjaviikolla: Áron Tamási, László Kovács, Zsigmond Móricz, Ilona Zoltán Püski, Augusta Paton, János Kemény ja Sándor Márai. Budapest, 1939 Valokuva: Klára Wachter
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin nyugatin iltahämärä 15 y NYUGATIN ILTAHÄMÄRÄ Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkarin monarkia hajosi, ja sodan päätteeksi solmittujen rauhansopimusten mukaan Unkari menetti kaksi kolmannesta aiemmasta alueestaan. Pariisin lähellä sijaitsevassa Trianonin linnassa hahmoteltiin uusiksi Unkarin tuleva historia. Transilvaniasta tuli osa Romaniaa, valtakunnan pohjoiskaistaleesta osa vasta muodostettua Tšekkoslovakiaa. Eteläiset alueet liitettiin uuteen Serbian, Kroatian ja Slovenian kuningaskuntaan. Emämaasta lohkaistiin merkittäviä kulttuurisia ja taloudellisia keskuksia, ja Budapestin keskeinen rooli korostui entisestään. Nyugatin kantapöydässä uudet sukupolvet saattoivat ottaa oppia parhailta mestareilta. Vuosisadan kanssa samanikäinen Sándor Márai (1900 1989) ikuisti ja paljasti romaaneissaan ja lehtiteksteissään aikakauden porvarillisen maailman. Hänen tuotantoonsa vaikutti suuresti Kosztolányin hiottu tyyli. Puolet elämästään hän eli maanpaossa Italiassa ja Yhdysvalloissa. Hän teki itsemurhan San Diegossa. Vakaumuksellinen antinatsi ja antibolsevikki, porvarillinen demokraatti jätti kotimaansa vuonna 1948 kommunistien noustessa valtaan eikä koskaan palannut. Hän kirjoitti päiväkirjassaan: Minua kutsutaan kotiin, minusta ja kirjoistani halutaan tehdä muistomerkki. Kaikki julkaistaan uudelleen, nahkakantisena, minut myös. Muistomerkkien yhteinen kohtalo on, että koirat kuseksivat niiden jalustalle. Márain teokset ilmestyivät uudelleen heti hänen kuolemansa jälkeen. Hän on ulkomailla yksi viime vuosien suosituimmista unkarilaisista kirjailijoista, kadonneen Atlantismaailman ja porvarillisen elämänmuodon kyyninen kronikoitsija.
16 nyugatin iltahämärä katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin Antal Szerb (1901 1945) ei jättänyt kotimaataan, mutta sen sijaan kotimaa jätti hänet. Yksi Unkarin kirjallisuuden antaumuksellisimmista ihailijoista ja henkevimmistä tutkijoista joutui Unkarin holokaustin uhriksi. Esseissään ja tutkielmissaan hän kepeällä ja ymmärrettävällä tyylillä kertoi sekä Unkarin että maailmankirjallisuuden historian, minkä lisäksi yksi aikakauden kattavimmista romaaniteorioista on myös peräisin hänen kynästään. Romaani Utas és holdvilág (Matkalainen ja kuutamo, 1937) on matka ihastuttavissa italialaisissa maisemissa ja unohduksiin painuneiden nuoruudenystävien parissa. Jotta voisi löytää itsensä, täytyy myös joutua eksyksiin, tai paremminkin täytyy oivaltaa olevansa eksyksissä. Géza Ottlikin (1912 1990) ensimmäiset teokset ilmestyivät vielä Nyugatissa, mutta hänen uransa alkoi toden teolla vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nuorena hän oli pikajuoksija, koulutukseltaan matemaatikko ja tämän lisäksi kansainvälistä mainetta saanut bridgen pelaaja. Hänen jäntevään proosaansa vaikutti Kosztolányi, ajatteluunsa ja kielifilosofiaansa taas hänen oma älyllinen asennoitumisensa. Hänen pääteoksensa Iskola a határon (Koulu rajalla, 1959) on kehitysromaani, joka kertoo sotilaskoulun teini-ikäisten poikien kasvusta, mutta myös jotain enemmän: ystävyyden uskontunnustus, esseeromaani muistojen etsimisestä ja filosofinen analyysi kielellisestä kriisistä, puhekyvyttömyydestä. Se on yksi unkarilaisista kulttiromaaneista, ja Ottlik todellinen legenda, joka liittää modernin unkarilaisen proosan postmoderniin. Edistyksellisenä aloittanut Nyugat tuntui kymmenisen vuotta myöhemmin, 20-luvun alkuun mennessä jo konservatiiviselta ryhmältä verrattuna pidäkkeettömään avantgardismiin, jonka tärkein hahmo on runoilija ja taidemaalari Lajos Kassák. Kokeilu, muotojen torjunta tai omaperäinen variointi määritti myös vuosisadan ehkä suurimman unkarilaisen runoilijan uran alkua. Attila József (1905 1937) kärsi lyhyen elämänsä aikana enemmän kuin moni pitkäänkään elänyt. Hän syntyi köyhyyteen, isä jätti perheen hänen ollessaan pikkulapsi, ja myös äiti, joka oli elättänyt perheensä pyykinpesulla, kuoli nuorena. Lapsia yrittivät kasvattaa ottovanhemmat ja vanhempi sisar. Attila József oli kiistatta nero mutta myös psyykkisesti sairas. Hänen runoudestaan on vaikea kirjoittaa mitään. Se yksinkertaisesti on. Hän kärsi puutetta koko elämänsä ajan, ehkä siksikin hänen runoutensa on niin mittaamattoman rikasta ja järkyttävän henkilökohtaista. Onnellisia ja onnettomia Ma-aikakauslehden ryhmä: Sándor Bortnyik, Béla Uitz, Erzsi Ujvári, Andor Simon, Lajos Kassák, Jolán Simon ja Sándor Bartha. Wien, 1922 Valokuva: Berthalm
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin nyugatin iltahämärä 17 Gyula Juhász, János Espersit, Attila József, Lajos Károlyi, Endre Vertán, Ferenc Móra ja Ödön Réti. Makó, 1924 Valokuva: Nándor Homonnai rakkausrunoja, vasemmistolaisia poliittisia runoja, Jumalan kanssa kiisteleviä ja Jumalaa etsiviä tunnustuksia, surrealismia ja klassismia, mitä abstrakteimpia filosofisia kysymyksiä ja mitä konkreettisimpia lauluja. Metafysiikkaa ja arkipäiväisyyttä. Hän tutki freudilaisen psykoanalyysin vaikutusta myös omassa jakautuneessa mielessään ja hänen runoudessaan saa puheenvuoron myös piilotajunta. Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa, todennäköisesti teki itsemurhan. Miklós Radnótin (1909 1944) elämä määräytyi jo syntymässä. Hänen äitinsä ja kaksosveljensä kuolivat hänen tullessaan maailmaan. Hän aloitti uransa avantgardistina mutta päätyi vähitellen uusklassistiseen poetiikkaansa. Hänen runoutensa teki täydelliseksi tietoisuus kuolemasta ja sen hyväksyminen. Radnóti, harras katolinen, jolla oli juutalaistausta, vietti elämänsä viimeiset vuodet työpalvelussa ja hänet ammuttiin joukkohautaan. Tällä ristintiellä hän loi täydellisimmät runonsa, joita hän kirjoitti muistikirjaansa sananmukaisesti kuolemaansa asti. Hänen kohtalonsa
18 vuoden 1945 jälkeen katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin on symboli, varoittava muistutus. Lőrinc Szabó (1900 1957) käsitteli tuotannossaan pelkistetyllä runokielellä modernin ajan kysymyksiä: minän ja sinän suhteen ristiriitaisuutta, valtamuodostelmien sekä miehen ja naisen välisen suhteen ratkaisematonta peliä. Hänen objektiivisen lyriikkansa syvyys on havaittu viime vuosina, ja häntä on verrattu länsieurooppalaisiin aikalaisiinsa. VUODEN 1945 JÄLKEEN Toisen maailmansodan loppu on yhteiskuntahistoriallinen aikakausien raja ja näin ollen määrittää myös kirjallisuudenhistoriaa. Valtaosa Nyugatin ensimmäisen sukupolven suuruuksista oli tällöin kuollut, ja natsismi ja sota olivat harventaneet lahjakasta toista sukupolvea huomattavasti. Muutamassa vuodessa valtaan nousseet kommunistit pitivät epäilyttävinä puolueista riippumattomia tai aktiivisesta politiikasta pidättäytyviä taiteilijoita. Näin siirrettiin vähitellen syrjään lahjakkaat kirjailijat, jotka kuuluivat vuosina 1946 48 ilmestyneen porvarillis-demokraattisen, Nyugatin perintöä jatkavan kirjallisuuslehden Újholdin (Uusikuu) piiriin. Näihin kuului katolinen runoilija János Pilinszky (1922 1982), joka syvää, siis absurdia uskoa ilmentävässä niukkasanaisessa ja pidättyvässä, eksistentiaalisessa runoudessaan tekee kysymyksiä holokaustin pyhästä skandaalista. Runoilija, kääntäjä ja esseisti Ágnes Nemes Nagy (1922 1991) yritti protestanttisen työmoraalin nimissä pelastaa Babitsin perinnön ja Nyugatin salaisuuden: herkkyyden korkealle taiteelliselle tasolle, riippumattomuuden ja eettisen kestävyyden. István Vasin (1910 1991) lyriikka alkoi avantgardismin merkeissä ja sekoitti sittemmin omaperäisesti eri elementtejä luoden perinteitä vaalivan modernin, eräänlaisen konservatiivis-modernistisen poetiikan, jonka eleetön, objektiivinen retoriikka muistuttaa lähinnä Vasin paljon kääntämää T.S. Eliotia. Sándor Weöres (1913 1989) yhdisti eteerisessä, häilyvässä, äärettömiä syvyyksiä valaisevassa runoudessaan itäistä mystiikkaa ja läntistä muodon rikkautta. Hänen lastenrunojensa parissa ovat kasvaneet useat sukupolvet. János Pilinszky Tibor Kajánin karikatyyri Transilvanialaisen runouden isoisähahmo Sándor Kányádi (s. 1929) on käyttänyt runoissaan kaikkia olemassa olevia genrejä ja puhetapoja. Hänen tuotannossaan, kuten eräs hänen kollegansa on huomauttanut, toistuu unkarilaisen kirjallisuuden lajinkehitys kansanlaulusta ja virsirunoudesta klassismin ja romantiikan kautta postmoderniin kirjallisuuteen. Hänen uusinta lyriikkaansa sävyttää viisaus ja lempeä itseironia. Hänellä on myös huomattava käännöstuotanto.
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin vuoden 1945 jälkeen 19 Újholdin ryhmään liittyi myös runoilijana aloittanut Magda Szabó (1917 2007), joka romaanikirjailijana on saanut tunnustusta koko Euroopassa. Romaaneissaan hän on, hiukan Márain tapaan, ikuistanut menneen maailman tunnelman ja tavat helposti luettavalla ja henkevällä tyylillään. Hänen teoksissaan pilkahtaa myös hänen suunnaton Raamatun ja mytologian tuntemuksensa. Szabó ei kuitenkaan pakene menneisyyteen. Romaanissa Az ajtó (Ovi, 1987), joka jännitteisyydessään lähenee kamaridraamaa, hän kertoo tarinan kovasti itseään muistuttavan kirjailijan ja tämän salaperäisen eristyneenä elävän kotiapulaisen ystävyydestä. Otsikon ovi erottaa iäkkään, tai oikeastaan iättömän, kotiapulaisen elämän ulkomaailmasta. Psykologisesti uskottava romaani vangitsee lukijansa, joka luonnollisesti haluaisi astua sisään tuosta ovesta. Sándor Weöres Tibor Kajánin karikatyyri 1950-luvun proosassa määrääväksi tuli sosialistinen realismi. Tähän kaavamaiseen suuntaukseen eivät alistuneet edes sosialistiset kirjailijat. Esimerkiksi Tibor Déry (1894 1977) tarkasteli maailmaa puolueen vaatimusten mukaisten teesiromaaniensa jälkeen myöhäiskauden pienissä mestariteoksissaan kujeilevasti ja kyynisen itsekontrollin läpi. Tällä tiellä löysi István Örkény (1912 1979) odottamatta omimman lajinsa: absurdin draaman ja minuuttinovellit. Hänen näytelmissään Tótin perhe (Tóték, 1964/1967) ja Kissaleikki (Macskajáték, 1965/1970), jotka olivat alun perin pienoisromaaneja, tehdään näkyväksi valtatilanteiden kieroutuneisuus ja kommunikaation väistämättömät ansat. Novelleissaan hän pystyttää pysyvän muiston pienelle ihmiselle kaikkina aikoina, ja aivan erityisesti itäisessä Keski-Euroopassa. Muistomerkkejä pystyttää myös Iván Mándy (1918 1995), joka novellisikermissään ja kertomuksissaan arkistoi laitakaupungin köyhälistökortteleiden boheemia ja katkeransuloista arjen fantasiaa, elokuvateattereita ja jalkapallokenttiä, käyttäen elokuvallisia keinoja, kuten leikkauksia ja otoksia. Laitakaupungin synkeämpiä ja armottomampia katuja kartoittaa Endre Fejesin (s. 1923) suurenmoinen romaani, proletaarieepos Romutarha (Rozsdatemető, 1962). Kontrolloidun kulttuuripolitiikan vuoksi tänä aikana suosituksi lajiksi tuli parabolinen romaani, jossa kuuluu yhtä aikaa kaksi ääntä, kuin kaksi eri taajuutta. Miklós Mészöly in (1921 2001) romaani Saulus (1968) voidaan lukea myös paraabelina, jonka sankari muuttuu vainoojasta seuraajaksi, Sauluksesta Paavaliksi, mutta teos menee allegorisella Damaskoksen tiellä vielä pitemmälle. Mészöly in eksistentiaalisessa romaanissa Saulus on ytimiään myöten moderni hahmo, Camus n romaanihenkilöiden sukulainen. Henkilönä Mészöly oli kannustava esikuva oman aikansa aloitteleville prosaisteille.
20 nykykirjallisuus katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin UNKARILAINEN NYKYKIRJALLISUUS 1970-luvun keskipaikkeilla uusi unkarilainen proosa teki pesäeron aiempien vuosikymmenten paraboliseen kerrontatekniikkaan. Emme löydä sanoja näillä sanoilla aloitti Péter Esterházy (s. 1950) romaaninsa Termelési-regény (Tuotantoromaani, 1979). Esterházy tietenkin löytää sanat harvinaisen hyvin, tarinoiden sijasta hän löytää nimenomaan sanoja, usein myös toisten sanoja; hänen teoksensa ovat intertekstuaalisuuden läpäisemiä. Esterházy on unkarilaisen postmodernismin tunnushahmo, joka kirjoituksissaan asettaa
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin nykykirjallisuus 21 uhanalaiseen asemaan sanojen totutun merkityksen ja funktion. Hän luo uutta kieltä. Tässä häntä seuraa runoilija Lajos Parti Nagy (s. 1953), joka kielen automatisoitumista lähtökohtana pitäen generoi eräänlaisella virheisiin perustuvalla poetiikalla erillisen kielen ja käynnistää sen uudelleen kuin tietokoneen. Unkarilaisen nykyrunouden omalaatuisin hahmo on Dezső Tandori (s. 1938), jota on mahdotonta kääntää, vaikka hän itse onkin kääntänyt unkariksi merkittävän osan maailmankirjallisuutta. Hän kirjoittaa jatkuvasti, dokumentoi koko elämänsä teksteissään, tai jopa tuntuu elävän elämäänsä teksteissään. György Petri (1943 2000) asettui poliittisessa runoudessaan uhmaamaan kommunistista järjestelmää mitä alastomimmalla ja suorasanaisimmalla tavalla. Hänen kriittisesti metaforiin suhtautuva, suora runoutensa on edelleen erittäin vaikuttavaa. Esseisti ja proosakirjailija György Konrád (s. 1933) oli Unkarin demokraattisen opposition kunnioitetuimpia henkisiä johtajia, joka asetti teksteissään Unkarin poliittiset ongelmat eurooppalaiseen kontekstiin. Vuonna 2002 Nobelilla palkitun Imre Kertészin (s. 1929) pääteoksessa Kohtalottomuus (Sorstalanság, 1975) Auschwitz ei näyttäydy kertojalle poikkeuksellisena vaan luonnollisena olotilana. Romaani kuvaa, jossain määrin klassisen kehitysromaanin malliin kätkettynä, sitä ensi sijassa kielellistä prosessia, jossa teini-ikäinen Gyuri Köves menettää kohtalonsa, havahtuu kohtalottomuuteensa ja omaksuu mielivaltaisen järjestelmän kieliopin. Kielikriittinen romaani ei niinkään kuvaa Auschwitzin fyysistä vaan mentaalista ja eksistentiaalista hirvittävyyttä järkyttävän ironisesti. Péter Esterházy ja Imre Kertész lukemassa teoksiaan. Budapest, 2002 Valokuva: Csaba Gál
22 nykykirjallisuus katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin Valokuva tulevalle vuosituhannelle: Gábor Németh, Krisztina Tóth, László Garaczi, Zoltán Kőrösi, Attila Bartis, János Térey, Krisztián Grecsó. Valokuva: Barna Burger
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin nykykirjallisuus 23 Péter Nádas (s. 1942) käsittelee taiteellisesti huolitelluissa, pitkän ajan kuluessa kirjoitetuissa romaaneissaan toisen seksuaalisesta vallasta riippuvuutta, vapautta rakkaudessa ja historiallisten tilanteiden konflikteja. Suurromaanissaan Muistelmien kirja (Emlékiratok könyve, 1986) hän kertoo kolme päällekkäistä ja limittäistä fiktiivistä elämäntarinaa ja tuo polttopisteeseen 1900-luvun keskieurooppalaisen ihmisen traagisen kohtalon: kolme erillistä elämää päätyy yhteen ja samaan tekstiin. Olemme auttamatta yhtä. Romaani Párhuzamos történetek (Rinnakkaisia tarinoita, 2005) kätkee itse asiassa sisäänsä useita erillisiä romaaneja; rinnakkaisia tarinoita pitää koossa kirjailijan herpaantumaton antropologinen tarkkaavaisuus. f Ádám Bodorin (s. 1936) niukkasanainen teos Sinistra körzet (Sinistran piiri, 1992) on samanaikaisesti novellisikermä ja romaani. Romaanina se ikuistaa poikkeuksellisella tavalla olemassaolon tilan, ja kertomussikermänä se kulkee halki maailman, josta ei ole ulospääsyä. Maisema, johon teos sijoittuu, on itäeurooppalaista periferiaa, mutta sellaisena universaali. Epäinhimillistyminen ja toisten vallan alla oleminen kuvataan romaanissa luonnollisena tilana. Inhimillisestä sivilisaatiosta on jäänyt vain jälki, jonka luonto ottaa haltuunsa.
24 nykykirjallisuus katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin Bodorin tavoin transilvanialainen kirjailija on István Szilágyi (s. 1938). Hänen poikkeuksellista kielellistä voimaa henkivässä romaanissaan Kő hull apadó kútba (Kivi putoaa ehtyneeseen kaivoon, 1975) on samanaikaisesti balladinomaista hämäryyttä ja psykologista kirkkautta. Romaaniin tuovat väriä kansatieteelliset ja filosofiset elementit, ja se muistuttaa jossain määrin eteläamerikkalaista maagista realismia. Bratislavassa elävän slovakianunkarilaisen prosaistin Lajos Grendelin (s. 1948) tuotantoon on vaikuttanut unkarilaisen epiikan ohella myös itäeurooppalainen absurdismi ja tšekkoslovakialaisen kulttuurin uusi aalto. Pikkukaupunkimiljöötä groteskista näkökulmasta tarkkailevissa ja postmodernia leikkiäkin sisältävissä teoksissa, samoin kuin hillityissä ja henkevissä, perusteellisesti pohdituissa esseissä, joissa hän kutsuu aluetta osuvasti Absurdistaniksi, kuuluu itäisen Keski-Euroopan älymystön itsekriittinen ja resignoitunut ääni. László Krasznahorkain (s. 1954) teoksissa kirjailijan omia sanoja lainatakseni aika kuluu mutta ei etene. Tarinoiden taustana on aluksi itäeurooppalainen syrjäseutu, uusimmissa teoksissa taas rappion kuvat kulkevat halki koko maailman. Usean sivun mittaisilla lauseillaan hän luo kokonaisia maailmoja. Ohjaaja Béla Tarrin elokuvista monet, kuten Sátántangó (Saatanantango) ja Werckmeister harmóniák (Werckmeisterin harmoniat), perustuvat Krasznahorkain teksteihin. Runoilijana aloittaneen Zsuzsa Rakovszkyn (s. 1950) romaanissa A kígyó árnyéka (Käärmeen varjo, 2002) nainen kirjoittaa muistelmiaan vuonna 1666, mutta runollinen proosa luo sellaisen vaikutelman kuin hän kertoisi elämäntarinaansa nyt. Viime vuosina maineeseen noussut György Dragomán (s. 1973) kuvaa romaanissaan Valkoinen kuningas (A fehér király, 2005) pikkupoikaa, joka joutuu kasvamaan ja hahmottamaan maailmaa 80-luvun Romaniassa, käsittämättömässä ja absurdissa, seniiliyteen vaipuvassa diktatuurissa. Novellimaiset tarinat kiinnittyvät toisiinsa muodostaen romaanin, tässä(kin) suhteessa se muistuttaa Bodoria, toista Transilvaniasta Unkariin muuttanutta kirjailijaa. Yhtä mahdotonta kuin on määritellä kirjallisuuden syntymistä, on saattaa kirjallisuuden esittelyä päätökseen; sen voi vain lopettaa kesken. Kirjallisuus joka tapauksessa jatkaa itsensä kirjoittamista, ja kirjoittaa samalla hiukan meidän elämäämmekin. 2
katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin bibliografia 25 TEKSTISSÄ MAINITTUJEN KIRJAILIJOIDEN TEOKSIA SUOMEKSI Ady, Endre Eliaan vaunuissa. Suom. Anna-Maija Raittila. Gummerus, 1977. Lensi riikinkukko. Toim. Hannu Launonen ja Tamás Mark. Gummerus, 1977. Arany, János Toldi. Suom. Otto Manninen. WSOY, 1927. Toldin ehtoo. Suom. Otto Manninen. WSOY, 1937. Babits, Mihály Haikarakalifi. Suom. Ilkka Firon. Karisto, 1978. Déry, Tibor Montanaan! Kuvitteellinen raportti amerikkalaisista popfestivaaleista. Suom. Ilkka-Attila Firon-Kivari. WSOY, 1976. Rakas appiukko! Suom. Ilkka-Attila Firon-Kivari. Tammi, 1979. Dragomán, György Valkoinen kuningas. Suom. Outi Hassi. Otava, 2008. Esterházy, Péter Nainen. Suom. Hannu Launonen. WSOY, 1998. Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse. Suom. Hannu Launonen. WSOY, 1996. Sydämen apuverbit. Johdatus kaunokirjallisuuteen. Suom. Hannu Launonen. WSOY, 1991. Fejes, Endre Romutarha. Suom. Olavi Metsistö. Otava, 1966. Jókai, Mór Onnen kultapoika. Suom. Hulda Sykäri. Kirja, 1918. Unkarilainen Nabob. Suom. Niilo E. Vainio. Kirja, 1917. Uusi kartanonherra. Suom. Helmi Helminen. Gummerus, 1935. József, Attila Läpinäkyvä leijona. Runoutta ja elämäkerrallisia kirjoituksia. Suom. Hannu Launonen. WSOY, 1999. Kányádi, Sándor On seutuja. Suom. ja toim. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY. 1996. Kassák, Lajos Muotoilen ainetta. Suom. ja toim. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY, 1990. Kertész, Imre Kaddish syntymättömälle lapselle. Suom. Outi Hassi. Otava, 2004. Kaleeripäiväkirja. Suom. Outi Hassi. Otava, 2008. Kieli maanpaossa. Suom. Outi Hassi. Otava, 2003. Kohtalottomuus. Suom. Outi Hassi. Otava, 2003. Lopetus. Suom. Outi Hassi. Otava, 2006. Tappio. Suom. Outi Hassi. Otava, 2005. Konrád, György Häirikkö. Suom. Anna-Maija Raittila. Librum, 1982. Kivikello. Suom. Taisto Nieminen. Tammi, 1997. Pidot puutarhassa. Suom. Taisto Nieminen. Tammi, 1993. Vierailija. Suom. Anna-Maija Raittila. Tammi, 1976. Krúdy, Gyula Punaisen härän majatalo. Suom. ja toim. Hannu Launonen. Atena, 2009. Madách, Imre Ihmisen murhenäytelmä. Suom. Toivo Lyy. WSOY, 1943. Márai, Sándor Casanovan ainoa rakkaus. Suom. Helga Nuorpuu. Suomen Kirja, 1946. Kynttilät palavat loppuun. Suom. Tuomo Lahdelma. Atena, 2001. Mietteiden kirja. Neuvoja, arvioita, mietelmiä ja meditaatioita vuosilta 1938 43. Valikoinut ja suomentanut Tuomo Lahdelma. Atena. 2003. Sinipunainen nauha. Suom. Helga Nuorpuu. Suomen Kirja, 1944. Mészöly, Miklós Repeämiä kartassa. Toim. Tuomo Lahdelma. Jyväskylän yliopiston hungarologian opiskelijoiden suomennoksia. Kampus Kustannus, 2007. Saulus. Suom. Anna-Maija Raittila. Kirjayhtymä, 1974. Urheilijan kuolema. Suom. Anna Tarvainen. Taifuuni, 1999. Mikszáth, Kálmán Pyhän Pietarin sateenvarjo. Suom. N. E. Vainio. Kustannus Oy Kansa, 1912. Tyttö kierroksessa. Suom. Sole Kallioniemi-Garam. Aura, 1946. Molnár, Ferenc Koulupoikia. Suom. Matti Kivekäs. Otava, 1913. Koulupoikia. Suom. Outi Hassi. Otava, 2012. Móricz, Zsigmond Onnellinen ihminen. Suom. Helga Nuorpuu. WSOY, 1938. Pysy hyvänä kuolemaan asti. Suom. Yrjö Liipola. Otava, 1927. Nádas, Péter Erään sukuromaanin loppu. Suom. Hannu Launonen. Tammi, 2000. Muistelmien kirja I II. Suom. Hannu Launonen ja Juhani Huotari. Tammi, 2006. Örkény, István Minuuttinovelleja. Suom. Juhani Huotari. Atena, 2002. 100 minuuttinovellia. Suom. Juhani Huotari. Atena, 2012. Ruusunäyttely. Kolme pienoisromaania (Kissaleikki, Tótin perhe, Ruusunäyttely). Suom. Outi Karanko. Tammi, 1981. Petőfi, Sándor János sankari. Suom. Otto Manninen. WSOY, 1926. Runoja. Suom. Otto Manninen. WSOY, 1922 23. Neljäs, laajennettu painos 2001.
26 bibliografia katsaus unkarin kirjallisuuden vaiheisiin Pilinszky, János Unkarilaisia runoja. Valikoinut ja suomentanut Anna-Maija Raittila. Kirjapaja, 1979. Radnóti, Miklós Vaahtopää taivas. Valikoima runoja 1928 44. Suom. ja toim. Hannu Launonen. WSOY, 2003. Rakovszky, Zsuzsa Yhteyksiä. Valikoima runoja. Suom. ja toim. Hannu Launonen. WSOY, 2008. Szabó, Magda Metsäkauris. Saksan kielestä suom. Aarno Peromies. WSOY, 1962. Paulan tähden. Suom. Otto Aho. WSOY, 1967. Szerb, Antal Pendragonin legenda. Suom. Juhani Huotari. Atena, 2008. Weöres, Sándor Kadonnut päivänvarjo. Suom. Hannu Launonen. WSOY, 2012. Kivi ja ihminen. Runoja ja proosarunoja. Toim. ja suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY, 1986. antologioita Kaivojen maa. Valikoima unkarilaista nykylyriikkaa. Toim. ja suom. Anna- Maija Raittila. Kirjayhtymä, 1970 (mm. Ágnes Nemes Nagy, János Pilinszky, István Vas, Sándor Weöres) Maailma uutena. Valikoima unkarilaisia novelleja 1929 1970. Suom. ja toim. Hannu Launonen. WSOY, 1973. (mm. Frigyes Karinthy, Zsigmond Móricz, Dezső Kosztolányi, Tibor Déry, Miklós Mészöly, Iván Mándy, István Örkény) Miljoona kilometriä Budapestiin. Valikoima unkarilaisia novelleja 1909 1986. Valinnut, esitellyt ja suomentanut Hannu Launonen. WSOY, 1987. (mm. Gyula Krúdy, Frigyes Karinthy, Dezső Kosztolányi, Lajos Kassák, Miklós Mészöly, Magda Szabó, István Örkény, Péter Esterházy, Péter Nádas) Mitä olet nähnyt ja kuullut. Valikoima uutta unkarilaista proosaa ja runoutta. Toim. Anna Tarvainen Olga Huotari Hannu Launonen. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus, 2010. (mm. Ádám Bodor, Lajos Grendel, László Krasznahorkai, Lajos Parti Nagy, Zsuzsa Rakovszky) Puulta puulle. Unkarilaisen vähemmistön nykylyriikkaa Transilvaniasta. Suom. ja toim. Hannu Launonen ja Béla Jávorszky. WSOY, 1985. (mm. Sándor Kányádi) Taivas irtosi maasta. Unkarilaista lyriikkaa 1900-luvulta. Toim. ja suom. Anna-Maija Raittila. Kirjayhtymä, 1986. (mm. Endre Ady, Mihály Babits, Dezső Kosztolányi, Lajos Kassák, Milán Füst, Attila József, Miklós Radnóti, Lőrinc Szabó) Tuoleja Tonavan yllä. Unkarilaisia novelleja suomeksi ja unkariksi. Helsingin yliopiston unkarilaisen laitoksen opiskelijoiden suomennoksia. Finn Lectura, 1990. (mm. Gyula Krúdy, Dezső Kosztolányi, Frigyes Karinthy, Géza Ottlik, István Örkény, Iván Mándy) Unkarilainen omakuva. Toim. Tuomo Lahdelma István Dobos Veera Rautavuoma. Jyväskylän yliopiston hungarologian opiskelijoiden suomennoksia. Atena, 2001. (Esseitä; mm. Mihály Babits, Dezső Kosztolányi, Antal Szerb) Unkarin lyyra. Unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan. Toim. ja suom. Toivo Lyy. SKS, 1970. (mm. Janus Pannonius, Bálint Balassi, Miklós Zrínyi, Mihály Vörösmarty, Sándor Petőfi, János Arany, Imre Madách, Endre Ady, Mihály Babits, Dezső Kosztolányi, Attila József, Miklós Radnóti, Lajos Kassák, Lőrinc Szabó, Milán Füst, István Vas, Sándor Weöres, János Pilinszky) Unkarin malliin. Seitsemäntoista novellia. Valikoinut ja suomentanut Viljo Tervonen. WSOY, 1998. (mm. Gyula Krúdy, Zsigmond Móricz, Dezső Kosztolányi, Frigyes Karinthy, Sándor Márai) Vapauden tulet. Sándor Petőfi János Arany Endre Ady Attila József. Toim. Arvo Turtiainen. Suom. Otto Manninen, Elvi Sinervo, Aira Sinervo, Arvo Turtiainen. Kansankulttuuri, 1952. Viluinen kuningas. Käännöksiä ja mukaelmia unkarilaisesta lastenrunoudesta. Valikoinut ja mukaellen suomentanut Tuomo Lahdelma. Atena, 1992. (mm. János Arany, Mihály Babits, Attila József, Sándor Kányádi, Dezső Kosztolányi, Zsigmond Móricz, Ágnes Nemes Nagy, Sándor Petőfi, Lőrinc Szabó, Sándor Weöres) Yhteisessä sateessa. Kuusi unkarilaista runoilijaa. Toim. ja suom. Hannu Launonen ja Béla Jávoszky. WSOY, 2006. (mm. György Petri)
Kustantajat: Balassi-instituutti 1116 Budapest, Somlói út 51. www.bbi.hu www.publishinghungary.hu Petőfi-kirjallisuusmuseon Kirja- ja käännöstuen toimisto 1053 Budapest, Károlyi Mihály u. 16 www.booksandtranslations.hu Teksti: János Szegô Suomennos: Anna Tarvainen Ulkoasu ja taitto: Zaft Budapest, 2012