Tuhkien tilastokysely 2014

Energiateollisuus ry Tuhkien tilastokysely 2014 Maria Pohjala 2015

1 Sisällysluettelo 1. Tuhkan ja muiden sivutuotteiden hyötykäyttö maarakentamisessa 2014... 2 1.1. Tuhka ja muut sivutuotteet... 2 1.2. Energiateollisuuden tuhkatilastokysely 2014... 2 1.3. Kyselyn kattavuus... 3 1.4. Tuhkan ja muiden sivutuotteiden määrät... 4 1.5. Käytetyt polttoaineseokset... 6 2. Tuhkatuotteiden hyötykäyttö... 8 2.1. Tuhkien ja muiden sivutuotteiden hyötykäyttömäärät... 8 2.2. VAHTI-raportointi... 11 3. Luvitus ja raja-arvot... 12 3.1. Luvitus... 12 3.2. Raja-arvot... 12 4. Tuhkien ja muiden sivutuotteiden raportointi... 15 4.1. Tuhkatilastointikysely... 15 4.2. Kyselyn virhelähteet... 16 5. Johtopäätökset... 16

2 1. Tuhkan ja muiden sivutuotteiden hyötykäyttö maarakentamisessa 2014 1.1. Tuhka ja muut sivutuotteet Suomessa käytetään vuosittain n. 90 miljoonaa tonnia soraa, hiekkaa ja kalliomursketta, joista suurin osa käytetään infrarakenteisiin. Maarakentamiseen soveltuvat jätemateriaalit, mukaan lukien energiateollisuuden sivutuotteet, ovat tulevaisuudessa kiertotalouden mukaisesti varteen otettava vaihtoehto korvata neitseellisiä maarakennus- ja seosainemateriaaleja. Energiantuotannon polttoprosesseissa syntyy lento- ja pohjatuhkia, rikinpoistotuotteita sekä leijupetihiekkaa. Polttolaitosten sivutuotteet tulisi ensisijaisesti hyödyntää, mikäli sivutuotteet täyttävät tietyt ympäristö- ja teknillistaloudelliset kriteerit. Tuhkan ominaisuuksia infrarakentamisessa ja hyötykäyttökohteissa on tutkittu suhteessa vielä vähän, mutta sen on tehdyissä tutkimuksissa huomattu toimivan varsinkin maarakennusaineena kiviaineen tapaan stabiloiden ja lujittaen rakenteita. Ongelmina ovat kuitenkin toistaiseksi olleet korkeat raskasmetallispitoisuudet, vähäinen informaatio maarakentamisesta sekä laadunvaihtelut eri tuhkalajikkeiden välillä. Tuhkien ja kuonien laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen ja käsittelyyn on haettava ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa. Ympäristölupavelvollisuus ei koske jakeita, joiden käyttö voidaan perustella pelkällä ilmoitusmenettelyllä valtioneuvoston asetuksen eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006, MARA- asetus) mukaan. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat toistaiseksi pelkästään betonimurske sekä kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lentotuhkat ja pohjatuhkat. Asetuksen mukaisesta hyödyntämisestä on tehtävä ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Usein tuhkaa ei käytetä sellaisenaan maarakentamiseen vaan se käsitellään ennen jatkosijoitusta mm. kostuttamalla, erotuksella tai rakeistamalla. 1.2. Energiateollisuuden tuhkatilastokysely 2014 Energiateollisuus ry:ssä (ET) tehtiin kesällä 2015 jäsenyrityksille sekä kaukolämmön tukkumyyjille tilastokysely koskien polttolaitosten tuhkia, niiden varastointia, hyötykäyttöä ja loppusijoitusta. Tuhkatilastokyselyn tarkoituksena oli muodostaa käsitys syntyneistä sekä hyödynnetyistä tuhkamääristä ja niiden luvitusprosesseista. ET:n ympäristöpooli rahoittaa vuonna 2015 useita tuhkien hyötykäyttöön liittyviä hankkeita. Lisäksi MARA- asetuksen uudistus on meneillään Polttolaitosten tuhkien sekä muiden sivutuotteiden hyötykäyttöä pyritään edistämään ja edunvalvonnan taustatiedoksi tarvitaan tilastotietoa nykytilanteesta. Aiempi kysely suoritettiin vuonna 2007 vain muutaman laitoksen osalta, joten vireillä olevia tuhkahankkeita silmällä pitäen

3 lisäinformaatio on tärkeässä roolissa. Tuhkien ja sivutuotteiden määrät kyseltiin jätenimikkeittäin, joita myös viranomaisraportoinnissa käytetään (taulukko 1). Vaikka useiden tuhkien jätekoodi on sama, tarkoitus oli raportoida kunkin polttoaineen tuhkat allokoiden ne pääpolttoaineen mukaan. Taulukko 1. Kyselyssä käytetyt jätenimikkeet (Vna 179/2012). Termisissä prosesseissa syntyvät jätteet Jätekoodi (Valtioneuvoston asetus 179/2012) Hiilen poltossa syntyvä lentotuhka 10 01 02 Pohjatuhka, kuona ja kattilatuhka 10 01 01 Turpeen ja käsittelemättömän puun poltossa 10 01 03 syntyvä lentotuhka Rinnakkaispoltossa syntyvät lentotuhkat * 10 01 16 & 10 01 17 Rinnakkaispoltossa syntyvät pohjatuhkat * 10 01 14 & 10 01 15 Leijupetihiekka 10 01 24 Kaasujen puhdistuksessa syntyvät jätteet, 10 01 05, 10 01 07, 10 01 18 & 10 01 19 savukaasujen rikinpoistojätteet Öljyn poltossa syntyvä lentotuhka ja kattilatuhka 10 01 04 Jätteiden poltossa syntyvä pohjatuhka ja kuona 19 01 12 Kaasujen käsittelyssä syntyvät kiinteät jätteet, 19 01 07 jätteenpoltto Kattilatuhka, joka sisältää vaarallisia aineita 19 01 15 * kaikki rinnakkaispolton lento- ja pohjatuhkat on raportoitu samalla koodilla 1.3. Kyselyn kattavuus Kyselyn kattavuus oli hyvä. Vastanneita polttolaitoksia oli 108 ja yrityksiä 60. Suurimmista lämmön ja sähkön erillis- ja yhteistuotantolaitoksista (vuonna 2014 tuotettujen MWh:en osalta), poisluettuna maakaasulaitokset, 79 % olivat kyselyssä edustettuna ja varsinkin suurimmat turvetta ja kivihiiltä käyttävät laitokset olivat lähes täydellisesti edustettuina. Syntyneistä sivutuote- ja tuhkamääristä voidaan siis todeta, että määrät ovat lähellä Suomen energiateollisuuden polttolaitosten absoluuttisia määriä. Vain n. kolme mahdollisesti huomattavan suurta laitosta puuttui kyselystä. ET:n kaukolämmön ja sähköntuotannon jäsenyrityksistä n. 37 % oli edustettuna, mutta suurimmat tuhkan tuottajat olivat vastanneiden joukossa. Kyselyyn vastanneiden laitosten tuotantokoot vaihtelivat, ja n. puolet oli kaukolämmön ja yhteistuotantosähkötuotannon perusteella suuria (yli 300 GWh) tai keskisuuria (100 300 GWh) laitoksia ja loput alle 100 GWh:n laitoksia. Muun teollisuuden, joka toimittaa teollisuuden lämpöjen lisäksi kaukolämpöä, energiantuotannon tuhkia kyselyssä on jonkin

4 verran mukana, koska kaukolämmön ja kaukolämmön tuotannon yhteydessä tuotetun sähkön tuotannon tuhkia tuskin on raportoitu erikseen polttolaitoksen muista tuhkista. 1.4. Tuhkan ja muiden sivutuotteiden määrät Tämän ET:n raportin tarkoituksena oli selvittää kuivien tuhkien ja muiden sivutuotteiden syntymääriä, hyötykäyttökohteita sekä ilmoitusmenettelyn ja ympäristöluvituksen yleisyyttä. Kyselyn kokonaistuhkamäärästä ET:n jäsenten tuottamien tuhkien osuus oli n. 82 % ja sähkön ja lämmön tukkutuottajien, jotka eivät ole ET:n jäseniä (mukaan lukien metsäteollisuuden sekä muun teollisuuden), osuus n. 18 %. Kyselyyn vastanneista laitoksista suurimmalla osalla syntyi vuonna 2014 alle 3000 tuhkaa ja muita sivuotteita (kuvat 1 ja 4). Kuitenkin jopa 14 laitoksella tuhkaa ja muita sivutuotteita syntyi peräti yli 30 000. Vastanneista myös eräällä laitoksella tuhkaa ja muita sivutuotteita syntyi yli 200 000. Kolmella suurimmalla vastanneella tuhkantuottajalla yhteissivutuotemäärä oli jopa 30 % kokonaismäärästä (kuva 4), ja laitosten väliset sivutuotemäärävaihtelut olivat huomattavia. Yhteensä tuhkaa syntyi kyselyn perusteella n. 1,34 milj. tonnia (kuva 2), joka vastaa liki Tilastokeskuksen arvioita energiateollisuuden tuhkista, 1,5 milj. tonnia. Kivihiilen lentotuhka ja jätteenpolton pohjatuhka olivat merkittävimmät yksittäiset jakeet kaikkien vastanneiden kesken. Kyselyyn vastanneiden ET:n jäsenten vastausten yksittäiset merkittävimmät jakeet olivat kivihiilen lentotuhkan lisäksi rinnakkaispolton ja turpeen lentotuhkat (kuva 2). yli 30000 8000-30000 3000-7900 <3000 0 5 10 15 20 25 30 Vastanneet yritykset, n Kuva 1. Syntyvien sivutuotteiden määrät () yrityksittäin vuonna 2014, n=60.

5 Kattilatuhka, jätteenpoltto Kaasujen käsittelyjätteet, jätteenpoltto Pohjatuhka, jätteenpoltto Lento- ja kattilatuhka, öljy Rikinpoistotuotteet Leijupetihiekka Rinnakkaispolton pohjatuhka Rinnakkaispolton lentotuhka Pohjatuhka, puu Lentotuhka, puu Pohjatuhka, turve Lentotuhka, turve Pohjatuhka, kivihiili Lentotuhka, kivihiili Jäsenet Muut 0 100000 200000 300000 Kuva 2. ET:n jäsenten ja kaikkien vastanneiden absoluuttiset sivutuotemäärät () (jätekoodit taulukossa 1). Biotuhkat, eli turpeen ja puun tuhkat, olivat yhdessä merkittävimmät tuhkajakeet suhteessa syntyvään kokonaistuhkamäärään. Rinnakkaispolton tuhkia syntyi noin 130 000, kun taas kivihiilen ja jätteenpolton tuhkia yhteensä n. 630 000 (kuva 3). Jätteenpolttotuhkat Rinnakkaispolttotuhkat Biotuhkat Kivihiilituhkat 0 100000 200000 300000 400000 500000 600000 Kuva 3. Kaikkien vastanneiden laitosten jätteenpolton, rinnakkaispolton, kivihiilien ja turpeen ja puun tuhkat vuonna 2014 ().

6 250000 200000 150000 100000 Kuva 4. Kaikkien vastanneiden yritysten sivutuotemäärät vuonna 2014 (), n=60. 1.5. Käytetyt polttoaineseokset Tuhkatilastokyselyyn vastanneiden laitosten yleisimmät polttoaineseokset näkyvät kuvassa 5. Turve ja puu sekä sen kanssa pienissä määrin käynnistys-/tukipolttoaineena käytetty öljy olivat vastaajien kesken laitoksissa yleisimmin käytetyt polttoaineet. Pelkkä kivihiili oli polttoaineena vain n. 7 %:lla kyselyyn vastanneista laitoksista. Polttolaitosten osuus, jotka käyttivät jätettä polttoaineseoksissa, oli n. 5 %. 50000 0 0 10 20 30 40 50 60 70 Vastanneet yritykset, n Vastanneet laitokset, n 30 25 20 15 10 5 0 Turve + puu + öljy Turve + puu Puu Puu + öljy REF + muut Kivihiili Muut seokset Jäte (+muut) Puu + Jäte Turve Kuva 5. Vastanneiden polttolaitoksen käyttämät polttoaineet, n=108.

7 Turve 14,0 % Puu, muu bio 31,1 % Kivihiili 24,6 % Teoll.sek.lämpö 2,5 % Öljy 2,1 % Muut 3,4 % Maakaasu 22,3 % Kuva 6. Kaukolämmön ja siihen liittyvään sähköntuotantoon käytetyt polttoaineet vuonna 2014, polttoaineenergia yhteensä 55,8 TWh (ET:n kaukolämmön tilastot 2014). Turve 11,8 % Biomassa 35,5 % Maakaasu 14,0 % Öljy 0,9 % Jäte 3,8 % Kivihiili 34,1 % Kuva 7. Sähköntuotantoon käytetyt polttoaineet lukuun ottamatta ydin-, vesi- ja tuulivoimaa vuonna 2014, polttoaine-energia yhteensä 44,9 TWh (ET:n sähköntuotannon tilastot 2014). Kivihiilen osuus sähköntuotannon ja kaukolämmöntuotannon polttoaineista oli ET:n tilastojen mukaan suurempi kuin kivihiiltä käyttävien polttolaitosten osuus tuhkakyselyssä, koska kivihiiltä poltetaan tyypillisesti suurissa yksiköissä. Suurin osa laitoksista oli kuitenkin biomassa- ja turvelaitoksia (n. 50 %), mikä näkyy kyselyssäkin puun ja turpeen tuhkien määrissä. Kyselyyn vastanneista laitoksista lukumääräisesti suurin osa poltti turvetta ja vain n. 6,5 % poltti pelkkää kivihiiltä. Kokonaisuudessaan kivihiilen käytön osuus oli polttoaine-energiasta n. 30 % (kuvat 6 & 7). Maakaasun osuus kaukolämmön tuotannossa oli huomattava, tosin tuhkantuotannossa ja tämän kyselyn osalta maakaasukattilat eivät ole merkittäviä. Öljykattiloiden tuhkien raportointi on useiden laitosten tapauksessa jätetty pois johtuen sen pienestä hyötykäyttöpotentiaalista sekä pienistä

8 öljynkäyttömääristä (usein huippu- ja varalaitoksia). Öljytuhkia pidetään vaarallisena jätteenä ja toimitetaan aina asianmukaiselle vastaanottajalle, mistä syystä öljyn tuhkia ei raportoitu kyselyyn. 2. Tuhkatuotteiden hyötykäyttö 2.1. Tuhkien ja muiden sivutuotteiden hyötykäyttömäärät Sivutuotteiden jatkokäyttötoimenpiteet vaihtelivat sekä alueellisesti että polttoaineseosten mukaan. Kyselyn perusteella vuonna 2014 liikkuvasta tuhkasta yli puolet tuhkan hyötykäyttötoimenpiteistä tunnettiin ja suurin osa tuhkista päätyi maarakennuskäyttöön (kuva 8). N. 21 % hyötykäytetystä tuhkasta päätyi läjitykseen tai varastointiin. Seosainekäyttöön ja toiselle toiminnanharjoittajille päätyneet tuhkat olivat prosentuaalisesti lähes yhtä merkittäviä. Lannoitekäyttöön, johon sopivat erityisesti puun ja turpeen biotuhkat, ei kyselyyn vastanneiden perusteella mennyt kuin 6,3 % vuonna 2014 liikkeellä olevasta kokonaismassasta (kuva 8). Varastointi ja kaatopaikkasijoitus 21,2 % Maarakennuskäyttö 41,3 % Toiselle toiminnanharjoittajalle 13,7 % Muu 0,4 % Lannoitekäyttö 6,3 % Seosainekäyttö 17,0 % Kuva 8. Tuhkan ja muiden sivutuotteiden pääasiallinen hyötykäyttöjakauma kyselyn perusteella, jossa vuonna 2014 liikkuvan tuhkan määrä oli 1,65 milj. varastojen purkua huomioimatta (). Toiselle toiminnanharjoittajalle päätyvien tuhkien osuus oli merkittävä ja nämä n. 14 % käytetystä kokonaissivutuotemäärästä oli ulkoistettu muiden toimijoiden hyödynnettäväksi. Tällöin toinen toiminnanharjoittaja huolehtii ympäristöluvasta ja hyötykäyttökohteet ovat tällöinkin usein maarakentamista edistäviä. Maarakennuksen merkittävimmät hyötykäyttökohteet olivat kenttärakenteet sekä kaatopaikkarakenteet (kuva 9). Seos- ja lisäainekäytössä sivutuotevirrat ohjautuivat betonin- ja sementin seosaineiksi sekä stabilointiin ja sementin raaka-aineeksi (kuva 10).

9 Maarakentaminen Kaivos- ja luolatäytöt Muut Vesistötäytöt Maatäytöt Lannoite Tiet Muulle toiminnanharjoittajalle Kentät Kaatopaikkarakenteet Jäsenet Muut 0 50000 100000 150000 200000 250000 Kuva 9. Sivutuotteiden hyötykäyttömäärät () eri maarakennus- ja maanparannuskohteissa vuonna 2014. Seosaineet Asfaltti Tiet Rakennuslevyt Muut Stabilointiaineet Sementin raaka-aine Muulle toiminnanharjoittajalle Betonin ja sementin seosaine Jäsenet Muut 0 50000 100000 150000 200000 250000 Kuva 10. Sivutuotteiden hyötykäyttömäärät () eri seosainekäytöissä vuonna 2014. Kyselyyn vastanneet polttolaitokset hyödynsivät maarakennukseen eniten turpeen, rinnakkaispolton ja kivihiilen lentotuhkaa. Seos- ja täyteainekäyttöön sopivat eniten kivihiilen sekä rinnakkaispolton lentotuhkat. Lannoitteeksi käytettiin eniten puun polton tuhkia. Suoraa hyötykäyttökohdetta ei polttolaitoksilla tiedetty useimmin jätteenpolton tuhkien osalta. Kivihiilen tuhkia käytettiin lähinnä seosaineena ja maarakennukseen. Puun ja turpeen tuhkat päätyivät maarakennukseen ja -täyttöön sekä jonkin verran lannoitekäyttöön ja seosaineeksi. Jätteenpolton tuhkat päätyivät toiselle toiminnanharjoittajalle, jolloin niiden mahdollista hyötykäyttökohdetta ei välttämättä polttolaitoksella tiedetä. Rikinpoistotuotteet päätyivät yleisimmin seosaineeksi ja rinnakkaispolton tuhkat sekä seosaineiksi että maarakentamiseen (kuva 11).

10 Kattilatuhka, jätteenpoltto Kaasujen käsittelyjätteet, jätteenpoltto Pohjatuhka, jättenpoltto Rikinpoistotuotteet Leijupetihiekka Pohjatuhka, rinnakkaispoltto Lentotuhka, rinnakkaispoltto Pohjatuhka, puu Lentotuhka, puu Ei tietoa Seosainekäyttö Lannoitekäyttö Maarakennus ja täyttö Pohjatuhka, turve Lentotuhka, turve Pohjatuhka, kivihiili Lentotuhka, kivihiili 0 50000 100000 150000 200000 Kuva 11. Kaikkien vastanneiden sivutuotevirtojen () yleisimmät hyötykäyttökohteet. Lentotuhkia ja jätteenpolton tuhkia käytettiin eniten hyötykäyttötoimenpiteissä (kuva 12). Lentotuhkien pääasiallinen käyttökohde oli maarakennus- ja seosainekäyttö sekä osittainen lannoitekäyttö. Pohjatuhkat ja rinnakkaispolton tuhkat käytettiin pääasiassa maarakennukseen ja täyttöön, ja varsinkin puuperäisten polttoaineiden lentotuhkat soveltuivat pohjatuhkia paremmin maanparannuskäyttöön lannoitteeksi. Savukaasujen puhdistuksessa käytettävät rikinpoistotuotteet soveltuivat kyselyyn vastanneiden polttolaitosten perusteella parhaiten seosaineeksi (kuva 12). Jätteenpolton sivutuotevirtojen hyödyntäminen ei ollut tiedossa johtuen elinkaaren katkeamisesta syntyvästä informaation puutteesta.

11 Rikipoistotuotteet Rinnakkaispolton tuhkat Pohjatuhka Maarakennus ja täyttö Lannoite Seosaineet Jätteenpolton tuhkat Ei tietoa Lentotuhka Muu 0 100000 200000 300000 400000 500000 600000 700000 Kuva 12. Kyselyyn vastanneiden sivutuotteiden hyötykäyttömäärät () lajikkeittain. Kaatopaikalle läjitetyistä tuhkista ja muista sivutuotteista 50 % oli jätteenpolton tuhkia, 30 % kivihiilen lentotuhkia ja 15 % rikinpoistotuotteita. Yhteensä kaatopaikkaläjitykseen meni n. 11 % kyselyyn vastanneiden laitosten kokonaistuhkamäärästä. Varastoista purettiin (yhteensä noin 210 000 ) kivihiilen lentotuhkia sekä turpeen ja rinnakkaispolton lentotuhkia. Väliaikaisvarastointiin meni lähes kaikkia sivutuotteita (kuva 13). Kattilatuhka, jätteenpoltto Kaasujen käsittelyjätteet, jätteenpoltto Pohjatuhka, jätteenpoltto Rikinpoistotuotteet Leijupetihiekka Rinnakkaispolton pohjatuhka Rinnakkaispolton lentotuhka Pohjatuhka, puu Lentotuhka, puu Pohjatuhka, turve Lentotuhka, turve Pohjatuhka, kivihiili Lentotuhka, kivihiili Varastojen purku Kaatopaikkaläjitys Varastointi 3v. 0 20000 40000 60000 80000 100000 Kuva 13. Kyselyyn vastanneiden laitosten varastointi-, kaatopaikkaläjitys- sekä vuoden 2014 varastojen purkumäärät. 2.2. VAHTI-raportointi Suomen ympäristökeskuksen VAHTI- portaaliin raportoidaan Aluehallintoviranomaisilta ympäristöluvan saaneiden laitosten termisissä prosesseissa syntyneiden sivutuotteiden määrä. Sen sijaan kunnan ympäristölupaviranomaisen luvittamien pienempien laitosten tiedot raportoidaan kuntien järjestelmiin eivätkä ne päädy VAHTI:iin. Toteutettuun kyselyyn raportoitujen polttolaitosten määrät olivat ET:n jäsenyrityksillä suuremmat kuin viimevuotiset ET:n jäsenyritysten VAHTI- tilastoon

12 raportoidut määrät. Myös pelkissä VAHTI-tilastojen ET:n jäsenyritysten syntyvien tuhkien raportointimäärissä huomattiin olevan eroja: syntyneen pohjatuhkan määrä vaihteli vuoden 2012 ja 2013 välillä jopa 50000 tonnia (kuva 14). Tämä saattaa johtua tietyn vuoden hyötykäyttökohteiden rajallisuudesta. Leijupetihiekka Rikinpoistotuotteet Rinnakkaispoltto, pohjatuhka Rinnakkaispoltto, lentotuhka Lentotuhka, puu ja turve Pohjatuhka Kivihiili, lentotuhka Vahti 2012 Vahti 2013 Kysely, jäsenet 0 100000 200000 300000 400000 Kuva 14. ET:n jäsenyritysten Vahtiin (vuodet 2012 ja 2013) ja kyselyyn (2014) raportoidut sivutuotemäärät (). 3. Luvitus ja raja-arvot 3.1. Luvitus Polttolaitoksista syntyvien tuhkien ja sivutuotteiden hyötykäyttöön tähtäävä luvitus suoritetaan ilmoitusmenettelyllä tai ympäristöluvalla. Maarakentamisen ilmoitusmenettelyä varten peitettyjen ja päällystettyjen rakenteiden tulee alittaa tietyt haitta-ainepitoisuudet ja liukoisuusraja-arvot, jotka ovat ilmoitettu Valtioneuvoston MARA- asetuksessa. Kyselyssä kysyttiin, mitkä haitta-aineylitykset olivat vuonna 2014 yleisimpiä estäen täten maarakennuskäytön ilmoitusmenettelyllä. Lentotuhkan luvituksesta n. kolmasosa tehtiin MARA- ilmoitusmenettelyn avulla ja loput ympäristöluvalla. Pohjatuhkan osalta suhde oli sama. Kyselyn vastaajat kommentoivat, että ympäristöluvalla tapahtuva prosessi oli yleisempi johtuen ilmoitusmenettelyn MARA- raja-arvojen ylittämisestä, käyttökohteen puuttumisesta tai toisen toiminnanharjoittajan tekemistä jatkotoimenpiteistä. 3.2. Raja-arvot Mara asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lentotuhkat (jätenimikkeet 110 01 02, 10 01 03 ja 10 01 17) ja pohjatuhkat (jätenimikkeet 1 10 01 01, 10 01 15) jätteet. Asetuksen liitteessä annetaan niiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuuden ja liukoisuuden raja-arvot. ET:n tuhkakyselyssä pyydettiin vertaamaan kaikkia tuhkia MARA- asetuksen raja-arvoihin.

13 Yleisimmät liukoisuusraja-arvoylitykset olivat peitetyn rakenteen osalta turpeen ja puun lentotuhkalla, kivihiilen lentotuhkalla sekä jätteenpolton kaasujen käsittelyjätteillä ja turpeen pohjatuhkalla (taulukko 2). Päällystetyn rakenteen osalta yleisimmät MARA- arvojen ylitykset olivat puun ja kivihiilen lentotuhkalla. Haitta-aineista yleisimmät liukoisuusylitykset olivat peitetyllä rakenteella molybdeenillä (Mo), sulfaatilla (SO 4 ) ja seleenillä (Se) (taulukko 3). Päällystetyllä rakenteella yleisimmät raja-arvoylitykset olivat sulfaatilla ja kromilla (Cr). Peitetyissä rakenteissa ylityksiä oli yli kaksi kertaa enemmän kuin päällystetyissä rakenteissa (taulukko 3). MARA:n soveltamisalaan on toivottu hyötykäyttökohteiden lisäystä, mikä nopeuttaisi hyödyntämiskäyttöä sekä sen hidastavaa byrokratiaa. Uusiksi sovelluskohteiksi vastanneiden ET:n jäsenyritykset toivoivat kyselyssä mm. metsäautoteitä ja kaivosteollisuuden kohteita. Puun polton lisäämisen myötä mahdollisesti myös lannoitekäyttöpotentiaali kasvaisi. Taulukko 2. Kyselyyn vastanneiden laitosten haitta-aineiden liukoisuuksien raja-arvoylitykset (kpl) peitetyissä (n=46) ja päällystetyissä (n=36) rakenteissa eri sivutuoteositteissa. Tuhkaosite Peitetty rakenne (kpl) Lentotuhka, kivihiili 35 18 Pohjatuhka, kivihiili 4 0 Lentotuhka, turve 56 11 Pohjatuhka, turve 22 8 Lentotuhka, puu 56 20 Pohjatuhka, puu 17 5 Rinnakkaispolton lentotuhka 17 5 Rinnakkaispolton pohjatuhka 3 2 Rikipoistotuotteet 7 5 Pohjatuhka, jätteenpoltto 11 7 Kaasujen käsittelyjätteet, 20 11 jätteenpoltto Kattilatuhka, jätteenpoltto 18 11 Päällystetty rakenne (kpl)

14 Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden laitosten haitta-aineiden liukoisuuksien raja-arvoylitykset (kpl) peitetyissä (n=46) ja päällystetyissä (n=36) rakenteissa alkuaineittain. Peitetty rakenne (kpl) DOC 0 0 Sb 11 5 As 6 4 Ba 17 8 Cd 3 3 Cr 27 9 Cu 5 3 Hg 0 0 Pb 14 8 Mo 45 6 Ni 1 1 V 1 1 Zn 9 8 Se 29 7 F-- 18 4 SO 4-63 27 Cl- 17 9 Yht. 266 103 Päällystetty rakenne (kpl) Sivutuotteiden haitta-ainepitoisuuksissa MARA- arvoista yleisimmät ylitykset olivat arseenilla (As), kuparilla (Cu) ja sinkillä (Zn) (taulukko 4). Muiden haitta-aineiden osalta ylitykset olivat yksittäisiä. Yleisimmät haitta-ainepitoisuusylitykset esiintyivät puun ja kivihiilen lentotuhkalla, rinnakkaispolton lentotuhkilla ja jätteenpolton tuhkilla (taulukko 5). Taulukko 4. Kyselyyn vastanneiden laitosten (n=24) haitta-ainepitoisuuksien raja-arvoylitykset (kpl) alkuaineittain. Haitta-aine PCB 0 PAH 0 As 12 Cd 5 Cr 2 Cu 12 Hg 0 Pb 8 Zn 16 Yht. 55 Haittaaine Rajaarvoylitykset (kpl)

15 Taulukko 5. Kyselyyn vastanneiden laitosten (n= 24) haitta-ainepitoisuuksien raja-arvoylitykset (kpl) eri sivutuoteositteissa. Tuhkaosite Rajaarvoylitykset (kpl) Lentotuhka, kivihiili 6 Pohjatuhka, kivihiili 0 Lentotuhka, turve 5 Pohjatuhka, turve 0 Lentotuhka, puu 12 Pohjatuhka, puu 2 Rinnakkaispolton lentotuhka 8 Rinnakkaispolton pohjatuhka 2 Rikipoistotuotteet 0 Pohjatuhka, jätteenpoltto 7 Kaasujen käsittelyjätteet, 6 jätteenpoltto Kattilatuhka, jätteenpoltto 7 4. Tuhkien ja muiden sivutuotteiden raportointi 4.1. Tuhkatilastointikysely Kyselyssä kysyttiin tuhkien ja muiden sivutuotteiden hyötykäyttöpotentiaalia ja muutoksia jatkokäytössä viime vuosiin verrattuna. Kaatopaikalle sijoitettavista tuhkista maksettava korkea jätevero on lisännyt kiinnostusta hyötykäyttöä kohtaan. Tämä johtuu lisääntyneestä tuhkarakentamisesta sekä yritysten tietoisuuden lisääntymisestä. Yleisesti ottaen yritykset ovat halukkaita hyötykäyttämään tuhkia, mutta käyttökohteita tulee monipuolistaa ja teknillistaloudelliset ratkaisut ovat edelleen rakenteilla. Lentotuhkarakenteita on toteutettu tähän mennessä pisimpään. UUMA- hankkeen, jota ET:n ympäristöpoolikin rahoittaa, tavoitteena on ollut saada pääosa käyttökelpoisista UUMA- materiaaleista tehokkaaseen ja kestävään käyttöön maarakentamisessa. UUMA- kehitysohjelmassa parannetaan mm. energiatuotannon sivutuotteiden hyödyntämistä tiedonvaihdon ja tuotteistamisen kautta sekä korostetaan niiden yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä etuja maarakentamisessa. Tärkeimpiä kehityskohteita uusiomateriaalihyödyntämisessä ovat kilpailukykyyn vaikuttavat logistiset kysymykset sekä tietoisuuden lisääminen niin polttolaitosten, rakennuttajien kuin urakoitsijoidenkin keskuudessa. UUMA- hanke kerää eri tahot yhteen keskustelemaan ja jakamaan tietoa ja kokemuksia uusiomateriaalien käytöstä. Varastointia ja tuotantoketjujen suunnittelua tulee kehittää niin että ne eivät olisi kilpailukykyjä heikentäviä tekijöitä UUMA- materiaalien hyödyntämisessä verrattuna neitseellisiin materiaaleihin.

16 Lannoitekäytön on useiden laitosten kohdalla havaittu olevan maarakentamisen lisäksi tulevaisuuden hyötykäyttökohde. Metsälannoitekäytön on havaittu olevan kuitenkin vaikeaa johtuen lannoitekäytölle asetetuista tiukoista raja-arvoista, joista yleisin raja-arvot ylittävä haittaaine ravinnepitoisessa tuhkassa on usein kadmium. Kuten VAHTI- tilastoissa huomattiin, raportoitavat vuosimääräiset vaihtelut ovat suuria. Myös heikko taloudellinen tila näkyy maarakentamisessa. Hyötykäytön on huomattu olevan myös vuodenaikariippuvaista: useimmiten rakentaminen ajoittuu sulan maan aikaan, kun taas talvella tuhka välivarastoidaan. Kyselyn perusteella tuhkan hyötykäyttö tapahtuu suhteellisen lähellä laitoksia; usein alle 50 kilometrin päässä laitoksesta, mikä parantaa hyötykäytön kannattavuutta. Osalla laitoksista pohjatuhkista erotellaan n. 10 % metalleja uusiokäyttöön, ja myös näiden seosten raportoiminen olisi merkittävä lisä seuraavalle tuhkakyselylle. 4.2. Kyselyn virhelähteet Kyselyn todettiin kattavuutensa puolesta edustavan ansiokkaasti suurinta osaa absoluuttisesta energianteollisuuden tuhkamäärästä Suomessa, mutta kyselyssä esiintyy myös virhelähteitä. Tällaisia ovat esim. erot tuhkalajikkeiden merkitsemistavassa, erot kuivapainomittauksissa sekä liukoisuus- ja haitta-ainepitoisuuksien määrityksessä. Lisäksi suurin osa laitoksista on määrittänyt haitta-aine- ja liukoisuuspitoisuudet seostuhkasta, kun taas osassa laitoksista tuhkalajikkeet pidetään omina ositteinaan. Lisäksi virhelähteeksi voidaan luokitella pyöristysseikat sekä tilaston puutteet siltä osalta, joka ilmenee tuhkan välittyessä toiselle toiminnanharjoittajalle. Myös vuonna 2014 syntyneiden sivutuotteiden sekä vuonna 2014 hyötykäytettyjen ja varastoitujen sivutuotteiden määrissä ilmeni vaihtelua. Tämä saattoi johtua kyselylomakkeen tallennusvirheistä tai tuhkien varastointimäärien raportointivirheistä. Virhemarginaali syntyneiden ja hyötykäytettyjen, varastoitujen tai toiselle toiminnanharjoittajalle ohjattujen sivutuotteiden välillä oli 7 %, jossa syntyneiden sivutuotteiden määrä oli pienempi, ja varastojen purku oli otettu huomioon. Arvioitaessa Suomessa syntyvien tuhkien kokonaismääriä on huomioitava, että muun teollisuuden (mm. metsä-, teräs- ja kemianteollisuuden) energiantuotannon tuhkia kyselyssä on jonkin verran mukana siltä osin kuin samoilta teollisuuden polttolaitoksilta toimitetaan myös kaukolämpöä yhdyskuntien tarpeisiin. 5. Johtopäätökset ET:n tekemässä tuhkakyselyssä tarkoituksena oli edesauttaa vireillä olevia tuhkahankkeita ja luoda katsaus polttolaitosten tuhkamääriin. Kyselyn perusteella tuhkia syntyi kyselyyn vastanneilla voimalaitoksilla n. 1,34 milj. tonnia, joista suurin osa oli puun, turpeen, jätteenpolton ja kivihiilen

17 tuhkia. Kaatopaikkaläjitykseen päätyi n. 11 % kokonaistuhkista, ja vaikka kiinnostus hyötykäyttöä kohtaan on lisääntymässä, on potentiaalia vielä mahdollista lisätä varsinkin jätteenpolton tuhkien osalta. Tulee myös huomioida, että vuosittaiset hyötykäyttömäärät vaihtelevat suuresti, ja kysely kattoi vain vuoden 2014 määrät. Suurin osa tuhkista ja muista sivutuotteista menee tällä hetkellä maarakennukseen, paitsi kivihiilen lentotuhkilla on merkittävää käyttöä seosaineina. Yleisimmät maarakennuskohteet ovat kenttä- ja kaatopaikkarakenteet ja seosaineilla betonin ja sementin seosaineet. Kaikkien tuhkajakeiden koko elinkaarta ei ole tiedossa, koska merkittävä osa sivutuotteista päätyy toiselle toiminnanharjoittajalle, ja sitä kautta mahdollisesti hyötykäyttöön. MARA- menettelyn kautta hoidettua luvitusta hyödynnettiin useilla polttolaitoksilla. Erityisesti molybdeenin ja rikkisulfaatin MARA:ssa määritellyt raja-arvot ylittyivät usein. Puun ja turpeen tuhkilla haitta-ainepitoisuudet olivat korkeimmat, mikä haittaa niiden lannoitekäyttöä. Ilmoitusmenettelyn ollessa sovellettavissa vain harvoille kohteille, ei tuhkien käytön monimuotoinen käyttö pääse täysiin oikeuksiinsa. Kyselyssä esiin tulivat uudet ehdotukset käyttökohteiksi MARAasetukseen, kuten metsäautotiet. Tuhkien päätyessä toiselle toiminnanharjoittajalle MARAasetuksen mukainen rekisteröinti-ilmoitus tai ympäristölupakin on toisella toiminnan harjoittajalla, eikä polttolaitoksilla suoraan ole tietoa kumpaa on sovellettu. Tuhkien ja muiden polttoprosesseissa syntyvien sivutuotteiden hyödyntäminen on erinomainen tapa korvata neitseellisiä materiaalia ja tukea täten kiertotalouden edellyttävää resurssitehokkuutta. Lainsäädännöllä ja yritysten laaja-alaisella tukemisella on mahdollista lisätä tuhkien käyttöä jo entuudestaan, sekä nopeuttaa luvitusprosessia. Hyötykäytön lisääminen edellyttää uusia teknillistaloudellisia ratkaisuja sekä informaation lisäämistä aina tuhkantuottajista urakoitsijoihin.