New Centauri. Suomen vanhin polttomoottorikäyttöinen paloruisku. (Uudenkaupungin VPK ) Uudenkaupungin VPK:lla oli ollut käytössään vain miesvoimaruiskuja, joiden tehot olivat riittämättömiä. Melko uhkaava tulipalo syttyi vuonna 1906, kun Työväentalon kaksi rakennusta tuhoutuivat ja liekit uhkasivat naapuritalojakin. Se oli suurimpia tulipaloja vuosiin ja osoitti sen, kuinka tarpeellinen sen ajan sammutusvaltti, höyryruisku olisi ollut. Tämä tulipalo antoikin sysäyksen uuden höyryruiskun ostoon, joka monien vaiheiden kautta toteutui moottoriruiskun muodossa. Ruiskun hankintaan tarvittavat varat olivat kuitenkin tiukalla, vallitsevan pula-ajan takia. Palokunta vietti 40.vuosijuhlaansa vuonna 1906. Juhlan kunniaksi lahjoittivat kauppias Carl Lundström ja hänen vaimonsa Emilia Lundström 1000 mk pohjarahastoksi höyryruiskuun. Saman vuosijuhlan yhteydessä lahjoitti neiti Malviina Blom 500 mk höyryruiskun pohjarahastoon. Uuden ruiskun pohjarahaston lahjoittajat: Kauppias Carl Lundström Rouva Emilia Lundström Neiti Malviina Blom Kauppias Carl Lundström oli liittynyt palokuntaan jo vuonna 1877 ja toiminut ansiokkaasti eri tehtävissä. Hän oli myös mukana yhteiskunnallisissa tehtävissä kaupungin valtuusmiehenä vuosina 1905 1918. Hänen vaimonsa Emilia Lundström oli myöskin mukana yhteiskunnallisissa toimissa. Hän lahjoitti myös Rouvasväenyhdistykselle 10.000 mk. Uudenkaupungin Historiassa mainitaan, että VPK:n ohessa on Uudenkaupungin seuroista huomattavimpia ollut Rouvasväenyhdistys. Maaliskuun 10 p:nä 1879 perustetun yhdistyksen perustavaan kokoukseen osallistui 47 rouvaa, yksi heistä Emilia Lundström. Vuoden 1900 alussa perustettiin Lastenkoti, jonka johtokuntaan valittiin Emilia Lundström. Lundströmit avioituivat vanhoina, eikä heillä ollut omia lapsia. He ottivat kasvattipojakseen Mauno Johansson nimisen pojan, joka otti myöhemmin sukunimekseen Vannas. Mauno Vannas kuului myös Uudenkaupungin VPK: n riveihin. 20.08. 1916 VPK järjesti 50. Vuosijuhlan ja juhlan aikana. VPK:n kentällä otetussa valokuvassa, on yksi kuvassa olijoista Mauno Vannas. Kuva on tällä hetkellä Palokunnantalon yläsalin seinällä ja kuvan taakse on mustekynällä tehty henkilöluettelo kuvassa olijoista ja henkilön numero 40 kohdalla lukee Mauno Vannas, tohtori. Lahjoittajista neiti Malviina Blom kuului varakkaaseen Blom`ien laivanvarustaja sukuun. 1
Edellämainittujen lahjoitusten lisäksi, vuonna 1906, Palovakuutusyhtiö Pohja oli yhtiökokouksessaan päättänyt jakaa 7000 markkaa vapaaehtoisille palokunnille kalustojen täydennystä varten. Kun Uudenkaupungin VPK oli jo jonkin aikaa suunnitellut höyryruiskun ostoa, nähtiin tässä sopiva tilaisuus lisävarojen saantiin. Kaikkien edellä mainittujen lahjoitusten lisäksi toivottiin kaupungilta ja Paloapuyhtiöltä saatavan lisää rahaa. Paloapuyhtiön puoleen käännyttiin aluksi suullisesti, mutta sieltä saatiin vastaus, että palokunnan olisi itse lähetettävä kirjallinen anomus, sekä samalla tehtävä ilmoitus siitä, minkälainen ruisku aiotaan ostaa ja kuinka sen huollosta huolehditaan. Ruiskutoimikunnan puheenjohtaja valtioneuvos J A Lindholm lupasi ryhtyä kirjeenvaihtoon Ludviksbergin ja muiden tällä alalla toimivien firmojen kanssa. Aikaisemmin, palokunnan tekemän koneellisten tikkaiden hankinnan yhteydessä, oli saatu neuvoja Helsingin palokunnan ylipalomestari Waseniukselta ja hänen puoleensa käännyttin nytkin. Hänen tekemien selvitysten perusteella todettiin höyryruisku vaikeaksi ylläpidettäväksi Uudenkaupungin oloissa ja päätettiin hänen suosituksensa perusteella hankkia polttomoottorikäyttöinen ruisku. Tämä oli meko tärkeä ja suurisuuntainen päätös, sillä koko maassa ei niitä vielä ollut käytössä. ( Helsinki sai ensimmäisen moottoriruiskunsa vasta vuonna 1911, heillä oli käytössä höyryruiskut ). Valtioneuvos J A Lindholm Valtioneuvos Lindholm etenkin ajoi moottoriruiskuasiaa. Kun hän vuonna 1907 siirtyi Helsinkiin, pystyi hän sieltä käsin paremmin hoitamaan yhteyksiä ulkomaille. Hän oli tilannut huhtikuuksi 1907 Englannista ja Amerikasta mottoriruiskujen luetteloita. Englannista ei kuitenkaan sopivaa ollut saatavilla ja hän ryhryi sen jälkeen kirjeenvaihtoon New Yorkin palopäällikön kanssa. Sen seurauksena saapui kuvitettu moottoriruiskujen hintaluettelo St Paulissa, Minnesotassa, sijaitsevalta Waterous Engine Works & Co:lta. Kyseisten ruiskujen katsottiin soveltuvan hyvin Uudenkaupungin oloihin. Rahoituskysymykseen käytiin nyt käsiksi. Kaupungilta luvattiin 3000 markkaa. Ruiskun hinnaksi oli arvioitu 14.000 markkaa kärryineen, letkuineen ja muine tarvikkeineen. Valtioneuvos Lindholm kirjoitti Paloapuyhtiölle ja ilmoitti, että palokunnalla oli koossa 7000 markkaa ja jos Paloapuyhtiö myöntäisi toiset 7000 markkaa, ruisku voitaisiin hankkia. Sieltä luvattiinkin anottu summa, joka ei kuitenkaan ei saisi nousta yli 7000 markan. Rahat saisi nostaa vasta sitten, kun ruisku olisi Helsingissä ja ylipalomestari Wasenius, sekä paloapuyhtiön asiamies olisivat tarkastaneet sen. Sama ehto kuului kaupugilta saatavaan avustukseen. Amerikkalainen yhtiö vaati taas maksun heti. Lopulta Paloapuyhtiöltä saatiin lainaa ruisku hankkimiseen. Kun valtioneuvos Lindholm useilla kirjeillä oli kehottanut palokuntaa ryhtymään ruiskun hankintaan, niin elokuun 6 p:nä 1907 pidetyssä kokouksessa hänet valtuutettiin tilaamaan se. Paloapuyhtiön velkakirjan allekirjoittivat takaajina kauppiaat Carl Lundström ja Karl Erholm, sekä kapteeni I R Isaksson. Kauppias Erholm lainasi lisäksi 1040 markkaa ja valtioneuvos Lindholm 400 markkaaa siksi, kunnes kaupungilta saatava 3000 markkaa nostettaisiin ruiskun saavuttua Uuteenkaupunkiin. Seuraavaksi oli ryhdyttävä uuden moottoriruiskun säilytystilojen rakentamiseen. Palokunta oli ostanut talon apteekkari Nils Wolter Ljungman in perikunnalta vuonna 1892. Talo oli rakennettu vuoden 1855 suurpalon jälkeen ja siinä oli toiminut apteekki. Palokunta oli korjannut taloa oston jälkeen paremmin tarkoituksiinsa sopivaksi. Tällöin tehtiin alakerran kulmahuoneistosta liiketiloja vuokralaisten saamiseksi, joka oli tärkeätä talon oston yhteydessä syntyneen velan maksamiseksi saatavien tulojen avulla. Tässä yhteydessä avattiin ovi kadulle entisen ikkunan kohdalle Ylisenkadun puolelle. Apteekin aikana sisäänkäynti oli tapahtunut pihan puolelta. 2
Uusi moottoriruisku oli saadun tiedon mukaan sijoitettava kylmänä vuodenaikana lämmitettävään tilaan. Entisestä leipomosta oletettiin saatavan helposti tämä lämmin tila. Tarvittavat muutospiirustukset tilattiin turkulaiselta rakennusmestarilta ja ne valmistuivat 4 p:nä marraskuuta 1907, lunastus 2 markkaa, joka on luettavissa piirustusten reunassa olevasta leimasta. Viereisessä kuvassa näkyy aikaisemmin tehty ovi oikealla ja nyt tehty tallinovi vasemmalla. Palokunnantalon on kuvannut Väinö Viitanen kirkontornista. Tarkkaa kuvausaikaa ei ole tiedossa, mutta se ajoittuu vuosien 1907 1909 väliselle ajalle. Kuva on ennen loppusyksyä 1909, jolloin torille tulivat sähkövalotolpat, tämä kuva on osa suuremmasta ja siinä ei sähkötolppia ole näkyvissä. Kuvan etualalla, kirkkopuiston reunassa on puhelintolppa. Aikaisintaan kuva on otettu välittömästi uuden tallinoven valmistuttua. Talon päädyssä on teksti WIINI KAUPPA VIN HANDEL Uudenkaupungin Wiini Osakeyhtiö vuokrasi päätyhuoneuston vuoden 1896 kesäkuun alusta alkaen. Moottoriruisku New Centauri saapui Helsinkiin myöhään syksyllä. Meren jäätymisen takia laivaliikenne Uuteenkaupunkiin oli jo päättynyt. Koska talvella, huonojen keliolosuhteiden takia, oli vaikeuksia saada ruisku perille Uuteenkaupunkiin, niin päätettiin jättää se talveksi Helsinkiin. Palokunnan päällikön ehdotuksesta päätettiin lähettää joku moottoreihin perehtynyt henkilö Helsinkiin tutustumaan ruiskuun, jotta hän voisi opettaa myöhemmin kotikaupungissa muita koneenkäyttäjiä. Tähän tehtävään valittiin kirjaltaja Kustaa Karèn ja hänen varamiehekseen värjäri K Turtiainen. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että Helsingin Moottoritehtaalta kutsuttaisiin asiantuntija neuvomaan ruiskun käyttöä, jolloin Karenin matka peruuntui. Lokakuussa 1907 valittiin uuden moottoriruiskun päälliköksi Kauppias Carl Lundström, koska hän oli ensimmäisenä lahjoittanut rahaa sitä varten. Suihkun johtajiksi tulivat Werner Ertman, A Laaksonen, Waldemar Roine ja Gunnar Jakobsson. Koneenkäyttäjiksi valittiin kirjaltaja Kustaa Karèn, värjäri K Turtiainen ja konekauppias S Mikkilä. Miehistöksi ruiskulle valittiin Paavo Lindèn, Arvi Airisto, Uno Boem, Asu Kalervo, Yrjö Leisio, Arvo Erholm ja Fr. Terho. Uusi moottoriruisku sai pian miehistön keskuudessa kotoiselta kuulostavan nimen Kenttäaura. Nimi tuntui sopivan sujuvammin puheessa käytettäväksi ja kenttäauraksi se muuttui, kun moottorin tärinä aiheutti sen kaivautumisen mutapohjaiseen rantaveteen. 3
Uudenkaupungin Sanomat Lauvantaina 23.05. 1908 Bensiinimoottori-paloruisku jonka Uudenkaupungin VPK on hankkinut itselleen Amerikasta Yhdysvalloista toiminimeltä Waterous Engine Works Co saapui muutama päivä sitten tänne ja kokeiltiin sitä suuren yleisöjoukon läsnäollessa Torstai-iltana klo 7. Ruisku ajettiin rantalaiturille kaupunginlahden rannassa, josta se imi vettä ja moottori pantiin käyntiin, joka sähkösytytyksellä kävi perin nopeasti, niin että ruisku jo parin minuutin kuluttua alkoi työntää vettä kahdesta letkusta kovalla voimalla ja niin korkealle, että suihkut ulottuivat kaupungin korkeampienkin rakennusten yli. Kun toinen letku suljettiin ja suihkutettiin vain yhdellä, niin nousi suihku vielä paljon korkeammalle, hyvän joukon toista sataa jalkaa ja oli tavattoman voimakas kun se laskettiin seinää vasten. Ruisku, joka antaa noin 60 litraa vettä minuutissa, työskenteli aivan tasaisesti ja ilman pienintäkään epäsäännöllisyyttä koko kokeen ajan, jota kesti melkoisen kauvan. Kun ruiskuun hankitaan riittävästi letkua nyt sitä on jo 1,000 jalkaa voipi sillä kaupuginlahden rantaan sijoitettuna käydä tulta sammuttamaan melkein missä kaupungin osassa tahansa. Onnittelemme Vapaaehtoista palokuntaa ja koko kaupunkiamme niin tehokkaan tulensammutusvälineen saamisesta, jonka vertaista ei monessa pikkukaupungissa ole. Ruiskun päällikkönä on kauppias C Lundström ja koneenkäyttäjinä värjäri K Turtiainen, kirjapainon konemestari K Karèn ja konekauppias S Mikkilä. 4
Vanhin saatavilla oleva oleva VPK:n kokoemissa oleva valokuva uudesta moottoriruiskusta. Kuva on otettu joskus 1930- luvulla, koska taustalla näkyvät vuosien 1933 34 aikana valmistuneiden tallien ovat. Ruiskun vetoaisa on muutettu hevosvetoisesta autohinaukseen sopivaksi. Kuvausta varten imuletkut on laskettu telineistään maahan, ettei ne peittäisi koneiston osia näkyvistä. Valtioneuvos Lindholm ei ollut tilannut New Yorkista letkukärryjä, niiden kalleuden n.500 markkaa, takia. Ruiskun mukana tuli kuitenkin 400 jalkaa letkua. Wasenius Helsingissä valmisti yhtä hyviä vedettäviä rattaita 325 markalla ja niihin kuului 1000 jalkaa letkua. Lindholmia pyydettiin lähettämään kuvitettu letkukärryjen hintaluettelo siihen tekemine huomautuksinee. Huhtikuussa 1908 tilattiin Waseniukselta kärryt ja samalla lisää letkua. Helsingistä ei ollut letkurattaiden kanssa yhtaikaa tilattu jalaksia. Ne teetettiin Uudenkaupungin Veneveistämöllä ja rautaosat seppä Grönmannilla. Ruiskuhuoneen lattiaan tehtiin jalaksia vastaavat alustimet, jotta moottoriruisku oli helppo vetää ulos talvella. Lisävarusteiksi ostettiin vielä muutamia letkusiltoja, joita tarvittiin muun liikenteen kulkiessa tielle vedettyjen letkujen ylitse. Hankittiin myöskin merkinantolyhdyt, joissa kahdella lla oli Leon. Enrothin verstaassa tehdyt lasit. Samasta paikasta oli peräisin viisi mekinantotankoa. Niillä annettiin moottorimiehistölle palopaikalta ilmoitus, milloin ruisku piti panna käyntiin ja pysäyttää. Tangoissa oli 30 x 27 cm suuruiset levyliput, jotka olivat toiselta puolen punaiset ja toiselta valkoiset. Moottoriruiskun käyttö- ja hoitokustannukset osoittautuivat pian kohtuuttoman suuriksi, varsinkin, kun sille oli pitänyt palkata erityinen hoitaja, kirjaltaja Kustaa Karen, jolle maksettiin 245 mk kuussa. Siksi ainakin 1908 anottiin kaupunginvaltuustolta 500 mk:n avustusta käyttö- ja hoitokustannuksiin. Mainittavampia tulipaloja ei aivan lähivuosina ollut, mutta vuonna 1911 oli yhteensä 11 tulipaloa. Enemmän kuin minään vuonna ko aikana. Silloin paloi mm ajuri G W Nymanin talo ja irtaimisto, työmies Anton Söderblomin talo, kauppias Aksel Ahlgvistin kaupan varasto ja valokuvaaja Engdalin valokuvaamo, suurimpina niistä mainiten. Vuodesta 1880 maistraatti maksoi palkinnon niille ajureille, jotka ensimmäisinä toivat vesitynnyrin palopaikalle. Sama käytäntö oli voimassa ainakin vielä 1913, jolloin VPK:n kokouksessa ehdotettiin, että vapaaehtoisenkin palokunnan puolesta annettaisiin pieni palkinto sille hevosmiehelle, joka ehtisi ensimmäisenä viedä ruiskun palopaikkaa lähinnä olevalle vedenottopaikalle. 5
Ensimmäisen kerran ruiskua kokeiltiin vuonna 1913 pitkillä letkuilla, mikä tarkoittaa sitä, että ruisku pumppasi veden palopaikalle merestä saakka. Ruisku oli Sepänkadun pässä, meren rannassa ja letkut vedettiin pitkin Sepänkatua Pohjoislinjakadun ( nyk Viikaistenkatu ) kulmaan saakka. Paikalla on nykyäänkin tyhjä tontti. Kaluston tarkastuksia tehtiin myöskin. Th Antmanin tarkastuskertomuksen mukaan vuodelta 1915 kaupungissa oli 450 rakennusta, joista 18 oli kivirakenteisia. Vapaaehtoisen Palokunnan kalusto oli hyvin hoidettu, mutta moottoriruisku oli takaperin kalustohuoneessa. Ruiskun käyttäjät kyllä selittivät sen olevan näin, jotta se harjoituksissa, sitä tarkastettaessa, paremmin näkyisi, mutta selitys ei ollut saanut tarkastajaa oikein vakuuttuneeksi, vaan hän kehoitti palokuntalaisia siirtämään ruiskun toisinpäin. Tarkastuksen mukaan palokunta saapui palopaikalle n. 5 10 minuutissa. Kauppias Kustaa Rikhard Karèn Jo aikaisemmin on lla 3 uuden ruiskun konemiehistössä mainittu kirjaltaja Kustaa Karèn ja lla 4 Uudenkaupungin Sanomien toimittaja mainitsee ruiskun ensimmäistä koekäyttöä koskevassa uutisessa koneenkäyttäjänä kirjapainon konemestari Kustaa Karénin. Kustaa Rikhard Karèn syntyi Laitilassa 26.8. 1872. Käytyään siellä kansakoulun, muutti Uudellekirkolle ( Kalanti ), josta muutti 23.11. 1896 Uuteenkaupunkiin, toimien Uudenkaupungin Sanomien kirjapainossa kirjaltajana. Kirjapainon historiikissa on lla 153 maininta: Kirjaltajissakin oli jo yhtiön alkuaikoina uskollisia työntekijöitä. Yhtiön kymmenvuotisjuhlassa Uudenvuodenpäivänä 1909 voitiin kiittää kymmenen vuoden palveluksesta painaja Kustaa Karènia. Muutettuaan tänne, hän liittyi palokuntaan, jossa hänen tekniset kykynsä hyödynnettiin moottoriruiskun koneenhoitajana. Hän rakensi talon vuonna 1903 tontille 1 / 2 2:sen kaup.osan 15 Myyriäisen korttelissa ( Sepänkatu 19 A ) möi sen 1923. Täältä hän muutti Maariaan 12.8. 1910, josta osti Marttilan kartanon, Maarian pitäjän Saramäen kylässä, jonka myi vuonna 1915 ja osti Hilsdahlin kartanon Orimattilasta, muutti takaisin Uuteenkaupunkiin 5.2. 1917, ryhtyen liikemieheksi, avaten Käsityö- ja Kangaskaupan E A Koskisen talossa Alinenkatu 20. Viereisessä kuvassa olevan talon oli kauppias E A Koskinen ostanut jäljenpänä kerrottavan, vuonna 1924 sattuneen, tulipalon jälkeen. Tämän talon olisi myös kauppias Karèn halunnut ostaa, mutta Koskinen oli ehtinyt ensin. Vuonna 1925 kauppias Karèn osti viereisen talon samasta Haikara korttelista Alinenkatu 22. hän muutti liikkeensä omaan kiinteistöönsä, joka myöhemmin tunnetaan Eilan kulmana. Kauppias Kustaa Karènin jälkeläisiä asuu Uudessakaupungissa Satu Itäpiiri, nykyiseltä sukunimeltään Salminen. Palataan jälleen ruiskun historiaan. Huonoa tuuriakin sattui joskus. Suuri tulipalo syttyi vuonna 1924, jolloin tuli tuhosi parissa tunnissa kaksi asuin- ja yhden ulkorakennuksen. Palo oli alkanut ajuri Mäkisen talossa, Rantakadun ja Liljalaakson kadun kulmassa. Liljalaakson kadun puoleisessa talossa asui kauppias E A Koskinen ja Rantakadun puoleisessa talossa kuusi perhettä. Palon alussa tuli sai niin suuren vallan, kun moottoriruiskua ei saatu käyntiin, että sitä oli vaikea lähestyä. Kun jostakin veneestä saatiin akku ja ruisku käynnistyi, päästiin sammutustyöhön käsiksi. Vaarassa oli kaksi korttelia, mutta aivan onnen kaupalla saatiin naapuritalot palopurjeiden avulla suojatuiksi. Vastapäätä Mäkisen taloa, kadun toisella puolella sijainnut Aaltosen talo syttyikin jo, mutta kun purjeet pidettiin märkinä niin talo säästyi. Niin kuumaa kuitenkin oli, että yksi purjeista paloi. 6
Tulen irtipääsyn syy ei ollut varma, mutta se oli mahdollisesti saanut alkunsa kaminan savutorvesta. Palo rajoitettiin parissa tunnissa, mutta rauniot kytivät kolme viikkoa. Vahingot olivat suuret, sillä kauppias Koskinen menetti suuren osan omaisuuttaan, muiden perheiden kalustot palastettiin. Vakuutukset sensijaan olivat vähäiset. Tämän suurpalon jälkeen huomattiin entistä paremman sammutuskaluston olevan tarpeen. New Centauri- ruisku toimi ainoana moottoriruiskuna siihen saakka, kunnes 1920- luvun puolivälin paikkeilla palokuntaan hankittiin API- merkkinen ( Aktiebolab Pump Industri ) moottoriruisku, jonka tehot olivat aivan toista luokkaa, verrattuna edelliseen. Pumpun teho oli 1600 l/min 6 ik:n paineella ja 1100 l/min 9 ik:n paineella. New Centauri- ruisku oli vielä hälytysvalmiudessa, vaikka 1930- luvun alkupuolella palokunta sai ensimmäisen paloautonsa. Auto oli vuoden 1926 mallinen Buick henkilöauto, josta Helsingissa Kulmalan palokalustotehtaassa rakennettiin paloauto. Ylipalomestari Wasenius oli sen tarkastanut Helsingissä, Paloapuyhtiön edustajana ja ilmoitti, että paloauto täytti vaadittavat ehdot. Tämän hankinnan jälkeen vuonna 1934 poistettiin käytöstö kaikki käsivoimaruiskut, jotka myytiin seuraavana vuonna huutokaupalla. New Centauri säilyi edelleen hälytyskalustossa. Viereinen kuva on Uuden Palolain jälkeen otettu. Uusi laki otettiin käyttöön Uudessakaupungissa 1.8.1936, jolloin kaupunki oli valinnut yhden vanhemman palomiehen toimeen Ilmari Orsan, joka jo vuodesta 1932 oli toiminut VPK:n päällikkönä ja nuoremmiksi palomiehiksi oli valittu Samuel Stolt ja Yrjö Siivonen. Kuvassa vasemmalla Buickpaloauton vieressä seisoo ryhdikkäässä asennossa Ilmari Orsa. Keskellä, Edwardiksi kutsuttu henkilöauto, Chevrolet- merkkinen, ei kuulunut palokunnalle, vaan sen omisti kauppias Edward Westergren ja se oli sijoitettuna palokunnan talliin. Sitä käytettiin omistajan ajojen lisäksi palokunnan eri kuljetustehtävissä. Sen vierellä seisoo Yrjö Siivonen. Kuvassa viimeisenä oikealla on New Centauri- paloruisku, jonka vierellä seisoo Samuel Stolt. New Centauri- ruisku siirrettiin reserviin vasta sitten, kun 25.10. 1938 palokunta sai käyttöönsä Ford- paloauton. Auto oli puolikatettua tyyppiä, alustana 1937 mallia oleva Ford V-8 157 cm akselivälillä. Auton kalustoon kuului valtava letkukela sen perässä ja lisäksi kannettava moottoriruisku. New Centauri ruiskun sijoituspaikka oli tästä lähtien varastoituna eri paikoissa kaupungin alueella. Viimeinen maininta New Centauri- ruiskusta palokunnan historiakirjassa on sota-ajalta. Kalusto oli sijoitettuna 1940 eri puolille kaupunkia siten, että API- moottoriruisku ja Chevrolet- henkilöauto, sekä 500 metriä letkua, suihkuputket ym.säilytettiin kauppias L Sjöblomin autotallissa Mäyhälänkadulla. Kannettava moottoriruisku puolestaan oli kauppias Sandellin autotallissa Alisellakadulla. Paloautot numero 1 ja 2 olivat paloasemalla, samoin amerikkalainen moottoriruisku ( New Centauri ). Kun New Centauri- ruisku täytti 50 vuotta, herätettiin se eloon vanhuksenpäiviltään. Vuonna 1958 olin silloisen palomies Keijo Soisalon parina, kun kunnostimme ruiskua sen verran, että voitiin antaa sammutusnäytös VPK:n Kesäjuhlilla Palokunnankentällä. Ruisku saatiin käyntikuntoon ja kuljetettiin Saunasiltaan, Palokunnankentälle, harjoitusta varten. Oli kuitenkin ollut kuiva kesä ja kaivon vedenpinta niin alhaalla, ettei pumpun imukyky riittänyt. Kaupungin ajurit toivat kaivoon pari kuormaa vettä ja seuraavan päivän Kesäjuhlien sammutusnäytös onnistui. 7
Vuonna 2006 täyttäessäni 70 vuotta, maalasin öljyväreillä kankaalle taulun, jonka aiheena oli lähtö tulipaloon vuonna 1917 palokunnalla olleella kalustolla. Tapahtuma on kuvattu Ylisenkadun ja Sepänkadun kulmassa tapahtuneeksi, kovan ukkosilman jälkeen. Maalauksen koko on noin 1.25 cm korkeus ja noin 3 metrin leveys. Kuvan vasemmassa laidassa, osittain kuvasta poistumassa on hevoskärryilla miesvoimaruisku, sen yläpuolella osittain pääni takana näkyy New Centauri- ruisku, josta on pudonnut imuletku kannattimistaan, kadun huonon kunnon aiheuttaman heilahduksen takia. Konemestari siellä takana hyppii tasakäpälää kädet pystyssä. Keskellä kuvaa olevan ajurin kyydissä on myöskin miesvoimaruisku ja lisäksi palopäällikkö lipunkantajineen. Päällikön lipulla näytettiin palotilanteissa siihen aikaan päällikön kulloinenkin sijainti. Keskemmällä kimon vetämät vesikärryt ovat matkalla järven rantaan vettä noutamaan, sattumoisin vesikuorma oli juuri tyhjentynyt asiakaskäynnillä. Edellä ajava polkupyöräilijä on myös matkalla vesipaikalle, apumies oli tärkeä nopeassa vesipytyn täytössä. Taaimmalla ajurilla on kärryillään letkuja tikkaita, sekä palopurjeita. Hinauksessaan kärryjen perässä ovat koneelliset tikkaat. Maalaus on sijoitettuna VPK:n talon portaikon yläaulassa. Kuvassa maalaus on vielä keskeneräisenä. New Centauri- ruiskun nykyinen sijoituspaikka on Uudenkaupungin Palolaitoksen ala aulassa Liljalaakson kadulla. Kuvien luettelo: Historiikin vanhemmat kuvat ovat kirjoittajan kokoelmista,paitsi: 3 5 6 6 7 8 kuva torin kulmasta Olavi Ruusuvuoren arkisto n:o 22797 Uusi Centauri VPK:n kokoelmat kuva K R Karen, Uudenkaupungin Museon kokoelmat E A Koskisen talo, Olavi Ruusuvuoren arkisto n:o 16824 VPK:n kalustokuva, VPK:n kokoelmat VPK:n talon juhlasalin portaikkoon, yläaulaan sijoitettu, Lähtö tulipaloon 1917 on omista kokoelmista 9 Kenttäauran kuvat ja Brankkarien logo on omista kokoelmista 8
New Centauri eli Kenttäaura kuvattuna nykyisessä sijoituspaikassaan Uudenkaupungin Palolaitoksen ala-aulassa 2007. Historiikin koonnut Brankkari Raimo Laiho Uudessakaupungissa 2008. Brankkarit on Uudenkaupungin VPK:n veteraaniryhmä, johon kuuluu henkilöitä VPK:n kaikista osastoista, naisia, miehiä ja soittokunnan soittajia. 9