JANHUSTEN JA JANHOSTEN SUKUSEURA RY Jäsenlehti 65 Marraskuu 2021 Janhusten elämää Pakkalan kylässä 1900-luvulla Salomon Janhunen 1869 1955, saapui Savosta Tampereen ja Hämeenkyrön kautta Suoniemelle. Hän oli toiminut metsätyönjohtajana Hämeenkyrössä, josta hän toi nuorikkonsa Alinan os. Kyröjoki Suoniemen Pakkalan kylään vuonna 1905. He raivasivat Pakkalaan henkisen ja aineellisen tilansa aikana, jolloin yhteiskunnallinen murros oli suuri. Perheeseen syntyi 11 lasta, joista kaksi kuoli nuorena. Sisältö: Suomi vaurastui sahateollisuudesta. Puu siirtyi Kokemäenjoen vesistöä pitkin maailmalle. Kulovedellä näki vielä 1950-luvulla Apu-laivan vetämiä tukkilauttoja, ja järven pohjoisrannalle rautatieaseman lähelle oli rakennettu saha. Sen rakentaminen pilasi äitini kertoman mukaan hyvän hiekkarannan. Janhusten elämää Pakkalan kylässä 1900-luvulla 1-5 Puheenjohtajan palsta 6 Janhuset Ilmavoimissa 7-10 Janhusten ja Janhosten sukuseura ry 11 Salomon Janhunen, Taata. Kuva Olavi Janhunen 1954.
Jäsenlehti 65 Sivu 2 Janhusen perheelle metsä ja rautatie olivat tärkeitä. Taatan kamarissa komeili kellon lisäksi muistolaatta, joka oli myönnetty ansiokkaasta palvelusta Rosenlewillä. Rautatie antoi hyvät yhteydet Tampereen suuntaan. Kylän maitotonkat kulkivat Suoniemen asemalta aamujunalla Tampereelle meijeriin. Alina Janhunen sekä lapset Aune, Anni, Erkki ja Aarne.
Jäsenlehti 65 Sivu 3 Kylässä elettiin toimeliaasti niukkuudenkin keskellä. Oli saatava elanto sieltä, mistä sen sai ja oltiin omavaraisia siinä, missä voitiin. Kodin taidoilla oli suuri merkitys menestymiseen. Alina oli monitoiminen ja hän auttoi kyläläisiä tarvittaessa. Kesällä lapset nyhtivät konttiin lehmälle heiniä tienvarresta ja marjastivat tiinuun talven puolukat. Jos joulun aikaan ei ollut muuta tekemistä, niin piti pyyhkiä pölyt ompelukoneen jaloista, äitini Anni Janhunen kertoi. Alina piti huolen siitä, että työtä opittiin tekemään nurkumatta. Sen mallin hän oli tuonut perintönään Hämeenkyröstä. Äiti muisteli äitinsä kertoneen omasta lapsuudestaan, kuinka Alinaa oli käsketty menemään kellariin sahtia hakemaan. Alina oli nakellut niskojaan, minkä vuoksi hänen äitinsä oli seurannut kellariin ja antanut risusta kintuille, kun hän haki sahtia. Auki olevaa tappia kun ei voinut jättää. Janhusen sukua Taatalassa. Kuva Olavi Janhunen 1954. Talollisen tytär Saimi Juhantalo muisteli Alinaa äidilleni seuraavasti: Muistan Äitisi ja hänen suuren komean nutturan, katso kotisi kuului Juhantalon alustalaisiin. Se siirtyi suurjaossa Anttilaan, siinä asui aikaisemmin Saarinen. Äitisi kävi tekemässä taksipäiviä Juhantalossa, muistan kun haimme multaa katajapuskan juurelta, kun äitisi muutti siihen suuren myrtin uuteen multaan. Näin on minun muistikuvani. Janhusen tyttäriä kehuttiin hyviksi työihmisiksi. Piti osata kasvattaa lampaita ja pellavaa, kutoa, kehrätä, kirnuta ja laittaa ruokaa isolle väelle. Tehtiin ompeluksia ja puhdetöitä. Sisaruksista Aili ja Aune olivat nuorina likkoina piikomassa. Lehmien harjaamisesta äiti ei pitänyt. Hän haaveili ennen
Jäsenlehti 65 Sivu 4 sotaa sairaanhoitajan työstä, mutta se haave jäi. Tyttöjä kun tarvittiin kotitöissä. Nuorimmalle Aunelle jäi vanhan isän, Taatan, hoitaminen hänen kuolemaansa asti. Janhusten veljeksistä vanhin, Vilho, oli metsän mies kuten isänsäkin. Hän asui Häijäässä pientilallisena perheensä kanssa. Viljo asettui Mouhijärvelle Hyynilän koululle, jossa hänen vaimonsa oli opettajana. Viljo myi henkivakuutuksia kuten isänsäkin. Ensimmäisen autokyydin lienen ollut Viljo-enon kyydissä. Lapsen mieleen jäi, kuinka Mouhijärven Salmin Otamussillalta nousevan Salmin ahteen tiukassa mutkassa piilin suuntaviisari vinksutti. Tampereelle opintielle lähetettiin veljeksistä Aarne ja Paavo. Nuorimmainen, Paavo, auttoi isäänsä metsän leimaamisessakin. Veljekset lähtivät työhön sähkötekniikan pariin. Suoniemen koulun historiassa mainitaan sisaruksista Ainon toimineen kiertokoulunopettajana. Kansakoulu oli saatu Pakkalaan vuonna 1902. Oppilaiden töihin kuului koulun siivous, puiden kanto ja lämmittäminen ennen tuntien alkua. Osa kylien lapsista tuli kouluun niin köyhistä oloista, että heille ei riittänyt kotoa evästä. Taisi olla veljeksistä Aarne, joka jakoi eväänsä Urmiankyläläisen koulukaverinsa kanssa. Opettaja Lahja Mäkelä os. Vuosio oli tullut avioliiton kautta Pakkalaan. Häntä pidettiin ankarana. Usein Janhusen veljekset jäivät juntikkaan eli arestiin. Joskus opettaja oli pistänyt veljekset Erkin ja Aarnen taulun taakse häpeämään ja unohtanut heidän sinne. Kun hän vihdoin muisti päästää pojat Janhusten kotitalo Toukolehto Suoniemellä. Kuva Olavi Janhunen 1954.
Jäsenlehti 65 Sivu 5 pois, taulun takaa pilkistivät vain tyhjät saappaat. Veljekset olivat karanneet ikkunasta ulos. Joskus taas Alina oli hakenut topakasti pojat kotiin. Opettajalle hän oli ilmoittanut, että poikia tarvitaan töissä. Janhusten elämänmenoon kuului kirkosta, koulusta ja kodista saadut henkiset eväät sekä seudun aatteelliset virtaukset, kuten maahenkisyys ja isänmaallisuus. Suoniemen kylien väki pysytteli omissa oloissaan, eikä kylässä taisteltu kansalaissodan aikana. Kirkossa käytiin, jos voitiin, sillä pitäjän jakanut vesistö teki matkasta hankalan. Rippikirjojen mukaan Taatalla oli erinomainen lukutaito ja hän oli käsistään kätevä. Hän oli saanut kunniakirjan tuohitöistään. Savon herännäisyyden vaikutteita lienee, että Taata veisasi Siionin virsistä tuttua iltavirttä. Hän soitti viulua korvakuulolla. Perhe musisoi taffelipianon ympärillä. Lukemista löytyi aviisista alkaen postillaan. Pakkalan kylä alkoi hiljetä jo 1930-luvulla. Sama jatkui seuraavina vuosikymmeninä. Myös sota oli verottanut kylää. Mitä tulee kotiseutuun ja Pakkalaan, tulen surulliseksi siellä käydessäni, nähdä esi-isien työt hukkaan menneinä, en enää viihtyisi siellä, koko kylä on tyhjä, vanhat vauraat talot kylmillä, surullista katseltavaa. Muistan ne idylliset syysillat, suuret riihet tuoksuvat ja ihanat mallassaunat, elämä oli tervettä, söimme puhdasta ruisleipää, joimme puhdasta kaivovettä, muisteli Saimi Juhantalo vuonna 1970. Taatala eli Vanha koto muuttui Janhusen sisaruksille ajatukselliseksi onnelaksi, josta irtaantuminen ei tapahtunut helposti, henkisesti jos ollenkaan. He palasivat usein kotiseudulleen muistelemaan menneitä. Alinan ja Salomonin liitossa yhdistyivät hämeenkyröläinen omanarvontunto ja savolainen huumori, liikkuvuus ja sukurakkaus. He pitivät yhteyksiä Savon sukulaisiin ja vastavuoroiset vierailut olivat monipäiväisiä ja mieluisia. Lähteitä: Suoniemen historia: Kuloveden rantojen asuttamisesta 2000-luvulle. Jaakkola, Jouko; Kankkonen, Satu; Koskinen, Ulla; Nokian kaupunki: Nokian seurakunta Järventausta, Eero: Suoniemen kouluista. Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XLIX. Vammala 1974. Saimi Juhantalon kirjeet Anni Janhuselle Turku 5.1. ja 25.1.1970. Luntinen, Pertti: Meidän kylät: 2, Pakkala ja Urmia. Tampere 2012. Kirsti Pesari (os. Janhunen)
Jäsenlehti 65 Sivu 6 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Marraskuun lopulla ilmat ovat nopeasti muuttumassa talvisiksi koko Suomessa. Pandemia-aaltoja on tullut yksi toisensa perään, eikä enää voi olla varma milloin ne loppuvat. Tämä lehti on ensimmäinen sukuseuran lehti, jota ei lähetetä Teille painettuna, vaan olette löytäneet tämän kotisivuiltamme digitaalisena. Mielipidekyselynkin mukaan valtaosa teistä halusi kevään lehden paperisena ja syksyn lehden sähköisenä. Päätimme lähettää teille vielä muistutuksen joulukortin muodossa tämän lehden digitaalisuudesta. Jos haluatte tulostaa lehden, niin kevään lehdessä on siihen ohje. Edellinen lehti löytyy myös kotisivuiltamme. Tähän lehteen saimme kaksi upeaa juttua. Suurkiitokset juttujen kirjoittajille ja lehden toimituskunnan jäsenille Ritvalle ja Karille, jotka molemmat hankkivat lehteen jutun omien kanaviensa kautta. Ensimmäisessä jutussa on eloisaa kertomusta Janhusten eräästä perheestä Hämeessä ja toisessa jutussa kerrotaan Janhusten suvun kuuluisasta lentäjähaarasta. Lehdestä tulee nyt perinteinen 12-sivuinen, kun koronan aikana kolmessa edellisessä lehdessä oli jouduttu tyytymään juttupulan vuoksi vain 8-sivuisiin lehtiin. Toisaalta nettilehden sivujen määrällä ei ole rajoitusta, kuten painetulla lehdellä, jonka sivumäärän tulee olla painamisesta johtuvista syistä neljällä jaollinen. Tämän lehden ulkoasu on hieman yksinkertaisempi kuin viime vuosien lehtien ulkoasu. Tämä johtuu siitä, että nyt lehden teossa ei käytetä enää erillistä julkaisuohjelmaa, kuten esimerkiksi PageMaker. Lehti tehdään MS Word:llä, jossa ei ole laajaa toiminnallisuutta esimerkiksi värillisten sivukehysten tekemiseen. MS Word on kuitenkin kehittynyt paljon viime vuosina ja sillä saa perusasiat hoidettua lehden muotoilussa ja MS Wordin käyttö nopeuttaa lehden tekoa kaksi viikkoa. Hallituksessa on jo muutaman vuoden ajan useassa kokouksessa pohdittu sukuseuran toiminnan kehittämistä pala palalta. Tällaisia kehitysosasia ovat olleet kotisivujen uudistaminen ja sitä kautta sukuseuran keräämän aineiston säilyvyyden turvaaminen sekä lehden teon yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen. Samoin sukuseuran kotisivujen tallettamista hoitava operaattori, ns. hostingpalvelu, vaihdettiin uuteen tunnetumpaan ja monipuolisempaan kotimaiseen palveluntarjoajaan. Samoin hallituksessa tehtiin päätös kerätä mahdollisimman pysyvät sähköpostiosoitteenne, jotta niiden avulla jatkossa sukuseura voisi tiedottaa edullisesti ja nopeasti jäsenistöään. Lähettäkää puuttuvia sähköpostiosoitteitanne rahastonhoitajalle. Toivotan hyvää alkavaa talvea ja rauhaisaa joulunaikaa lukijoillemme. Kiitokset sukuseuran jäsenistölle. Pysytään terveinä! Risto Janhonen Kirkkonummi
Jäsenlehti 65 Sivu 7 Janhuset Ilmavoimissa Ilmavoimien lentäjinä varsin moni poika on seurannut isänsä jalanjälkiä. Kolmessa polvessa olevat lentoupseeri Janhuset ovat harvinaisuus. Suvun ensimmäinen sotilaslentäjä Veli Paavo Janhunen syntyi välirauhan aikana 12. helmikuuta 1941 Parikkalassa Liuhanrannan tilan saunarakennuksessa. Hän oli Vilho ja Helmi Janhusen viidestä lapsesta nuorin. Paavo pääsi Ilmavoimien lentoupseerikurssi 32:lle ja aloitti varusmiespalveluksensa Kauhavalla Ilmasotakoulussa 7.6.1960. Kurssin jälkeen Paavo haki heti vakinaiseen palvelukseen hoitamaan väliaikaisena vänrikin virkaa Karjalan Lennostoon. Huoli perheen taloudesta ja esikoispoika Karin syntyminen muuttivat aluksi Paavon mielen sotilasurasta. Hän kävi lennonjohtajakurssin ja toimi lennonjohtajana Helsingissä vuosina 1961-1962. Paavo Janhunen lempityössään. Polte lentämään ja Ilmavoimiin oli kuitenkin niin suuri, että Paavo haki Kadettikouluun seuraavalle kurssille ja pääsi 49. kadettikurssin ilmasotalinjalle, joka alkoi 1.11.1962. Opinnot sujuivat erinomaisesti, vain kahden Fougan yhteentörmäys oli lopettaa uran lyhyeen. Paavo onnistui
Jäsenlehti 65 Sivu 8 oikaisemaan syöksykierteen ja teki rikkoutuneella koneella onnistuneen laskun. Paavo pääsi aloittamaan lentoupseerin uransa haluamassaan palveluspaikassa Tikkakoskella Hämeen Lennostossa 29.3.1965. Hän sai Hämeen Lennoston ensimmäisten ohjaajien mukana lentokoulutuksen Mig-21F-hävittäjään. Lentämisestä innostunut Paavo pääsi vuonna 1967 koelentokurssille ja seuraavan vuoden lopulla siirtyi koelentäjäksi Koelentueeseen Halliin. Näin alkoi monivuotinen menestyksellinen ura koelentäjänä ja myöhemmin Ilmavoimien pääkoelentäjänä. Hän lensi kaikilla tuon aikaisilla Ilmavoimien konetyypeillä ja oli ratkaisevassa roolissa Suomessa koottujen Saab Drakenien sekä Vinkojen käyttöönotossa. Hän tutki Ilmavoimien hävittäjien (Draken ja MiG) suoritusarvoja ja kehitti sen pohjalta käytettävää taistelutekniikkaa ja hävittäjätaktiikkaa. Paavo saavutti kansainvälistä mainetta Fouga Magister -harjoitussuihkukoneen seuraajan (Hawk) evaluoinnin koelentäjänä sekä esityslentäjänä Vinkalla kansainvälisissä ilmailunäytöksissä Farnborough ssa Englannissa ja Le Bourget ssa Ranskassa. Suomen tunnetuin ja arvostetuin koelentäjä, everstiluutnantiksi ylennetty Paavo Janhunen palveli Ilmavoimien Esikunnassa vuosina 1983 85. Hän johti aluksi Ilmavoimien siihen asti suurinta lentokoulutusjärjestelmän uudistusta ja lopuksi Ilmavoimien lentoturvallisuuspäällikkönä loi suuntaviivat nykyaikaiselle lentoturvallisuustoiminnalle Ilmavoimissa. Paavo Janhunen oli eniten sodan jälkeen Ilmavoimiemme toimintaan vaikuttanut yksittäinen henkilö. Keväällä 1985 Paavo toimi vapaa-aikoinaan Valmet Oy:n Vinkasta tekemän kehitysprojektin (Turbo-Vinha) konsulttina ja koelentäjänä. Koneen puutteellisten virheliikeominaisuuksien takia Paavo Janhunen menehtyi koelennolla 24.4.1985. Paavon molemmista pojista tuli myös lentoupseereita. Paavon ja hänen vaimonsa Katin lasten kasvatus noudatti perinteistä suomalaista kasvatusta: koti, isänmaa ja uskonto. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Vaikka Paavo joutuikin työnsä takia olemaan paljon pois kotoa, jäi pojille erittäin myönteinen kuva koelentäjän ammatista ja erityisesti siitä, että isä todella nautti ammatistaan. Paavon vanhin poika Kari aloitti Lentoreserviupseerikurssi 54:n vuonna 1979 ja valmistui lentoupseeriksi kurssinsa priimuksena Ilmavoimien Kadettikurssi 67:ltä syksyllä 1983. Kari aloitti palveluksensa Lapin Lennostossa, jossa hän sai Draken-koulutuksen ja toimi päivystysohjaajana sekä Hawk-lentueen päällikkönä. Sotakorkeakoulun jälkeen hän palveli lennoston operaatiopäällikkönä ennen kuin lähti Yhdysvaltoihin ensimmäisten suomalaisten mukana saamaan Hornet-koulutuksen. Koulutuksen jälkeen hän käynnisti Hornet-lentotoiminnan Karjalan lennoston Hävittäjälentolaivue 31:n komentajana vuosina 1997 2003. Tämän jälkeen eversti Kari Janhunen toimi Ilmasotakoulun ja Lentosotakoulun johtajana sekä Satakunnan lennoston komentajana jääden reserviin vuoden 2010 lopussa. Paavon nuorempi poika Harri pääsi Lentoreserviupseerikurssi 58:lle vuonna 1983 ja valmistui lentoupseeriksi Ilmavoimien Kadettikurssi 71:ltä syksyllä 1987. Myös Harri aloitti palveluksensa Lapin Lennostossa saaden Draken-koulutuksen. Vuonna 1992 Harri valittiin koelentokurssille numero 8 ja hän oli koelentäjänä Koelentokeskuksessa vuosina 1993-2001. Tämän jälkeen hän palveli vielä pari vuotta ennen reserviin siirtymistä Hävittäjälentolaivue 11:ssä Lapin Lennostossa.
Jäsenlehti 65 Sivu 9 Ilmavoimien jälkeen everstiluutnantti Harri Janhunen työskenteli Valtion Teknillisessä Tutkimuskeskuksessa (VTT) asiantuntijana Ilmavoimien suihkukonekaluston (HN/HW) rakenneväsymisen osalta ja vuodesta 2015 alihankkijana Hornetin rakenteen väsymisen osalta VTT:n virallisena ja hyväksyttynä toimijana. Paavon lentoperilliset nuorimman lentomerkkijuhlassa: Kari, Tero ja Harri Janhunen. Paavon pojanpoika Tero luki vuoden yliopistossa fysiikkaa ennen varusmiespalvelusta. Kotoa nähty malli ja isän suositus sai Teronkin hakemaan lentoreserviupseerikurssille. Tero kävi Lentoreserviupseerikurssi 84:n vuonna 2009-2010, ja valmistui ilmasotalinjan priimuksena lentoupseeriksi Kadettikurssi 97:ltä vuonna 2013. Tero aloitti palveluksensa Ilmasotakoulussa Tikkakoskella Vinka-lennonopettajana ja Hawkohjaajana. Hän siirtyi Satakunnan Lennostoon Tukilentolaivueeseen vuonna 2016. Teoreettisesti erittäin lahjakkaan Teron kiinnostus aerodynamiikkaan ja halu päästä tutkimaan kyseisiä asioita johti hakeutumiseen koelentäjäksi. Myös teknisesti suuntautuneen sedän esimerkki edesauttoi kiinnostusta kurssille. Vuonna 2018 hän pääsi Koelentokurssi 12:lle. Tällä hetkellä kapteeni Tero Janhunen toimii Pilatus-lennonopettajana ja Learjet-perämiehenä sekä lentää koelentoja Pilatus-, Learjet- ja Hawk-kalustoilla.
Jäsenlehti 65 Sivu 10 Ilmavoimat on nimennyt HW-350:n Paavo Janhusen mukaan. Tero Janhunen lensi isoisän nimikkokoneella Kauhavalle viime kesänä. Janhusten perinne ja merkittävä työ Ilmavoimissa jatkuu. Teron sanoin: Tunnen ylpeyttä siitä, että Paavolla on ollut merkittävä osa Ilmavoimien kehityksessä, samoin kuin suomalaisen lentokoneteollisuuden historiassa. On etuoikeus olla osa tätä jatkumoa ja se on myös oman työni innoituksen lähde. Ari Jussila Kari Janhusen kurssikaveri ja ystävä Kirjoittaja Ari Jussila teki kirjan: Paveli, koelentäjä Paavo Janhunen, joka ilmestyi marraskuulla 2021. Jos olette kiinnostuneita tästä sukuamme koskevasta kirjasta, niin voitte ostaa sen alennuksella tilaamalla sen netin kautta osoitteesta www.ketteratkirjat.fi käyttämällä alennuskoodia: IVKL21AJU. Kirjan hinta alennuskoodilla on 40 kotiin toimitettuna; ilman alennuskoodia kirja on kympin kalliimpi.
Jäsenlehti 65 Sivu 11 JANHUSTEN JA JANHOSTEN SUKUSEURA RY Hallituksen edellinen kokous Käsiteltiin rahastonhoitajan raportti. Puuttuvien jäsenmaksujen ja sähköpostiosoitteiden keräämiseksi päätettiin lähettää jäsenille syksyllä kortti. Käsiteltiin seuraavan jäsenlehden sisältö ja muokataan lehden ulkoasua pelkistetymmäksi ja paremmin digiympäristöön soveltuvaksi. Tarkasteltiin vielä jäsenkyselyn vastauksia ja keskusteltiin alustavasti vuoden 2022 sukukokouksesta. Jäsenmaksu Tämän sähköisen lehden mukana ei voida lähettää vuoden 2021 jäsenmaksun pankkisiirtolomaketta. Jos et ole vielä maksanut vuoden 2021 jäsenmaksua, niin maksa se ja käytä omaa vakiona pysyvää viitenumeroasi. Epäselvissä tapauksissa ota yhteys rahastonhoitaja Tapio Janhoseen. Jäsenmaksu on 10 euroa. Jos haluat maksaa enemmän, niin 10 euron ylittävä osuus siirretään sukututkimusrahastoon. Jos jäsenmaksu jää maksamatta kahtena vuonna, poistetaan henkilö jäsenrekisteristä. Jäsenmaksu kuluu pääosin lehden toimittamiseen Teille kerran vuodessa ja kesätapaamisen tai sukukokouksen järjestämiseen. Jos osoitteesi on muuttunut tai virheellinen, ilmoita siitä rahastonhoitajalle. Apuraha Sukuseuran hallitus on päättänyt myöntää apurahoja sukututkimuksiin. Hallitukselle osoitetut perustellut hakemukset voi lähettää puheenjohtajan osoitteeseen. Hallitus Sukuseuran kotisivujen osoite: www.janhunen-janhonen.com Facebook-osoite: www.facebook.com/janhuset.janhoset Hallituksen jäsenten yhteystiedot Risto Janhonen, puheenjohtaja Nahkurinpiha 26, 02400 KIRKKONUMMI Puhelin: 040-334 6647 Sposti: risto.a.janhonen(at)gmail.com Soile Janhunen, varapuheenjohtaja Tervapurontie 2, 75500 NURMES Puhelin: 050-412 1195 Sposti: soile.janhunen(at)gmail.com Leena Janhonen, sihteeri Lampelantie 9, 41490 NIEMISJÄRVI Puhelin: 050-324 6113 Sposti: leenajii81(at)gmail.com Tapio Janhonen, rahastonhoitaja Hyyrysentie 65, 41490 NIEMISJÄRVI Puhelin: 040-865 1759 Sposti: at.janhonen(at)luukku.com Kari Janhunen, jäsen Myyrätie 16, 45150 KOUVOLA Puhelin: 040-592 2681 Sposti: janhunen.k(at)gmail.com Ritva Janhunen, jäsen Eteläpuisto 20, 28100 PORI Puhelin: 050-378 7800 Sposti: ritkavir(at)gmail.com Tiina Kivelä, jäsen Hiekkaharjuntie 1 A, 40660 JYVÄSKYLÄ Puhelin: 0400-736 842 Sposti: tintti.kivela(at)gmail.com Julkaisija: Janhusten ja Janhosten sukuseura ry Toimituskunta: Risto Janhonen (päätoimittaja), Kari Janhunen ja Ritva Janhunen Lehdelle tarkoitettu materiaali lähetetään päätoimittajan osoitteeseen. Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere
JANHUSTEN JA JANHOSTEN SUKUSEURA RY Nahkurinpiha 26 02400 Kirkkonummi. ISSN 2343-1849 (verkkojulkaisu).................. http://www.janhunenjanhonen.com www.facebook.com/ janhuset.janhoset