Sotiemme muistoja ja Joroisten veteraanien matrikkeli vuosilta 1939 45

Sotiemme muistoja ja Joroisten veteraanien matrikkeli vuosilta 1939 45 Toimittaja: Antti Kangaskesti Joroisten miehet talvi-ja jatkosodassa: Filosofian maisteri Eero Lappi Matrikkelitiedot: Joroisten Sotaveteraanit ry Kustantaja: Joroisten Sotaveteraanit ry

2 Etukannen kuva: Veteraanien Tammenlehvätunnus. Om. Joroisten Sotaveteraanit ry. Takakannen kuva: Sotilaiden kotiinpaluu, yksityisarkisto Esilehtien kartat: Talvisodan taisteluja ja Jatkosodan hyökkäystaisteluja -teoksista. Julkaisulupa: Affecto Finland Oy, Lupa L7232/07 Matrikkelin henkilötiedot ja kuvat: Sota-arkisto, Joroisten seurakunnan arkisto ja yksityiset henkilöt

Sisällysluettelo 3 Lukijalle Antti Kangaskesti 5-6 Kunnianosoitus veteraaneille kansanedustaja Katri Komi 7-8 Joroisten kunnan tervehdys kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reima Härkönen 9-10 S oon suuremmas käres. vs. kirkkoherra Soile Palmu 11-13 JOROISTEN MIEHET TALVI- JA JATKOSODASSA Fil.maisteri Eero Lappi Talvisodan poliittinen tausta Eero Lappi 14-15 Ylimääräiset harjoitukset (YH) Eero Lappi 15-16 Suomen puolustusvoimat talvisodan alkaessa Eero Lappi 16-17 Joroisten miesten joukko-osastot ja niiden perustaminen Eero Lappi 17-19 Suomi talvisodassa Eero Lappi 19-20 Joroislaiset talvisodassa Eero Lappi 20-23 Välirauhan aika Eero Lappi 23-24 Puolustusvoimien valmius ja ryhmitys välirauhan aikana Eero Lappi 24-25 Jatkosota syttyy Eero Lappi 25-26 Joroislaiset lähtevät jatkosotaan Eero Lappi 26-29 Jatkosodan hyökkäysvaihe Eero Lappi 29-29 Joroislaisten sotatie jatkosodan hyökkäysvaiheessa Eero Lappi 29-32 Jatkosodan asemasotavaihe Eero Lappi 32-33 Joroislaiset asemasodassa Eero Lappi 33-35 Venäläisten suurhyökkäys ja torjuntataistelut Eero Lappi 35-36 Joroisten miehet Neuvostoliiton suurhyökkäyksen melskeissä Eero Lappi 36-39 Aselepo ja kotiuttamiset Eero Lappi 39-40 Lapin sota Eero Lappi 40-41 Joroisten lentokenttä talvi-ja jatkosodassa Eero Lappi 41-41 Sodan uhrit Eero Lappi 41-42

4 Lähteet Eero Lappi 42 MUISTOJA SODASTA JA SEN VAIKUTUKSISTA Jalkaväen kenraali Kaarlo Heiskanen 43-45 Sulo Kiuru muistelee Sulo Kiuru 46-51 Esitys matrikkelikirjaan ja sotakokemukset. Arvo Kuusikko 52-61 Maalaistytön muistelmia talvi-ja jatkosodan ajoilta Aino Hämäläinen 62-65 Koulupojan sota Heikki Hintikka 66-68 Sota-aika pienen pojan silmin Olavi Hyvönen 69-76 Isät ja pojat Marjukka Vakkuri 77-79 Veteraanin tyttären jälkipuintia Sirkka Uschakoff 80-81 2. Divisioonan hyökkäys Ari Raunio 82-83 Komentajan viimeinen päiväkäsky Wolf Halsti 84-85 Sotaväki reissu Veikko Kuronen 86-90 Veteraanipäivä ja Lapin sota Antti Kangaskesti 91-93 Ei ukki oo kuollu, hän on vanhainkodissa! Joroisten Lehti 7.1.1983 nro 2. 94-96 MATRIKKELI Sotien 1939 1945 sotaveteraanit Joroisten Sotaveteraanit 97-413 Joroisten Sankarivainajia muistaen Antti Kaangaskesti 414-435 Lyhenteet ja selitykset 436-440 KUVAT KERTOVAT Kuvaliite 441-449 Ylipäällikön päiväkäsky G Mannerheim 450-451 Vanhan mottimestarin viimeinen opetus Olavi Rimpiläinen 451 453 Rukous vanhetessa Tuntematon ajattelija 454

5 LUKIJALLE Oman veteraanimatrikkelin aikaansaaminen on elänyt joidenkin Joroisten veteraanien mielessä jo vuosia. Talvella 2007 Joroisten Sotaveteraaniyhdistyksen hallituksen kokouksessa yhdistyksen sihteeri Antti Kangaskesti teki aloitteen veteraanimatrikkelin tekemisestä vuosien 1939-1945 sotiin osallistuneista joroislaisista veteraaneista, ja mahdollisuuksien mukaan myös rintamalotista. Kokous hyväksyi sihteerin esityksen, ja samalla hänet valittiin hankkeen vetäjäksi. Työhön lupautuivat myös yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Paajanen ja varapuheenjohtaja Armas Komi. Matrikkeliin päätettiin ottaa sellaiset henkilöt, jotka palvelukseen kutsuttuina, määrättyinä tai vapaaehtoisina osallistuivat vuosina 1939-1945 käytyihin Suomen sotiin ja jotka asuvat tai ovat asuneet Joroisissa. Matrikkeliin on lisäksi otettu Joroisten sankarihautaan siunatut vuosien 1939-45 sodissa kaatuneet ja muuten sodissa menehtyneet. Matrikkeliin otettiin edellä olevat kriteerit täyttävät veteraanit katsomatta siihen, ovatko he tai eivätkö ole jonkin veteraanijärjestön jäseniä. Hanke käynnistettiin Joroisten Lehdessä julkaistulla ilmoituksella, jossa pyydettiin veteraaneilta ja heidän omaisiltaan matrikkeliin tulevien veteraanien henkilötietoja ja kuvia. Matrikkeliaineiston keruuta ovat aktiivisimmin tehneet Armas Komi, Raimo Lappi, Erkki Pitkänen ja Kolman kylätoimikunta. Myös monet veteraanien omaiset osallistuivat aineiston keräämiseen luovuttamalla hallussaan olevia kuvia ja muuta aineistoa matrikkelissa käytettäväksi. Armas Komi ja Antti Kangaskesti ovat tutkineet Sota-arkistossa noin 400 veteraanin sotilastiedot. Lisäksi Antti Kangaskesti on tutkinut Joroisten seurakunnan kirkkoherranvirastossa veteraanien perhetietoja. Tässä työssä toimistosihteeri Päivi Hännikäinen avusti kiitettävästi. Raimo Lappi ja Paavo Jäppinen ovat auttaneet ansiokkaasti tekstien tarkastuksessa ja korjailussa. Heille parhaat kiitokset. Henkilökohtaisilla yhteydenotoilla sekä Sota-arkistossa ja Joroisten seurakunnassa suoritetuissa arkistotutkimuksissa saatiin noin vuoden intensiivisen työn tuloksena henkilötiedot 1163:sta ja kuvat 930:sta henkilöstä. Filosofian maisteri Eero Lapilta pyydettiin kirjan aiheeseen sopiva artikkeli, jonka hän on ansiokkaasti toteuttanut kirjoittamalla laajan artikkelin Joroisten miehet talvi-ja jatkosodassa.

6 Matrikkelissa ovat kansanedustaja Katri Komin, Joroisten kunnan ja Joroisten seurakunnan tervehdykset. Sulo Kiuru, Arvo Kuusikko, Aino Hämäläinen, Heikki Hintikka, Olavi Hyvönen, Marjukka Vakkuri, Sirkka Ucshakoff ja Antti Kangaskesti ovat kirjoittaneet eri näkökulmista sodasta ja sota-ajasta. Lisäksi kirjaan on liitetty Puolustusvoimain Ylipäällikö Suomen Marsalkka Mannerheimin päiväkäsky, JR11:n komentajan Wolf Halstin viimeinen päiväkäsky, kopio Joroisten Lehden 7.1.1983 olleesta artikkelista Ei ukki oo kuollut, piispa Olavi Rimpiläisen artikkeli Vanhan mottimestarin viimeinen opetus,kaarlo Heiskasesta kertova artikkeli, 2. Divisioonan hyökkäys Akkaharjuun,Veikko Kurosen sotaväkireissu. ja tuntemattoman ajattelijan Rukous vanhenemiselle. Kaikille kirjoittajille parhaat kiitokset. Taloudellisesti kirjan aikaansaaminen on ollut kokonaan Joroisten Sotaveteraanit ry:n vastuulla. Sotiemme veteraanien joukko harvenee nopeasti. Monet veteraaneista ovat sanoneet, ettei tätä kirjaa tarvita heitä itseään vaan nuorempia sukupolvia varten. On tärkeää, että he saavat tietää, mitä isänmaan vapaus on maksanut ja miten monet joroislaiset ovat taistelleet arvokkaan vapauden puolesta. Tämä kirja on kunnianosoitus niille miehille ja naisille, jotka tekivät velvollisuutensa, että isänmaa saisi elää. Joroisissa huhtikuussa 2008 Antti Kangaskesti kirjan toimittaja.

7 KUNNIANOSOITUS VETERAANEILLE Suomen 90-vuotinen itsenäisyys on sisältänyt hetkiä, jolloin maamme tulevaisuus on ollut vaakalaudalla. Erityisesti sotavuodet muistuttavat meitä epävarmoista ajoista. Itsenäisyydestä saamme kiittää kaikkia sotiemme veteraaneja, jotka olivat valmiita puolustamaan isänmaatamme yhtenä joukkona ylivoimaiselta vaikuttaneen uhan edessä. Uskomattoman raskaan vastuun kantoivat kotirintamalla töistä vastanneet naiset, vanhukset ja lapset, jatkuvasti mielissä pelko suruviesteistä rintamilta. Sotiemme veteraanit ovat jättäneet jälkipolville arvokkaan perinnön, vapaan ja vauraan Suomen. Siksi nuorempien polvien on huolehdittava siitä, että maatamme puolustaneet ja jälleenrakentaneet saavat tänä päivänä heille kuuluvan arvostuksen. Maamme hallitus ja eduskunta on mukana työssä, jolla veteraanien asemaa parannetaan yhteiskunnassamme niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi koottu veteraanipaketti pyrkii osaltaan toteuttamaan tätä tavoitetta. Sen avulla haluamme turvata veteraaneille edellytykset hyvään elämään ja tukeen arjessa. Elämme nykyisin rauhallisessa Suomessa, vaikka maailmalla myllertääkin. On tärkeää, että emme unohda sitä, mistä itsenäisyytemme juontuu. Sen vuoksi kertomuksia ja mukana olleiden ihmisten muistoja on hyvä siirtää sukupolvelta toiselle. Näin autamme tuleviakin sukupolvia ymmärtämään menneisyyttä, ammentamaan siitä uusia voimavaroja sekä rakentamaan sen pohjalta tulevaa. Tämä matrikkeli osaltaan jakaa jälkipolville arvokasta perimätietoa. Se auttaa muistamaan sotiemme veteraanien tekemät uhraukset maamme hyväksi. Siten se luo linkin menneisiin sukupolviin vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Teokseen on koottu yli 800 joroislaisen veteraanin henkilö-, perhe- ja sotilastiedot sekä artikkeleita eri kirjoittajilta. Vapautemme vartijat -teos on arvokas osa historiaamme. Katri Komi kansanedustaja

8 Yllä: Joroisten vanhaa keskustaa ylhäältä nähtynä. Alla: Joroislaista maalaismaisemaa. Kuvat: Joroisten kunnan.

9 JOROISTEN KUNNAN TERVEHDYS Suomen kansan itsemääräämisoikeus oli uhattuna toisen maailmansodan melskeisinä vuosina. Ylivoimaiselta näyttäneen vihollisen karatessa päälle suomalaisista otettiin todellakin mittaa. Käydyissä sodissa Suomi sai pelastetuksi tärkeimmän, kansallisen itsenäisyyden. Tahto siitä, millainen Suomi tulee olemaan jatkossa, muodostettiin, Luojan kiitos, edelleen rajojemme sisällä. Nopeasti ajatellen nämä kahden sukupolven takaiset asiat saattavat näyttäytyä meille nuoremmille suomalaisille etäisiltä. Onneksi kaikkialla ja lähes kaiken aikaa läsnä oleva veteraaniperintö puhuttelee meitä kaikkia. Itsenäisyyttämme juhlittaessa annamme arvostuksemme sodassa olleille ja sotaponnistuksia tukeneille. Kansallinen juhliminen ja arvonanto ei kuitenkaan riitä meille isänmaallisuuteen kasvatetuille suomalaisille. Halutaan tietää enemmän. Tämä kirja kokoaa yhteen toisen maailmansodan taisteluissa tulikasteensa saaneet joroislaiset. Heitä on paljon. Heitä oli paljon maan joka kolkassa, kansallinen hätä oli suuri, kansallinen itsepuolustus mitoitettiin sen mukaan. Kaikkia tarvittiin. Näiden runsaan 800 joroislaisen henkilöhistoriaa tutkittaessa huomaamme heidän olleen aivan niitä tavallisia naapurin poikia. Heidän elämänhistoriansa meni mullin mallin suurvaltapolitiikan seurauksena. Miten erilaisia heistä olisi saattanut tulla? Miten paljon helpompaa heidän elämänsä olisi ollut? Parhaat nuoruusvuodet rintamalla, kuolema kurkkimassa kaiken aikaa olan takaa, epätietoisuutta huomisesta. Ei todellakaan kadehdittava kohtalo. Jos henki säilyi, vähintään sodan arpia niin fyysisiä kuin henkisiä on kannettava mukana hamaan loppuun saakka. Isänmaalle annettu uhri pistää ajattelemaan, olisiko meistä ollut siihen? Onneksi tuohon vastaukseen ei ole tarvinnut vastata maassamme harjoitetun järkevän turvallispolitiikan ansiosta. Mutta silti, olisiko meistä ollut siihen? Joroisten kunnan puolesta haluan lausua lämpimän kiitoksen tämän kirjan tekemiseen osallistuneille. Kirja säilyköön aina nuoremmille sukupolville muistuttamassa sotiemme aikana annetusta uhrimielestä. Kiitos.

10 Reima Härkönen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Joroisten kunnan nykyinen ja entinen virastotalo. Kuvat: Joroisten kunnan.

S OON SUUREMMAS KÄRES.. Rakkaat sotaveteraanit. Su u ri kiitollisuus täyttää mieleni, kun ajattelen teitä. Te olette taistelleet m eille jälkip olville vapaan ja itsenäisen isänmaan. Vuosikymmeniä olemme saaneet elää rauhan aikoja. Maamme on saanut vaurastua ja meitä on siunattu monin eri tavoin. Osaam m ekohan m e jälkip olvet koskaan kiittää tarp eeksi siitäkään hu olim atta, että yhä kirkkaammin olemme oppineet ymmärtämään teidän uhrauksenne merkityksen. Sodan jälkeiset rauhan vuodet olivat raskaita ja työn täyteisiä. Taistelu jatkui edelleen. Oli luotava tuleville sukupolville uudet mahdollisuudet ja edellytykset ainakin yhtä hyvään elämään kuin mitä se oli ollut ennen sodan alkamista. Tekemistä oli runsaasti. Jopa niin paljon, että oli vaikea uskoa, että niistä selvittäisiin. Mutta te teitte sen. Sodan rauniot rakennettiin uudelleen samoin tarvittavat laitokset ja kodit. Sotakorvaukset maksettiin ja siirtolaiset asutettiin. Sotainvalidien hoito ja uudelleen kou lu tu s järjestettiin. Talkootyötä tehtiin työtu nteja säästäm ättä. Yhteishenki kasvoi ja sen m yötä m yös m aam m e hyvinvointi. Rakas isänmaamme toipui vähitellen haavoistaan. Olemme pitkään saaneet nauttia rauhasta ja itsenäisen maamme monista mahdollisuuksista. Ilman teitä veteraaneja ei tähän olisi ollut mahdollisuuksia. Mittavan työrupeaman lisäksi on tarvittu myös paljon rukousta. Vaikka suomalainen sotilas ei ole tottunut missään yhteydessä ylvästelemään Jumala-suhteellaan tai kristillisyydellään, on hän hiljentynyt ja itsestään ääntä p itäm ättä lu ottanu t Korkeim m an ap u u n nähd äkseen tu levaisuuden ja toivon sekä yksilönä että kansana. Viimeistään sodassa kovapintaisinkin sotilas joutui Tuntemattoman sotilaan, Mäkilän, tavoin toteam aan, ku ten hän vau hkoontu neelle hevoselleen juuri ennen surmaavan kranaatin räjähtämistä totesi: Älä pelkää. Mennähän rauhas. Ei s oo ihmises. S oon suuremmas käres. 11

12 Sodat opettivat meidät suomalaiset rukoilemaan. Elämän ja kansakuntamme vaikeina aikoina olemme joutuneet pienelle paikalle ja ahtaalle. Murheissa ja elämän taisteluissa olemme saaneet rukoilla apua Jumalalta, joka on luvannut auttaa kaikkia, jotka Häneen turvautuvat. Vaikeat ajat ovat osoittaneet todeksi sen, ettemme selviä ilman Jumalan apua. Johanneksen evankeliumissa meitä muistutetaan siitä todellisuudesta, että: Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman (Joh. 16:33). Elämä täällä maan päällä ei ole helppoa. Me tämän päivän ihmiset tarvitsemme lujan perustuksen elämällemme, jotta kestäisimme ja selviäisimme ajan haasteista. Kristus rohkaisee m eitä ahtaalla olevia m atkalaisia: p ysykää rohkeina. H änen tahtonsa on se, että luottaisimme ja turvautuisimme Häneen, uskaltaen elää Hänen rakkautensa varassa. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen eläm ä. Sillä ei Ju m ala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi (Joh. 3:16-17). Niin maamme itsenäisyyden kuin meidän vapautemmekin puolesta on maksettu kallis hinta. Annettua uhria ei voi koskaan mitata eikä täysin korvata rahalla, niin suunnattoman arvokas se on. Me voimme kuitenkin lyhentää velkaamme välittämällä kokemuksemme isänmaan vapauden, ahkeran ja tunnollisesti tehdyn työn, oman edun ylitse menevän yhteisvastuun ja Jumalan antaman siunauksen merkityksestä perillisillemme ja heidän lapsilleen. Saakoon siksi tämän kirjan sivut välittää arvokasta perintöä jälkipolville, niin että myös tulevat polvet voivat katsoa rohkeasti ja luottavaisesti tulevaisuuteen todeten, että s oon suuremmas käres. Soile Palmu Vs.kirkkoherra

Joroisten kirkko ja seurakuntatalo. Kuvat: Joroisten kunnan. 13

14 JOROISTEN MIEHET TALVI- JA JATKOSODASSA Filosofian maisteri Eero Lappi TALVISODAN POLIITTINEN TAUSTA Toinen m aailm ansota alkoi Saksan hyökkäyksellä Pu olaan 1. syysku u ta 1939. H yökkäyksen seu rau ksena Iso-Britannia ja Ranska ju listivat sodan Saksalle. Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet koko Euroopan yllätykseksi keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen 23. elokuuta 1939. Sopimukseen sisältyvän salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puolan itäosa sekä osia Romaniasta kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Länsi-Puola kuului puolestaan Saksan etupiiriin. Neuvostoliitto alkoi toteuttaa välittömästi omassa etupiirissään tu rvallisu u sp oliittisia toim iaan. Baltian m aita p ainostetiin solmimaan avunantosopimus, joka sisälsi muun muassa pykälän punaarmeijan tukikohtien sijoittamisesta Baltian maiden maaperälle. Suomen edustajat saivat kutsun neuvotteluihin Moskovaan 5. lokakuuta 1939 keskustelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä, kuten asia suomalaisille ilmaistiin. Suomen hallitus viivytteli tarkoituksella ajan voittamiseksi toisin kuin Baltian maat, jotka olivat suostuneet Neuvostoliiton vaatimiin sopimuksiin lähes välittömästi. Suomen ensireaktio kiristyneessä tilanteessa oli jou kkojen liikekannallep ano. Täm ä toteutettiin ylimääräisten harjoitusten -nimisenä (YH) asteittaisena, mutta käytännössä täydellisenä, liikekannallepanona. Neuvottelujen aikana Suomi valmistautui siis pahimman varalle. Sotaan oli oltava valmis, mikäli se oli väistämätöntä. Hallitus lähetti Moskovaan Tukholman lähettilään J. K. Paasikiven, josta tuli neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja. Neuvottelijoille ei annettu juuri valtuuksia myönnytysten tekemiseen. Esimerkiksi alueluovutusten tekemisestä ei ollut lupa edes keskustella. Neuvostoliitto

15 esitti vaatimuksensa 13. lokakuuta 1939. Leningradin turvallisuuden takaamiseksi Neuvostoliiton johto halusi vuokrata Hangon tukikohdan ja saad a hallintaansa alu eita Petsam osta, Karjalan kannakselta ja Su o- menlahden saaristosta. Luovutusten vastineeksi Suomi olisi saanut Neuvostoliiton lu p au ksen m u kaan Rep ojärven ja Poralan alu eet Itä- Karjalasta. Suomen hallitus oli pidättyväinen vaatimusten suhteen ja katsoi, että mahdollisuuksia oli vain vähäisiin myönnytyksiin. Suomen hallituksen taipumattomuuden takana oli epäilemättä kokemukset venäläisistä esim erkiksi sortovu osien ajalta. Myönnytyksien u skottiin p oikivan aina uusia vaatimuksia. Asennetta on kuvattu muun muassa vanhalla sananlaskulla: Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Suomen neuvotteluvaltuuskunta aloitti paluumatkansa 13. marraskuuta 1939. Myönnytyksiä vaatimuksiin ei ollut tehty. Neuvotteluiden katkeamisesta huolimatta Suomessa ei uskottu Neuvostoliiton hyökkäykseen lähiaikoina. Tilanteen vakavuus alkoi kuitenkin selvitä, kun Neuvostoliitto järjesti Mainilan laukaukset -nimisen provokaation 26. marraskuuta 1939. Suomea syytettiin perusteettomasti ampumisesta tykistöllä rajan yli Mainilan kylään. Neuvostoliitto katkaisi diplomaattiset suhteensa Suomeen väitettyjen tapahtumien varjolla. YLIMÄÄRÄISET HARJOITUKSET (YH) Armeijan ylimääräiset harjoitukset (YH) toimeenpantiin syksyllä 1939 ennen talvisotaa. YH:n toim eenp anem inen oli Su om en reaktio kiristyneeseen p oliittiseen tilanteeseen ja ennen kaikkea N eu vostoliiton esittämään neuvottelukutsuun 5. lokakuuta. Lokakuun puolivälissä suoritettiin käytännössä täydellinen liikekannallepano, jolloin kenttäarmeijan kaikki yhd eksän d ivisioonaa p eru stettiin. Liikekannallep ano toteu tettiin kuitenkin YH:n puitteissa, jotta toimenpiteen poliittiset vaikutukset jäisivät pienemmiksi. Tilanteen vakavuus paljastui kaikesta huolimatta siviileillekin, ku n rau tatiet täyttyivät itää kohti su u ntaavista sotilasju nista. Vuoden 1932 asevelvollisuuslaki antoi mahdollisuuden kutsua reserviläiset ylim ääräisiin harjoitu ksiin ja siten kohottaa arm eijan taisteluvalmiutta joustavasti. Suurin osa joukoista oli ryhmittäytynyt puolustukseen lokakuun 20. päivä 1939. Ylimääräisillä harjoituksilla oli huomattava positiivinen vaikutus puolustusvoimien p u olu stu skykyyn sekä jou kkojen m aanp u olu stu stah-

16 toon. Harjoituksissa esimiehet tulivat joukkojensa kanssa tutuksi ja palvelustoverit tu tu stu ivat toisiinsa. Sitä kau tta jou kkojen sisäinen lu ottamus ja toimintakyky lisääntyi. Myös tehtäviin ja maastoon tutustuminen, varustautuminen ja linnoittaminen toivat lisää edellytyksiä tulevista taisteluista selviytymiseen. SUOMEN PUOLUSTUSVOIMAT TALVISODAN ALKAESSA Suomi oli 1920- ja 1930-luvuilla rakentanut puolustuslaitoksensa yleisen asevelvollisuuden pohjalle. Vuosina 1932 1934 puolustuslaitoksessa oli siirrytty alueelliseen liikekannallepanojärjestelmään. Tällöin vastuu kenttäarmeijan p eru stam isesta siirtyi rau hanajan jou kko-osastoilta sotilaslääneille ja sotilaspiireille. Sodan alkaessa rajoille oli ryhmitetty kolme armeijakuntaa (I, III, IV). Kuhunkin armeijakuntaan kuului 2 3 divisioonaa ja lisäksi esikunnan johdossa olevia armeijakuntajoukkoja. Puolustusvoimissa oli talvisodan alkaessa kaikkiaan yhdeksän toimintakykyistä divisioonaa. Niistä kuusi oli ryhm itetty Karjalan kannakselle, kaksi Laatokan Karjalaan ja Lu u- mäellä ylipäällikön reservinä oli yksi divisioona. Näiden lisäksi yksi vajaa ja heikosti varustettu divisioona oli perusteilla Oulussa. Jalkaväkeä d ivisioonassa oli kolm e jalkaväkirykm enttiä (JR), kevyt osasto sekä kenttätäyd ennysp ataljoona. Jalkaväkirykm enttien nu m erot m ääriteltiin siten, että divisioonan numero kerrottiin kolmella, jolloin saatiin kolmannen rykmentin numero. Muut kaksi rykmenttiä saivat seuraavat numerot tästä alaspäin. Niinpä esimerkiksi 12. Divisioonan JR:t olivat JR 36, JR 35, JR 34. Divisioonaorganisaation ulkopuolella oli myös jonkin verran muita itsenäisiä joukkoja. Kenttätykistö oli jaettu divisioonien kenttätykistörykmenteiksi (KTR) sekä ylijohdon alaisiksi patteristoiksi. Näiden lisäksi perustettiin jonkin verran erillisiä pattereita. KTR:iin kuului esikunta ja kolme patteristoa. Kussakin patteristossa oli kolme patteria. Kussakin patteristossa oli pääasiassa 12 tykkiä, jonka kaliiperi vaihteli joukosta riippuen. Näin ollen KTR:ssä oli yleensä 36 tykkiä. Ilmapuolustusjoukot jakaantuivat ilmavoimiin, ilmavalvontaan ja ilma-

17 torjuntaan. Materiaalipulan vuoksi koko maata ei ollut mahdollista suojata ilm avoim illa. Pu olu stu ksellisen p ainop isteen m u kaisesti ilm a- voimien parhaat joukot sijoitettiin Karjalan kannakselle. Ilmatorjunnan huono varustustaso korosti ilmavalvonnan merkitystä. Ilmavalvontatehtävissä toimi runsaasti lottia, jotka näin vapauttivat miehet rintamalle. Rannikkojen p u olu stu ksesta vastasivat alu eelliset yhtym ät, rannikko - lohkot. Lohkot olivat kokoonpanoltaan ja vahvuuksiltaan vaihtelevia. Sodan alkaessa merivoimilla oli käytössään 190 laivaa ja 363 moottorivenettä. Merivoimien tärkeimmät tehtävät olivat Ahvenanmaan puolustaminen ja meriliikenteen suojaaminen. Suomenlahden saarten puolustamista ei ollut pidetty realistisena edes rauhanajan suunnitelmissa. JOROISTEN MIESTEN JOUKKO-OSASTOT JA NIIDEN PERUSTAMINEN Suurin osa joroislaisista miehistä taisteli talvisodassa IV Armeijakunnan 12. Divisioonassa. Divisioonan joukko-osastoista joroislaisia miehiä oli eniten Jalkaväkirykmentti 35:ssä (JR 35) ja Kenttätykistörykmentti 12:ssa (KTR 12). 12. Divisioona oli Karjalan sotilasläänin alueelta perustettu yhtymä, johon kuului lisäksi myös JR 34 ja JR 36. Jalkaväkirykm entti 35 p eru stettiin Savonlinnassa. Rykm entissä oli henkilöstöä esimerkiksi Jäppilästä, Joroisista, Kangaslammilta, Kerimäeltä, Lep p ävirralta, Rantasalm elta, Varkau d esta, Sääm ingistä ja Virtasalm elta. Rykmentin vahvuus oli lähes 4 000 miestä. Joroisissa perustettiin JR 35:n Kranaatinheitinkomppania (Krh.K), jonka päälliköksi oli määrätty luutnantti Paavo Paajanen. Komppanian sotapäiväkirjan mukaan Joroisten miesten matka talvisotaan alkoi Joroisten kirkonkylän urheilukentältä, johon kokoonnuttiin syksyisenä päivänä 10. lokakuuta 1939. Sieltä matka jatkui saman päivän puolella Savonlinnaan. Savonlinnassa kom p p ania m ajoittu i Sääm ingin ku nnantalolle. Varu stau tu m isen jälkeen komppania lähti jälleen liikkeelle tavoitteena rykmentille määrätty ryhmitysalue.

18 Jalkaväkirykmentti 35 siirtyi 16. lokakuuta Laatokan Karjalaan: Elisenvaaran, Sortavalan ja Lep p äsyrjän kau tta Roikokoskelle, noin 50 kilometriä Pitkärannasta pohjoiseen. Pian divisioonan komentajalta tuli käsky puolustukseen ryhmittymisestä. Rykmentti jatkoi JR 34 aloittamien p u olu stu slinjojen varu stam ista Kytsinjärven, Syskyjärven ja Lu otojärven alueella. Monet Joroisten miehet taistelivat talvisodassa Kenttätykistörykmentti 12:ssa. KTR 12 perustettiin Savonlinnassa, Loimolassa ja Jaakkimassa. Rykmentti siirtyi 14. lokakuuta 1939 junalla kohti keskitysaluettaan, joka oli määrätty Laatokan Karjalaan Loimolan lähistölle. Täältä rykmentti siirtyi seuraavina päivinä Kollaanjoen ja Näätäjoen maastoihin. Huomattava määrä joroislaisia kuului talvisodan aikana myös Kenttätäydennysprikaatin 4. Kranaatinheitinkomppaniaan. 4.Krh.K/KT-Pr oli su oraan ylip äällikön alaisu u d essa toim iva kom p p ania. Kenttätäyd ennysprikaati perustettiin kenttäarmeijan täydentämistä varten YH:n yhteydessä. Siihen kuului yhdeksän jalkaväkipataljoonaa ja kolme kranaatinheitinkomppaniaa. Yksiköt oli tarkoitettu kenttäarmeijan tappioiden peittämiseen, mutta ne jouduttiin ottamaan käyttöön jo joulukuun alussa. 4.KrhK/ KT-Pr p eru stettiin Savonlinnassa 14. lokaku u ta 1939. Yksikön matka rintamalle alkoi 6. joulukuuta Savonlinnasta, josta matka vei Joensu u hu n. Täm än jälkeen yksikkö siirrettiin Ilom antsin lähistölle, jonne se myös ryhmitettiin puolustukseen. Myöhemmin talvisodan kuluessa yksikkö liitettiin Jalkaväkirykmentti 41:een (JR 41). Pienem p iä m ääriä joroislaisia m iehiä taisteli m yös m u issa jou kkoosastoissa. Tällaisia joukko-osastoja olivat ainakin 6. Rajakomppania (6. RajaK), 7. RajaK, 4. Kenttähevossairaala (4. Khev.S), JR 39, JR 37, JR 38, JR 41, JR 69, JR 16, JR 28, JR 39, JR 64, Erillinen pataljoona 39 (Er.P 39), Er.P 24, Er.P 40, KTR 2, Eläinlääkintäkomppania 23 (ELK 23) ja Kevyt osasto 12 (Kev.Os.12). Mainittujen joukkojen lisäksi yksittäisiä Joroisten miehiä taisteli myös useissa muissa joukoissa. SUOMI TALVISODASSA Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939, kun Neuvostoliiton tykistö aloitti tulen kannaksella. Samoihin aikoihin Helsinki sai ensimmäisen tulikas-

19 teensa Neuvostoliiton pommikoneilta. Tapahtumien seurauksena Suomi julistettiin sotatilaan. Sodan alettua sotamarsalkka Mannerheimin johdossa ollut päämaja johti kaikkien puolustushaarojen, maa-, meri- ja ilmavoimien toimintaa Mikkelistä käsin. Yhd eksän kenttäarm eijan d ivisioonaa (ku kin vahvu u- deltaan noin 14 000 miestä) muodostivat maavoimien rungon. Lisäksi maavoimiin kuuluivat muun muassa Karjalan kannaksen suojajoukkoina olleet neljä prikaatia, noin prikaatin vahvuinen Karjalan ryhmä Laatokan Karjalassa sekä kuusi erillistä pataljoonaa Ilomantsin pohjoispuolella. Jou kkojen sijoittam isessa Karjalan kannas oli selvästi p ainop istealue. Suomen armeija oli miehittänyt pääpuolustusasemat jo YH:n aikana. Armeijan vahvuus kaikki puolustushaarat mukaan lukien nousi 337 000 mieheen. Tämä tarkoitti noin yhdeksää prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Neuvostoliiton 7. Armeija saavutti itäisellä kannaksella Taipaleella 6. joulukuuta suomalaisten pääpuolustusaseman eli Mannerheim-linjan, jossa vihollinen tuli kuitenkin torjutuksi. Ennen joulua vihollinen hyökkäsi rajusti myös Länsi-Kannakselle Summaan, mutta puolustus piti sielläkin. Laatokan p ohjoisp u olella tilanne vaiku tti aika ajoin varsin u h- kaavalta. Vihollinen oli siellä m ateriaaliltaan ja m iesvahvu u d eltaan ylivoimainen. Taisteluissa onnistuttiin saavuttamaan kuitenkin tärkeitä voittoja, jotka kohensivat mielialaa Suomessa. Kollaanjoella vihollinen pysäytettiin joulukuussa. Vaikka vastassa oli monia vihollisdivisioonia, rintam a kyettiin p itäm ään vain m u u tam an su om alaisp ataljoonan voimin sodan loppuun saakka. Myös pohjoisempana Suomussalmen, Kuhmon ja Ilomantsin tienoilla asemat pystyttiin säilyttämään ja vihollisesta saatiin jopa tärkeitä voittoja. Näin tapahtui esimerkiksi Raatteen tien mottitaistelussa. Tammikuussa 1940 N eu vostoliitto keskitti Su om en rintam alle lisäjou k- koja. Uusi hyökkäys alkoi helmikuussa 1940. Se keskittyi erityisesti Summan rintamalle. Venäläisten tykistön tulivoima oli siellä jopa seitsemänkertainen suomalaisten tykistöön verrattuna. Vihollinen saikin Länsi-Kannaksella murron, jonka seurauksena suomalaiset joutuivat vetäytymään Viipurin Talin Vuoksen tasalle. Talissa ja Vuosalmella käytiin kiivaita taisteluja sodan loppuun saakka.

20 Suomalaisten sitkeä ja sinnikäs puolustautuminen herätti huomiota m yös u lkom ailla. Sieltä saatiinkin m ateriaaliap u a ja jonkin verran vap aaehtoisia taistelijoita. Oli silti selvää, että Su om en arm eijan sotilaallinen voima oli loppumassa. Tykistöllä oli puutetta ammuksista, ja reservien puuttuminen heikensi suomalaisten joukkojen taistelukykyä. Maan johto päätti suostua neuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa. Neuvotteluid en tu loksena rau hansop im u s allekirjoitettiin Moskovassa 13. m aaliskuuta 1940. Moskovan rauhan hinta oli kova. Suomi menetti alueita Kuusamosta ja Sallasta. Myös suuri osa Karjalasta menetettiin, sillä uudeksi rajaksi saneltiin niin sanottu Pietari Suuren raja vuodelta 1721. Rauhanehdot otettiin Suomessa vastaan epäuskoisina ja järkyttyneinä. JOROISLAISET TALVISODASSA Marraskuun 30. päivänä 1939 puna-armeijan joukot ylittivät valtakunnan rajan Laatokan Karjalassa. JR 35:n sotap äiväkirjassa kerrotaan rykmentin alueelle kuuluneen kaukaista tykinjyskettä. Pian saatiin myös ilmoitus, että vihollinen oli ylittänyt rajan monin paikoin tunkeutuen esimerkiksi Käsnäselän kylään. Suomalaiset joukot aloittivat vihollisen viivytyksen suunnitelmien mukaan. IV Armeijakunnan 12. Divisioonan JR 35 oli ryhmittynyt puolustu kseen Syskyjärven ja Varp ajärven alu eelle Pitkärannan p ohjoisp u olelle Laatokan Karjalaan. Joulukuun alussa käytiin kiivaita taisteluja muun muassa Loimolan ja Kollaanjoen sekä Suojärven maastoissa. Täällä 12. Divisioona joutui ensin perääntymään ja suoritti sen jälkeen vastahyökkäyksen vihollisen kimppuun. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui. JR 35 osallistui taisteluihin osana 12. Divisioonaa. Viivytystaistelu jen p äätyttyä 12. Divisioona vastasi arm eijaku nnan p u o- lu stu ksesta Kollaalla sekä Käsnäselän Loim olan tien su u nnassa. Jou luku u n p u olenvälin tienoilla JR 35 taisteli Kollaanjoki-linjan eteläisellä sivustalla. Osa rykmentistä oli mukana taisteluissa, joita käytiin myös Kollaanjoki-linjan p ohjoisella sivu stalla. Vihollinen yritti saartaa Kollaanjoella taistelevat su om alaisjou kot u seaan otteeseen. Yritykset ku i- tenkin torjuttiin.

Joulukuun loppupuolella aloite siirtyi enemmän suomalaisille. 12. Divisioona, mukaan lukien JR 35, hyökkäsi vihollista vastaan Kollaanjoella, mutta ei saanut haluttua tulosta aikaan. Joillain lohkoilla onnistuttiin p ääsem ään Kollaanjoen itäp u olelle. Myös neu vostojou kot tekivät hyökkäyksiä hyökkäysvaunujen tukemana Kollaanjoen maastoissa saamatta kuitenkaan aikaan suurta menestystä. Muuten vuodenvaihde oli Kollaalla suhteellisen rauhallista aikaa. Kaiken kaikkiaan JR 35 kävi joulukuussa monia kiivaita taisteluja Kollaanjärven, Kollaanjoen, Joutsenlammen, Petäjäjärven ja Näätäjoenmaastoissa. Tykistökeskityksiä ammuttiin puolin ja toisin. Kiivaimmillaan vihollisen tykistötuli oli erään komppanian sotapäiväkirjan mukaan 250 kranaattia minuutissa. Tilanne oli tiukka monin paikoin. Eräänkin kerran III/ JR 35:n komentaja ilmoitti joukkonsa taistelukunnon olevan kyseenalainen. Rykmentin komentajalta tuli kuitenkin karu vastaus, joka ei antanut toivoa vaihdosta. IV Armeijakunta aloitti vastahyökkäyksen 6. tammikuuta 1940 ja pyrki saartamaan vihollisen Laatokan ja Syskyjärven väliin. 12. Divisioonan hyökkäys alueen eteläosassa pääsi alkamaan vasta 17. tammikuuta. Joukot pääsivät hyökkäyksessä Uomaan Lemetin tielle. IV Armeijakunnan suuri vastahyökkäys johti neuvostojoukkojen saartamiseen lukuisiin motteihin. 21 Tammikuun loppupuolella ja helmikuussa käytiin suuria mottitaisteluja, joissa pyrittiin tuhoamaan vihollisen joukot. Toisaalta välillä jouduttiin käymään myös raskaita puolustustaisteluja alueelle keskitetty- jä uusia vihollisjoukkoja vastaan. 12. Divisioona, mukaan luettuna JR 35, kävi edelleen puolustustaisteluja Kollaalla. Pakkanen oli pahimmillaan jopa -40 astetta. Helmikuun alkuviikkoihin jatkunutta vihollisjoukkojen aktiivista toimintaa seurasi Kollaalla rauhallinen ajanjakso, joka jatkui maaliskuun alkuun asti. Maalisku u n alu ssa havaittiin neu vostojou kkojen lisäävän hyökkäysvalmisteluja erityisesti Kollaan ja Pitkärannan suunnissa. Maaliskuun alus-