OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 2009

OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖTOIMI JULKAISU 2/21 OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 29 Hiilimonoksidipitoisuudet Oulussa v. 29 (mg/m³). Otsonipitoisuudet Oulussa v. 29 (µg/m³). Keskusta keskiarvo korkein 8 tunnin arvo korkein tuntiarvo Pyykösjärvi keskiarvo korkein 8 tunnin arvo korkein tuntiarvo tammikuu,2 1,8 2,8 42 71 74 helmikuu,2,7 2, 55 84 88 maaliskuu,1,5 2,1 67 99 12 huhtikuu,1,3,8 81 18 113 toukokuu,1,3,6 7 13 18 kesäkuu,1,1,2 57 93 99 heinäkuu,1,1,4 45 83 9 elokuu,1,3,6 42 76 86 syyskuu,1,3 1,1 43 9 97 lokakuu,1 1,2 2,3 33 63 67 marraskuu,1,4,8 29 66 69 joulukuu,1 2,3 3,2 34 81 82 Hengitettävien hiukkasten (PM1) pitoisuudet Oulussa v. 29 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 13 22 27 37 82 helmikuu 14 29 29 44 81 maaliskuu 22 5 55 14 194 huhtikuu 23 43 5 116 174 toukokuu 23 45 68 116 269 kesäkuu 18 34 34 52 96 heinäkuu 15 23 27 44 75 elokuu 17 27 29 46 99 syyskuu 14 27 28 46 12 lokakuu 17 43 52 89 111 marraskuu 12 26 33 46 83 joulukuu 15 4 56 83 136 Pyykösjärvi tammikuu 1 19 21 33 68 helmikuu 11 24 29 39 59 maaliskuu 16 53 58 94 135 huhtikuu 16 31 38 57 87 toukokuu 15 29 3 64 116 kesäkuu 1 15 15 26 44 heinäkuu 1 14 14 23 36 elokuu 11 17 18 3 47 syyskuu 1 15 2 28 36 lokakuu 12 29 36 71 119 marraskuu 9 21 23 37 47 joulukuu 11 21 25 48 95 Pienhiukkasten (PM2,5) pitoisuudet Oulussa v. 29 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 1 18 2 37 63 helmikuu 1 2 21 3 5 maaliskuu 1 16 17 21 41 huhtikuu 7 1 1 16 18 toukokuu 8 1 13 18 37 kesäkuu 7 1 11 16 2 heinäkuu 7 11 11 15 64 elokuu 8 13 13 17 31 syyskuu 7 11 12 2 28 lokakuu 7 12 12 2 43 marraskuu 7 1 15 2 29 joulukuu 9 15 2 29 43 Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v. 29 (µg/m³). Nokela keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvo korkein tuntiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo tammikuu 1,9 5 1 15 37 helmikuu 1,9 3 4 7 13 maaliskuu 1,7 3 9 16 79 huhtikuu 1,7 7 9 2 56 toukokuu 2,4 7 8 25 45 kesäkuu 1,5 5 7 17 28 heinäkuu 1,8 5 5 18 42 elokuu 1,1 3 3 13 21 syyskuu 1,5 4 4 13 42 lokakuu 1,5 4 6 13 2 marraskuu,7 3 4 4 28 joulukuu 2,2 5 1 12 52 Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Oulussa v. 29 (, S). Nokela 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 1 2 helmikuu 1 1 2 6 maaliskuu 1 1 4 6 huhtikuu 1 1 4 8 toukokuu 1 1 2 8 kesäkuu 1 1 3 14 heinäkuu 1 1 3 6 elokuu 1 1 1 6 syyskuu 1 1 2 17 lokakuu 1 1 3 1 marraskuu 1 1 2 joulukuu 1 1 1 4 Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 29 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvo korkein tuntiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo tammikuu 27 56 57 19 137 helmikuu 34 57 75 97 134 maaliskuu 32 49 5 9 14 huhtikuu 24 39 56 76 121 toukokuu 21 35 39 73 96 kesäkuu 15 27 32 47 63 heinäkuu 15 22 23 39 62 elokuu 2 32 35 59 8 syyskuu 21 32 36 65 112 lokakuu 25 48 48 81 14 marraskuu 21 3 47 6 74 joulukuu 29 59 81 11 166 Pyykösjärvi Tammikuu 18 43 44 82 96 helmikuu 18 52 52 71 96 maaliskuu 15 29 39 76 91 huhtikuu 1 19 26 48 76 toukokuu 9 19 19 4 65 kesäkuu 7 14 15 24 39 heinäkuu 8 13 13 2 25 elokuu 8 13 17 29 35 syyskuu 8 12 2 31 44 lokakuu 13 28 31 52 62 marraskuu 11 22 33 45 54 joulukuu 15 39 45 6 85

OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖTOIMI JULKAISU 2/21 OULUN ILMANLAATU Mittaustulokset 29

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 1 TIIVISTELMÄ... 2 ILMANLAADUN RAJA- JA OHJEARVOT SEKÄ OTSONIN TAVOITE- JA KYNNYSARVOT... 3 MITTAUSTOIMINTA... 5 SÄÄTIEDOT... 6 RIKKIDIOKSIDI... 8 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ... 9 TYPEN OKSIDIT... 1 TYPPIDIOKSIDI... 11 OTSONI... 13 HIILIMONOKSIDI... 13 HIUKKASET... 15 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET... 15 PIENHIUKKASET... 17 ILMANLAATUINDEKSI... 18 PÄÄSTÖT... 2 LIITTEET... 21

1 JOHDANTO Tässä raportissa on esitetty Oulun ilmanlaadun mittaustulokset sekä tiedot ilman epäpuhtauksien päästömääristä vuodelta 29. Ilmanlaadun seuranta vuonna 29 toteutettiin vuosia 27-211 koskevan Oulun ilmanlaadun seurantasopimuksen mukaisena. Tarkkailun kustannuksista ovat vastanneet Oulun kaupunki (Oulun seudun ympäristötoimi), Oulun Energia, Stora Enso Oyj, Kemira Oyj, Laanilan Voima Oy, Arizona Chemical Oy, Paroc Oy Ab, Fermion Oy, Fortum Power and Heat Oy, Lemminkäinen Oyj ja Oulun Satama. Käytännön mittaustoiminnasta ja tarkkailuraportin laadinnasta on vastannut Oulun seudun ympäristötoimi. Ajantasaista tietoa Oulun ilmanlaadusta on esillä Oulun seudun ympäristötoimen kotisivuilla (http://www.oulu.ouka.fi/ymparisto/index.asp) sekä Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämässä ilmanlaatuporttaalissa (http://www.ilmanlaatu.fi/), jossa voi seurata koko Suomen ilmanlaatutilannetta. Ympäristötoimen kotisivuilla esitetään myös kuukausittain ilman epäpuhtauksien ohje- ja raja-arvovertailut. Oulun keskustan ilmanlaatutilannetta voi seurata myös bussipysäkkien infotauluista. Lisätietoja: Oulun kaupunki Oulun seudun ympäristötoimi Heikki Orava PL 34 915 Oulun kaupunki puhelin: 44 73 6762 sähköposti: heikki.orava@ouka.fi

2 TIIVISTELMÄ Oulussa vuonna 29 mitatut typpidioksidipitoisuudet olivat samansuuruisia kuin viime vuosina. Korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli keskustassa 84 % (joulukuu) ja Pyykösjärvellä 71 % (helmikuu) ohjearvosta. Typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 23 ja Pyykösjärvellä 12 (raja-arvo 4 ). Korkein tuntiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 166 (raja-arvo sallii yli 2 pitoisuuksia 18 vuodessa). Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla typpidioksidipitoisuudet ovat lievästi laskeneet sekä keskustassa että Pyykösjärvellä. Kevätpölyaikaan Oulun keskustassa hengitettävien hiukkasten pitoisuudet jäivät tavanomaista pienemmiksi. Tällöin raja-arvotason ylityksiä kirjattiin ainoastaan kahtena vuorokautena. Raja-arvotaso ylitettiin lisäksi myös lokakuussa ja joulukuussa. Pyykösjärvellä ylityksiä kirjattiin kaksi (maaliskuu). Viime vuosina Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos on suorittanut pölypitoisuuksien kohotessa pölynsidontaa kastelemalla katuja laimealla suolaliuoksella. Vuonna 29 suolaliuoksena käytettiin kalsiumkloridia, jonka voitiin todeta sitovan pölyä tehokkaammin kuin aiemmin käytetty meltiumliuos. Häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana autojen moottoritekniikan kehittymisen myötä huomattavasti. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat alle kymmenesosa 199-luvun alun tasosta. Viime vuosina myös lyhytaikaispitoisuuksien voidaan todeta selvästi laskeneen. Vuonna 29 häkäpitoisuudet Oulun keskustassa olivat korkeimmillaan 16 % tuntiohjearvosta, 29 % kahdeksan tunnin ohjearvosta ja 23 % raja-arvosta. Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ja hajutuntien määrä olivat samaa suuruusluokkaa kuin vuosina 25 28 eli selvästi aiempia vuosia alhaisempia. Ohjearvoon verrattuna pitoisuudet olivat korkeimmillaan 1 % vuorokausiohjearvosta. Korkein tuntipitoisuus oli 14. pitoisuudet olivat korkeimmillaan 1 % ohjearvosta ja 8 % raja-arvosta. Pyykösjärvellä mitatun otsonipitoisuuden korkein tuntiarvo vuonna 29 oli 113 (tiedotuskynnys 18 ) ja korkein kahdeksan tunnin arvo 18 (tavoitearvo 12, sallii 25 ylitystä vuoden aikana). Pitoisuudet olivat samansuuruisia kuin vuosina 27 28 ja hieman alhaisempia kuin Etelä-Suomessa. Otsonilla on korkea taustapitoisuus ja selvä vuodenaikaisvaihtelu. Korkeimmillaan pitoisuudet ovat keväällä ja alkukesästä. Ilmanlaatuindeksin avulla tunneittain tarkasteltuna vuonna 29 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa erittäin huono kolme tuntia, huono 45 (,52 % ajasta), välttävä 366 (4,2 %), tyydyttävä 2316 (26,6 %) ja hyvä 5981 tuntia (68,7 %). Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono 1 tuntia (,11 % ajasta), välttävä 124 (1,4 %), tyydyttävä 9 (1,3 %) ja hyvä 773 tuntia (88,2 %). Laskentatuntien kattavuus oli keskustassa 99,44 % ja asuntoalueilla 99,74 % vuoden tunneista. Erittäin huonot ja huonot ilmanlaatutilanteet aiheutuivat korkeista hiukkaspitoisuuksista. Vuonna 29 Oulun yhteenlasketut rikkidioksidipäästöt olivat 1882 t, typpidioksidipäästöt 268 t, hiukkaspäästöt 148 t, hiilivetypäästöt 339 t ja hiilimonoksidipäästöt 4158 t. Haisevien rikkiyhdisteiden päästöt (31 t) olivat samansuuruisia kuin viime vuosina, muuten päästöt olivat viimevuosia pienemmät. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä 1 377 137 t. Päästöt olivat pienimmät sitten vuoden 1995, jolloin hiilidioksidipäästöjä alettiin kirjata ilmanlaadun vuosiraporttiin. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt vuonna 29 olivat 1 562 563 t. Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 29

3 ILMANLAADUN RAJA- JA OHJEARVOT SEKÄ OT- SONIN TAVOITE- JA KYNNYSARVOT Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/21) Asetuksella on annettu raja-arvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi sekä määräajat, joihin mennessä raja-arvot on viimeistään alitettava. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1. Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden rajoissa pysymisestä ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia käytettävissä olevin keinoin. Terveyshaittojen ehkäisemiseksi on säädetty raja-arvot alueille, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Erikseen on säädetty raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi. Raja-arvojen ylittymisen seurantaa varten Suomi on jaettu ilmanlaadun seuranta-alueisiin. Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista (48/1996) Ilmanlaadun ohjearvoilla ilmaistaan ilmansuojelutyön päämääriä ja ilmanlaadun tavoitteita ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Niitä sovelletaan mm. alueidenkäytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa ja ne tulee ottaa huomioon ympäristölupaa koskevassa lupaharkinnassa. Ohjearvojen tarkoituksena on ehkäistä ilman epäpuhtauksista aiheutuvat terveydelliset haitat ja luonnon vaurioituminen sekä vähentää viihtyisyyshaittoja. Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman ohjearvojen tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. EU:n raja-arvojen rinnalla kansallisilla ohjearvoilla on edelleen merkitystä, erityisesti haisevien rikkiyhdisteiden osalta. Ohjearvot on esitetty taulukossa 2. Valtioneuvoston asetus alailmakehän otsonista (783/23) Asetuksessa on säädetty terveys- ja kasvillisuushaittojen vähentämiseksi otsonipitoisuuksille tiedotusja varoituskynnykset, tavoitearvot vuodelle 21 sekä tavoitteet pitkälle ajalle. Otsonin kynnysarvot on esitetty taulukossa 3. Otsonia muodostuu ilmakehässä määrätyissä sääoloissa ja se on kaukokulkeutuva ilman epäpuhtaus, minkä vuoksi otsonipitoisuuksien alentamiseen on asetuksen mukaan pyrittävä erityisesti kansainvälisin ja kansallisin keinoin. Otsonipitoisuuksien seuraamiseksi Suomi on jaettu kahteen seuranta-alueeseen: pääkaupunkiseutu (HSY-alue) ja muu Suomi. Taulukko 1. Ilmanlaadun raja-arvot. Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo, (293 K, 11,3 kpa) 35 125 2 4 Sallittujen ylitysten määärä kalenterivuodessa Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 24 tuntia 24 3 1.1.25 1.1.25 Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti 18 1.1.21 kalenterivuosi - 1.1.21 Hiukkaset (PM 1 ) 24 tuntia 5 1) 1.1.25 kalenterivuosi 4 1) - 1.1.25 Lyijy (Pb) kalenterivuosi,5 1) - 15.8.21 Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 1-1.1.25 Bentseeni (C 6 H 6 ) kalenterivuosi 5-1.1.21 Kasvillisuuden ja ekosysteemin suojeleminen: Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla raja-arvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi 2-15.8.21 (1.1.- 31.3) Typen oksidit (NO x ) kalenterivuosi 3-15.8.21 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 2) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo, joka valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy.

4 Taulukko 2. Ilmanlaadun ohjearvot. Aine Ohjearvo Tilastollinen määrittely (293 K, 11,3 kpa) Hiilimonoksidi (CO) 2 mg/m 3 tuntiarvo 8 mg/m 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) 15 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 7 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 25 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 8 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) 12 5 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) 7 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 1 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Tavoitearvo rikkilaskeumalle Ilman epäpuhtauksista järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi Suomen metsätalousalueilla keskimäärin on pitkän ajan tavoitteena, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. Taulukko 3. Otsonin kynnysarvot. Peruste Kynnysarvo (293 K, 11,3 kpa) Väestölle tiedottaminen 18 tuntiarvo Väestön varoittaminen 24 tuntiarvo Tilastollinen määrittely Tavoitearvot vuodelle 21 Terveyden suojeleminen 12 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka., sallitaan 25 ylitystä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 18 h viiden vuoden keskiarvo Pitkän ajanjakson tavoitteet Terveyden suojeleminen 12 µg/m3 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka./ vuosi Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 6 h AOT4-otsonialtistusindeksi lasketaan 8 ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 8 erotuksen kumulatiivisena summana. Summa kertyy vuosittain 1.5. 31.7. välisenä aikana, ja sitä laskettaessa huomioidaan klo 1.-22. (kesäaikaa) mitatut tuntipitoisuudet.

5 MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen jatkuvatoiminen mittausverkosto käsitti vuonna 29 keskusyksikön, sääaseman ja kolme mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaupungin keskustassa mitattiin typpidioksidi- (NO 2 ), typpimonoksidi- (NO), hiilimonoksidi- (CO) ja hiukkaspitoisuuksia (PM 1 sekä PM 2,5 ). Nokelassa mitattiin rikkidioksidia (SO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat ilman epäpuhtaudet olivat typpidioksidi, typpimonoksidi, hiukkaset (PM 1 ) ja otsoni (O 3 ), jonka mittaus aloitettiin vuoden 27 alusta. Säätietoja (tuulen nopeus ja suunta, lämpötila, sadeaika) mitattiin Kauppatorin rannassa ympäristötoimen katolla sijaitsevalla sääasemalla. Sääasema ja Nokelan asema (SO 2 + TRS) ovat sijainneet nykyisillä paikoilla vuodesta 1979 lähtien. Marraskuussa 28 Nokelan asemaa jouduttiin siirtämään pari metriä pois valmistuvan kevyenliikenteen väylän tieltä. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988, typen oksideja ja hengitettäviä hiukkasia (PM 1 ) vuodesta 1991 sekä pienhiukkasia (PM 2,5 ) vuodesta 22 lähtien. Keskustan mittauspistettä siirrettiin hieman joulukuussa 1997. Pyykösjärvellä mittaukset alkoivat vuonna 1991. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus vertailujaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 29 tulosten saatavuus analysaattoreiden osalta kuukausittain tarkasteltuna oli alimmillaan 82 % (Pyykösjärvi NO x syyskuu). Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi on hoidettu vuoden 25 alusta alkaen Enview2 ohjelmistokokonaisuudella. Mittausasema- ja laitetiedot sekä tulosten laadunvarmistus on esitetty tarkemmin liitteissä 4 ja 5. Kuva 1. Oulun ilmanlaadun mittausverkosto vuonna 29

6 SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila Taulukossa 4 sekä kuvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla vuonna 29 ja vuosina 1979-28 sekä Oulunsalon lentoasemalla vertailujaksolla 1971-2. Vuoden 29 keskilämpötilaksi mitattiin kauppatorilla 3,5 o C. Vuosien 1979-28 keskiarvo kauppatorilla on 3, o C ja Oulunsalon lentoaseman vertailujakson 1971-2 keskiarvo 2,4 o C. Vuonna 29 kauppatorilla tammi, touko-, elo-, syys- ja marraskuu olivat hieman pitkänajankeskiarvoa lämpimämpiä. Keskimääräistä kylmempää oli lokakuussa. Taulukko 4. Kuukauden keskilämpötilat v. 29 ja vv. 1979-28 Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla. Kuukausi Kauppatori 29 Kauppatori 1979-28 tammikuu -7,2-9,1-9,7 helmikuu -8,4-8,8-9,5 maaliskuu -4,3-4,2-4,7 huhtikuu,9 1,7,8 toukokuu 9,5 7,7 7,5 kesäkuu 13,4 13,8 13,6 heinäkuu 16,1 16,9 16,2 elokuu 15,9 14,6 13,7 syyskuu 11,6 9,2 8,4 lokakuu 1,1 3,5 2,7 marraskuu 1,1-2,7-3,2 joulukuu -7,9-6,6-7,5 keskiarvo 3,5 3, 2,4 Lentoasema 1971 2 2 o C 15 1 5-5 Kauppatori 29 Lentoasema 1971-2 Kauppatori 1979-28 -1-15 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilat ( o C) Oulun kauppatorilla v. 29 ja vv. 1979-28 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla.

7 Tuuli Kuvassa 3 on esitetty keskimääräiset tuulensuunnat ja tuulen nopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain Oulun kauppatorilla vuonna 29. Yleisimpiä olivat kaakkois- ja länsituulet. Kuvassa 4 on esitetty tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991-29. Kuvasta voidaan todeta länsi- ja luoteistuulien (merituuli) olevan vallitsevia kesäaikaan. o /36 o 27 o 9 o 18 o Kuva 3. Tuulensuuntien osuudet ja tuulennopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain Oulussa vuonna 29. 35 % 3 % 25 % 2 % % tyyni N NE E SE S SW W NW 15 % 1 % 5 % % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991 29 Oulun kauppatorilla.

8 RIKKIDIOKSIDI 1 Liitteessä 1 on esitetty Nokelassa vuonna 29 mitatut rikkidioksidin (SO 2 ) tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain. 8 6 4 Ohjearvo 25 Nokela Pyykösjärvi Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna 2 Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain välillä 4-25 (2-1 % ohjearvosta). Kuvassa 5 on esitetty tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-29. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 3-7 (4-9 % ohjearvosta). Kuvassa 6 on esitetty vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 1991-29. Vuosikeskiarvo Nokelassa oli 1,7. Kuvassa 7 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys vuosina 1979-29. 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuva 5. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-29. 5 4 3 ohjearvo 8 Nokela Pyykösjärvi 2 Pitoisuudet raja-arvoihin verrattuna Korkein rikkidioksidin tuntikeskiarvo Nokelassa vuonna 29 oli 79 ja 25. korkein 28. Rikkidioksidin tuntiraja-arvo on 35. Rajaarvo ylittyy, jos yli 35 tuntipitoisuuksia mitataan vähintään 25 kpl kalenterivuoden aikana. Korkein vuorokausikeskiarvo oli 1 ja 4. korkein 9 (raja-arvo 125 µg/m3, sallittujen ylitysten määrä kalenterivuoden aikana on 3). Yhteenveto rikkidioksidipitoisuuksista Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 29 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 1 % ohjearvosta ja 8 % raja-arvosta. 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuva 6. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991 29. µg/m³ 4 3 2 1 Mustasuo Nokela Simssi Pyykösjärvi Välivainio Pateniemi 79 84 89 94 99 4 9 Kuva 7. Rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-29.

9 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ (TRS) Nokelassa vuonna 29 mitattujen haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausiohjearvoon verrannolliset tunnusluvut sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain on esitetty liitteessä 1. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Ohjearvoon verrannolliset kuukauden toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat kuukausittain Nokelassa välillä - 1 ( - 1 % ohjearvosta). Kuvassa 8 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 198 29 Nokelassa. Nykyisen ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia voidaan havaita ennen Nuottasaaren sellutehtaan saneerausta syksyllä 1988. Saneerauksen jälkeen pitoisuudet laskivat noin puoleen aiemmasta. Pitoisuudet laskivat edelleen syksyllä 24 Stora Enso Oyj:n hajukaasupäästöjen vähentämiseen kohdistuneiden investointien myötä. vaihtelevat vuodenajan mukaan. Nokelassa hajuhaittaa on esiintynyt keskimäärin eniten alkukesällä, koska lännenpuoleiset merituulet ovat tällöin vallitsevia ja tuovat hajut kaupunkiin (ks. kuva 4). Kuvassa 9 on tarkasteltu hajuhaitan esiintymistiheyttä hajutuntien (tuntikeskiarvo vähintään 3 ) lukumäärän avulla. Vuodesta 25 alkaen hajutunteja on ollut vuosien 1991-24 keskiarvoon verrattuna selvästi vähemmän. Kuvassa 1 on tarkasteltu pitoisuuksien vaihtelua eri vuodenaikoina 99 %:n tuntiarvojen avulla. 8 6 4 2 kpl 29 keskiarvo 25-28 keskiarvo 1991-24 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 9. Hajutuntien (tunti ka>3 ) lukumäärä kuukausittain vuonna 29 sekä vuosien 25-28 ja 1991-24 keskiarvo Nokelassa. Vuonna 29 Stora Enso Oyj:n osuus haisevien rikkiyhdisteiden päästöistä Oulussa oli 31 %, Arizona Chemical Oy:n 45 % ja Paroc Oy:n 24 %. 25 2 15 1 29 keskiarvo 25-28 keskiarvo 1991-24 2 15 1 5 8 85 9 95 5 9 Kuva 8. TRS-yhdisteiden vuorokausiarvojen kehitys Nokelassa vuosina 198-29. Hajuhaitan esiintyminen Ohjearvo astui voimaan 1.9.1996 Vallitsevista paikallisista säätekijöistä (pääasiassa tuulensuunta ja -nopeus) johtuen haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ja hajuhaitan esiintymistiheys 5 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 1. TRS:n vuodenaikaisvaihtelu vuonna 29 sekä vuosien 25-28 ja 1991 24 keskiarvo Nokelassa (99 %:n tuntiarvoja). Hajutuntien kokonaismäärä vuonna 29 oli samalla tasolla kuin vuosina 25 28 eli selvästi pienempi kuin ennen vuotta 25. Samoin pitoisuudet pysyivät alhaisina viime vuosien tapaan. Kuvassa 11 on esitetty TRS:n lyhytaikaispitoisuuksien (99 %:n tuntiarvo ja kuukauden korkein tuntiarvo) sekä hajutuntien määrän kehitys kuukausittain vuosina 199-29 Nokelassa.

1 14 12 99%:n arvot max tunti hajutunnit kpl 6 5 1 4 8 3 6 4 2 2 1 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuva 11. TRS-yhdisteiden tuntiarvojen kehitys kuukausittain sekä hajutuntien määrä (kpl, tunti ka > 3 ) vuosittain vuosina 198-29 Nokelassa. Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Vuonna 29 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ja hajutuntien määrä olivat samaa suuruusluokkaa kuin vuosina 25 28 eli selvästi aiempia vuosia alhaisempia. Ohjearvoon verrattuna pitoisuudet olivat korkeimmillaan 1 % vuorokausiohjearvosta. Korkein tuntipitoisuus oli 14. TYPEN OKSIDIT Ulkoilmassa esiintyy typen oksideja useina eri yhdisteinä, joista taajamien ilmanlaadun kannalta tärkeimmät ovat typpidioksidi (NO 2 ) ja typpimonoksidi (NO). Näistä käytetään yhteisnimitystä typenoksidit (NO x ). Terveysvaikutusten kannalta typpidioksidi on selvästi typpimonoksidia merkittävämpi. Suoria kasvillisuusvaurioita aiheuttavat sekä typpidioksidi että typpimonoksidi. Merkittävimmät typenoksidien päästölähteet Oulussa ovat energiantuotanto ja liikenne. Liikenteen osuus kokonaispäästöistä on alle puolet. Maanpintatasolla typenoksidipitoisuuksia aiheuttavat kuitenkin lähes pelkästään liikenteen päästöt, jotka purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka ulkoilmassa nopeasti hapettuu otsonin (O 3 ) kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi. Vilkkaassa liikenneympäristössä NO-päästöjen määrä on suuri ja otsoni kuluu hapetusreaktiossa loppuun rajoittaen näin syntyvän NO 2 :n määrää. Vaikka liikenteen kokonaistypenoksidipäästöt ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä voimakkaasti laskeneet NO:ta riittää yhä NO 2 :n muodostamiseen, eikä NO 2 -pitoisuuksien ole voitu todeta laskeneen kokonaistypenoksidipäästöjen laskun mukana. Kuvassa 12 on esitetty typpimonoksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien vuorokausijakauma keskustassa ja Pyykösjärvellä vuonna 29. Keskustassa vilkkaassa liikenneympäristössä typpimonoksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin Pyykösjärvellä. Pyykösjärvellä pitoisuuksia aiheuttavat pääasiassa etäämpää kulkeutuvat liikenteen päästöt. Pitoisuudet ovat siellä pienempiä ja typpidioksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin keskustassa.

11 5 4 3 Pyykösjärvi NO Pyykösjärvi NO2 Keskusta NO Keskusta NO2 2 15 ohjearvo vaihteluväli 1998-28 Keskusta 29 keskiarvo 1998-28 2 1 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 kellonaika Kuva 12. Typen oksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä v. 29. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 13. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28 keskustassa. TYPPIDIOKSIDI 2 Liitteessä 1 on esitetty typpidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 29. Keskustan mittausaseman sijainti muuttui hieman vuoden 1998 alusta alkaen. Typpidioksidipitoisuuksien kehitystä esittävissä kuvissa em. ajankohdan jälkeisissä tuloksissa on käytetty eri esitystyyliä. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Kuvissa 13 ja 14 on esitetty typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-28. Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 39-11 (26-73 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 2-82 (13-55 % ohjearvosta). Kuvissa 15 ja 16 on esitetty typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-28. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 22-59 (31-84 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 12-52 (17-74 % ohjearvosta). 15 1 5 vaihteluväli 1998-28 Pyykösjärvi 29 keskiarvo 1998-28 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 14. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28 Pyykösjärvellä. 15 7 35 ohjearvo vaihteluväli 1998-28 Keskusta 29 keskiarvo 1998-28 ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 15. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28 keskustassa.

12 15 7 35 vaihteluväli 1998-28 Pyykösjärvi 29 keskiarvo 1998-28 ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 16. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28 Pyykösjärvellä. vuodesta 1991 lähtien yli 2 pitoisuuksia on mitattu keskustassa vuonna 1992 (7 kpl), 1994 (1 kpl), 1995 (2 kpl), 1996 (6 kpl), 1998 (3 kpl) ja vuonna 21 (1 kpl). Pyykösjärvellä ei ole mitattu yli 2 ylittäviä pitoisuuksia. Kuvassa 18 on esitetty typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 29 keskustassa. Raja-arvo typpidioksidin vuosikeskiarvolle on 4 (1.1.21 alkaen). Vuonna 29 typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 23 ja Pyykösjärvellä 12. 2 raja-arvo Typpidioksidipitoisuuksien kehitys Oulussa Kuvassa 17 on esitetty typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys. Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla typpidioksidipitoisuuksien voidaan havaita lievästi laskeneen. Keskustan mittaustuloksista voidaan havaita mittauspisteen siirron vaikutus vuoden 1998 alusta alkaen. Pitoisuudet uudessa mittauspaikassa ovat olleet jonkin verran pienempiä kuin vanhassa lähellä vilkasta risteystä sijainneessa mittauspisteessä. 6 4 2 µg/m³ 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuva 17. Typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1991-29. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Pyykösj. kk ka Pyykösj. v. ka Keskusta kk ka -91-97 Keskusta v. ka 15 1 5 1.1 3.1 28.2 29.3 27.4 26.5 24.6 23.7 21.8 19.9 18.1 16.11 15.12 Kuva 18. Typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 29 Oulun keskustassa. Yhteenveto typpidioksidipitoisuuksista Vuonna 29 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli keskustassa 84 % vuorokausiohjearvosta (joulukuu). Pyykösjärvellä korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 71 % vuorokausiohjearvosta (helmikuu). Typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 23 ja Pyykösjärvellä 12. Korkein tuntiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 166 (raja-arvo sallii yli 2 pitoisuuksia 18 kpl vuodessa). Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla typpidioksidipitoisuuksien voidaan havaita lievästi laskeneen sekä keskustassa että Pyykösjärvellä. Typpidioksidin raja-arvo (tuntikeskiarvo 2 ) sallii ylityksiä 18 tuntia vuodessa (1.1.21 alkaen). Vuonna 29 ei Oulussa mitattu yli 2 pitoisuuksia. Korkein tuntikeskiarvo oli 166 ja se mitattiin keskustassa joulukuussa. Aiempina vuosina

13 OTSONI (O 3 ) Otsonipitoisuuden mittaus käynnistyi Pyykösjärven mittauspisteessä vuoden 27 alusta. Otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu auringonvalon vaikutuksesta hapen, typen oksidien ja hiilivetyjen välisissä reaktioissa. Otsonia myös kaukokulkeutuu Suomeen Keski- ja Etelä-Euroopasta, missä olosuhteet sen muodostumiselle ovat otollisemmat. Otsonin taustapitoisuus on luonnostaan suuri ja sitä esiintyy ilmassa vaikka auringonvaloa ei olisi tarjolla. Maanpintatasolla otsoni on haitallista kasveille ja ihmisen terveydelle. Yläilmakehässä otsonia on selvästi enemmän kuin alailmakehässä ja sen muodostumismekanismi on erilainen. Yläilmakehän otsoni puolestaan suojaa elämää estämällä vaarallisen UV-säteilyn pääsyn maanpinnalle. Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsoni reagoi nopeasti muiden ilmansaasteiden kanssa. Otsonin reagoidessa liikenteen typpimonoksidipäästöjen kanssa syntyy terveydelle haitallista typpidioksidia. Kun typpidioksidia syntyy, niin otsonia poistuu ilmasta. Kuvassa 19 on esitetty esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta. 1 8 6 4 2 Otsoni Typpidioksidi 18.2. 19.2. 2.2. Kuva 19. Esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta (Pyykösjärvi, helmikuu). Pitoisuudet kynnys- ja tavoitearvoihin verrattuna Vuonna 29 otsonin korkein tuntiarvo Pyykösjärvellä oli 113 (huhtikuu). Korkein kahdeksan tunnin keskiarvo oli 18 (huhtikuu). Tavoitearvo vuodelle 21 vuorokauden korkeimmalle kahdeksan tunnin keskiarvolle on 12. Tavoitearvo sallii ylityksiä 25 päivänä kalenterivuodessa. Pitkän ajan tavoitearvo otsonille on kahdeksan tunnin keskiarvo 12 ilman ylityksiä. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu tavoitearvo vuodelle 21 (18 h) ja pitkän ajan tavoitearvo (6 h) alitettiin selvästi (2422 h). Mitatut pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Etelä-Suomen kaupungeissa mitatut. Liitteessä 2 on esitetty otsonin tunnusluvut vuonna 29 ja kuvassa 2 vuosina 27 29 Pyykösjärvellä. 16 14 12 1 8 6 4 2 tammi touko syys Kuva 2. Otsonin kuukausikeskiarvot, korkeimmat 8 tunnin arvot sekä korkeimmat tuntiarvot Pyykösjärvellä vuosina 27-29. HIILIMONOKSIDI tammi touko Liikenteen häkä eli hiilimonoksidipäästöt (CO) ovat moottoritekniikan kehittymisen myötä laskeneet huomattavasti. Tämä näkyy pitoisuuksien selvänä laskuna. Liitteessä 2 on esitetty keskustan mittauspisteen häkäpitoisuudet kuukausittain vuonna 29. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (kuukauden korkein tuntiarvo) vuonna 29 vaihtelivat keskustassa kuukausittain välillä,2 3,2 mg/m 3 (1-16 % ohjearvosta). Kuvassa 21 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998 28. Korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot vaihtelivat keskustassa vuonna 29 välillä,1 2,3 mg/m 3 (1-29 % ohjearvosta). Kuvassa 22 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin keskiar- syys kuukausikeskiarvo maks 8 tuntia maks tunti 27 28 29 tammi touko syys

14 vot keskustassa vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28. 2, 16, 12, 8, mg/m 3 ohjearvo vaihteluväli 98-8 29 ka 4-8 mg/m 3,25,2,15,1,5 arki lauantai sunnuntai 4,, tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 21. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28. 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, mg/m 3 ohjearvo vaihteluväli 98-8 ka 98-8 29, tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 22. Hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin arvot kuukausittain vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28., 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 Kuva 23. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu vuonna 29. Häkäpitoisuuksien kehitys Kuvassa 24 on esitetty hiilimonoksidin vuosikeskiarvon sekä kuukauden korkeimpien tuntiarvojen ja kahdeksan tunnin keskiarvojen kehitys keskustan mittauspisteessä vuosina 1988 29. Kuvasta voidaan todeta häkäpitoisuuksien voimakas lasku. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Hiilimonoksidin raja-arvo on 1 mg/m 3. Arvoon verrataan kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, eikä raja-arvolle sallita yhtään ylitystä. Vuonna 29 korkein raja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 2,3 mg/m 3. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu Hiilimonoksidin vuorokausijakaumassa voidaan havaita selvä ero arkipäivien ja viikonlopun välillä. Arkisin häkäpitoisuudet alkavat keskustassa nousta kello 6 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin klo 15-17. Viikonloppuisin pitoisuudet ovat korkeimmillaan illalla. Kuvassa 23 on esitetty hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu keskustassa vuonna 29. Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana autojen moottoritekniikan kehittymisen myötä huomattavasti. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat alle kymmenesosa 199-luvun alun tasosta. Viime vuosina myös lyhytaikaispitoisuuksien voidaan todeta selvästi laskeneen. Vuonna 29 häkäpitoisuudet Oulun keskustassa olivat korkeimmillaan 16 % tuntiohjearvosta, 29 % kahdeksan tunnin ohjearvosta ja 23 % raja-arvosta.

15 mg/m 3 (max h ja max 8 h) mg/m 3 ( vuosikeskiarvo) 25 2 tuntiohjearvo max h 88-97 max 8 h 88-97 max h max 8 h vuosikeskiarvo 2,5 2, 15 1,5 1 8 h:n ohjearvo 1, 5,5 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuva 24. Hiilimonoksidin korkeimpien tuntiarvojen, korkeimpien kahdeksan tunnin arvojen sekä vuosikeskiarvon kehitys Oulun keskustassa vuosina 1991 29., HIUKKASET Kaupunkialueilla huomattavin vaikutus ilman hiukkasmääriin on liikenteellä. Suuri osa hiukkasista on peräisin liikenteen maasta nostattamasta katupölystä. Pöly sisältää lisäksi autojen pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden päästöistä sekä puun pienpoltosta peräisin olevia hiukkasia. Ongelmallisin aika hiukkasten suhteen on kevät, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen alta ja kadut alkavat kuivua. Keväistä pölyongelmaa pahentavat entisestään kuivat sääjaksot. Sade sen sijaan puhdistaa ilmaa tehokkaasti hiukkasista. Suurin osa pölyn massasta on suuria hiukkasia, jotka eivät terveyden kannalta ole kovin haitallisia (pääosa katupölystä). Haitallisia ovat sen sijaan pienet hiukkaset, koska ne pääsevät tunkeutumaan syvemmälle hengitysteissä, pienimmät (alle 2,5 µm) keuhkorakkuloihin asti (mm. pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden prosesseista ja puun pienpoltosta peräisin olevat). Maailman terveysjärjestö WHO on todennut arvioinnissaan ilmansaasteiden terveysvaikutuksista vakavimpien haittojen liittyvän leijuvaan pölyyn ja todennäköisimmin sen hienojakoisiin hiukkasiin. Ilmassa leijailevan pölyn kokonaismäärää kutsutaan kokonaisleijumaksi (TSP), leijuman alle 1 µm:n hiukkasia hengitettäviksi hiukkasiksi (PM 1 ) ja alle 2,5 µm:n hiukkasia pienhiukkasiksi (PM 2,5 ). Oulussa on mitattu hengitettäviä hiukkasia keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuodesta 1991 alkaen. Vuoden 22 alussa keskustan mittauspisteessä alkoi pienhiukkasten mittaus. Liitteessä 2 on esitetty hengitettävien hiukkasten sekä pienhiukkasten pitoisuudet kuukausittain vuonna 29. HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 29 vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 22-5 (31-71 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä 14-53 (2-76 % ). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin kevätpölyaikaan. Kuvissa 25 ja 26 on esitetty hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-29.

16 µg/m³ 14 15 vaihteluväli 98-8 keskiarvo 98-8 29 6 keskusta kk ka -91-97 keskusta v. ka Pyykösjärvi kk ka Pyykösjärvi v. ka 7 ohjearvo 4 35 2 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 25. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-28 keskustassa. 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuva 27. PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys vuosina 1991-29 keskustassa ja Pyykösjärvellä. 14 15 vaihteluväli 98-8 keskiarvo 98-8 29 µg/m³ 175 14 Keskusta -91-97 Pyykösjärvi Keskusta 15 7 ohjearvo 7 ohjearvo 35 35 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 26. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 29 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998 28 Pyykösjärvellä. 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuva 28. PM 1 :n ohjearvoon verrannollisten vuorokausiarvojen kehitys. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kehitys Oulussa Kuvassa 27 on esitetty PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvot ja kuvassa 28 ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot vuosina 1991-29 keskustassa ja Pyykösjärvellä. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Raja-arvo hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvolle on 5. Raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana. Vuonna 29 keskustassa mitattiin yli 5 vuorokausiarvoja 4 (maalis-, touko-, loka- ja joulukuu). Pyykösjärvellä yli 5 vuorokausipitoisuuksia mitattiin kaksi maaliskuussa. Kuvassa 29 on esitetty PM 1 -hiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustassa ja kuvassa 3 Pyykösjärvellä vuonna 29. Taulukossa 5 on esitetty hengitettävien hiukkasten raja-arvon numeroarvojen ylitysten lukumäärät vuosina 21 29.

17 1 75 5 25 Raja-arvo Raja-arvotaso ylitettiin lisäksi myös lokakuussa ja joulukuussa. Pyykösjärvellä ylityksiä kirjattiin yhteensä 2 (maaliskuu). Viime vuosina Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos on suorittanut pölypitoisuuksien kohotessa pölynsidontaa kastelemalla katuja laimealla suolaliuoksella. Vuonna 29 suolaliuoksena käytettiin kalsiumkloridia, jonka voitiin todeta sitovan pölyä tehokkaammin kuin aiemmin käytetty meltiumliuos. Kuva 29. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 29. 1 75 5 25 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Raja-arvo 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 3. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot Pyykösjärvellä vuonna 29. Taulukko 5. PM 1 -hiukkasten raja-arvon numeroarvon ylitysten määrä (kpl) vuosina 21 29. Vuosi Keskusta Pyykösjärvi 21 1 1 22 21 2 23 1 24 29 4 25 9 2 26 1 3 27 11 3 28 13 2 29 4 2 Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista PIENHIUKKASET (PM 2,5 ) Kaupunki-ilman pienhiukkasista noin puolet on peräisin kaukokulkeumasta ja muu osa pääosin liikenteen pakokaasuista ja puun pienpoltosta sekä vähäisessä määrin katujen ym. pinnoilta irronneesta mineraaliaineksesta. Pienhiukkasten mittaus käynnistyi keskustan mittauspisteessä vuonna 22. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 28/5/EY ilmanlaadusta ja sen parantamisesta tuli voimaan 11.6.28. Direktiivissä säädetään muun muassa tavoite- ja raja-arvot pienhiukkasten vuosikeskiarvolle sekä pienhiukkasaltistumista koskeva kansallinen vähennystavoite (raja-arvo 25, saavutettava 215 mennessä ja tavoitearvo 2, saavutettava 22 mennessä). Direktiivi tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 11.6.21 mennessä. Vuonna 29 pienhiukkasten vuosikeskiarvo Oulun keskustassa oli 8,1. Pitoisuus on alhainen ehdotettuun raja-arvoon verrattuna. Kuvassa 31 on esitetty pienhiukkasten vuosipitoisuudet keskustassa vuosina 22-29. Maailman terveysjärjestö WHO on antanut pienhiukkaspitoisuudelle vuosiohjearvon 1 ja vuorokausipitoisuudelle ohjearvon 25 (WHO 26). Vuonna 29 korkein vuorokausipitoisuus oli 21 (18.2.). Kuvassa 32 on esitetty pienhiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustan mittauspisteessä vuonna 29. Vuonna 29 kevätpölyaikaan Oulun keskustassa hengitettävien hiukkasten pitoisuudet jäivät tavanomaista pienemmiksi. Raja-arvotason ylityksiä kirjattiin tällöin ainoastaan kahtena vuorokautena.

18 25, 2, 15, 1, 5,, 8,1 8,3 8, 9,4 9,3 Kuva 31. PM 2,5 -hiukkasten vuosikeskiarvot keskustassa vuosina 22-29. 3 2 1 raja-arvo Kuva 32. PM 2,5 :n vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 29. 8,4 7,7 8,1 22 23 24 25 26 27 28 29 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. ILMANLAATUINDEKSI Ilmanlaatuindeksi on tarkoitettu ajantasaiseen ilmanlaadusta tiedottamiseen. Indeksin avulla yksinkertaistetaan eri ilmansaasteiden pitoisuudet lyhyeksi sanalliseksi arvioksi. Ilmanlaatu jaotellaan viiteen luokkaan: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Ilmanlaatuindeksi lasketaan tunneittain ja se kuvaa ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Oulun keskusta-alueen ilmanlaatua kuvaava indeksi lasketaan keskustan mittausaseman tuloksista. Pyykösjärven mittaustulokset määrittävät asuntoalueiden indeksin. Indeksissä on Oulussa mukana typpidioksidi, hengitettävät hiukkaset ja häkä (keskusta). Epäpuhtauksille määritetään tunneittain ns. alaindeksi vertaamalla epäpuhtauspitoisuutta kyseisen komponentin ohje- ja raja-arvoon. Lopulliseksi indeksiksi valitaan aina korkein alaindeksi. Taulukossa 6 on esitetty indeksin määrittely. Ilmanlaatuindeksi on kehitetty pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) ympäristötoimistossa ja se on nykyisin yleisesti käytössä kaupunkien ilmanlaatutiedotuksessa. Ilmanlaatuindeksiä uudistettiin vuoden 27 alusta lainsäädäntömuutosten ja uusimman terveysvaikutustiedon pohjalta. Edellinen uudistus oli vuonna 22. Uudistuksen myötä ilmanlaatu on useammin tyydyttävä, välttävä tai huono ja aikaisempaa harvemmin hyvä. Taulukko 6. Ilmanlaatuindeksin määrittely Indeksi Ilmanlaatu Terveyshaitat Muut haitat - 5 HYVÄ ei todettuja lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76-1 VÄLTTÄVÄ epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 11-15 HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

19 Vuoden 29 ilmanlaatu indeksillä kuvattuna Luokittelemalla ilmanlaatu vuorokauden huonoimman tunti-indeksin mukaan oli ilmanlaatu Oulun keskustassa erittäin huono yhtenä päivänä, huono 23 päivänä, välttävä 83 päivänä, tyydyttävä 182 päivänä ja hyvä 76 päivänä. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono kuutena, välttävä 35 päivänä, tyydyttävä 129 päivänä ja hyvä 195 päivänä. Tunneittain tarkasteltuna vuonna 29 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa erittäin huono kolme tuntia, huono 45 (,52 % ajasta), välttävä 366 (4,2 %), tyydyttävä 2316 (26,6 %) ja hyvä 5981 tuntia (68,7 %). Laskentatunteja oli yhteensä 99,44 % vuoden tunneista. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono 1 tuntia (,11 % ajasta), välttävä 124 (1,4 %), tyydyttävä 9 (1,3 %) ja hyvä 773 tuntia (88,2 %). Laskentatuntien kattavuus oli 99,74 % vuoden tunneista. Kuvissa 33 ja 34 on esitetty ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain vuonna 29 Oulun keskustassa ja asuntoalueilla (tuntitarkastelu). Erittäin huonot ja huonot ilmanlaatutilanteet aiheutuivat korkeista hiukkaspitoisuuksista. Taulukossa 7 on esitetty ilmanlaadun jakautuminen ilmanlaatuluokkiin tunneittain vuosina 27 29. 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou Kuva 33. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain Oulun keskustassa vuonna 29 (tuntitarkastelu). 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä % tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou Kuva 34. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain asuntoalueilla vuonna 29 (tuntitarkastelu). Taulukko 7. Ilmanlaadun jakautuminen ilmanlaatuluokkiin tunneittain vuosina 27 29. hyvä tyydyttävä välttävä huono erittäin huono keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. 27 5546 7663 2595 953 498 11 58 18 18 3 28 6189 792 294 743 43 1 66 11 1 29 5981 773 2316 9 366 124 45 1 3

2 PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuormittavat paikallinen teollisuus, energiantuotanto ja liikenne sekä muualta kulkeutuva kuormitus. Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset sekä rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset, häkä ja hiilivedyt. Lisäksi teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöissä vapautuu hiilidioksidia, mikä on merkittävin kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt ovat erityisesti rikkidioksidin osalta laskeneet viime vuosiin asti rikinpoistolaitosten käytön, polttoaine- ja polttoteknisten muutosten sekä teollisuuden prosessimuutosten ansiosta. Liikenteen päästöt ovat laskeneet katalysaattoreiden ja puhtaammin palavien polttoaineiden käyttöönoton ansiosta. Yhteenlasketut ilman epäpuhtauspäästöt ovat viime vuosina vaihdelleet suhteellisen vähän. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Haisevien rikkiyhdisteiden, rikkidioksidin, typpidioksidin ja hiukkasten kokonaispäästöjen kehitys ja vuoden 29 päästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken on esitetty kuvassa 35. Tarkat tiedot ilmanepäpuhtauspäästöistä Oulussa vuonna 29 on esitetty liitteessä 3. Hiilimonoksidipäästöistä (yht. 4158 t) liikenteen osuus oli 62 % (2583 t) ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan osuus 37 %. Liikenteen hiilivetypäästöt olivat 281 t ja laitosten yhteensä 58 t. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt Oulussa vuonna 29 olivat yhteensä 1 377 137 t. Päästöt olivat pienimmät sitten vuoden 1995, jolloin hiilidioksidipäästöjä alettiin kirjata ilmanlaadun vuosiraporttiin. Oulun Energian voimalaitosten osuus päästöistä oli 46 %, Stora Enso Oyj:n 19 %, Laanilan Voima Oy:n 19 % ja liikenteen 15 %. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 562 563 t. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 7 6 5 4 3 2 1 7 6 5 4 3 2 1 25 2 15 1 5 t/v TRS v. 29 yht. 31 t ARIZONA CHEMICAL 45 % PAROC OY AB 24 % STORA ENSO OYJ 31 % 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 t/v SO2 v. 29 yht. 1882 t OULUN ENERGIA 43 % ARIZONA CHEMICAL OY 19 % STORAENSO OYJ 17 % LAANILAN VOIMA OY 13 % MUUT PISTELÄHTEET 8 % 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 t/v NO 2 v. 29 yht. 268 t STORA ENSO OYJ 35 % OULUN ENERGIA 25 % LAANILAN VOIMA OY 9 % OULUN SATAMA 4 % MUUT PISTELÄHTEET 2 % LIIKENNE 25 % 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 t/v Hiukkaset v. 29 yht. 148 t STORA ENSO OYJ 3 % OULUN ENERGIA 18 % PAROC OY 11 % LAANILAN VOIMA OY 8 % MUUT PISTELÄHTEET 7 % LIIKENNE 26 % 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 35. TRS-, SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen kehitys Oulussa vuosina 1987 29 sekä päästöjen jakautuminen päästölähteiden kesken vuonna 29.

LIITE 1 21 Rikkidioksidipitoisuudet (SO 2 ) Oulussa v. 29 (µg/m³). Nokela keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvkausiarvtiarvo korkein vuoro- 99 %:n tun- korkein tuntiarvo tammikuu 1,9 5 1 15 37 helmikuu 1,9 3 4 7 13 maaliskuu 1,7 3 9 16 79 huhtikuu 1,7 7 9 2 56 toukokuu 2,4 7 8 25 45 kesäkuu 1,5 5 7 17 28 heinäkuu 1,8 5 5 18 42 elokuu 1,1 3 3 13 21 syyskuu 1,5 4 4 13 42 lokakuu 1,5 4 6 13 2 marraskuu,7 3 4 4 28 joulukuu 2,2 5 1 12 52 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet Oulussa v. 29 (, S). Nokela 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 1 2 helmikuu 1 1 2 6 maaliskuu 1 1 4 6 huhtikuu 1 1 4 8 toukokuu 1 1 2 8 kesäkuu 1 1 3 14 heinäkuu 1 1 3 6 elokuu 1 1 1 6 syyskuu 1 1 2 17 lokakuu 1 1 3 1 marraskuu 1 1 2 joulukuu 1 1 1 4 Typpidioksidipitoisuudet (NO 2 ) Oulussa v. 29 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo tammikuu 27 56 57 19 137 helmikuu 34 57 75 97 134 maaliskuu 32 49 5 9 14 huhtikuu 24 39 56 76 121 toukokuu 21 35 39 73 96 kesäkuu 15 27 32 47 63 heinäkuu 15 22 23 39 62 elokuu 2 32 35 59 8 syyskuu 21 32 36 65 112 lokakuu 25 48 48 81 14 marraskuu 21 3 47 6 74 joulukuu 29 59 81 11 166 Pyykösjärvi Tammikuu 18 43 44 82 96 helmikuu 18 52 52 71 96 maaliskuu 15 29 39 76 91 huhtikuu 1 19 26 48 76 toukokuu 9 19 19 4 65 kesäkuu 7 14 15 24 39 heinäkuu 8 13 13 2 25 elokuu 8 13 17 29 35 syyskuu 8 12 2 31 44 lokakuu 13 28 31 52 62 marraskuu 11 22 33 45 54 joulukuu 15 39 45 6 85 korkein tuntiarvo