T Toukokuu 2000 A P O L A L E H T I 1
Pääkirjoitus On olemassa eräs kaunis tapa, jota perheissä on noudatettu vuosisatojen ajan pääsiäismunien maalaaminen. Olivat nämä pääsiäismunat sitten lasten käsistä lähteneitä tai vaikka Fabergen taiteilijoiden maalaamia, niin me koemme aina hienoista iloa katsellessamme pääsiäisen koristeellisia munia. Syynä tähän on muniin kätkeytyvä syvä symboliikka sekä maalaamisen tapahtuma. Muna oli jo varhaisella keskiajalla hedelmällisyyden ja uuden kehittyvän elämän vertauskuva. Samoin se on vertauskuva kokonaisuudesta, itseensä sulkeutuneesta. Mutta maalaaminen antaa sille uuden tarkoituksen. Siihen tulee lisäksi uudistumisen pyrkimys ja se synnyttää katsojassa mielikuvia. Tähän aikaan on luonto heräämässä eloon. Kaikki se, mikä on alussaan siemenissä, juuristossa, rungoissa ja nupuissa, saa muodon niin että se tulee aistiemme havaittavaksi. Nyt pääsiäisen aikaan ilmestyy uusi Tapolan lehti ensimmäisen kerran. Meitä on viimeaikoina yhä useammin pyydetty kertomaan enemmän ja säännöllisesti Tapolan elämästä. Nyt me aloitamme tämän tehtävän. Pyrkimyksemme on, ettei lehdestämme tulisi ainoastaan kertomusta meillä järjestettävistä tapahtumista, tai ettei se sisältäisi vain kertomuksia Tapolasta. Siitä on tarkoitus tulla foorumi, jossa voidaan vaihtaa ajatuksia ja aloitteita. Siihen ovat tervetulleita meitä askarruttavat ajatukset, valokuvat, runot niin kuin myös ajankohtaiset kulttuurihistorialliset avustukset, yhtähyvin kysymykset, kuulostamiset ja selostavat kuvaukset. Jotta voitaisiin kuvata elämäämme yhteisössä, tarvitaan monipuolisuutta, värikkyyttä ja liikkuvuutta. Sillä elämä Tapolassa on meille jokaiselle elämää, ei suinkaan elämän malli tai yritys, vielä vähemmän teatterissa esitetty rooli, jonka riisumme päältämme palvelusaikamme päätyttyä niin kuin arkipuvun, jonka jätämme takaoven viereen. Monet tapolalaiset ovat innostuneet ajatuksesta luoda uusi Tapolan lehti ja he ilmoittaneet spontaanisesti ottavansa osaa sen tekemiseen. Arvoisa lukija, me toivomme koko sydämestämme, että tämä meidän lehtemme on teille tervetullut ja että sen avulla voimme jakaa elämäämme Teidän kanssanne. Ludwig Sisällysluettelo Pääkirjoitus 2 Aikuiskoulutus 3 Rakennus suunnitelmat 4 Omaisten päivä 5 Karnevaalit Tapolassa 6 Antero Vipunen 7 Harrastusryhmät 10-11 Hiihtoloma pohjoisessa 12 Kesän lavatanssien valmistus 13 Eurooppalaiset päivät 14 Minna 15 Kalle 15 Aurinko nousee 16 Tapolan kyläyhteisö Raikkoantie 40 16350 Niinikoski Puh: (03) 882 450 Fax (03) 882 4528 @mail: tapolan@kolumbus.fi Lahjoitukset: Merita Orimattila 109030-102932 Kirjapaino: Päijät-Paino Oy, Lahti Painos: 400 kpl Paperi: kloorivappa paperi, ynpäristöystävällinen Kuvat: Janine Franke, Susanne Andrae, Marla Ervaskari,Sabine Kraus 2
Aikuiskoulutus Entisaikaan ihmiselle oli riittävää kun hän oli kerran saanut kunnollisen ammattiopetuksen, ja kun hän oli ahkera, tarkka ja luotettava. Kehitys on mennyt kuitenkin tällä vuosisadalla nopeasti eteenpäin. Ammatillinen tieto ja taito on kaksinkertaistunut tuhatkahdeksansataa luvulta tuhatyhdeksänsataa luvulle. Tänä päivänä sama tieto ja taito saavutetaan viidessätoista vuodessa, korkeateknologian alueella viidessä vuodessa. Joka minuutti löydetään uusi kemikaalinen yhdiste, joka kolmas minuutti uusi fysikaalinen yhdiste ja joka viides minuutti uusi lääketieteellinen löytö. Myöskin meille Camphill kyläyhteisöpaikkoihin tulee koko ajan uusia haasteita joka suunnasta. Uusi lainsäädäntö, uudet työmateriaalit, uudet pankkitilijärjestelmät, uudet maatalouskoneet, uudet ruuanjalostuslaitteet. Koko tämä Uusi teknologia vaatii meiltä jatkuvaa uuden oppimista ja uusien asioiden hallintaa. Vesa-Matti Aaltonen tulossa navetasta maitokannujen kanssa. Kaikkien näiden uusien haasteiden edessä on hyvä joskus miettiä uudelleen miksi teemme asiat niin kuin teemme. Onko se todella paras tapa ja menetelmä jonka mukaan toimimme. Tuleeko sillä tavoin paras ja arvokkain lopputulos. Käsityötaito on kultainen pohja on vanha keskieurooppalainen sanonta. Harjoittelu tekee mestarin on myös kansanviisaus. Se kultainen pohja, josta sanonnassa puhutaan ei viittaa ansioihin tai palkkaan koska pelkällä käsityötaidolla ei juuri kukaan ole rikastunut. Mutta ammattilainen joka rakastaa omaa työtään, tekee silloin laadukasta työtä, antaa työnsä tulokset asiakkailleen tuoden heille ilon - silloin hän seisoo kultaisen pohjan päällä. Minkälainen kuva hänellä on työn arvosta ja laadusta sen mukaan hänelle tulee arvostus. Ensimmäinen asia joka, liittyy ammattietiikkaan on, että ammattilaisella on suuri halu täyttää asiakkaan tarpeet ja hän saa sen tarpeen täyttämisestä hyvän mielen. Toinen asia on, että hän on saanut perusteelliset tiedot materiaaleista, niiden laadusta ja ominaisuuksista, ja ymmärtänyt eri työprosessit ja oppinut käyttämään uutta teknologiaa. Kolmas tärkeä osatekijä on, että hän on oppinut kädentaitojen hallinnan. Työntekijä ja työntulos on lopulta ammattitaidon kautta yksi kokonaisuus. Laatuarvot nousevat kun tuote valmistuu aikataulussa, on toimiva, takuuvarma ja aito. Jos näitä asioita pitää yllä työssä ja elämässä yleensäkin, se luo erinomaisen suhteen ihmisestä toiseen ihmiseen. Molemminpuolisesta arvonannosta ja luottamuksesta kasvaa ihmisten välinen varmuuden tunne, joka perusvoiman tavoin kantaa ja tukee heidän kohtaloaan. Tämä on yksi niistä syistä miksi Tapolassa järjestettiin viime talvena kolme kuukautta kestävä aikuiskoulutusohjelma. Teoreettinen osa oli joka torstaiaamuna kaikille kiinnostuneille. Koulutuksen pitivät työpajamestarit ja muu henkilökunta. He olivat valmistaneet jokainen omalta työalueeltaan esitelmän, materiaalinäytöksiä, näyttivät videoita, kävivät keskusteluja ym. Jokaisessa työpajassa järjestettiin henkilökohtainen mahdollisuus ohjattuun tietoiseen harjoitteluun jonkun tehtävän kanssa. Kutomossa esimerkiksi oli 45 minuuttia jokaiselle erikseen harjoittelua kolmella sukkulalla kutomisessa. Samalla sai myös paljon tietoa toisista ammattialoista. Ja oli myös erittäin mukavaa nähdä suurin osa Tapolalaisista saman aiheen ympärillä joka koski työelämää. Torstaina ennen pääsiäistä oli päätösjuhla meidän juhlasalilla. Siellä oli järjestetty 3 Pertti Jeskanen leikkaamassa lihaa. Janine Franke makkaran teossa. mehu ja kakkutarjoilu. L o p u k s i jokainen sai todistuksen kättelyjen ja aplodien saattelemana. Asiasta enemmän kiinnostuneille voimme lähettää koulutusohjelman. Ludwig Kraus
Rakennussuunnitelmat Nykyisin katsotaan aktiivisuuden, uudistamisen ja investoinnin melkein automaattisesti kuuluvan nuoruuteen, kasvamiseen ja tuottamiseen. Työhönottoilmoituksissa etsitään useimmiten nuoria, dynaamisia, tulevaisuuteen tähtääviä ihmisiä, jotka vielä ovat halukkaita kasvattamaan suorituskykyään. Varsinkin teollistuneissa maissa alkaa monilla ihmisillä olla tunne, että he eivät enää pysty tarpeeksi tehokkaasti toimimaan ammatissaan jo vuosikymmen ennen eläkeikää tunne, että he ovat jo vanhoja rautoja. Usein merkitsee eläkkeelle jääminen vajoamista sosiaaliseen kriisiin. Vuosikymmeniä ihmiset ovat olleet toisilleen hyödyksi ja nyt? Kuitenkin on olemassa positiivinen vastakohta: Monet suuret valtiomiehet ja taiteilijat ovat saavuttaneet korkean iän, on rakkaita isovanhempia, jotka tekevät hauskoja kävelyretkiä lasten lasten kanssa, askartelevat heidän kanssa ja osaavat sanoa oikean sanan oikealla hetkellä, on olemassa liikeyrityksissä toimivia seniori osakkaita, joilla on laajalti kokemusta ja kaukonäköisyyttä. Mutta vanhuuden laadullisuuden täytyy pystyä kehittymään jo varhaisessa vaiheessa, nuoruutta ei voi jatkua ikuisuuksiin. Camphillissä on aina ollut päämääränä sulkea toimintansa sisään kaikenikäisiä ihmisiä, ottaa vastaan kaikki, mitä ihmiset eri ikäkausina pystyvät toisilleen tarjoamaan. Niin on myöskin Tapolassa. kaikilla meillä on tunne siitä, että meitä vielä tarvitaan, että vanhoissakin ihmisissä on yhä joustavuutta, että meillä on mahdollisuus koko ikämme ajan antaa toisille jotain itsestämme. Tässä meillä on apuna ne ihmisryhmät, jotka toimivat taloissa ja työpajoissa, yhteinen taiteellinen työskentely, taideterapia, aktiivinen, yksilöllinen vapaa ajan käyttö, sovellutettu ravinto ja liikunta ja myös yksilöllisesti sovellettu työ. Meillä on kyläläisiä, jotka menevät vian osaksi päivää työpajoille tai suorittavat vain aamuisin ja iltaisin pienen työ osuuden he keräävät esimerkiksi kananmunat kanalasta. Viimetalvena meillä oli pieni ryhmä, jossa kehiteltiin erilaisia käsityötehtäviä askartelua, huovutusta ja postikorttien tekemistä. Siihen tarvittavat tilat löytyivät uudesta monitoimihallin toisesta kerroksesta. Monitoimihalli on kokonaan suunniteltu silmälläpitäen Tapolan ikärakennetta. Maatalous, joka aikaisemmin vaati voimakkaiden käsien työpanosta, on nyt osittain muuttunut koneella tehtäväksi työksi ja kevyemmiksi käsityöpanoksiksi on noussut työ kotieläinten kanssa ja tuotteiden jalostaminen. Vuosien saatossa on kaiken vähitellen muututtava ja kehityttävä, sillä myös ihmiset muuttuvat. kaikkialla Camphillissä on itse ihminen kaikkein tärkein. Sen vuoksi työt on sovellutettava ihmisten mukaan, ei päinvastoin. Ihmisen kehittyminen on maailmassa tärkeintä ja sen tukemiseksi koko Camphill-liike työskentelee. Ludwig Kraus 4
OMAISTENPÄIVÄ 13.2.2000 Ystävänpäivän aattona Tapolan kyläyhteisössä vietettiin omaisten päivää. Tilaisuus taisi kiinnostaa yli odotusten, sillä kahvitilaisuuden jatkuessa pöytiä piti tuoda tunnelmalliseen Kirjokannen saliin useitakin kappaleita lisää. Paikalle saapui kaikkiaan yli kolmekymmentä sukulaista tai muuten Tapolasta kiinnostunutta henkilöä. Timo Voittis K a h v i t i - laisuuden avajaisiksi Eeva Linnossuo, allekirjoittanut, t o i v o t t i kaikki tervetulleiksi ja kertoi siitä miksi tällainen omais tenpäivä oli päätetty järjestää. Tapolan kannatusyhdistyksessä oltiin nimittäin huomattu, että monet aktiiviset vanhemmat eivät enää samalla tavoin jaksaneet osallistua Tapolassa asuvan lapsensa elämään ja kannatusyhdistyksen toimintaan, kuin ennen. Tuntui olevan tarvetta yrittää aktivoida sisaruksia ja muita läheisiä tutustumaan Tapolan elämään, ja kenties myös liittymään kannatusyhdistykseen. Kiinnostuksen herättäminen onnistuikin, koska niin moni saapui paikalle. Pertti Jeskanen Tämän jälkeen Ludwig ja Beate Kraus kertoivat Tapolan kyläyhteisön toiminnasta ja arjesta. Esille tuli monia uusia ajatuksia ja näkökulmia, joita ei normaalisti Tapolassa käydessä ole tullut ajatelleeksi tai huomanneeksi. Kahvipöydän herkuista nauttiessa monet paikallaolijat rohkenivat osallistua keskusteluun, ja esiin nousi monia, meitä kaikkia koskettavia ajatuksia. Tuire Tanskanen kun vaatii enemmän henkilökuntaa ja sopivia tiloja. Keskustelua käytiin myös siitä, miten uusia ystäviä saisi kiinnostumaan Tapolasta. Koettiin tärkeäksi, että kyläläisten yhteys sukulaisiin ja muuhun ulkomaailmaan säilyisi. Päätimme koittaa sellaista, että jokainen perhe yrittäisi houkutella mukaan jonkun uuden sukulaisen tai muun asiasta kiinnostuneen, Eila Taarila joka toimisi kyläläisen tukena, ja tarjoaisi esim. lomapaikan silloin tällöin. Osallistumisen ei olisi tarkoitus rasittaa, vaan jo pelkästään yhteyden pitäminen, soittamalla tai käymällä silloin tällöin olisi tärkeää. Tapolan väki toivotti kiinnostuneet tervetulleiksi tutustumaan ja kenties viettämään Tapolassa pidemmänkin tovin. Tapolalaiset toivat myös esille, että jos joillain ystävillä olisi mahdollisuus osallistua esim. lomaretkille, niin niiden järjestäminen helpottuisi. Antoisan keskustelu- ja kahvihetken jälkeen halukkailla oli mahdollisuus tutustua uuteen monitoimihalliin. Muhkeat tuoksut juustolassa ja yrttikuivaamossa herauttivat monille veden kielelle. Miesväkeä saattoi kiinnostaa enemmän työkoneiden varasto- ja korjaustila koneineen. Tapola on ollut toiminnassa jo kymmeniä vuosia, ja niin myös ensimmäiset kyläläiset ja hoitajat ovat jo vanhuksen iässä. Omaisia huoletti näiden vanhusten tulevaisuus. Keskustelussa nousi voimakkaasti esiin toive, että vanhenevilla olisi mahdollisuus viettää Tapolassa, tutussa ympäristössä, rauhallinen vanhuus, ainakin niin kauan kuin se terveydellisesti olisi vain mahdollista. Toiveen toteutuminen tietenkin riippuu siitä, miten Tapolan sisällä tällainen järjestely onnistuu. Vanhusten hoito Kaiken kaikkiaan omaistenpäivästä jäi mieluisa muisto. Tapolan väelle suurkiitos järjestelyistä ja kaikille läsnä olleille kiitos siitä, että vaivauduitte pitkienkin matkojen päästä osallistumaan tilaisuuteen. Tapolan kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen Eeva Linnossuo 5
Karnevaalit Tapolassa Kaksi rosvoa Douglas Walnwryn ja Tapio Nissinen Karnevaalien vietto ei ole kovinkaan yleinen tapa Suomessa. Minulle se oli yllättävä uutinen. Itse olen kotoisin Saksasta ja tottunut monipäiväiseen karnevaalihumuun paraateineen, puheineen, tansseineen ja tietenkin kouluvapaaseen. On kiva, että Tapolassa voidaan viettää tällaisia vieraita juhlia ja tämän vuoden karnevaaleista tuli todella hienot. Ensin jokainen tietenkin kysyi itseltään miten pukeutuisin? Pääaiheina oli tarjolla avaruus, ammatit sekä vieraat maat. Esinäkemällä aiheilla ei ollut paljonkaan yhteistä, mutta kaikki asut olivat hienoja. Esimerkiksi Seppolan väki ilmestyi itämaisissa asuissa kahden merirosvon saattamina. Ja vaikka Smurffit eivät tule avaruudesta (vai ehkä sittenkin?) niin he asuvat kuitenkin vieraassa maassa, Smurffimaassa. Vipunen on todennäköisesti käynyt siellä joskus, sillä kaikki Nakin syönti leikki. talon asukkaat olivat ilmettyjä Smurffeja. Oli tietenkin muitakin hienoja pukuja. Mieleeni muistuu erityisesti todella cool James Bond, eräs hieman miehinen lady, ihmeellinen avaruusolento, jolla oli pelastusrenkaita koko kehon ympärillä, sulttaani ja hänen haaremivaimonsa, Sherlock Holmes, mies Hölmölästä, valkoinen morsian sekä musta nokisuutari. Asujen ihastelun ja monien valokuvien jälkeen alkoi kunnon ohjelma. Vapaaehtoiset saivat kokeilla taituruuttaan nakkien nappaamisessa ja WC-paperimuumioiden käärimisessä. Myöhemmin eräät saivat kokeilla notkeuttaan Twister-pelissä. Leikkien jälkeen oli Smurffien vuoro. He tanssivat hauskan ja vauhdikkaan tanssin. Tunnelma tiivistyi, kun Seppolan merirosvot halusivat vietellä kauniit haareminaiset. Onneksi James Bond teki sankariteon ja pelasti naiset rosvojen kynsistä. Esitys oli saanut onnellisen lopun. Ohjelman jälkeen herkuttelimme seisovan pöydän antimilla. Ilta kului rattoisasti tanssin, musiikin ja hienon tunnelman parissa. Silke Schäfer Väinälän väki Ilkka Saario smurffina 6
Antero Vipunen Kun kuulin ensimmäisen kerran että tämän talon nimi on Antero Vipunen, ajattelin että talolla on mukava nimi. Talon nimihän tulee Kalevalasta, niin kuin melkein kaikki muutkin Tapolan talojen nimet. Vipunen on yksi niistä neljästä talosta jotka muodostavat neliön Tapolan keskustaan. Vipunen on näistä taloista suurin ja L- kirjaimen muotoinen. Vipusessa on myös leipomo. Kuvassa vas. ylh. Marka, Karim, Tommi, Marja-Liisa ja Susanne. Asumme kaikkein lähimpänä jokea ja keväisin ja syksyisin kuuluu joen kohina sisälle asti aivan kuin asuisimme suurenkin kosken rannalla. Kesäisin vastarannan pusikossa laulaa iltaisin satakieli. Meitä asuu tällä hetkellä Vipusessa kymmenen ihmistä. Tosin yksi asuu toisessa rakennuksessa koska meiltä loppui huoneet. Meitä on siis Ilkka Saario, Tommi Manninen, Marja-Liisa Tall, Eila Taavila ja Esko Hietala. Talonäitinä allekirjoittanut Marla Ervaskari ja minulla kaksi lasta Samuel ja Minja sekä vapaaehtoistyöntekijät Karim Sautet Ranskasta ja Susanne Andrae Saksasta. Lisäksi meillä käy kaksi kertaa viikossa Maija Collanus keittämässä ruokaa ja silloin myös talonäiti pääsee hoitamaan asoita kaupunkiin. Päivät kuluvat nopeasti arkiaskareissa ja erilaisissa harrastusryhmissä ja monenlaisessa muussa toiminnassa. Aina silloin tällöin lähdetään koko talon väki käymään kaupungissa. Silloin mennään elokuviin tai teatteriin tai konserttiin. Joskus käydään ravintolassa syömässä ja joskus ihan vaate- tai ruokaostoksilla. Tavallinen päivä meidän talossa on suunnilleen seuraavanlainen.( tosin harvoin on sellaista päivää joka sujuisi ihan tavanomaisesti). Aamulla joku meistä valmistaa aamiaisen. Aamiainen on 7.30 arkiaamuisin ja viikonloppuisin vähän myöhemmin. Puoli yhdeksältä jokainen aloittaa työt omassa työpajassaan. Meiltä Ilkka lähtee naapuritaloon Seppolaan töihin tekemään talon askareita. Tommi lähtee myös samoihin töihin vähän kauempana sijaitsevaan Taavettin. Marja-Liisa jää omaan taloon tekemään pyykin silitystä, siivousta ja pöydän kattausta. Eila menee kaksi kertaa viikossa Seppolaan töihin aamupäivisin ja muut ajat hän työskentelee omassa talossa. Samuel lähtee kouluun ja Minja jää kotiin auttamaan äitiä tai Maijaa keittiöön tai sitten leikkii omia leikkejään. Puolilta päivin kaikki palaavat omaan taloonsa lounaalle jonka ovat valmistaneet talossa työskentelevät ihmiset. Istumme yhdessä kaikessa rauhassa ja vaihdamme kuulumisia miten aamupäivä on mennyt ja mitä kaikille kuuluu. Lounaan jälkeen on vajaa tunti lepoaikaa jonka jokainen käyttää omalla tavallaan. Joku kuuntelee musiikkia toinen taas saattaa lähteä kävelylle. Joskus on hyvä ottaa ihan päiväunet. Kahdelta mennään taas työpajoihin. Ilkka jää omaan taloon töihin, mutta viime syksystä ihan kevääseen hän kävi korttipajalla valmistamassa erilaisia tuotteita Tapolan myyjäisiä varten. Tommi menee kutomoon ja Marja-Liisa Seppolaan. Eila on töissä omassa talossa ja Eskolla on vapaa-aikaa kun on ikävuosia kertynyt jo pitkälle yli kuusikymmentä vuotta. Harrastusryhmissä kulkevat mielellään myös meidän talon ihmiset. Maanantai-iltaisin yleensä kaikki menevät kuoroon salille, Marja-Liisalla on myös huilutunti. Tiistai- iltana on sauna. Silloin Marja-Liisa menee ratsastamaan. Torstai- iltaisin Esko ja Eila ja joskus Tommi ja Ilkka ovat menneet kävelyryhmään. Eila käy torstaisin Orimattilan kansalaisopistossa savitöissä. Perjantaisin on taas sauna ja lauantaiaamuna lähtee Tommi ja Ilkka Karimin kanssa Orimattilan uimahallille. Sunnuntaisin on kaikkien suosima kulttuurikahvila ja pelejä ja leikkejä. Elämä talossamme on yleensä rauhallista ja mukavaa. Meillä nauretaan paljon kun lapset ja nuoret osaavat hauskasti hassutella. Joskus on erimielisyksiäkin ja silloin ovet paukkuu ja joku saa kuulla olevansa jotain sellaista mitä ei niin välittäisi kuulla. Mutta usein pienen tunnepurkauksen jälkeen on vähän raikkaampi ilma. Kaikenlaista hupsuakin tapahtuu yhtenään kun esimerkiksi vaatteet menevät sekaisin. Joskus Esko saattaa tulla ruokasaliin housuissa jotka ulottuvat vain puolisääreen. Silloin selviääkin että housut eivät ole pesussa kutistuneet vaan ne ovat Tommin. Siihen Esko sanoo yleensä hyväntahtoiseen tapaansa että sattuu sitä paremmissakin perheissä Nyt odottelemme kesää ja sitä että pääsemme ulkoilmaan syömään ja saa muutenkin olla enemmän ulkona ja käydä vaikka uimassa. Hyvää kevään jatkoa kaikille toivottaa Vipusen asukkaat. Marla Ervaskari Vipusen ruokasalissa Karinin syntymäpäivänä istumassa asemmalta Minja, Maija-Liisa, Ilkka, Karim, Esko, Eila, Tommi, ja Samuel 7
PÄÄSIÄIS Vuosittain aina uudelleen palaava ajanjakso palmusunnuntaista pääsiäissunnuntaihin on Kristus-mysteerioiden ihmeellisin kertomus. Tulevaisuudessa tulee ihmisille olemaan suureksi avuksi, kun he tietoisesti ja sielussaan voimallisesti kokien yrittävät ymmärtää niitä värivivahteita, joita kärsimysviikon jokainen päivä kuvastaa sateenkaarenomaisessa väriskaalassa, kun he pyrkivät saamaan syvempää kuvaa Kristuksen todellisesta olemuksesta. Silloin heille käy selväksi asteittainen tie inhimillis-kosmiseen suuruuteen ja laajuuteen. Ne pyhät tapahtumat, joiden edessä pyhiinvaeltajat tarkassa järjestyksessä suorittivat hiljentymisharjoituksensa, rajoittuivat varsinaisiin kärsimystapahtumiin, mikä tarkoittaa niitä tapahtumia, jotka muodostivat Kristuksen kärsimystien Golgatalle. Tämän vuoksi on pääsiäistä edeltävä aika saanut kärsimystien luonteen ja Kristuksesta on tullut kärsimysten mies, jonka katseleminen herätti sielussa inhimillistä sääliä ja samalla voitiin tiedostaa oma syyllisyys, kun nähtiin ne rangaistukset jotka olisivat kuuluneet ihmisten kannettaviksi. Pääsiäisajan kuvasarjasta voidaan nähdä, että Kristus oli loputtomasti enemmän kuin kärsimystien mies, että Hän on mahtavin taistelija ja voittaja, ei ainoastaan kuljettaessa pitkäperjantaista pääsiäissunnuntaihin, vaan myös silloin kun tarkastelemme pitkäperjantaita edeltäviä tapahtumia palmusunnuntaista lähtien. Pääsiäisaamun voitto kuolemasta kruunaa voitokkaiden taisteluiden sarjan. Voittajan sankarillinen voima näkyy myös näennäisesti passiivisessa alistumisessa ruoskimiseen ja ristiin naulitsemiseen. Kuitenkin taistelun tapahtumapaikka siirtyy yhä enemmän ulkoisesta sisäiseen, minkä vuoksi kärsimysviikko saa hiljaisen viikon luonteen vasta sen puolivälistä lähtien. Alussa on suuri esiinastumistaistelu: Sunnuntaina tapahtuva tulo Jerusalemiin ja pyhäkön puhdistaminen maanantaina. Yksittäinen ihminen panee koko maailman järjestykseen. Tiistaina säihkyy sanan miekka niissä vastauksissa, joita Kristus antaa vihaisten vastustajiensa oveliin kysymyksiin. Mutta silloin ei taistella ihmisiä vastaan vaan kosmoksen näkymättömiä vastavoimia vastaan ja vihdoin viimein itseään kuolemaa vastaan. Pääsiäislauantain haudanhiljaisuus peittää näkyvistä voittajan astumisen siihen maailmaan, joka oli muuttunut kuolleitten varjomaaksi. Ja aikaisin pääsiäisaamuna on itsensä kuoleman voima kahlittu. Pääsiäisviikon maanantaina sanottiin hyvästit kaikelle sille, mikä maailmassa oli vanhentunutta, kuunomaisesti jäykistynyttä, joka ainoastaan näytti itsevalaisevalta niin kuin kuu, joka lainaa valonsa auringolta. Temppelin puhdistustapahtumassa ruoskittiin ihmisten joukossa 8
VIIKKO uskonnollinen dekadenssi ja korruptio. Sielun alueella merkitsee arvoituksellinen viikunapuun kiroaminen samaa kuin vanhojen, ekstaattisselvänäköisten voimien taaksejättäminen. Nämä voimat saivat tosin edellisenä päivänä kansan huutamaan Hoosiannaa, mutta ne olivat jo sammumassa eivätkä enää luotettavia. Pääsiäisviikon tiistaina oli Mars-voimien antauduttava Kristuksen sanallisille voimille. Sinä päivänä Hän puhui ja vastasi niille, jotka yrittivät asettaa Hänelle ansan. Miekaniskuja ovat vertaukset pahasta viinitarhurista ja kuninkaallisista häistä. Illalla Öljymäellä selitti Kristus opetuslapsille apokalypsin ennustuksen: Ihmiskunnan tulevat tiet kulkevat myrskyjen ja järistysten kautta, varsinkin niihin aikoihin, jolloin on Kristuksen toisen suuren tulemisen vuoro. Tämä ilmestyminen tulee tapahtumaan eteerisellä alueella, pilvien päällä. Pääsiäisviikon keskiviikko kuvaa erottajaa, jolle sielullisen liikkuvuuden, Merkurius-voiman, on tultava, kun ihmiskunta kasvaa Kristuksen läheisyyteen, tulen alueelle: silloin ohjautuu ihmisen voima rauhattomuuteen, joka teki Juudaksesta kavaltajan, tai se muuntuu hartaudeksi, niin kuin Maria Magdaleenan kohdalla tapahtui. Sakramentin henkinen läheisyys on samalla valonlähde: Jäähyväispuheet, jotka meille on kerrottu Johanneksen evankeliumissa, kuvastavat viisautta, joka on täysin yhtynyt rakkauteen. Pitkäperjantai on kristillinen Venus-päivä: Maailmoiden rakkauden ilmentymä. Kärsivällisyys, joka johtaa ruoskimisesta ristiinnaulitsemiseen, näyttää ainoastaan, että rakkaus kestää kaiken ja siten myös voittaa kaiken, vieläpä kuolemankin. Lopuksi astuu Saturnus Kristuksen palvelukseen, kun haudan hiljaisuus ja sapatin rauha peittää lyijyn raskaana Helvetin porttien avaamisen ja siten antaa auringon nousta kuolleiden valtakuntaan. Kunnes myös maan päällä pääsiäisaurinko murtaa kaikkien rajoittavien voimien mahdin ja Ylösnousseen valo-olemuksessa nähdään uuden ruumiillisuuden ja luomisen ensiverso. Käännetty Emil Bockin kirjasta Vuoden juhlat Saila Roihu Kiirastorstaita ympäröi Jupiterin, uuden viisauden säteily. 9
Harrastusryhmät Syksyllä-99 kun aloitimme taas uuden toimintakauden pidimme alkajaisiksi kyläkokouksen Kirjokannen juhlasalilla. Kysyimme siellä millaisia harrastusryhmiä olisi kiinnostusta järjestää ja millaisiin osallistua. Myöhemmin myös eri taloissa keräsimme lisää ideoita. Lopulta saimme kokoon paljon erilaisia ryhmiä, koska meillä oli paljon innokkaita nuoria, jotka halusivat tehdä ryhmiä kyläläisille. Jaoimme ryhmät eri päiviin ja silloin tuli joillekin mahdollisuus osallistua moneen ryhmään saman viikon aikana. Ja niin alkoi maanatai-iltaisin toimia kävelyryhmä jota veti Janine Franke. Kauniilla ilmalla he tekivät kävelyretkiä Niinikosken ympäristössä. Kun oli sade tai muuten liian kylmä niin Janine järjesti leikkejä salille. Maanataisin oli myös savityö jonka teki kyläläisten kanssa Beatriz Martin Callejo, jossa he muovailivat kaikenlaista savesta. Syksyllä oli musiikiryhmä jonka vetäjinä toimivat Douglas Walwyn ja Olivier Howard. He soittivat eri soittimia ja lauloivat. Nyttemmin tämä ryhmä on liittynyt Tapolan kuoroon. Tiistaisin Douglas on vienyt pienen ryhmän ratsastamaan läheiselle tallille. Aurinkorantaryhmään sai Nino Goldbeck idean käytyään meidän lomamökillä. Se kaipasi kaikenlaista kunnostusta ja siivousta. Sinne lähti joka tiistai-iltapäivä joukko reippaita miehiä pilkkomaan saunapuita, siivoamaan, ja karsimaan pensaita. He myös söivät sielä iltaruuan ja saunoivat lopuksi. Suunnitelmissa on rakentaa sinne laituri. Kuoroa meillä pitää Zoraida Oyola, joka tulee sitä varten Tapolaan. Hän antaa myös yksityisiä soittotunteja monille kyläläisille. Kuoroon osallistuivat melkein kaikki. Näytelmiä on valmistettu myös tänä aikana. Kaksi näytelmää syksyllä ja yksi keväällä. Adventti- näytelmän ohjasi Saila Roihu ja Joulunäytelmän ohjasi Beate Kraus. Kevään pääsiäisnäytelmän ohjasi niinikään Saila. Uutisryhmää ohjasivat Sergei Sajine ja Christian Luhdorf. He lukivat lehdistä tärkeimmät uutisotsikot ja seurasivat osanottajia erityisesti kiinostavia asioita, kuten urheilua ja sen hetkisiä kriisitilanteita maailmalla. He myös kuuntelevat kello kuuden uutiset. Joulun näytelmän esittäjät. 10
Kuoro harjoituksessa Ulla, Marja-Liisa, Timo, Niko ja Tom- Tässä 4 paimenta joulunäytelmässä Janine, Maija, Marketta ja Juha. Lauantaiaamuisin on lähtenyt pikkubussi ja lisäksi henkilöauto viemään kaikkia halukkaita Orimattilan uimahalliin. Ryhmää on johtanut Karim Sautet ja syksyllä olivat mukana Sergei ja Beatriz. Myös Janine ja Susanne Andrae ovat olleet mukana tässä ryhmässä Kulttuurikahvila on sunnuntai-iltapäivisin toiminut kahvilassa. Susanne on leiponut sinne yleensä jotain pientä hyvää ja järjestänyt jonkin kulttuurielämyksen osanottajille. Hän on tehnyt mm Beaten kanssa pienen konsertin viululla ja huilulla. Joskus he ovat kuunnelleet Sibelius musiikkia ja joulun aikaan Susanne luki vanhoja joulutarinoita. Viimeiset kultturikahvilat tehdään ehkä ulkona jos on kaunista. Nino oli myös järjestänyt pelejä ja leikkejä sunnuntaisin kaikille reippaille ja leikkimielisille. Kesän lähestyessä jäävät nämä harrastusryhmät pois ja tilalle tulee enemmän ulkoilua. Mennään silloin tällöin jos on lämmintä, uimaan Kalliojärvelle. Käydään viettämässä aikaa lomamökillä ja grillataan siellä. Teemme myös pihatalkoita ja mikä myös on tärkeää, on vain nauttia kesästä. Syksyllä alkavat taas uudet harrastusryhmät. Jotkin ryhmät toimivat vuodesta toiseen, koska ne ovat niin suosittuja. Mutta vaihtelu on tälläkin alueella virkistävää. Marla Ervaskari Janne laulamassa. 11
Väinälä goes skiing Hiihtoloma pohjoisessa Poroajelua. Kävelyllä. Matkamme alkoi eräänä perjantai-iltapäivänä kahdella autolla ja perävaunulla. Puolivälissä matkaa yövyimme motellissa. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa ja saavuimme Rukalle lauantaina. Asetuimme taloksi kolmeen mukavaan mökkiin ja jaoimme tavarat. Seuraavana päivänä tutustuimme ympäristön latuihin ja kävelyreitteihin. Löysimme hienot hiihtoreitit upean talvisen luonnon keskellä. Jokainen oli kuitenkin onnellinen päästessään saunan lämpöön hyisen tuulen suojaan. Maanantai aamupäivän suurin osa halusi viettää rauhallisesti ja osa lähti Silken kanssa pienelle kävelylle. Mutta Beate, joka tuli muutama päivä myöhemmin Irlannista joukkoomme, toi uutta puhtia ja niinpä kaikki taas suksivat ladulla. Iltaisin kävimme pienessä ravintolassa viereisessä talossa syömässä lämpimän aterian. Seuraavana päivänä lapset eivät pysyneet enää aloillaan, vaan halusivat päästä vihdoinkin laskettelemaan Rukan turistikeskukseen. Sinä aikana kun he olivat rinteessä toiset kävivät Ludwigin kanssa jokapäiväisellä kävelyllä. Sabine, Timo ja minä hiihdimme pieneen kotakahvilaan, jossa kirjoitimme nimemme vieraskirjaan 29.2.2000 kohdalle. Iltapäivällä olimme varanneet ajan moottorikelkkailuun. Pekka, Timo, Tuire ja Vesku saivat jokainen 15 min ajan kokea moottorikelkan hurjan ja huumaavan vauhdin. Kaikkien naamat loistivat onnistunut kelkkailuseikkailu. Iltaruuan jälkeen osa meistä lähti vielä kerran pitkälle ja vaativalle hiihtolenkille. Pekka ja Timo hiihtivät niin kovaa edellä, että he ehtivät jo tovin odotella Perttiä, Beatea ja minua eräässä kahvilassa. Mekin pääsimme vihdoin perille vaikkakin hyvin väsyneinä ja uupuneina. Raikas ulkoilma ja sinnittely oli vienyt voimamme, joten kaaduimme heti kotiin päästyämme sänkyihimme. Timo Vorttis piirsi kuvan hiiholomalla. Torstai oli taas rauhallisempi päivä. Aamupäivällä pieni ryhmä lähti Kylpylä-Tropiikkiin Kuusamoon ja polskutteli lämpimässä vedessä ja porealtaissa pari tuntia. Iltapäivällä lähdimme kaikki Kuusamon keskustaan Batiikkinäyttelyyn ja kävimme myös hienossa keramiikkapajassa. Perjantaina teimme retken eräälle porofarmille. Rukataksi haki meidät ja perille päästyämme sai jokainen lähteä pienelle poroajelulle. Se oli todella kivaa! Iltapäivällä meillä oli viimeinen tilaisuus lähteä suksilla ihailemaan lumista luontoa. Lauantaina meillä oli pitkä kotimatka edessä, mutta emme antaneet sen häiritä, vaan kuuntelimme hyvää musiikkia ja juttelimme mukavia. Lomalta jäi hienoja muistoja ja kauniita valokuvia, mutta myös suuri kasa pyykkiä! Moottorikelkkaajelu. Janine Franke 12
Kesän lavatanssien valmistus selvät asiat. Tauolla aina joku talo toi virvokkeita. Meillä on usein muulloinkin Tapolassa tanssia. Joskus saamme nauttia elävävästä musiikista, mutta yleensä kuuntelemme stereoita. Kuitenkin olipa se sitten sunnuntaitanssi, vapputanssi, Risto Rautiainen ja Eila Taanila Yksi, kaksi, kolme yksi, kaksi, kolme kuuluu diplomitanssiopettaja Leena Blomqvistin ääni valssimusiikin tahdissa. Ja niin 30 40 jalkaparia tallaa rytmisesti Kirjokannen puulattiaa. Sitten seurasi hauska tiputanssi ja hengästyttävä letkajenkka. Myös suomalainen tango ja amerikkalainen rivitanssi kuuluivat ohjelmaan. Leenan johdolla oli sekä vauhdikkaita että rauhallisia hetkiä, niin että kaikki pysyivät mukana ja pystyivät nauttimaan opetuksesta omien voimavarojensa mukaan. Seitsemänä keskiviikkoiltapäivänä tuli Leena aina apuopettajansa kanssa Helsingistä Niinikosken Tapolaan pitämään Tapolan väelle tanssin - opetusta. Auton takakontissa matkustivat mukavasti sopivat stereolaitteet ja koko maapallon tanssimusiikki. Tapolan miehet olivat aina jo innokkaina odottamassa valmiina että he saavat kantaa laitteet juhlasaliin. Tanssitunnin alkaessa kavaljeerit kyllä heti löysivät daaminsa. Tanssivaattet, kevyet kengät, ajetut parrat ja siistit hiukset olivat kaikille itsestään Tommi Manninen tiputanssin pyörteissä. juhannustanssii, karnevaali tai syntymämäpäiväjuhla, aina se on meille suuri ilo. Nyt kun meillä on uudet askeleet ja kuviot on entistä mukavampi harrastaa tanssia. Lämpimät kiitokset Leenalle ja hänen apuopettajalleen mainioista tanssitunneista. Ludwig Kraus Sirkka-Liisa ja Nino 13
Eurooppalaiset päivät vanhemmille, perheenjäsenille ja henkilökunnalle Vastuu antroposofisesta virikkeestä lääkintäpedagogiassa ja sosiaaliterapiassa: Yhteistyön tapoja: Yhteistyö Euroopassa 14 Eric
Minna Aika Tapolassa on ollut minulle tärkeä. Olen muuttunut paljon. Kuusi kuukautta meni äkkiä ja olen saanut paljon uusia kokemuksia Suomessa ja Tapolassa. Ensimmäiset viikot tuntuivat vaikeilta, mutta sitten opin nopeasti tuntemaan porukkaa ja alkoi tuntua vähän helpommalta. Kaikki oli niin uutta ja outoa enkä osannut vastata uusille ihmisille heidän tekemiinsä kysymyksiin. Siinä minulla oli pieni pelko takana. Suomi oli minulle tuntematon maa, mutta halusin tulla tänne että saisin oppia mistä juureni lähtevät. Tämä Tapolaan tulo on tähän mennessä ollut yks parhaimmista teoistani. Ensin en tiennyt oikein mitä vapaaehtoistyö EVSprojekti merkitsee. Luulin että tulen vain Suomeen tekemään töitä. Mutta tässä samalla on kohentunut englannin kielen taitoja ja uusia kavereita olen saanut paljon. Kyläläiset ovat aivan ihania ja kivoja ihmisiä ja he antavat minulle paljon onnentunnetta. Olen myös oppinut paljon asioita täällä Tapolassa ja Suomessa ylipäätään. Nyt kun olen alkanut tottua tähän uuteen elämäntapaani niin aikani Tapolassa alkaa olla ohi. Minulle ei tullut mitään suurempia komplikaatioita, mutta aikani täällä ei kuitenkaan ollut mitään Minna Karppinen ruusuilla tanssimista. Täällä tekemässäni työssä on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on ollut esimerkiksi työskentely kyläläisten kanssa. Myös vapaa työ: Jos halusin tehdä vähän vähemmän niin ei tullut tunnetta vääryydestä. Mutta välillä olen tehnyt töitä vaikka selkä ja polvi ovat olleet kipeänä. Huonoja puolia ovat olleet ne väärinkäsitykset jotka syntyvät helposti ja liian vähäinen vapaa-aika. Nyt on aika ohi ja minun on aika jatkaa omaa elämää. Haluan vielä kiittää kaikkia kun olette olleet osana minun kokemuksissani Minna Karppinen Leena Inkinen ja Juha Luukkanen Hei! Kalle Minä olen Kalle (virallinen nimeni on Carl). Olen belgialainen ja kotoisin olen Zoerselista (Antwerpenista). Äidinkieleni on hollanti mutta puhun myös saksaa ja englantia, vähän ranskaa, islantia ja esperantoa. Nyt yritän opiskella suomea (se ei ole helppoa). Olen tumma, pitkä (194 cm) ja nuori (33 vuotta). Syntymäpäiväni on heinäkuun kahdeskymmenestoinen. Minulla on kaksi sisarta, yksi veli ja neljä serkkua. Tulin Suomeen kahdeksas maaliskuuta v. 2000. Olen työssä metsässä Tomin kanssa. Navetassa työkaverini on Mari. Leipomossa opettelen leivän tekemistä Beaten kanssa. Asun Taavetissa ja puhelinnumeroni on 882 4526. Olette aina tervetulleita! Moi! Moi! Nähdään! Kalle Carl de Jong 15
Aurinko nousee ihmiset nousee ja töihin menevät. Ruoka keitetään ja mahat täytetään. Huilaus on tärkeä ennen kun töitä jatketaan.. Ilta tulee ja ei enää hämärrä Me vietetään iltaa, mennään harrastuksiin ja tullaan kotiin. Tehdään iltapesut ja mennään nukkumaan auringon laskiessa. Ja elämä on paikoillaan kun nukumme mutta kun aurinko nousee niin elämä jatkuu aamulla. Minna 16 www.paijat-paino.fi