Uskontotieteen laitoksen graduopas Helsingin yliopisto
Sisällys Pro gradu (UST370).3 Graduseminaariin (UST360) vaadittavat opinnot... 3 Seminaarityöskentely.. 3 Ilmoittautuminen... 3 Valmistautuminen.. 4 Syventävät uskontotieteen menetelmät.. 4 Graduseminaari.. 4 Gradun jättäminen tiedekuntaan. 4 Kypsyysnäyte... 5 Gradun tarkastaminen ja arvostelu... 5 Valmistuminen ja publiikki.. 8 Kirjallisuutta... 8 Liite 1 Malli kansilehdestä.... 9 Liite 2 Suuntaa antava malli tutkielman rakenteesta 10 Liite 3 Teknisiä ohjeita. 11 Sivun asettelu, kirjasintyyppi, otsikot.. 11 Viittaustekniikka, lähteet ja kirjallisuus... 11 Monografiat. 12 Artikkelit ja artikkelikokoelmat... 13 Oma aineisto. 13 WWW-sivut, sähköpostiviestit. 14 Julkaisut vailla henkilötekijää.. 14 Sanoma ja aikakauslehdet 14 2
Pro gradu (UST 370) Maisterivaiheen keskeisiä opintoja on pro gradun (40 op) kirjoittaminen neljän periodin mittaisessa graduseminaarissa. Pro gradu on ohjattu opinnäytetyö, joka osoittaa perehtyneisyyttä tieteelliseen ajatteluun, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa, tutkielman aihepiirin tuntemusta sekä kykyä tieteelliseen kirjoittamiseen. Gradun tarkoituksena on itsenäisen tiedon tuottaminen ja jäsentäminen. Työn aiheen tulee käsitellä jotain uskontotieteen teemaa tai erikoistumisaluetta, jonka lopullinen valinta tehdään yhdessä työn ohjaajan kanssa pro gradu-seminaarissa. Gradun voi tehdä myös parityönä, mutta tällöinkin siitä on selvästi käytävä ilmi yksittäisen opiskelijan osuus. Gradun suositeltava pituus on noin 60 80 sivua (Times New Roman pistekoko 12, riviväli 1,5) sisältäen kirjallisuusluettelon. Työ noudattaa tavallista opinnäytetyön rakennetta, jonka pääkohdat ilmenevät liitteestä 2. Malliesimerkki työn kansilehdestä on liitteessä 1. Työn tekniset ohjeet on kiteytetty liitteessä 3, mutta tarkempia ohjeita varten on syytä tutustua Matti Myllykosken laatimiin ohjeisiin, jotka ovat saatavissa almasta kohdasta Tieto- ja kirjastopalvelut -> Teologisen tiedekunnan kirjasto -> Tutkielman tekniset ohjeet. Graduseminaariin (UST 360) vaadittavat opinnot Graduseminaariin osallistuminen edellyttää proseminaarin ja kandidaatintutkielman sekä syventävien uskontotieteen menetelmät -kurssin hyväksyttyä suorittamista. Seminaarityöskentely Pro gradun tekeminen on prosessi, joka alkaa graduseminaariin ilmoittautumisesta ja päättyy kypsyysnäytteeseen. Prosessi jakautuu seuraaviin vaiheisiin: 1) Ilmoittautuminen Graduseminaariin ilmoittaudutaan huhtikuun viimeiseen arkipäivään mennessä. Seminaariin voi ilmoittautua, vaikka kaikki vaadittavat opintosuoritukset eivät ilmoitusajan umpeutuessa olisikaan vielä valmiina. Vaadittavat opinnot tulee kuitenkin olla suoritettuna ennen seminaarin alkua. Seminaarien aiheet ja vetäjät ilmoitetaan vuoden alussa laitoksen ilmoitustaululla ja nettisivuilla. Valittavana on eri teemojen mukaan nimettynä kolme tai neljä seminaaria. Jos on epävarma valinnastaan, voi seminaarin vetäjiltä tiedustella tarkempia tietoja seminaarin aiheista ja työskentelystä. 3
Opiskelijan sijoittumisesta seminaariin päättää uskontotieteen laitos, ja niistä ilmoitetaan kullekin hakijalle henkilökohtaisesti. 2) Valmistautuminen Seminaarin vetäjä kutsuu seminaarilaisensa yhteiseen tapaamiseen toukokuussa. Tapaamisessa tutustutaan muihin ryhmäläisiin ja sovitaan kesän aikana suoritettavista seminaariin valmistavista tehtävistä. 3) Syventävät uskontotieteen menetelmät Ennen graduseminaarin alkua suoritetaan ensimmäisessä periodissa syventävät uskontotieteen menetelmät (UST 310). Kurssilla perehdytään tutkimuksen tekemiseen ja pohditaan omaa paikantumista uskontotieteen kenttään tutustumalla uskontotieteen tutkimusaloihin, erikoistumisalueisiin ja teemaopintoihin. Kurssilla kirjoitetaan essee, joka pohjustaa graduaihetta. 4) Graduseminaari Graduseminaari alkaa toisessa periodissa ja päättyy seuraavan lukuvuoden ensimmäisessä periodissa. Pro gradua kirjoitetaan aktiivisesti seminaarin ajan vetäjän antamien ohjeiden mukaan, ja sen on tarkoitus olla valmis seminaarin päättyessä. Yhteisissä seminaariistunnoissa keskustellaan työhön liittyvistä kysymyksistä ja käsitellään kunkin tutkielman eri lukuja. Seminaaritapaamiset voivat olla sopimuksen mukaan kerran viikossa tapahtuvia tai myös koko päivän kestäviä istuntoja. Graduseminaarin vetäjä toimii työn pääasiallisena ohjaajana. Ohjausta voi kuitenkin tarpeen vaatiessa hakea myös laitoksen tai tiedekunnan muilta opettajilta ja tutkijoilta. 5) Gradun jättäminen tiedekuntaan Valmis pro gradu hyväksytetään ohjaajalla, ja sen jälkeen oman tiedekunnan professorilla. Työ jätetään tämän jälkeen tiedekuntaan kahtena kappaleena. Teologisessa tiedekunnassa töiden tulee olla sidottuja ja humanistisessa tiedekunnassa sitomattomia. Työhön liitetään valmiille lomakkeelle tehtävä yhden sivun mittainen tiivistelmä tutkielman aihepiiristä ja tuloksista. Tiivistelmän laatimista koskevia ohjeita ja lomakkeita saa teologisen tiedekunnan hallintopalveluista ja humanistisen tiedekunnan kansliasta. Tutkielman jättöpäivät käyvät ilmi tiedekuntien opinto-oppaista. Arvostelun jälkeen toinen työ palautetaan sen tekijälle ja toinen sijoitetaan tiedekunnan kirjastoon. Uskontotieteen pro graduja säilytetään teologisen tiedekunnan ja Topelian kirjastossa. 4
Huomioi, että lukukauden viimeisiin tiedekunnan kokouksiin jätetään aina poikkeuksellisen paljon pro gradu -tutkielmia, joten tutkielman tarkastajille pitää jättää riittävästi aikaa gradujen tarkastamiseen. 6) Kypsyysnäyte Humanistisessa tiedekunnassa maisterivaiheen kypsyysnäytettä vastaa pro gradun tiivistelmä. Teologisessa tiedekunnassa ei ole kandivaiheen jälkeistä kypsyyskoetta. Gradun tarkastaminen ja arvostelu Tiedekunta nimittää työlle kaksi tarkastajaa, joista toinen on työn ohjaaja ja toinen oppiaineen professori siinä tiedekunnassa, jossa opiskelija on kirjoilla. Nämä ehdottavat työlle arvolausetta, jonka hyväksymisestä päättää tiedekuntaneuvosto. Arvostelun lähtökohtana ovat tiedekunnan pro gradulle asettamat yleiset tavoitteet. Pro gradu arvostellaan seitsemänportaisella asteikolla seuraavasti: Approbatur Suomennettuna hyväksytään. Pohdinta on vähäistä ja teoreettinen tarkastelu puutteellista. Tutkielma voi olla kysymyksenasettelultaan vaatimaton ja aihe vähämerkityksinen. Se on kokonaisuudessaan suppea tai aineistoltaan suppea. Tulokset on saatettu esittää luettelomaisesti ja niiden tulkinnassa on puutteita. Työssä voi olla asia- tai muotovirheitä. Työ on kuitenkin asiallisesti kirjoitettu ja kokonaisuutena se täyttää tieteellisen opinnäytteen kriteerit. Lubenter approbatur Suomennettuna mielihyvin hyväksytään. Työ on asiallisesti kirjoitettu, eikä sisällä vakavia asiavirheitä. Aihe liittyy vain ohuesti oppiaineen keskeisiin tutkimuskysymyksiin. Työ voi olla kysymyksenasetteluiltaan ja teoreettiselta tarkastelultaan melko vaatimaton ja siinä voi olla muodollisia heikkouksia. Tutkimusmenetelmien käyttö on aika ajoin horjuvaa ja tulosten esittely pintapuolista. Pohdinta on usein niukkaa. Kokonaisuutena työ täyttää kuitenkin selvästi tieteellisen opinnäytetyön kriteerit. 5
Non sine laude approbatur Suomennettuna ei ilman kiitosta hyväksytään. Tutkielman aihe voi olla tavanomainen tai paljon tutkittu, mutta se liittyy selkeästi tieteenalaan. Ilmiön teoreettiseen taustaan on paneuduttu. Tutkimuksen lähtökohtia, tehtäviä ja ongelmia on esitelty ja pyritty suhteuttamaan aikaisempaan tietoon. Työstä saattaa puuttua joidenkin tutkimustehtävien kannalta keskeisiä tietoja. Tutkimusmenetelmä hallitaan toteavalla tasolla. Pohdinta on tavallisesti kokonaisuudessaan suppeahkoa, mutta siinä viitataan kuitenkin mahdollisiin sovelluksiin ja jatkotutkimuksiin. Tutkielma muodostaa toimivan kokonaisuuden. Cum laude approbatur Suomennettuna kiitoksin hyväksytään. Aihe on usein suhteellisen tavanomainen, mutta sen merkitys on todettu ja osoitettu. Tutkimuskirjallisuuden esittely osoittaa aikaisempien tutkimusten ja tutkimuslähteiden tuntemusta. Kokonaisuus osoittaa selvästi pyrkimystä uuden tiedon hankintaan. Tutkimusmenetelmän valinta osoittaa asian hallintaa. Menetelmän soveltaminen on tavanomaista. Tulosten pohdinta on tyypillisesti hyvää tasoa. Tutkielma muodostaa hyvän ja toimivan kokonaisuuden. Magna cum laude approbatur Suomennettuna suurin kiitoksin hyväksytään. Arvosana edellyttää yleensä, että tutkimuksella on saavutettu jotain uutta tietoa jollakin tutkimusprosessin osa-alueella. Tutkielma käsittelee kiinnostavaa, tärkeää tai uutta teema-aluetta. Teoriatausta ja tutkimuksen lähtökohta tehtävänasetteluineen osoittavat hyvää teoreettista perehtyneisyyttä omaan aihealueeseen. Tutkimustehtävät on kuvattu täsmällisesti, perusteltu monipuolisesti ja suhteutettu taidokkaasti esitettyyn tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimusmenetelmän valinta perusteluineen on metodologisesti asiantuntevaa. Aineiston keruu- ja analyysimenetelmien käyttö on tavanomaista paremmin hallittua. Tulosten tulkinta ja johtopäätökset ovat johdonmukaisia ja perusteltuja. Pohdinta osoittaa kykyä tarkastella tutkimuskohdetta laaja-alaisesti. Eximia cum laude approbatur Suomennettuna erityisin kiitoksin hyväksytään. Tutkimusaihe on selvästi tavanomaista vaativampi tai merkittävämpi. Tutkielma osoittaa tekijän syvällistä perehtyneisyyttä tutkimusalueensa teoriaan. 6
Itsenäistä, sisäistynyttä ajattelua ja näkemystä on saavutettu useammalla tutkimusprosessin osa-alueella. Teoriaa ja aikaisempaa tutkimusta on sovellettu luovasti ja synteesi saattaa avata uusia näkökulmia. Tutkimuksen tavoitteet, lähtökohdat ja ongelmat on rajattu taitavasti. Tuloksia tulkitaan oivaltavasti, päätelmät ovat perusteltuja ja diskussio on kriittistä. Tutkielma osoittaa itsenäistä ja kriittistä tutkimusotetta. Laudatur Suomennettuna (ylistäen) kiitetään. Tutkielma ansaitsee harvinaisen kunniamaininnan. Valittu aihe on teoreettiselta tai kulttuuriselta kannalta merkittävä. Ilmiökentän hallinta osoittaa tieteenalan erittäin syvällistä tuntemusta. Tutkielman teoreettinen lähtökohta ja käsitteistö on erittäin taitavasti johdettu ja kriittisesti perusteltu. Tutkimusasetelma voi olla tavanomaista vaativampi. Metodologiset analyysit ovat korkeatasoiset. Metodologiaa on pystytty arvioimaan ja kehittelemään itsenäisesti. Pohdinta on monipuolista, kriittistä ja uutta luovaa. Tutkielma osoittaa itsenäistä, kriittistä ja innovatiivista tutkimusotetta. Arvostelu perusteet ilmenevät tarkastajien kirjoittamasta lausunnosta, joka tehdään kaikista pro graduista. Arvosteluasteikolla cum laude approbaturin työ edustaa tutkielmaa, jolla opiskelija osoittaa hallitsevansa tutkimuksen tekemisen perustiedot ja - taidot. Perusvalmiuksissa havaittavat puutteet laskevat työn arvosanaa alaspäin, kun taas niiden yli menevät vahvuudet nostavat arvosanaa ylöspäin. Arvosanatavoitteesta on hyvä keskustella ohjaajan kanssa jo ennen työn jättämistä tarkastettavaksi. Tutkielman tekijä saa tietää tutkielmalleen ehdotetun arvolauseen tiedekunnan kansliasta ennen tiedekuntaneuvoston kokousta. Jos opiskelija on tyytymätön arvosteluun, voi hän esittää arvostelusta kirjallisen huomautuksen, joka on toimitettava tiedekunnan kansliaan ennen tiedekuntaneuvoston kokousta. Tiedekuntaneuvosto päättää, antaako huomautus aihetta lisätarkastajien valintaan tai muihin toimenpiteisiin. Tarkempia tietoja oikaisupyynnön tekemisestä saa tiedekunnasta Valmistuminen ja publiikki Kun kaikki tutkintoon kuuluvat opinnot on suoritettu, voi opiskelija ilmoittautua publiikkiin. Saadakseen todistuksen suoritetusta tutkinnosta opiskelijan tulee ilmoittautua publiikkiin ja/tai jättää todistuspyyntö tiedekunnan hallintopalveluihin/tiedekunnan kansliaan. Publiikkien järjestämispäivät löytyvät opinto-oppaista. Publiikkeja järjestetään 7
humanistisessa tiedekunnassa noin kerran kuukaudessa, teologisessa hieman harvemmin. Jos opiskelija ei osallistu publiikkiin, voi hän noutaa tutkintotodistuksen hallintopalveluista / tiedekunnan kansliasta erikseen opinto-oppaassa mainittuina päivinä. Publiikki on juhlallinen tilaisuus, joka sisältää dekaanin puheen ja todistusten jakamisen. Tilaisuuteen liittyy tiedekunnasta riippuen kahvi- tai kuohuviinitarjoilu valmistuneille ja heidän vierailleen. Publiikkiin ilmoittautuminen tulee perua, jos ei jostain syystä pääse paikalle. Kirjallisuutta Eco, Umberto 1990. Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Tampere: Vastapaino. Ekholm, Kai 1997. Tee gradu! Graduntekijän selviytymisopas. Jyväskylä: Teknolit OY. Hakala, Juha 1999. Graduopas: melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus. Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara 1997. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kirjayhtymä. Päivänsalo, Ville (toim.) 1997. Prosessia ja rautalankaa: gradun tekijän opas. Systemaattisen teologian laitoksen julkaisuja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Uusitalo, Hannu 1991. Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Helsinki: WSOY. 8
Liite 1 Malli kansilehdestä: Luostariin jäämisen mielekkyys kreikkalaisen naisen elämässä Uskontotieteen pro gradu -tutkielma Teologinen tiedekunta Mari-Johanna Juntunen 20.9.2000 9
Liite 2 Tutkielman (60 80 s.) rakenteen suuntaa antava malli: 1. Johdanto (n. 3-5 sivua) - tutkimuksen aihe, tausta ja merkitys - aikaisempi tutkimus - tutkimuskysymykset 2. Aineiston ja metodologisen viitekehyksen esittely (noin 7-10 sivua) Aineisto: - aineiston kuvaus - lähdekritiikki Teoria ja metodi: - Mihin uskontotieteelliseen ja muiden alojen tutkimuksen kenttään työ asettuu? - Missä teoreettisessa viitekehyksessä omaa aineistoa analysoidaan? - keskeiset käsitteet: käsitehistoriaa ja määrittely omassa työssä - aineiston keruun, käsittelyn ja analyysin menetelmät - työn kulku 3 X. Tausta- ja analyysiluvut (noin 50-60 sivua) - otsikot lukujen sisällön mukaan X. Yhteenveto ja johtopäätökset (noin 3-5 sivua) - yhteenveto tehdystä tutkimuksesta - pohdintaa tutkimuksen herättämistä jatkokysymyksistä XX Bibliografia Lähteet (oma aineisto) Kirjallisuus (aiheeseen ja metodologiaan liittyvä kirjallisuus) 10
Liite 3 Teknisiä ohjeita Sivun asettelu, kirjasintyyppi, otsikot Marginaalit: vasen 4 cm/ oikea 1.5 cm. Jos gradun teksti on kaksipuolinen, tulee oikean marginaalin luonnollisesti olla leveämpi. Alamarginaalisuositus 2 cm / ylä 2 cm. Kirjasintyypit: suositeltu kirjasintyyppi on Times, jolloin pistekoko on 12 ja riviväli 1.5. Bibliografian riviväli on 1. Tulostaminen ja sitominen: Tarkista tiedekunnan sivuilta, tuleeko työ tulostaa yksi- vai kaksipuolisena. Samoin sitomisohjeet tulee tarkistaa tiedekunnasta. Sivunumeron voi sijoittaa vapaasti. Otsikoiden välit: - pääotsikon ja alaotsikon välille laitetaan kaksi riviväliä. - samoin alaotsikon ja tekstin välille laitetaan kaksi riviväliä. - luvun päättymisestä seuraavaan otsikkoon laitetaan kolme riviväliä. Otsikoiden erottaminen toisistaan: - pääotsikko: SUURIN KIRJAIMIN LIHAVOITUNA - ensimmäinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa pääotsikosta, pienin kirjaimin (iso alkukirjain) lihavoituina - toinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa edellisestä alaotsikosta tai kolme rivisiirtoa edellisen tekstin päättymisestä, pienin kirjaimin ilman lihavointia. - kolmannen alaotsikon käyttöä ei suositella - jos kuitenkin käytät sitä, ovat ohjeet samat kuin toisen otsikon käytössä. Viitteiden käytöstä sekä kirjallisuus- ja lähdeluettelon tekemisestä yksityiskohtaisemmin ks. Matti Myllykosken laatimat ohjeet almasta kohdasta Tieto- ja kirjastopalvelut -> Teologisen tiedekunnan kirjasto -> Tutkielman tekniset ohjeet. Lainaukset, viittaustekniikka, lähteet ja kirjallisuus Suoria lainauksia tehdään yleensä vain omaan aineistoon. Viitteissä eli nooteissa ilmoitetaan se lähde ja/tai tutkimus, johon esitys perustuu. Viitteiden käyttö on yksi tapa osoittaa työn tieteellinen luonne. Ne osoittavat myös miten kirjoittajan päättely etenee ja ovat eräänlaista tekstin sisäistä keskustelua. Lähdeviitteet voidaan tehdä tekstin sisäisinä viitteinä tai alaviitteinä. (Loppuviitekäytäntö on uskontotieteen töissä harvinaisempi.) Viitteissä ei ilmoiteta kaikkia teoksen bibliografisia tietoja, vaan ala- tai sisäisiin viitteisiin riittää kirjoittajan sukunimi, painovuosi ja sivut, joihin kyseisessä kohdassa viitataan. Esim. Farrar 1984, 116 117. Jos käytetään tekstin sisäistä viittausta laitetaan tiedot sulkeisiin (Farrar 1984, 116 117). Täydelliset 11
bibliografiset tiedot annetaan lähdeluettelossa. Tekstin sisäisen viittauksen lisäksi samassakin työssä voi käyttää harkitusti alaviitteitä erityisenä keskustelufoorumina silloin jos leipätekstissä oleva ajatuskokonaisuus muuten katkeaisi. Jos työssä käytetään alaviitetekniikkaa, laitetaan muutkin huomiot niin ikään alaviitteisiin. Tällöin voidaan käyttää lyhenteitä kuten ks. = katso tai vrt. = vertaa. Esimerkiksi näin: 11 Eetoksella Weber tarkoittaa elämänkäytännön ideaalista komponenttia, sitä muotoilevaa henkeä (Ks. Weber 1989, 194). Lähde- ja kirjallisuusluettelo laaditaan aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan. Kirjallisuusluettelossa mainitaan kaikki artikkelin tekijät toisin kuin tekstissä, jossa mainitaan yli kolmen kirjoittajan kohdalla ensimmäinen tekijä et al. (esim. Ketola et al. 1998, 126.). Luetteloon tulee laittaa julkaisutietojen ohella myös artikkelin koko otsikko. Käytä mallina jonkin uskontotieteen keskeisen julkaisun kirjallisuusluetteloa (katso esim. Temenos). Tarkista julkaisutiedot aina alkuperäisestä artikkelista, toisten tekemiä virheitä on turha toistaa. Muista, että lähteiden laatu on tärkeämpi kuin niiden määrä. Tutkielman lopussa, mutta ennen mahdollisia liitteitä on bibliografia, johon merkitään kaikki kirjallisuus ja lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähteitä ovat siis ne aineistot, joita tutkitaan ja joista tehdään johtopäätöksiä. Kirjallisuutta ovat muiden aiheesta tekemät tutkimukset (kirjat eli monografiat ja artikkelit) sekä metodiin, teoriaan, lähestymistapaan yms. liittyvä kirjallisuus. Jos työssä käytetään paljon painamatonta kirjallisuutta (julkaisemattomat esitelmät yms.), voidaan se listata erikseen otsikolla Painamattomat. Bibliografian laatimisessa käytetään erilaisissa julkaisuissa keskenään hyvin erinäköisiä käytäntöjä. Gradun kohdalla tärkeintä on, että työ on sisäisesti johdonmukainen eli valittua tyyliä käytetään alusta loppuun saakka. Bibliografiaa kannattaa laatia sitä mukaa kun teoksia tai artikkeleita käytetään, jotta kaikki gradussa käytetyt lähteet tulisivat mainituiksi. HUOM! Bibliografiassa teoksen ja lehtien nimet kursivoidaan. Myös silloin, kun viitataan artikkeliin, kursivoidaan teoksen tai lehden nimi, jossa artikkeli on julkaistu Seuraavassa esitellään tavallisimmat graduntekijää koskettavat kirjallisuusluettelon laatimiseen liittyvät tapaukset: Monografiat Monografiat ovat yhden (tai useamman) kirjoittajan kirjoja, eli ne poikkeavat hakuteoksista ja artikkelikokoelmista, jotka koostuvat useammista artikkeleista. Niin monografiat kuin artikkelitkin merkitään kirjallisuusluetteloon poikkeuksetta kirjoittajansa sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Saman kirjoittajan eri teokset luetellaan julkaisuvuosien mukaisessa järjestyksessä, aloittaen vanhimmasta. Jos samalta tekijältä on useita eri teoksia samalta vuodelta, voidaan käyttää merkintöjä 2001a, 2001b jne. Monografian bibliografiset tiedot selviävät useimmiten kirjan nimiölehdeltä. Monografiasta laitetaan kirjallisuusluetteloon seuraavat tiedot: Sukunimi, Etunimi Vuosi. Nimeke. Alanimeke jos sellaista on. Kustannuspaikka (tai painopaikka): Kustantaja. 12
Alasuutari, Pertti 1993. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino. Painovuodeksi merkitään vuosi, jolloin tekijänoikeudet (copyright) on saatu, paitsi jos käytetään alkuperäisestä poikkeavaa laitosta, jolloin painovuodeksi merkitään sen laitoksen ilmestymisvuosi. Vuosiluvun jälkeen lyödään yksi tabulaattorin lyönti muiden tietojen saraketta varten. Kustantaja merkitään niin lyhyesti kuin mahdollista, mutta ymmärrettävästi, siis New York: McGraw eikä MacGraw Hill Company, Inc. Kaksi tai useampaa tekijää: Teoksen kirjoittajat ovat tavallisesti aakkosjärjestyksessä, bibliografiassa on syytä noudattaa alkuperäistä teoksessa ollutta järjestystä. Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas 1966. The Social Construction of Reality. A Treatise in the Sociology of Knowledge. Garden City: Doubleday. Artikkelit ja artikkelikokoelmat Artikkelit merkitään kirjallisuusluetteloon kirjoittajansa tai kirjoittajiensa nimen mukaan. Tällöin artikkelin nimeä ei kursivoida, vaan kursivoidaan artikkelikokoelman tai teoksen nimi, jossa artikkeli on ilmestynyt. Lisäksi artikkeleista ja kokoomateoksista mainitaan ne sivut, joilla artikkeli sijaitsee (ei siis vain niitä sivuja, joita kirjoittaja itse on käyttänyt). Kokoomateoksissa julkaistut artikkelit luetteloidaan erillisinä. Siten esimerkiksi The Encyclopedia of Religion - teossarjaan sisältyvä artikkeli luetteloidaan kirjoittajansa mukaan alla olevan esimerkin mukaisesti. Ideana on se, että jokaisen artikkelin kirjoittaja käy selville. Ei siis viitata kokoomateokseen tai sen toimittajaan. Magliocco, Sabina 1996. Ritual is my Chosen Art Form Magical Religions and Modern Witchcraft. 93-119. James R. Lewis (ed.) Magical Religion and Modern Witchcraft. New York: State University of New York Press. Oma aineisto Haastattelut ja muu itse kerätty aineisto merkitään lähdeluettelossa painamattomiin lähteisiin. Tavanmukaista on ilmoittaa haastatteluista seuraavat tiedot: haastattelun päivämäärä, haastattelija, ellei tekijä itse ole tehnyt haastattelua siinä tapauksessa kirjoitetaan tietojen jälkeen haastattelut tekijän, nauhojen säilytyspaikka (kotona/tekijän hallussa + paikkakunta tai HYUL). Jos nauhoja tms. säilytetään laitoksella, merkitään myös niiden arkistointinumero (esim. HYUL 1975/25) Vastaavasti jos tutkimusaineisto on kerätty esimerkiksi kenttäpäiväkirjoihin, ilmoitetaan päiväkirjoista mahdollisuuksien mukaan samat tiedot. Tällä hetkellä uskontotieteen laitoksen arkistotilat ovat rajalliset, joten on suositeltavaa, että opiskelija säilyttää alkuperäisen aineiston itsellään ja toimittaa tarvittaessa kopion aineistosta laitokselle tarkistusta ja säilytystä varten. 13
Haastattelu 26.3.2002. Hannu Kilpeläinen HYUL 1975/22. Kenttäpäiväkirja I, 15.5 25.8.1999. 45 sivua. Aineisto tekijän hallussa, Espoo. Vastaukset kyselytutkimukseen, 115 kpl. Tekijän hallussa, Espoo. WWW-sivut, sähköpostiviestit Internetissä on aineistoa ja artikkeleita, joita voi hyödyntää gradussa. WWW-sivujen muuttuvan luonteen vuoksi ne voi printata graduun erilliseksi liitteeksi jos niitä on vähän. Sähköpostiviestit, samoin kuin esimerkiksi luennot yms. painamattomat lähteet käyvät soveltuvilta osin gradun lähdemateriaaliksi. Esimerkkejä: Myller, Marko 1995. Mieshän on hullu! [http://www.helsinki.fi/~numiain/viikari.html]. Viitattu 29.9.2005. Talbot, Alice-Mary [alice.talbot@dumbartonoaks.edu] 2002. About Greek convents Yksityinen sähköpostiviesti Mari Juntuselle. [mari.juntunen@helsinki.fi] lähetetty 30.4.2002. Julkaisut vailla henkilötekijää Tähän ryhmään kuuluvat kaikki kirjana tai vihkona ilmestyneet julkaisut, joissa kirjoittajaksi ei ole ilmoitettu tiettyä henkilöä. Tavallisesti tällöin kirjallisuusluettelossa merkitään kirjoittajan paikalle julkaisun nimeke tai pääotsikko ja seuraavalle riville julkaisun ilmestymisvuosi. Perhekasvatustoimikunnan mietintö 1976. Komiteamietintö 1976: 42. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Sanoma- ja aikakauslehdet Aikakauslehdistä merkitään näkyviin vuosikerta (volyymi), mikäli se on mainittu lehdessä, lehden numero ja sivut, joilla artikkeli on. Jos tutkimusta varten on käyty systemaattisesti läpi vuosikertoja, riittää tällöin maininta lehden nimestä ja läpikäydyistä vuosikerroista. Haavio-Mannila, Elina 1982. Työn laatu ja työpaikkarakkaudet. Sosiologia 19 (4), 225 236. HS Helsingin Sanomat 1925 1927. 26.5.08/MK 14