Julkaisuvapaa 4.3.2009 klo 15 Äitisemme Vuokkiniemi on matka matriarkkojen maahan Vuokkiniemi on pieni mutta kuuluisa kylä Vienan Karjalassa suuren Venäjän läntisellä laidalla. Äitisemme Vuokkiniemi on kertomus yhdestä ja samalla sadasta vuodesta, matka matriarkkojen maahan. Persoonallinen matkakirja ja kylädokumentaatio julkistettiin keskiviikkona Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasemalla. Toimittaja, runoilija Maija Myllykangas muutti isoäitinsä syntymäkylään Vuokkiniemeen syksyllä 2000, ja talven mittaan vienalaisnaiset kertoivat hänelle kylänsä sadan vuoden tarinan. Matkakertomus seuraa tarkasti, mitä kylässä syötiin, laulettiin, leivottiin, juoruttiin, luettiin ja katsottiin televisiosta vuonna 2000; mitä ajateltiin kielestä, kulttuurista ja uskonnosta; miten suhtauduttiin Suomeen, mitä mieltä oltiin uudesta Venäjästä. Vuokkiniemi oli tiukasti naisten ohjaksissa, olipa kyse sitten kaupasta tai kyläneuvostosta, postista tai kirjastosta, lastentarhasta tai taimitarhasta, koulusta tai kirkon hoitamisesta, matkailusta tai martoista, folkloresta, journalismista tai kielitieteestä. Matkakertomus johdattaa lukijan kylään, ja sen jälkeen eri-ikäiset naiset vievät vieraan omilla elämäntarinoillaan kylän kiintoisiin neuvostovuosiin ja kauas tsaarinaikaan asti. Äitisemme Vuokkiniemi tuo uusia hilpeitä ja koskettavia näkökulmia Viena-kirjallisuuteemme, ja sen ennen julkaisemattomat valokuvat ovat pääosin peräisin vuokkiniemeläisten kotialbumeista. Halusin kuvata Vuokkiniemeä sen sisältä, keskeltä en ulkoa enkä ylhäältä. Halusin tehdä kirjan Vienasta ilman yhtään suoraa sitaattia Elias Lönnrotilta tai I.K. Inhalta, niin hurmaavia kuin herrat ovatkin. Halusin kirjoittaa dokumentin meidän ajaltamme, omalla äänelläni. Vuonna 2000 oli eletty uutta aikaa kymmenisen vuotta: murros näkyi niin kulttuurissa, kielessä, uskonnossa kuin muussakin elämässä. Kylässä asui tsaarinaikana syntyneitä vanhuksia, mutta valtaosa haastateltavistani oli neuvostoajan kasvatteja, kertoo Myllykangas.
Omat vienalaiset sukujuureni auttoivat minua pääsemään kylään sisään; asuin isotätini Jouki Lipkinan mökissä ja kylän kuuluisin perinteentaitaja Santra Remsu on isoäitini Naston kummityttö. Kirjastani tuli luontojaan naisten eepos tuossa matriarkkojen maassa. Äitisemme Vuokkiniemi ei ole historiikki, turistiopas eikä lopullinen totuus mistään. Se kertoo siitä, mitä ja miten naiset vuonna 2000 halusivat kertoa omasta kylästään. Ja vaikka tarinoihin mahtuu vallankumousta, sotia, evakkomatkoja, köyhyyttä ja kuria, niin ihminen syntyy, kasvaa, menee naimisiin, tekee lapsia ja työtä, elää omaa ainutkertaista elämäänsä ja hakee onneaan samalla tavalla, kaikkialla. Näillä naisilla on kertomisen taito. Eivät runonlaulajat ole kuolleet: siellä on runoa ilmassa, yhä. Sitä paitsi Äitisemme Vuokkiniemi on niin hauska, että kun kirjan kannet laittaa kiinni, niin oven takaa kuuluu vielä nauru. Maija Myllykangas on aiemmin julkaissut runokirjat Vienansineä, Nokkahuilupuu ja Nurmikuukusen lauluja. Hän asuu Virtain Jäähdyspohjassa, sattumoisin samassa kylässä missä legendaarinen Vienan-kuvaaja I.K. Inha on syntynyt. Myllykangas sai keruuta varten vuonna 2000 apurahan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Elias Lönnrotin rahastosta ja kirjoitusvaiheeseen vuonna 2004 tukea Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastosta (Aamulehden 100-vuotisrahasto). Kirjan kustantaa Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema. Sen kuvankäsittelystä on vastannut DI Pekka Lehtinen ja taitosta FM Mikko Lehtinen. Kirjassa on 300 sivua ja 166 valokuvaa, ja sen hinta on 35 euroa + lähetyskulut. Sitä voi tilata osoitteesta taju@uta.fi tai virtain.kulttuurintutkimusasema@uta.fi Lisätietoja: Maija Myllykangas 040 5118975 (maija.myllykangas@gmail.com) tai Antti Koiranen 040 5514137 (antti.koiranen@uta.fi)
Jouki Lipkinan isä oli 1900-luvun alussa Vuokkiniemen starssina, pitäjän esimies, jonka luona vieraili mm. kirjailija Ilmari Kianto. Kuva: Maija Myllykangas Praasniekkavieras Maija Myllykangas huilaa isoäitinsä isoäidin kotitalossa Venehjärven Hökkälässä kesällä 1996. Kuva: Vitali Dobrinin
Santra Remsujeva on Vuokkiniemen tunnetuin perinteentaitaja, jolta käyvät niin kalevalaiset häälaulut, jatsit kuin starinatkin. Kuva: Maija Myllykangas
Agronomi Vera Torvinen (vas.) ja syöksylaskijamestari Vija Malikina vierailulla ystävänsä Muarie Kallion luona Pirttilahden Taipaleessa kesällä 1995. Kuva: Maija Myllykangas Laina Lesonen (oik.) ja Ljudmila Jablonskaja pikkutyttöinä Vuokkiniemen marttojen näytelmässä. Kuva: Maija Myllykangas
Vuokkiniemen koulun opettaja Tatjana Remsujeva tulossa tyttärensä Outin kanssa puolukkametsästä. Kuva: Maija Myllykangas