2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 1 Liite 1 Menetelmät sähkön kantaverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2008 alkavalla ja 31.12.2011 päättyvällä valvontajaksolla 1 YLEISTÄ Energiamarkkinavirasto soveltaa alla selostettuja menetelmiä verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi 1.1.2008 alkavan ja 31.12.2011 päättyvän valvontajakson hinnoittelun valvonnassa. Alla selostettavat menetelmät ovat olennaisin osin samat kuin mitä Energiamarkkinaviraston 30.6.2007 päivätyssä julkaisussa Sähkön kantaverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat vuosille 2008-2011 (Dnro 156/422/2007) on esitetty. Valvontajakson päätyttyä Energiamarkkinavirasto vahvistaa sähkömarkkinalain 38 c :n nojalla annettavalla päätöksellä, kuinka suurella euromäärällä valvontajakson aikana kertynyt tuotto ylittää tai alittaa kohtuullisena pidetyn tuottotason (valvontapäätös). Päätöksessä Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson eri vuosina kertyneet tuotot yhteen ja vähentää summasta vastaavina vuosina kohtuullisena pidettävien tuottojen summan. Valvontapäätökseen liittyvissä laskelmissa Energiamarkkinavirasto soveltaa menetelmiä verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi. Energiamarkkinavirasto ottaa valvontapäätöksessä huomioon 1.1.2005 alkaneelta ja 31.12.2007 päättyneeltä valvontajaksolta verkonhaltijalle vahvistetun verkkotoiminnan tuoton yli- tai alijäämän. 2 VERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNEEN PÄÄOMAN ARVOSTUSPERIAATTEET 2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen Kantaverkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton kohtuullisuutta koskevien vuosittaisten laskelmien perustana Energiamarkkinavirasto käyttää kantaverkonhaltijan vahvistettua sähköverkkotoiminnan tilinpäätöstä. Verkkoliiketoimintaan sitoutuneen pääoman arvo määritetään vuosittain kantaverkonhaltijalle. Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmia varten laskettavan sitoutuneen pääoman määrän perustana on kantaverkkotoiminnan tase. Kantaverkon arvoa oikaistaan siten, että hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkon arvo korjataan nykykäyttöarvoonsa. Tällöin syntyvä tasauserä, joka on kantaverkon kirjanpitoarvon ja laskelmassa käytettävän nykykäyttöarvon välinen erotus vähennettynä rahoitusomaisuudella, lasketaan mukaan taseen vastattavaa -puolella omaan pääomaan. Rahoitusomaisuus ja sijoitukset eliminoidaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavasta sitoutuneesta pääomasta. Taseen vastattavaa-puolelta jaetaan vapaaehtoiset varaukset sekä poistoero oman pääoman ja verovelan osuuksiin. Vieras pääoma jaetaan lisäksi korottomaan ja korolliseen vieraaseen pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelle muodostuu oikaisujen jälkeen

2 ENERGIAMARKKINAVIRASTO kolme ryhmää, jotka ovat oma pääoma, korollinen vieras pääoma ja koroton vieras pääoma. Sitoutuneelle pääomalle (oman pääoman ja korollisten velkojen summalle) lasketaan keskikustannus käyttäen kiinteää pääomarakennetta (asiaa käsitellään tarkemmin luvussa 3). 2.2 Kantaverkkotoiminnan pääoman arvon määrittämisen vaihtoehtoiset tavat Kantaverkkokomponenttien arvonmäärityksessä on kaksi periaatteellista toimintatapaa. Verkkokomponenttien arvon määritys voidaan perustaa ns. standardikustannuksiin, joiden suuruus on sidottu esimerkiksi kustannuksia kuvaavan indeksin kehittymiseen tai arvonmäärityksessä voidaan käyttää kantaverkonhaltijan ilmoittamia verkkokomponenttien kustannuksia. Komponenttien standardikustannuksiin ja niiden arvoa vuosittain korjaavaan indeksiin perustuvaa menetelmää sovelletaan jakeluverkonhaltijoiden valvonnassa. Kantaverkonhaltijan ilmoittamiin verkkokomponenttien kustannuksiin perustuvaa menetelmää on sovellettu kantaverkonhaltijan valvonnassa ensimmäisellä valvontajaksolla. Kantaverkonhaltijan ilmoittamiin verkkokomponenttien kustannuksiin perustuva menetelmä soveltuu standardikustannuksiin perustuvaa menetelmää paremmin kantaverkonhaltijan verkko-omaisuuden arvon määrittämiseen. Kantaverkonhaltijalla on tieto verkkokomponenttien kustannuksiin vaikuttavista tekijöistä tehtyjen verkkoinvestointien kautta ja toisaalta jakeluverkkopuolella sovellettavaa standardikustannusluetteloa ei kantaverkonhaltijan kohdalla ole mielekästä laatia tai käyttää koska Suomessa toimii vain yksi kantaverkonhaltija, eikä verkkokomponenttien standardikustannuksien muodostamiseksi siten ole käytettävissä riittävästi, käytännössä ei ollenkaan, vertailuaineistoa. Kantaverkkotoimintaan liittyvien tietojärjestelmien osalta on ongelmana, ettei niiden arvon määrittämiseksi välttämättä ole käytettävissä standardikustannusta. Tällä perusteella kantaverkkotoimintaan liittyvien tietojärjestelmien jälleenhankinta-arvo voidaan määrittää joko kantaverkonhaltijan ilmoittaman tietojärjestelmien jälleenhankintaarvon määrittämisperusteiden avulla tai käyttämällä niiden jälleenhankinta-arvona arvioitua osuutta muun kantaverkon jälleenhankinta-arvosta. Energiamarkkinavirasto katsoo, että ensisijaisesti kantaverkonhaltijan tulee toimittaa kantaverkkotoimintaan liittyvien tietojärjestelmien jälleenhankinta-arvon laskemiseksi tietyt määrittelyperusteet ja toissijaisesti, mikäli kantaverkonhaltija ei toimita Energiamarkkinavirastolle näitä määrittelyperusteita, Energiamarkkinavirasto käyttää niiden jälleenhankintaarvona arvioitua lukua. Kantaverkkotoimintaan liittyviin tietojärjestelmiin sisältyvän tietosisällön käsittely omaisuuseränä ja sen ottaminen mukaan sitoutuneeseen pääomaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellyttää, että tietosisältö on kirjattu tilintarkastajien hyväksymään tilinpäätökseen. Lisäksi tietosisällön tulee taseessa olla kirjattuna aineettomiin hyödykkeisiin, eikä liikearvoon. Energiamarkkinaviraston käsityksen mukaan kantaverkonhaltijan perustamisen jälkeen tietosisältöjen kartuttamisen kustannukset on kirjattu vuosittaisiin operatiivisiin kustannuksiin eikä pääomaksi.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 3 2.3 Kantaverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen Kantaverkonhaltijan kantaverkkotoiminnan tasetta oikaistaan seuraavissa luvuissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Sähkömarkkinalain mukaan sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan sähköverkon asettamista vastiketta vastaan sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluja tarvitsevien käyttöön. Sähköverkkotoimintaan kuuluvat myös sellainen sähköverkon suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttö, asiakkaiden sähkölaitteiden liittäminen verkkoon, sähkön mittaus ja muut sellaiset sähkön siirtoon tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia sähkönsiirron ja muiden sähköverkkopalvelujen kannalta. Kantaverkkotoimintaan kuuluvat verkkotoiminnan hoitamiseksi tarvittavat verkkokomponentit ja tietojärjestelmät. Järjestelmävastuun hoitamiseksi hankittu omaisuus, kuten nopeana häiriöreservinä käytettävät varavoimakoneet sekä tasepalvelutoiminta sisältyy myös kantaverkkotoimintaan. Kantaverkkoon katsotaan Energiamarkkinaviraston soveltamassa hinnoittelun kohtuullisuusvalvonnassa kuuluvaksi liitteessä A luetellut kantaverkon verkkokomponentit ja kantaverkonhaltijan luettelemat kantaverkkotoimintaan liittyvät tietojärjestelmät. Järjestelmävastuun hoitamiseksi tarvittavat varavoimakoneet otetaan huomioon tasearvoonsa arvostettuna osana muun kantaverkkotoiminnan omaisuutta. 2.3.1 Varsinaisen kantaverkko-omaisuuden oikaiseminen Sähkön kantaverkko on kantaverkkotoiminnan harjoittajan suurin yksittäinen, joskin useasta eri osasta koostuva, käyttöomaisuuden osa. Mikäli kantaverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, jolloin vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan kantaverkonhaltijan verkko-omaisuuteen ja edelleen kantaverkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Kantaverkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä kantaverkonhaltijan hallinnassa olevaa kantaverkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko kantaverkonhaltijan omistama vai vuokraama. Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson kaikkina vuosina kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän kantaverkon nykykäyttöarvon kantaverkon jälleenhankinta-arvon (jälleenhankintahinta) kautta, jolloin kantaverkon jälleenhankinta-arvo on sama kuin kustannus, jonka vastaavan uuden verkon rakentaminen nykykustannustasolla maksaisi. Jälleenhankinta-arvon avulla saadaan laskettua verkon nykykäyttöarvo, joka on jälleenhankinta-arvo vähennettynä verkkokomponenttien teknistaloudellista pitoaikaa ja komponenttien käyttöikää vastaavilla teknistaloudellisen pitoajan mukaisilla poistoilla. Kantaverkkoon sitoutuneen pääoman määritys toteutetaan toisella valvontajaksolla jokaiselle vuodelle erikseen siten, että se vastaa kunkin vuoden alun tilannetta eli ajankohtia 1.1.2008, 1.1.2009, 1.1.2010 ja 1.1.2011. Toisen valvontajakson aikana kantaverkonhaltijan mahdollisesti tekemät kantaverkon nykykäyttöarvoon vaikuttavat in-

4 ENERGIAMARKKINAVIRASTO vestoinnit sekä kantaverkon nykykäyttöarvoa pienentävät tasapoistot tulevat valvontajakson aikana otettua huomioon vuosittain. Energiamarkkinavirastolle ilmoitettujen tietojen perusteella virasto laskee vuosittain kantaverkonhaltijan hallinnassa olevalle kantaverkolle jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot. Energiamarkkinavirasto hyväksyy yleiseen kustannustasoon ja sen muutoksiin sekä toteutuneiden verkonrakennusprojektien kustannuksiin perustuvat verkkokomponenttien jälleenhankintakustannukset. 2.3.1.1 Kantaverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen Energiamarkkinavirasto laskee kantaverkon jälleenhankinta-arvon vuosittain lähtökohtaisesti kantaverkonhaltijan ilmoittamien liitteessä A mainittujen verkkokomponenttien määrätietojen sekä kantaverkonhaltijan vuosittain päivittämien verkkokomponenttien yksikköhintatietojen perusteella. Kunkin verkkokomponentin jälleenhankinta-arvo lasketaan kertomalla kantaverkonhaltijan ilmoittama komponentin määrätieto ilmoitetulla komponentin yksikköhintatiedolla. Kantaverkon jälleenhankinta-arvo saadaan laskemalla eri verkkokomponenttien jälleenhankinta-arvot yhteen. Kantaverkon jällenhankinta-arvoa laskiessaan Energiamarkkinavirasto arvioi kantaverkonhaltijan ilmoitettujen yksikköhintatietojen oikeellisuuden toteutuneiden verkonrakennusprojektien kustannusten ja rakennuskustannusten muutosten perusteella. Arvioinnin perusteella Energiamarkkinavirasto voi tarvittaessa käyttää kantaverkon jälleenhankinta-arvon määrityksessä kantaverkonhaltijan ilmoittamasta verkkokomponentin yksikköhinnasta poikkeavaa yksikköhintaa. Kantaverkkotoimintaan liittyvien tietojärjestelmien jälleenhankinta-arvon laskemista varten kantaverkonhaltijan tulee toimittaa niiden jälleenhankinta-arvon määrittämisperusteet Energiamarkkinavirastoon erillisenä selvityksenä vuoden 2008 maaliskuun loppuun mennessä. Mikäli kantaverkonhaltija ei pysty toimittamaan yksityiskohtaista selvitystä tietojärjestelmien jälleenhankinta-arvon määrittämisperusteista edellä esitetyssä aikataulussa, niin Energiamarkkinavirasto käyttää valvontajaksolla kunakin vuosina kantaverkkotoimintaan liittyvien tietojärjestelmien arvioituna yhteenlaskettuna jälleenhankinta-arvona yhtä prosenttia (1 %) muiden liitteessä A lueteltujen kantaverkon verkkokomponenttien perusteella määritellystä kantaverkon jälleenhankintaarvosta kyseiselle vuodelle. 2.3.1.2 Kantaverkon nykykäyttöarvon laskeminen Kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan valvontajakson jokaiselle vuodelle erikseen. Nykykäyttöarvot lasketaan erikseen jokaiselle liitteessä A luetellulle komponenttiryhmälle. Laskenta perustuu komponenttiryhmälle määriteltyyn jälleenhankinta-arvoon sekä kantaverkonhaltijan ilmoittamiin komponenttiryhmäkohtaisiin pitoaika- ja keski-ikätietoihin. Kantaverkon nykykäyttöarvo saadaan laskemalla eri komponenttiryhmien nykykäyttöarvot yhteen.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 5 Yhden komponenttiryhmän osalta nykykäyttöarvo (NKA) lasketaan seuraavasti, kun komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvo (JHA) tiedetään: missä keski ikä NKA = 1 JHA pitoaika NKA = Komponenttiryhmän nykykäyttöarvo. JHA = Komponenttiryhmän kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankinta-arvo. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka kyseiseen komponenttiryhmään kuuluvien verkkokomponenttien rakentaminen nykyisellä kustannustasolla aiheuttaisi. Pitoaika = Pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika). Keski-ikä = Keski-iällä tarkoitetaan komponenttiryhmän verkkokomponenttien ikätietojen jälleenhankinta-arvoilla painotettua keskiarvoa. Yksittäisen verkkokomponentin kohdalla keski-ikä lasketaan keskiarvona. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa vuosittain kantaverkonhaltijalle edellisen kuvauksen perusteella lasketun kantaverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon 31.12 mennessä. 2.3.1.3 Vuosittain ilmoitettavat tiedot Kantaverkkoon sitoutuneen pääoman määritystä varten kantaverkonhaltija on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle toisella valvontajaksolla vuosittain viraston määrittämän eri komponenttiryhmiin perustuvan jaottelun mukaan (Liite A) hallinnassaan olevaan kantaverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisessa käytössä olevien komponenttien määrä-, yksikköhinta- ja keski-ikätiedot. Pitoaikatiedot on kantaverkonhaltija valinnut ensimmäisellä valvontajaksolla, eikä niitä voida muuttaa. Tiedot on ilmoitettava vuoden alun tilanteen mukaisesti ja ne tulee toimittaa Energiamarkkinavirastoon vuosittain 31.3 mennessä. Vuosia 2008, 2009, 2010 ja 2011 koskien kantaverkonhaltijan on ilmoitettava edellä esitettyjen tietojen lisäksi Energiamarkkinavirastolle 31.3 mennessä edellisenä vuonna valmistuneiden investointien määrä- ja hintatiedot. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa tietojen toimitustavan erikseen. Jos kantaverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, joten kantaverkonhaltijan tulee ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle myös vuokraamiensa verkkojen osalta samat tiedot kuin itse omistamansa verkon osalta. 2.3.1.4 Valvontajakson aikana ostettujen verkkojen käsittely Jos toisen valvontajakson aikana kantaverkonhaltijan hallinnassa olevan verkon laajuus olennaisesti muuttuu esimerkiksi yrityskaupan seurauksena, otetaan ostettujen

6 ENERGIAMARKKINAVIRASTO verkkokomponenttien vaikutus huomioon seuraavan vuoden alusta kantaverkonhaltijan ilmoittamien määrä-, yksikköhinta-, ja keski-ikätietoihin perustuen. Ostettujen verkkokomponenttien pitoaika määräytyy kantaverkonhaltijan ensimmäisellä valvontajaksolla kyseiselle komponentille valitseman pitoajan mukaan. 2.3.2 Muut pysyvät vastaavat Muiden pysyvien vastaavien eli aineettomien hyödykkeiden sekä muiden aineellisten hyödykkeiden kuin kantaverkon osalta Energiamarkkinavirasto ei hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan yhteydessä pääsääntöisesti oikaise tase-erien kirjanpitoarvoa nykykäyttöarvoon. Tämä perustuu siihen, että käytännössä on todettu näiden erien merkityksen liiketoimintakokonaisuuden kannalta yleensä harvoin nousevan merkittäväksi. Kantaverkonhaltijan omaisuudessa kuitenkin poikkeuksen muodostaa merkittävänä pääomaeränä pidettävät varavoimakoneet. Energiamarkkinavirasto käyttää varavoimakoneiden osalta kirjanpitoarvoja, koska niiden osalta ole syytä epäillä niiden hankintahinnan poikkeavan niiden nykykäyttöarvosta. Mikäli kantaverkonhaltijan sähköverkon arvonmääritykseen sisältyviä omaisuuseriä on taseen muissa hyödykkeissä kuin sähköverkon hyödykkeissä, eliminoidaan ne pois sähköverkkoliiketoiminnan taseen muista pysyvistä vastaavista kantaverkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä ja ne korvataan sähköverkon nykykäyttöarvolla siten kuin edellä on esitetty. Muille erille kuin varsinaiselle liikearvolle kohdistetut erät käsitellään hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kuten varsinainen omaisuus, jolle se on kohdistettu. Näin ollen esimerkiksi kantaverkko-omaisuudelle kohdistettavissa oleva osa liikearvosta eliminoidaan pois kantaverkkoliiketoiminnan taseesta kantaverkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä ja se korvataan kantaverkon nykykäyttöarvolla siten kuin edellä on esitetty. Talousvaliokunnan mietinnössä 56/1994 hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi otetaan kantaa yrityskauppoihin, joissa sähköliiketoiminnoista maksetaan omaisuuden käypää arvoa enemmän. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan liiketaloudellinen ajattelu sähköalalla ei saa merkitä sitä, että sähkönkäyttäjiltä vaaditaan toistamiseen korvausta ennestään olemassa olevan sähköverkon pääomakuluista. Valiokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että sähkömarkkinalain mukainen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu yritysten käyttöomaisuuden todellisiin markkina-arvoihin eikä mahdollisesti keinottelunomaisesti paisuteltuihin arvopaperiarvoihin. Edellä olevan perusteella Energiamarkkinavirasto katsoo, että yrityskaupan yhteydessä syntynyt yrityksen goodwill-arvo, eli taseessa liikearvo, kuvaa sellaista aineetonta arvoa, jota ei ole pystytty kohdistamaan muille omaisuuserille. Energiamarkkinavirasto oikaisee yritysten kirjanpidollisen verkko-omaisuuden nykykäyttöarvoon, joka kuvaa kantaverkonhaltijan verkko-omaisuuden markkina-arvoa hinnoittelun kohtuullisuusvalvonnassa. Tästä syystä Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseista kohdistamattoman liikearvon. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös tuloslaskelmasta mahdollisesti liikearvosta tehdyt poistot (asiasta luvussa 4.5).

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 7 Energiamarkkinavirasto eliminoi taseesta pysyvien vastaavien sijoitukset. Pysyvien vastaavien sijoituksiin kuuluu mm. sijoituksia, joilla tavoitellaan voittoa tai liiketoiminnan laajentamista eivätkä ne ole välttämättömiä verkkotoiminnan harjoittamiselle. Valvontamallin selkeyden vuoksi Energiamarkkinavirasto on päätynyt eliminoimaan kaikki sijoitukset kantaverkonhaltijan taseessa. Sijoituksia vastaavat rahoitustuotot ovat myös eliminoitu kantaverkonhaltijan oikaistusta tuloksesta hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. 2.3.3 Vaihtuvien vastaavien arvostusperiaatteet 2.3.3.1 Rahoitusomaisuus Kirjanpitolain (1336/1997) 4 luvun 4 :n mukaan rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat. Rahoitusomaisuuden huomioon ottamisessa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostamisessa Energiamarkkinavirasto soveltaa toisella valvontajaksolla menetelmää, joka perustuu markkinaoikeuden 21.12.2006 antamiin päätöksiin ensimmäiselle valvontajaksolle annetuista vahvistuspäätöksistä tehtyihin valituksiin. 1 Markkinaoikeus on käsitellyt rahoitusomaisuuden eliminointia sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan tuottoa koskevissa menetelmissä ja todennut päätöksissään, että rahoitusomaisuuden hallinta ei ole rahoitusteoreettisesti varsinaista sähköverkkotoimintaa eikä sitä ole perusteltua lukea miltään osin verkkotoiminnan sitoutuneeseen omaisuuteen, jolle lasketaan kohtuullinen tuotto. Energiamarkkinavirasto eliminoi kokonaisuudessaan taseeseen kirjatun rahoitusomaisuuden. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan taseen vastaaviin kuuluvat erät Lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset, Rahoitusarvopaperit sekä Rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa olevat erät. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto ei myöskään sisällytä rahoitustuottoja hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoiminnan oikaistuun tulokseen. Siten verkonhaltijan saamat rahoitustuotot eivät vaikuta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Sähköverkkotoiminnan harjoittaminen edellyttää kuitenkin määrättyä rahoitusomaisuutta yhtäältä säännöllisten maksujen suorittamiseksi, kun yrityksen maksusuoritukset tapahtuvat väistämättä jossain määrin eriaikaisesti kassaan maksujen kanssa ja toisaalta ennalta arvaamattomiin menoihin varautumiseksi. Näin ollen verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi välttämättömästä rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus tulee ottaa jollakin tavoin huomioon arvioitaessa verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen kohtuullisuutta. Energiamarkkinavirasto ottaa verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuvan kustannuksen huomioon markkinaoikeuden päätöksissä vahvistettua tapaa vastaavalla menetelmällä, jolloin toteutunutta tulosta laskettaessa otetaan huomioon vähennyksenä verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus. Verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavana rahoitusomaisuutena otetaan huomioon taseeseen eriin Lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset, Rahoitusarvopaperit sekä Rahat ja 1 Markkinaoikeuden päätökset 21.12.2006 Nrot 270/2006 ja 271-344/2006.

8 ENERGIAMARKKINAVIRASTO pankkisaamiset kirjatusta rahoitusomaisuudesta enintään määrä, joka vastaa kahdeskymmenesosaa verkonhaltijan liikevaihdosta. Verkonhaltijan verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus lasketaan kertomalla em. osuus taseeseen kirjatusta rahoitusomaisuudesta pääoman painotetun keskikustannuksen laskennassa käytettävällä korollisen vieraan pääoman kustannuksella, joka on määritelty luvussa 3.3. 2.3.3.2 Muu vaihto-omaisuus Muun vaihto-omaisuuden osalta Energiamarkkinavirasto käyttää pääosin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määrittäessään varallisuuserien taseeseen kirjattuja arvoja. 2.4 Pääoman jakautuminen omaan ja vieraaseen pääomaan Sähkön kantaverkkotoiminnan oikaistu taseen vastattavaa -puoli laaditaan jakamalla kantaverkonhaltijan kantaverkkotoimintaan sitoutunut pääoma omaan pääomaan, korolliseen vieraaseen pääomaan ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Laskelmassa huomioidaan tässä asiakirjassa kuvatut korjaukset ja se laaditaan oikaistun taseen muotoon. Oikaistun taseen tasauseränä käytetään omaan pääomaan kirjattavaa taseen vastaavaa -puolelle tehtävien korjausten nettomäärää. Laskelmaa käytetään sekä kantaverkonhaltijan keskimääräisen pääomakustannuksen että kohtuullisen tuoton laskennassa. 2.4.1 Koroton vieras pääoma Taseeseen merkitty lyhytaikainen vieras pääoma (esimerkiksi ostovelat, siirtovelat, muut lyhytaikaiset velat) on luonteensa mukaisesti korotonta vierasta pääomaa myös hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. Kantaverkonhaltijalla ei ole tällä hetkellä muita korottoman pääoman eriä, kuten verkkotoimintaan kuuluvia liittymismaksuja. 2.4.2 Korollinen vieras pääoma Taseeseen merkitty korollinen vieras pääoma otetaan sellaisenaan mukaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmiin. Korollisen vieraan pääoman eriä ovat mm. pitkäaikaiset pankki- ja eläke- ja muut lainat sekä näiden lyhennyserät, jotka on esitetty taseessa lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa. Pääomalainalla tarkoitetaan sellaista lainaa, joka muistuttaa ehdoiltaan omaa pääomaa sekä takaisinmaksun että vastikkeen maksamisen edellytysten osalta. Rahoitusjärjestelyn perustarkoituksena on vahvistaa rahoitettavan yhteisön tasetta instrumentilla, joka kuitenkin on joustavampi kuin kiinteä oman pääoman sijoittaminen yhteisöön. Pääomalainoja voidaan käyttää myös normaaleina riskirahoitusinstrumentteina. Pääomalaina on ainoa vieraan pääomanehtoinen rahoitusmuoto, jota säännellään osakeyhtiölaissa. Osakeyhtiölain (624/2006) 12 luvun 1 :n 1 momentin mukaan pääomalaina on takasijainen yhtiön muihin velkoihin nähden. Edelleen osakeyhtiölain 12 luvun 2 :n 4 momentin mukaan pääomalainat tulee merkitä taseeseen erillisenä eränä.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 9 2.4.3 Oma pääoma Energiamarkkinavirasto käsittelee kantaverkonhaltijan verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskelmissa pääomalainoja korollisena vieraana pääomana. Verkkotoimintaan sitoutuneen oman pääoman määrittämisen osalta Energiamarkkinavirasto soveltaa sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskelmissa toisella valvontajaksolla pääosin samaa menetelmää kuin ensimmäisellä valvontajaksolla. Omaksi pääomaksi katsotaan tarkastelussa kantaverkonhaltijan kantaverkkotoiminnan taseen mukainen oma pääoma sellaisenaan sekä tilinpäätössiirtojen kertymään, eli vapaaehtoisiin varauksiin sekä poistoeroon, sisältyvä oman pääoman osuus. Tilinpäätössiirtojen kertymän oman pääoman osuus lasketaan vähentämällä kertymästä laskennallinen verovelka tarkasteluhetkellä vallinneen yhteisöverokannan mukaan. Omaksi pääomaksi katsotaan myös annettu konserniavustus, joka on voitonjaon luonteinen erä ja se kirjautuisi ilman konsernirakennetta toimivassa yhtiössä taseeseen Tilikauden voitto -kohtaan. Jotta konsernirakenteella ja ilman konsernirakennetta toimivia yrityksiä kohdeltaisiin tasapuolisesti muihin verkonhaltijoihin nähden, niin annetun konserniavustuksen oman pääoman osuus (vallinneen yhteisöverokannan mukaisella osuudella vähennetty määrä annetuista konserniavustuksista) palautetaan yhtiön omaan pääomaan ja vastaavasti samansuuruinen maksettujen konserniavustuksen oman pääoman osuus vähennetään yhtiön korottomista veloista. Vastaavasti myös saatu konserniavustus on voitonjaon luonteinen erä, joka vähentää tilikauden tappiota. Ilman konsernirakennetta tappio kirjautuisi yhtiön taseeseen Tilikauden tappio -kohtaan. Jotta konsernirakenteella ja ilman konsernirakennetta toimivia yrityksiä kohdeltaisiin tasapuolisesti muihin verkonhaltijoihin nähden, niin saadut konserniavustukset vähennetään yhtiön omasta pääomasta ja vastaavasti saatujen konserniavustusten määrä vähennetään yhtiön saamisista. Saamiset eliminoidaan luvussa 2.3.3.1esitetyn mukaisesti ja eliminoinnissa otetaan huomioon saatujen konserniavustusten määrä. Lisäksi oikaistuun omaan pääomaan liitetään ns. oman pääoman tasauserä taseen vastaavaa ja vastattavaa -puolten tasaamisesta. 2.4.4 Tilinpäätössiirrot ja pakolliset varaukset Taseeseen merkitty tilinpäätössiirtojen kertymä (kertynyt poistoero ja vapaaehtoiset varaukset) jaetaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että laskennallisen verovelan osuus siirretään korottomaan vieraaseen pääomaan ja loppuosa omaan pääomaan. Tilinpäätössiirroista vähennetään laskennallisena verovelkana enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Taseeseen merkityt pakolliset varaukset käsitellään kokonaisuudessaan korottomana vieraana pääomana. Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen eliminoidaan rahoitusomaisuuteen kuuluvana eränä, mutta otetaan huomioon vähennyksenä verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta

10 ENERGIAMARKKINAVIRASTO aiheutuvan kustannuksen laskennassa luvussa 4.6 esitetyn mukaisesti. Laskennallisena verosaamisena otetaan huomioon enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. 2.5 Yhteenveto pääomarakenteen määrittelystä Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastaavien oikaisun yksinkertaistettu periaate. Taulukon periaatteesta tekevät poikkeuksen luvussa 2.3.2 todettu liikearvon käsittely. Vastaavaa Eriytetty tase Pysyvät vastaavat Sähköverkko Liikearvo Sijoitukset Muut pysyvät vastaavat Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus Lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset Rahoitusarvopaperit Rahat ja pankkisaamiset Oikaistu tase Pysyvät vastaavat Sähköverkko nykykäyttöarvoonsa Muut pysyvät vastaavat tasearvoonsa Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus tasearvoonsa Vastaavaa yhteensä Oikaistun taseen loppusumma Taulukko 1. Taseen vastaavaa-puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) on puolestaan esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastattavaa-puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 11 Vastattavaa Eriytetty tase Oikaistu tase Oma pääoma Oma pääoma Oma pääoma Oma pääoma tasearvoonsa Pääomalainat + Annettujen konserniavustusten oman pääoman osuus Poistoeron ja vapaaehtoisten varausten oman pääoman osuus - Saadut konserniavustukset Oikaistun taseen tasauserä Tilinpäätössiirtojen kertymä Poistoero ja varaukset Pakolliset varaukset Pakolliset varaukset Vieras pääoma Korollinen Korolliset velat Koroton Korottomat velat Vieras pääoma Korollinen Korolliset velat tasearvoonsa Pääomalainat tasearvoonsa Koroton Korottomat velat tasearvoonsa - Annettujen konserniavustusten oman pääoman osuus Pakolliset varaukset tasearvoonsa Poistoeroon ja vapaaehtoisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verovelka Vastattavaa yhteensä Oikaistun taseen loppusumma Taulukko 2. Taseen vastattavaa-puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.

12 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 3 KANTAVERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNEEN PÄÄOMAN KOHTUULLISEN TUOTON LASKENTA 3.1 Yleiset perusteet Energiamarkkinavirasto on valinnut pääoman painotetun keskikustannusmallin (Weighted Average Cost of Capital, WACC) sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton arvioimiseen useiden asiantuntijalausuntojen perusteella. Energiamarkkinavirasto on soveltanut WACC-mallia sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa vuodesta 1999 lähtien ja korkein hallinto-oikeus sekä markkinaoikeus 21.12.2006 ovat päätöksillään vahvistaneet viraston arviointimenetelmän olevan sähkömarkkinalain mukainen. WACC-mallin käyttöä puoltaa myös se seikka, että kyseistä menetelmää käytetään useiden muiden maiden valvontamenetelmien osana. Rahoitusteoriassa yritykseen sitoutuneen pääoman kohtuullista tuottoastetta tarkastellaan usein pääoman painotetun keskikustannusmallin avulla. Se ilmaisee yrityksen käyttämän pääoman keskimääräisen kustannuksen, jossa painoina ovat oman ja vieraan pääoman suhteelliset arvot. Lähestymistapa edellyttää oman ja vieraan pääoman kustannusten määrittämistä. Käytettäessä pääoman painotettua keskikustannusmallia oman ja vieraan pääoman kohtuullinen kustannus määritellään erikseen. Oman pääoman kustannuksen ja pääoman painotetun kustannukseen liittyvien parametrien käyttämisestä sähköverkkotoiminnassa on olemassa useita lausuntoja jo vuodesta 1998 alkaen. WACC-mallin soveltamisen perustelut ovat vakiintuneet Energiamarkkinaviraston hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa mutta mallin muuttujien ja parametrien tasosta on ollut erisuuntaisia näkemyksiä asiantuntijoiden selvityksissä. Energiamarkkinaviraston antamien sähkön kantaverkkotoiminnan ensimmäistä valvontajaksoa koskevien vahvistuspäätösten perusteena olleiden asiantuntijoiden sekä päätöksistä valittaneiden asianosaisten käyttämien asiantuntijoiden lausuntoja on arvioitu perusteellisesti markkinaoikeuden antamissa päätöksissä 21.12.2006 (Nro 268/2006, Nro 270/2006 ja Nrot 271-344/2006). Energiamarkkinavirasto on käyttänyt edellä mainituista ratkaisuista päätöstä nro 268/2006 sekä asiantuntijalausuntoja 2 seuraavissa luvuissa esitettyjen WACC-mallin muuttujien valintojen perusteena. 3.2 Oman pääoman kustannus Oman pääoman kustannusta voidaan arvioida CAP-mallilla (Capital Asset Pricing Model), jonka mukaan sijoituskohteen tuoton odotusarvo muodostuu riskittömästä tuotosta ja riskilisästä, eli se kuvaa riskiä sisältävän osakkeen tuottovaatimuksen ja riskin välistä riippuvuutta. Energiamarkkinaviraston käyttämä oman pääoman kustannusta kuvaava CAP-malli on muotoa: ( R R ) LP CE = Rr + β opo m r + 2 1) FIM Corporate Finance Oy (2004), Lausunto pääoman keskimääräiskustannuksen määrittämisestä sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnalle. 25.5.2004. 2) Löflund Anders (2003), Lausunto Fingrid Oyj:n kohtuullisen tuottoprosentin määrittämisestä 29.1.2003. 3) Puttonen Vesa (2004), Lausunto Fingrid Oyj:lle Energiamarkkinaviraston päätösluonnokseen Fingrid Oyj:n sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuudesta 11.2.2004.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 13 missä C E R r = Oman pääoman kustannus = Riskitön korkokanta β opo = Beeta-kerroin R m = Markkinoiden keskimääräinen tuotto Rm R r = Markkinoiden riskipreemio LP = Likvidittömyyspreemio Mallin ajatuksena on kuvata sijoittajan vaatimusta korkeammasta tuotosta pitemmällä aikavälillä riskipitoiselta sijoituskohteelta verrattuna riskittömään sijoituskohteeseen. Markkinoiden riskipreemion avulla nähdään, kuinka paljon enemmän riskipitoiselta sijoitukselta vaaditaan tuottoa kuin riskittömältä sijoituskohteelta. Beeta-kerroin kuvaa sitä, kuinka paljon riskiä sijoitus sisältää verrattuna keskimääräiseen riskisijoitukseen. Systemaattinen riski kuvaa oman pääoman arvon vaihteluherkkyyttä markkinoiden yleiselle vaihtelulle. Yksi osakkeen systemaattiseen riskiin vaikuttavista tekijöistä on yrityksen rahoitusrakenne eli velkaisuus. Sillä tarkoitetaan yrityksen oman ja vieraan pääoman suhdetta. Lisäämällä vieraan pääoman määrää yritys voi kasvattaa tilikauden tulostaan, jolloin oman pääoman tuotto kasvaa usein huomattavasti suuremmaksi kuin ilman vieraan pääoman määrän lisäämistä. Vieraan pääoman korkomaksut ovat kuitenkin kiinteitä maksuja, jotka on maksettava liiketoiminnan voitollisuudesta tai tappiollisuudesta huolimatta. Tämän vuoksi voimakkaan velkaantumisen aiheuttamat suuret korkokulut voivat huonoina taloudellisina aikoina pienentää olennaisesti yrityksen tulosta. Vieraan pääoman vaikutus oman pääoman tuottoon on tällöin päinvastainen kuin taloudellisen nousukauden vallitessa. Tätä velkaisuuden vaikutusta oman pääoman tuottoon kutsutaan vieraan pääoman vipuvaikutukseksi. Lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Tämä puolestaan lisää osakkeen systemaattista riskiä. CAP-mallissa kohtuullinen tuotto muodostuu siten, että riskittömän koron päälle lisätään riskilisä, joka muodostuu kertomalla markkinoiden riskipreemio beetakertoimella. Riskipreemio kuvaa sitä tuottoprosenttia, jonka osakkeet keskimäärin tuottavat riskittömän koron päälle. Beeta-kerroin puolestaan kuvaa liiketoiminnan tai yrityksen riskiä suhteessa kaikkien sijoituskohteiden keskimääräiseen riskiin. Likvidittömyyspreemio kuvaa sijoituksen mahdollista epälikvidiyttä. 3.2.1 Riskitön korkokanta Riskitöntä korkoa on yleensä mitattu sekä lyhyiden että pitkien korkojen avulla. Riskittömänä korkona voidaan pitää pitkää korkoa, esimerkiksi 5 tai 10 vuoden valtion obligaation korkoa. Yleisesti riskittömänä korkokantana käytetään valtion liikkeelle laskemien joukkolainojen tuottoa, jolloin keskeinen kysymys on joukkolainan maturiteetin, eli laina-ajan valinta. Lyhyen maturiteetin (esim. 3 kuukautta) käyttöä voi pe-

14 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 3.2.2 Riskipreemio 3.2.3 Beeta-kerroin rustella sillä, että lyhyisiin joukkolainoihin ei liity korkoriskiä samalla tavoin kuin pitkiin joukkolainoihin. Toisaalta oman pääoman sijoitushorisontin tulisi olla useita vuosia, jolloin pitkän joukkolainan tuoton käyttö riskittömän koron mittarina on perusteltua, jolloin joukkolainan maturiteetti vastaa tällöin osakesijoituksen sijoitushorisontin pituutta. Energiamarkkinaviraston ensimmäisen valvontajakson vahvistuspäätöksessä päädyttiin asiantuntijalausuntojen perusteella käyttämään pitkää joukkolainaa, eli viiden vuoden valtion obligaatiokorkoa. Markkinaoikeuden päätöksen 21.12.2006 (Nro 268/2006) mukaan pitkän joukkolainan käyttö on perusteltua mutta kymmenen vuoden obligaation korko soveltuu paremmin sähkön kantaverkkotoimintaan. Energiamarkkinavirasto käyttää toisella valvontajaksolla markkinaoikeuden päätöksen 21.12.2006 (Nro 268/2006) perusteella riskittömänä korkokantana Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation korkoa. Parametrin arvo saadaan Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat-tilastokatsauksessa julkaistavasta Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation noteerauksesta. Toisella valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). Riskipreemio kuvaa riskittömän koron ja osakesijoituksen tuoton erotusta eli sitä miten paljon osakkeet ovat tuottaneet yli riskittömän koron. Määritettäessä oman pääoman kustannusta, riskittömän koron ja markkinariskipreemion välillä on vuorovaikutussuhde, joka vaikuttaa siten, että riskittömän koron valinta vaikuttaa riskipreemion suuruuteen. 3 Markkinaoikeuden päätöksen 21.12.2006 (Nro 268/2006) mukaan kymmenen vuoden valtion obligaatiokoron käyttäminen riskittömänä korkona on johdonmukaisessa ja hyväksyttävässä suhteessa Energiamarkkinaviraston käyttämään riskipreemion arvoon. Energiamarkkinavirasto katsoo markkinaoikeuden päätöksen ja asiantuntijalausuntojen perusteella, että viraston tähän asti hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käyttämää viiden prosentin riskipreemiota voidaan soveltaa edelleen. Beeta-kertoimen määrittämisessä voidaan käyttää hyväksi yritysten osakkeiden aikaisempaa markkinakäyttäytymistä. Mitattaessa beeta-kertoimia osakkeiden tuottoaineistosta voidaan käyttää regressioyhtälöä, jossa osakkeen tuotto oletetaan riippuvaksi osakemarkkinoiden yleisindeksistä. Teoreettisesti voidaan osoittaa, että beeta-kerroin on riippuvainen yrityksen kustannusrakenteesta, velkaisuusasteesta ja kasvusta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että samalla alalla toimivien yritysten beeta-kertoimet ovat lähellä toisiaan. Beeta-kerroin kuvaa tarkasteltavan yrityksen riskipitoisuutta suh- 3 PricewaterhouseCoopers (2000), Osakkeiden markkinariskipreemio Suomessa.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 15 teessa kaikkien sijoitusten keskimääräiseen riskipitoisuuteen. Osakemarkkinaperusteisessa riskin määrittämisessä on ongelmana esimerkiksi osakkeiden vähäinen vaihto, osakemarkkinoiden yleistä kurssikehitystä kuvaavan indeksin valinta ja tuottointervallin valinta. Energiamarkkinavirasto on ottanut lähtökohdaksi, että beeta-kerroin on toimialakohtainen suure, eli se kuvaa toimialan yrityksiin tehtyjen sijoitusten riskipitoisuutta verrattuna kaikkiin sijoituksiin. Asiantuntijalausuntojen 4 perusteella Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa toisella valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3. Lisäksi myös Markkinaoikeuden päätösten 21.12.2006 (Nro 270/2006 ja Nrot 271-344/2006) mukaan sähköverkkotoiminnassa voidaan käyttää beeta-kertoimena 0,3. Oman pääoman kustannuksen määrittämistä varten Energiamarkkinavirasto korjaa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa velattoman beetan velkaiseksi beetaksi. Velattoman beetan muuttamisessa velkaiseksi beetaksi Energiamarkkinavirasto soveltaa seuraavaa velkaisuusasteen ja yhteisöverokannan huomioon ottavaa kaavaa: missä β velkainen = β velaton 1+ 1 D E ( t) β velkainen = Pääomarakennetta (velkaisuutta) vastaava beeta-kerroin β velaton = Velaton beeta-kerroin. Energiamarkkinaviraston käyttää toisella valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3:a. t = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta. D / E = Pääomarakenne (korolliset velat/oma pääoma). Energiamarkkinavirasto soveltaa toisella valvontajaksolla sähkön kantaverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta. 3.2.4 Likvidittömyyspreemio Markkinaoikeuden päätöksen 21.12.2006 (Nro 268/2006) mukaisesti Energiamarkkinavirasto katsoo, että laskettaessa kohtuullista tuottoa sähköverkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle oman pääoman tuottoon lisätään 0,2 prosentin suuruinen erillinen likvidittömyyspreemio. 4 1) FIM Corporate Finance Oy (2004), Lausunto pääoman keskimääräiskustannuksen määrittämisestä sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnalle. 25.5.2004. 2) Löflund Anders (2003), Lausunto Fingrid Oyj:n kohtuullisen tuottoprosentin määrittämisestä 29.1.2003.

16 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 3.2.5 Pääomarakenteen vaikutus Energiamarkkinavirasto soveltaa asiantuntijalausunnon 5 perusteella toisella valvontajaksolla sähkön kantaverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta 60/40 eli korolliset velat/oma pääoma, jota käytetään sekä beeta-kertoimen että verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman painotetun keskikustannuksen laskennassa. Markkinaoikeuden päätösten 21.12.2006 (Nro 270/2006 ja Nrot 271-344/2006) mukaan sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa voidaan käyttää kiinteää pääomarakennetta. Valittu kiinteä pääomarakenne vastaa sähkön kantaverkonhaltijan pääomarakennetta, kun verkko-omaisuus on oikaistu nykykäyttöarvoonsa. 3.3 Vieraan pääoman kustannus Arvioitaessa yrityksen kannattavuutta voidaan korollisen vieraan pääoman kustannuksena käyttää toteutuneita korkokuluja. Toisaalta WACC -malliin liittyvässä kirjallisuudessa käytetään usein vieraan pääoman kustannuksena riskitöntä korkoa lisättynä vieraan pääoman riskipreemiolla. Sähkömarkkinalain perustelujen mukaisesti tulee lisäksi ottaa huomioon, mikä on yrityksen kustannustaso verrattuna kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus. Toisella valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto käyttää markkinaoikeuden päätöksen 21.12.2006 (Nro 268/2006) ja asiantuntijalausunnon 6 perusteella hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kunkin vuoden vieraan pääoman korkona riskitöntä korkoa lisättynä 0,6 %:n preemiolla. Siten korollisen vieraan pääoman kustannus voidaan esittää seuraavalla kaavalla: C missä D = R r + 0,6 % C D R r = Vieraan pääoman kustannus = Riskitön korkokanta Markkinaoikeuden päätöksen 21.12.2006 (Nro 268/2006) mukaan sähkön kantaverkkotoiminnan vieraan pääoman kustannuksen määrityksessä käytettiin riskittömänä korkokantana viiden vuoden Suomen valtion obligaation korkoa, koska kantaverkonhaltija piti sitä riittävänä. Energiamarkkinavirasto käyttää kuitenkin vieraan pääoman riskittömänä korkokantana Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat - tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation noteerausta, koska WACC -mallissa käytetään yleisesti samaa riskitöntä korkoa oman ja vieraan pääoman kustannuksen määrityksessä. Toisaalta Energiamarkkinavirasto katsoo, että tältä osin kantaverkonhaltijaa tulee kohdella tasapuolisesti muihin sähköverkonhaltijoihin nähden. 5 FIM Corporate Finance Oy (2004), Lausunto pääoman keskimääräiskustannuksen määrittämisestä sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnalle. 25.5.2004. 6 FIM Corporate Finance Oy (2004), Lausunto pääoman keskimääräiskustannuksen määrittämisestä sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnalle. 25.5.2004.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 17 Toisella valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). 3.4 Kohtuullisen tuoton laskenta WACC -mallin avulla Oman ja korollisen vieraan pääoman kustannusten avulla voidaan laskea koko pääoman kustannus eli pääoman keskimääräinen kustannus. Oman ja korollisen vieraan pääoman sijoittajat asettavat sijoituksilleen erilaiset tuottovaatimukset heidän sijoitustensa erilaisen riskin vuoksi, joten koko pääoman kustannus on oman ja korollisen vieraan pääoman kustannuksien painotettu keskiarvo. Energiamarkkinavirasto käyttää toisella valvontajaksolla sähkön kantaverkonhaltijalle kiinteää pääomarakennetta, jossa korollisten velkojen suhde omaan pääomaan on 60/40. Koko pääoman kustannuksiin vaikuttaa ns. vieraan pääoman veroetu. Yritykset voivat vähentää vieraan pääoman korkomaksut verotuksessaan, mutta osingot jaetaan vasta verojen jälkeisestä tuloksesta, eli ne eivät pienennä verotettavaa tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verottaja maksaa yrityksen korkomaksuista veroprosentin suuruisen osuuden. Tämä vieraan pääoman veroetu pienentää todellista vieraan pääoman kustannusta. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävä pääoman painotettu keskikustannus yhteisöverojen jälkeen lasketaan seuraavasti: missä WACC post tax = C E + C D + E post tax E D 1 ( t) D D + E WACC = Pääoman painotettu keskikustannus yhteisöverojen jälkeen C E C D t D E = Oman pääoman kustannus = Korollisen vieraan pääoman kustannus = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta = Korollisen vieraan pääoman määrä = Oman pääoman määrä Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. Pääoman painotettu keskikustannus voidaan yleisesti laskea myös siten, että laskelmaan lisätään koroton vieras pääoma. Vastaavasti laskelmassa voidaan eri pääoman luokille määrittää myös useampia tuottoprosentteja, jolloin kuitenkin kaavan komponenttien määrä vastaavasti kasvaa. Korottaman vieraan pääoman tuottoprosentti on

18 ENERGIAMARKKINAVIRASTO määritelmällisesti 0 %, joten korottoman vieraan pääoman sisällyttäminen pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavaan ei ole tarpeellista. Koska Energiamarkkinavirasto soveltaa toisella valvontajaksolla kaikkiin sähkön kantaverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta 60/40 (korolliset velat/oma pääoma), niin pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaava yhteisöverojen jälkeen toiselle valvontajaksolle muodostuu seuraavaksi: missä WACC post tax = C 40 + C 100 ( 1 t) post tax E D WACC = Pääoman painotettu keskikustannus yhteisöverojen jälkeen C E C D t = Oman pääoman kustannus 60 100 = Korollisen vieraan pääoman kustannus = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta Kohtuullinen euromääräinen tuotto yhteisöverojen jälkeen lasketaan pääoman painotetun keskikustannuksen ja sitoutuneen oman ja korollisen vieraan pääoman summan avulla seuraavasti: missä Rk ( D E) R = WACC k, post - tax post tax + post tax, = Kohtuullinen tuotto (euroa) yhteisöverojen jälkeen WACC = Pääoman painotettu keskikustannus yhteisöverojen jälkeen D E post tax = Korollisen vieraan pääoman määrä = Oman pääoman määrä 3.5 Yhteenveto verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametreista Verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskenta perustuu pääoman painotettuun keskikustannukseen (WACC) käyttäen kiinteää pääomarakennetta. Energiamarkkinavirasto laskee sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton (R k,post-tax ) vuonna i laskennallisten yhteisöverojen jälkeen seuraavan kaavan mukaisesti: 40 60 R k, post tax, i = CE, i + CD, i i i + 100 100 ( 1 t ) ( D E ) Kaavassa kohtuullinen oman pääoman kustannus (C E,i )lasketaan kaavalla: 60 CE, i = Rr, i + β velaton 1+ i m r + 40 ( 1 t ) ( R R ) LP i

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 19 Kaavassa kohtuullinen korollisen vieraan pääoman kustannus (C D,i )lasketaan kaavalla: C D, i = Rr, i + 0,6 % Edellä olevissa kaavoissa R k post tax, i C E, i C D, i t i, = Sähköverkkotoiminnan kohtuullinen tuotto (euroa) yhteisöverojen jälkeen vuonna i = Oman pääoman kohtuullinen kustannus vuonna i = Korollisen vieraan pääoman kohtuullinen kustannus vuonna i = Yhteisöverokanta vuonna i D i E i R r, i = Korollisen vieraan pääoman määrä vuoden i lopussa = Oman pääoman määrä vuoden i lopussa = Vuodelle i sovellettava riskitön korkokanta β velaton = Velaton beeta-kerroin Rm R r = Markkinoiden riskipreemio LP = Likvidittömyyspreemio Seuraavassa taulukossa esitetään Energiamarkkinaviraston toisella valvontajaksolla soveltamat sähkön jakeluverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävät parametrit.. Parametri Riskitön korkokanta Sovellettava arvo 10 v valtion obligaatiokorko (edellisen vuoden toukokuun keskiarvo) Riskipreemio 5 % Likvidittömyyspreemio 0,20 % Velaton beeta 0,3 Velallinen beeta 0,633 Veroaste 26 % Pääomarakenne (velat/oma pääoma) 60/40 Korollisen vieraan pääoman kustannus riskitön korko +0,6 % Taulukko 3. Toisella valvontajaksolla sovellettavat sähkön kantaverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametrit.

20 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 4 TULOSLASKELMAN OIKAISU JA KANTAVERKKOTOIMINNAN TULOKSEN MÄÄRITTÄMINEN Energiamarkkinavirasto arvioi sähköverkkotoiminnan hinnoittelua sähköverkkotoiminnan oikaistun tuloksen, investointien ja toimintaan sitoutuneen pääoman perusteella. Tuottoa laskettaessa käytetään pääoman painotetun keskikustannuksen menetelmää (WACC) ja CAPM-mallia (ks. luku 3). 4.1 Kantaverkkoliiketoiminnan tuotot Kantaverkkotoiminnan tuotot perustuvat verkkopalvelusta perittäviin kulutus-, kuormitus- ja liityntäpistemaksuihin. Markkinarajamaksu peritään ulkomaanyhteyksien kautta rajan yli tuotavan sähköenergian määrän perusteella pois lukien sähkön tuonti vastavuoroiselta sähkön yhteismarkkina-alueelta. Varavoiman osalta kantaverkkotoiminnan tuotto tulee reservin ylläpidosta. Kantaverkkotoiminnan tuottoja ovat myös järjestelmäpalvelutuotot, järjestelmähallintapalveluiden myynti, tasesähkön myynti ja pullonkaulojen hallinnasta saatavat tulot sekä korvaukset kustannuksista, joita aiheutuu kantaverkonhaltijan verkoissa siirrettävistä rajat ylittävistä sähkövirroista. 4.2 Kantaverkkoliiketoiminnan kulut Kantaverkkotoiminnan kulut tulee mahdollisuuksien mukaan kohdistaa toiminnoille aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Kantaverkkotoiminnan kuluihin kuuluu myös siirtohäviökustannus. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkkotoiminnan kuluina markkinaehtoisten lainojen nettomääräisiä suojauskustannuksia. Kantaverkkotoiminnan kuluja ovat myös vastakaupasta aiheutuvat menot sekä kantaverkonhaltijan maksamat korvaukset rajat ylittävistä sähkövirroista. Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kantaverkkoliiketoiminnan kuluiksi hyväksytään ainoastaan sellaiset kulut, joita vastaan kantaverkonhaltija saa vastinetta. Näin ollen kantaverkonhaltijan maksamat mahdolliset vastikkeettomat korvaukset eliminoidaan tuloslaskelmasta. Kantaverkkotoimintaan kuluihin ei sisällytetä kantaverkkotoimintaan kuulumattomia vastuita, kuten syöttötariffiin ja huippukapasiteettiin (tehoreservilain mukaisesti) liittyvät tehtäviä. 4.3 Verkkotoiminnan tehostamiseen kannustava tavoite Sähkömarkkinalain yhtenä tavoitteena on alan toiminnan tehostaminen. Sähkömarkkinalain 38 a :n 2 momentin 4 kohdan mukaan hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä verkkotoiminnan tehostamiseen kannustavasta tavoitteesta ja sen määrittämistavasta sekä menetelmästä, jolla tehostamistavoitetta sovelletaan hinnoittelussa.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 21 Sähkömarkkinalain 38 a :ää koskevan hallituksen esityksen mukaan vahvistuspäätöksessä vahvistetaan kantaverkonhaltijalle alkavaa valvontajaksoa koskeva tehostamistavoite. Sähkömarkkinalain yhtenä tavoitteena on alan toiminnan tehostaminen. Sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuus merkitsee lain esitöiden mukaan toisaalta sitoutuneelle pääomalle maksettavan tuoton ja toisaalta yrityksen kustannustason kohtuullisuutta. Kustannustason kohtuullisuus rinnastetaan usein kustannusvastaavuuteen. Kustannusvastaavuudella ei kuitenkaan välttämättä tarkoiteta kantaverkonhaltijan kulloinkin vallitsevaa, todellista kustannustasoa. Lain esitöiden mukaan kantaverkonhaltijan toteutuneita kustannuksia tulee verrata kustannustasoon, johon kantaverkonhaltijalla on tosiasiallinen mahdollisuus. Energiamarkkinavirasto on tilannut vuonna 2006 Gaia Group Oy:ltä tutkimuksen sähkön kantaverkkotoiminnan tehokkuuden arvioimiseksi. Gaia Group Oy on antanut raporttinsa 7 tutkimuksensa tuloksista ja Energiamarkkinavirasto on käyttänyt kyseistä raporttia perusteluna arvioidessaan kantaverkkotoiminnan tehokkuutta sekä määrittäessään kantaverkkotoiminnan tehostamistavoitetta. 4.3.1 Tehostamistavoite Yrityskohtainen tehostamistavoite määritetään tavallisesti yritysten keskinäiseen vertailuun perustuvan tehokkuustutkimuksen avulla. Tavoitteena on määrittää alan tehokkaiden yritysten kustannustaso ja verrata kunkin yrityksen tehostamispotentiaalia suhteessa tähän tasoon. Ongelmana on kuitenkin se, että kantaverkkotoiminnan osalta vertailukelpoisia yrityksiä ei löydy Suomesta, joten alalle ei voida kehittää kansalliseen vertailuun perustuvaa tehokkuuden mittausmallia. Myös kansainväliseen vertailuun liittyy ongelmia, koska eri maiden kantaverkkotoimijat poikkeavat kokonsa ja rakenteensa puolesta toisistaan. Lisäksi kantaverkkotoimintaan sisältyvien toimintojen määrittelyssä sekä tilinpäätöstietojen kirjaamisessa käytettävissä periaatteissa on eri maiden välillä merkittäviä eroja. Kansainvälisiä kantaverkkotoiminnan tehokkuusvertailuja on tehty, mutta niiden näkökulma ja tarkoitus on pääsääntöisesti ollut muu kuin valvontaan liittyvä. Edelleen vertailuissa käytettyjen menetelmien, aineiston ja tulosten läpinäkyvyys on suhteellisen vähäinen, koska yleensä näiden tietojen luovuttamista rajoittavat tiukat salassapitosopimukset. Tämä heikentää oleellisesti Energiamarkkinaviraston tai muiden ulkopuolisten tahojen mahdollisuuksia arvioida kriittisesti kyseisiä tehokkuusvertailuja ja niiden tulosten käyttökelpoisuutta verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. Toinen merkittävä ongelma yksityisten tahojen tekemissä vapaaehtoisuuteen perustuvissa tutkimuksissa on se, että Energiamarkkinavirasto ei voi velvoittaa kantaverkonhaltijaa osallistumaan niihin, jolloin niihin osallistumisen jatkuvuus ei ole varmaa. Energiamarkkinavirasto on erityisesti kiinnittänyt huomiota läpinäkyvyyden ja jatkuvuuden varmistamiseen. Tehokkuusmallin kehittämisessä on myös otettava huomioon sen yhteensopivuus olemassa olemaan hinnoittelun valvontamalliin. Tehokkuusmallin rakenteellisena pe- 7 Gaia Group Oy (2007): Tehokkuuden arviointimenetelmän kehittäminen kantaverkkotoiminnalle, 23.1.2007.