Uuden millenniumin alku: AIDS on viimein nujerrettu ja osa huumeista laillistettu. Vaikutusvaltaisen maailmanlaajuisen huumeyhtiön diileri myy kemianteollisuuden viimeisintä ihmettä: huumetta, joka pyyhki pois muistot. Hän matku.stelee ympäri maailmaa toimittaen tilauksia asiakkaille, jotka haluavat kiihkeästi unohtaa menneisyytensä, rikokset, synnit ja oudot unet. Hän kohtaa samat näyt joka paikassa: täpötäydet lentokentät, jääkylmät hotellihuoneet, autiot moottoritiet ja ihmiset, jotka haluavat päästä eroon menneestä. Madridilaissyntyinen Loriga (s. 1967) on yksi Espanjan kirjallisuuden tunnetuimmista uusista äänistä. Häntä on verrattu niin Camus'hun ja Conradiin kuin Bukowskiin, Burroughsiin ja Ballardiinkin. Kotimaassaan Loriga on kuuluisuus, jolla on rocktähden karisma ja kulttimaine. Teos palkittiin vuoden 2002 parhaana scifi-kirjana Suomessa. "Kielellisesti Lorigan teos on vahva taidonnäyte, jonka kiihkeän runollinen kerronta tempaisee maailmoihinsa, ympäristöihin, jotka voi melkein maistaa kielenpäällään. --Tulos on yhtä romaania suurempi kirjallinen kokemus."
TOKIO EI VÄLITÄ.. MEISTA ENAA
RAY LORIGA TOKIO EI VÄLITÄ.. MEISTA ENAA Suomennos Päivi Paa pp anen
LORIGALTA SUOMENNETTU MYÖS: Kameleontti (2003) * * * * * Kulttuuri 2000 Koulutus ja kulttuuri Kirjan kääntämiseen on saatu tukea Euroopan komission Kulttuuri 2000 -ohjelmasta. Alkuteos TOKIO YA NO NOS QUIERE Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksivuonna 2002 Copyright Ray Loriga, 1999 2. painos I!I:IJ Meritullinkatu 21, 00170 Helsinki www.like.fi Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2004 ISBN 952-471-326-8
Vaimolleni ja pqjalleni
1 UIMA-ALTAAN VALO.... KESKELLA ERAMAATA
i satanut lunta. E Tai oikeastaan satoi, mutta se oli tekolunta. Astrud Gilberta lauloi joulukuusen edessä, sen tähden siis tekolumi. Sitten laulu loppui. Siitä lähtien kun sanomalehdissä on alettu hokea että maailmanloppu tulee, minusta tuntuu että laulut ovat lyhentyneet ja päivät pidentyneet. Pistäydyin kotonasi, mutta minulle sanottiin ettet ole siellä, että olet jossain muualla, Tokiossa. Hänhän lähti vuosia sitten. Niin minulle sanottiin. Eikä minua ihmetyttäisi, vaikka se olisi totta. Näin tuon oudon Garota de Ipanema -videon klassikkokanavalla. Astrud Gilberta laulamassa melkein hievahtamatta, tekolumi, daiquirit, yhtye, riviin pienen lavan viereen jätjestäytyneet neitokaiset. Vlime viikolla messuilla myytiin kaksi vanhaa autoa, punaisia kuin kädet. Olimme Arizonan Phoenixissä, ja äitisi kirjoitti jotakin ikkunaan, ikkunalasiin, ja pyyhki sen sitten pois, ennen kuin ehdimme lukea sitä. Mitä luulet kaikkien tekevän nyt kun et ole täällä? He jakavat tavarasi, jäljittelevät eleitäsi, sotkevat vuoteesi. Hotellihuoneessa oli muovikukkia, kaksisataa televisiokanavaa, kalakuvioinen vihreä kokolattiamatto ja kaikenlaisia mielikuvituksellisia piirustuksia. Minä olin väsynyt ja silmäni painuivat väkisin kiinni joten nukuin kolme tai neljä tuntia ja sitten heräsin, avasin verhot ja katselin lentokoneita, kunnes aamu valkeni. Näin äitisi Phoenixissä sattumalta, ja hän sanoi, että mei- 9
dän pitäisi viedä sinulle kukkia ja minä vastasin, että ei, eikä pitäisi. Sitten kipusin hotellihuoneeseeni, kävin kylvyssä, nukuin hetken ja jäin lopulta katselemaan lentokoneita. Ä itisi vain pelaa rulettia ja vannoo voittavansa, vannoo voittavansa enemmän kuin panee likoon, ja hän näyttää hyvältä naiseksi, joka on kokeillut onneaan viidellä eri mantereella ja joka nykyään pelaa yksin Arizonan Phoenixissä ja klljoittaa sanoja ikkunoihin sormellaan ja pyyhkii ne sitten pois kämmenellään. Ä itisi on hyvä nainen ja kaunis, hyvät tissitkin, hauska, hyväntuulinen. Pelaa ja voittaa, mietipä sitä. Nukkumaan taas, rakkaani, ja sitten katselemaan lentokoneita. Ei mitään kukkia. Hyvää yötä. Aamukymmeneltä menin alakertaan ostamaan sanomalehteä, mutta jäinkin baariin juomaan alkoholitonta olutta. Joku mies kyseli sinua ja vastasin, että olet kuollut, että sinä kuolit, se ei tietenkään ole totta, mutta pakkohan sitä jotakin on sanoa. Kuoli onnettomuudessa. Auto-onnettomuudessa? Ei, ei autoonnettomuudessa. Uima-altaalla oli kaksi aivan samannäköistä tyttöä samanlaisissa keltaisissa uimapuvuissa. Kun toinen hyppäsi veteen, toinen nousi pois, niin että sama tyttö näytti olevan aina yhtaikaa sekä vedessä että altaan reunalla. Kahdeltatoista menin taas vuoteeseen, mutta en nukkunut. Huone oli jääkylmä. Puerto Ricossa olin kolme päivää vielä hirveämmässä huoneessa, minun oli pakko avata ikkunat, jotta sisään olisi päässyt lämmintä ilmaa. Tåmä ei ole yhtä kylmä. Näin äitisi myös Puerto Ricon kasinolla ja yhdessä niistä New Orleansin kelluvista kasinoista. Hän ei nähnyt minua. Puerto Ricossa siis, New Orleansissa kylläkin. Mississippi on ruskea. En tiedä miksi, mutta olin luullut, että se olisi erilainen. Ai niin, se asianajaja 10
muuten soitti ja sanoi, että jos tiedän missä sinä olet, minun pitäisi hakea sinut käsiini ja sanoa, että joihinkin papereihin tarvitaan välittömästi sinun allekiijoituksesi. Ja minä sanoin, etten tiedä missä olet ja että kaiken lisäksi olet luultavasti kuollut onnettomuudessa, ja tuo jälkimmäinen sai asianajajan hätääntymään valtavasti ja hän kysyi: Auto-onnettomuudessa? ja minä vastasin vain: Ei, ei auto-onnettomuudessa. Mississippi on ruskea, koska se vetää mukaansa hirveästi maa-ainesta, koska se on energinen ja hermostunut ja pitkä ja leveä ja ruskea joki. Kelpo joki joka tapauksessa. Sen jälkeen kun olin puhunut asianajajan kanssa menin taas alakerran baariin, ja kun menin uima-altaan ohi, en nähnyt jälkeäkään tytöistä, joten join daiquirin tai mojiton tai molemmat, ja kaikki alkoi näyttää paremmalta niin nopsaan, että aioin jo käydä hakemassa uimahousuni yläkerrasta juhlistaakseni sitä, mutta sitten en jostain syystä käynytkään vaan jäin juomaan kolmeen tai neljään asti, kunnes joku itse asiassa ehdotti että kävisimme reservaateissa, ja se tuntui minusta hyvältä idealta koska en osaa ajaa autoa, mikä onkin melkein synti tässä maassa, mutta tiedän että Arizonassa on paljon nähtävää. joten hetken päästä olimme sitten maantiellä, me kolme: pulska apassi ja hänen tyttöystävänsä, hänkin pulska apassi, ja minä. Kayenta. Tervetuloa Kayentaan. Paljon kiitoksia. Oletteko ulkomaalainen? Kyllä, olen ulkomaalainen kaikkialla. Ainakin täällä. Oletteko naimaton? Leski. Syömään. Olemme siis syömässä, kun paikalle ilmestyy iso tumma mies, jolla on henkselit ja pulisongit, ja kertoo olevansa espanjalainen ja minä sanon että hieno homma ja hän kertoo olevansa Cidin jälkeläinen, mietipä sitä, ja minä yllätyn, yllätyn ihan oikeasti ja mies melkein suuttuu ja minä sanon, että se on ilman muuta yllättävää, mutta en epäile hänen sanojaan, ja hän sanoo ettei ole mitään syytäkään ja sitten hänen tyttöystävänsä, joka on intiaani, tuo meille maissitortilloi- 11
ta ja meksikolaisia täytteitä: kanaa, lihamuhennos ta ja guacamolea. Apassiystäväni, jotka eivät tiedä kuka Cid on, ahmivat kaiken hetkessä ja pyytävät sitten lisää, ja lisää olutta, sitten tequilaa ja sitten taas olutta, ja sitä rataa, kunnes miehenköriläs tuo meille laskun ja minä maksan kaiken. Palaamme autolle ja kiertelemme kylässä. Se on kääpiökylä, jossa on elementtitaloja ja ostoskeskus ja sellainen amerikkalainen yhteisöruokala, joka muistuttaa todella paljon niitä, joita oli idässä ennen kommunismin luhistumista ja joita täällä sanotaan macdonaldseiksi. Amerikassa köyhyys on värillistä, niin kuin intemational house of pancakes. Jatkamme matkaa Fort Apachen suuntaan ja ajamme läpi upeiden vuorten ja upean metsän upealle järvelle, poltamme pilveä, ja he kyselevät minulta yhtä ja toista ja minä myös, minäkin siis kyselen heiltä joitakin juttuja ja tulemme kaupunkiin, menemme kasinon ohi, minä muistan äitisi ja mietin, että olisi hienoa löytää hänet sieltä, maan ainoasta apassikasinosta, ja sitten - en oikein tiedä minkä tähden - olen varma, että hän tosiaan on siellä ja päätän ettemme pysähdy. Ihmiset katselevat meitä. Itse asiassa jotkut katselevat ja jotkut eivät, mutta sanoin noin tiivistääkseni ja tehdäkseni selväksi, että jotkut tosiaan katselevat meitä. Talo on vähän hienompi kuin Kayentan talot mutta joka tapauksessa hirveä hökötys, ja heppu selittää minulle että se on sosiaaliviraston lahjoittama hökötys ja minä sanon että se tekee siitä hienon hökötyksen, ja sanon sen tosissani. Apassiystävilläni on maailman suurin televisio ja sen yläpuolella oikealla Geronimo-juliste ja vasemmalla Johnny Hallyday juliste. Poltamme lisää pilveä ja juomme olutta. Kun olut loppuu, tyttö menee autolle ja hakee uuden laatikollisen, joka oli varmaan takakontissa ja on lämmin, mutta ei se mitään, ja juomme senkin tyhjäksi. Kun pilvi loppuu, heppu lähtee ja kuulen miten auto käynnistyy ja ajaa pois ja palaa hetken kulut- 12
tua ja sillä välin kun se oli poissa, apassiystävättäreni ja minä vaihdoimme tuskin sanaakaan. Hän kysyi minulta vaimostani ja minä vastasin, että vaimoni on kuollut. Hän meni todella apeaksi, joten sanoin, että ei vainkaan, se oli vitsi. Tyttö suuttui tosissaan ja sanoi, että se oli järkyttävä vitsi enkä minä voinut muuta kuin olla samaa mieltä. Mitähän tapahtui sille hongkongilaiselle tytölle, joka asui kaupassa ympärillään kaikenvärisiä muovisia ämpäreitä ja tarjottimia ja koreja ja pesuvateja? Apassiystäväni ei tiedä mistä oikein puhun. Istumme polttamassa padon luona. Kuuluu kaksi laukausta. Sorsastajia, ystäväni sanoo. Sitten ohi menee toinen intiaani veneessä. Hän hymyilee. Mekin hymyilemme. Tulee yö ja sitten tulee päivä. Tyttö on kadonnut, nyt television edessä istuu valtava koira ja kaksi lasta. Ystäväni kertoo, että lapset ovat hänen veljiään ja että hänellä on myös vanhempi veli joka on vankilassa. Miksi? Siksi että hän meni viinakauppaan haulikon kanssa. Hänellä on myös sisar joka on naimisissa navajon kanssa. Kun ystäväni sanoo navajo, hänen kasvonsa vääntyvät ällötyksestä. Apassit ja navajot eivät näköjään ole kovinkaan hyvissä väleissä. Navajot ovat kulkumiehiä, apassit eivät. Hyvä tietää. Kun tulemme Phoenixiin, kello on viisi tai kuusi iltapäivällä. Hongkongilainen tyttö, sieltä muovirompekaupasta, istui ikkunassa ja katseli ulkona olevia värejä sisällä olevien sijasta. Kassakoneen luona oli valokuva vieläkin kauniimmasta vihreäkimonoisesta tytöstä nojaamassa valkoiseen kaiteeseen, jonka päällä oli posliinivaasi täynnä punaisia ja keltaisia kukkia. Selvästikin valokuvan tyttö ja kaupan tyttö, joka istui ikkunassa, olivat sama tyttö. Tånä aamuna heräsin huutoon, ja kun menin käytävään, 13
näin pienen, alpakk.avillaiseen pukuun pukeutuneen miehen, suljin oven ja palasin vuoteeseen. En tiedä, oliko miehellä jotakin tekemistä huudon kanssa. Television päällä on valokuva mustasta alastomasta naisesta, se sama kuva, joka Holulon kokilla oli huoneessaan, sillä joka ajoi koko maan poikki helvetillisessä lumimyrskyssä vain jottajack Nicholson pääsisi iskemään kirveen hänen sydämeensä heti hänen astuttuaan sisään ovesta. Itse asiassa tämä huone ja kokin huone ovat melkein identtiset, molempien seinät ovat kapeaa puupaneelia ja lattialla on punainen kokolattiamatto. Televisio on auki, siellä näkyy mies joka näyttää samalta kuin mies jonka näin juuri käytävässä. Tämä aamu on täynnä yhteensattumia. Ei muuten ole totta, että naiset pitäisivät minua tylsänä, sillä eilen toin huoneeseeni yhden naisen eikä hän tehnyt muuta kuin nauroi. Hän oli melkein nelikymppinen eikä mitenkään kaunis, mutta oli hänellä kaunis kroppa, ainakin vaatteet päällä, en koskaan nähnyt sitä alasti, sillä me olimme juoneet paljon, ennen kaikkea minä. Nainen nauroi vielä kun lähti pois huoneesta ja kuulin hänen nauravan aina siihen asti kun hän astui hissiin. Itse asiassa nukahdin nauruun ja heräsin siihen huutoon. Uima-altaassa oli hirveästi väkeä ja minusta oli outoa nähdä vain toinen identtisistä tytöistä. En syönyt aamiaista.join alkoholiuoman oluen ja sitten toisen, alkoholillisen. Televisiossa sanottiin eilen, että tämä on ollut viime vuosisadan lämpimin ja samalla kylmin tammikuu. Surulla ei ole loppua, mutta onnella on. Tånä aamuna yhtiöltä tuli viesti: he haluavat minun palaavan Brasiliaan. He sanovat, että se on välttämätöntä. Välttämätön on minusta aina tuntunut liioitellulta sanalta. 14
He sanovat, että miehemme Riossa on kadonnut ja että he tarvitsevat sinne jonkun karnevaalien ajaksi. Silloin ihmiset tekevät aina kaikkea mitä ei pitäisi ja jälkeenpäin he tarvitsevat kemian apua unohtaakseen kaiken. Olen vannonut, etten palaisi kamevaaleihin. En oikein muista, miten Orfeus päättyi, se Marcel Camus'n elokuva, Eurydike kuoli sähköiskuun ja kaikki muuttui punertavaksi. Sitten Orfeus, joka oli pukeutunut jotenkin roomalaisittain, meni sairaalaan ja juoksi pitkin rappusia ja sairaala oli täynnä kamevaalin uhreja. Eikö se ollutkin Säo Paolon lentokenttä, jossa minulta vietiin salkku ja kaikki aineet juuri yhtiön virheen takia? Kyllä vain, oli se. Päälleni usutettiin koirat perusteettoman epäilyn takia, kemia valvoo ja kemia uskoo tietävänsä kaiken, mutta kemia myös erehtyy ja nyt ne haluavat että palaan, mutta ei tosiaankaan, ei Rioon. Minä viis veisaan kamevaalista. Miehemme Riossa on siis astellut vielä jäljellä oleviin sademetsän rippeisiin salkku kainalossaan. Sitäpä yhtiö ei ole osannut aavistaakaan, sillä hänellä on mukanaan tarpeeksi kemiaa vaikka vuodeksi. Jossain vaiheessa hän palaa ihmisten ilmoille alamaisinaan kostonhimoinen alkuasukasheimo, niin kuin se piruparka, joka nostatti puolet Algeriaa kapinaan vain päätyäkseen fundamentalistien polttamaksi Marokon rajalla. Nyt muistankin, Orfeus löysi Eurydikeen ruumishuoneelta, kantoi hänet pois käsivarsillaan ja lauloi hänelle lauluja. Sitten Orfeusta heitettiin kivellä päähän ja hän putosi. Tåmä nyt ihan vain tiedoksi. Lopussa lapset saivat auringon nousemaan soittamalla kitaraa. Tucsonissa pidetään timanttimessut, niiden pitäisi olla hyvä myyntipaikka. Timanttikauppias tajjoutui vaihtamaan salkkunsa minun salkku uni, ja me molemmat nauroimme kovasti. Tänään on maanantai. Teen messuilla töitä peijantaihin asti. 15
Messujen huono puoli on huorat. Huoria hississä, huoria käytävässä, huoria joka paikassa, ja myös miehiä tulossa ja menossa bungalowien ovissa kuin ilmavirrat.jalokiviä myyvä nainen kutsui minut illalliselle, hän oli ranskalainen ja hänellä oli huoneessaan pariskunta, suuri vaalea maajussi ja aika kaunis meksikolainen nainen, hän piti heitä huoneessaan odottamassa ihan niin kuin minä jätän aina television auki. illastimme, joimme, nainen osti minulta valtavan annoksen muistinpyyhkijää, menimme hänen huoneeseensa ja minä sain maajussin, eikä se ollut ollenkaan huono. Hotellini on lähellä, joten ainakin pääsin suihkuun omaan huoneeseeni. Kun kävelin uimaaltaan ohi, minusta näytti siltä kuin olisin nähnyt pohjalla jotakin ja yhtäkkiä muistin hepun, joka hukkui golfkentän järveen yrittäessään sukeltaa uponneita palloja myydäkseen ne myöhemmin kolmanneksella kaupan hinnasta. Tietenkään uima-altaassa ei ollut mitään. Tucson on täynnä palmuja ja palmut saavat minut aina hyvälle tuulelle. En tiedä kuinka paljon timanttikauppiaita maailmassa on, mutta he ovat kaikki täällä. Sovin viisi uutta kauppaa. Pääasiassa LMP:tä, lyhytmuistinpyyhkijää. Sitten kävelin vähän ja kävin vuoteeseen. Ai niin, join pullollisen samppanjaa. En voinut muuta kuin mennä alas uima-altaalle varmistuakseni siitä, että pohjalla ei ollut ketään. Kiireellinen viesti yhtiöltä. llmeisesti sisareni on tehnyt itsemurhan metsästyshaulikolla. Omituista kyllä, en muista että minulla olisi sisarta. Kotona mietitään, tulenko hautajaisiin. Itse mietin samaa. Perjantaina ennen Tucsonista lähtöä jouduin testiin. Tulos oli negatiivinen. Mutta silti hermostuin, kuten aina. Olen varmaan vain sellainen ihminen, joka nähdessään televisiossa murhaajan tunnistuskuvan huomaa aina jotenkin absurdisti muistuttavansa sitä. Hotelli oli muuten hienommasta päästä. Kylpyhuone taivaansininen ja huoneen kokolattiamatto keltainen. 16
Todella kaunis, kyllä vain. Uskoakseni olen ollut täällä jo aiemmin, mutta siitä ei mitenkään voi olla varma. Yhtiön mielestä päätökseni kieltäytyä työstä Riossa karuevaalin aattona ei ole järkevä. Minkä sillekään voi. Onko hautausmaan eteen pysäköidyllä puolalaisella poliisiautolla muuten sinulle jotakin merkitystä? Näin siitä unta yöllä, enkä tiedä miksi, mutta minusta tuntuu että olin nähnyt siitä unta jo ennenkin. Ei se olisi kummallista, sama hotelli, sama uni. Helmikuu Arizonassa, ei kovin kylmää jos pysyttelee kaukana vuorista päivisin ja kaukana erämaasta öisin. Phoenixissä lämpötilat enemmän kuin miellyttäviä ja melkoisesti säpinää amerikkalaisen jalkapalloliigan loppuottelun takia. Thmisiä kaikkialta ja todella outoja hattuja. Ei mitään unohdettavaa tällä hetkellä, joten matkalla F1agstafflin vietän yön Sedonassa, ja kun nousen linja-autosta englantilaisen turistiryhmän kanssa, juon aivan ensimmäiseksi todella kylmän oluen yhdessä niistä peltisistä tievarsikuppiloista, jotka vielä ovat jäljellä viisikymmentäluvulta. Pannukakkuja ja kaikenvärisiä jäätelöitä ja maalaisjuntteja, joiden katse on eksynyt jonnekin epäilyksen ja täydellisen tietämättömyyden välimaastoon. Likinäköisiä tappajia, aivan kuin ne jotka näimme Louisianan soilla, tarraamassa kiväärinsä perään yhtä kiihkeästi kuin mies tarraa oksaan kuilun reunalla. Toinen kylmä olut sillä välin kun aurinko laskee kauniissa Sedonassa, punaisen kiven ympäröimässä, punaiseen kanjoniin vajonneessa, valtavan punaisen taivaan peittämässä. Lyhyesti sanottuna erämaan helmessä. Pieni kuollut kylä joen varrella, täynnä tyhjiä motelleja, sillä turismi ei elvy ennen kuin keväällä, kun reitti Coloradojoen kanjonille muuttuu alueen tärkeimmäksi kohteeksi. Sedonassa on vain kaksi elokuvateatteria, joten minun ei ole kovin vaikea valita elokuvaa. lstuudun saliin todella vastaanottavaisena, mutta nukahdan rauhallisesti ennen kuin helvetistä tullut outo hirviö tuhoaa San Diegon. Sitten tapahtuu valtavasti outoja ja äärettömän tylsiä asioita, 17
niin kuin kaikki mitä tapahtuu vain unissa, olivat ne sitten lohikäärmeitä katolla tai tulivuoria sängyn alla. Kun herään, elokuva ei vielä ole loppunut, mutta minä olen tietenkin kadottanut punaisen langan, joten poistun teatterista hätäuloskäynnin kautta ja tulen kadulle, joka on Sedonan pääkatu ja melkein ainoa katu, sillä Sedona on yksi niistä kyläpahasista, joiden läpi kulkee toisaalle johtava maantie. Läpikulkukylä, joka on halkaistu kahtia kuin appelsiini. On jo yö ja kuuta ei juurikaan näy, ruusut kylän ympärillä eivät enää ole punaisia vaan mustia kuin naamioituneiden ihmisten rypäs. Ylitän maantien ja menen kuppilaan, joka on ainoa vielä auki oleva baari. Juon oluen ja tcujoilija kysyy millainen elokuva oli, ja minä vastaan että hyvä vain sanoakseni jotakin, ja hän sanoo olevansa kyllästynyt hirviöihin ja muistavansa vielä kun elokuvissa oli oikeita ihmisiä ja kertoo myös, että kerran hänen vaimonsa, levätköön rauhassa, käveli koko matkan Sedonasta Montezumajärvelle nähdäkseen hänet ja että hän oli töissä rakentamassa lentokenttää järven viereen ja että monet intiaanit ja valkoiset raatoivat itsensä melkein hengiltä tuolla kirotulla lentokentällä ja sitten phoenixiläinen poliitikko päätti sulkea työmaan vain vuotta ennen lentokentän vihkimistä. Tietenkin kysyn häneltä miten hänen vaimonsa kuoli ja tulematta erityisen surulliseksi hän kertoo, että hänen vaimonsa kuoli hänen toisen tyttärensä synnytyksessä ja että hänen toisen tyttärensä nimi on Helen ja ensimmäisen nimi on Andrea ja hän antaisi henkensä heidän puolestaan epäröimättä sekuntiakaan. Hylätyn lentokentän rauniot näkyvät maantie 17:n varressa matkalla Sedonaan. Sedonasta tyhjille kiitoradoille on ainakin kaksikymmentä kilometriä. Sitten, ennen kuin minä lähden, tiskin toisella puolella seisova taijoilija sanoo viimeiselle asiakkaalle: Nämä kaksi vuotta ovat olleet kamalia. Toinen mies, jolla on päässään kalastajanlakki jonka nau- 18
haan on kiinnitetty uistimia ja joka on tarpeeksi vanha ollakseen isäni, ei vastaa. Hän vain painaa päänsä kuin antaakseen ynunärtää, että niin, että nämä ovat todella olleet kamalia aikoja. Englantilaiset turistit ovat asettuneet kylän laidalle hotel grand sedonaan, jonne ryhmät aina majoittuvat, sillä se on halvempi ja auringon noustessa näkymä punaisille kukkuloille on upea. Minä olen jäänyt laakson bungaloweihin, jonne menevät golfmpelaajat ja ne jotka ovat jo nähneet maiseman. Bungalowit ovat paljon parempia, eikä vain niiden ruoka ja palvelu, vaan myös mak.sulliset televisiokanavat ja tietenkin koristetakat. Liekit nousevat ja laskevat lasin toisella puolella pelkästään kaukosäädintä painamalla. Kaikki mökit jäljittelevät savitiilimajoja, mutta sisällä pitää kävellä varoen, jottei putoa valtavaan porealtaaseen. Pikkupullollinen viskiä ja sänkyyn. Televisiossa näin miehen itkevän murhatun tyttärensä oikeudenkäynnissä. Mies kertoi jotakin tytöstä, sanoi hänen nimensä, Molly, kuusi tai seitsemän kertaa, mutta päästessään johonkin sanaan hän ei pystynyt enää jatkamaan. Syyttäjä kysyi häneltä, oliko lapsen huoneesta kadonnut jotakin. Mies vastasi, että alkuun he eivät huomanneet mitään, mutta että myöhemmin käydessään läpi tytön leluja ja vaatteita he eivät olleet löytäneet hänen... siitä hän ei enää pystynyt jatkamaan vaan alkoi itkeä ja itki niin että tuomari joutui keskeyttämään oikeudenkäynnin väliaikaisesti. Tietenkin nukahdin miettien mitä tuo miesparka ei pystynyt sanomaan ja miksi he eivät löytäneet sitä. Kun herään, mietin edelleen samaa. Mitä piditte F1agstaffista? Kysymys ei voisi olla viattomampi, mutta kaikesta huolimatta en vastaa, sillä en puhu mielelläni tuntemattomien kanssa, jos pelissä ei ole rahaa. Joten tuo kelpo nainen, joka kaiken lisäksi on viehättävä vanha intiaani, kääntää katseensa kun 19
nousen linja-autosta ja alkaa kammata uudestaan tytön hiuksia. Tyttö, varmaankin hänen lapsenlapsensa, istuu hiljaa pelaamassa pienellä taskukonsolilla. Ja minä olen Holbrookissa katselemassa Coloradojokea sillalta linja-autoaseman vieressä huolimatta siitä, että minun pitäisi olla Wmslow'ssa kohnekymmentä mailia länteen, varmaankin siksi että nukahdin linja-autoon tai siksi että nämä erämaakylät ovat kaikki samanlaisia. Enkä muuten pitänyt Flagstaffista kovinkaan paljoa. Nopea kauppa coconinointiaanipariskunnan kanssa ja yllätystapaaminen yhtiön valvonta-asiamiehen kanssa, joka muistutti minua siitä, että johtoryhmän kelpo ihmiset ovat huolissaan kalenterini kuolleiksi vyöhykkeiksi nimitetyistä jaksoista ja selitysteni ristiriitaisuuksista. Arizona on valtavan suuri osavaltio. Niin sanoin hänelle, ja hän vastasi että luonnollisesti he ymmärtävät sen, mutta tällä hetkellä heillä ei ole enempää ihmisiä käytettävissään, ja sitä paitsi noilla asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mikä saattaa hyvinkin olla totta. Hänen epäilyksistään huolimatta testin tulos oli negatiivinen, ja kaikki kemia- ja myyntimerkinnät täsmäsivät, joten lopulta ihnapiiri keveni hieman. Päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta. Noin hän sanoi juuri ennen kuin nousi hotellini oven edessä japanilaiseen autoon, jossa oli tummennetut ikkunat. Sen jälkeen minä hyppäsin Winslow'n lentokentälle menevään linja-autoon, mutta menin ohi ja päädyin Holbrookiin, apassialueelle jälleen kerran, lähelle kivettynyttä metsää, kauas kotoa. Yhtiö on huolissaan perustelemattomista poissaoloista, siitä että toimessa olevat edustajat katoavat väliaikaisesti ja ihnaantuvat sitten taas jonkin ajan kuluttua ihmisten ihnoille ja jatkavat tehtäviensä suorittamista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yhtiön pitäisi tässä vaiheessa jo tietää, että kun käsissä on tällaista kemiaa, kaikki tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän perustelematonta, ja että vaikka he kuinka yrittäisivät kieltää sen, unohtaminen on väistämätön osa tätä ammattia, aivan kuin rannevammat ammattitennispelaajan uralla tai savunhaju 20
palomiehen elämässä. Joka tapauksessa minun on palattava Wmslow'hun, sillä lentokoneen lähtöön on vielä kuusi tuntia, mutta tietenkään linja-auto ei lähde ennen kuin vasta illalla, joten vietän iltapäivän nussimalla intiaanitytön kanssa sahara innissä. Tyttö on itse asiassa puoliksi apassi ja puoliksi meksikolainen, emmekä nussi koko iltapäivää. Hoidamme homman alle kahdessakymmenessä minuutissa ja vietän loppuajan katsellen uima-allasta. Lentokoneessa nainen yritti tehdä kaupat, mutta muistutin häntä kiellosta hrujoittaa kauppaa muilla kuin lentoyhtiöiden omilla aineilla. Hän ei suhtautunut asiaan myönteisesti. Hänen mukaansa lentokoneissa kaikki annetaan leikattuna, ei pelkästään kemia, vaan myös alkoholi, elokuvat ja voileivät. Luultavasti hän on oikeassa. Olenko muuten ainoa, joka on huomannut, että lentokoneet lentävät aina vain matalammalla? Pystyin melkein lukemaan Meksikon rajaa ylittävän punaisen avoauton rekisterikilven. Tietenkin näin Ttiuanaan saapuessani äitisi istumassa pakettiauton lavalla ympärillään meksikolaisia työmiehiä, kaikki humalassa, kaikki laulamassa, kaikki iloisina. Jos hän näki minut, hän teeskenteli ettei huomannut. Näyttää siltä, että tuo kelpo nainen voittaa edelleen. Tijuana levittäytyy erämaahan kuin öljyläiskä jääradalla. Suuri kaupallinen menestys. Täällä on ryhmä saksalaisia, jotka rakentavat koko ajan hotelleja. Kaikki todella vankkoja ja vakavia, todella bauhauslaisia. Joten ei muuta kuin unohtamaan, hyvät herrat. Jokainen omansa, niin kuin aina. Franz halusi unohtaa rakkauden ja Otto katteettoman lupauksen. Saksalaiset ovat todella huonoja pitämään asioita salassa, kolmen oluen jälkeen he kertovat kaiken, oli kyse sitten mistä tahansa. Otto-parka, katse tiukasti kengissä. Täysin absurdeissa kengissä sitä paitsi. Ne olivat punavalkoiset, kuin golfkengät mutta ilman piikkejä. Than ensimmäiseksi Oton pitäisi unohtaa nuo 21
kengät. He kysyvät minulta todella huolissaan, onko kemia luotettavaa, ja minä vastaan sen olevan ainoaa luotettavaa kemiaa. He kysyvät, koska ilmeisesti joku ystävän ystävä vanhassa Euroopassa unohti koiransa nimen yrittäessään unohtaa erään laulunrallatuksen, joka oli jäänyt soimaan hänen päähänsä ja jota hän ei voinut olla hyräilemättä yötä päivää. Todella huvittavaa, kyllä vain, mutta ei kannata olla huolissaan, tämä on yhtä varmaa kuin kanarialinnun tappaminen basebalhnailalla. Joten vielä muutama olut ja kaikki kymmenen saksalaista katoavat Tyuanan yöhön haluten jatkaa tanssimista ja unohtamista, ja huomenna tietenkin lisää hotelleja. Onnittelut yhtiöltä hänunästyttävän kaupan johdosta, hämmästyttävän nopean ja hänunästyttävän puhtaan. Bonuksia, ja pian nimessä, minun nimessäni, kaikuu jo jotakin suurempaa: koordinaattori, toimitusten valvoja, mitä tahansa. Mutta eipä kuitenkaan unohdeta ansioluetteloani. Ei tosiaan eikä missään nimessä, ja minun ansioluettelossani seisoo, että kaikkein hienoimpien toimistojen ovet ovat ikuisesti minulta suljetut, sillä yhtiö ei koskaan, ja se todellakin tarkoittaa ei koskaan, unohda. Mikä ei voi olla vaikuttamatta omituiselta, kun otetaan huomioon että alaamme on juuri muistojen pyyhkiminen. Joka tapauksessa ja tällä hetkellä, onneksi olkoon, bonuksia ja hyvää yötä. Näen unta, että pelaan pokeria. En ole koskaan pelannut pokeria, joten tietenkin häviän. Äi tisi onnistuu sujauttamaan koripallon miettipöytään ja saa kaikki numerot oikein yhtä aikaa. Herätessäni ajattelen pikkutakkia, en näe siitä unta vaan ajattelen sitä, sinistä villakankaista takkia, joka roikkuu kultaisessa ripustimessa puisessa mökissä, ja viereisessä ripustimessa roikkuu kravatti, jossa on punaisia, keltaisia ja vihreitä vinoneliöitä, todella pieniä vinoneliöitä, ja sellainen koukullinen kuminauha, joita käytetään tavaroiden käyttämiseen auton katolle. En usko että ne olisivat minun takkini tai minun kravat- 22
tini. Ehkä se on vain valokuva. Minulla ei ole koskaan ollut kravattia. Ainakaan en voi kuvitella itselläni kravattia. Kello on neljä aamulla. Otto-parka. Mitkä kengät. Aurinko nousee, joten lähden kävelemään ja ostamaan jotakin ja ostan metallinsinisen paidan. Sitä ei panna pakettiin, sillä vedän sen päälleni ja työnnän vanhan t-paitani paperipussiin ja vasta kun riisun sen, huomaan että siinä lukee jotakin ja se mitä siinä lukee on: AJATIELE MINUA, ja alla on valokuva rannasta, vaikka rannalla ei ole ketään. Se tuntuu niin typerältä, että hetken aikaa uskon todeksi sen, että piru niitä lankoja vetelee, ja heti kun olen lähtenyt kaupasta työnnän pussin paitoineen roskapönttöön ja vannon etten enää koskaan pue päälleni mitään lukematta sitä ensin. Syön kananmunia chilikastikkeessa ja kadun sitä välittömästi ja pyydän kahvin, mutta en juo sitä vaan pyydän oluen ja taijoilija tietenkin tuo meksikolaisen oluen. Jätän sen kahvin viereen ja pyydän tällä kertaa saksalaisen oluen. Kyllä se siitä. Juon sen hitaasti ja ulkona puhaltaa kamala tuuli, joka on tullut luoja ties mistä, ja ikkunan ohi menee mies joka pitelee sombreroaan kaksin käsin ja nainen joka tarraa kiinni lapseen, joka tosiaan näyttää siltä kuin olisi lähdössä lentoon. Kadun toisella puolella on tyttö, joka katselee miten muut lentelevät, hän on hyvin vakava aivan kuin tuulella ei olisi mitään tekemistä hänen kanssaan. Juon myös meksikolaisen oluen, joka on jo lämmennyt. Eikä mene puoltakaan tuntia, kun jo tanssin mulattinaisen kanssa yhdessä niistä hämäristä paikoista, joissa naiset tanssivat todella likellä ja hierovat itseään sinua vasten ja maksat uudestaan joka kerran kun uusi laulu alkaa. Lyhyt ja pullea ja todella sympaattinen mulattinainen, jonka nimi on Maria, pyytää, että menisin hänen kanssaan yksityishuoneeseen mutta minä kieltäydyn, sillä minulla on sellai- 23
nen tunne kuin olisin ollut siellä ennenkin, en aivan siellä mutta todella samankaltaisessa paikassa tai ehkä jopa siellä loppujen lopuksi. Maria anelee, mutta minä jatkan mieluummin tanssimista, vaikka aavistan ja sitten myös totean olevani todella huono tanssija. Saadakseen minut vakuuttuneeksi Maria lupaa olla särkemättä sydäntäni, ja tuon ta.jjouksen jälkeen en voi muuta kuin nousta portaat hänen kanssaan ja noustessani vilk.utan alhaalle jääville ja huomaan olevani kännissä ja huomaan myös, että minulla on päälläni upea sininen paita jota en muista ostaneeni. -Mistä me siis puhumme? Kun herään, näen Otto-paran rumine kenkineen istumassa tuolilla sängyn vieressä ja Maria ei tietenkään enää ole huoneessa ja minusta tuntuu, että Otto on puhunut itsekseen jo hyvän tovin. - Puhumme omituisesta kansasta, joka missään tapauksessa ei ole koskaan halunnut meidän tulevan tänne, ja puhumme miehistä jotka ovat kaukana, todella kaukana kotoa, ja tästä te voitte olla vain samaa mieltä, sillä tekin olette vanhan Euroopan poika. Kun olemme päässeet tähän pisteeseen, en voi muuta kuin olla samaa mieltä huolimatta siitä että hänen Eurooppansa ja minun Eurooppani ovat luultavasti eri eurooppoja. Antakaahan kun nousen istumaan, Otto-ystäväiseni, ja sitten olkaa hyvä ja antakaa minun pukeutua, sillä pikku liiketoimemme ei ole valmistanut kumpaakaan meistä näin intiimiin kanssakäymiseen.ja tuon sanottuani vedän päälleni housut ja upean paitani ja saappaat ja varmistan että 1ompakko on paikoillaan, ja sekunti sen jälkeen tunnen itseni viheliäiseksi epäiltyäni Mariaparkaa. -Jos te autatte minua, voin palata kotiin ja olla se mikä olin ennen kuin minusta tuli se mikä olen nyt. Otto-hyvä on jo jalkeilla ja ovenraossa ja kun katson häntä, en osaa sanoa mitä hän nyt on, mutta pelkään pahoin, että 24