Matkaraportti PUC, kevät 2011 Santiago de Chile Elina Nenonen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
1. Valmistautuminen vaihtoon Hakuprosessini Pontificia Universidad Catolica de Chileen (PUC) sisälsi lukuisia väärinkäsityksiä ja oli kaiken kaikkiaan hermoja raastavaa aikaa. Kevään papereiden lähettämisen lisäksi oli syksyllä myös varsinainen hakuprosessi, ja vaikka minulle sanottiin, että infoa jokaisesta vaiheesta hakemisessa varmasti lähetetään, ei minulle tullut missään vaiheessa tietoa niin hakuprosessin alkamisesta kuin loppumisestakaan. Näin huomasin sattumalta PUC:in kotisivuilta hakuajan jo umpeutuneen, mikä jo suurimman osaan vaihtoon liittyvistä järjestelyistä hoidettuani nosti hieman karvoja pystyyn. Lopulta asia kuitenkin onnekseni järjestyi ja paperit hyväksyttiin hieman myöhässä. Tästä opetuksena kuitenkin oli, ettei kannata uskoa minkään tahon älä stressaa, kyllä me kerrotaan kun jotain pitää tehdä - kehotuksia, vaan seurata aktiivisesti oppilaitoksen kotisivuja väärinkäsitysten ja pahimmassa tapauksessa koko vaihdon peruuntumisen välttämiseksi. Viisumin hankkimiseen kannattaa varata kolmisen viikkoa, sillä siihen vaadittavien papereidenkin hankkimiseen saattaa mennä kiireistä riippuen muutama päivä. Viisumihakemus vaatii - rikosrekisteriotteen - lääkärintodistuksen yleisestä terveydentilasta - todistuksia siitä, että rahat riittävät myös paikan päällä (esim. todistus Kelalta maksettavista tuista, kopio pankkitilin saldoista, todistus stipendistä) - 4 passikuvaa - hyväksymiskirjeen vaihtokoulusta - kopion passista Viisumi ei ole aivan pakollinen, sillä Chilessä voi oleskella myös 90 päivää turistiviisumilla, jonka saa helposti uusittua esimerkiksi nopealla reissulla Argentiinaan, kuten monet kaverini tekivät. Viisumin etuna kuitenkin on se, että sillä saa haettua paikallisen henkilöllisyystodistuksen, mikä ainakin omalla kohdallani helpotti huomattavasti asioita tultuani matkalla Madridissa ryöstetyksi ja menetettyäni suomalaiset henkilökorttini ym. Etenkin vuoden Chilessä opiskelevilla on suuri etu viisumista ja paikallisista henkkareista, sillä niillä saa myös haettua Transantiagon (paikallisen julkisen liikenteen verkoston) opiskelija-alennusta. (Koska opiskelija-alennuksen hakemisprosessi kuitenkin kestää käsittämättömät 3-4 kuukautta, puolen vuoden opiskelijat eivät pääse matkustamaan opiskelijahinnoilla.)
2. Saapuminen paikan päälle Saavuin Santiagoon helmikuussa kuukautta ennen luentojen alkua, sillä olin ilmoittautunut kolme viikkoa kestävälle yliopiston järjestämälle espanjan intensiivikurssille, ja katsoin parhaaksi varata ensiksi yhden viikon lomailuun ja mahdollisesta kulttuurishokista toipumiseen. Koska PUC ei tarjoa vaihto-opiskelijoille majoitusta, olin varannut valmiiksi hostellin, josta käsin voisin rauhassa syventyä kämpän etsintään. Suosittelen lämpimästi tätä vaihtoehtoa, sillä kuten useat kaverini huomasivat, asuntoa ei välttämättä kannata valita sokkona netin kautta, etenkin mikäli haluaa varmistaa, ettei joudu nukkumaan koko vaihtolukukautta jalat suussa ja tottumaan kylmiin suihkuihin. Vaikka asunnon etsiminen itselläni hieman venähti kotiuduttuani turhan hyvin hostelliin, on kohtuullisen kämpän löytäminen kaupungissa erittäin helppoa, lopulta koko prosessi ilmoituksen löytämisestä itse muuttamiseen kesti noin 24 tuntia. Espanjan intensiivikurssin käyminen oli ainakin omalla kohdallani erittäin hyvä ja 450 dollarin arvoinen päätös, sillä pelkällä kouluespanjalla ei arkielämässä pääse Chilessä kovinkaan pitkälle. Niinpä edes jonkinnäköinen orientaatiosessio niin kielen kuin kulttuurin suhteen on varmasti jokaiselle vaihto-opiskelijalle erittäin suositeltavaa. Poikkeuksellisen epäselvän ja nopean lausumisen lisäksi chileläisten lukuisat omat sanat ja ilmaukset aiheuttavat päänraaputuksia jopa niille, jotka luulevat hallitsevansa kielen hyvin ennen vaihtoa. Muutaman viikon maassa oltuani jouduin opettamaan espanjaa joka espanjalaisille vaihtareille. Kurssi helpotti myös sopeutumista sen suhteen, että siellä tutustui helposti muihin vaihtareihin, joista osasta tulikin parhaita kavereitani koko loppuajaksi. Itselläni ainoa ongelma vaihdon alussa oli matkalla kadottamani lompakko, jonka sisällön puuttuminen aiheutti suuria ongelmia taloudellisen tilanteeni kannalta. En ollut matkalla vielä ehtinyt hajauttamaan omaisuuttani yhteenkään sukanvarteen, joten minulta meni kaikki kolme maksukorttia sekä kaikki henkilöllisyystodistukset passia lukuun ottamatta. Koska oman pankkitilin avaaminen Chilessä vaikutti lähes mahdottomalta prosessilta johon en muutaman pankissa käydyn hikisen taistelun jälkeen jaksanut enää syventyä ja Chilen posti onnistui myös kadottamaan uudet Chileen matkalla olleet korttini, jouduin kahden kuukauden ajan keksimään koko ajan luovempia tapoja saada käteistä. Matkailijoille paras vaihtoehto saada rahaa on kyseisissä tilanteissa todennäköisesti Western Union, jonka kautta voi pyytää jotain lähettämään rahaa melkein mistä päin maailmaa vaan. Mikäli löytää itsensä samankaltaisesta tilanteesta, halvin vaihtoehto todennäköisesti kuitenkin on siirto jonkin eurooppalaisen kaverin pankkitilille (siinä vaiheessa kun kavereita jo on) ja rahan nostaminen tätä kautta, kuten itse tein. Laskujen maksuun en kuitenkaan suosittele pankkisiirtoja, sillä tekemässäni pankkisiirrossa Suomen ja Chilen välillä meni kuukausi, mistä hyvästä vielä veloitetaan noin 10 % palvelu maksu.
3. Opiskelu PUC:ssa Paikallinen syyslukukausi alkoi maaliskuun alussa, ja kesti kesä-heinäkuulle tenttien ajankohdista riippuen. Ensimmäisillä viikoilla tapahtuva kurssien valitseminen oli jokseenkin hermoja raastava prosessi. Koulun mukaan opiskelijoilla on parisen viikkoa aikaa käydä tutustumassa eri kurssien luentoihin, minkä jälkeen he voivat päättää lopullisista valinnoistaan. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkansa, sillä kyseisen tutustumisjakson jälkeen suurin osa kursseista on jo täynnä, eikä asialle ole tässä vaiheessa enää tehtävissä mitään. Tästä syystä kurssit olisi jo hyvä tietää ensimmäisinä päivinä, mikä toisaalta on mahdotonta, mikäli ensimmäistä luentoa ei vielä ole järjestetty eikä tarkempia kurssiselostuksia ole saatavilla. Johtuen joko vaaleasta hiustenväristäni tai siitä, että kurssit todellakin olivat poikkeuksellisen haastavia, ongelmana oli myös se, että kiinnostavat kurssit löydettyäni opinto-ohjaaja ei tukenut valintojani, sillä et yksinkertaisesti pääsisi niistä läpi. Vaikka osa kirjallisuudesta on monilla kursseilla englanniksi, on espanjan oltava todella hyvää kurssien läpäisemiseksi, mistä syystä vaihtareille ei uskallettu suositella kaikkein kosmisimpien tason kursseja. Vaikka lopulta lukujärjestykseni oli huomattavasti haluamaani lässynlää-painotteisempi, olin kuitenkin erittäin tyytyväinen että sain opintotoimistossa vallitsevista viidakon laeista huolimatta edes jotain kursseja valituksi. Helpohkojen kurssien valitseminen on perusteltua siinäkin mielessä, että käsitys kurssien vaikeudesta tuntui PUC:issa olevan täysin erilainen kuin omassa koulussani Suomessa. Opiskeleminen hyvässä yliopistossa on Chilessä täysin kokopäivätyötä, ja paikalliset kaverini näyttivät tekevän jokaisen kurssin eteen moninkertaisesti enemmän työtä kuin vastaava kurssi vaatisi omassa yliopistossani. Tästä syystä opiskelijat eivät yleensä pysty työskentelemään samanaikaisesti, mikä taas johtaa siihen että Chilessä on melko normaalia löytää itsensä asumasta vanhempien luona vielä valmistumisenkin jälkeen.
Seuraavassa lyhyt kuvaus intensiivikurssin lisäksi käymistäni kursseista: 3.1 Enfrentando pobreza Kurssi käsitteli köyhyyttä joka luennolla eri näkökulmasta. Tunnit koostuivat pääosin keskustelusta ja opiskelijoiden omien mielipiteiden esittämisestä, mistä syystä varsinainen oppiminen kurssilla jäi muutamia mehukkaita tilastofaktoja lukuun ottamatta melko vähäiseksi. Kuitenkin suurin syyni kurssin valitsemiseen oli se, että se sisälsi vapaaehtoistyö-osion, mikä tarkoitti vähintään 16 tuntia työskentelyä jossain vapaaehtoisorganisaatiossa. Tuntiessani omantunnin tuskia kaikkien koulutustilastojen palvomaan hyvinvointivaltioon syntymisestä olin innoissani mahdollisuudesta päästä esimerkiksi auttamaan kylien rakentamisessa köyhimmillä seuduilla. Valikoima organisaatioiden suhteen oli kuitenkin melko huono, eikä näillä ollut juurikaan tekemistä absoluuttisen köyhyyden kanssa. Valitsin lopulta organisaation, joka järjesti toimintaa älyllisesti vammaisille lapsille, ja pääsin myös kääntämään organisaation viestintää espanjasta englanniksi sekä osallistumaan erilaisiin työpajoihin. Vaikka en loppujen lopuksi tiedä, oliko lasten kanssa tehtyjen kalapiirustusteni kontribuutio Chilen köyhyyden vähentämiseen kovinkaan merkittävä, oli kokemus kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen. Kurssin läpäiseminen oli lopulta melko helppoa, sillä arvosana koostui loppukokeen sijaan vapaaehtoisyöstä laaditusta portfoliosta, viikoittaisista tehtävistä sekä väittelyyn osallistumisesta. (6 ECTS) 3.2 Desafios en la creacion de la empresa Kurssi kävi lukukauden aikana kokonaisuudessaan vaihe vaiheelta läpi yrityksen perustamiseen vaadittavan prosessin, sisältäen niin rahoitus-, markkinointi- kuin laskentatoimiosiot. Lisäksi opiskelijoiden tehtävänä oli kehitellä kurssin aikana oma liikeidea, josta järjestettiin esitelmiä projektien edetessä pelkistä ideoista valmiisiin tuottolaskelmiin ja organisaatiokuvauksiin. Kurssiin toi oman säväyksensä erittäin persoonallinen, monien mielestä jopa sadistisia piirteitä omaava opettaja, jonka lempiharrastuksena oli pommittaa kysymyksillä juuri niitä opiskelijoita, jotka näyttivät tietävän asiasta vähiten. Tästä syystä tunneilla mukana pysyminen oli varsinkin vaihtoopiskelijalle erittäin haastavaa, vaikkakin oli mukavaa huomata, että lukukauden myötä opettajan aiheuttamat pelkotilat vaihtuivat koko ajan parempaan valmiuteen muodostaa edes jonkin verran rationaalisia vastauksia proffan kysymyksiin. (6 ECTS) 3.3 Corrupcion en la America Latina Kurssin aihepiiri oli erittäin mielenkiintoinen, jo siitä syystä että Suomessa ei ole kyseisestä aiheesta juurikaan tarjolla kursseja, ja korruptio on yhä vakava ongelma useissa Etelä-Amerikan
maissa. Innostusta kuitenkin hieman laimensi jokseenkin tylsä proffa, jonka luennoista ei luentokalvojen puuttumisesta johtuen jäänyt käteen juurikaan muuta kuin vihko täynnä keskeneräisiä lauseita. Kurssi koostui yhteensä kolmesta osakokeesta ja lopussa pidettävästä esitelmästä, joiden suorittaminen hyväksytysti oli melko helppoa, varsinkin kun suurin osa kokeisiin luettavasta kirjallisuudesta oli englanniksi, joka toisaalta espanjan opiskelun kannalta oli hieman hyödytöntä. (6 ECTS) 3.4 Cultura chilena Kyseinen kurssi oli ymmärrettävästi pelkästään vaihtareille suunnattu, ja sen suurinta antia olivat jopa chileläisiä kavereitanikin järkyttäneet 30 prosentilla chileläisistä ei ole yhtään läheistä ystävää - tyyliset tilastotiedot, joihin kuitenkin kannatti suhtautua pienellä varauksella. Läsnäolopakolla uhkaluista huolimatta tätä ei kuitenkaan ollut, ja arvosana määrittyi pelkästään loppukokeen perusteella, joten kurssin läpäiseminen ei lopulta vaatinut kovinkaan maagisia suorituksia. (Tosin hyvän arvosanan saaminen kyllä). Luennot olivat kuitenkin mielestäni kaikista kursseistani mielenkiintoisimpia, ja käsittelivät myös paljon paikallista taloutta, joten suosittelen kurssia myös muussakin kuin helppojen noppien metsästys-mielessä. (6 ECTS) 4. Yleistä paikallisesta kulttuurista Varsinkin Suomeen verrattuna chileläiset ovat hyvin avoimia ja ystävällisiä, eikä kavereiden saaminen paikan päällä todellakaan ole mikään ongelma. Tosin suurin osa poikkeuksellisen ystävällisistä henkilöistä on miespuoleisia, joten osaan kaikesta vipittömyydestä kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Vaikka olin kuullut paljon huonoa chileläisistä naisista, jotka joidenkin kavereiden mukaan ovat erittäin varauksellisia ja jopa mustasukkaisia länsimaisia naisia kohtaan, en itse huomannut näissä huhuissa mitään perää, päinvastoin kaikki tuntemani paikalliset tytöt olivat erittäin mukavia sekä myöskin innokkaita auttamaan hieman kujalla olevia vaihtareita. Paikallinen hintataso tuntui yllättävän kaikki vaihto-opiskelijat. Vaikka hinnat olivat jonkin verran halvempia kuin Suomessa, ei huomattavaa eroa huomannut kuin asumisen suhteen. Asuin itse 4 henkilön valtavassa kimppakämpässä, jonka 300 euron vuokra (per henkilö) kattoi myös siivoojan, kerran viikossa käyvän kokin ja tämän kokkaukset, sekä veden, sähkön ja internetin. Arkielämän kustannuksia lisäsi kuitenkin huomattavasi kalliit prepaid-kännykkäliittymät ja se, että puolen vuoden opiskelijoilla ei ole oikeutta julkisen liikenteen alennuksiin, eikä käytössä ole kuukausittaisia maksuja kuten Suomessa. Esimerkiksi Transantiagon, eli kaupungin metro- ja bussiverkoston käyttäminen maksoi minulle noin 70-80 euroa kuussa. Paikallinen ruokakulttuuri, tai pikemminkin sen puuttuminen, oli kieltämättä pienoinen pettymys ja mikäli ei ole suuri merenelävien ystävä, ei Chilellä valitettavasti ole paljoakaan poikkeuksellista
tarjottavaa. Katuruuan olennaisimmat ainekset tuntuivat olevan rasva ja suola, ja vähänkään terveellisen ruuan etsiminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin Suomessa. Mikäli kuitenkin on valmis maksamaan hieman enemmän, on Santiagossa erinomaisia, Suomeen verrattuna melko edullisia ravintoloita, joista mielestäni parhaita olivat perulaiset ravintolat. Ruokalajeista suosikkini taas oli pastel de choclo -nimisen maissipata. Myös jonkinnäköisen Etelä-Amerikassa vallitsevan kakkufetissin tuloksena Santiagossa oli lukuisia hyviä kahviloita ja konditorioita, joiden myymät mitä innovatiivisimmat kakut kompensoivat hyvin kahviloiden muuten huonoa kahvitarjontaa. Santiagon ilmasto on kesällä (Suomen talvella) erittäin kuuma, mutta noin kesäkuusta elokuuhun vallitseva talvi on sisälämmityksen puuttumisineen ja saasteineen melko helvetillinen. Vaikka lämpötila ei normaalisti edes laske alle nollan, on kylmyys Chilessä paljon purevampaa, ja mielestäni esim. 10 astetta Chilessä oli paljon kylmempi kuin vastaava astemäärä Suomessa. Tuli Chileen siis syys-tai kevätlukukaudeksi, suosittelen ottamaan mukaan myös lämpimiä vaatteita, sillä pahimmassa tapauksessa voi olla aiheellista nukkuakin takki päällä. Alkoholikulttuuri Chilessä ei koostu pelkästään sivistyneestä viininlitkinnästä, sillä paikallinen pääraaka-aine on viina nimeltä pisco. Baarissa kannattaa ensimmäiseksi sisäistää paikalliset sekoitussuhteet, esimerkiksi yksi suosituimmista drinkeistä, piscola sisältää suurimmaksi osaksi piscoa ja lopuksi hieman colaa. Vaikka pienessä tuiterissa ajaminen on chileläisten keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin Suomessa, tuntui Chilessä alkoholikäyttäytyminen kuitenkin yleisesti olevan huomattavasti enemmän hallinnassa, eivätkä etenkään paikalliset tytöt vetäneet samanlaisia änkyräkännejä kuin Suomessa monesti on tapana. Turvallisuuden kannalta Santiago on varmasti paras vaihto Etelä-Amerikan vaihtokohteista, eikä yölläkään tarvinnut pelätä yksinliikkumista, kunhan muisti pysyä poissa kaikkein ghettoisimmista kaupunginosista. Vaikka aluksi paikalliset varoittelivat kännykän käytöstä julkisella paikalla tai taskuvarkaista metrossa, en kokenut tarvetta pelätä kaupungissa yhtään enempää kuin Helsingissäkään. Pahimmat ryöstäjät joita itse kohtasin olivat lähinnä ylihintoja pyytävät taksikuskit tai baarimikot, joiden kusetusyritykset kuitenkin vähenivät sitä mukaa mitä sujuvammaksi espanjan taitoni kehittyi. Matkustelumahdollisuudet ovat Santiagosta käsin melko hyvät ja niitä kannattaakin käyttää niin paljon hyväksi kuin aika- ja raharajoitteet antavat myöten. Itse kävin Chilen lisäksi Argentiinassa, Uruguayssa, Perussa, Boliviassa, Kolumbiassa ja Brasiliassa. Ryanairin kaltaisten halpalentoyhtiöiden puuttuessa on lentäen matkustaminen kuitenkin huomattavasti kalliimpaa kuin Euroopassa, joten budjetin ollessa pienehkö kannattaa suosia busseja, mikäli on aikaa ja kärsivällisyyttä lukuisiin 10-50 tunnin bussimatkoihin. Santiagolaisten yleisimpiä paikkoja viikonloppureissuille ovat parin tunnin bussimatkan päässä olevat Valparaiso ja Vina del Mar, jotka
ovat etenkin kesäaikaan todella vierailun arvoisia kohteita. Koska Argentiinan Mendoza sijaitsee myöskin vain noin 6-7 tunnin bussimatkan päässä, on sekin viikonloppureissun kohteeksi erittäin hyvä vaihtoehto. Kaiken kaikkiaan Santiago oli mielestäni vaihtokohteena erinomainen, eikä minulla olisi ollut mitään ongelmia jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa. Myös espanjan oppimisen kannalta Santiago oli loistava vaihtoehto, sillä espanjaksi asioiminen on monissa paikoissa, kuten kaupoissa tai apteekeissa useasti ainoa vaihtoehto. Positiivista oli myös se, että omassa koulussani vaihtareidenkin kesken oli tapana puhua pelkkää espanjaa. Vaikka liian monelle vielä tuleekin Chilestä mieleen ainoastaan laamalla ratsastavia viiksekkäitä ponchomiehiä, on Santiago 7 miljoonan asukkaan moderni suurkaupunki, josta varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Voin siis lämpimästi suositella paikkaa kaikille espanjaa opiskeleville vaihtopaikkaa harkitseville.