University of Limerick, Irlanti / 2011 Erasmus

Transkriptio

1 University of Limerick, Irlanti / 2011 Erasmus Vaihtoraportti Opiskelen neljättä vuotta teknillisen fysiikan ja matematiikan tutkinto-ohjelmassa ja vietin viime syksyn Irlannissa Limerickin kaupungissa Erasmus-vaihdossa. Kirjoittelen oman vaihtokokemukseni muistoja tähän jotenkin aihekokonaisuuksittain minimoidakseni unohtuvien asioiden määrän. Mikäli haluat, voit ottaa yhteyttä maililla osoitteeseen juho.piironen at aalto.fi vastailen parhaani mukaan. Ennen vaihtoa Vaihtoon hakeminen tuntui alkuun vaivalloiselta ja stressaavalta asialta. Olin päättänyt melko varmasti lähteväni vaihtoon, mutta vaihtopaikkaa etsiessäni meinasi hukkua informaation määrään eri vaihtoehtoja läpi käytäessä sekä muuta tärkeää infoa netistä lukiessa. Vaikka alku aina hankalaa, tässä asiassa täytyy sanoa että alun ahdistus jostakin syystä korostui aivan tarpeettoman paljon loppujen lopuksi itse hakuprosessi sujui varsin kivuttomasti. Erasmus-vaihtoon tarvittavien lomakkeiden määrä ainakin on varsin inhimillinen. Sen ohjeen annan kuitenkin kaikille, että mikäli ei ole kirkkaana mielessä mihin haluaisi lähteä ja kuinka pitkäksi aikaa, kannattaa vaihdon suunnittelu aloittaa riittävän aikaisin. Vuosi tai jopa puolitoista ennen vaihtoon lähtöä ei ole mielestäni yhtään liioittelua, asiaan pystyy tuolloin tutustumaan pikku hiljaa eikä ahdistus selvitettävien asioiden määrästä pääse hiipimään mieleen. Lisäksi rauhassa asiaa pähkäillessä tulee melko varmasti ottaneeksi enemmän vaihtoehtoja huomioon, mikä on hyvä, sillä eri vaihto-ohjelmia ja -maita on tarjolla hyvin paljon. Saapuminen Limerickiä lähin lentokenttä sijaitsee Shannonin kaupungissa, jonne pääsee ainakin Heathrown kautta. Toinen vaihtoehto on lentää Helsingistä Dubliniin suoraan ja sieltä bussilla Limerickiin (bussimatka noin 3h). Hintaeroa ei pitäisi paljoa olla, oma

2 menolippuni taisi maksaa noin 170 euroa, joten lento ainakin on ihan kohtuu hintainen. Ensimmäinen kosketus paikalliseen kulttuuriin saatiin jo lentokenttätaksissa kun itse yritin kohteliaasti istuutua kuljettajan paikalle ennen kuin kuljettajan käsimerkeistä saattoi ymmärtää että apukuskin paikka on auton toisella puolella. Vasemman puolinen liikenne oli muutenkin suomalaiselle aluksi järjenvastainen ajatus, mutta yllättävän nopeasti suojatielle astuessa osasi jo katsoa ensin oikealle ja vasta sitten vasemmalle. Toinen mieleen jäänyt seikka oli taksikuskin lievästi sanottuna hankalahko englanninkielen aksentti, josta oli todella vaikea saada yhtään mitään selvää. Itse muistelisin nyökkäilleeni hänen vastauksilleen ikään kuin olisin siitä jotakin ymmärtänyt, vaikka totuus oli lähempänä sitä, että ei voinut olla varma puhuiko hän edes englantia. Irlannissa ihmisten puhe vaihtelee muutenkin varsin paljon, osa puhuu todella selvää ja helppoa englantia, kun taas osan puhetta on todella vaikea seurata. Eli varoituksen sana niille jotka haaveilvevat kauniista brittiaksentista; irlantilaisten englanti on kovin erilaista kuin englantilaisten. Asuminen Asumiselle on Limerickissä käytännössä kaksi vaihtoehtoa, joko on- tai off-campus tyyppinen opiskelijamajoitus. Muutamat tutut asuivat yksityisessä asunnossa, mutta itselläni ei ole tuosta sen tarkempaa kokemusta, joten en osaa sitä suositella tai olla suosittelematta. Valtaosa vaihtareista asuu opiskelija-asunnoissa. Itse asuin sen nimisessä paikassa kuin Brookfield Hall, joka sijaitsi noin 1.5km päässä yliopiston kampuksesta. Paikan valitsin kun kuulin, että koko vuoden olevat vaihtarit olisivat etusijalla on-campus asuntoihin (jälkeenpäin tosin kuulin, että kampuksella asui myös paljon vain yhden lukukauden opiskelevia ihmisiä). Vuokra oli noin 2200e per lukukausi (syys tammikuu), joten mistään ilmaisesta majapaikasta Suomeen verrattuna ei puhuta. Hintataso asumisessa Irlannissa on todellakin tuo, joten asuminen muodostaa ison menoerän vaihtoajan kustannuksissa. Aallon antama tuki 1500e toki auttaa hyvin paljon. Brookfield Hall oli mielestäni hyvä paikka asua, vaikka ensisilmäyksellä ulkoasu ei ollu paras mahdollinen (toki eipä se kummoinen ole 50-luvulla rakennetuissa teekkarikylän asunnoissakaan). Asunnot olivat erittäin tilavia, meillä oli ranskalaisen kämppikseni

3 kanssa kahden hengen asunnossa oma olohuone telkkareineen ja sohvineen, kalustettu keittiö, kalustetut huoneet sekä omat suihkut ja vessat molemmilla. Joten jos asuminen oli hintavaa, rahalleen sai kyllä myös vastinetta. Kun asuntoon ei tarvitse itse hankkia kalusteita ja astioita säästyy aikaa ja vaivaa huomattavasti. Matka kampukselle ei osoittautunut ylivoimaiseksi asiaksi. Brookfield Hallista on bussiyhteys yliopistolle, jonka kulut maksetaan suoraan vuokrasta, joten lisäkuluja ei tule. Itse tosin ostin yliopiston pyöräkaupasta uuden maastopyörän, joka maksoi 150e. Tästä sain vielä 75e takaisin kun myin sen vaihdon lopussa takaisin. Itse totesin pyörän erittäin käteväksi välineeksi, eikä sijoituksen määrä todellakaan päätä huimannut. Jotkut puhuivat on-campus majoituksen puolesta, ja itsekin myönnän, että kampuksen kapakassa vietetyn illan jälkeen kaatosateessa olisi ollut mukavampi raahautua nukkumaan asuntoon, joka olisi sijainnut vain muutaman sadan metrin päässä. Asuntojen laatu tosin Brookfieldissä oli mielestäni parempi verrattuna useisiin on-campus majoituksiin, sillä monet siellä asuneet ihmiset valittelivat asuntojen kylmyyttä useaan otteeseen. Itse en palellut kotona kertaakaan vaikka en pitänyt patteria päällä kertaakaan koko vaihdon aikana. Lisäksi pienimmät on-campus majoitukset tuntuivat olevan neljän hengen asuntoja, ja monessa oli kahdeksankin henkeä. Eri vaihtoehtoja miettiessä kannattaa puntaroida omia preferenssejään. Opiskelu Vaihtoaikainen opiskelu on luonnollisesti hieman erilaista kuin normaali kotiyliopisto-opiskelu. Keskittyminen ainakin itselläni oli aika lailla ihan muissa asioissa, ja itse en lähtisikään vaihtoon ensisijaisesti kurssien takia, ellen olisi lähdössä Stanfordin tai Caltechin kaltaiseen yliopistoon. Ainakin yksi asia mikä on hyvä pitää mielessä, on se, että tuntematta kohdeyliopistoa sen tarkemmin on mahdotonta sanoa kurssin sisällöstä ja luennoitsijasta mitään tarkkaa, puhumattakaan siitä että kurssiaikataulut saattavan mennä päällekkäin todella pahastikin. Voi myös olla, että kurssilistauksessa esiintyvää kurssia ei luennoida ollenkaan kyseisenä lukukautena. Oma neuvoni olisi olla miettimättä liikaa valittavia kursseja, sillä on hyvin mahdollista, että näihin joutuu tekemään muutoksia

4 jälkeenpäin. Mitä sitten tulee Limerickin yliopiston kursseihin, voin sanoa, että luennot olivat keskimäärin varsin hyviä ainakin TKK:n vastaaviin verrattuna ryhmäkootkin olivat mukavan pieniä. Tosin ainakin omalla kohdallani kurssien opetussisällöt olivat vaatimattomampia kuin mihin teknillisen fysiikan ja matematiikan tutkinto-ohjelmassa olin tottunut. Kurssien läpäisyyn ei tosiaan liikaa vaadittu ja parhaat mahdolliset arvosanatkin sai melko helposti. Harrastaminen Limerickin yliopiston opiskelijatoiminta oli varsin aktiivista, erilaisia yhdistyksiä oli runsaasti, vaikkei ehkä yhtä paljon kuin Otaniemessä. Yhdistyksiin liittyminen on todella helppoa, ja muutamat olivat varsin suosittuja myös vaihtareiden keskuudessa. Itse liityin kansainväliseen yhteisöön ja ulkoilma-aktiviteetteja järjestävään Outdoor Pursuit Clubiin. Ohjelmassa oli muun muassa kalliokiipeily- ja patikointiretkiä. Yhdistyksistä löytyy myös eksoottisempia kuten skydiving- ja sukellusklubit. Limerickin yliopisto on hyvä paikka myös jos on innostunut urheilemisesta, sillä kampus tarjoaa todella hyvät liikuntamahdollisuudet aina jalkapallo- ja hurleykentistä juoksuratoihin ja uimahalliin. Liikkuminen on myös edullista opiskelijoille, esimerkiksi uimahalliin kertalippu taisi olla 2e opiskelijalle. Muutamat vaihtarit liittyivät myös paikallisten opiskelijoiden jalkapallojoukkueeseen. Irlannista ja Limerickistä Limerick on kohtuullisen pieni kaupunki muistaakseni noin asukasta ja jotta ei tulisi yllätyksenä, on kaupungista hyvä sanoa ettei sen maine ole kaikissa keskusteluissa paras mahdollinen. Kaupunki ei ole mielestäni esteettisesti erityisen kaunis paikka ja paikallisten keskuudessa sitä kuvaillaan yleensä myös hieman vaaralliseksi. Tähän on tosin sanottava se, että itse en nähnyt enkä edes kuullut pienimmästäkään tappelusta koko vaihtoaikanani, joten liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä noista huhuista on turha tehdä. Lisäksi on sanottava, että kaupungin yliopisto on mielestäni todella mukava. Kampusalue on kaunis ja rakennukset uusia. Lisäksi yliopistolta löytyy virkistysmahdollisuuksia, kuten

5 urheilupuitteet, sekä ravintoloita ja kaksi baaria, jotka itse asiassa ovat perjantai- ja lauantai-iltoina varsin suosittuja paikkoja (välillä myös keskellä viikkoa). Keskikaupungilla tuli harvemmin hengattua, ellei ollut jotain ostettavaa, sillä se ei ole erityisen ihmeellinen paikka. Mitä tulee muuhun Irlantiin, niin voin sanoa että erityisesti Irlannin maaseutu on todella idyllistä ja näkemisen arvoista! Viikonloppu matkailu bed&breakfast paikoissa yöpyen on hyvin suosittua kaikkien vaihto-opiskelijoiden keskuudessa ja en muista kuulleeni juuri yhtään negatiivista mielipidettä Irlannin maalaisseuduista. Pienet merenrantakylät tunnelmallisine ravintoloineen, sekä peltojen ja lampaiden värittämät maalaismaisemat kiviaitauksineen ovat jääneet lähtemättömästi ainakin allekirjoittaneen mieleen. Irlantilaisista on myös sanottava, että he ovat todella ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Yleensä kun tarvitset apua, ihmiset ovat sitä valmiita antamaan. Ehkä ainoa negatiivinen asia Irlannissa liittyy säähän. Sää on turhan usein sateinen, välillä voi sataa viikon jokaisena päivänä ja sade tulee usein hyvinäkillisesti ja odottamatta. Tämä ei kuitenkaan muodosta ylitsepääsemätöntä ongelmaa kun vain hankkii riittävän hyvän sadetta pitävän takin. Lopuksi Vaihtokokemus omalta osaltani oli todella antoisa kokemus ja kuten niin moni muukin suosittelen lämpimästi vaihtoon lähtemistä jos vähänkin sitä puntaroit. Myös Irlantia voin lämpimästi suositella kaikille. En tiedä mitään muista vaihto-ohjelmista, mutta ainakin Erasmus-opiskelijoiden välillä tuntui meillä olevan todella lämmin henki, ja ihmisiin tutustuminen oli uskomattoman helppoa. Yleinen ilmapiiri vaihto-opiskelijoiden keskuudessa oli hyvin vastaanottavainen ja avoin. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei myöskään ole irlantilaisista, vaikka eniten tuttuja luonnollisesti saa muista vaihto-opiskelijoista, kun näiden kanssa tulee eniten vietettyä aikaa.