Tuuli Myllymaa, Suomen ympäristökeskus SYKE 17.11.2015 Jätehuolto ja kierrättäminen näkökulmana haitalliset aineet Jätehuollon tehtävänä on poistaa materiaalikierroista vaaralliset materiaalit, palauttaa hyödynnettävissä olevat materiaalit kiertoihin ja loppukäsitellä loput turvallisesti Jätehuollolla tarkoitetaan palveluita, jotka hoitavat sellaisten tuotannossa ja kulutuksessa eli asumisessa, alkutuotannossa ja teollisessa tuotannossa syntyneiden materiaalien käsittelyn, jotka eivät sellaisenaan ole soveltuneet kulutuksen kiertoihin. Silloin kun 1) materiaalin jatkokäytöstä ei ole varmuutta, 2) se ei sovellu jatkokäyttöön sellaisenaan vaan sitä on käsiteltävä, 3) se ei synny tuotantoprosessin olennaisena osana tai 4) se ei täytä sen käyttökohteeseen liittyviä ympäristön- ja terveydensuojelullisia kriteerejä ja sen käyttämiseen saattaa liittyä ympäristö- tai terveysriskejä, materiaali on jätelainsäädännön mukaisesti luokiteltava jätteeksi. Mikäli käytöstä poistettu aine ei ole jätettä, se on sivutuotetta tai uudelleen tuotetta. Tällöin materiaalin haltijalla vastuu materiaalin turvallisuuden todistamisesta REACH-lainsäädännön mukaisesti ja valvontaviranomaisena on Tukes. Käytännössä jätteet ovat entisiä tuotteita ja raaka-aineita, joilla ei enää syystä tai toisesta ole käyttöä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Jätelainsäädäntö asettaa tiukat raamit jätteiksi luokiteltujen materiaalien käsittelylle ja valvonnalle Mikäli materiaali luokittuu jätteeksi, sillä on suuri merkitys niihin vaatimuksiin, joita materiaalin käsittelyltä vaaditaan. Kaikkea jätteisiin liittyvää toimintaa säätelee hyvin laaja ja vahva lainsäädäntö, joka perustuu EU:n direktiiveihin. Jätelaki on tiukka. Sen alkuperäinen ja nykyinen - tehtävä on ollut ympäristön ja terveyden suojeleminen. Tiukkuus lähtee siitä olettamuksesta, että materiaalit on syystä luokiteltu jätteiksi ja tällöin niiden ominaisuuksiin liittyy ongelmia, joiden rajoittamiseksi tarvitaan sääntelyä. Jätelainsäädännön keskeisin määritelmä on jätteen määritelmä. Jätteellä tarkoitetaan jätelain mukaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätteiden käsittelyä säätelevää lainsäädäntöä ovat: Jätelaki JL 646/2011 Valtioneuvoston Asetus jätteistä (VnaJ) 179/2012 Vn Asetus kaatopaikoista (VnaKp) 331/2013 Ympäristönsuojelulaki YSL 12/2013 Vn Asetus sivutuotteista (VnaST) 1192/2011 (Kemikaalilainsäädäntö REACH) Kun materiaali on luokittunut jätteeksi, edellä mainittu lainsäädäntö vaikuttaa vahvasti kaikkiin toimenpiteisiin, jotka liittyvät jätteiden kuljettamiseen tai käsittelyyn. Ohessa muutamia esimerkkejä: Selvilläolovelvollisuus: jätteen tuottajan on tunnettava jätteensä ominaisuudet, jotta se voidaan käsitellä jätehuollossa mahdollisimman asianmukaisesti Kuljettaminen: Kuljettaja tarvitsee ympäristöluvan tai merkinnän ELY-keskuksen rekisteriin Varastointi: Varastointi on luvanvaraista ja sille on aikarajat Käsittely: mekaaninen, biologinen tms. käsittely, kierrätys ja hyödyntäminen materiaalina ja energiana vaativat ympäristöluvan Polttaminen: jätteenpolttolaitosten päästöjen käsittelylle erityisvaatimuksia Vienti: Vienti ulkomaille vaatii jätteensiirtoluvan (SYKE) Tuonti: Tuonti ulkomailta vaatii jätteensiirtoluvan (SYKE) Seuranta ja raportointi: Jätteiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen liittyy kirjanpito- ja raportointivelvollisuus. Näistä tiedoista koostetaan valtakunnalliset jätetilastot. Talous: jätteiden käsittelystä on yleensä maksettava, eli materiaalilla on negatiivinen arvo, koska sen käsittelytoimet ja Valvonta: jätteiden kaikkea käsittelyä valvotaan, valvovia viranomaisia ovat ELY-keskukset tai kunnat, riippuen toiminnan volyymistä
Jätelainsäädännön tiukkuutta selittää historia: jätteet ovat aiemmin olleet niitä materiaaleja, joita kukaan ei ole halunnut tai tarvinnut, joihin on liittynyt epämääräisyyttä ja vastenmielisyyttä ja joita ennen kunnon lainsäädännön ja valvonnan olemassaoloa on usein kasattu minne sattuu. Jätteiden mahdollisia vaarallisia ominaisuuksia ei tunnettu tai niistä ei välitetty ja sen vuoksi vaarallisia ja tavanomaisia jätteitä käsiteltiin sekaisin. Metsäautoteiden varsilta löytyi vielä 1990-luvulla laittomia kaatopaikkoja, joista saattoi löytyä vuosikymmenten aikana kertyneitä öljy- ja maalipurkkeja, vanhoja lääkkeitä, sohvia, hetekoita, autonromuja, jne.. Suomessa jätehuollon ongelmat ovat ratkenneet vähitellen vuonna 1993 voimaan tulleen jätelain ja sen uudistettujen versioiden myötä, mutta myös tuotelainsäädännön myötä tuotteiden kehityttyä turvallisimmiksi. Ongelmat ovat poistuneet tai muuttuneet juuri jätelainsäädännön ansiosta Suomessa tai EU:n vanhemmissa jäsenmaissa. Sen sijaan kehitysmaissa jätehuolto voi olla vielä hyvin alkeellista, ja sen vuoksi jätteiden vientiä ulkomaille valvotaan tiukasti. Jätteiden käsittelyä ja hyödyntämistä säätelee etusijajärjestys etusijalla on jätteen synnyn ehkäisy ja uudelleenkäyttö, syntyvä jäte ensisijaisesti kierrätettävä Jätelaissa (646/2011) määritellyn jätehierarkian tavoitteena on ohjata jätteiden käsittelyä ympäristön kannalta suotuisimmalla tavalla. Jätelaissa määritellyn etusijajärjestyksen mukaisesti jätteiden syntyminen tulisi ensisijaisesti välttää (kuva 1.). Mikäli tämä ei ole mahdollista, tuotteet tulisi käyttää uudelleen tai valmistella uudelleenkäyttöön. Tämän jälkeen etusijalla on kierrätys ennen energiahyödyntämistä. Viimeisenä vaihtoehtona on loppukäsittely. Jätteen tuottajan tai toiminnanharjoittajan sekä muun jätehuoltoon osallistuvan ammattimaisen toimijan on noudatettava etusijajärjestystä sitovana velvoitteena siten, että saavutetaan kokonaisuutena arvioiden lain tarkoituksen kannalta paras tulos. Arvioinnissa otetaan huomioon tuotteen ja jätteen elinkaaren aikaiset vaikutukset, ympäristönsuojelun varovaisuus- ja huolellisuusperiaate sekä toiminnanharjoittajan tekniset ja taloudelliset edellytykset noudattaa etusijajärjestystä. (Jätelaki 8 ). Yksiselitteinen etusijajärjestys ei välttämättä tuota kokonaisuuden kannalta parasta lopputulosta kaikissa olosuhteissa ja kaikille jätteille, jolloin lainsäädäntö antaa mahdollisuuden valita soveltuva ratkaisu elinkaariajattelun mukaisen menetelmän osoittamien tulosten, teknisten edellytysten ja taloudellisten seikkojen perusteella. Käytännössä ratkaisuihin vaikuttavat myös jäte- ja ympäristöpoliittiset strategiset tavoitteet sekä lainsäädännölliset tavoitteet ja velvoitteet, kuten kierrätystavoitteet. (Myllymaa ja Dahlbo 2012).
Jätemäärien seurantavelvoite tuottaa jätetilastot - jätemääristä suurin osa on mineraalijätteitä ja jätteet käsittelytavoista yleisin on kaatopaikkasijoitus EU:n jätedirektiivi edellyttää, että jäsenmaiden on pidettävä tilastoa syntyneistä jätteistä ja ne on kolmen vuoden välein raportoitava EU:lle. Suomen virallinen tilastoviranomainen on Tilastokeskus. Tilastokeskus on tuottanut jätetilastot vuosittain vuoden 2013 tilastoihin asti, sen jälkeen tilastointi todennäköisesti harvenee. Tilastoaineistona käytetään pääosin ympäristöhallinnon VAHTI - valvonta- ja kuormitustietojärjestelmän tietoja, joita täydennetään Tilastokeskuksen kokoamilla muilla tiedoilla. Jätteet tilastoidaan ns. jäteluokkien mukaisesti. EU:n lainsäädäntö on määritellyt jokaiselle jätteelle luokan, joka kertoo sen alkuperästä ja ominaisuuksista. Suomen kokonaisjätemäärä vuonna 2013 (tuorein virallinen tilasto) oli noin 96 miljoonaa tonnia. Tästä pääosa on kaivannaisteollisuuden ja louhinnan tuottamia (noin 68 miljoonaa tonnia) sekä rakentamisen toimialoilla tuotettuja (noin 15 miljoonaa tonnia) mineraalijätteitä (ks. Liite 1). Kaikista jätteistä toimitettiin kaatopaikalle noin 85 % vuonna 2013. Yksi tilastoitavista jäteluokista on yhdyskuntajäte. Jätelaissa on määritelty, että yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvää jätettä, mukaan lukien sako- ja umpikaivoliete, sekä laadultaan siihen rinnastettavaa hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa syntyvää jätettä. Sekalainen yhdyskuntajäte, jota monesti kutsutaan pelkästään sekajätteeksi, on se osa yhdyskuntajätteestä joka jää jäljelle syntypaikkalajittelun jälkeen. Yhdyskuntajätemäärä sisältyy likimain liitteessä 1 mainittuun palvelut ja kotitaloudet luokkaan, mutta virallinen yhdyskuntajätetilasto julkaistaan erikseen. Yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä oli viime vuonna 2,7 miljoonaa tonnia, jossa oli hieman vähennystä edellisvuoteen (Kuva 2). Yhdyskuntajätteistä kaatopaikalle päätyi noin neljännes. Yhdyskuntajätteen osuus on siis noin 3 % valtakunnallisista kokonaisjätemääristä. Kuva 2. Yhdyskuntajätteet vuonna 2013, tonnia (Tilastokeskus 2014). Yhdyskuntajätteen kierrätysaste on 35 %, tavoite on 50 % - tehostamisen varaa on etenkin asumisen biojätteiden ja asumisen ja palveluiden muovi-, kuitu- ja puujätteiden kierrätyksessä EU:n jätepolitiikka pyrkii ohjaamaan jätteet etusijajärjestyksen mukaisesti ensisijaisesti kierrätykseen. Sen vuoksi yhdyskuntajätteille on asetettu kierrätystavoite, joka on 50 % vuonna 2016. Kierrätystavoitteiden saavuttamisen seuraamiseksi jätteistä tilastoidaan niiden määrien lisäksi se, miten jätteet on käsitelty (Kuva 2, Liite 2).
Yhdyskuntajätteiden kierrätysaste on Suomessa parhaillaan noin 35 %, eli yhdyskuntajätteen kierrätyksen suhteen on vielä paljon tehostamispotentiaalia. Yhdyskuntajätteiden hyödyntämisaste on sen sijaan noussut energiahyödyntämisen ansiosta 75 %:iin ja selvästi korkeammaksi kuin koskaan aiemmin. Kaatopaikalle päätyneiden jätteiden määrä on vähentynyt jatkuvasti, mihin jätelainsäädäntö on pyrkinytkin. Kuva 3. Yhdyskuntajätteiden määrä käsittelytavoittain vuosina 2002 2013 (Tilastokeskus 2014). Yhdyskuntajätteen kierrätyksen tehostamiseksi ratkaisut löytyvät nykyisin sekajätteisiin päätyvien jätteiden kierrätyksen tehostamisesta. Jätelaitokset ovat tutkineet sekajätteen koostumusta aika ajoin. Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumustutkimuksissa on todettu, että pääosa sekajätteestä on biojätettä, paperia ja kartonkia sekä muoveja (taulukko 1), joten näiden jakeiden syntypaikkalajittelun ja kierrätyksen tehostamisella on yhdyskuntajätteen kierrätysasteen nostamisessa suuri merkitys. Suuri merkitys on todettu olevan myös kuvan 2 taulukossa mainitun Muut ja erittelemättömät -jakeen sisältämien jätteiden kierrätyksen tehostamisessa. Tähän jakeeseen sisältyvät esimerkiksi palvelutoiminnassa syntyvät energiajätteet, joissa on runsaasti muoveja, pahveja ja puuta. kg/as/a paino-osuus Kaikki biojäte (bio+puutarha) 61,3 34,9 % Pehmopaperi 8,1 4,6 % Keräyspaperi, pahvi, kartonki 26,4 15,0 % Muu paperi, pahvi ja kartonki 3,8 2,2 % Muovit 31,8 18,1 % Lasi 4,1 2,3 % Metallit 5,3 3,0 % SER 1,5 0,9 % Puu 3,4 1,9 % Tekstiilit ja vaatteet 10,2 5,8 % Vaipat ja kuukautissiteet 12,5 7,1 % Sekalaiset pakkaukset 1,4 0,8 % Muu palava 3,3 1,9 % Muu palamaton 1,8 1,0 % Sekalaiset jätteet (ei pakkauksia) 0,3 0,2 % Vaarallinen jäte 0,6 0,3 % YHT 175,8 100,0 %
Taulukko 1. Sekajätteen koostumus pääkaupunkiseudun sekajätetutkimuksissa Yhdyskuntajäte on niin konkreettinen osoitus kuluttamisen vaikutuksista ja niin näkyvä osa jokapäiväisen elämän valintoja, että kaikki jätehuoltoon liittyvät ratkaisut herättävät meissä voimakkaita tunteita niin puolesta kuin vastaan. Jätehuoltoa käytetäänkin usein apuvälineenä ja valistuskanavana, jonka avulla ihmisiä ohjataan ajattelemaan laajemmin valintojensa ympäristövaikutuksia. Jätteiden lajitteluohjeiden sivutuotteena tarkoitus on siis saada meidät ajattelemaan laajemmin kulutuskäyttäytymistämme ja niiden vaikutuksia ympäristöön. Kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiseksi huomio on kuitenkin oltava vahvasti teollisuuden jätteissä isot volyymit ja tasalaatuiset virrat antavat aivan eri lähtökohdat kiertojen sulkemiseen yhdyskuntajätteisiin verrattuna (vrt. liite 1). Haitalliset ominaisuudet jätteissä vaaralliseksi luokittelun tavoitteena on estää haitallisista ominaisuuksista aiheutuvia riskejä Jätelainsäädäntö määrittelee jätteiden haitallisuutta termillä vaarallinen. Vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätelaissa jätettä, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus). Jätteet voivat olla haitallisia monista syistä: - Jätteeksi päätyneessä tuotteessa (aineessa tai esineessä) on alun perin tarkoituksella käytetty haitallisia materiaaleja ja ominaisuuksia, koska se on ollut osa tuotteen luonnetta. Esimerkiksi kaupalliset torjunta-aineet, öljyt, loisteputkilamput, paristot, liuottimet, kemikaalit ja lääkkeet ovat esimerkkejä tällaisista tuotteista. - Jätteeksi päätyneessä tuotteessa (aineessa tai esineessä) on ominaisuuksia, jotka on tiedon karttuessa todettu haitallisiksi. Esimerkiksi DDT-torjunta-aine ja sähkölaitteet, joiden muoviosissa on käytetty sellaisia palonestoaineita, jotka myöhemmin on todettu vaarallisiksi, ovat esimerkkejä tällaisista tuotteista. - Materiaalien tai jätteiden käsittelytoimet saattavat johtaa haitallisten yhdisteiden vapautumiseen, syntymiseen tai alkuperäisten pitoisuuksien kasvuun sellaisten materiaalien kohdalla, joihin haitalliset yhdisteet tai ominaisuudet ovat syystä tai toisesta päätyneet. Esimerkiksi jokisuiston pohjasedimenttien kaivu tuo esille maa-aineksia, joihin on saattanut vuosikymmenten kuluessa kertyä joessa virranneita haitta-aineita. Jätevesien käsittely tuottaa jätevesilietteitä, joihin kertyy jätevesien sisältämiä haitallisia yhdisteitä. Jätteille määritellyssä jäteluokituksessa jätteet voivat löytyä listalta kolmella eri tavalla. Jäteasetuksen (86/2015) liitteen 4 jäteluettelossa on määritelty, mitä jätteitä yhteisössä pidetään vaarallisina jätteinä ja vaihtoehdot ovat: a) jätteelle on ainoastaan tavanomaisen jätteen nimike (esimerkiksi paperi ja tekstiilit, vrt. liite 2) b) jätteelle on ainoastaan vaarallisen jätteen nimike (esimerkiksi PCB:tä sisältävät jätteet, vrt. liite 2) c) jätteelle on kaksi rinnakkaisnimikettä, eli on valittava onko kyseessä tavanomainen vai vaarallinen kyseisen luokan jäte (esimerkiksi kemialliset jätteet, vrt. liite 2) Luokituksesta on myös mahdollista poiketa - vaarallinen jäte voidaan luokitella vaarattomaksi, jos jätteen haltija voi luotettavasti osoittaa, ettei jätteellä ole yhtään edellä mainituista vaaraominaisuuksista. Vastaavasti jäteluettelon vaaraton jäte voidaan luokitella vaaralliseksi, jos sillä on jokin vaaraominaisuus. Näissä tilanteissa jätteelle on tehtävä vaaraominaisuuksien arviointi. Se on tarpeen erityisesti silloin, kun jätteelle on jäteluettelossa ns. rinnakkaisnimike, eli samalla jätteellä on sekä vaarallisen että vaarattoman jätteen nimike. Silloin arviointi nimikkeen valinnasta tehdään jätteen vaaraominaisuuksien perusteella. Terveysvaaraa aiheuttavien aineiden pitoisuusrajat ja kansallisesti sovellettavat ympäristövaarallisuuden arvioinnin pitoisuusrajat, sekä aineiden yhteisvaikutusten arvioinnissa sovellettavat laskukaavat on koottu liitteeseen 3. (Häkkinen 2015) Kun jäte on tunnistettavissa vaaralliseksi, sen jätehuolto osataan suunnitella oikein. Vaaralliset jätteet kerätään erikseen ja ne hävitetään tarkoitukseen soveltuvassa polttolaitoksessa tai muulla soveltuvalla tavalla. Haitallisten aineiden hallinnan kannalta ovat ongelmallisimpia ne jätteet, joiden ei osata epäillä sisältävän haitallisia aineita, tai joissa on sellaisia aineita, joille ei vielä ole rajoituksia.
Jätteiden hyödyntämisketjut ja haitallisten aineiden mahdolliset kulkeutumisreitit Ne jätteet, joissa on tunnistamattomia haitallisia aineita, joiden ei epäillä sisältävän haitallisia aineita tai joiden sisältämistä haitallisista aineista ei ole olemassa rajoituksia, voivat päätyä takaisin kulutuksen kiertoihin jätteiden hyödyntämisen mukana. Jätteiden kierrätys on yksi jätelainsäädännön keskeisistä tavoitteista, ja haitallisiin aineisiin liittyvien riskien minimoinnin kannalta tavoite on jossakin määrin päinvastainen. Hyödyntäminen on aineen materiaalisisällön hyötykäyttöä tuotteiden valmistuksessa tai energiasisällön hyötykäyttöä energian tuottamisessa. Kierrätyksellä tarkoitetaan aineen materiaalin hyötykäyttöä uudelleen materiaalina. EU-lainsäädännön ensisijaisuusjärjestys perustuu mm. tutkimuksiin, joiden mukaan useilla (useimmilla) materiaaleilla kierrätyksen on todettu vähentävän energian kulutusta verrattuna valmistamiseen neitseellisistä raaka-aineista (paperi, metallit, muovi) ja kierrätyksen avulla voidaan säästää luonnonvaroja. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden hyödyntää elinkaariajattelua ja tarvittaessa toimimaan etusijajärjestyksen vastaisesti, mikäli siihen on elinkaariarvioinnin avulla osoitettavissa olevat perusteet. Kierrätyksen ja energiahyödyntämisen vertailussa ympäristötase riippuu tilanteesta, ja arvioinnit on tehtävä tapauskohtaisesti. Mitä fossiilisperäisempää energiaa materiaalien ja tuotteiden valmistuksessa käytetään, sitä suotuisampaa aineiden kierrätys on. Energiahyödyntämisen ympäristötase riippuu siitä, oletetaanko tuotetun energian korvaavan fossiilista tai muulla tavoin tuotettua energiaa. Käytännön elämässä osa materiaaleista häviää koko ajan likaantumisen, kulumisen, muun hävikin tai sekoittumisen myötä, joten muutakin hyödyntämistapaa kuin kierrätys tarvitaan. Kaikista materiaaleista ei ole käytön jälkeen kierrätykseen, esim. johtuen materiaalien liiallisesta sekoittumisesta, hyödyntämiskohteiden puuttumisesta tai materiaalien sisältämistä haitta-aineista. Tyypillisimmät hyödynnettävät yhdyskuntajätejakeet ovat kuvassa 2 esitetyt erillisjakeet: biojäte, metalli, lasi, muovi, puu, paperi, sähkö- ja elektroniikkalaitteet (SER). Näiden jätteiden hyötykäyttövaihtoehtoja on sivuttu alla olevissa kappaleissa lyhyesti. Samoin on tehty riskinarvioinnin tunnistamisen periaatteita väljästi sivuten karkeat arviot potentiaalisista haitta-aineiden kulkeutumisreiteistä. Haitta-aineiden kulkeutumismääristä ja todennäköisyyksistä ei ole etsitty tutkimustietoa, joten taulukot havainnollistavat vain mahdolliset kulkeutumistavat samalla kuin ne kuvaavat yleisimmät eri jätemateriaalien hyödyntämistavat. Kaatopaikka-vaihtoehtoa ei ole käsitelty, koska se on loppukäsittelyvaihtoehto. Kaatopaikan kautta haitta-aineet voivat poistua pohjaveteen ja muihin vesistöihin. Biojäte Biojätteillä tarkoitetaan ruokajätteet ja puutarhajätteet. Ne voidaan käsitellä a) kompostoimalla, jolloin lopputuotteena on maanparannusaineeksi ja viherrakentamiseen soveltuvaa kompostia, b) anaerobisesti mädättämällä, jolloin lopputuotteena saadaan biokaasua ja mädätettä käytettäväksi maanparannusaineena ja viherrakentamisessa, c) tuottamalla jätteistä bioperäisiä polttoaineita kuten biodieseliä tai bioetanolia tai d) polttamalla. Paras hyödyntämisvaihtoehto on hyödyntää biojätteiden energiapotentiaali yhtä aikaa ravinnepotentiaalin kanssa; tuotetaan mädätyksellä biokaasua energiaksi ja mädätettä ravinnelähteeksi maanparannusaineeksi. Mikäli mädätteelle ei löydy ravinteita hyödyntäviä käyttökohteita, se tulisi hyödyntää kasvupohjana viherrakentamisessa (esimerkiksi nurmialueilla). Polttovaihtoehto sopii etenkin haitallisille tai muuten kierrätykseen soveltumattomille biojätteille. Biojätteet ovat bioperäisiä polttoaineita, jotka eivät vaaranna ruuan tuotantoa tai vaikuta biodiversiteettiin. Mahdollisuudet käsitellä biojätteet yhdessä teollisuuden tai maatalouden biomassojen kanssa kannattaa hyödyntää, koska tällöin saadaan tuotannolle suurempia volyymejä ja tuotteelle vakaammat markkinat. Taulukko 2. Biojätteen hyödyntäminen ja potentiaaliset haitta-aineiden mahdolliset kulkeutumisreitit; karkean riskienhavainnoinnin ja tunnistamisen tuloksia Biojäte Potentiaaliset jätteen sisältämät haitta-aineet sekaan heitetyt lääkejätteet tai kemikaalit torjunta-ainejäämät kasvitauteja sisältävät puutarhajätteet
Hyödyntämistavat haitallisia hyönteisiä sisältävät puutarhajätteet Käyttö viherrakentamisessparannus- Käyttö maan- Polttaminen aineena Haitta-aineiden potentiaaliset kulkeutumisreitit Pohjavesi Viljelykasvit Rehukasvit Hengitysilma Ihokosketus Nieleminen Muu? Jätevesilietteet Jätevedenpuhdistamoiden lietteiden hyödyntämisen tavoitteena on palauttaa luonnosta otetut ravinteet takaisin kiertoon. Puhdistamolietteen maatalouskäyttö on lisääntynyt jonkin verran viime aikoina, syynä pidetään lannoitteiden kohonneita hintoja ja muutoksia ympäristötuen laskentaperusteissa (käyttökelpoisen fosforin osuus). Myös lietteiden laadun on arvioitu parantuneen. Puhdistamolietteen jalostamisesta uusiksi tuotteiksi on myös suunnitelmia, yhtenä vaihtoehtona metsälannoite. Tuotekehitys edellyttää kuitenkin levitysmenetelmiin liittyvien haasteiden ratkaisemista ja tutkimukset ovat vielä kesken. Suomalaisista jätteenpolttolaitoksista vain Ekokemin polttolaitoksella on lupa jätevesilietteiden polttamiseen. Lähes puolet jätevesilietteistä hyödynnetään viherrakentamisessa, kolmannes kaatopaikkojen maisemoinnissa ja noin kymmenen prosenttia maanviljelyssä maanparannusaineena. Loput varastoidaan tai hyödynnetään muulla tavoin. Jätevesilietteen maanviljelyskäytölle on asetettu tavoitteita mm. valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa. Jätevesilietteiden käsittelyä ja hyötykäyttöä säädellään tarkoin: Lietepohjaisia lannoitevalmisteita säätelee lannoitevalmistelaki 539/2006 ja sen nojalla annetut asetukset (sekä Vnp 282/1994 lietteen maatalouskäytöstä). MMM:n asetus 12/07 lannoitevalmisteista asettaa rajat raskasmetalleille, taudinaiheuttajille ja epäpuhtauksille. Lisäksi edellytetään, että lannoitevalmisteen täytyy löytyä EVIRAn tyyppinimiluettelosta, ennen kuin sitä voi myydä markkinoilla. Jätevesilietteitä käsittelevällä ja siitä lannoitetuotteita valmistavalla toiminnanharjoittajalla on oltava omavalvontasuunnitelma ja sen on valvottava valmistuta ja käsittelyä ja raportoitava niistä säännöllisesti Eviraan, joka on toimivaltainen lannoitetuotteita valvova viranomainen. Taulukko 3. Jätevesilietteiden hyödyntäminen ja potentiaaliset haitta-aineiden kulkeutumisreitit; karkean riskienhavainnoinnin ja tunnistamisen tuloksia Jätevesilietteet Potentiaaliset jätteen sisältämät haitta-aineet Hyödyntämistavat lääkeainejäämät raskasmetallit taudinaiheuttajat myrkylliset orgaaniset yhdisteet Käyttö viherrakentamisessa Käyttö maanparannusaineena Haitta-aineiden potentiaaliset kulkeutumisreitit Pohjavesi Viljelykasvit Rehukasvit Hengitysilma Ihokosketus Nieleminen Muu? Polttaminen Paperi ja pahvi
Hyvälaatuinen keräyspaperikuitu soveltuu kierrätettäväksi paperiksi ja pahvi uudelleen pahviksi tai hylsykartongiksi. Käytetyt, puhtaat sanomalehdet soveltuvat paperinvalmistuksen raaka-aineeksi, sillä paperikuidut kestävät sen, että ne liuotetaan useita kertoja veteen ja valmistetaan uudelleen paperiksi. Käyttöikänsä päätteeksi kuidut poltetaan tehtaan kattiloissa. Erikseen kerätystä pahvista tuotetaan kartonkipakkauksia sekä hylsyjä esimerkiksi teollisuuden jättimäisten paperi- ja lankarullien sisustoiksi, sekä laminaattipaperia ja aaltokartonkia. Pahvia ja kartonkia kulutetaan Suomen kotitalouksissa yhä enemmän. Suomi on perinteisesti ollut tehokas paperin kierrättäjä: yli kaksi kolmasosaa paperista ja pahvista palautuu paaleina tehtaalle. Muovi ja sähkö- ja elektroniikkalaitteet Muovi on uudelleen sulatettava ja muokattava materiaali. Muovin tuotanto vaatii paljon energiaa, ja hyvä- /tasa-laatuisen muovin kierrätys uudelleen muovin raaka-aineeksi onkin selkeästi osoitettu ympäristötaseeltaan kestävimmäksi tavaksi hyödyntää muovijäte. Muovin lukemattomat eri täyteaineet monimutkaistavat kierrätystä. Muoviin lisätään erilaisia ominaisuuksia tuovia yhdisteitä, pehmentimiä, UV-säteilynsuoja-aineita ja palonestoaineita. Kierrätysmuovin käyttökohteita on melko vähän ja etenkin yhdyskuntajätemuovien soveltuvuus kierrätykseen on monesti arvioitu epävarmaksi. Parhaiten kierrätykseen soveltuu teollisuuden tuottamat muovit. Kierrätykseen soveltumaton muovi kannattaa polttaa, sillä muovilla on öljytuotteena hyvä polttoarvo. Koska muovi on pääasiassa öljyä, sen käyttöturvallisuuden takaamiseksi muoviin on käyttötarkoituksesta riiippuen voitu lisätä palonestoaineita. 1 kg muovia vastaa 0,6 l bensaa, joten tarve palonestoaineille on ilmeinen. Bromatuissa palonestoaineissa bromiatomi syrjäyttää vapautuessaan hapen, ja bromiyhdisteet ovat palonestoaineina edullisia ja tehokkaita. Bromipohjaisia palonestoaineita on ollut käytössä 25 vuotta, mutta valitettavasti osa yhdisteistä todettu rasvaliukoisiksi, kertyviksi ja kulkeutuviksi eli luonteeltaan POP-yhdiseiksi. Kaiken kaikkiaan jätteiden kierrätyksen kannalta haasteellisimmiksi osoittautuneet yhdisteet ovat viisi bromijohdannaista halogeenia: c-pentabromidifenyylieetteri (c-pebde), c-oktabromidifenyylieetteri (c- OBDE), Heksabromisyklododekaani (HBCD), c-dekabromidifenyylieetteriä (c-dbde)* ja Tetrabromibisfenoli A:ta (TBBPA)* sekä kloorijohdannaiset lyhytketjuiset klooriparafiinit (SCCP). Näistä cdbde ja TBBPA eivät ole POP-yhdisteitä, mutta niiden käyttöä on rajoitettu muista syistä. (Myllymaa, T. (toim.) ym. 2015). Muovien sisältämiä rajoitettuja yhdisteitä ovat etenkin polybromatut difenylieetterit (PBDE) ja heksabromosyklododekaani (HBCD). POP-yhdisteiden käyttöä säädellään monin eri kansainvälisin sopimuksin. EU:n POP-asetuksen jäterajaarvot säätävät (Liite 4), milloin jäte on poistettava materiaalikierrosta ja hävitettävä pysyvästi. Mikäli rajaarvo ylittyy, materiaalia ei saa kierrättää. Käytännössä raja-arvo ylittyy aina, kun ainetta on lisätty tuotteeseen palonsuojatarkoituksessa. Lisäksi joissakin muovituotteissa on havaittu jäämiä palonestoaineita, ne ovat päätyneet tuotteisiin kierrätysmuovien kautta. POP-yhdisteitä käytetty muovien palontorjunta- ja lisäaineina etenkin kuumenevissa sähkölaitteissa, ajoneuvoissa, tekstiileissä ja huonekaluissa sekä rakennusmateriaaleissa kuten kaapeleissa ja johdoissa, tiivisteissä, saumausaineissa ja eristelevyissä. POP-yhdisteiden poistamiseksi tarvitaan jätehuoltoketjussa toimivien tietotason parantamista, laitteistoihin uutta mittaustekniikkaa ja valistusta kotitalouksille, jotta SER:ä ja romuajoneuvoja ei varastoitaisi kotitalouksissa pidentämässä POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden poistumisaikaa. Sähkö- ja elektroniikkalaitteet Sähkö- ja elektroniikkalaitteet koostuvat keskimäärin pääasiassa raudasta ja teräksestä (50 %), muovista (22 %), kuparista (6 %) ja muista metalleista (Ignatius ym. 2008), mutta koostumus vaihtelee paljon riippuen laitetyypistä ja sen iästä. SE-laitteiden sisältämät materiaalit pyritään kuitenkin saamaan kierrätykseen ja myös EU on asettanut sen kierrätykselle tavoitteeksi laitetyypistä riippuen 55 80 %. SE-laitteiden materiaalikoostumus vaihtelee suuresti ja haasteena ovat etenkin eri metallien pienet pitoisuudet. Tekniikan kehitys muuttaa laitteita nopeasti, samaankin käyttötarkoitukseen osoitetut laitteet voivat olla olennaisesti erilaisia ja vaatia erilaisen käsittelyn. Jätteidenkäsittelytekniikoiden haasteena on,
että koska tuotteet ovat niin monimutkaisia, erotusprosessit voidaan optimoida vain muutamille aineille kerrallaan. Sähkö- ja elektroniikkalaitteissa on mitattu korkeita POP-yhdistepitoisuuksia. Niitä on löydetty etenkin kuvaputkitelevisioiden koteloista ja tietokoneiden monitoreiden koteloista mutta myös muista kuumenevista konttori- ja kodinelektroniikkalaitteista. SE-laitteiden nykyiset jätteenkäsittelytekniikat erottelevat osan materiaaleista käsin, osan mekaanisesti murskaten. Todennäköisesti suurin osa POPyhdisteistä päätyy kevytjakeeseen, josta pääosa poltetaan, mutta osa saattaa päätyä myös kierrätysmuoveihin Aasiaan myydyissä fraktioissa. Ongelma poistunee muutamien vuosien kuluttua, kun kiellettyjä yhdisteitä sisältävät laitteet poistuvat markkinoilta, mutta uusia yhdisteitä saatetaan lisätä listoille. Taulukko 4. Muovin ja sähköelektronikkalaitteiden hyödyntäminen ja potentiaaliset haitta-aineiden kulkeutumisreitit Muovi ja sähkö- ja elektroniikkalaitteet (SER) Potentiaaliset jätteen sisältämät haitta-aineet muoviosien myrkylliset palonestoainejäämät haitalliset pehmentimet Hyödyntämistavat käyttö kierrätysmuovin valmistuksessa Polttaminen Haitta-aineiden potentiaaliset kulkeutumisreitit Pohjavesi Viljelykasvit Rehukasvit Hengitysilma? Ihokosketus Nieleminen Muu? Romuautot Romuautoissa POP-yhdisteitä on löydetty auton muoviosista, joita on noin kymmenesosa auton painosta. Muovia on käytetty etenkin sisustuksessa, kojelaudassa, penkeissä, puskureissa, pehmusteissa ja elektroniikassa. Eurooppalaisten autojen muoviosissa mitatut pitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin aasialaisissa, mutta mittausaineistoa on vähän ja vaihtelu eri merkkisten ja ikäisten automallien välillä on suurta. Kuten romuautoasetus edellyttää, romutettavista autoista poistetaan mm. öljyt ja muut nesteet, akut, renkaat, katalysaattorit. Lisäksi poistetaan osia, joilla on jälleenmyyntiarvoa varaosiksi. Loppuosa ajoneuvosta murskataan, usein yhdessä muun metalliromun kanssa ja murske erotellaan useisiin kierrätyskelpoisiin jakeisiin sekä ei-magneettiseen kevytjakeeseen. Lainsäädäntö edellyttää, että romuajoneuvojen esikäsittelyssä on poistettava siinä määrin kuin mahdollista ne osat, joiden tiedetään sisältävän POP-yhdisteitä. Käytännössä yhdisteet päätyvät kevytjakeeseen, joka poltetaan tai toimitetaan kaatopaikalle. Romuautojen uudelleenkäyttö ja kierrätystavoite on 85 %, jonka saavuttamista laajentuneet POP-erotteluvelvoitteet voivat jonkin verran vaikeuttaa, koska kierrätysprosentti lasketaan koko romuajoneuvon keskipainosta ennen osien poistamista. Autonromujen POP-pitoisten muovijakeiden päätyminen kierrätykseen on kuitenkin epätodennäköistä, todennäköisesti POP-yhdisteet päätyvät polttoon. (Myllymaa (toim.) ym. 2015). Rakentamisen jätteet Rakentamisen jätteissä POP-yhdisteitä on käytetty palosuojatuissa seinä-, katto- ja julkisivueristeissä (EPS) vuosien 1990 2015 välillä. Rakennusjätteille on jätelainsäädännön mukaan järjestettävä erilliskeräys. Erikseen on kerättävä betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet, kipsipohjaiset jätteet, kyllästämättömät puujätteet, metallijätteet, lasijätteet, muovijätteet, paperi- ja kartonkijätteet ja maa- ja kiviainesjätteet. Rakennusjätteistä on vuoteen 2020 mennessä kierrätettävä 70 %. Tavoitteen saavuttamisen kannalta on merkityksellistä, onko POP-yhdisteitä sisältävä jäte myös vaarallista, sillä sitä ei tarvitse ottaa huomioon rakennus- ja purkujätteen kierrätysvelvoitteiden laskemisessa. Arviolta 90 % eristejätteestä on sijoitettu sekalaisen rakennus- ja purkujätteen mukana kaatopaikalle ja noin 10 % hyödynnetty energiana.
Jatkossa eristeet toimitettaneen polttolaitoksiin. Rakennusjätteen sisältämiä POP-yhdisteitä ei siten päädy tai ole päätynyt kierrätykseen, mutta HBCD-palonestoaineen kierrätyskielto on rakennusalalla huomioitava etenkin EPS-eristeteollisuudessa. Puu Puujätteitä syntyy sekä rakentamisessa että puunjalostus- ja puutuoteteollisuuden toimialoilla. Riittävän hyvälaatuinen ja puhdas puujäte kannattaa kierrättää (mikäli sille löytyy markkinat). Kierrätystapoja ovat esim. valmistaminen lastu-/kuitulevyksi, käyttö kompostin tukiaineena, käyttö muovikomposiittimateriaalina tai lannan kuivikeaineena. Etenkin sahaperäisen/puhtaan puujätteen kierrätykseen kannattaa panostaa suurien määrien vuoksi. Puu soveltuu hyvin myös polttoaineeksi ja etenkin haitallisia aineita sisältävät puujätteet sopivat poltettavaksi. Rakennusjätteen puu on hyvin vaihtelevan laatuista. Puun hyödyntämistä häiritsevät pintakäsittelyt, kyllästeet, metalliset osat, betoni, tiivisteet ym. vierasaineet. Jätteen synnyn ehkäisyn toimenpiteet kannattaa kohdistaa etenkin näihin jätejakeisiin. Taulukko 7. Puun hyödyntäminen ja potentiaaliset haitta-aineiden kulkeutumisreitit Puu Potentiaaliset jätteen kyllästysaineet sisältämät haitta-aineet haitalliset pinnoitteet Hyödyntämistavat Kierrätys lastulevyksi Kierrätys kompostin tukiaineeksi Polttaminen Haitta-aineiden potentiaaliset kulkeutumisreitit Pohjavesi Viljelykasvit Rehukasvit Hengitysilma?? Ihokosketus? Nieleminen Muu? Metalli ja lasi Metalli soveltuu lähes rajattomasti sulatettavaksi uuden metallin raaka-aineeksi. Suurin osa kotitalouksien metallijätteistä on metallipakkauksia, jotka ovat tinattua terästä. Metallin kierrätys on kannattavaa ja metallia on kierrätetty jo vuosikymmenet. Jokaisessa käytetyssä metallitölkissä tai purnukassa on mukana yli neljännes kierrätysmetallia. Metallin kierrätyksen kannalta pahimpia metallisia epäpuhtauksia teräksen tuotannossa ovat kupari, tina ja lyijy. Tina aiheuttaa jo pienissä pitoisuuksissa kuumahaurautta, pinnanhalkeamia sekä kylmätyöstön vaikeutumista ja tinapitoinen metalli voidaan kierrättää lähinnä laimentamalla muuhun metalliromuun. Kierrätysmetallin laatua heikentävät radioaktiiviset jäämät, jotka ovat peräisin kierrätysmetallista. Vain lievästikin radioaktiivinen metallilaatu ei sovellu käytettäväksi esim. tarkoissa mittalaitteissa. Metallin tavoin myös lasi voidaan sulattaa lähes kuinka monta kertaa hyvänsä uudelleen raaka-aineeksi. Lasinkeräykseen toimitetut lasipurkit soveltuvat esim. lasivillan valmistukseen, uusiksi lasituotteiksi tai käytettäväksi soran tavoin kaatopaikan rakenteissa (lasimurske tai vaahtolasi). Lasin uusiokäyttöä lasina vaikeuttaa etenkin lasin sekaan eksynyt keramiikka Metallin tai lasin kierrätykseen ei tässä ole tunnistettu haitallisiin aineisiin kytkeytyviä riskitekijöitä. Hyvä tuotesuunnittelu estää haitallisten ominaisuuksien riskejä, turvaa materiaalien kierron kiertotaloudessa ja estää niiden päätymistä jätehuoltovaiheeseen Jätteiden syntypaikkalajittelua tehostamalla voidaan lisätä jätteiden kierrätystä ja kierrätysvaihtoehtoja tehostamalla ja lisäämällä voidaan vähentää hyödyntämättömän jätteen määrää. Kun materiaali on
jostakin syystä päätynyt jätteeksi sen sijaan, että se olisi uudelleenkäytetty tai käytetty sellaisenaan sivutuotteena, vaihtoehdot hyödyntämiselle ovat kuitenkin rajatut ja on toimittava tuotteiden ominaisuuksien asettamissa rajoissa. Aineet ja esineet muuttuvat jatkuvasti monimutkaisemmiksi ja tuotteet monimateriaalisemmiksi. Yhä suurempi osa arkielämän tuotteista toimii sähköllä ja sisältää jalometalleja ja harvinaisia maametalleja sisältävää elektroniikkaa. Mikäli uudet aineet ja esineet eivät sovellu sivutuotteina uudelleen tuotannon käyttöön, ne ovat jätehuollon prosesseille jatkuvasti yhä suurempia haasteita. Tuotesuunnittelussa tulisikin panostaa eri materiaalien haitattomuuteen, jäljitettävyyteen, irrotettavuuteen ja uudelleenkäytettävyyteen. Myös tuotteiden pidempi kestävyys, uudelleenkäytettävyys ja korjattavuus ovat suuria tuotesuunnittelulle asetettavia vaatimuksia, joilla jatkossa toivotaan pidennettävän tuotteiden elinkaarta ja samalla vähennettävän luonnonvarojen käyttöä. Jäteala kehittyy tuotteiden vanavedessä niin huikeaa vauhtia, että kaikki infraan tehtävät ratkaisut ovat väliaikaisia EU:n strateginen tavoite on luoda jäsenmaihin kiertotalouteen perustuva talouden malli talous, jossa materiaaleja käytetään mahdollisimman vähän, mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman pitkään kierrättäen. Tähän myös Suomessa pyritään ja siihen on meillä vauraana ja tiedostavana erinomaisesti toimivan materiaalihuollon yhteiskuntana hyvät edellytykset. Koska tuotteet ja materiaalit kehittyvät, myös jätealan on kehityttävä jatkuvasti ja kaikkia jätehuollon ratkaisuja voidaan pitää jollakin aikavälillä arvioituna väliaikaisina. Jätehuollossa on siten varauduttava muuttamaan tai tekemään uusia investointeja jopa ennen investointien kuoletusaikojen päättymistä. Kehityskulkua voi verrata tuotteiden läpikäymään kehityspolkuun, vrt. hehkulamppu => halogeeni => loisteputki => ledlamppu tai perinteinen paperi- ja selluteollisuus => nanosellut ja median sähköistyminen. Kaikissa teollisuuden prosesseissa jatkuva toiminnan kehittäminen on osa arkipäivää ja jätehuoltosektori ei tässä mielessä ole poikkeus. Mitä monimutkaisempia tuotteita tuotamme ja mitä varakkaampi yhteiskuntamme on, sitä suuremmat mahdollisuudet (ja ehkä myös velvollisuudet) yhä kehittyneempään jätehuoltoon meillä on. Jätteiden polttaminen tulee olemaan väliaikainen jätteiden käsittelyn ratkaisu, joskin osa jätteistä on aina hävitettävä polttamalla johtuen niiden haitallisesta sisällöstä. Täysin uudenlaiset, kemian prosessitekniikkaa hyödyntävät laitokset ovat kuitenkin todennäköisesti materiaalihuollon tulevaisuutta. Kehityksen nopeus riippuu maksukyvystämme ja halukkuudestamme. Uusien avausten mahdollistamiseksi muutoksia lähdettävä suunnittelemaan, pilotoimaan ja kokeilemaan nyt. Lähteet: Häkkinen, E. 2015. Jätteiden vaaraominaisuuksien arviointi opas. Ympäristöministeriön raportteja / 2015. Opasluonnos 15.11.2015. Ignatius, S-M., Myllymaa, Dahlbo, H., 2010. Sähkö- ja elektroniikkaromun käsittely Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2009. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=111979&lan=fi Myllymaa, T. ja Dahlbo H. 2012. Elinkaariarviointien käyttö Suomen jätehuollon ympäristövaikutusten tarkastelussa. Yhteenveto Suomen jätehuollon elinkaariarvioinneista ja ohjeita päätöksentekoa varten. Ympäristöministeriön raportteja 24 2012. Myllymaa, T. (toim.), Moliis, K., Häkkinen, E. ja Seppälä, T. 2015. Pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) esiintyvyys, tunnistaminen ja erottaminen muovijätteistä. Ympäristöministeriön raportteja 25/2015. Myllymaa, T., Moliis, K., Tohka, A., Isoaho, S., Zevenhoven, M., Ollikainen, M. ja Dahlbo, H. 2008. Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset jätehuollon vaihtoehtojen tarkastelu alueellisesta näkökulmasta. Suomen ympäristö 39/2008. Tilastokeskus 2015a. Jätetilasto. Liitetaulukko 1. Jätteiden käsittely vuonna 2013, tonnia (28.5.2015). http://www.stat.fi/til/jate/2013/jate_2013_2015-05-28_tau_001_fi.html Tilastokeskus 2014: Suomen virallinen tilasto: Jätetilasto 2013. Yhdyskuntajätteet. http://www.stat.fi/til/jate/2013/jate_2013_2014-11-27_fi.pdf Tilastokeskus 2015b. Jätetilasto. Liitetaulukko 2. Liitetaulukko 2. Jätteiden kertymät toimialoittain ja jätelajeittain vuonna 2013, tonnia (28.5.2015). http://www.stat.fi/til/jate/2013/jate_2013_2015-05- 28_tau_002_fi.html
Liite 1. Jätteiden kertymät toimialoittain ja jätelajeittain vuonna 2013, tonnia (Tilastokeskus 2015b) Jätelaji Kemialliset Metalli- Paperi Puu- Eläin- ja Sekalaiset ml. koti- Mineraali- Lasi-, muovi-, josta jätteet jätteet ja pahvi- jätteet kasvi- talous- jätteet kumi- ja muut vaarallista Lietteet jätteet jätteet jätteet jätteet jätettä A Maatalous, metsätalous ja - - - 25 - - 16 27 2 - kalatalous B Kaivostoiminta ja louhinta - - - - - - 67 956 235 - - 406 869 10-12 Elintarvikkeiden, juomien ja tupakkatuotteiden 1 028 12 024 5 773 1 918 461 535 43 244 88 150 11 210 32 859 1 570 13-15 Tekstiilien, vaatteiden ja nahan ja nahkatuotteiden 402 59 426 50 13 2 118 2 32 5 232 305 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden (pl. huonekalut); olkija 2 542 1 610 315 273 523 88 3 208 9 460 2 007 380 3 797 punontatuotteiden 17-18 Paperin, paperi- ja kartonkituotteiden, painaminen ja 213 777 25 031 198 393 2 515 077 4 708 441 369 204 379 286 861 2 603 30 086 tallenteiden jäljentäminen 19 Koksin ja jalostettujen öljytuotteiden 5 534 380 25 62 5 405 45 69 25 5 494 20-22 Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden, lääkeaineiden ja 98 862 3 475 3 966 4 591 7 503 389 217 1 518 261 90 933 18 080 99 213 lääkkeiden sekä kumi- ja muovituotteiden 23 Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden 1 299 3 929 803 880 13 12 584 517 161 117 48 329 2 255 24-25 Metallien jalostus ja metallituotteiden (pl. koneet 132 665 98 971 4 537 4 944 216 23 471 1 132 522 45 671 582 943 816 ja laitteet) 26-30 Tietokoneiden, elektronisten ja optisten tuotteiden, sähkölaitteiden, muiden koneiden ja laitteiden, moottoriajoneuvojen, 4 393 38 387 1 571 5 586 415 7 649 7 651 118 656 5 637 perävaunujen ja puoliperävaunujen sekä muiden kulkuneuvojen 31-33 Huonekalujen ja muu, koneiden ja laitteiden 2 521 8 078 322 989 241 1 443 12 973 54 93 2 602 korjaus, huolto ja asennus D Sähkö-, kaasu-, lämpö- ja ilmastointihuolto 1 244 28 585 359 286 273 234 12 629 721 924 95 483 580 31 080 36, 37 ja 39 Veden otto, puhdistus ja jakelu, viemäri- ja jätevesihuolto ja maaperän ja vesistöjen 60 919 67 146-94 592 20 062 146 087 1 393 216 151 081 177 669 140 025 kunnostus ja muut ympäristön huoltopalvelut 38 Jätteen keruu, käsittely ja loppusijoitus, 2 788 23 334-408 6 776 27 149 5 053 5 45 271 37 478 materiaalien kierrätys F Rakentaminen 8 1 178 1 426 141 585 94 94 14 960 946 1 088 30 753 47 645 46.77 Jätteen ja romun tukkukauppa 322 69 522-2 067 3 703 720 4 21 982 10 848 Palvelut ja kotitaloudet 48 884 56 897 406 827 43 795 370 840 1 529 245 84 994 5 267 252 927 125 008 Yhteensä 577 188 438 606 624 743 3 376 365 872 746 2 640 615 88 613 708 690 027 638 023 1 893 728
Liite 2. Jätteiden käsittely vuonna 2013, tonnia (Tilastokeskus 2015a). Hyödyntäminen energiana Polttaminen Materiaalihyödyntäminen Kaatopaikkasijoitus Muu loppukäsittely (kuten allastaminen) Yhteensä 01.1 Käytetyt liuottimet, vaaralliset 0 23 844 998 0 0 24 842 01.2 Happo-, emäs- ja suolajätteet, tavanomaiset 0 2 3 658 23 087 0 26 747 01.2 Happo-, emäs- ja suolajätteet, vaaralliset 0 1 165 15 537 23 503 1 706 41 911 01.3 Käytetyt öljyt, vaaralliset 3 432 6 476 28 212 16 0 38 136 01.4, 02, 03.1 Kemialliset jätteet, tavanomaiset 4 804 1 911 41 388 71 508 40 119 651 01.4, 02, 03.1 Kemialliset jätteet, vaaralliset 2 151 60 901 15 305 1 807 2 401 82 565 03.2 Teollisuudessa syntyvät jätevesilietteet, tavanomaiset 44 504 232 14 904 99 999 1 013 160 652 03.2 Teollisuudessa syntyvät jätevesilietteet, vaaralliset 4 788 9 387 5 4 784 0 18 964 03.3 Jätteiden käsittelyssä syntyvät nestemäiset jätteet ja jätevesilietteet, tavanomaiset 0 1 5 967 95 0 6 063 03.3 Jätteiden käsittelyssä syntyvät nestemäiset jätteet ja jätevesilietteet, vaaralliset 0 106 0 39 343 0 39 449 05 Terveydenhoidossa syntyvät ja biologiset jätteet, tavanomaiset 0 81 0 6 274 194 6 549 05 Terveydenhoidossa syntyvät ja biologiset jätteet, vaaralliset 0 462 0 0 0 462 06.1 Metallijätteet, rauta, tavanomaiset 0 9 479 735 556 0 480 300 06.1 Metallijätteet, ei-rauta, tavanomaiset 0 888 25 378 121 0 26 387 06.3 Metallijätteet, sekalainen rauta ja ei-rauta, tavanomaiset 0 3 156 175 112 0 156 290 07.1 Lasijätteet, tavanomaiset 0 10 40 614 142 0 40 766 07.1 Lasijätteet, vaaralliset 0 0 0 0 0 0 07.2 Paperi- ja pahvijätteet, tavanomaiset 30 340 383 513 078 20 890 0 564 691 07.3 Kumijätteet, tavanomaiset 8 987 2 7 035 0 0 16 024 07.4 Muovijätteet, tavanomaiset 49 476 51 12 440 2 967 0 64 934 07.5 Puujätteet, tavanomaiset 2 707 472 373 174 848 35 512 0 2 918 205 07.5 Puujätteet, vaaralliset 6 152 2 051 0 0 0 8 203 07.6 Tekstiilijätteet, tavanomaiset 232 80 9 247 44 0 9 603 07.7 PCB:tä sisältävät jätteet, vaaralliset 0 983 0 0 0 983 08 (pl. 08.1, 08.41) Käytöstä poistetut laitteistot (pl. Käytöstä poistetut ajoneuvot sekä paristo- ja akkujätteet), tavanomaiset 0 2 6 328 0 0 6 330 08 (pl. 08.1, 08.41) Käytöstä poistetut laitteistot (pl. Käytöstä poistetut ajoneuvot sekä paristo- ja akkujätteet), vaaralliset 0 188 4 251 228 0 4 667 08.1 Käytöstä poistetut ajoneuvot, tavanomaiset 0 0.. 1) 0 0 71 306 08.1 Käytöstä poistetut ajoneuvot, vaaralliset 0 10.. 1) 150 0 63 234 08.41 Paristo- ja akkujätteet, tavanomaiset 0 36 429 0 0 465 08.41 Paristo- ja akkujätteet, vaaralliset 0 9 1 687 33 0 1 729 09.1 Eläinperäiset jätteet ja sekalainen elintarvikejäte, tavanomaiset 12 456 1 911 409 381 2 352 6 254 432 354 09.2 Kasviperäiset jätteet, tavanomaiset 158 710 17 72 045 40 308 0 271 080 09.3 Eläinten ulosteet, virtsa ja lanta, tavanomaiset 0 0 171 631 7 920 0 179 551 10.1 Kotitalous- ja samankaltaiset jätteet, tavanomaiset 501 879 201 757 20 709 617 556 0 1 341 901 10.2 Sekalaiset materiaalit, tavanomaiset 520 654 5 502 214 121 284 510 4 625 1 029 412 10.2 Sekalaiset materiaalit, vaaralliset 0 3 054 4 53 0 3 111 10.3 Lajittelujätteet, tavanomaiset 54 858 3 116 876 88 253 0 259 990 10.3 Lajittelujätteet, vaaralliset 460 23 417 186 46 590 0 70 653 11 Tavanomaiset lietteet 193 815 68 36 721 16 523 1 771 248 898 12.1 Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät mineraalijätteet, tavanomaiset 91 879 31 1 164 012 125 282 0 1 381 204 12.1 Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät mineraalijätteet, vaaralliset 12 799 1 825 1 297 4 454 0 20 375 12.2, 12.3, 12.5 Muut mineraalijätteet, tavanomaiset 198 2 506 6 172 634 59 700 005 2 137 65 877 480 12.2, 12.3, 12.5 Muut mineraalijätteet, vaaralliset 0 1 061 3 956 735 702 406 869 1 147 588 12.4 Polttojätteet, tavanomaiset 36 4 525 195 473 126 51 998 412 12.4 Polttojätteet, vaaralliset 1 77 2 157 1 601 0 3 836 12.6 Maa-ainekset, tavanomaiset 0 0 11 727 17 656 571 0 17 668 298 12.6 Maa-ainekset, vaaralliset 0 149 9 812 28 520 0 38 481 12.7 Ruoppausmassat, tavanomaiset 0 0 1 0 0 1 12.7 Ruoppausmassat, vaaralliset 994 0 0 165 0 1 159 12.8, 13 Jätteiden käsittelystä peräisin olevat mineraalijätteet ja stabiloidut jätteet, tavanomaiset 0 352 13 647 38 160 0 52 159 12.8, 13 Jätteiden käsittelystä peräisin olevat mineraalijätteet ja stabiloidut jätteet, vaaralliset 52 11 138 34 885 0 35 086 Yhteensä 4 411 129 351 391 10 503 469 80 233 707 427 061 96 061 137 - josta vaarallista jätettä 30 850 135 182 83 637 978 466 410 976 1 702 184
Liite 3. Jätedirektiivin liitteen III uudet terveysvaaraa aiheuttavien aineiden pitoisuusrajat ja Suomessa kansallisesti sovellettavat ympäristövaarallisuuden arvioinnin pitoisuusrajat, sekä aineiden yhteisvaikutusten arvioinnissa sovellettavat laskukaavat (Häkkinen 2015) HP 4 Ärsyttävä (ihon ärsytys ja silmävaurio) HP 5 Elinkohtainen myrkyllisyys ja aspiraatiovaara HP 6 Välitön myrkyllisyys HP 7 Syöpää aiheuttava HP 8 Syövyttävä HP 10 Lisääntymisell e vaarallinen HP 11 Perimää vaurioittava HP 13 Herkistävä CLP-asetuksen vaaraluokka- ja vaarakategoriakoodi Vaaraominaisuus CLPominaisuus CLPasetuks en vaaralauseke -koodi Sovellettava pitoisuusraja Aineiden yhteenlasku Ihoa syövyttävä Skin Corr 1A H314 1 % (huom: jos (Skin Corr 1A) 1 % 1 % yli 5% -> syövyttävä) Vakavia Eye Dam. 1 H318 10 % (Eye Dam. 1) 10 % 1 % silmävaurioita aiheuttava Ihoa ärsyttävä Skin Irrit. 2 H315 20 % (Skin Irrit 2)+ (Eye Irrit 2) 20 1 % Elinkohtainen myrkyllisyys, toistuva altistuminen STOT RE 1 H372 1 % Ei aineiden yhteenlaskua - STOT RE 2 H373 10 % Ei aineiden yhteenlaskua - Alhaisin yhteenlaskussa huomioitava pitoisuus (cut-off) Aspiraatiovaara Asp. To 1 H304 10 % Ei aineiden yhteenlaskua - Välitön Acute To 1 (Oral) H300 0,1 % (Acute To 1 Oral) 0,1 % 0,1 % myrkyllisyys, Acute To 2 (Oral) H300 0,25 % (Acute To 2 Oral) 0,25 % 0,1 % suun kautta Acute To 3 (Oral) H301 5 % (Acute To 3 Oral) 5 % 0,1 % altistuminen Acute To 4 (Oral) H302 25 % (Acute To 4 Dermal) 25 % 1 % Välitön myrkyllisyys, ihon kautta altistuminen Välitön myrkyllisyys, hengitysteiden kautta altistuminen Syöpää aiheuttava Ihoa syövyttävä Lisääntymiselle vaarallinen Sukusolujen perimää vaurioittava Acute To 1 (Dermal) H310 0,25 % (Acute To 1 Dermal) 0,25 % 0,1 % Acute To 2 (Dermal) H310 2,5 % (Acute To 1 Dermal) 2,5 % 0,1 % Acute To 3 (Dermal) H311 15 % (Acute To 1 Dermal) 15 % 0,1 % Acute To 4 (Dermal) H312 55 % (Acute To 1 Dermal) 55 % 1 % Acute To 1 (Inhal.) H330 0,1 % (Acute To 1 Inhal.) 0,1 % 0,1 % Acute To 2 (Inhal.) H330 0,5 % (Acute To 1 Inhal.) 0,5 % 0,1 % Acute To 3 (Inhal.) H331 3,5 % (Acute To 1 Inhal.) 3,5 % 0,1 % Acute To 4 (Inhal.) H332 22,5 % (Acute To 1 Inhal.) 22,5 % 1 % Carc. 1A, H350 0,1 % Ei aineiden yhteenlaskua - Carc 1B Carc. 2 H351 1,0 % Ei aineiden yhteenlaskua - Skin Corr. 1A H314 5 % (Skin Corr 1A) + (Skin Corr 1B) 1 % Skin Corr. 1B (Huom: 1A: 1-5 + (Skin Corr. 1C) 5 % Skin Corr. 1C % -> Ärsyttävä) Repr. 1A H360 0,3 % Ei aineiden yhteenlaskua - Repr. 1B Repr. 2 H361 3,0 % Ei aineiden yhteenlaskua - Muta 1A H340 0,1 % Ei aineiden yhteenlaskua - Muta 1B Muta 2 H341 1,0 % Ei aineiden yhteenlaskua - % Silmiä ärsyttävä Eye Irrit. 2 H319 20 % (Skin Irrit 2)+ (Eye Irrit 2) 20 % Elinkohtainen STOT SE 1 H370 1 % Ei aineiden yhteenlaskua - myrkyllisyys, STOT SE 2 H371 10 % Ei aineiden yhteenlaskua - kertaaltistuminen STOT SE 3 H335 20 % Ei aineiden yhteenlaskua - Ihoherkistävyys Skin Sens. 1 H317 10 % Ei aineiden yhteenlaskua - Hengitystieherkistävyys Resp. Sens. 1 H334 10 % Ei aineiden yhteenlaskua - Kansalliset ympäristövaarallisuuden pitoisuusrajat 1 % HP 14 Ympäristölle vaarallinen Välitön vaara vesieliöille Vaarallisuus otsonikerrokselle Aquatic Acute 1 H400 25 % c Aquatic Acute 1 (H400) 25 % 0,1 % Acuatic Chronic 1 H410 0,25 % (100 * c Aquatic Chronic 1 0,1 % Acuatic Chronic 2 H411 2,5 % (H410)) + (10 * c Aquatic Chronic 1 % Acuatic Chronic 3 H412 25 % 2 (H411)) + c Aquatic Chronic 3 1 % Acuatic Chronic 4 H413 25 % (H412)) 25 % tai: c Aquatic Chronic 1 (H410) + c Aquatic Chronic 2 (H411) + c Aquatic Chronic 3 (H412) + c Aquatic Chronic 4 (H413) 25 % 1 % Ozone 1 H420 0,1 % Ei aineiden yhteenlaskua -
Liite 4. Jätteiden sisältämille POP-yhdisteille asetetut raja-arvot. Mikäli alempi raja-arvo ylittyy, materiaalia ei saa kierrättää vaan se on tuhottava siten, etteivät POP-yhdisteet pääse kiertoon.