SÄHKÖLIESIEN VERTAILUTUTKIMUK- SET 2004 2005

SÄHKÖLIESIEN VERTAILUTUTKIMUK- SET 2004 2005 Suorituskyky, energiatehokkuus, käyttöturvallisuus ja -ominaisuudet Anne Korhonen Arja Rytkönen Työtehoseuran raportteja ja oppaita 19 ISBN 951-788-376-5 ISSN 1458-7858 HELSINKI 2005

TYÖTEHOSEURA PL 28 (Melkonkatu 16 A) 00211 HELSINKI Tekijä(t) / Authors Anne Korhonen ja Arja Rytkönen Julkaisusarja ja numero Työtehoseuran raportteja ja oppaita 19 Julkaisuaika (kk ja vuosi) Elokuu 2005 Toimeksiantaja / Commissioner Julkaisun nimi / Title SÄHKÖLIESIEN VERTAILUTUTKIMUKSET 2004 2005 Suorituskyky, energiatehokkuus, käyttöturvallisuus ja -ominaisuudet / Comparitive studies of the electric cookers in 2004 2005 - Performance, energy efficiency, user safety and usability Tutkimuksen nimi / Name of research LIEDET 2004 2005 Turvallisuus ja käyttöominaisuudet sekä suorituskyvyn ja vaatimuksenmukaisuuden mittaukset / The electric cookers in 2004 2005 -Safety and usability, the measurements of the performance and requirements. Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sähköliesien käyttöturvallisuutta, vaatimuksenmukaisuutta, suorituskykyä ja käyttöominaisuuksia. Tutkimuksen 1. osassa oli mukana viisi kalusteisiin sijoitettavaa keittotasoa ja uunia sekä 2. osassa kuusi 50 senttimetriä leveää lattialiettä. Kaikkien tutkittujen uunien energialuokat pitivät paikkansa, kun otettiin huomioon standardin EN 50304 sallima toleranssi. Kalusteisiin sijoitettavissa keittotasoissa ja uuneissa on elektroninen säätö sekä uuneissa myös kello, minkä vuoksi laitteet kuluttavat sähköä aina sähköverkkoon kytkettyinä. Kaikkien tutkittujen uunien ja liesien etupintojen lämpötilat olivat standardin SFS-EN 60 335-2-6 sallimissa rajoissa. Valitsimien ja uuninluukun kahvan korkeimmat mitatut lämpötilat olivat standardin SFS-EN 60 335-1 sallimissa rajoissa. Kaluste ei lämmennyt standardissa SFS-EN 60 335-2-6 sallittua 65 K enempää yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Liesille annettiin kokonaisarvosanat, jotka muodostuivat suorituskyvystä, energiataloudellisuudesta, käyttöturvallisuudesta ja käyttöominaisuuksista. Arvosteluasteikko oli erittäin hyvä (5), hyvä (4), tyydyttävät (3), välttävä (2) ja huono (1). Kalusteisiin sijoitettavien keittotasojen kokonaisarvosanat vaihtelivat tyydyttävä- hyvän ja hyvän välillä ja uunien kokonaisarvosanat tyydyttävän ja hyvän välillä. Keittotasojen suurimmat erot olivat käyttöturvallisuudessa ja käyttöomi-naisuuksissa. Kaikki uunit olivat suorituskyvyltään hyviä. Uunien suurimmat erot olivat käyttöominaisuuksissa. Suorituskyvyltään ja energiataloudellisuudeltaan lattialiedet olivat melko tasaisia. Niiden suurimmat erot olivat käyttöturvallisuudessa ja -ominaisuuksissa. Lattialiesien kokonaisarvosanat vaihtelivat tyydyttävä-hyvästä (3,5) hyvään (4). Abstract The comparative study examined the performance, energy efficiency, usability and safety of electric cookers. The first part of the study included 5 built-in cookers and the second part 6 free standing cookers, 500 mm in breadth. The energy efficiency of ovens was listed as A or B which all ovens achieved within the tolerance level accepted in the standard EN 50304. The built-in cookers were electronically controlled, and the built-in ovens had clocks. These features use electricity, when an appliance is connected to the main electricity supply. The measured surface temperatures of the built-in ovens and the free stand-ing cookers fulfilled the requirements of standards SFS-EN 60 335-2-6 and SFS 60 335-1. The measured temperature of surrounding furniture fulfilled the requirements of standard SFS-EN 60 335-2-6 except in the case of one appliance. Cookers were graded on the basis of their performance, energy efficiency, features related to their usability and user safety. The scale ranged from very good (5) to poor (1).The grades of the built-in hobs varied between satisfatorygood (3,5) good (4) and built-in ovens satisfactory (3) good (4). The biggest differences were in the usability of the hobs and ovens and in the user safety of the hobs. The performance of the ovens was graded good. There was no big differences in the performance and energy efficiency of the free standing cookers. The biggest differences were in the usability and user safety of the free standing cookers. Three free standing cookers were graded good (4) and other three satisfactory-good (3,5) Avainsanat / keywords sähköliesi, suorituskyky, käyttöominaisuudet, käyttöturvallisuus, energiatehokkuus / electric cooker, performance, usability, user safety, energy efficiency ISBN 951-788-376-5 ISSN 1458-7858 Yksikkö Työtehoseura, Kotitalousosasto PL 13, 05201 RAJAMÄKI puh (09) 2904 1200 Kieli / Language Suomi / Finnish Sivuja / Pages 120 Myynti Työtehoseura PL 28, 00211 HELSINKI puh (09) 2904 1200 http://www.tts.fi Hinta / Price vain verkkoversiona

SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 3 ALKUSANAT... 5 TIIVISTELMÄ... 6 ABSTRACT... 8 1 JOHDANTO... 10 1.1 Tausta...10 1.2 Tavoitteet...10 2 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT... 11 2.1 Tutkitut laitteet...11 2.2 Tutkimusmenetelmät...11 3 SUORITUS... 13 3.1 Koeolosuhteet ja mittalaitteet...13 3.2 Keittotaso...13 3.2.1 Keittoalueiden ja -levyjen ottotehot...13 3.2.2 Veden kuumennusaika ja sähkönkulutus...14 3.2.3 Lämmön jakaantuminen keittolevyllä, ohukaisten paisto...14 3.2.4 Induktiokeittoalueet...15 3.2.5 Keittotasojen erikoisominaisuuksien kokeilu...15 3.3 Pintalämpötilat...16 3.4 Uunit...17 3.4.1 Uunin mitat...17 3.4.2 Uunin kuumenemisaika ja sähkönkulutus...18 3.4.3 Lämpötilansäädön tarkkuus...18 3.4.4 Saman määrän paistaminen ja paistontasaisuus, pikkupullat.18 3.4.5 Lämmön jakaantuminen vaakatasossa; pikkuleipätangot...20 3.4.6 Energiamerkinnän mukainen koe eli tiilikoe...20 3.4.7 Höyrynpoistoaukon toiminta...21 3.4.8 Uunien erikoistoiminnot...21 3.4.9 Uunin puhdistaminen...22 3.5 Käyttöominaisuudet...22 3.6 Liesien turvallisuus ja turvalaitteet...23 3.7 Valmiustilojen mittaukset...23 3.8 Yhteenveto eri ominaisuuksien suhteen...24 3.8.1 Keittotasot...24 3.8.2 Uunit...24 3.8.3 Lattialiedet...24 3.9 Uunien energiatehokkuus ja muu suorituskyky...25 4 TULOKSET: 1. OSA, KALUSTEISIIN SIJOITETTAVAT LIEDET.. 26 4.1 Keittotasot...26 4.1.1 Tekniset tiedot...26 4.1.2 Halkaisijat ja nimellistehot...27 4.1.3 Ottotehot...28 4.1.4 Veden kuumennusaika ja sähkönkulutus...28 4.1.5 Paistontasaisuus, ohukaisten paisto...28 4.1.6 Induktiokeittoalueet...28 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 3

4.1.7 Alkukiehautusautomatiikka...29 4.1.8 Tunnistinautomatiikka...29 4.1.9 Käyttöominaisuudet...30 4.1.10 Turvallisuus...35 4.2 Uunit 38 4.2.1 Tekniset tiedot...38 4.2.2 Pintalämpötilat...40 4.2.3 Uunin kuumenemisaika ja sähkönkulutus...42 4.2.4 Lämpötilansäädön tarkkuus...42 4.2.5 Lämmön jakaantuminen vaakatasossa, pikkuleipätangot...43 4.2.6 Saman määrän paistaminen ja paistontasaisuus, pikkupullat.43 4.2.7 Energiamerkinnän mukainen koe eli tiilikoe...43 4.2.8 Höyrynpoistoaukon toiminta...44 4.2.9 Uunin puhdistaminen...46 4.2.10 Muita kokeita...46 4.2.11 Käyttöominaisuudet...46 4.2.12 Turvallisuus...53 4.3 Valmiustilan sähkönkulutus...54 4.4 Yhteenveto eri ominaisuuksien suhteen...55 4.4.1 Keittotaso...55 4.4.2 Uunit...56 5 TULOKSET; 2. OSA, LATTIALIEDET...57 5.1 Tekniset tiedot...57 5.2 Keittotasot...59 5.2.1 Halkaisijat ja nimellistehot...59 5.2.2 Ottotehot...59 5.2.3 Veden kuumennusaika ja sähkönkulutus...59 5.2.4 Paistontasaisuus, ohukaisten paisto...59 5.3 Pintalämpötilat...59 5.4 Uunit...60 5.4.1 Uunin kuumenemisaika ja sähkönkulutus...60 5.4.2 Lämpötilansäädön tarkkuus...60 5.4.3 Lämmön jakaantuminen vaakatasossa, pikkuleipätangot...60 5.4.4 Saman määrän paistaminen ja paistontasaisuus, pikkupullat.61 5.4.5 Energiamerkinnän mukainen koe eli tiilikoe...61 5.4.6 Höyrynpoistoaukon toiminta...61 5.5 Käyttöominaisuudet...63 5.6 Turvallisuus...68 5.7 Yhteenveto eri ominaisuuksien suhteen...68 6 UUNIEN ENERGIATEHOKKUUS JA MUU SUORITUSKYKY..70 6.1 Uunitoiminnot...70 6.2 Energiatehokkuus ja suorituskyky...70 7 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET...73 LÄHTEET...75 4 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

ALKUSANAT Viimeisin laaja Työtehoseurassa tehty sähköliesien vertailututkimus on vuodelta 1997. Sen jälkeen liesiin on tullut EU:n pakollinen energiamerkintä, joka korostaa uunin energiatehokkuutta vain tietyn tyyppisessä käytössä. Uunien energiamerkintä ei sisällä suorituskyvystä mitään tietoa. Nyt valmistunut Sähköliesien vertailututkimus oli kaksiosainen. Tutkimuksen 1. osassa selvitettiin kalusteisiin sijoitettavien keittotasojen ja uunien käyttöturvallisuutta, vaatimuksenmukaisuutta, suorituskykyä ja käyttöominaisuuksia. Vastaavia asioita tutkittiin 2. osassa 50 cm leveistä lattialiesistä. Tutkimuksia rahoittivat Turvatekniikan keskus, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus, liesien markkinoijat, Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto sekä Kuluttajavirasto. Tutkimus tehtiin Työtehoseuran kotitalousosastolla Rajamäellä elokuussa 2004 toukokuussa 2005. Mittaukset ja kokeet tekivät tutkijat Anne Korhonen ja Arja Rytkönen sekä tutkimusapulainen Sisko Kopponen. Tutkimuksen eri vaiheessa heitä avustivat Raili Alkula ja Sari Liski-Markkanen. Johtava tutkija Liisa Sillanpää osallistui tutkimukseen asiantuntijana. Valmiustilankulutukset mitattiin yhteistyössä VTT:n erikoistutkijan Hannu Pihalan kanssa. Kiitämme kaikkia tutkimuksen eri vaiheisiin osallistuneita henkilöitä. Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 5

TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sähköliesien käyttöturvallisuutta, vaatimuksenmukaisuutta, suorituskykyä ja käyttöominaisuuksia. Tutkimuksen 1. osassa oli mukana viisi kalusteisiin sijoitettavaa keittotasoa ja uunia sekä 2. osassa kuusi 50 senttimetriä leveää lattialiettä. Kalusteisiin sijoitettavat keittotasot olivat keraamisia keittotasoja. Niistä yksi oli induktiokeittotaso ja yhdessä oli kaksi induktioperiaatteella toimivaa keittoaluetta. Lattialiesissä oli valurautalevyt. Kalusteisiin sijoitettavat uunit olivat monitoimiuuneja, joissa oli ylä-alalämmön ja kiertoilmatoiminnon lisäksi muita toimintoja. Sen sijaan lattialiesissä oli ylä-alalämpöuunit. Keittotasojen hinnat olivat 895 1 495 euroa ja uunien 1 000 1 855 euroa. Keittotasojen liitäntätehot olivat 5,6 7,0 kw ja uunien 3,3 3,6 kw. Liesien hinnat olivat 328 577 euroa ja liitäntätehot olivat 7,7 9,0 kw. Keittoalueiden nopeutta ja sähkönkulutusta verrattiin kuumentamalla vettä noin 15 asteesta noin 90 asteeseen (Δt = 75 K). Esimerkiksi halkaisijaltaan 145 mm:n keittoalueella vesilitran kuumentamiseen kului aikaa 5 8minuuttia ja sähköä 0,12 0,15. Vastaavasti samankokoisella valurautaisella salamalevyllä veden kuumentaminen kesti 7 8 minuuttia ja sähköä kului 0,18 0,20. Paistamiseen tarkoitetun levyn lämpötilan pysyvyyttä arvosteltiin paistamalla sarja ohukaisia. Kaikkien tutkittujen uunien ja liesien etupintojen lämpötilat olivat standardin SFS-EN 60 335-2-6 sallimissa rajoissa. Valitsimien ja uuninluukun kahvan korkeimmat mitatut lämpötilat olivat standardin SFS-EN 60 335-1 sallimissa rajoissa. Kaluste ei lämmennyt standardissa SFS-EN 60 335-2-6 sallittua 65 K enempää yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Peltien paistoalat olivat kalusteisiin sijoitettavilla uuneilla 11 13 dm² ja lattialiesissä 10,2 12,6 dm². Kalusteisiin sijoitettavien uunien esilämmitysaika yläalalämmöllä oli 7 14 minuuttia ja kiertoilmalla 6 8,5 minuuttia. Vastaavat sähkönkulutukset olivat 0,35 0,40 (ylä-alalämpö) ja 0,23 0,35 (kiertoilma). Lattialiesillä uunien esilämmitysaika oli 10,5 12,5 minuuttia ja vastaava sähkönkulutus 0,37 0,45. Ylä-alalämmöllä kalusteisiin sijoitettujen uunien alimmat mitatut lämpötilat olivat 29 96 astetta ja korkeimmat 244 290 astetta. Lämpötilan valitsimen asetuksella "200" uuneista mitatut lämpötilat olivat 189 199 astetta. Kiertoilmalla alimmat mitatut lämpötilat olivat 32 62 C ja korkeimmat 245 276 astetta. Lämpötilan valitsimen asetuksella "200" uuneista mitatut lämpötilat olivat 196 200 astetta. Lattialiesien uunien alimmat mitatut lämpötilat olivat 51 65 astetta ja korkeimmat 268 304 astetta. Lämpötilan valitsimen asetuksella "200" uuneista mitatut lämpötilat olivat 194-204 astetta. Noin 4 kg taikinaa pikkupullina paistettuna kulutti ylä-alalämmöllä kalusteisiin sijoitetuilla uuneilla aikaa 1 h 9 min 1 h 51 min ja sähköä 1,4 1,7. Vastaavasti lattialiesillä aikaa meni aikaa 1 h 2 min 1 h 23 min ja sähköä 1,2 1,7 Wh. Pikkupullat paistuivat pinnalta erittäin tasaisesta melko tasaiseen. 6 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

Noin 6,2 kg taikinaa pikkupullina paistui kiertoilmalla 1 h:ssa 7 min:ssa 1 h:ssa 37 min:ssa ja sähköä kului 1,5 1,9. Pullat paistuivat epätasaisemmin kiertoilmalla paistettaessa kuin ylä-alalämmöllä paistettaessa. Standardipikkuleipätankojen paistontasaisuudet saivat kalusteisiin sijoitettavilla uuneilla arvosanan erittäin tasaisesta melko epätasaiseen ylä-alalämmöllä ja kiertoilmaa käytettäessä erittäin tasaisesta epätasaiseen. Kaikki lattialiedet saivat pikkuleipien paistotasaisuudesta ylä-alalämmöllä arvosanan tasainen. Kaikkien tutkittujen uunienenergialuokat pitivät paikkansa, kun otettiin huomioon standardin EN 50304 sallima toleranssi. Tutkituissa kalusteisiin sijoitettavissa keittotasoissa ja uuneissa on elektroninen säätö sekä uuneissa myös kello, minkä vuoksi laitteet kuluttavat sähköä aina sähköverkkoon kytkettyinä. Keittotasojen valmiustilojen tehot vaihtelivat noin yhdestä watista noin kahdeksaan wattiin. Uunien valmiustilojen tehot olivat 0,1 4,1 wattia. Kahdesta kalusteisiin sijoitettavasta uunista höyryä tiivistyi vedeksi säilytyslaatikkoon 120 asteen (5 h) lämpötiloissa. Yhtä lattialiettä lukuun ottamatta kaikissa liesissä höyryä tiivistyi vedeksi säilytyslaatikkoon 120 asteen (5 h) lämpötiloissa. Kalusteisiin sijoitettavissa laitteissa oli elektroniikkaa, jonka ansiosta laitteissa oli erilaisia lisä- ja turvatoimintoja. Useimmat toiminnot olivat helppokäyttöisiä, mutta vaativat huolellista perehtymistä käyttöohjeeseen. Liesille annettiin kokonaisarvosanat, jotka muodostuivat suorituskyvystä, energiataloudellisuudesta, käyttöturvallisuudesta ja käyttöominaisuuksista. Arvosteluasteikko oli erittäin hyvä (5), hyvä (4), tyydyttävät (3), välttävä (2) ja huono (1). Kalusteisiin sijoitettavien keittotasojen kokonaisarvosanat vaihtelivat tyydyttävä-hyvän ja hyvän välillä ja uunien kokonaisarvosanat tyydyttävän ja hyvän välillä. Keittotasojen suurimmat erot olivat käyttöturvallisuudessa ja käyttöominaisuuksissa. Kaikki uunit olivat suorituskyvyltään hyviä. Uunien suurimmat erot olivat käyttöominaisuuksissa. Suorituskyvyltään ja energiataloudellisuudeltaan lattialiedet olivat melko tasaisia. Niiden suurimmat erot olivat käyttöturvallisuudessa ja -ominaisuuksissa. Lattialiesien kokonaisarvosanat vaihtelivat tyydyttävähyvästä (3,5) hyvään (4). Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 7

ABSTRACT The comparative study examined the performance, energy efficiency, usability and safety of electric cookers. The first part of the study included 5 built-in cookers and the second part 6 free standing cookers, 500 mm in breadth. The built-in hobs were glass ceramic hobs. One hob was induction hob and one hob had two induction cooking zone. The free standing cookers had hot plates. The built-in ovens were combined ovens. The free standing cookers had traditional ovens. The prices of the built-in hobs varied between 895 1 495 euros and the builtin ovens between 1 000 1 855 euros. The power inputs of the built-in hobs were 5.6 7.0 kw and 3.3 3.6 kw for built-in ovens. The prices of the free standing cookers were 328 577 euros. The power inputs of the free standing cookers varied between 7.7 9.0 kw. The ability to heat water was measured. For instance, a cooking zone 145 mm in diameter cooked 1 litre of water in 5-8 minutes consuming 0,12 0,15. A quick-heating plate 145 mm in diameter cooked water in 7 8 minutes consuming 0,18 0,20. The heat distribution of frying area was checked by cooking 8 pancakes. The measured surface temperatures of the built-in ovens and the free standing cookers fulfilled the requirements of standards SFS-EN 60 335-2-6 and SFS 60 335-1. The measured temperature of surrounding furniture fulfilled the requirements of standard SFS-EN 60 335-2-6 except in the case of one appliance. The areas of the baking sheets were 11 13 dm 3 (the built-in ovens) and 10,2 12,6 dm 3 (the free standing cookers). The preheating time of the ovens varied between 7 14 minutes (the built-in ovens) and 10 12,5 minutes (the free standing cookers) and the corresponding energy consumption were 0,35 0,40 (the built-in ovens) and 0,37 0,45 (the free standing cookers), when conventional heating (ΔT 180 K) was used. By using the forced air circulation the preheating time of the built-in ovens were 6 8,5 minutes and corresponding energy consumption 0,23 0,35. The lowest measured temperatures of the built-in ovens by using conventional heating were 29 96 C and the highest ones were 244 290 C. The temperatures 189 199 C were measured in the oven, when the temperature setting 200 was used. When forced air circulation was used, the lowest measured temperatures of the built-in ovens were 32 62 C and the highest ones were 245 276 C. The temperatures 196 200 C were measured in the oven, when the temperature setting 200 was used. The lowest measured temperatures of the free standing cookers were 51 65 C and the highest ones were 268 304 C. The temperatures 194 204 C were measured in the oven, when the temperature setting 200 was used. A dough batch of about 4 kg, baked as small buns, took 1 h 9 min 1 h 51 min (the built-in ovens) and 1 h 2 min 1 h 23 min (the free standing cookers) and the corresponding energy consumption were 1,4 1,7 (the built-in ovens) and 1,2 1,7 (the free standing cookers), when conventional heating was 8 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

used. The evenness of browning was evaluated to be from fairly uneven to very even, when small buns were baked. A dough batch of about 6,2 kg, baked as small buns, took 1 h 7 min 1 h 37 min by using forced air circulation (the built-in ovens) and the corresponding energy consumption was 1,5 1,9 (the built-in ovens). The evenness of browning was more uneven when forced air circulation was used, than with conventional heating. In the heat distribution test, the evenness of browning was checked by measuring the colour of shortbreads. The results of the built-in ovens varied from fairly uneven to very even, when conventional heating was used and from uneven to very even, when forced air circulation was used. The results of the free standing cookers were even by using conventional heating. The energy efficiency of ovens was listed as A or B which all ovens achieved within the tolerance level accepted in the standard EN 50304. The built-in cookers were electronically controlled, and the built-in ovens had clocks. These features use electricity, when an appliance is connected to the main electricity supply. The standby power of the built-in hobs varied between 1-8 W and the built-in ovens 0,1 4,1 W. Steam was condensed into water on the windows of two built-in ovens and five free standing cookers, when ovens inside temperature was +120 C. Cookers were graded on the basis of their performance, energy efficiency, features related to their usability and user safety. The scale ranged from very good (5) to poor (1).The grades of the built-in hobs varied between satisfactory-good (3,5) good (4) and built-in ovens satisfactory (3) good (4). The biggest differences were in the usability of the hobs and ovens and in the user safety of the hobs. The performance of the ovens was graded good. There was no big difference in the performance and energy efficiency of the free standing cookers. The biggest differences were in the usability and user safety of the free standing cookers. Three free standing cookers were graded good (4) and other three satisfactory-good (3,5). Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 9

1 JOHDANTO 1.1 Tausta Liesi on keskeisin kodinkone. Asumismuodot ja ruokakunnat erilaistuvat. Lähitulevaisuudessa kotona asuvien vanhusten määrä kasvaa. Työssä käyvien vanhempien lapset käyttävät kodinkoneita yhä nuorempina itsenäisesti. On tärkeää, että erilaisiin tarpeisiin osataan valita sopiva liesi. Käyttäjät ja muun muassa vanhustyöntekijät ovat pitkään vaatineet liesiin turvallisuutta parantavia ominaisuuksia. Niitä on jossain määrin jo tullut markkinoiden liesiin. On tärkeää, että valintatilanteessa ostajalla on tieto, toimiiko jokin mainostettu ominaisuus ostajalle tärkeässä tarkoituksessa. Sähköuunien energiamerkintä tuli pakolliseksi 1.7.2003. EU:n pakollinen energiamerkintä korostaa uunin energiatehokkuutta vain tietyntyyppisessä (noin kilon paistin kypsennys) käytössä. Uunien energiamerkintä ei sisällä suorituskyvystä mitään tietoa. Kuluttajat haluavat energiamerkintään enemmän tietoa. Stand by -teknologian toteutuksessa on energian kulutuksen kannalta suuria eroja. Valmius-tilankulutus voi osoittautua merkittäväksi liesien sähkön kokonaiskulutuksessa, koska liesi on tyypillisesti kiinteästi sähköverkkoon liitettävä laite. 1.2 Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa markkinoilla olevien liesien käyttöturvallisuutta lisäävät ominaisuudet ja lisävarusteet sekä niiden saatavuus tuottaa viranomaisille ja kuluttajille tietoa liesien käyttö- ja sähköturvallisuutta lisäävistä ominaisuuksista ja kokeilla niiden toimivuutta tarkistaa (pistokokein) liesien pintalämpötilojen ja uunien energiamerkinnän vaatimuksenmukaisuus osallistua liesien ajankohtaiseen standardisointiin teknisen komitean TC 59 -alueella (IEC, CLC) tuottaa kuluttajaneuvontaan tietoa markkinoiden liesien suorituskyvystä ja käyttöominaisuuksista. 10 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

2 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 2.1 Tutkitut laitteet Tutkimuksessa oli mukana viisi kalusteisiin sijoitettavaa keittotasoa ja uunia sekä kuusi 50 senttimetriä leveää lattialiettä. Maahantuojat ja valmistajat toimittivat liedet myyntipakkauksissa. Poikkeuksena oli Siemens HN22229 SK -liesi, joka ostettiin. Muut liedet olivat lainassa. Tutkitut liedet olivat seuraavat: Keittotasot Bosch PKN 675T01 Electrolux EHD 6670 P Gorenje EIT690C Miele KM 544 Siemens ET 73H501 Uunit Bosch HBN33R550S Electrolux EOC6690X Gorenje B9000 E Miele H 4350 B Siemens HB 760760S Lattialiedet Gorenje E 234W Gram EK 50 UMHJS Helkama HET 50 Rosenlew RTL 504 Siemens HN22229 SK UPO C230. 2.2 Tutkimusmenetelmät Liesien suorituskyky mitattiin pääasiassa standardin IEC 60350 (1999) mukaisesti. Uunien ja keittotasojen erikoisominaisuuksia kokeiltiin käyttöohjeiden mukaisesti. Käytetty menetelmä on mainittu kunkin kokeen työselosteen alussa. Uunien pintalämpötilojen mittauksessa sovellettiin standardeja SFS-EN 60 335-1 Sähkökäyttöisten koti- ja vastaavaan käyttöön tarkoitettujen laitteiden turvallisuus, Osa 1: Yleiset vaatimukset ja EN 60335-2-6 Sähkökäyttöisten koti- ja vastaavaan käyttöön tarkoitettujen laitteiden turvallisuus. Erityisvaatimukset liesille, keittotasoille, uuneille ja vastaaville kotitalouskäyttöön tarkoitetuille laitteille. Lisäksi pintalämpötilat mitattiin menetelmäehdotuksen NORDTEST RE- MISS Nr 659-86 (1986) mukaan. Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 11

Käytännön paistokokeista pikkupullien paistaminen tehtiin Työtehoseuran menetelmän mukaisesti. Liesien käsiteltävyyttä arvosteltaessa käytettiin Ruotsin Konsumentverketissä kehitettyä menetelmää Hushållsapparaters ergonomiska egenskaper. Käyttöohjeiden ja vastaavan informaation arvostelun perustana käytettiin SFS-opasta 1 Kulutustavaroiden käyttöohjeet (1998). Turvaominaisuuksien toimintaperiaatteet selvitettiin kokeilemalla niitä. 12 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

3 SUORITUS 3.1 Koeolosuhteet ja mittalaitteet Koehuoneen lämpötila oli 20 C + 5 C. Jännite oli vakio 230 V + 1%. Jännitevakaaja oli Philips PE 1604 (1220 V / 10 / 20 kva). Huoneen ja uunien lämpötilat mitattiin YEW 3081 -lämpötilapiirturilla, jossa käytettiin K-tyypin termoelementtejä. Lisäksi pintalämpötilojen mittauksessa käytettiin Exergen D-261 C -infrapunamittaria. Lämpötiloja mitattiin myös Comark 2001 -pikalämpömittarilla. Ajat mitattiin aikatutkimuskelloilla ja sähkönkulutus SOAR MW-200 -energia-tehomittareilla. Ohukaisten paistotulosten arvostelussa käytettiin väristandardia BS 3999, Part 5 G. Pullien paistontasaisuus arvosteltiin silmämääräisesti ja mitattiin Photovolt 575 -mittarilla, jota käytettiin myös pikkuleipien paistontasaisuuden mittaamisessa. 3.2 Keittotaso 3.2.1 Keittoalueiden ja -levyjen ottotehot SFS 4561 4.2.7.1 and Nordtest Remiss Nr 659-86 8.7.1: Control of boiling plates Kalusteisiin sijoitettavien keraamisten keittotasojen keittoalueiden ottoteho ja keskimääräinen ottoteho mitattiin ensin pienimmällä valitsimen tehonasettelulla, sitten noin joka toisella sekä korkeimmalla asettelulla, yhteensä 5 eri asettelulla. Soikeiden tai suorakaiteen muotoisten keittoalueiden ottotehoja ei mitattu sopivien keittoastioiden puuttuessa. Valurautaisten keittolevyjen ottoteho ja keskimääräinen ottoteho mitattiin kaikilla valitsimen tehonasettelulla. Kokeet tehtiin standardeja SFS 4561(1980), IEC 350 ja Nordtest Remiss Nr 659-86 (1986) soveltaen. Edellä mainituista menetelmistä poikettiin siten, että alumiinilieriön sijaista kokeissa käytettiin kuormana vedellä täytettyä teräskattilaa. Kokeessa käytettiin Hackman Designorin All Steel -teräskattiloita. Kattilat olivat keittoalueen ja -levyn koosta riippuen seuraavanlaiset: Kattilan Keittoalueen/levyn halkaisija valmistaja malli pohjan Ø tilavuus 120 145 mm Hackman All Steel 147 mm 2,0 l 160 180 mm Hackman All Steel 180 mm 3,0 l > 180 mm Hackman All Steel 221 mm 6,0 l Keittolevylle asetettiin kattila, jossa oli noin +20 asteista vettä. Veden lämpötilan tuli pysyä alle +100 asteen. Tarvittaessa vesi vaihdettiin viileämpään. Keraamisilla keittoalueilla mitattiin kymmeneen täyteen "päälle-pois" jaksoon kuluva aika, "päällä" jaksoihin kuluva aika, ottoteho ja sähkönkulutus. Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 13

Niiden perusteella laskettiin keskimääräinen ottoteho seuraavaa kaavaa käyttäen: Pa = P x Te Te + Ta Pa = keskimääräinen ottoteho P = nimellisottoteho Te = "päällekytkentäaika" Ta = "poiskytkentäaika" Valurautalevyillä ottotehoa ja sähkönkulutusta mitattiin 10 minuuttia. Sähkönkulutuksen perusteella laskettiin keskimääräinen ottoteho. 3.2.2 Veden kuumennusaika ja sähkönkulutus IEC 60350: 7.1 Ability to heat water Kokeessa käytettiin Hackman Designorin All Steel-kattiloita, jotka ovat ruostumatonta terästä. Kattilassa ei menetelmästandardista poiketen ollut kantta. Veden lämpötilaa mitattiin Comark 2001-pikalämpömittarilla ja vettä sekoitettiin sen mittapäällä. Kokeessa mitattiin aika ja sähkönkulutus nostettaessa veden lämpötilaa 15 + 1 ºC:sta 75 astetta tehonvalitsimen korkeimmalla asettelulla. Rinnakkaisia kokeita tehtiin vähintään kaksi. (IEC 60350 1999) Kuumennettavat vesimäärät olivat keittolevyn koosta riippuen seuraavat: keittolevyn/-alueen halkaisija, mm vesimäärä, l <145 1,0 145 ja < 180 1,5 > 180 ja < 220 2,0 3.2.3 Lämmön jakaantuminen keittolevyllä, ohukaisten paisto IEC 60350: 7.3 Heat distribution Kokeen tarkoituksena on selvittää lämmön jakaantumista keittoalueella sekä lämpötilan pysymistä tasaisena pitkähkön ajan kuluessa. Lämmön jakaantumisen tasaisuutta keittoalueella tutkittiin paistamalla paistamiseen tarkoitetulla keittoalueella tai -levyllä (=suurin ja tehokkain keittoalue tai -levy) 8 ohukaista peräkkäin. Käytettyjen keittoalueiden halkaisijat olivat kalusteisiin sijoitettavilla keittotasoilla 210 mm ja nimellistehot 2,2 kw. Poikkeuksena oli Gorenje EIT 690C -keittotaso, jossa kaikki keittoalueet ovat halkaisijaltaan 180 mm ja nimellisteholtaan 2,8 kw. Lattialiesissä käytettyjen keittolevyjen halkaisijat olivat 180 mm ja nimellistehot 2,0 kw. Esikokeiden avulla määriteltiin sopivat tehonvalitsimen asettelut. Kokeessa käytettiin pinnoitettuja Hot pans -paistinpannuja (Hackman Designor). Kun keittoalueen tai levyn halkaisija oli 180 mm, yhteen ohukaiseen käytet- 14 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

tiin taikinaa 55 ml. Kun keittoalueen halkaisija oli suurempi kuin 180 mm, taikinamäärä ohukaista kohti oli 85 ml. Paistinpannu kuumennettiin n. +230 asteeksi. Ohukaisia paistettiin ensimmäiseltä puolelta halkaisijaltaan 180 mm keittoalueella 50 70 s ja halkaisijaltaan 220 mm:n keittolevyllä tai -alueella 60 80 sekuntia. Toiselta puolelta ohukaista paistettiin kunnes se oli väriltään kullanruskea. Tehonvalitsimen asettelua ei muutettu paistamisen aikana. Ohukaistaikinan ohje on liitteessä 1. Ohukaisten värin tasaisuus arvosteltiin silmämääräisesti ensimmäiseltä puolelta käyttäen väristandardia BS 3999: Part 5G. Ohukainen jaettiin neljään osaan ja kunkin osan väri määriteltiin. Kaikkien liesien ohukaiset arvosteltiin samalla kertaa. (IEC 60350 1999) Arvosteluasteikko oli seuraava: Väriero Sarjassa ohukaista kohden (ka) (maksimi) 10: erittäin tasainen < 0,5 < 1,0 9: tasainen 0,51 1,0 1,1 2,0 7-8: melko tasainen 1,1 1,5 2,1 3,0 5-6: melko epätasainen 1,51 2,0 3,1 4,0 4: epätasainen > 2,0 > 4,0 3.2.4 Induktiokeittoalueet Electrolux EHD 6670P-keittotason isommalla (halkaisija 210 mm) induktiokeittoalueella ja Gorenje EIT 690 C -keittotasolla mitattiin keittoalueiden ottotehoja sekä veden kuumenemisaikoja ja sähkönkulutuksia kattiloissa, joiden pohjan halkaisijat olivat 30 65 mm keittoalueen halkaisijaa pienempiä. Electrolux EHD 6670P -keittotason isommalla induktiokeittoalueen veden kuumenemisaika ja sähkönkulutus mitattiin myös teho-toiminnolla. 3.2.5 Keittotasojen erikoisominaisuuksien kokeilu Alkukiehautusautomatiikkaa ja tavallista keittämistä verrattiin riisin ja perunoiden keittämisessä. Siemens ET73H501 -keittotasossa on tunnistinautomatiikka keittämiseen kahdella takimmaisella keittoalueella ja paistamiseen isoimmalla keittoalueella. Tunnistinautomatiikalla keittämistä kokeiltiin mittaamalla, pitääkö säädetty lämpötila paikkaansa eri lämpötila-alueilla, kun kattilassa on vettä tai öljyä. Lisäksi tunnistinautomatiikan toimivuutta kokeiltiin pastan ja riisin ja keittämisessä. Paistamista paistotunnistuksella kokeiltiin mittaamalla paistinpannun lämpötilaa eri asetuksilla (min, med. & max) ja käyttökokeissa ohukaisia paistamalla sekä jauhelihaa ruskistamalla. Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 15

3.3 Pintalämpötilat SFS-EN 60 335-1, EN 60335-2-6 and Nordtest Remiss Nr 659-86: 12.1 Surface temperature while in use Liesien pintalämpötilojen mittauksessa sovellettiin standardeja SFS-EN 60 335-1 Sähkökäyttöisten koti- ja vastaavaan käyttöön tarkoitettujen laitteiden turvallisuus, Osa 1: Yleiset vaatimukset ja SFS-EN 60335-2-6 Sähkökäyttöisten koti- ja vastaavaan käyttöön tarkoitettujen laitteiden turvallisuus. Erityisvaatimukset liesille, keittotasoille, uuneille ja vastaaville kotitalouskäyttöön tarkoitetuille laitteille. Pintalämpötilat mitattiin myös NORDTEST Remiss Nr 659-86 (1986) mukaan lukuun ottamatta lämpötilan mittalaitetta. Vedellä täytetty uunipannu pantiin uunin keskimmäiselle kannattimelle. Uunin lämpötila säädettiin maksimiin. Kun uunin lämpötila oli vakiintunut, kuitenkin vähintään tunnin kuluttua virran kytkemisestä, pintalämpötilat mitattiin kahteen kertaan kymmenen minuutin välein lämpötilapiirturilla ja infrapunamittarilla. Sekä uunien lämpötilat että kalusteiden lämpeneminen ja lieden pintalämpötilat mitattiin YEW 3081 -lämpötilapiirturilla, jossa käytettiin K-tyypin termoelementtejä. Pintalämpötilojen mittauksessa käytettiin myös Exergen D-261 C -infrapunamittaria. Standardista SFS-EN 60335-2-6 poiketen etupintojen lämpötiloja mittauksessa ei käytetty 75 mm:n koetinta. Uunit ja lattialiedet (Kuva 1) sijoitettiin mittauksen ajaksi mustalla mattavärillä maalattuihin kalusteisiin. Kalusteisiin sijoitettavilla uuneilla kalusteiden lämpeneminen ja lieden pintalämpötilat mitattiin kolmessa uunin lämpötilassa ylä-alalämmöllä ja kiertoilmalla sekä grillaustoiminnolla. Lisäksi Electrolux EOC6690X- ja Siemens HB760760S -uunien pintalämpötilat mitattiin pyrolyyttisen puhdistusohjelman aikana. Lattialiesillä kalusteiden lämpeneminen ja lieden pintalämpötilat mitattiin kolmessa uunin lämpötilassa ylä-alalämmöllä sekä grillaustoiminnolla (Kuva 2). takaseinä X X X X X seinä X lattia Kuva 1. Lieden sijoittaminen koestusnurkkaan ja pintojen lämpenemisen mittauskohdat. Kuva on edestäpäin. 16 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

Uunien lämpötilat olivat seuraavat: +200 0/+4 astetta (SFS-EN 60335-2-6) +240 +4 astetta tai se arvo mikä saatiin lämpötilansäätimen korkeimmalla asettelulla, sen mukaan kumpi arvo oli pienempi maksimi ja uunissa oli vedellä täytetty uunipannu (NORDTEST Remiss Nr 659-86). KEITTOTASO - takareuna, keskikohta - keskikohta - etureuna, oikea - etureuna, keskik. - etureuna, vasen LIEDEN ETUPINTA - kuumin valitsin - ohjaustaulu - turvasalpa - kahva - luukun yläosa - luukun ikkuna - luukun alaosa LIEDEN SIVUT - vasen sivu - oikea sivu SÄILYTYSLAATIKKO - kahva - yläosa Kuva 2. Lieden pintalämpötilojen mittauspisteet. Kussakin uunin lämpötilassa lieden pintojen, valitsimien, kahvojen ja turvasalvan sekä kalusteen lämpötilat mitattiin vähintään kaksi kertaa. Pintalämpötilat esitetään eri mittaustavoilla saatujen lukujen keskiarvona. 3.4 Uunit 3.4.1 Uunin mitat IEC 60350: 6.3 Internal dimensions of ovens Uunin sisämitat mitattiin käytettävissä olevan tilan mukaan. Korkeus mitattiin ylävastuksen ja uunin pohjan välisenä etäisyytenä. Uunin leveys mitattiin käyttötilan sisämittana kannattimien välillä ja syvyys takaseinän ja suljetun uuninluu- Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 17

kun sisäpinnan välillä. Käyttötilavuus laskettiin näiden lukujen tulona ja tulos ilmoitettiin litroina. (IEC 60350 1999) Leivinpellin paistoala mitattiin todellisena käyttöalana (syvyys x leveys) ja ilmoitettiin dm 2 :inä. Ritilän ala mitattiin myös todellisena käyttöalana (syvyys x leveys). Leveys mitattiin ritilän reunimmaisten pinnojen ulkoreunaan ja syvyys reunojen ulkoreunaan. Ritilän ala ilmoitettiin dm 2 :inä. Käytännössä paistoala kuvaa uunin kokoa paremmin kuin tilavuus. 3.4.2 Uunin kuumenemisaika ja sähkönkulutus IEC 60350: 8.1 Preheating the empty oven Uunin kuumenemisaika ja sähkönkulutus mitattiin IEC 60350 -standardin mukaan. Termoelementin NiCr- ja Ni-langat oli kierretty yhteen. Termoelementit kiinnitettiin uunin käyttötilavuuden keskipisteeseen uuniritilää apuna käyttäen. Lämpötilanvalitsin asetettiin maksimiin, ei kuitenkaan grillausasentoon. Aika ja sähkönkulutus mitattiin nostettaessa uunin lämpötilaa ylä-alalämmöllä 180 K huoneenlämmöstä ja kiertoilmalla 155 K. Niissä liesissä, joissa oli pikakuumennus, koe tehtiin myös pikakuumennuksella. Koe toistettiin vähintään kaksi kertaa. 3.4.3 Lämpötilansäädön tarkkuus IEC 60350: 8.2 Accuracy of the control Koe tehtiin IEC 60350 -standardin mukaan. Uuni kuumennettiin vakiolämpötilaan (5 päälle-pois -jaksoa) ja sen lämpötilaa mitattiin 2 4 päälle-pois -jakson ajan. Uunin keskilämpötilat laskettiin. Koe tehtiin standardin mukaisesti lämpötilavalitsimen säätöasennoilla 150 C, 200 C ja ylin merkitty. Ylimääräisenä kokeena standardiin verrattuna mitattiin uunin lämpötila lämpötilanvalitsimen alimmalla asettelulla ja asettelulla + 250 C. Alimmalla asettelulla uuni katsottiin vakiolämpöiseksi 1 5 päälle-pois -jakson jälkeen jakson pituudesta riippuen. Koe tehtiin sekä ylä-alalämmöllä että kiertoilmalla. Kokeita tehtiin vähintään kaksi rinnakkaista. Lämpötilan säädön tarkkuutta arvosteltaessa käytettiin Forbrugerstyrelsenin (1994) käyttämää asteikkoa 200 asteessa: Erittäin hyvä Hyvä Kohtalainen Huono Erittäin huono poikkeama < 5 K 5 K < poikkeama < 10 K 10 K < poikkeama < 20 K 20 K < poikkeama < 30 K 30 K > poikkeama 3.4.4 Saman määrän paistaminen ja paistontasaisuus, pikkupullat Work Efficiency Institute: Baking of same amount as small buns, energy consumption and heat distribution Työtehoseuran käyttämän menetelmän mukaan uunien paistokykyä verrattiin paistamalla sama taikinamäärä, ylä-alalämmöllä noin 4 kg (pikkupullina noin 80 18 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)

kpl) ja kiertoilmalla noin 6,2 kg (pikkupullina noin 125 kpl). Uunillisten määrään vaikutti pellin paistoala. Pikkupullien ohje on liitteessä 1. Pikkupullat (n. 50 g/kpl) aseteltiin leivinpaperille tasaisin välein. Pullat kohotettiin ja paistettiin voitelematta yhtä pullaa lukuun ottamatta. Paisto tehtiin käyttöohjeen mukaisella kannattimella ja lämpötilassa kunnes väri näytti sopivalta. Jos paistolämpötila esitettiin lämpötilaalueena, esim. 200 225 ºC, lämpötilanvalitsin asetettiin ääriarvojen keskelle. Kiertoilmaa käytettäessä pullia paistettiin kahdella pellillä samanaikaisesti. Pullien määrä/pelti ja uunillisten määrä on esitetty liitteessä 2. Ensimmäinen pellillinen pantiin uuniin, kun termostaatti katkaisi virran ensimmäisen kerran. Loput uunilliset paistettiin peräkkäin termostaatin vaiheesta riippumatta. Jokaisessa uunissa oli vakiovarusteena kaksi peltiä. Ylä-alalämmöllä paistettaessa seuraava uunillinen pullia paistettiin aina jäähtyneellä pellillä. Kiertoilmalla paistettaessa käytettiin kuumia peltejä. Pullat punnittiin ja paistohäviö laskettiin. Kokeessa mitattiin esilämmitysaika, esilämmityksen sähkönkulutus, jokaisen uunillisen paistoaika ja sähkönkulutus. Pullien pinnan ja pohjan väri mitattiin Photovolt 575 -heijastuskykymittarilla, jossa käytettiin vihreää suodinta. Pullien värin keskiarvo osoittaa, ovatko paistoaika ja -lämpötila olleet sopivat. Pinnan ja pohjan värien keskiarvoja vertaamalla voidaan päätellä käytetyn kannattimen sopivuutta. Yksittäisten pullien väriluvuista laskettu keskihajonta kuvaa paistontasaisuutta. Kiertoilmalla paistettaessa saman uunillisen eri kannatintasolla paistettujen pellillisten paistontasaisuus laskettiin erikseen. Värin tasaisuuden arvostelussa Työtehoseuran käyttämä asteikko on seuraava: Väri lukema, % Arvosana Lukemien keskihajonta Arvosana 50 60 liian vaalea alle 2,5 erittäin tasainen 30 49 melko vaalea 2,6 4,5 tasainen 15 29 sopiva 4,6 8,0 melko epätasainen 10 14 melko tumma 8,1 12 epätasainen alle 10 liian tumma yli 12 erittäin epätasainen Kolme henkilöä arvosteli paistotuloksen tasaisuuden silmämääräisesti. Kaikkien uunien ylä-alalämmöllä paistetut pullat arvosteltiin samana päivänä. Myös kaikki kiertoilmalla paistetut pullat arvosteltiin samanaikaisesti. Silmämääräisessä arvostelussa paistontasaisuuden arvosteluasteikko oli seuraava: Pinnan ja pohjan väri Värin hajontalukuihin perustuva arvosana 1 = liian vaalea 0,00 0,30 = erittäin tasainen 2 = melko vaalea 0,31 0,60 = tasainen 3 = sopiva 0,61 0,90 = melko epätasainen 4 = liian tumma 0,91 = epätasainen Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005) 19

3.4.5 Lämmön jakaantuminen vaakatasossa; pikkuleipätangot IEC 60350: 8.4.1 Heat distribution, Shortbread IEC 60350 -standardin mukaan paistontasaisuutta mitattiin paistamalla tietynlaisia pikkuleipätankoja murotaikinasta. Pikkuleipätaikinan ohje on liitteessä 1. Pikkuleipätangot pursotettiin pellille leveyssuuntaan siten, että tankojen väli oli 10 mm ja niiden etäisyys pellin reunoista samoin 10 mm. Standardista poiketen pursottimen suulakkeen leveys oli 40 mm eikä 20 mm. Tankojen lukumäärä oli 5. Paistontasaisuus mitattiin sekä ylä-alalämpöä että kiertoilmaa käyttäen. Kokeessa käytettiin valmistajan suosittelemia paistolämpötiloja. Kun termostaatti katkaisi virran ensimmäisen kerran, pikkuleipäpelti asetettiin uuniin valmistajan ohjeiden mukaiselle kannatintasolle. Kiertoilmaa käytettäessä paistontasaisuus määritettiin sekä yksi pellillinen kerralla paistaen sekä 2 tai 3 pellillistä samanaikaisesti paistaen riippuen käyttöohjeen suosituksista ja käytettävissä olevien peltien lukumäärästä. Sopiva paistoaika määritettiin esikokeilla. Pikkuleipien pinnan ruskistumisen tuli olla 43 % + 5 %. Paistoaika mitattiin. Käytetyt kannatintasot, paistolämpötila ja -aika on esitetty liitteessä 2. Pikkuleipäpellin annettiin jäähtyä ritilällä vähintään 30 minuuttia ennen ruskeuden mittaamista Photovolt 575 -mittarilla. Mittauslaitetta liikutettiin pituussuunnassa pikkuleipätankoa pitkin, aloittaen ja lopettaen 20 mm:n päässä tangon päästä. Väri mitattiin 50 mm:n välein edellisestä mittauspisteestä. Varsinaisessa kokeessa pikkuleipiä paistettiin esikokeilla mitattu aika ja väri mitattiin jäähtyneenä viimeistään tunnin kuluessa paistamisesta. Seuraavat arvot laskettiin: pinnan väriero = pinnan maksimiarvo - pinnan minimiarvo pohjan väriero = pohjan maksimiarvo - pohjan minimiarvo pinnan värin keskiarvo pohjan värin keskiarvo pinnan ja pohjan ero = pinnan värin keskiarvo - pohjan värin keskiarvo Paistotuloksen tasaisuuden arvosanan antamiseen käytettiin Norjan SIFO:n ehdottamaa asteikkoa. (Hushållsspisar - Provningmetodik 1985) Asteikko: erittäin tasainen tasainen epätasainen epätasainen pinnan väriero < 12 % < 23 % < 35 % > 35 % pohjan väriero < 12 % < 23 % < 35 % > 35 % pinnan ja pohjan ero < 9 % < 19 % < 25 % > 25 % 3.4.6 Energiamerkinnän mukainen koe eli tiilikoe EN 50304 Electric ovens for household use Methods for measuring the enenrgy consumption Energiamerkinnän mukainen koe EN 50304 (2001) tehtiin sekä ylä-alalämmöllä että kiertoilmalla. Ylä-alalämmön sijasta Miele H 4350 B -uunilla käytettiin ruskistus-toimintoa ja Siemens HB760760S-uunilla kevyt höyry -toimintoa, koska valmistajat ilmoittivat energialuokan em. toimintatapojen mukaan. 20 Työtehoseuran raportteja ja oppaita nro 19 (2005)