MERENTUTKIMUSLAITOS Toimintakertomus 1990 Hyväksytty johtokunnan kokouksessa 28.5.1991
mittaa mm. veden su~o1a.istlut;ta, Iarnp1ot1.Laa (Kuva: Ari taustakuva A. Rautavaara)
SISÄLLYSLUETIELO 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Liitteet: MERENTUTKIMUSLAITOS 1990 TUTKIMUS- JA PALVELUTOIMINTA 2.1 FYSIIKAN OSASTO.... 2.1.1 Jäätalvi 1989/90 2.1.2 Vedenkorkeusvaihtelut 2.1.3 Vedenkorkeus-, aallokko- ja virtaustutkimukset 2.1.4 Jää-ja pintakerrostutkimukset 2.1.5 Arktinen tutkimus 2.2 KEMIAN OSASTO 2.2.1 Suomenlahden tutkimus 2.2.2 Haitalliset aineet Suomea ympäröivillä merialueilla 2.2.3 Ilmaston muutosten vaikutus Itämeren hydrografiaan - SILMU projekti........ 2.2.4 Helcom-seurannan kemiallinen osuus 2.2.5 Havaintorekisteri ja Helcom-datapalvelu 2.2.6 Laadunvalvontaprojekti 2.3 BIOLOGIAN OSASTO 2.3.1 Haitallisten leväkukintojen tehostettu seuranta 2.3.2 Suomenlahden tilan tarkkailu...... 2.3.3 Myrkyllisetleväkukinnat....... 2.3.4 Itämeren maiden yhteinen mikrobiologinen seuranta 2.3.5 Suomenlahden pohjaeläimistö 1990 2.4 ITÄMEREN TILAN KEHITYS TUTKIMUSALUS ARANDAN MATKAT 3.1 FINNARP-JAKSO..... 3.2 MATKAT ITÄMERELLE JA POHJOISELLE ATLANTILLE 3.3 TUTKIMUSALUKSEN KORJAUSTYÖT ANTARKTISTUTKIMUS HALLINTO 5.1 ORGANISAATIO JA HALLINTO 5.2 VOIMAVARAT..... 5.3 TALOUDEN HOITO.... TUTKIMUKSEN TUKITOIMINNOT JA TILAUSTUTKIMUKSET 6.1 KENTTÄ-JAHUOLTORYHMÄ 6.3 KIRJASTO JA INFORMAATIOPALVELU JULKAISU JA TIEDOTUSTOIMINTA KANSAINVÄLINEN TOIMINTA Jäsenyydet kansainvälisissä tieteellisissä elimissä Julkaisuluettelo Merentutkimuslaitoksen menot 1990 Merentutkimuslaitoksen henkilökunta 31.12.1990... 3. 4.4.4.7.8.8.9.9.9 11 12 13 13 14 14 15 16 17 18 20 21 22 22 22 23 23 26 26 26 26 27 27 27 28 28
3 1. MERENTUTKIMUSLAITOS 1990 Päättynyt toimintavuosi on Merentutkimuslaitokselle ollut monipuolinen. Antarktinen tutkimusmatka päättyi laitoksen tutkijoiden osalta helmikuussa, t/a Aranda saapui kotimaahan huhtikuun alussa. Vuoden aikana oli mahdollisuus ensimmäistä kertaa käyttää laivalle kehitettyä tekniikkaa täysimittaisesti Itämeren tutkimuksissa. Aluksen laitteistot ovat osoittautuneet toimiviksi, ja uudet ratkaisut havaintotekniikassa ja aluksella tehtävässä tietojenkäsittelyssä ovat monipuolistaneet toimintaa merkittävästi. Laitoksen toiminnan painopiste on vuoden aikana ollut meritieteellisen perustutkimuksen ohella sen soveltamisessa käytännön elämän palvelukseen. Palvelutoiminta on ensisijaisesti kohdistunut merenkulun turvallisuuden ja talvimerenkulun tarvitseman tiedon hankintaan. Itämeren ympäristön tilan seuranta ja sitä koskeva tietopalvelu ovat palvelututkimuksen toinen painoalue. Merenkulkua, teollisuutta ja muuta talouselämää palveleva tutkimustoiminta jatkui monialaisena aikaisempien vuosien tapaan. Toiminnan tehostamiseksi kehitettiin sekä laitekantaa että analyysi- ja ennustusmenetelmiä. Itämeren tilan seurannassa toiminta laajeni osittain uusien, käyttöön otettujen menettelytapojen vuoksi, osittain lähinnä Suomenlahdelta saatujen tulosten seurauksena. Vuoden aikana oli ensimmäisen kerran viiteenkymmeneen vuoteen mahdollisuus selvittää Suomenlahden tilaa koko alueen kattavilla havainnoilla. Merentutkimuslaitos on edelleen ollut tiiviissä yhteistyössä alan kotimaisten tutkimuslaitosten ja virastojen kanssa. Kotimaisen yhteistoiminnan lisäksi kansainvälinen yhteistyö on ollut vilkasta, laitoksen asiantuntemusta on käytetty sekä hallitustenvälisessä yhteistyössä että epävirallisemmassa, tutkimuslaitosten välisessä toiminnassa. Valtaosa tästä toiminnasta on kohdistunut Itämeren tutkimuksiin; lisäksi toteutettiin yhteispohjoismainen tutkimusmatka pohjoiselle Atlantille. Toimintavuotta voi kokonaisuudessaan luonnehtia tuloksekkaaksi. Menetelmien, kenttätutkimuksen ja sekä soveltavan että perustutkimuksen alueella tehty kehitys parantaa toimintaolosuhteista ja luo hyvää pohjaa tulevien vuosien toiminnalle. Helsingissä, 9. 5.1991 Pentti Mälkki Ylijohtaja
4 2. TUTKIMUS-JAPALVELUTOIMINTA 2.1 FYSIIKAN OSASTO Osaston toiminta keskittyy Itämeren liikkeiden, vedenkorkeuden-, aallokon ja virtausten sekä jään tutkimuksiin. Lisäksi osasto huolehtii jää- vedenkorkeuspalveluista. Laitoksen yhteisistä toiminnoista osastoon kuuluu kenttäja huoltoryhmä. Tärkeimmät tutkimuskohteet vuoden aikana aallokon kehittymistä koskeva tutkimus öljyn kulkeutumista kuvaavan mallin kelluttärnirlen lyhyen aikavälin tutkimus jään muodostuksesta, a,jehejlltlffii;sef;ta sulamisesta ja jään kaukokartoitusmenetelmät. Keskeisiä osaston toimintaan vaikuttaneita asioita olivat mm. seuraavat: Vedenkorkeushavaintojen käsittelyn siirtäminen mikrc::m<>njahe. Uuden aaltopoijun hankkiminen, jolla voidaan tehdä havaintoja myös aallokon suunnasta. Neuvostoliittolaisten satelliittikuvien siirto puhelinlinjalla Moskovasta laitoksen jääpalveluun. Valmistautuminen tutkasatelliitti ERS 1:n vuonna 1991 saatavan aineiston hyväksikäyttöön erityisesti selvitettäessä Itämeren jääolosuhteita. 2.1.1 Jäätalvi 1989/90 Jäätalvi 1989/90 oli leuto. Jäätyminen Perämeren pohjoisosassa alkoi marraskuun loppupuolella, noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Suomenlahden alkoi marraskuun lopulla normaaliin aikaan. Jäätyminen eteni tilanteen mukaisesti joulukuun puoliväliin saakka, jolloin jäätyminen ja jäätilanne alkoi taantuajoulukuun lopulla vallinneen lauhan sään Tammikuun alussa alkoi pakkaskausi, jonka a..t~~..a.u,a jäätä muodostui Perämerelle, Selkämeren rannikoille ja Suomenlahdelle. Perämeri peittyi kauttaaltaan jäähän tammikuun 15. päivänä, mikä vastaa keskiarvoa. maksimitilanne saavutettiin tammikuun 18. päivänä, Perämeri oli kauttaaltaan jään peitossa, Selkämeren rannikoilla olivat ja Suomenlahden itäosassa oli ulapaha jäätä Suursaareen saakka. laajin tilanne oli 67 000 km 2 (kuva Tammikuun loppupuolellajäät Perämerellä vahvistuivat ja ahtautuivat Ruotsin rannikon edustalle, jolloin Suomen rannikolle avautui Merenkurkusta Hailuotoon. Myös Suomenlahden itäosassa jäät ahtautuivat. alkupuolella jäät Perämerellä ajautuivat koilliseen ja ahtautuivat edustalle. Samalla Perämeren eteläosan ulappa vapautui jäistä leveyspiirille saakka. Ahtautunut jääkenttä Perämeren koillisosassa lähes paikallaan aina touko-
5 kuulle saakka. Perämeren eteläosan ulapalle muodostui ajoittain uutta jäätä, joka kuitenkin nopeasti rikkoutui ja ajautui useimmiten koilliseen Suomen rannikolle. K.iintojään paksuus Perämeren pohjoisosassa Oulun ja Tornion välillä oli 40-80 cm ja Perämeren keski- ja eteläosassa 10-40 cm. Ulapan jään paksuus Perämeren pohjoisosassa oli 20-60 cm. Selkämerellä ja Suomenlahdella kiintojään paksuus vaihteli 5-40 cm. Suomenlahden itäosassa ulapanjään paksuus oli 10-30 cm. Maaliskuun alussajäät lähtivät Selkämeren Suomenlahden länsiosan saaristoista noin kahdeksan viikkoa keskimääräistä aiemmin. Suomenlahden itäosasta ja Perämeren eteläosan saaristosta jäät lähtivät huhtikuun puolivälin jälkeen noin kolme viikkoa keskimääräistä aiemmin. Perämeren pohjoisosan saaristosta jäät sulivat toukokuun puolivälissä, mutta ulapaha Nahkiaisen luoteispuolella ajojäätä oli vielä kesäkuun alkupäivinä, joten jäänlähtö Perämerellä oli lähes kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Jäätalven kesto oli kaikilla merialueilla keskimääräistä lyhyempi. Jääpäiviä oli Perämeren pohjoisosassa 8 päivää ja keskiosassa 29 päivää keskimääräistä vähemmän. Perämeren eteläosassa ja Merenkurkussa jääpäiviä oli 45, Selkämerellä 60, Saaristomerellä 66 ja Suomenlahdella 52 päivää keskimääräistä vähemmän. Jäätalven 1990/91 ensimmäinen meriveden pintalämpötilakartta julkaistiin 18.10.1990. Pintalämpötila oli Perämeren pohjoisosassa noin asteen ja eteläosassa 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Selkämerellä tilanne oli samanlainen, pintalämpötila pohjoisosassa oli asteen ja eteläosassa noin 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Pohjois-Itämerellä veden lämpötila oli asteen verran normaalia lämpimämpi. Suomenlahdella veden lämpötilalukemat vastasivat pitkäaikaisia keskiarvoja. Meren jäähtyminen eteni suunnilleen normaalilla tavalla marraskuun puoliväliin, jolloin jäätä alkoi muodostua Perämeren pohjoisosaan aivan normaaliin aikaan. Suomenlahden itäosan lahtiin jäätä alkoi muodostua marraskuun lopulla myös normaalilla tavalla aina joulukuun puoliväliin, jolloin jäätyminen pysähtyi, sillä joulukuun loppupuoli oli keskimääräistä lauhempi. Joulukuun lopullajäätä oli Perämeren pohjoisosassa Hailuodon pohjoispuolella sekä keski- ja eteläosissa saaristoalueilla. Vaasan saaristossa ja Selkämeren pohjoisosan saaristaalueella oli ohutta kiintojäätä. Suomenlahden itäosassa Loviisasta Viipurinlahdelle olijäätä sisälahdissajasaaristossa. Jäätilannejoulukuun lopulla vastasijoulukuun alun keskimääräistä jää tilannetta.
6
7 2.1.2 Vedenkorkeusvaihtelut Itämeren pinta oli vuonna 1990 korkeimmillaan tammikuun puolesta välistä maaliskuun loppuun, 50-70 senttimetriä keskiveden yläpuolella. Tuona aikana tehtiin muilla mareografeilla maaliskuun vedenkorkeusennätys, paitsi Helsingissä sivuttiin ennätysarvoa. Helmikuun ennätystehtiin Suomenlahden mareografeilla sekä Raumalla ja Mäntyluodossa, Degerbyssä sivuttiin tuolloin kaikkien havaintojen ennätystä: 100 cm. Tammikuun 27. päivänä klo 0:30 tehtiin Helsingissä koko havaintoajanennätys 136 cm (kuva 2), kun entinen ennätys oli vuoden 1984 tammikuulta 133 cm. Myös helmi- ja maaliskuussa mitattiin Suomenlahdella korkeat mak.simit: Helsingissä 123 cm (helmikuu) ja 119 cm (maaliskuu). Alhaisimmilleen Itämeren pinta laski huhtikuun lopulla pysyen kesäkuun loppuun 5-10 cm keskiveden alapuolella. Suurimmat vedenkorkeuden vaihtelut esiintyivät Suomenlahdella tammi-helmikuussaja Pohjanlahdella lokakuussa. Tammikuun 26 päivänä vesi nousi Haminassa 152cm 12tunninaikana, korkeuteen 158cm (Haminan ennätys on 166cm). Helsingin tammikuun ennätyslukemaa edelsi 110 cm:n nousu 16 tunnin aikana. Kemissä mitattiin marraskuussa vuoden alhaisin arvo, -94 cm (alhaisin havainto on -134 cm). HELSINKI: vedenkorkeus keskiveden suhteen vuonna 1990 150 ~---r--~~--~----r----r----~--~----~--~----~--~----~ 100 1 --- ------- L ---------, ~ 50 0-50 ~--~-----_.. ~----------._~~--~._-----~-------~--~--~~--~ TAMMI HELMI MAAUS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU Kuva 2. Vedenkorkeuden vuotuinen vaihtelu Helsingissä 1990. Nollaviiva kuvaa ko. vuoden teoreettisen keskiveden korkeutta.
8 2.1.3 Vedenkorkeus-, aallokko- ja virtaustutkimukset V edenkorkeushavaintotoiminta, joka palvelee rannikoilla tapahtuvaa rakentamista että merenkulkua, on järjestetty siten, että vedenkorkeushavainnot rekisteröidään säännöllisesti rannikoilla sijaitsevilla 13 mareografilla. Kahdellatoista mareografilla on reaaliaikainen tiedonsiirtojärjestelmä, sekä niistä kuudella automaattinen puhelinvastaaja. Yleisradiossa luetaan vedenkorkeustiedot kymmeneltä havaintopaikalta, joista kuuden tiedot mareografin reaaliaikalaitteeltaja muut erillisiltä mittalaitteilta. Vuoden 1990 aikana on valmisteltu vedenkorkeushavaintojen käsittelyn siirtämistä vanhasta tietokonejärjestelmästä mikropohjaiseen järjestelmään. Toiminta uudessajärjestelmässä alkaa vuoden 1991 alusta. Pitkien vedenkorkeusaikasarjojen käyttö tilastollisissa tutkimuksissa on jatkunut. Meren pintakerrostutkimuksissa jatkettiin klimatologisen aallokkoaineiston tilastoyhdistelmien laadintaa eri käyttötarpeita varten. Aallokon kehittymistä koskevaa tutkimustajatkettiin yhteistyössä Canada Centre for Inland Waters -instituutin ja Delft Hydraulics Laboratory (Alankomaat) kanssa. Tutkimusten tavoitteena on aallokon kehittymistä koskevan ennustemallin muodostaminen. Vuoden aikana tehtiin myös tilauksiin perustuvia selvityksiä merialueilla. Virtaustutkimuksissa tehtiin vuoden 1990 kaksikerrosmallista vesi- ja ympäristöhallitukselle Suomenlahti-ja Pohjanlahtiversiot ja niiden käyttöohje. Mallin sensitiivisyystestit yksinkertaisilla altailla saatettiin päätökseen. Mallin avulla tutkittiin lisäksi Suomen-ja Pohjanlahden keskimääräisiä virtausoloja. Tutkimusten avulla on pyritty selvittämään Pohjois-Itämeren virtausten yleispiirteitä ja pysyvyyttä. Mallituloksia esiteltiin ICES:n vuosikokouksessa CBO:n kokouksessa. Kotimaista malliyhteistyötäjatkettiin vesi-ja ympäristöhallituksen sekä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kanssa. Ulkomaista yhteistyötäjatkettiin kiinteästi Eestin Tiedeakatemian Ekologian- ja merentutkimuslaitoksen kanssa. Euromarin malliyhteistyöhön osanistuttiin myös vuoden aikana. 2.1.4 Jää-ja pintakerrostutkimukset Merentutkimuslaitos vastaa talvimerenkulun tarvitsemasta jäätiedotustoiminnasta, joka muodostaa tämän tutkimusalueen perustan. kehittämiseksi laitos suorittaajääolojen ja jään ominaisuuksien palvelutoiminnan edellyttämää ennustusmallien kehittelyä. Jäätiedotustoiminta on jatkunut entiseen tapaan. on annettu päivittäin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Jäätilannekartta tehtiin päivittäin kuvalähetyksiä varten. Yleistäjakelua varten kartta maanantaisin ja torstaisin. Jääpalvelu on toiminut merenkulkuhallituksen toimitalossa. Jäätiedotustoiminnan yhteydessä kerättävän havaintoaineiston yhdistelmiä laadittiin edelleen ruotsalaisten tutkijoiden kanssa sopimuksen mukaisesti jäätilannerekisteriksi. Rekisteriä käytetään erilaisten tilastollisten yhdistelmien ja lausuntojen valmistelussa. Vuoden aikanajatkettiin myös yhteistyössä ruotsalaisten tutkijoiden kanssajäärekisterin muokkaamista siten, että lopputuloksena on WMO:n merimeteorologisen komission hyväksymän ns. SIGRID-koodin mukainen jäärekis-
9 teri. Tämän koodin käyttö yhdenmukaistaa kaikkien maidenjäätilastot,jotenjäätalvien ankaruuden vaihtelua voidaan tutkia globaalisesti yhdenmukaisella aineistolla. Meren ja ilmakehän välistä vuorovaikutusta tutkittiin tavoitteena pintakerroksen jäähtymistä kuvaavan mallin kehittäminen. Havaintoaineistona käytettiin automaattisilta asemilta sekä tutkimusalukselta suoritettuja mittauksia meren pintakerroksen lämpötiloista ja sääolosuh teista. Itämeren jääntutkimuksen painopiste on lyhyen aikavälin (tunneista vuorokausiin) jään muodostusta, ajelehtimista ja sulamista koskevissa tutkimuksissa sekä jään kaukokartoitusmenetelmissä. Jääpeitteen plastisesta myötärajasta on tehty sekä teoreettisia että havaintoihin perustuvia tutkimuksia. Itämerenjään rakenteen ja fysikaalisten ominaisuuksien tutkimuksia on jatkettu lisäaineistoa keräämällä. Jään kaukokartoituksessa keskityttiin vuoden aikana tutkamenetelmien tutkimuksiin, erilaisten satelliittikuvien tulkintaan ja vertaamiseen vastaaviin kenttähavaintoihin. Itämerenjääpeitteen klimatologia eli pitkän aikavälin käyttäytyminen on tullut tärkeäksi tutkimusalueeksi yleisessä ilmastotutkimuksessa maassamme. 2.1.5 Arktinen tutkimus Tavoitteena on arktisten merien hyödyntämisessä tarvittavien meritieteellisten tietojen tuottaminen. Vuoden aikanajatkettiin sääsatelliittikuvien hankkimista Euroopan pohjoisen sektorin jääoloista. Tutkimustoiminta keskittyi jään reunavyöhykkeen dynamiikkaan. 2.2 KEMIAN OSASTO Osaston toiminta käsittää Itämeren kemiallisen tutkimuksen ja siihen liittyvän menetelmäkehityksen sekä laitoksen perusrekisterin ja datapalvelun hoitamisen. Tärkeimmät projektit olivat: Helcom-seurannan kemiallinen osuus, Helcom-datapalvelu, Suomenlahti-tutkimus yhteistyössä Leningradin Oseanografisen Instituutin ja Tallinnan Meri- ja ympäristötutkimuksen Instituutin kanssa, Suomen ilmastonmuutostutkimus ja laadunvalvontaprojekti. 2.2.1 Suomenlahden tutkimus Ensimmäisen kerran n. 50 vuoteen pääsi suomalainen tutkimusalus Suomenlahden itäosiin ottamaan näytteitä ja analysoimaan niitä. Aranda kävi alueella kahdesti, kesäkuussa ja marraskuussa. Kesäkuussa vesi- ja ympäristöhallituksen Saimaan tutkimusalus Muikku osallistui tutkimuksiin. Marraskuussa tutkimus tehtiin yhteistyönä Eestin Tiedeakatemian Arnold Veimer-aluksenja Neuvostoliiton Hydrometeorologisen Instituutin Rudolf Samoilovich-aluksen kanssa. Merentutkimuslaitos on seurannut Suomenlahden avomerialueen tilaa 1960-luvulta lähtien. Lisäksi alueella on ollut Helsingin komission kansainvälisiä seurantapisteitä vuodesta 1970 alkaen. Rannikkovesien tilasta on vesi- ja ympäristöhallituksessa kerättytietoja aina 1960-luvun puolivälistä alkaen. Säännönmukainen tilan seuranta aloitettiin kuitenkin vuonna 1979.
10 Nitraattitypen ja fosfaatin pitoisuudet ovat keskisen Suomenlahden pohjanläheisessä vedessä vuosina 1976-1989. Kokonaistypen pitoisuus on Suomenlahden länsiosan ulapan pintakerroksessa mainittuna aikana lähes kaksinkertaistunut kesäkausina 1968-1987, fosfaatin kehityksessä ei selvää suuntausta. Kesän 1990 havainnot osoittavat, että nitraattipitoisuuksien jatkuu. Veden piivarastot puolestaan ovat vähentyneet piilevien tuotannon noustessa. Jatkuva korkea ravinnekuormitus itäisellä on johtanut siihen, että typpiravinteita on runsaasti pintakerroksessa kasvukauden. Muualla Suomenlahdella typpiravinteet loppuvat tuottavasta pnltake:rro~ks~esta.k'->:e"' uö.,.,..,,... kasviplanktonin maksimivaiheen jälkeen ja levätuotanto itäisellä Suomenlahdella kasvu jatkuu läpi kesän. päätyttyä tehtiin toinen selvitys itäisen Suomenlahden ra,vln.netrumsta, Neuvostoliiton Oseanografisen Instituutin ja...,...,...,,.j&.ju. lokset osoittivat ravinnepitoisuuksien korkean tason Nevajoen valuma-alueen vaikutuksen. Aikaisemmin oletettiin patoalueen toimivan vähentäisi Suomenlahdelle tulevaa kuormitusta. Näin ei vaan patoalueen mataluuden ja padon suurten aukkojen ansiosta suurin osa alueen kuormituksesta siirtyy ilmeisesti padon ulkopuolelle asti RVARANDA RV AANOLD VEIMER RV RUDOLF SAMOILOVICH SURFACE 3.1.-19.2. NOVEMBER 1990 Kuva 3. Nitraattipitoisuudet (!Jmol/l) Suomenlahden pintakerroksessa marraskuussa 1990.
11 2.2.2 Haitalliset aineet Suomea ympäröivillä merialueilla Pintasedimenttien metallipitoisuudet avomerellä vaihtelevat suuresti. Suomea ympäröivien merialueiden suurimmat elohopeapitoisuudet ovat itäisen Suomenlahden sedimenteissä. Pitoisuuksissa todetaan kuitenkin selvä lasku, mikä osoittaa alueelle tulevan kuormituksen pienentyneen 1960-luvulta lähtien. PCB:n ja DDT:n pitoisuuksissa on havaittu laskeva trendi kaikilla Suomea ympäröivillä merialueilla sekä rannikolla että ulapalla. Biomateriaalissa havaittiin pieni DDT-pitoisuuksien nousu eri puolilla Itämerta 1984, mutta muuten taso on ollut laskeva. Suomen lähivesillä suurimmat PCB- ja DDT-pitoisuudet ovat itäisellä Suomenlahdella. Tutkimusalueet ovat Kotkan edustalla ulapalla ja Virolahdella rannikolla. Aivan Suomenlahden itäpäästä kalanäytteitä ei kuitenkaan voida ottaa (kuvat 4ja 5). Levels of PCB in Cod Liver 1978-88 (mg/kg extractable fat) Kuva 4. PCB-pitoisuudet turskan maksassa Itämeren eri osissa 1978-1988.
12 Levels of DDT in Cod Liver 1978-88 (mg/kg extractable fat) 7.585 0 I Kuva 5. DDT-pitoisuudet turskan maksassa Itämeren eri osissa 1978-1988. 2.2.3 Ilmaston muutosten vaikutus Itämeren hydrografiaan -SILMU-projekti Kesällä 1990 käynnistyi Suomen Akatemian koordinoima kansallinen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma SILMU. Ohjelma koostuu kymmenistä yliopistojen ja tutkimuslaitoksien tutkimushankkeista. Merentutkimuslaitos sai Akatemialta rahoitusta tutkimusprojektiin "Ilmaston muutosten vaikutus Itämeren hydrografiaan". Projektin tarkoituksena on aluksi koota kaikki Merentutkimuslaitoksen hydrografiset aineistot tietokoneella analysoitavaan muotoon. Aineistosta pyritään sitten selvittämään, miten Itämeren hydrografiset olosuhteet ovat vaihdelleet tämän vuosi-sadan kuluessa ja miten ilmastolliset tekijät vaikuttavat Itämeren hydrografiaan. Myöhemmin pyritään kehittämään tietokonemalleja tulevien kehitysvaihtoehtojen arvioimiseksi. Projektin alkuvaiheessa on täydennetty jo olemassa olevia tietokonerekistereitä. Arkistoista on löydetty havaintoaineistoja, joita ei vielä ole talletettu tietokoneella. Näiden tallettamistajatketaan vielä vuoden 1991 aikana. Esimerkiksi nyt on ensimmäistä kertaa voitu analysoida meriveden pintalämpötilan vuorokautisia havaintoja, joita Harmajan luotsiasemalla on tehty vuosina 1900-1990. Kuvassa 6 on esitetty Harmajan pintalämpötilan vuosikeskiarvon poikkeama vuosien 1951-70 keskiarvoon verrattuna. Havaintosarjasta erottuu kaksi pitkäaikaisempaa trendiä; lämpe-
13 neminen vuosisadan alusta 1930-luvun loppuun ja siitä viime vuosiin jatkunut hienoinen meren pintalämpötilojen lasku. Nämä havainnot vastaavat Skandinaviassa mitattuja lämpötiloja, mutta varsinkin 1980-luvun osalta eroavat h uomattavasti globaalista lämpötilakeskiarvosta. Maailmanlaajuisesti 1980-luku oli vuosisadan lämpimin vuosikymmen, kun taas Itämeren alueella vuosikymmen ei ollut kovinkaan poikkeuksellinen. Tämä osoittaa kuinka tärkeätä on tutkia paitsi globaaleja muutoksia myös paikallisia vaihteluja. ANNUAL SST ANOMAL Y OF HARMAJA LIGHTHOUSE 1900 1920 1940 1960 1980 2000 Kuva 6. Meriveden pintalämpötilan vuosikeskiarvon poikkeama vuosien 1951-70 keskiarvosta Harmajalla. Yhtenäinen viiva on suodatettu havaintosarja. 2.2.4 Helcom-seurannan kemiallinen osuus Osasto huolehti Itämeren Suojelusopimuksen mukaisesta Itämeren tilan kemiallisesta seurannasta. Tähän liittyen järjestettiin kaksi seurantamatkaa Pohjanlahdelle, Suomenlahdelle ja pohjoiselle Itämerelle. Vesinäytteistä analysoitiin suolapitoisuus, liuennut happi ja mahdollinen rikkivety, veden happamuus ja alkaliteetti, sekä ravinteet. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli Suomenlahti, jonka itäpään asemat saatiin ensimmäisen kerran liitetyksi seurantaohjelmaan. Erityisesti ravinne- ja hydrografia-analytiikan työpainetta helpotti uuden laborantin saaminen alkuvuonna. Osaston henkilökunta osallistui myös Itämeren tilan arviointityöryhmän toimintaan ravinteiden, happitilan teen, raskasmetallien ja kloorattujen orgaanisten yhdisteiden osalta. Selvitys julkaistiin 1990 Helsingin komission toimesta. 2.2.5 Havaintorekisteri ja Helcom-datapalvelu Osaston yhteydessä toimiva laitoksen havaintorekisteristä vastuussa oleva ryhmä aloitti työskentelyn havaintoaineiston siirtämiseksi laitoksen uudelle Mikro-
14 VAX II -tietokoneelle. Samanaikaisesti ryhmä osallistuu tutkimusalus Arandan tietokantajärjestelmän kehittelyyn. Ryhmä huolehti myös Helsingin komission datakannan ylläpitotehtävistä. 2.2.6 Laadunvalvontaprojekti Laadunvalvontaprojektin tavoitteena on saada analyysimenetelmistä yhtenäinen ohjeisto. Tähän tulevat sisältymään ohjeet näytteenotosta, näytteiden esikäsittelystä, ja tulosten dokumentoinnista. Lisäksi projektiin sisältyy kaikkien luotettavuuden arviointi menetelmävertailujen ja referenssiaineiden avulla. Tehtäväkenttä on osoittautunut arvioitua laajemmaksi samanaikaisesti tusten edellyttämien perusteellisten selvitysten 2.3 BIOLOGIAN OSASTO Biologian osaston päätutkimuskohteina olivat Itämeren pohjan ekasysteemien rakenne ja toiminta. Tähän liittyen seurantatutkimuksia ja niihin liittyvää menetelmien kehitystä että muuta pejrm:;tutkimttst:a. Osaston tutkijat osallistuivat Helsingin Ko:miSSion Itämeren tilan selvitykseen, joka saatiin valmiiksi sion työhön liittyi myös Itämeren maiden tutkimus seurannan liittämiseksi yhteiseen seurantaohjelmaan. Arandan matka no. 6 heinä- ja elokuussa varsinaiselle Itämerelle ja Suomenlahdelle liittyi Matkalle osallistui mikrobiologeja seitsemästä Itämeren maasta. Elokuun lopulla osallistuttiin kemistien kanssa uotia:nmm vesillä Helsingin komission seurantaohjelman biologisten ja kemiallisten vertailututkimuksiin. Itämeren erityisesti...,... v...,,...,... u....:;,... u.... <:.l.... l.o""''... jatkettiin yhteistyössä virolaisten tutkijain n..a.j..i.oo.a.. sisältyi mm. leväkukintojen myrkyllisyystutkimuksia sekäjatkuvatoimisten...,...,,"'... klorofyllimittauslaitteiden hankinta ja käyttö sekä Arandan matkoilla matkustaja-alus "Georg Otsilla" Helsingin ja Tallinnan välillä. Suomen kasviplanktontutkijat perustivat yh tei:st:y'öelllmlen seuraamaan loppu- ja syyskesällä yleistyviä haitallisia kasviplanktonin ja tarvittaessa varoittamaan niiden myrkyllisyydestä. Biologian osastolle on vuonna 1990 teetetty eläin-, kasvi- ja bakteeriplanktonin laskentaohjelma, joka helpottaa ja nopeuttaa erityisesti seuranta-aineiston käsittelyä. Pohjaeläintutkimuksissa laadittiin yhteenvetoja ympäröivien alueiden pohjaeläinyhteisöjen vaihteluista sekä näiden tilan muutoksista, joita pohjaeläimistö hyvin ilmentää. Pohjaeläinten eläinplanktonin laskennan atk-menetelmiä sekä näytteenoton menetelmiä kehitettiin siten, että varsin paljon työvoimaa vaativaa rutiinityötä voitiin helpottaa. Pohjanlahtivuoden sedimentin hapenkulutusmittauksia varten hankittiin verikaasuanalysaattori. Laitoksen työpajalla rakennettiin mahdollisimman häiriytymättömiäsedimenttinäytteitä nostavaputkinoudin läpimitta 100 mm).
15 2.3.1 Haitallisten leväkukintojen tehostettu seuranta Leväkukintojen seurannan tehostamiseksi Suomenlahdella asennettiin matkustaja-alus Georg Otsille automaattinen havaintolaitteisto kertomusvuoden heinäkuussa (kuva 7). Se mittaa laivan kulkiessa pintaveden kasviplanktonin määrää klorofyllin fluoresenssin avulla sekä samanaikaista veden lämpötilaaja suolaisuu tta. Matkan aikana voidaan vedestä ottaa myös näytteitä ravinne- ja kasviplanktonin lajikoostumusmäärityksiä varten. Tutkimus tehdään yhteistyössä Tallinnan Ekologian- ja merentutkimuslaitoksen kanssa. Kertomusvuoden aikana mittauskertoja oli noin 20. Voimakkaita leväkukintoja ei havaittu. Kuvassa 8 on muutama tulosesimerkki, jossa näkyvät selvästi saaristoalueen korkeammat klorofyllipitoisuudet ja syväveden kumpuamisesta aiheutuneet rannikon läheisen veden lämpötilanlaskut ja vastaavat suolapitoisuuden nousut. Kumpuaminen ja sen seurauksena pintaan sekoittuvat kasviravinteet edeltävät usein sinileväkukintoja. Laivalle asennettava automaattinen pintaveden havaintoasema Antennni Mikrotietokone Merivesi MTL/JM Kuva 7. Kaavio matkustaja-alus Georg Otsilla olevasta automaattisesta läpivirtauslaitteistosta.
16 M/S G. Ots monitoring program 17 July 1990-01981 045.ots 7~----------------------------------~20 2+---~--~~----~----~--~----~-------~---+ 59.4 59.8 Latitude, N Kuva 8. Esimerkki matkustaja-alus Georg Otsilla automaattisella havaintolaitteistolla tehdyistä mittauksista: pintaveden suolaisuuden (- ), ) a-klorofyllin ( ) pitoisuuksien vaihtelu Helsingin (60.2 N) ja Tallinnan välisellä merialueella. 2.3.2 Suomenlahden tilan tarkkailu Suomenlahden perustuotanto on kohonnut viime selviä merkkejä rehevöitymisestä on havaittu. kasviplanktonin biomassa on lisääntynyt ja sen on muuttunut rehevyyttä suosivaksi. Rannikkovesissä on päällyslevien määrä lisääntynyt,.kaiailp~rydysten limoittuminen on yhä voimakkaampaa ja kasvillisuus ja eläimistö ovat muuttuneet, mm. rakkoleväkannat ovat taas on laajoja seurausvaikutuksia mm. kalakannoille. Kasviravinteita varastoituu talvisin runsaasti vesimassaan, minkä seurauksena keväisin auringon säteilyn lisääntyessä muodostuu voimakas kasviplanktonin ns. kevätkukinta, jonka on arveltu voimistuneen. Menetelmällisten vaikeuksien vuoksi tätä ei ole pystytty aikaisemmin mittaamaan. Kertomusvuoden huhu-toukokuussa tehtiin tutkimusalus Arandalla useita matkoja keskellä Suomenlahtea pohjoiselta Itämereltä itään. Niiden aikana mitattiin laivan kulkiessa automaattisella läpivirtauslaitteistolla kasviplanktonin määrää noin 400 m:n välein, jolloin voimakkaat alueelliset pitoisuusvaihtelut voitiin luotettavasti havainnoida. Voimakkaimmat esiintymät havaittiin itäisimmillä 9), mutta korkeat klorofyllipitoisuudet ulottuivat koko Suomenlahden alueelle. Itämerellä kukintahuiput jäivät selvästi Suomenlahtea matalammiksi.
17 50 40 -C? E _[30 ~ e 20 0 32 1 «S 10 0 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 Itäistä pituutta Kuva 9. A-klorofyllin pitoisuus Suomenlahden pintakerroksessa (5 m) 4.-5.5.1990 mitattuna automaattisella läpivirtauslaitteistolla n. 300 m:n välein laivan kulkiessa Suomenlahden keskilinjalla Loviisan edustalta pohjoiselle Itämerelle. 2.3.3 Myrkylliset leväkukinnat Toimintavuoden aikana tehostettiin Merentutkimuslaitoksen aloitteesta leväkukintojen tarkkailuun liittyvää yhteistyötä Suomenlahden rannikoita havainnoivien viranomaisten ja laitosten välillä. Perustettu kansallinen työryhmä aloitti mm. levähaitoista johtuvien, yleisöltä tulevien yhteydenottojen järjestelmällisen rekisteröinnin. Ryhmä pyrkii myös koordinoimaan havaintotoimintaa yllättävän leväkukinnan ilmaantuessa sekä laatii yhteenvetoja kunkin kesän levätilanteesta tiedotusvälineiden ja laitosten käyttöön. Kertomusvuodenyhteenvetona todettiin kesän 1990 olleen Suomenlahden alueella suhteellisen rauhallinen. Poikkeava, kalakuolemia aiheuttanut myrkyllinen Prymnesium parvum -kukinta havaittiin ensimmäistä kertaa Suomen rannikoilla rannikkopoukamassa, Dragsfjärdissä. Sinilevien (syanobakteerien) muodostamia myrkyllisiä leväkukintoja todettiin T/A Arandan elokuussa 1990 tekemillä tutkimusmatkoilla koko Suomenlahden alueella sekä Selkämerellä (kuva 10). Helsingin yliopiston kanssa tehtyjen pitkäaikaishavaintojen perusteella syanobakteerikukinnat ovat kasvaneet kuluneen 20-vuotiskauden aikana Suomenlahden suulla, Tvärminnen edustan avomerialueella. Elokuun loppupuolella havaittiin Selkämerellä poikkeuksellisen voimakas, pääasiassa Nodularia spumigenan muodostama kukinta, joka oli myös myrkyllinen.
18 Myrkkypitoisuudet olivat erittäin korkeita verrattuna aikaisemmin etelältämerellä todettuihin pitoisuuksiin. Merentutkimuslaitos tutkii Itämeren myrkyllisiä sinilevä-(syanobakteeri-)kukintoja yhteistyössä Helsingin yliopiston mikrobiologian kanssa. Maksamyrkylliset syanobakteerikukinnat 10.-24.8.1990 Vlll-3.6 A MSII.6... SAS SR9 A IU1.A N. spumigenan aiheuttama myrkyllisyys Kuva 10. Elokuussa -90 havaitut myrkylliset sinileväesiintymät Suomea ympäröivillä merialueilla. 2.3.4 Itämeren maiden yhteinen mikrobiologinen seuranta Helsingin komission mikrobiologisen seurannan liittyvä, järjestyksessä toinen yhteinen seurantamatka tehtiin Arandalla heinä-elokuussa 1990. Yhteisten seurantatutkimusten tavoitteena on seurataitämerentilaa tarkastelemalla vedessä elävän, pelagisen mikrobioekosysteemin rakennetta toimintaa. Loppukesällä planktonyh teisö kierrättää eliöiden jo kertaalleen keväällä ja alkukesällä käyttämiä ravinteita. Ravinnepitoisilla alueilla ovat levät vallitsevina. Näitä käyttävät hyväkseen keskikokoiset planktoneläimet, mutta valtaosa levistä vajoaa kuoltuaan pohjalle. Vähäravinteisilla alueilla vallitsevina ovat kuitenkin pienikokoisimmat planktonlevät (pikoplankton). Niiden tuottamaa ainesta kierrättävät lisäksi muut mikrobit. Viimemainittuja meren tuotantovaiheita tutkittiin Itämeren eri osissa ja Kattegatilla. Kuva 11 esittää jakautumista eri kokoluokkia edustavien planktoneliöiden kef;ke~n
19 Helcom-90, vertical profiles 14C-incorporation mg C/m 2 * h 50 ~~--------------------------------------------------------------------------------------------~ 0 > 10 J.Lrn ~ 10-2 J.Lm 40 ~ 2-0.6 J.Lrn 0.6-0.2 J.Lm 30 R3 BY2 BY5 BCSVB4 LL1 Station Kuva 11. Perustuotannon jakautuminen eri kokoluokkiin heinä-elokuussa 1990. Kuvan pylväät esittävät eri näytteenottoasemia: R3 = Kattegat, BY2 = Bornholmin allas, BY5 = Arkonan allas, BCSVB4 =Gotlannin syvänne, LL11 =Suomenlahden suu. Pylväiden päällä on lukuarvoina esitetty näytteenottoasemien perustuotanto mgc/m 2 *h. Eri kokoluokkien (10!-lffi, 10-2!Affi, 2-0.6!-lffi, ja 0.6-0.2 f..tm) tuotantoarvot prosentteina hiukkastuotannosta (0.2!Affi suodattimelle kertynyt tuotanto). Näytteenottoasemista tuottavin oli Bornholmin allas ja vähätuottoisin Kattegat. Kattegatin tuotannosta n. 80 %muodostui yli 10 f..tm:n ja 2-0.6 f..tm:n kokoisten levien tuotannosta. Tällä asemalla suurikokoisten levien tuotannon osuus oli huomattavin. Pienempien nanoplanktisten (10-2!-lffi) levien puuttuminen pelagiaalista indikoi systeemin epästabiilia tilaa. Suurimmillaan 10-2!-lffi:n planktonin tuotannon osuus oli Arkonan altaassa ja Gotlannin syvänteellä, jossa suurten levien osuus oli pienin. Samalla tutkittiin akvaariokokeilla ravinnelisäyksen ja lämpötilan vaikutusta planktontuotannon eri vaiheiden kehittymiseen. Kokeiden tavoitteena oli selvittää mm. haitallisten leväkukintojen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Mikrobiologisen seurannan menetelmien uutuudesta johtuen matkan aikana vertailtiin erään keskeisimmän menetelmän, bakteerituotannon mittauksen, yhteensopivuutta. Vertailu tehtiin saksalaisen ja tanskalaisen tekniikan välillä (kuva 12)
20 siten, että molemmat maat tekivät määrityksensä omilla reagensseillaan laitteistoillaan. Tarvittavatradioaktiivisuusmittaukset tehtiin kuitenkin Arandan laitteilla. Suomalaisten ja tanskalaisten menetelmät on jo aikaisemmin todettu ja ne on yhdenmukaistettu. Helcom Thymidine incorporation Gulf of Finland - - TTI, pm/h - - 100.---------------------------------------------------------------------, -o- Denmark -v- Germany 80 60 40 20 0-20 ~------------~----------~-----------~---------~----------~ 22 23 24 25 26 27 Longitude Kuva 12. Bakteerituotannon mittauksen (radioaktiivisen sitoutuminen bakteerisoluihin) menetelmävertailu Suomenlahdella elokuussa X-akselille on sijoitettu näytteenottoasemat asemakoordinaattien pituusasteiden mukaisesti. Y-akselilla on esitetty tymidiinin sitoutuminen bakteerisoluihin. Tymidiinin sitoutuminen on kokeellisten kertoimien avulla muunnettavissa bakteerien hiilituotannoksi. Asema edustaa pohjoisen Itämeren puhtaan merialueen bakteerien tuotantoaja on n. 1/5 Itäisen Suomenlahden tuotantoarvosta. Molempien maiden mittaukset osoittavat yhdenmukaista Asemilla LL8 - LL3a saksalaisten tulokset ovat hieman korkeampia kuin päinvastaisia arvoja esiintyy, voidaan tuloksia pitää yhdenmukaisina. 2.3.5 Suomenlahden pohjaeläimistä 1990 Suomenlahden syvien osien pohjaeläimistä oli lähes tuhoutunut 1960- luvuilla. Se alkoi elpyä 1980-luvun puolessa välissä, ja 1990...,....,. lahden keskiosissa Helsingin ja Kotkan kohdalla kaikillatutkituilla havaintopaikoilla normaali tai lähes normaali eläimistä, jossa valkokatka on Osalla havaintopaikoista todettiinjopa korkeampia bwm;::i.ssioja katoamista. Helsingin-Hangon välillä pohjaeläimiä toasemilla, niukasti (kuva 13). Likaantumista
21 Harmothoe oli yleisin laji. Syynä parantuneeseen tilanteeseen on vedenvaihdon tehostuminen ja siitäjohtuva veden happipitoisuuden nousu, vrt. kappale 2.4. Depth distr. of benthic macrofauna Hanko-Helsinki E.c -c.. Q) "'C -50 ooooooooooonooooooooooooooooo o ouooouuuoouooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooho o8-60 -70-80 -90 0 '''''"''''""'"''''""'''"'''... t:::r ~ u u u -- ow.......... ~ ~ B ~ ~ ~ o 0 0.. ~Elf;;l~!:li<l"'~ :lfj!~i]!... ~~~~~~- ~0.~+ + ~~ ~ ~0 ~ 0 + +++*+ ~ ~ ~ ~ + + + ~+ +++ 181 + + -100~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 year o > 80 yksilöä1m 2 18! 1-80 yksilöä1m 2 + ei pohjaeläimiä Kuva 13. Suomenlahden länsiosien (Helsinki-Hanko) pohjaeläimistön kehitys 1954-1990. Pohjaeläimistö on elpynyt 1980-luvun puolenvälin jälkeen. Pohjaeläimistön biomassan kasvu viittaa myös Suomenlahden rehevöitymiseen. Jos vähähappista vettä pääsee purkautumaan varsinaisen Itämeren syvänteestä kohti Suomenlahtea ja pohjalla on ennestään runsaasti orgaanista ainesta, voi seuraava Suomenlahden hapeton kausi olla pohjaeläimistön kannalta vaikea. 2.4 ITÄMEREN TILAN KEHITYS Yhteenvetona edelläolevasta sekä muista lähteistä saatavan tiedon perusteella voidaan Itämeren tilasta todeta seuraavaa: Talvi 1989-1990 oli leuto. Jääpeite oli pinta-alaltaan normaalia pienempi ja myös kestoltaan lyhyempi, paitsi Perämerellä. Rannikoittemme vedenkorkeusennätykset kevättalvella kertoivat tehokkaasta vedenvaihdos ta. Happi- ja rikkivetytilanne Gotlannin syvänteessä, joka on Itämeren keskussyvänne, on ollut ennallaan, toisin sanoen happi loppuu vedestä n. 125m syvyydellä ja sen alapuolella on rikkivetyä pohjalle asti. Syvänteestä mitattiin suurempia rikkivetypitoisuuksia kuin koskaan aikaisemmin. Pohjaeläimistä ja kalat puuttuivat hapet-
22 tomalta alueelta. Suomenlahden syvillä pohjilla on pojb.ja.el~tnrnst;ön elpyminenjatkunut 1970- ja 1980-luvun autioitumisen jälkeen, alueilla oli jopa enemmän kuin 1960-luvulla. Kehitys johtuu laskusta, puolestaan on edistänyt veden sekoittumista ja samalla kasvua. Ihmisen aiheuttama Itämeren kuormitus on 1950-luvulta alkaen, mutta näyttää osittain tasaantuvan aiheuttava ravinnekuormitus on kääntynyt laskuun myös Suomenlahdella, mutta jatkuu ennallaan tai kasvaa ::saan.stc,m~3reihä naisella Itämerellä. Suomenlahdella kuitenkin edelleen selvästi rehevöityneet. voimakasta näillä merialueilla. Raskasmetallikuormituksessa on näkyvissä vastaava ""'""''... """ neiden pitoisuudet ovat laskussa, mutta uusia... <;A......,<;JI...,"'.. u. k:lc,orjlytlld.i!;teitä esiintyä pieniä määriä eliöstössä. Tarkemmat yhteenvedet on esitetty vuonna 1990 A!,..~P. a.jc:t-~y 1" 01 'C!c:!!ll.I...LO:::'J.OJ.JLJ.M,.I.J.J. komission määräaikaisessa Itämeren tilan selvityksessä sekä iu11mo-ic3ncien numerossa, joiden laatimiseen laitoksen tutkijat ovat osallistuneet. 3. TUTKIMUSALUS ARANDAN MATKAT Vuonna 1990 tutkimusalus Aranda teki 12 matkaa. oli merellä kaikkiaan 257 päivää. Lisäksi käytettiin Arandan poissa Heraklesta 10 päivää. Havaintoasemia oli Weddellinmeren matkalla 78 muilla matkoilla 859. 3. FINNARP-JAKSO Vuoden vaihtuessa Aranda oli Weddellinmerellä Etelämantereen tuntumassa. FINNARP-89-retken ensimmäisen jakson aikana tutkimuksia jatkettiin ohjelman mukaisesti. Weddellinmeren jääkenttään ja asennettiin ARGOS-poijuja, jotka jäivät retken päätyttyä ajelehtimaan ja lähettivät koko vuoden Suomeen satelliittiyhteyksiä käyttäen tietoja ilman ja meren ominaisuuksista. Retken ensimmäinenjakso päättyi 23.1.1990 U s.h WEna.anArgelrrtlJma.n e~teläis:imm~tssä kärjessä. Osa retkikunnasta matkusti kotiin ja uusia tut;klliou;a s:aa1::>u1 takaisin merelle oli 28.1.1990. FINNARP-89 tiivis ohjelma johon kuului kemiallisia, biologisia ja merigeologinenjakso ja maa-asemien W asa ja Ahoa evakuointi. 10.2.1990 Aranda kohtasi norjalaisen Andenes rannikkovartioaluksen, ja jäseniä vieraili molemmilla aluksilla. Matkan toinen jakso ja samalla FINNARP-89-meriretki päättyi Montevideoon 27.2.1990. Aranda lähti 2.3.1990 ja saapui Helsingiin 30.3.1990 3.2 MATKAT ITÄMERELLE JA POHJOISELLE ATLANTILLE T/a Arandan ollessa poissa, tehtiin Helsingin komission seurantatutkimuksiin kuuluvat biologis-kemialliset tutkimukset Itämeren pohjoisosassa ja Selkämerellä m/s Herakleella.
23 T/a Arandan saavuttua Eteläiseltä valtamereltä alkoi kenttäkausi Itämerellä 18.4.1990, jolloin Suomenlahdella aloitettiin kasviplanktonin keväisen kasvun, sen alueellisen jakautumisen ja siihen liittyvän ravinnedynamiikan intensiivitutkimus. Vuosittain toistuvia matkoja olivat koko Itämeren alueelle ulottuneet biologiset ja kemialliset seurantamatkat sekä loppusyksyn Pohjanlahden lämpötalouden tutkimusmatkat. Elokuisen seurantamatkan aikana tutkimuksia voitiin tehdä ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen myös itäisellä Suomenlahdella, Neuvostoliiton aluevesillä. Heinäkuussa Aranda purjehti Pohjois-Atlantille, missä mitattiin vesirungon hydrograflaaja virtausnopeuksia. Matkaan osallistui tutkijoita Ruotsista, Islannista ja Isosta Britanniasta. Lisäksi mitattiin freonien kulkeutumista Norjanmereltä Atlantille sekä asennettiin virtamittareita kynnyksen yli tapahtuvan massavirtauksen mittaamiseksi. Tutkimukset liittyvät kansainväliseen WOCE-projektiin (World Ocean Circulation Experiment). Atlantin matka päättyi Kööpenhaminaan, mistä alkoi Itämeren seurantatutkimuksiin liittyvä kansainvälinen mikrobiologinen tutkimusmatka, joka ulottui varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden alueelle. Matkan järjestävät Itämeren valtiot vuorotellen. Tämä matka jatkui Suomenlahdella ja sen suulla tutkimuksilla, joissa seurattiin kasviplanktonin, erityisesti sinilevien, alueellista vaihtelua, mahdollista myrkyllisyyttäja yhteyttä ravinnepitoisuuksiin. Syksyllä tutkittiin sekä Suomenlahdella että Pohjanlahdella h umus-ja ligniiniyhdisteiden esiintymistä erityisestipuunjalostusteollisuuden kuormittamilla merialueilla. Marraskuussa tutkittiin Suomenlahden ravinne- ja hivenainepitoisuuksia yhteistyössä neuvostoliittolaisten tutkijoiden kanssa. Havaintopaikkoja oli myös rakenteilla olevan Leningradin padon edustalla. 3.3 TUTKIMUSALUKSENKORJAUSTYÖT Arandan luovutuksen jälkeisen takuujakson aikana ilmeni monia puutteita ja vikoja. Luovutusasiakirjojen liitteenä ollut puutelista oli vain osittain saatu työn alle ennen lähtöä Etelämantereen retkelle. Näinollen Arandan saavuttua Etelämantereelta korjaustöiden suunnittelu alkoi täydellä teholla. Wärtsilä Marinen Helsingin telakka oli asettanut takuuajan vakuuden, jonka suuruisella rahasummalla osa takuukorjauksista voitiin tehdä Kotkan telakalla toukokuussa. Vuoden 1990 aikana polttoainekuluista säästyneillä rahoilla voitiin lisäksi toimintavuoden lopulla korjata eräitä pahimpia vikoja. Erityisesti korkean melutason vuoksi Arandassa on vielä tehtävä suuria korjauksia. Arandan ulkopuolinen maalaus jouduttaneen uusimaan lähes kokonaan. Puutteiden ja takuuasioiden kustannusarviot oli esitetty vaatimuksina WMH:n konkurssioikeudenkäyntiin, mutta ne riitautettiin, joten korjausten lopullista suunnittelua ei viety loppuun vuoden loppuun mennessä. 4. ANTARKTISTUTKIMUS FINNARP-89-matkan jääntutkimuksiin osallistui viisi henkeä, yhteistyökumppaneina olivatuniversity of Sherbrooke (Sherbrooke, Quebec, Kanada) ja Scott Polar Research Institute (Cambridge, Englanti). Tutkimuskohteina olivat Weddellinmeren jään rakenne ja morfologia. Jäästä otettiin näytteitä kiderakenteen ja suolaisuuden tutkimusta varten sekä kairattiin ahtojäitä niiden geometrian ja rakenteen kartoittamiseksi. Helikopterista otettiin ilmavalokuvia jäälauttojen muodonjakoon selvit-
24 tämiseksi. Edelleen helikopterista mitattiin jään topografiaa laser-profilometrin avulla. Kenttätyöt onnistuivat hyvin. Vuoden 1990 aikana valmistettiin dataraportit sekä aloitettiin aineistojen analysointi. Alustavia tuloksia esiteltiin IAHR- 90-symposiumissa Espoossa. Erityisesti ahtojäiden rakenteen ja topografian tulokset ovat jo tässä vaiheessa herättäneet kansainvälistä knnnos1;us,ta. Meren fysikaaliset tutkimukset käsittivät Weddellinmeren ja ilmakehän energianvaihtotutkimuksia (HY/Geofysiikan laitos) sekä pintakerroksen lämpötila-, suolaisuus- ja turbulenssitutkimuksia. Meren kerrostuneisuutta luodattiin matkan aikana Weddellinmeren eri alueilla osana kansainvälistä yhteistyötä. Sekä jään alaisen pintakerroksen että avomeren pintakerroksen turbulenssista tehtiin erityismittauksia, tarkoituksena on peitekerroksen kehittymistä kuvaavan matemaattisen parametrisointi. Antarktisprojektin merikemiallisissa tutkimuksissa todettiin alueen korkea ravinnetaso. Raskasmetallipitoisuudet merivedessä olivat normaalin valtameriveden tasoa, lukuunottamatta kadmiumia, jonka pitoisuudet olivat selvästi korkeammat kuin muualla. Mannerlaatta-alueella kadmiumin elohopean pitoisuudet olivat pintasedimenteissä huomattavasti korkeammat kuin syvemmällä, mikä viittaa kuormituksen kasvuun viime vuosikymmeninä (kuva FINNARP-89-tutkimusmatkalle Weddellinmerelle osallistui 1989-90 Merentutkimuslaitoksesta viisi biologia. Tavoitteena oli kasviplanktontuotannon kanavoitumista krillin kilpailijoille ja planktonyhteisön säätelyä Weddellinmerellä. Tutkimukset käsittivät automaattisella tehdyt mittaukset kasviplanktonin alueellisesta ja ajallisesta kasviplanktonin perustuotantokyvynjayhteisöhengityksen mittaukset, hankajalkaisäyriäisten esiintymisen alueelliset vaihtelut ja niiden aineenvaihduntatutkimukset, eläinplanktonyhteisön sisäiset saalistustutkimukset sekä erään Weddellinmerellä runsaasti esiintyvän pohjaäyriäisen lämmönsiedon ja kalvorakenteidenjuoksevuuden tutkimukset. Tutkimuksissa havaittiin planktonparametrien voimakas aj.uteeun:ten vatht:ehl. jokajohtuu sekä normaalista sukkesiosta että perushydrografisista eroista. Tämä näkyi sekä planktonin määrissä että niiden aineenvaihdunta-aktiivisuudessa (kuva 15). Ravinteet eivät rajoittaneet kasviplanktonin kasvua. Ainoastaan silikaattipitoisuuksissa havaittiin eräillä huomattavaa vähenemistä.
25 Hg in Weddell Sea sediment Cd in Weddell Sea sediment 2 2 4 6.L:. 4 ä. Q) c 6 8 8 10~--~----~----~--~ 0.01 0.02 0.03 0.04 0.05 Hg 1o~~~--~~~~~~~ 0.0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 Kuva 14. Raskasmetallipitoisuus (Hg = elohopeaja Cd = kadmium) Weddellinmeren sedimentissä (f.a.g/g). Cd 250001 ----/-- Kuva 15. 10-50 f.llll:n kokoisten hiukkasten määrän (kappaletta litrassa) vaihtelu Weddellinmerenpintavedessä(5m) 1.1.-20.2.1991 välisenä aikana. Kukinpylväsedustaa tunninaikana tehtyjen 30 mittauksen keskiarvoa.
26 5. HALLINTO 5.1 ORGANISAATIO JA HALLINTO Ylijohtaja Aarno Voipion kuoleman jälkeen toimi ensin va. ylijohtajana ja 1.10.1990 alkaen ylijohtajana osastonjohtaja Pentti Fysiikan osaston osastonjohtajana oli prof. Pentti Mälkki ja va/vs. osastonjohtajana erikoistutkija Hannu Grönvall. Kemian osaston osastonjohtajana oli prof. Matti Perttilä ja biologian osaston osastonjohtajana prof. Paavo Tulkki. Yleisen toimiston vs. toimistopäällikkönä oli VT Leena Eranti. Johtokuntaan kuuluivat alkuvuodesta ylijohtaja Voipio, osastonjohtajat Pentti Mälkki ja Paavo Tulkki Merentutkimuslaitoksesta sekä ylijohtaja Heikki Muttilainen merenkulkuhallituksesta, professori Åke Niemi Helsingin yliopistosta ja ylitarkastaja Aila Salminen liikenneministeriöstä. Johtokuntaan kutsuttiin henkilöstön edustajaksi 9.5.1990 erikoistutkija Pekka Puheenjohtajana toimi loppu vuoden ylijohtaja Mälkki. Toimintavuonna valmistui kaksi VKK:n kyselytutkimuksen perusteella laadittu "Palvelutoiminnan arviointiin perustuva Merentutkimuslaitoksen kehittämisohjelma" ja 11 Merentutkimuslaitoksen työilmapiirin kehittämisohjelma". 5.2 VOIMAVARAT Merentutkimuslaitoksen henkilökunnan määrä oli vuoden 1990 lopussa 68. Työsopimussuhteessa oli vuoden lopussa neljä henkilöä. oli yhteensä 179. Ulkopuolisella rahoituksella oli laitoksessa töissä kertomusvuonna 7 henkilöä. Kausi-ja ru uhka-apulaisina työskenteli 35 henkilöä, joiden työpanoksesta muodostui yhteensä 17 henkilötyövuotta. Näistä tilaustöiden osuus oli 5 henkilötyövuotta. Yhdistelmä Merentutkimuslaitoksen henkilökunnasta 31.12.1990 = sopimuspalkkaiset, PP = peruspalkkaiset ja TS = tvcsoj)irr.ms:sutt teitse1;). Virkasuhde SP pp Yht. Ylijohtaja 1 1 Fysiikan osasto 19 20 Biologian osasto 14 14 Kemian osasto 13 13 Yleinen toimisto 16 20 Yhteensä 1 63 68 5.3 TALOUDEN HOITO Määrärahojen käyttö v. 1990 käy ilmi liitteestä 3.
27 6. TUTKIMUKSEN TUKITOIMINNOT JA TILAUSTUTKIMUKSET 6.1 KENTTÄ- JA HUOLTORYHMÄ Kenttä-ja huoltoryhmän toiminta, kuten nimestäkin ilmenee, jakaantuu kahteen eri päähaaraan: aluksilla ja muilla kenttämatkoilla suoritettaviin erityistoimiin ja laitoksella ja muissa tutkimuskohteissa tarvittaviin huolto- ja kunnostustoimiin. Toimintavuoden aikana oli mahdollista lähes kaikilla Arandan tutkimusmatkoilla käyttää kenttä-ja huoltoryhmän henkilöstöä aluksella tarvittaviin erityistoimiin. Näin ollen ko. alueen painopiste keskittyi suurelta osin uuden aluksen tutkimuslaitteiden ja vinssien käyttöön ja huoltoon liittyviin tehtäviin. Toisaalta laitoksen normaaliin toimiin kuuluvat huolto- yms. tehtävät, kuten mareografien vaaitukset ja huollot, kuormittivat osaltaan kenttä- ja huoltoryhmän henkilöstökapasiteettia. Toimintavuoden aikana aloitettiinsuunnittelu työtvanhojen vedenkorkeusmittalaitteiden korvaamiseksi nykyaikaisillatiedonkeruu-ja tallennuslaitteistoilla. Niin ikään saatiin laitoksessa kehitetty uusi elektroninen kontrollimittauslaitteisto koekäyttöön Kaivopuiston mareografiasemalla. 6.3 KIRJASTO JA INFORMAATIOPALVELU Merentutkimuslaitoksen kirjasto toimii valtakunnallisena alansa erikoiskirjastona, mikä osaltaan heijastaa laitoksesta annettua lakiaja asetusta. Sillä on nykyisin vakiintunut asema maan kirjastoverkossa, vaikka lakisääteisiä keskuskirjastovelvoitteita ei olekaan esitetty. Valtakunnallista tehtävää toteutetaan palveluiden ja julkaisuhankinnan avulla. Tiedonhaku-ja kirjastopalveluita annetaan kaikille tiedon tarvitsijoille. Joskin kokoelmien luominen määräytyy laitoksen tarpeiden mukaan, siinä pidetään silmällä myös koko maan merentutkimusta yleisesti. Myös kansainvälisten yhteyksien ylläpito vaihtotoiminnan avulla kuuluu tähän. Kertomusvuonna kokoelmia on kartutettu 1 406 niteellä, joten kirjaston nidosmäärä on nyt n. 44 900. Erikoispiirteenä voidaan todeta hallintoa ja työoloja käsittelevienjulkaisujen aiempaa selvästi suurempi osuus hankinnoista. Tämä kuvastaa henkilökunnan mielenkiinnon kohteita ja kuluneen vuoden tarpeita. Tiedonhaussa on ASF An (Aquatic Sciences & Fisheries Abstracts) CD-ROM-tietokannan käyttö entisestään kasvanut. Manuaalisia kirjallisuushaku ja omista kokoelmista tehtiin 29. Niissä oli yleisimpänä aiheena Itämeren tila ja suojelu. Lyhyitä tiedonhakuja ja tiedusteluja käsiteltiin n. 400. Lainaus kasvoi 7% edellisvuodesta. Yksityiskohtaiset tilastotiedot kirjaston kokoelmista, palveluista ja muista toiminnoista julkaistaan Tieteellisten kirjastojen yhteistilastossa, jonka laatii opetusministeriön alainen TINFO (Tieteellisen informoinoin neuvosto). Merentutkimuslaitos asetti kirjaston neuvotteluryhmän,jonka tarkoituksena on tukea kirjaston toin1intaa ja tuoda tutkijoiden näkökulma kirjastotyöhön. Neuvotteluryhmä määritteli tehtäväkuvansa ja käsitteli mm. periaatteet kokoelmien muodostamisessa ja ylläpitämisessä. Leimaa antavaa kertomusvuodelle on ollut valmistelu siirtymiseksi atk:n hyväksikäyttöön kirjastotoiminnoissa. Koulutus on ollut tässä tärkeintä ja siinä yhteydessä on kartoitettu kirjaston nykyiset rekisterit ja niihin liittyvät toiminnat.
28 7. JULKAISU- JA TIEDOTUSTOIMINTA Merentutkimuslaitos julkaisee kahta tieteellistä kausijulkaisua. Näistä tärkeämpi on vuonna 1920 perustettu Finnish Marine Research, aikaisemmalta nimeltään Meren tutkimuslaitoksen julkaisu/havsforskningsinstitu tets Skrift, josta kertomusvuonna ilmestyi numero 257. Pienimuotoisemman sarjan nimi on Meri, josta julkaistiin numero 18. Merentutkimuslaitoksen sisäisestä raportista ilmestyivät numerot 1/1990-11/1990. TutkimusalusArandan matkaraportteja, R/V Aranda Cruise report, valmistui 8 kpl. Henkilöstölehti Pärskeitä ilmestyi viisi kertaa. Merentutkimuslaitoksen viikkotiedote Maininki alkoi ilmestyä marraskuussa, ja sitä ehti vuoden loppuun mennessä tulla seitsemän numeroa. Laitoksen sarjoissa ilmestyneet artikkelit sekä julkaisut on lueteltu liitteessä 2. Jääpalvelun suorittaman tiedotustoiminnan on Merentutkimuslaitoksesta annetun asetuksen mukaisesti antaa tiedotteitaja ennusteita talvimerenkulun tarpeisiin. Ensimmäinenjäätiedotus talvelle 1989-90 annettiin 11.12.1989 ja viimeinen 24.5.1990. Ensimmäinen lämpötilakartta 19.10.1989 ja viimeinen jääkartta 24. 5.1990. 8. KANSAINVÄLINENTOIMINTA Itämeren suojelusopimus, Pohjanlahtikomitea ja Suomenlahtityöryhmä edellyttävät Merentutkimuslaitokselta jatkuvaa yhteistyötä kaikkien Itämeren ympärysvaltioiden kanssa sekä oseanografisessa perustutkimuksessa että Itämeren tilan seurannassa. Laitos on myös operatiivisen jääpalvelun suorittamiseksi jatkuvasti yhteistyössä kaikkien Itämeren maiden kanssa. Laitos osallistunut monin tavoin Etelämannerta koskevan sopimuksen edellyttämän tutkimuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Laitos on osallistunut asiantuntijalaitoksena uumasulmnrul1list:erltön aloitteesta käynnistyneen Arktisen alueen suojelusopimusta valmisteluihin. Euroopan avaruusjärjestön, ESA:n, suunnittelema uuden sukupolven kaukokartoitussatelliitti, ERS-1, tutkii lähivuosina jääoloja operatiivisen palvelun kehittämiseksi. Aiheesta tehtiin vuoden aikana tutkimussopimus, jonka toteuttaminen alkoi toimintavuonna. Laitos on osallistunut eurooppalaisen ns. EGOS-projektin toimintaan, on perustaa ja ylläpitää automaattisia merimeteorologisia ja asemia. Tutkimusalusten sekä muiden tutkimuslaitteiden valmistusyhteistyötä tehdään Eurekan Euromar-projektissa. Pohjoismaisen yhteistyön painopiste on vuoden aikana ollut Suomen ja Ruotsin välisessäyhteistyössä Pohjanlahden tutkimiseksi. lisäksiyhteistyön kohteena on ollut Pohjanlahtikomitean puitteissa merialueen suojeluun tähtäävä yhteistyö. Vuodenaikana valmistuilaaja yhteistyöohjelma vuosille 1990-93, Pohjanlahtivuosi, jonka ensimmäiset kenttätutkimukset aloitettiin syksyn aikana. Pohjanlahtivuoden toiminnan havaintovaihetoteutetaan vuonna 1991. Hankkeeseen osallistuu laitoksen lisäksi Suomesta Vesien- jaympäristöntutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä useiden eri yliopistojen laitoksia. Ruotsista hankkeeseen osallistuvat eri yliopistot ja korkeakoulut. Muu pohjoismainen yhteistyö on keskittynyt ministerineuvoston alaisten kollegioiden toimintaan, ruotsalaisten islantilaisten tutkijoiden kanssa
29 tehtyyn yhteistyöhön Norjanmeren ja Atlantin vedenvaihtotutkimuksissa, sekä yhteiseen esiintymiseen hallitustenvälisissä meritieteellisissä kokouksissa, mm. IOC:ssa. Suomi valittiin jäseneksi Hallitustenvälisen meritieteellisen komission (IOC) toimeenpanevaan neuvostoon v. 1989 Pohjoismaiden edustajana. Laitos on osallistunut toimeenpanevan neuvoston työhön ja valmistellut yhdessä opetusministeriön kanssa aktiivista yhteistyöohjelmaa IOC:n kanssa. Lisäksi laitos on osallistunut Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) toimintaan useissa komiteoissaja työ ryhmissä. Vuonna 1987 alkanut yhteistyö Kiinan kansantasavallan merihallinto-organisaation kanssa on jatkunut kiinalaisten tutkijoiden vierailuina Merentutkimuslaitoksessa ja yhteisen jäämallin kehittämisellä talvikaudella jäätyville merialueille. Merentutkimuslaitos on osallistunut arktisia merentutkimuksia suorittavien laitosten epävirallisen yhteistyöelimen Arctic Ocean Sciences Boardin työhön. Vuoden aikana perustettiin arktisten maiden yhteinen tieteellinen organisaatio, International Arctic Science Council, jonka toimintaan laitos osallistuu Suomen Akatemian pyynnöstä. Talvella 1990 suoritettiin Bohainmerellä Kiinassa yhteisen jääntutkimusprojektin kenttätyöt. Tuloksia käsiteltiin syksyllä, kun kiinalaiset asiantuntijat vierailivat laitoksella. Seuraavat ulkomaiset vierailevat tutkijat työskentelivät laitoksessa vuoden 1990 aikana: 9.-12.4. A.M. Vokov, V.A. Golovko (Planeta, Moscow) 18.4.-4.5. John E. Lewis (McGill University, Montreal) 2.-5.4. Peter Björnsen (University of Copenhagen, Marine Biological Laboratory) 22.4.-4.5. Hardy B. Granberg (University of Sherbrooke, Sherbrooke, Quebec) 27.-28.5. Oleg Savchuk (State Oceanographical Institute, Leningrad Branch) 11.-16.6. N.A. Kornilov (Antarctic and Arctic Research Institute, Leningrad) 20.-30.8. Wu Huiding (NRCMEF, Beijing) 20.-31.8. Nobuo Ono (National Polar Research Institute, Tokyo) 10.-21.9. Sergei Ovsienko, Sergei Zaitsepa ja Alexander I vchenko (State Oceanographical Institute, Moscow) 5.-19.11. Oleg Savchuk (State Oceanographical Institute, Leningrad Branch) 7.-9.11. Roman Wenne (Institute ofoceanology, Sopot, Poland) 10.10.-12.11. Willam Drennan (Canada Centre for Inland Waters) 12.-17.11. RudolfEndler (Institut fiir Meereskunde, Warnemiinde) 18.11.-17.12. Liu Qinzheng ja Li Zhijun (Institute of Marine Environmental Protection, State Oceanographic Administration, Dalian) 19.-28.11. Sergei Ovsienko, Sergei Zatsepaja Alexander Ivchenko (State Oceanographical Institute, Moscow)
30 10.12.- n. 1 v. Lin Shourong (Second Institute ofoceanography, Xiamen) 18.-19.12. Hargy B. Granberg (University ofsherbrooke, Sherbrooke, Quebec)
Liite 1 Jäsenyydet kansainvälisissä tieteellisissä elimissä Alenius, Pekka Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (lnternational Council for the Exploration ofthe Sea, ICES) Working Group on Marine Data Management, jäsen. Andersin, Ann-Britt Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for the Exploration of the Sea, ICES) benthosekologinen työryhmä, jäsen Pohjanlahtikomitean Suomen ryhmän biologisen työryhmän jäsen Helsingin komission asettama työryhmä: Group ofexperts ofthe Second Periodic Assessment pohjaeläintyöryhmän kokoonkutsuja. Grönvall, Hannu European Group on Ocean Stations, johtokomitean jäsen Suomalais-neuvostoliittolainen tieteellis-teknisen yhteistyösopimuksen alainen avaruustekniikan työryhmä, kaukokartoitusjaosto, jäsen. Haahti, Hannu Suomen ja Neuvostoliiton välinen ympäristönsuojelun sekakomissio Suomenlahden vesiensuojelun työryhmä, vesikemian jaos, jäsen Suomenlahden vesiensuojelun työryhmä, Suomen osapuolen sihteeri. Kahma, Kimmo Nordisk Kollegium for Fysisk Oceanografi, jäsen WAM Group (Wave Modelingproject, WAM), kasvukäyräryhmänjäsen Marine Information and Advisory Service (MIAS), RNODC (Waves), Suomen edustaja. Koivula, Marjatta Pohjanlahtikon1itea Suomen ryhmän sihteeri
2 Kononen, Kaisa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for Exploration of the Sea, ICES) Phytoplankton and the management of their effects -työryhmä, Kuparinen, Jorma Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for the Exploration of the Sea, ICES) meribiologinen komitea, jäsen Merentutkimuksen tieteellinen komitea (Scientific Committee on Oceanic Research, SCOR) Suomen kansallisen komitean sihteeri (1.12.1990 alkaen) Helsingin komission asettama työryhmä: Working on Microbiology, puheenjoh taja Pohjanlahtikomitea, jäsen. Letmänen, Juha-Markku Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for the Exploration of the Sea, ICES) perustuotantotyöryhmä, jäsen Helsingin komission asettama työryhmä: Group Assessment (GESP A) Leppäranta, Matti Suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellis-teknisen yhteistyösopimuksen alainen Arktisen tekniikan työryhmä I, asiantuntijajäsen IAPSO (International Association of the Physical of the Oceans), Commission on Sea Ice, jäsen IAHR (International Association ofhydraulic Section on Ice Problems, Suomen edustaja Arctic Ocean Sciences Board (AOSB), varajäsen Suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellis-teknisen yhteistyösopimuksen alainen työryhmä "Teknisten välineiden ja menetelmien öljyvahinkojen torjumiseksi, mm. jääolosuhteissa", jäsen. Mälkki, Pentti Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for Exploration of the Sea, ICES) Suomen delegaatti Maailman ilmatieteellisenjärjestön (WMO) merimeteorologisen komission (Commission for Mari ne Meteorology) jäsen Suomen ja Neuvostoliiton välinen ympäristönsuojelun sekakomissio Suomenlahden vesiensuojelun työryhmä, asilan.tujnti1a
3 International Association of the Physical Sciences of the Ocean (IAPSO/IUGG), Suomen edustaja Scientific Committee for Oceanic Research (SCOR), kansallisen komitean puheenjohtaja Arctic Ocean Sciences Board (AOSB), jäsen Nordisk Ministerråd, arktisten tutkimusten työryhmä, jäsen Etelämantereen tieteellisen tutkimuksen komitean (Scientific Committee on Antarctic Research, SCAR), jäsen Pohjanlahtikomitea, jäsen. International Arctic Science Committee (IASC), jäsen Euromar-yhteistyö, Suomen edustaja neuvostossa Council ofmanagers ofnational Antarctic Programs (COMNAP), jäsen Hallitustenvälinen meritieteellinen komissio (Intergovernmental Oceanographic Commission, IOC), hallintoneuvoston jäsen Leningradin patokysymystätutkivan kansainvälisen asiantuntijakomitea,jäsen. Niemistö, Lauri Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for the Exploration of the Sea, ICES) sedimenttityöryhmä, jäsen Euromar (Eureka-projekti EU 37) Suomen ryhmän sihteeri Euromar-Boardin varajäsen Statens Naturvårdsverk, Marina kommitt m, jäsen Pohjanlahtikomitea, hydrografian työryhmä, jäsen. Perttilä, Matti Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for the Exploration of the Sea, ICES) hydrografinen komitea, jäsen Itämeren meriympäristötyöryhmä, jäsen sedimenttiryhmän puheenjohtaja Suomen ja Neuvostoliiton välinen ympäristönsuojelun sekakomissio Suomenlahden vesiensuojelun työryhmä, vesikemian jaos, Suomen osapuolen puheenjohtaja Pohjanlahtikomitea hydrografiatyöryhmä, jäsen Pohjanlahtivuosi -91, Suomen osapuolen puheenjohtaja. Poutanen, Eeva-Liisa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for the Exploration of the Sea, ICES) merikemian työryhmä, jäsen
4 Merentutkimuksen tieteellisen komitean (Scientific Committee on Oceanic Research, SCOR), Suomen kansallisen komitean sihteeri (30.11.90 asti) Kansainvälinen humusseura (International Humic Substances Society, IHSS), jäsen. Sandler, Henrik Pohjanlahtikomitea varajäsen yhteisen työvaliokunnan jäsen ympäristömyrkkytyöryhmän Suomen jäsen. Tel:YQ, Vappu Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. CouncH for the Exploration of the Sea, ICES) merikemian työryhmä, jäsen merisedimenttityöryhmä, jäsen Nordisk Standardiseringskommitte för Vattenundersökningar C-12), jäsen työryhmä AG 1-metallit, jäsen työryhmä AG2-typpi ja fosfori, jäsen Pohjanlahtikomitea myrkkytyöryhmä, jäsen Suomen ja Neuvostoliiton välinen ympäristönsuojelun sekakomissio Suomenlahden vesiensuojelun työryhmä, jäsen. Tulkki, Paavo Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (Int. Council for Exploration of the Sea, ICES) Marine Environmental Committee, jäsen ICES Working Group on the Baltic Marine ~nvu onmemt. Suomen edustaja Suomenlahden vesiensuojelun työryhmä, varapuheenjohtaja Pohjanlahti komitea, jäsen työvaliokunta, jäsen Pohjoismaiden ministerineuvosto Pohjoismainen vesiryhmä, seurantaryhmä,
Liite 2 Merentutkimuslaitoksen sarjoissa ilmestyneet artikkelit Finnish Marine Research 1. Kahma, K.K. & Voipio, A. 1990: Elimination ofseasonal variation from long-term changes ofsome nutrients in the Baltic Sea.- Finnish Mar. Res. 257:3-14. 2. Grönlund, L. & Leppänen, J.-M. 1990: Long-term changes in the nutrient reserves and pelagic production in the western Gulf of Finland. - Finnish Mar. Res. 257:15-27. 3. Hälifors, G. & Niemi, Å. 1990: Proposal for standardization ofthe way ofpresenting phytoplankton results.- Finnish Mar. Res. 257:29-36. 4. Leppänen, J.-M., Kononen, K., Behrends, G. & Hansen, G. 1990: Intercomparison ofthe measurement of chlorophyll S! concentration, primary production capacity, and phyto- and zooplankton abundances during the Baltic Sea Patchiness Experiment (PEX'86). -Finnish Mar. Res. 257:37-58. 5. Östlund, P. 1990: Plutonium isotope ratios in Baltic Sea sediments.- Finnish Mar. Res. 257:59-74. Meri 6. Tanskanen, S. 1990: Itämeressä esiintyvät myrkylliset sini-ja panssarisiimalevät. Kirjallisuusselvitys. -Meri 18:1-45. Sisäinen raportti 7. Kemppainen, H., 1990: A comparison between helicopter-borne laser profiles and SAR images from BEPERS-88. - Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(1): 1-9. 8. Lensu, M. & Gray, N. 1990: Research methodology for the sea ice group during the Finnish Antarctic Expedition (FINNARP). -Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(2): 1-29, liitel. 9. Myrberg, K. 1990: Kaksikerroksisen virtausmallin testaus stationäärisillä tuulilla ja yksinkertaisen muotoisilla altailla. - Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(3):1-45. BEPERS-88: RN Aranda base ice and snow geophysics data report. - Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990( 4): 1-95. Sisältää seuraavat artikkelit: 10. Leppäranta, M. 1990: Field programme on RN Aranda in BEPERS-88.- Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(4):3-17. 11. Weeks, W.F., Gow, A.J., Kosloff, P. and Digby-Argus, S. 1990: Ice structure and salinity.- Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(4):18-47. 12. Manninen, T., Kemppainen, H. and Leppäranta, M. 1990: Ice and snow observations.- Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(4):48-55. 13. Palosuo, E. and Toikka, M. 1990: Snow observations. - Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990( 4):56-63.
2 14. Wu, H. and Wang, R. 1990: Ice and snow observations II.- Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(4):64-67. 15. Kankaanpää, P. 1990: Ice ridges. - Sisäinen raportti 1990(4):68-75. 16. Leppäranta, M. 1990: Mesoscale ice and snow observations. Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(4):76-84. 17. Myrberg, K. and Rapo, J. 1990: Weather and observations. - Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 18. Holmlund, K. 1990: Local weather service on Sisäinen raportti 1990(4):94-95. BEPERS-88: Finnish 'RN Valdivia' -base data Sisäinen raportti 1990(5): 1-22. Sisältää seuraavat artikkelit: 19. Vainio, J. 1990: Ice observations. - Me~renttltklm.uslaitos. 1990(5):3-9. 20. Lensu, M. 1990: Ice and wave measurements. - Me~relrrtuLtktmusJlaH;os. Sisäinen raportti 1990(5):11-16. 21. Pihkala, P. 1990: Snow observations. - Me~rentt1tkimuslai1tos. 1990(5):17-22. 22. Leppäranta, M., Rauste, Y., Hallikainen, Validation and demonstration of ERS-1 SARin Sea (PIPOR/Finland). Research pian. raportti 1990(6):1-28. 1990: ice mapping in the Baltic Sisäinen 23. Myrberg, K. 1990: Kaksikerrosmallin sensitiivisyystestit. Lopp1utttloJk:se~t.- Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(7): 24. Merentutkimuslaitos, 1990: Palvelutoiminnan arviointiin perustuva Merentutkimuslaitoksen kehittämisohjelma. - Sisäinen raportti 1990(8): 1-8, liitel. 25. Leppäranta, M., Similä, M., Kalliosaari, S., Palosuo, E. & Rapo, J. 1990: SAAMEX (Surface and Atmospheric Airborne Microwave Experiment) sea ice data report. -Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(9):1-29, liitel. 26. Kahma, K. & Boman, H. 1990: Meriveden seuraavien 20-100 vuoden aikana.- Merentutkimuslaitos. Sisäinen 1990(10):1-7, liite!. 27. Haapala, J. 1990: Ilmastonmuutos ja Itämeri- Merentutkimuslaitos. Sisäinen raportti 1990(11):1-20. Merentutkimuslaitoksen muut julkaisut 28. Merentutkimuslaitos. Kertomus toiminnasta 1989. s. Helsinki. Merentutkimuslaitoksen tutkijoiden muut julkaisut 29. Alenius, P. 1990: Itämerikeskus ja tutkimus: pujheemvumro Itämerikeskusseminaarissa Hangossa 8.11.1990.- 4 s. (moniste). 30. - "- 1990: Merentutkimuslaitoksen tietojärjestelmä. 'eojlrse~ss:a: Korhonen, M. (toim.), Ympäristötietojärjestelmät... ~.....,... u.u... i... VE3SH>anra 1989:5-15. - Vesiyhdistys r.y. Tampere.
31. Aminoff, H., Lahdes, E., Leppänen, J.-M. & Poutanen, E.-L. 1990: Itämeren typpikierto. Loppuraportti. -Projektin loppuraportti kauppa- ja teollisuusministeriöön. - 12 s., liitteitä 37 s. (moniste). 32. Andersin, A.-B. 1990: Ulkomerialueen pohjaeläintutkimukset.- Teoksessa: Hirvi, J.-P. (toim.), Suomenlahden öljyvahinko 1987. -Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja A;51: 123-127. 33.-"-, Cederwall, H., Gosselck, F., Jensen, J.N., Josefsson, A., Lagzdins, G., Rumohr, H. & Warzocha, J. 1990: Zoobenthos.-Teoksessa: Second Periodic Assessment of the State of the Marine Environment of the Baltic Sea, 1984-1988; Background document.- Baltic Sea Environment Proceedings 35 B:211-275. 34. - " - & Sandler, H.: Macrobenthic fauna and oxygen deficiency in the Gulf of Bothnia. - Memoranda (painossa). 35. Aro, E., Myrberg, K., Mälkki, ~. & Salli, A. 1990: Estimation of Baltic cod eggs and larvae drift by two-layer, two-dimensionallinear flow model. - ICES C.M. 1990/J:27.- 13 s. (moniste). 36. Aura, R.-L., Valtonen, T.E. & Andersin, A.-B. 1990: On the acanthocephalan infection in some glacial relict crustaceans in Finland. - Ann. Zool. Fennici 27:245. 37. Behrens, G., Viitasalo,.M., Breuel, G., Kostrichikina, E., Sandström, 0., MrzShlenberg, F. & Ciszewski, P. 1990: Zooplankton. - Teoksessa Second Periodic Assessment of the State of the Marine Environment of the Baltic Sea, 1984-1988; Background document. - Baltic Sea Environment Proceedings 35B:l56-166. 38. BjrzSrnsen, P.K. & Kuparinen, J:.: Growth and herbivory by heterotrophic dinoflagellates in the Southern Ocean studied by microcosm experiments. -Marine Biology (painossa). 39.-"- & Kuparinen, J:.: Determination ofbacterioplankton biomass, net production and growth efficiency in the Southern Ocean. - Marine Ecology Prog. Ser. (painossa). 40. Donelan, M.A., Madsen, N., Kahma, K.K. & Tsanis, I.K.: Apparatus for atmospheric boundary layer measurements over waves. - NWRI Contribution 90-127. - 16 s., liitel. (jätetty painettavaksi Journal of Atmospheric and Oceanic Technology -sarjaan). 41. Ennet, P., Kullas, T., Tamsalu, R., Myrberg, K. & Zilinkevich, S.S.: The oil spill model for the Baltic Sea. - 17th Conference of the Baltic Oceanographers, Norrköping, Sweden (painossa). 42. Gocke, K., Heinänen, A., Kirstein, K.-0., Maciejowska, M., Panov, G. & Tsiban, A. 1990: Micro-organisms. -Teoksessa Second Periodic Assessment of the State ofthe Marine Environment ofthe Baltic Sea, 1984-1988; Background document. - Baltic Sea Environment Proceedings 35B:303-329. 43. Granberg, H.B. & Leppäranta, M. 1990: Helicopterborne remote sensing of Antarctic sea ice using a laser profiler, synchronized video and 70 mm camera during FINNARP-89. - IAHR 90. Proceedings of the 10th International Symposium on Ice. August 20-23, 1990 Espoo, Finland.- Voi. 3:313-325 44.- "-, Cliche, P. & Leppäranta,.M. 1990: FINNARP 1989: Laser profiling on sea ice in the Weddell Sea, Antarctica.- Centre d'applications et de recherches en telooetection (CARTEL), CARTEL Antarctic data report 1:1-10, liitteitä 240 s. (moniste). 3
4 45. Haapala, J. 1990: Rannikonläheiset virtaukset hydrografia Hankoniemen edustalla vuosina 1987-1989. -Helsingin yllidplston geofysiikan Pro gradu -tutkielma. 90s. (moniste). 46. - 11-1990: Some observations of upwelling and its influence on nutrient concentration in the coastal area ofhanko peninsula, entrance ofthe - Annales 1990-47. II K. 48.- - 55. II 56. Lensu, 1990: The fractality of sea ice cover. - of the 1Oth International Symposium on Ice.... -Voi. 1:300-313. 57. M. & A. 1990: Dynamic cotldijln2 an ice field with free boundaries. - Tellus 11 - - 1990: Mathematical modeling of dynamic 1-h.<J... "'r~... sea ice. - The Fourth International Symposium February 1990, Mombetsu, Hokkaido, Japan. 59. - 11-1990: Observations of free ice drift and currents in Bay of Bothnia. - Teoksessa: Nordic perspectives in oceanography:84-98. - Göteborg, 1990. - Acta Regiae societatis scientiarum et litterarum Gothoburgensis. Geophysica 3. 60. - 11 -, Lewis, J.E. & Granberg, H.B. 1990: The occurrence and size of ice ridges in the Baltic Sea.- IAHR 90. Proceedings ofthe 10th International Symposium on Ice. August 20-23, 1990 Espoo, Finland.- Voi. 1:314-323. 61.- 11 - & Thompson, T. 1990: On the potentials of SARin ice mapping in the Baltic Sea. -Teoksessa: Proceedings of the9th EARSeL symposium, Espoo, Finland, 27 June- 1 July 1989:381-385. 62.- 11 - & Hakala, R.: The structure and strength ice ridges in the Baltic Sea. - Cold Regions Science and Technology,p... v "'"'"' J
5 63. Leppäranta, M. 1990: Internal ice stressin MIZ ice modeling.- Proc. Workshop on regional and mesoscale modelling of ice covered oceans. - The Nansen Remote Sensing Center, Conference report 3:56-60. - Bergen. 64.-"- 1990: Kiinalainenjääjuttu. - Navigator 1/90:26-27. 65.-"- & Vainio, J. 1990: Oljymalli- apuneuvo öljyntorjuntaan.- Navigator 3/90:6-8. 66. Manninen, T. 1990: A model for microwave surface backscattering from an ice ridge. - Teoksessa: Proceedings of the 9th EARSeL Symposium, Espoo, Finland, 27 June- 1 July 1989:176-181. 67. Myrberg, K. 1990: Testing of a two-level flow model with stationary winds and simple basins. ICES C.M. 1990/C:20 (moniste). 68.- -,Koistinen, & Järvenoja, S. 1990: Astudy ofnon-forecasted cyclogenesis in a air mass over the Batlic Sea.- Tellus 42A(1):165-173. 69.- "- & R.: Simulating the flow field ofthe Gulf ofbothnia by a two-layer flow model. - Conference of the Baltic Oceanographers, Norrköping, Rauste, Y. Tikkanen, T., Savola, J., Kuittinen, R., & Pohjola, J. 1990: Satelliittikuvan digitaalinen siirto jään Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita 1165:1-39. Nle~mustö. L. & E. 1990: on the Weddell Sea on season LOJg'lS1::Ics and Sao 72. - hrt,rlrc.o.t valtion tutkimuslaitoksissa. - Korkeakou J011ttaltl1Hlen : korkeakoulujen yhteiskunnallinen merkitys ja johtamivu~oolsto~n täydennyskoulutuksen seminaari 26.9.1990. - 7 in memoriam.- Academica Scientiarum Fennica. Vuosi- 1989-1990:97-101. 7 4. Mazmachs, M., Perttilä, 1990: Nutrients.- Teoksessa: 75. M. & Briigmann, L. (toim.), se<llnlelltts. - ICES Cooperative -..ac aa..,...,. 76. 1990: Pohjanlahtivuosi kartoittaa yhteisen meren tilan: Ruotsi mittavaan yhteistyöhön.- Uusi Suomi 17.11.1990. 77. E. & 1990: and olefinic bons in recent sediments from the Baltic Geochem. 78. neuvosto 1990: meret- Pohjois-Euroopan ym- - Suom. E.-L. Poutanen. - 79. A.-L. & esiintyminen ulkomerialueella. -Teoksessa: J.-P. (toim.), Suomenlahden öljyvahinko 1987.- Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. SarjaA, 51:63-83. 80. - " - & M. 1990: Itämeren tämänhetkinen - Avain 1. uu~.alslja: ~U(>mEm K43S.kust;analslet r.y.
6 84. - "-,.lertebjerg, &.tio1rst;ml:tn, - Teoksessa: ~e<~on.a vo-..tnrt''"" PJ~SlBSSIID«:mt Environment of the Baltic document. - Baltic Sea Environment t'r<jce~eam~~ 85. - G., Horstman, T. 1990: Assessment review. Second PeJrio~cticAs~se!SS11lleilt ofthe State ofthe Marine Environment ofthe Baltic Sea, Background document. - Baltic Environment t'f«)ce~eain~!b 35B: 199-210 86. 35B:69-108. 87. zoc>p!lanjtt.to~n and some environmental I'\Jn1rt-n.o,.n Baltic) in 1975-1984. 88. I. 1990: Vaimoa paossa ~tce1a1se~ua 2:40-41. 89. - " - 1990: na.'l"i"h:oc! e:x:pj.auung long-term 'VU.C:A.A..I.$<,'VO abstract.)- J. Mar. Biol. Ass. U.K. 90.- "- Bonsdorff, Bruun, T. & Öresland, V. 1990: Biologiset FINNARP-tuktimusmatkalla. - Julkaisematon...,....,,... t h toksella. 9 s. (moniste). 91.-"- (toim.), Bonsdorff, E., Bruun, Grönlund, T. & Öresland, V. 1990: Structure Weddell Sea pelagic community.- Fl-1/89... "',.,,...,...,.. 92. - 11 - Marine Biological studies during Texas A. & M. University (painossa). 93. Välipakka, P. 1990: Zur Verbreitung, Biologie K.oiogJle vom Mysidacea (Crustacea, Malacostraca) in der Mecklenburger und in kiistenfernen Gebieten der eigentlichen Ostsee tock, Rostock. - 172 s. (moniste). Diss. Ros-
94. Weeks, W.F., Gow, A.J., Kosloff, P. & Digby-Argus, S. 1990: Theinternalstructure, composition and properties of brackish ice from the Bay of Bothnia. - Teoksessa: Ackley, S.F. & Weeks, W.F. (toim.), Sea ice properties and processes. Proceedings of the W. F. Weeks Sea Ice Symposium. -USA Cold Regions Research and Engineering Laboratory. - CRREL Monograph 90-1:5-15. 95. Will m, T., Kononen, K. & Horstman, U. 1990: Phytoplankton biomass and species composition. - Teoksessa: Second Periodic Assessment of the State of the Marine Environment of the Baltic Sea, 1984-1988; Background document. - Baltic Sea Environment Proceedings 35B:167-181. 96. Wu, H. & Leppäranta, M. 1990: Experiments on numerical sea ice forecasting in the Baltic Sea.- IAHR 90. Proceedings ofthe 10th International Symposium on Ice. August 20-24, 1990, Espoo, Finland.- Voi. 3:173-186. 97. Öresland, V., Vuorinen, I. & Bonsdorff, E. 1990: Predation as a regulating factor for zooplankton population in polar areas. - Swedish Antarctic research programme 1988/89: a cruise report: 126-129. Stockholm. 7
Liite 3 MERENTUTKIMUSLAITOKSEN MENOT 1990 Menoarvio mk Käytetty mk 31.31.01 Palkkaukset 10 492 000 10 155 270 28 Maksullinen palvelutoiminta 1 000 000 1 000 000 29 Muut kulutusmenot 10 580 000 10 404 706 70 Kaluston ja tutkimusvälineiden 1250 000 967 314 hankinta 23 322 000 22 527 000 Muut kulutusmenot (31.31.29) erittelyvuonna 1990 Menoarvio mk Käytetty mk 29 Muut kulutusmenot 10 580 000 10 404 706 2901 Käyttövarat 4200 4200 2902 Virkistystoiminta 4800 4574 2903 Palkkaukset 50 000 48 231 2904 Matkat 700 000 690 113 2906 Rakennusten käyttö 2 250 000 2 341 723 2907 Toimistomenot 2 258 000 2 131657 2908 ATK-kaluston hankinta 90 000 90 000 2909 Muun kaluston hankinta 260 000 207 323 2912 Tutkimus- ja havaintotoimin- 4 963 000 4 886 885 nan menot
Liite 4 MERENTUTKIMUSLAITOKSEN HENKILÖKUNTA 31.12.1990 Mälkki, Pentti FYSIIKAN OSASTO Grönvall, Hannu Boman, Hanna Heinonen-Salomaa, Katja Hietala, Riikka Kahma, Kimmo K.alliosaari, Simo Korhonen, Osmo Le1::>pärartta, Matti Pekka Juhani Ari Seppälä, Tuula Söderman, Henry Vainio, Jouni Wathen, Maija-Liisa Vuori, Hannu Vuorinen, Määräaikainen henkilöstö.1:\ankl:!a.iltpää, Paula Karvonen, Sari.~.... v,,.lvjl.l, Pekka La:Jltmlen, Timo Manninen, Terhikki M ~,,.,.n.,.....,. Kai Jarmo Pettersson, Heidi... CA.."'-.1.... n.n.,_,, K.ati KEMIAN OSASTO Perttilä, Matti Alenius, Pekka Bruun, Jan-Erik Haahti, Hannu Juntunen, Tapani Kumpulainen, Ritva Lemponen, Pirkko Mäkelä, Kalervo Niemistö, Lauri Nyberg, Maija Poutanen, Eeva-Liisa Tervo, Vappu Tikkanen, Määräaikainen henkilöstö Forsskåhl, Mikaela Haapala, Jari Heinonen, Pauli Leivuori, Mirja BIOLOGIAN OSASTO Tulkki, Paavo Ahlsten, Rauha Andersin, Ann-Britt Grönlund, Lars Huttunen, Maija Karjala, Leena Kononen, Kaisa Kuparinen, Jorma Lahdes, Eila Leppänen, Juha-Markku Saesmaa, Soili Sandler, Henrik Vartio, Tuovi Määräaikainen henkilöstö Rantajärvi, Eija Viitasalo, Markku Välipakka, Pentti YLEINEN TOIMISTO Eranti, Leena Heinänen, Marjatta Hurskainen, Merja Hyvärinen, Eini Hänninen, Kaarina Jansson, Markku Jauho, Eila Jääskeläinen, Magdalena Koivula, Marjatta Linko, Matti Parkkonen, Leena Poikolainen, Pertti Päiviö, Mervi Rautiainen, Aila Roine, Leena Someroja, Terttu Toro, Oili Viskari, Sirpa Vähälä, Toini Ylönen,Jukka Määräaikainen henkilöstö Paananen, Risto FINNARP Aho, Jarmo
MER.E :NTU~KIMUSLAITOS tyy,pskit:lkuja 3 A 1käynt1es.) 'Pt 39, 08931 HiiU SJNKt (iposttes. ~ P""uh. f90j 3a1 ot14 Telex 125731 imr $.'1! - l