1. KOKKOLAN ILMANLAATU 2014 - Tiivistelmä

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 1 1. KOKKOLAN ILMANLAATU 2014 - Tiivistelmä Tässä raportissa tarkastellaan vuoden 2014 aikana saatuja rikkidioksidin, typen oksidien, hengitettävien hiukkasten (PM 10 ), pienhiukkasten (PM 2.5 ) sekä hengitettävien hiukkasten sisältämien metallien mittaustuloksia Kokkolassa. Niitä on verrattu valtioneuvoston asettamiin raja-, ohje- ja tavoitearvoihin. Raportissa esitellään myös alueen lupavelvollisten laitosten sekä liikenteen ilmapäästöt vuonna 2014. Raportti sisältää vertailuja aiempien vuosien mittaustuloksiin, joiden avulla voi seurata ilmanlaadun kehitystä Kokkolassa. Lisäksi raportti sisältää meteorologisia tietoja menneeltä vuodelta. Kokkolassa mitattiin vuonna 2014 ilmanlaatua kahdella mittausasemalla, Ykspihlajassa ja Kokkolan keskustassa Pitkänsillankadulla. Ykspihlajassa mitattiin jatkuvatoimisesti rikkidioksidia (SO2), typen oksideja (NOx), hengitettäviä hiukkasia (PM10) ja pienhiukkasia (PM2.5) ml. hiukkasten PM1-fratiota (heinäkuusta 2014 lähtien). Keskustassa Pitkänsillankadun mittausasemalla mitattiin typen oksideja (NOx), hengitettäviä hiukkasia (PM10) ja pienhiukkasia (PM2.5) ml. hiukkasten PM1-fraktiota. Teollisuuden päästöjen vähennyttyä 1990-luvulla, ovat suurimmiksi ongelmiksi kaupungin keskustan ilmanlaadun kannalta nousseet tieliikenteestä peräisin olevat typenoksidipäästöt ja eritoten ajoittaiset hiukkasten korkeat pitoisuudet. Tieliikennepäästöistä aiheutuvat ongelmat ajoittuvat selvimmin kylmiin talvikuukausiin, jolloin matalalla purkautuvat päästöt voivat inversiotilanteiden ja tyynen sään seurauksena jäädä kaupungin keskustan katukuiluihin. Vaikka teollisuuden ja energiantuotannon typenoksidipäästöt ovat suurempia kuin liikenteen, ovat liikenteen päästöt merkittävämpiä niiden matalasta päästökorkeudesta ja sijainnista johtuen. Leijuvista hiukkasista aiheutuvat ongelmat ajoittuvat puolestaan pääosin kevääseen, jolloin kadut kuivuvat ja talven aikana muodostunut katupöly nousee ilmaan liikenteen ja tuulen vaikutuksesta. Edelleen myös ympäristöön pääsevät metallit liittyvät Kokkolassa keskeisesti ilmansuojeluun, sillä metallit kertyvät usein ympäristöön. Ilmapäästöt 2014 Ilmapäästöt Kokkolassa laskivat typenoksidien ja hiukkasten osalta, mutta rikkidioksidipäästöt sekä osa metallipäästöistä nousivat hieman. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna ilmapäästöt ovat pysytelleet samalla tasolla vuodesta 1995 lähtien. Kokonaispäästömäärien pysymistä samalla tasolla voidaan pitää myönteisenä huomioiden, että suurteollisuuden tuotantomäärät ovat kasvaneet ja uusia laitoksiakin on tullut Kokkolaan. Vuonna 2014 Kokkolan rikkidioksidipäästöt olivat 1212 tonnia, kun ne vuotta aiemmin olivat 1101 tonnia. Päästöjen nousu vuonna 2014 yli 100 tonnilla selittyy pääosin Boliden Kokkola Oy:n rikkihappotehtaan ja Kokkolan Energian Ykspihlajan voimalaitoksen (ent. Oy Kokkola Power Ab) rikkidioksidipäästöjen lisääntymisestä. Rikkidioksidipäästöt ilmaan ovat pitemmällä aikavälillä tarkasteluna pysyneet samalla tasolla 1990-luvun puolivälistä asti ja vuonna 2014 ta-

2 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 pahtunut päästöjen nousu normaalin vuosivaihtelun puitteissa. Boliden Kokkola Oy:n rikkihappotehdas on suurin rikkidioksidin päästölähde Kokkolassa 60 %:n päästöosuudella Kokkolan kokonaispäästöistä. Typenoksidien kokonaispäästöt (laskettu typpidioksidiksi) ilmaan laskivat lievästi Kokkolassa vuonna 2014 ollen 875 tonnia, kun ne vuonna 2013 olivat 894 tonnia. Suurin typenoksidien päästölähde Kokkolassa oli tieliikenne 34 %:n osuudella. Seuraavaksi eniten typenoksidipäästöjä aiheuttivat Kokkolan Energian Ykspihlajan voimalaitos (ent. Oy Kokkola Power Ab) (17 %), Yara Suomi Oy (16 %), Kokkolan Voima Oy (10 %), Kokkolan Satama (9 %) ja Yara Phosphates Oy (7 %). Hiukkasten kokonaispäästöt Kokkolassa olivat vuonna 2014 noin 64 tonnia, kun ne vuotta aiemmin olivat jopa 109 tonnia. Hiukkaspäästöjen lasku johtuu Yara Suomi Oy:n viimeisten hiukkaspäästöjen tarkistusmittausten tuloksesta, jossa laitoksen hiukkaspäästöiksi arvioitiin 19 tonnia, mikä on selvästi alhaisempi kuin vuonna 2013 tehdyissä mittauksissa (71 tonnia). Boliden Kokkola Oy:n hiukkaspäästöt nousivat vuoden 2013 16 tonnista 23 tonniin vuonna 2014. Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaan osuus hiukkasten kokonaispäästöistä vuonna 2014 oli 36 %, Yara Suomi Oy:n 30 %, Kokkolan Energian Ykspihlajan voimalaitoksen (ent. Oy Kokkola Power Ab) 15 % ja tieliikenteen 16 %. Pitkällä aikavälillä hiukkaspäästöt ovat vähentyneet selvästi, vaikkakin 1990-luvun puolivälistä lähtien päästöt ovat pysyneet lähestulkoon samalla tasolla. Metallipäästöt ilmaan nousivat useimpien metallien kohdalla hieman vuonna 2014, kun verrataan vuoteen 2013. Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaan sinkkipäästöt ilmaan olivat vuonna 2014 4,8 tonnia, kun ne vuonna 2013 olivat 4,6 tonnia. Sinkkipäästöt ilmaan ovat kuitenkin pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna laskeneet tasaisesti. Freeport Cobalt Oy:n kobolttipäästöt ilmaan vähenivät 1,5 tonnista (2013) 1,4 tonniin. Haitallisten metallien, kuten elohopean, kadmiumin ja arseenin ilmapäästöt nousivat hieman. Mittaustulokset ja ilmanlaatu vuonna 2014 Hengitettävien hiukkasten (PM10) osalta vuosikeskipitoisuus nousi keskustassa ollen 15 µg/m 3, kun se vuotta aiemmin oli ollut 13 µg/m 3. Ykspihlajassa hengitettävien hiukkasten vuosikeskipitoisuus nousi myös ollen 12 µg/m 3 (2013: 10 µg/m 3 ). Myös pienhiukkasten (PM2.5) vuosikeskipitoisuus keskustassa nousi hieman edellisestä vuodesta tasolla ollen 7,0 µg/m 3 (2013: 6,3 µg/m 3 ). Ykspihlajassa pienhiukkasten (PM2.5) pitoisuus vuonna 2014 oli 6,1 µg/m 3. Typpidioksidin (NO 2 ) osalta pitoisuudet olivat samalla tasolla Kokkolan keskustassa kuin vuotta aiemmin, eli 13 µg/m 3. Ykspihlajassa typpidioksidin vuosikeskipitoisuus laski hieman edellisvuoden tasosta (2013: 8 µg/m 3 -> 2014: 7 µg/m 3 ). Selvä ero typpidioksidipitoisuuksissa Kokkolan keskustan ja Ykspihlajan välillä johtuu keskustan huomattavasti suuremmista tieliikennemääristä. Rikkidioksidin (SO 2 ) vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa nousi hieman edellisvuodesta ollen 6,3 µg/m 3 kun se vuonna 2013 oli 5,9 µg/m 3. Rikkidioksidipitoisuudet Ykspihlajassa ovat kuitenkin hyvin alhaiset.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 3 Valtioneuvoston yhdyskuntailmalle asettamat vuosiraja-arvot alitettiin selvästi kaikkien mitattavien epäpuhtauksien osalta. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ylittyy yleisesti muutamia kertoja vuosittain. Vuonna 2014 näitä ylityksiä oli Kokkolan keskustassa 8 kpl joista kolme ajoittui poikkeuksellisesti vuoden kylmimmälle ajanjaksolle tammikuulle ja loput viisi ylitystä normaalia aikaisemmin alkaneelle kevätpölykaudelle. Ykspihlajassa hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ylittyi kaksi kertaa vuonna 2014, joista ensimmäinen ylitys ajoittui kevätpölykaudelle ja toinen keskikesälle. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo saa ylittyä 35 kertaa vuodessa. Ilmanlaatuindeksejä tarkastellessa ilmanlaatu Kokkolassa oli aiempien vuosien tapaan pääosin hyvää, mutta normaalia aiemmin alkanut kevätpölykausi heikensi selvästi ilmalaatua erityisesti keskustassa. Ykspihlajassa, missä kevätpölykauden vaikutus ilmanlaatuun on vähäisempi kuin keskustassa, ilmanlaatu parantui kahdesta aiemmasta vuodesta. Ilmanlaatu keskustassa oli vuonna 2014 hyvää 80 % vuoden tunneista (2013: 81 %) ja Ykspihlajassa 77 % vuoden tunneista (2013: 72 %). Vuonna 2014 ilmanlaadullisesti huonoja ja erittäin huonoja tunteja oli keskustassa 43 kpl (2013: 34 kpl) ja Ykspihlajassa 62 kpl (2013: 144 kpl). Keskustan heikoimmat tunnit ajoittuivat pääosin kevätpölykaudelle ja johtuivat kohonneista hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksista. Ykspihlajassa heikoimmat tunnit ajoittuivat pitemmälle ajalle maalis-heinäkuulle, johtuen ajankohdan kohonneista hiukkas- ja erityisesti pienhiukkaspitoisuuksista (PM 2.5 ). Ilmanlaatu Kokkolassa oli siten vuonna 2014 hieman heikompi Kokkolan keskustassa kuin vuonna 2013, kun taas Ykspihlajassa ilmanlaatu on parempi kuin kahtena edellisvuonna. Hiukkaset määrittivät useimmiten ilmanlaadun Kokkolassa. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuudet määrittivät ilmanlaatuindeksin Kokkolan keskustassa 48 % ajasta ja Ykspihlajassa 47 % ajasta. Pienhiukkaset (PM 2.5 ) määrittivät ilmanlaadun keskustassa 22 % ajasta ja Ykspihlajassa 31 % ajasta. Typpidioksidi määritti keskustan ilmanlaadun 30 % ajasta sekä vain 6 % ajasta Ykspihlajassa. Ykspihlajassa rikkidioksidi määritteli ilmanlaatuindeksin 16 % ajasta.

4 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 2. ILMANLAADUN TARKKAILU KOKKOLASSA VUOSINA 2012-2016 Kokkolan ilman laatua kuvaavat tiedot perustuvat ilmanlaadun tarkkailusta saatuihin mittaustuloksiin, ilmoitettuihin päästötietoihin (Ympäristöministeriön VAHTI-tietojärjestelmä, VTT:n LIISA laskentajärjestelmä) sekä erilaisten erillisselvitysten perusteella saatuihin tuloksiin. Vuosia 2012-2016 koskeva ilmanlaadun yhteistarkkailusopimus solmittiin vuoden 2011 lopussa Kokkolan kaupungin ja Kokkolan alueen sellaisten merkittäviä ilmapäästöjä aiheuttavien laitosten kesken, joiden lupapäätöksissä on määrätty osallistumisesta ilmanlaadun yhteistarkkailuun. Yhteistarkkailuun osallistuvat laitokset olivat vuonna 2013: - Boliden Kokkola Oy, sinkkitehdas ja rikkihappotehdas - Freeport Cobalt Oy (ent. OMG Kokkola Chemicals Oy), kemikaali- ja metallikarboksylaattitehdas - Tetra Chemicals Europe Oy, kalsiumkloriditehdas - Yara Suomi Oy, kaliumsulfaattitehdas - Yara Phosphates Oy, rehufosfaattitehdas - CABB Oy, hienokemikaalitehdas ja polttolaitos - Kokkolan Voima Oy, Ykspihlajan voimalaitos - Neste Oil Oyj, polttonestevarasto - Kokkolan Energia, Ykspihlajan voimalaitos (ent. Oy Kokkola Power Ab:n voimalaitos) - Kokkolan Energia, Kosilan lämpölaitos ja Koivuhaan varalämpökeskus - Nordkalk Oyj Abp, kalkin jauhatuslaitos - Lemminkäinen Oyj, Kallisen asfalttiasema - Rudus Oy, Paloharjun asfalttiasema - Pohjanmaan Biokaasu Oy, biokaasulaitos - Kokkolan Satama, Syväsatama, Kantasatama ja Hopeakivenlahden satama Tarkkailujärjestelmän toiminnasta ja tulosten raportoinnista vastaa sopimuksen mukaan koko sopimuskauden ajan Kokkolan kaupungin ympäristöpalvelut. Järjestelmään liittyvät kustannukset on pyritty jakamaan eri osapuolten kesken aiheuttamisperiaatteen mukaan. Ilmanlaadun tarkkailusuunnitelman 2012-2016 erillisselvitykset Ilmanlaadun tarkkailusuunnitelman 2012-2016 mukaan tullaan varsinaisten mittausten lisäksi myös tekemään joitain erillisselvityksiä. Viiden vuoden välein tehtävä bioindikaattoriselvitys valmistui keväällä 2013. Aiemmat bioindikaattoritutkimukset tehtiin vuosina 1992, 1997, 2002 ja 2006/2007. Vuoden 2012 alussa valmistui myös erillisselvitys Metallit Kokkolan yhdyskuntailman hiukkasissa 2010. Aiemmat raportit metallipitoisuuksista on tehty vuosina 1993, 1998/9 ja 2003/4.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 5 Mittausasemat Kokkolassa mitattiin ilmanlaatua kahdella mittausasemalla vuonna 2014. Mittausasemien sijainnit on esitetty alla kuvassa 1. Ykspihlaja Pitkänsillankatu Kuva 1. Kokkolan ilmanlaadun mittausasemat vuonna 2014. Pitkänsillankatu Pitkänsillankadun mittausasema perustettiin vuoden 1997 lopussa, jolloin se siirrettiin Tehtaankatu 5:stä Pitkänsillankadulle, Chydeniuksen puiston läheisyydessä oleviin tiloihin. Pitkänsillankadun mittausasema on luokitukseltaan liikenneasema ja se seuraa Kokkolan keskusta-alueen yleistä ilmanlaatua. Mittausasemalla mitataan typen oksideja (NO X, NO ja NO 2 ) hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ), pienhiukkasia (PM 2,5 ) ja PM 1 -hiukkasia. Merkittävin mittaustuloksiin vaikuttava päästölähde on keskikaupungin liikenne. Muut päästölähteet ovat Kosilan voimalaitos (etäisyys noin 1 km) ja Ykspihlajan teollisuusalue (etäisyys noin 5 km). Ykspihlaja Ykspihlajan mittausasema sijaitsee Ykspihlajan koululla. Mittausasema valvoo pääasiassa teollisuuden, energiantuotannon ja Kokkolan sataman ilmapäästöjä. Ykspihlajan mittausasemalla on mitataan jatkuvatoimisesti rikkidioksidia (SO 2 ), hengitettävien hiukkasia (PM 10 ), pienhiukkasia (PM 2,5 ), PM 1 -hiukkasia ja typen oksideja (NO X, NO ja NO 2 ). Mittausasemalla on kaksi PM 10 -analysaattoria, joista toinen on varustettu lisälaitteella, jota käytetään metallinäytteenottoon. Rikkidioksidi- ja hiukkaspitoisuuksia asemalla on mitattu vuodesta 1991 lähtien. Kesäkuusta 2003 mittausaseman yhteydessä on ollut myös meteorologinen asema (tuulen suunta ja nopeus). Typen oksidien mittaukset asemalla aloitettiin keväällä 2005. Mittausaseman mittaustuloksiin vaikuttavat pääasiassa noin

6 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 1-2 kilometrin etäisyydellä pohjoisessa sijaitsevat Ykspihlajan teollisuus- ja energiantuotantolaitokset sekä Kokkolan Sataman kanta- ja syväsatamat. Ilmanlaadun seuranta ilmanlaatuindeksin avulla Kokkolassa otettiin vuonna 1998 käyttöön ilmanlaadun indeksilaskentaohjelma, jonka avulla pystytään yhdistämään eri epäpuhtauskomponenttien mittausarvot yhdeksi indeksiarvoksi. Ohjelma laskee kaikkien mitattavien komponenttien mittaustulokset ja valitsee niistä suhteellisesti suurimman osoittamaan koko aseman indeksiarvoa. Kokkolassa indeksimittauksessa ovat mukana NO 2, SO 2, PM 2,5 ja PM 10 -mittaukset. Taulukossa 1 on kuvattu ilmanlaadun vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön eri indeksiluokissa. INDEKSIARVO ILMANLAATU TERVEYSHAITAT MUUT HAITAT 0-50 HYVÄ Ei todettuja Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 TYYDYTTÄVÄ Hyvin epätodennäköisiä Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76-100 VÄLTTÄVÄ Epätodennäköisiä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 101-150 HUONO Mahdollisia herkillä yksilöillä 151- ERITTÄIN HUONO Mahdollisia herkillä väestöryhmillä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä Taulukko 1. Ilmanlaatuindeksi kertoo ilmanlaadun terveys- ja ympäristövaikutuksista. Ilmanlaatuindeksi on alunperin Pääkaupunkiseudun yhteistyövaliokunnan (YTV) ympäristötoimiston kehittämä ja se on käytössä pääkaupunkiseudun lisäksi monissa muissakin Suomen kaupungeissa. Ilmanlaatuindeksiä uudistettiin vuonna 2002, jolloin indeksiarvojen määrittelyä muutettiin ja otettiin käyttöön uusi erittäin huono -luokka. Ilmanlaatuindeksiä uudistettiin jälleen vuonna 2007, jolloin joitakin indeksiluokitusten määrittelytasoja muutettiin sekä lisättiin laskentakaaviot pienhiukkasille (PM 2,5 ). Ilmanlaatuindeksiä käyttämällä voidaan ilmanlaadusta tiedottaa yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävällä tavalla lähes reaaliajassa. Indeksin käyttö perustuu pitoisuuksien vertaamiseen valtioneuvoston asettamiin ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin, ja indeksilukemasta voidaan suoraan päätellä kulloisenkin ilmanlaadun mahdolliset ympäristö- ja terveysvaikutukset. Ilmanlaatuindeksiä on käytetty ilmanlaadusta tiedottamiseen.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 7 Mittausten luotettavuus ja laadunvarmennus Mittausten luotettavuuden varmistamiseksi, analysaattorit kalibroidaan neljästi vuodessa JPP Kalibrointi Ky:n toimesta, joka hoitaa useimpien mittausverkojen kalibroinnit Suomessa. JPP Kalibrointi Ky:n kalibroinneissa käytetyt kaasut on säännöllisesti testattu Ilmatieteen laitoksen vertailulaboratoriossa. Käytössä on syksyllä 2004 valmistunut alueellisesti laadittu laatujärjestelmä ja se on asteittain otettu käyttöön. Laatujärjestelmä kattaa mm. käytännön mittaustoimenpiteet, säännölliset huoltotoimenpiteet, mittaustulosten validoinnin ja raportoinnin sekä ilmanlaatutiedoista tiedottamisen. Kokkola on myös osallistunut Ilmatieteenlaitoksen järjestämiin kansallisiin vertailumittauskampanjoihin, joissa Ilmatieteenlaitos on käynyt tarkastamassa mittausasemia ja on samalla tehnyt vertailumittauksia kaasumaisten epäpuhtauksien analysaattoreille (SO 2, NOx ja CO). Ilmanlaatutiedot yleisesti nähtävillä internetissä ja televisiossa Internet on tänä päivänä tärkeä tiedotuskanava ilmanlaatutiedoille. Kesäkuusta 2007 lähtien Kokkolan ilmanlaatutiedot ovat löytyneet internetistä kansallisesta ilmanlaatuportaalista. Ilmanlaatuportaali on Ilmatieteenlaitoksen ja ympäristöministeriön ylläpitämä internet sivusto, josta saa ajankohtaisen ilmanlaatutiedon reaaliajassa. Sivusto löytyy osoitteesta http://www.ilmanlaatu.fi/. Ilmanlaatutiedot päivittyvät sivuille tunneittain. Helmikuussa 2013 Kokkolan ilmanlaatutiedottamista laajennettiin, kun Kokkolan keskustan ilmanlaatuindeksitulokset ovat päivittäin mukana Ylen Aamutelevision ilmanlaatu-uutisoinnissa säätiedotuksen yhteydessä. Kuva. Helmikuusta 2013 lähtien Kokkolan ilmanlaatutiedot ovat nähtävissä myös television välistyksellä Ylen Aamussa. Vuosiraportit ja muut erillisselvitykset ovat saatavilla Kokkolan kaupungin internetsivuilta osoitteesta www.kokkola.fi. Sivuilla julkaistaan myös tiedotteet ilmanlaadun raja-arvon ylityksistä.

8 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 3. YLEISTÄ ILMANSUOJELUSTA Ilman epäpuhtaudet Ilman epäpuhtaudet voidaan jakaa kahteen ryhmään, luonnosta peräisin oleviin sekä ihmisen aiheuttamiin päästöihin. Luonnon päästölähteitä ovat mm. tuulen nostattama ja kuljettama pöly, salamoinnissa muodostuvat otsoni ja typen oksidit, metsäpalot (savu, kaasu ja lentotuhka), siitepöly (allergia), luonnon mätänemis- ja hajoamisprosessit (kaasut ja hajut) sekä luonnon radioaktiivisuus. Ihmisen toiminnan vaikutus maapallon ilmaston muutoksiin ja ilman laatuun on merkittävästi kasvanut ja nopeutunut teollistumisen lisääntyessä. Eniten ilmanlaatua huonontavat prosessiteollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöt. Myös maaseutuelinkeinojen päästöt saattavat varsinkin paikallisesti olla merkittäviä. Ilmansaasteet aiheuttavat muutoksia elollisen luonnon toiminnassa (maaperä, vesistöt ja metsät), terveysriskejä ihmisille ja muille eliöille sekä materiaalien rasittumista (korroosio). Päästöt ilmaan voivat olla joko kaasumaisessa tai kiinteässä olomuodossa. Ilmakehään päässeet kaasumaiset ja hiukkasmaiset saasteet leviävät ympäri maapalloa ilmakehän virtausten vaikutuksesta. Kun päästölähde sijaitsee maan rajojen ulkopuolella, puhutaan yleensä kaukokulkeumasta. Epäpuhtaudet kulkeutuvat paikasta toiseen sellaisenaan, laimenevat sekoittuessaan suurempaan ilmamassaan tai muuntuvat kemiallisesti toisiksi yhdisteiksi ja poistuvat vähitellen ilmakehästä. Ilmansuojelussa on käytössä useita eri termejä, jotka liittyvät hiukkasiin. Kokonaisleijuma (TSP) pitää sisällään kaikki ilmassa leijuvat hiukkaset karkeista pienhiukkasiin. Hengitettäviksi hiukkasiksi (PM 10 ) kutsutaan alle 10 µm aerodynaamiselta mitaltaan olevia hiukkasia, koska ne kykenevät tunkeutumaan aina keuhkoihin saakka. Pienhiukkasia (PM 2,5 ) ovat alle 2,5 µm aerodynaamiselta mitaltaan olevat hiukkaset ja ultrapieniä hiukkasia (PM 0,1 ) alle 0,1 µm aerodynaamiselta mitaltaan olevat hiukkaset. Ultrapieniä hiukkasia ei ilmanlaadun seurannassa kuitenkaan mitata. Hajakuormituksen merkitys kasvaa Yleisenä kehityssuuntana ympäristön saastumisessa on viimeisinä vuosikymmeninä ollut pistemäisten kuormittajien merkityksen väheneminen ja vastaavasti hajallaan olevien päästölähteiden merkityksen lisääntyminen. Samanlainen kehitys on havaittavissa myös Kokkolassa. Teollisuuden ja energiantuotannon pistelähteistä peräisin olevat päästöt ovat tuotantomäärien kasvusta huolimatta pysyneet viime vuosina lähes ennallaan, samoin kuin tieliikenteen päästömäärätkin. Uusien teollisuus- ja energiantuotantolaitosten perustamisen myötä Kokkolan kokonaisilmapäästöt saattavat myös lisääntyä. Tieliikenne on ollut varsinkin Kokkolan keskusta-alueen selvästi suurin päästöjen aiheuttaja ja ennusteiden mukaan liikennemäärät tulevat edelleen lisääntymään tulevina vuosina.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 9 4. ILMAPÄÄSTÖT KOKKOLASSA Päästölähteet Ilman eri epäpuhtaudet, niiden yhteisvaikutukset ja hapan laskeuma koettelevat Kokkolan ympäristön sietokykyä. Kokkolan kaupungin alueella syntyvien päästöjen lisäksi päästöjä kulkeutuu Kokkolaan satunnaisesti lähialueilta (mm. UPM-Kymmenen laitoksilta ja Ahlholmens Kraftilta Pietarsaaresta), muualta Suomesta sekä Skandinavian, muun Euroopan ja Venäjän teollisuus- ja liikennealueilta. Paikallisesti alueen ilman laatuun vaikuttavat lähinnä Ykspihlajan teollisuusalueella sijaitsevat teollisuuslaitokset, energiantuotantoyksiköt ja satama sekä paikallinen tieliikenne. Myös meteorologisilla olosuhteilla on merkittävä vaikutus paitsi kaukokulkeumaan, niin myös ilmassa tiettynä aikana vallitseviin epäpuhtauspitoisuuksiin. Ykspihlajassa sijaitsevat suurteollisuus, energiantuotanto ja satamatoiminnot aiheuttavat suurimman osan kaupungin ilmaan pääsevistä rikkidioksidi- ja metallipäästöistä sekä tällä hetkellä myös typenoksidipäästöistä. Suurin yksittäinen typenoksidien päästölähde Kokkolassa on tieliikenne, mutta Ykspihlajan teollisuus- ja satama-alueen laitosten yhteenlasketut typenoksidipäästöt ylittävät selvästi tieliikenteen päästöt. Ykspihlajan teollisuusalueella toimii runsaasti eri tyyppistä teollisuutta. Alueelta syntyvä kuormitus ilmaan muodostaakin suurimman osan koko Kokkolan alueen päästöistä. Ykspihlajassa sijaitsevat mm. Boliden Kokkola Oy:n, Freeport Cobalt Oy:n, Yara Suomi Oy:n, Yara Phosphates Oy:n, CABB Oy:n ja Tetra Chemicals Europe Oy:n tehtaat, jotka toimivat lähinnä hydrometallurgian- ja kemianteollisuuden eri osa-alueilla, sekä Kokkolan Energian ja Kokkolan Voima Oy:n energiantuotantoyksiköt, joissa energiaa tuotetaan pääasiassa turpeen ja puun avulla. Ykspihlajassa sijaitsevat myös Kokkolan Sataman laajat satamatoiminnot (sis. laivaliikenne), joista aiheutuu eritoten typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä. Kolmas edellisiä pienempi energiantuotantolaitos on Kokkolan Energian Kosilan kaukolämpölaitos, joka nykyisin toimii huippukuorma- ja varakattilalaitoksena. Kosilan kaukolämpöenergia tuotetaan pääasiassa raskaalla polttoöljyllä. Lisäksi Kokkolassa on pienempiä kaukolämpölaitoksia ja asfalttiasemia. Tieliikenteen päästöt ovat viime vuosien aikana olleet lievässä laskussa liikennemäärien kasvusta huolimatta. Päästöjen määrää ovat vähentäneet mm. katalysaattoreiden yleistyminen sekä puhtaampien polttoaineiden kehittäminen ja käyttöönotto sekä polttoaineen kulutuksen vähentyminen. Hiilidioksidipäästöihin eivät erilaiset uudet tekniikat kuitenkaan juurikaan vaikuta, vaan liikenteestä peräisin olevat hiilidioksidipäästöt ovat nousseet liikennemäärien noustessa. Hiilidioksidi on keskeinen kasvihuoneilmiötä vahvistava kaasu, mutta paikallisesti sillä ei ole vaikutusta ilmanlaatuun. Taulukon 2 liikenteen hiukkaspäästöt kattavat ainoastaan pakokaasujen mukana tulevat hiukkaspäästöt, eivät liikenteen maasta nostattamaa pölymäärää. VTT on kehittänyt liikenteen päästöjen laskuohjelman nimeltä LIISA 2014 (http://lipasto.vtt.fi/liisa/index.htm). LIISA laskentaohjelma on osa yksi VTT:n

10 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 kehittämistä LIPASTO-malleista. LIPASTO-mallit uudistettiin perusteellisesti 2013-2015. Aikaisempien vuosien raporteissa käytettyjä LIISA-laskentamallien tulokset eivät ole vertailukelpoisia tässä raportissa esitettyjen lukujen kanssa. Uudistetun LIISA laskentaohjelman mukaiset tieliikenteen ilmapäästöt Kokkolassa vuosina 2012-2014 olivat seuraavat: KOKKOLA CO HC NO X Hiukkaset CH 4 N 2 O SO 2 CO 2 2012 602 86 331 11,3 6,6 1,8 0,5 85 194 2013 549 77 312 10,5 6,3 1,8 0,4 85 342 2014 507 70 296 9,6 6,0 1,9 0,4 83 416 Taulukko 2. Tieliikenteen ilmapäästöt Kokkolassa vuosina 2012-2014 (t/a). Lähde: VTT (LIISA 2014 päivitetty 30.10.2015). Rikkidioksidi (SO 2 ) Kokkolan alueen laitosten rikkidioksidipäästöt ilmaan ovat vuoden 1995 jälkeen aikana pysytelleet samalla tasolla. Mikäli rikkidioksidipäästöjä tarkastellaan pitemmällä aikavälillä, päästökehitys on ollut erittäin myönteinen. 1970-luvun alkupuolella yksinomaan Ykspihlajan teollisuusalueen rikkidioksidipäästöt olivat lähes 70 000 tn/a. Vuonna 2014 Kokkolan rikkidioksidipäästöt olivat enää murto-osan tästä, eli 1212 tonnia. Vuonna 2013 rikkidioksidin kokonaispäästöt olivat 1101 tonnia. Päästöjen nousu vuonna 2014 yli 100 tonnilla selittyy pääosin Boliden Kokkola Oy:n rikkihappotehtaan ja Kokkolan Energian Ykspihlajan voimalaitoksen (ent. Oy Kokkola Power Ab) rikkidioksidipäästöjen lisääntymisestä. Eniten rikkidioksidia pääsi ilmaan Boliden Kokkola Oy:n rikkihappotehtaalta, päästömäärä vuonna 2014 oli 709 tonnia. Kuvassa 2 on kuvattu rikkidioksidipäästöjen kehitys Kokkolassa vuosina 1987-2014. 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Boliden - Sinkkitehdas Kokkolan Voima Oy Oy Kokkola Power Ab Tetra Chemicals Europe Oy Yara Phosphates Oy Yara Suomi Oy Boliden - Rikkihappotehdas Muut 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 2. Rikkidioksidipäästöt Kokkolassa lähteittäin vuosina 1987-2014 (tonnia/vuosi).

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 11 Kuvassa 3 on esitetty vuoden 2014 rikkidioksidipäästöjen jakautuminen Kokkolassa eri päästölähteiden kesken. 60 % Kokkolan rikkidioksidipäästöistä oli peräisin Ykspihlajan teollisuusalueella sijaitsevalta Boliden Kokkola Oy:n rikkihappotehtaalta. Toiseksi eniten (22 %) rikkidioksidia pääsi ilmaan Kokkolan Energian voimalaitokselta (ent. Oy Kokkola Power Ab) ja kolmanneksi eniten Yara Suomi Oy:n kaliumsulfaattitehtaalta (5 %). Boliden - Sinkkitehdas 1 % Kokkolan Voima Oy 2 % Yara Suomi Oy 5 % Muut 4 % Kokkolan Energia (K:la Power Oy) 28 % Yara Phosphates Oy 1 % Boliden - Rikkihappotehdas 60 % Kuva 3. Rikkidioksidipäästöjen jakautuminen Kokkolassa vuonna 2014. Typenoksidit (NO X ) Typenoksidien päästöt Kokkolassa ovat peräisin pääasiassa tieliikenteestä ja energiantuotannosta. Muita suuria typenoksidien päästölähteitä ovat myös Yara Suomi Oy, Yara Phosphates Oy ja Kokkolan Satama. Pääosa typenoksidipäästöistä on typpimonoksidia, joka kuitenkin sääolosuhteista ja ilman otsonipitoisuudesta riippuen muuntuu ilmassa nopeasti erilaisten kemiallisten reaktioiden seurauksena typpidioksidiksi. Typenoksidien kokonaispäästöt (laskettu typpidioksidiksi) ilmaan laskivat lievästi Kokkolassa vuonna 2014 ollen 875 tonnia, kun ne vuonna 2013 olivat 894 tonnia. Tieliikenteen typenoksidipäästöt vuonna 2014 olivat 296 tonnia (VTT LIISA 2014). Tieliikenne on typenoksidipäästöjen osalta suurin kuormittaja Kokkolassa ja siitä aiheutuvien päästöjen haitallisia vaikutuksia korostavat alhainen päästökorkeus sekä se, että päästöt purkautuvat ilmaan suurelta osin kaupungin keskustassa, missä suuri joukko ihmisiä on niille alttiina. Kuvassa 4 on esitetty typenoksidipäästöjen kehitys Kokkolassa vuosina 1987-2014.

12 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 2000 1500 Muut Tetra Chemicals Europe Oy Yara Phosphates Oy Oy Kokkola Power Ab Kokkolan Voima Oy Kokkolan Satama Boliden - Rikkihappotehdas Yara Suomi Oy CABB Oy Boliden - Sinkkitehdas Liikenne 1000 500 0 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 4. Typenoksidipäästöt Kokkolassa lähteittäin vuosina 1987-2014 (tonnia/vuosi). Huomioitavaa on, että Kokkolan Sataman päästöt ennen vuotta 2002 eivät ole tiedossa. Vuonna 2014 tieliikenne oli suurin yksittäinen typenoksidien päästölähde Kokkolassa 34 %:n osuudella. Seuraavaksi eniten typenoksidipäästöjä aiheuttivat Kokkolan Energian Ykspihlajan voimalaitos (ent. Oy Kokkola Power Ab) (17 %), Yara Suomi Oy (16 %), Kokkolan Voima Oy (10 %), Kokkolan Satama (9 %) ja Yara Phosphates Oy (7 %). Boliden - Rikkihappotehdas 2 % CABB Oy 3 % Kokkolan Satama 9 % Muut 0 % Kokkolan Energia (K:la Power Oy) 19 % Yara Suomi Oy 16 % Kokkolan Voima Oy 10 % Yara Phosphates Oy 7 % Liikenne 34 % Kuva 5. Typenoksidipäästöjen jakautuminen Kokkolassa vuonna 2014.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 13 Hiukkaset Hiukkasten kokonaispäästöt Kokkolassa olivat vuonna 2014 noin 64 tonnia, kun ne vuotta aiemmin olivat jopa 109 tonnia. Hiukkaspäästöjen lasku johtuu Yara Suomi Oy:n viimeisten hiukkaspäästöjen tarkistusmittausten tuloksesta, jossa laitoksen hiukkaspäästöiksi arvioitiin 19 tonnia, mikä on selvästi alhaisempi kuin vuonna 2013 tehdyissä mittauksissa (71 tonnia). Boliden Kokkola Oy:n hiukkaspäästöt nousivat vuoden 2013 16 tonnista 23 tonniin vuonna 2014. Pitkällä aikavälillä hiukkaspäästöt ovat vähentyneet selvästi, vaikkakin 1990-luvun puolivälistä lähtien päästöt ovat pysyneet lähestulkoon samalla tasolla, mikä käy ilmi kuvasta 6. Muutamana yksittäisenä vuonna (2004, 2007 ja 2013) hiukkaspäästöt ovat olleet keskimääräistä korkeammat. 1400 1200 1000 800 600 400 200 Tetra Chemicals Europe Oy Liikenne Boliden - Sinkkitehdas Yara Phosphates Oy Boliden - Rikkihappotehdas Kokkolan Satama Kokkolan Voima Oy Oy Kokkola Power Ab Yara Suomi Oy Muut 0 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 6. Hiukkaspäästöt Kokkolassa lähteittäin vuosina 1987-2014 (tonnia/vuosi). Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaan osuus hiukkasten kokonaispäästöistä vuonna 2014 oli 36 %, Yara Suomi Oy:n 30 %, Kokkolan Energian Ykspihlajan voimalaitoksen (ent. Oy Kokkola Power Ab) 15 % ja tieliikenteen 16 % (kuva 7). Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että tämän raportin hiukkaspäästömäärissä ei ole huomioitu mm. pölyämisestä tai lastauksesta ilmaan aiheutuvaa kuormitusta tai tieliikenteen maasta nostattamaa pölyä.

14 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 Kokkolan Voima Oy 1 % Kokkolan Energia (K:la Power Oy) 15 % Kokkolan Satama 1 % Muut 1 % Boliden - Sinkkitehdas 36 % Yara Suomi Oy 30 % Liikenne 16 % Kuva 7. Hiukkaspäästöjen jakautuminen Kokkolassa vuonna 2014. Muut päästöt Teollisuudesta, energiantuotannosta ja liikenteestä aiheutuu edellä mainittujen päästökomponenttien lisäksi mm. häkä-, hiilidioksidi-, hiilivety-, rikkivety- ja metallipäästöjä. Alailmakehän otsonia muodostuu lähinnä tausta-alueilla monimutkaisten prosessien kautta. Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) vapautuu ilmaan mm. Ykspihlajan teollisuusalueelta Neste Oil Oyj:n polttonestevarastolta ja Freeport Cobalt Oy:ltä. Metallipäästöt ilmaan nousivat useimpien metallien kohdalla hieman vuonna 2014, kun verrataan vuoteen 2013. Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaan sinkkipäästöt ilmaan olivat vuonna 2014 4,8 tonnia, kun ne vuonna 2013 olivat 4,6 tonnia. Sinkkipäästöt ilmaan ovat kuitenkin pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna laskeneet tasaisesti. Freeport Cobalt Oy:n kobolttipäästöt ilmaan vähenivät 1,5 tonnista (2013) 1,4 tonniin. Haitallisten metallien, kuten elohopean, kadmiumin ja arseenin ilmapäästöt nousivat vähän. Metallipäästöt ilmaan Kokkolassa on tarkemmin eritelty liitteessä 4.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 15 5. KOKKOLAN ILMASTO-OLOSUHTEET Kokkolassa, kuten rannikkoalueilla yleensäkin, maan ja veden rajapinnat muodostavat ilmaston sekä päästöjen leviämisen kannalta epäsäännöllisen alueen. Alueella vallitsee usein ns. maa-merituuli-ilmiö (kuva 8), joka saattaa kääntää savuviuhkan leviämissuuntaa vuorokauden aikana 180. Alkutalvesta kylmä mantereellinen ilmavirtaus lämpimän meren yllä aiheuttaa hyvin labiilin tilanteen, kun vastaavasti loppukeväästä tilanne on päinvastainen. Tällöin lämmin virtaus mantereelta kylmälle merelle saattaa aiheuttaa hyvinkin stabiilin tilanteen, jolloin syntyy sumua ja voimakkaita inversiotilanteita. Kuva 8. Maa-merituuli-ilmiö: Kuvassa A merituuli, jolloin aurinko lämmittää päivällä maata nopeammin kuin merta, jonka seurauksena lämpenevä ilma nouse ylöspäin ja korvaavaa kylmempää ilmaa virtaa mereltä. Kuvassa B on esitetty maatuuli, jolloin maan viilenee illalla merta nopeammin, jonka seurauksena lämpimämpi ilma meren yllä nousee ylöspäin ja korvaavaa viileämpää ilmaa virtaa maalta. Mikäli kapea stabiilissa ilmamassassa kulkeva savuviuhka sekoittuu kokonaan maalle muodostuneeseen nk. termiseen sisäiseen rajakerrokseen tapahtuu fumigaatiota eli savustumista. Tällöin savuviuhka painuu lähes suoraan alaspäin ja sekoittuminen on heikkoa. Savustumisen yhteydessä voidaan päästökohteen läheisyydessä mitata erittäin korkeita epäpuhtauspitoisuuksia. Kokkolassa fumigaatioon verrattavia tilanteita esiintyy maa-merituuli-ilmiön johdosta yleensä keväisin. Tällöin Ykspihlajassa mitattavat rikkidioksidipitoisuudet nousevat yleensä puolen päivän jälkeen ja palautuvat normaalille tasolle illalla klo 18.00-20.00 välisenä aikana.

16 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 Kokkolassa Ykspihlajassa vallitsevat tuulensuunnat ovat yleisesti etelästä, kaakosta, pohjoisesta ja lounaasta päin. Usein tuulee myös luoteesta. Vähiten tuulee suoraan lännestä sekä idästä ja koillisesta. Vuonna 2014 Ykspihlajasta ei ole saatavissa koko vuoden tuulitietoja, johtuen vanhan meteorologisen aseman poistamisesta käytöstä heinäkuussa 2014. Tuulensuunnat Kokkolassa Ykspihlajassa vuonna 2014 on esitetty kuvassa 9. Kuva 9. Kokkolan (Ykspihlaja) tuuliruusu vuonna 2014. Vuoden 2014 tuulitiedoissa on huomioitava, että Ykspihlajan vanha meteorologinen asema poistettiin käytöstä heinäkuussa 2014. Tuuliruusu ei ole siten vertailukelpoinen aiempien vuosien tuuliruusujen kanssa. Ilman keskilämpötilat kuukausittain on esitetty kuvissa 10 ja 11. Vuosi oli poikkeuksellisen lämmin ja ainoastaan tammikuussa kuukauden keskilämpötila oli pakkasen puolella. Kuukausista tammikuu, toukokuu ja kesäkuu olivat keskimääräistä viileämpiä. Helmi ja maaliskuu sekä loppuvuosi heinäkuusta alkaen olivat lämpimimpiä kuukausia yli vuosikymmeneen. Poikkeuksellisen lämmin vuosi johti kevätpölykauden aikaistumiseen ja pitkittymiseen. 30 25 20 15 10 5 0-5 -10-15 Keskilämpötilat kuukausittain Ykspihlajassa Max 2004-2013 Min 2004-2013 Avg 2004-2013 Ykspihlaja 2014 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu -20 Kuva 10. Vuoden 2014 kuukausittaiset keskilämpötilat Kokkolassa Ykspihlajan

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 17 mittausasemalla verrattuna vuosien 2004-2013 korkeimpiin ja alimpiin lämpötiloihin. 25 20 Keskilämpötilat kuukausittain Kokkolan keskustassa 15 Max 2004-2013 10 Min 2004-2013 5 0 Avg 2004-2013 Pitkänsillankatu 2014-5 -10 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu -15 Kuva 11. Vuoden 2014 kuukausittaiset keskilämpötilat Kokkolassa keskustassa Pitkänsillankadun mittausasemalla verrattuna vuosien 2004-2014 korkeimpiin ja alimpiin lämpötiloihin. Elokuun lämpötilatiedot vuodelta 2014 puuttuvat laiteviasta johtuen.

18 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 6. ILMANLAADUN OHJE-, RAJA- JA TAVOITEARVOT Yleistä Ilmanlaadun ohjearvoilla ilmaistaan ilmansuojelutyön päämääriä ja ilmanlaadun tavoitteita sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti ohjeeksi viranomaisille. Ohjearvoja asettamalla pyritään turvaamaan terveellinen ilma myös herkille väestöryhmille. Tarkoituksena on, että ilmanlaadun ohjearvot otettaisiin jo ennakolta huomioon ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavia toimintoja suunniteltaessa ja sijoitettaessa. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueidenkäytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupiin liittyvässä lupaharkinnassa. Ilmanlaadun ohjearvot Ilmansuojelun tavoitteena on taata kaikille väestöryhmille terveellinen ja mahdollisimman viihtyisä ympäristö sekä ehkäistä ilman kautta ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi on valtioneuvosto 1.9.1996 voimaan tulleilla päätöksellä asettanut ilmanlaadulle ohjearvot sekä erilliset raja-arvot ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja lyijypitoisuudelle sekä hiukkasille. Ohjearvot on esitetty taulukossa 4. Komponentti Ohjearvo Tilastollinen määrittely Hiilimonoksidi(CO) 1 h 8 h Typpidioksidi (NO 2 ) 1 h 1 vrk Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 h 1 vrk Hiukkaset (TSP) 1 vrk 1 vuosi Hiukkaset (PM 10 ) 1 vrk 20 mg/m 3 8 mg/m 3 150 µg/m 3 70 µg/m 3 250 µg/m 3 80 µg/m 3 120 µg/m 3 50 µg/m 3 70 µg/m 3 Haisevat (TRS) 1 vrk rikkiyhd. 10 µg/m 3 tuntiarvo tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden tuntiarvojen 99. %-piste kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo vuoden vuorokausiarvojen 98. %-piste vuosikeskiarvo kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo (TRS ilmoitetaan rikkinä) Taulukko 4. Valtioneuvoston 1.9.1996 antamat ilmanlaadun ohjearvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein, pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman ohjearvojen tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Tuntiarvoon verrataan rikkidioksidin ja typpidioksidien summafrekvenssijakauman 99 %:n tuntiarvoa, joka osoittaa pitoisuuden, jonka 99 %:a mittaustuloksista alittaa kuluneen mittausjakson aikana. Tuntikeskiarvoista voi yksi prosentti (7 h) 30 vuorokauden pituisen mittausjakson aikana ylittää annetun ohjearvon.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 19 Rikkidioksidin ja typpidioksidin osalta vuorokausiohjearvoon verrataan 30 vuorokauden pituisen mittausjakson toiseksi korkeinta vuorokausiarvoa. Vuorokausiarvolle sallitaan yksi ohjearvon ylitys 30 vuorokauden pituisen mittausjakson aikana, kuitenkin siten, että vuoden aikana sallitaan ylityksiä ainoastaan kaksi prosenttia. Vuorokausiohjearvoon verrataan myös vuoden mittausaineistosta muodostettua vuorokausiarvojen summafrekvenssijakauman prosenttilukua 98 vastaavaa pitoisuutta. Leijuvan pölyn osalta, kun näyte kerätään joka kolmas vuorokausi, verrataan vuorokausiarvoon koko vuoden aineistosta laskettua summafrekvenssijakauman 98 %:n arvoa, joka osoittaa pitoisuuden, jonka 98 %:a mittaustuloksista alittaa. Vuosiohjearvoon kaikkien komponenttien osalta verrataan vuoden pituisen mittausjakson tuntiarvoista, tuntikeskiarvoista tai vuorokausiarvoista laskettua aritmeettista keskiarvoa. Kuukausikeskiarvoille ei ole annettu erillistä ohjearvoa. Ilmanlaadun raja-arvot 15.8.2001 astui voimaan valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001). Asetus kumottiin vuonna 2011 uudella ilmanlaatuasetuksella (VNA 38/2011). Ilmanlaatuasetuksessa säädetään ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY täytäntöön panemiseksi ilman epäpuhtauksien sitovista ja tavoitteellisista enimmäispitoisuuksista, ilmanlaadun seuranta-alueista, ilmanlaadun mittauksista ja muista arviointimenetelmistä, ilmanlaadun turvaamiseksi laadittavien suunnitelmien ja selvitysten sisällöstä sekä ilmanlaatutietojen saatavuudesta, yleisölle tiedottamisesta ja yleisön varoittamisesta. Taulukossa 5 on esitetty ohjearvot ja raja-arvot. Taulukko 5. Ilmanlaadun ohjearvot ja raja-arvot (tsv = kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo). Ohjearvo Raja-arvo Rikkidioksidi (SO 2 ) tunti 250 µg/m 3 350 µg/m 3 (99 %) (25. suurin) vuorokausi 80 µg/m 3 125 µg/m 3 (tsv) (4. suurin) vuosi 20 µg/m 3 (keskiarvo) Typpidioksidi (NO 2 ) tunti 150 µg/m 3 200 µg/m 3 (99 %) (19. suurin) vuorokausi 70 µg/m 3 (tsv) vuosi 40 µg/m 3 (keskiarvo)

20 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 Ohjearvo Raja-arvo Typen oksidit(no+no 2 )vuosi 30 µg/m 3 30 µg/m 3 (keskiarvo) (keskiarvo) Hiilimonoksidi (CO) tunti 20 mg/m 3 (maksimi) 8 tuntia 8 mg/m 3 10 mg/m 3 (maksimi) (maksimi) Bentseeni (C 6 H 6 ) vuosi 5 µg/m 3 Hiukkaset vuorokausi 120 µg/m 3 (kokonaisleijuma) (98 %) vuosi 50 µg/m 3 (keskiarvo) (keskiarvo) Hengitettävät vuorokausi 70 µg/m 3 50 µg/m 3 hiukkaset (PM 10 ) (tsv) v.2000 (36.suurin) vuosi 40 µg/m 3 (keskiarvo) Pienhiukkaset (PM 2,5 ) vuosi 25 µg/m 3 (keskiarvo) Lyijy (Pb) vuosi 0,5 µg/m 3 (keskiarvo) Raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi Rikkidioksidi (SO 2 ) vuosi ja 20 µg/m 3 talvikausi (keskiarvo) (1.10.-31.3.) Typenoksidit(NO+NO 2 ) vuosi ja 30 µg/m 3 talvikausi (keskiarvo) (1.10.-31.3.) Raja-arvon ylittyessä on kunta ja joissakin tapauksissa alueellinen ympäristökeskus velvollinen ryhtymään ilmanlaatuasetuksen mukaisiin tarpeellisiin toimiin ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 21 Alailmakehän otsonin ja metallien tavoitearvot Uusi ilmanlaatuasetus (VNA 38/2011) kumosi valtioneuvoston asetuksen alailmakehän otsonista (783/2003). Otsonille asetetut tavoitearvot on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Valtioneuvoston asetuksessa 38/2011 alailmakehän otsonille asetetut tavoitearvot. Otsonin (O 3 ) tavoitearvot Sallitut ylitykset Terveyden suojelu 8 tuntia 120 µg/m 3 25 kpl /vuosi Kasvillisuuden suoj. AOT40 18 000 µg/m 3 h Väestölle tiedott. tunti 180 µg/m 3 Väestön varoittaminen tunti 240 µg/m 3 Valtioneuvosto on 8.2.2007 antanut asetuksen (164/2007) jossa on asetettu tavoitearvot polysyklisille aromaattisille hiilivedyille (bentso(a)pyreeni), kadmiumille, arseenille ja nikkelille. Taulukko 7. Valtioneuvoston asetuksessa 164/2007 asetetut tavoitearvot arseenille, kadmiumille, nikkelille ja bentso(a)pyreenille. Tavoitearvot on annettu vuosikeskiarvolle määritettynä hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) kokonaismäärästä. Metallien ja PAH:n tavoitearvot Tavoitearvo Arseeni (As) vuosi 6 ng/m 3 Kadmium (Cd) vuosi 5 ng/m 3 Nikkeli (Ni) vuosi 20 ng/m 3 Bentso(a)pyreeni (BaP) vuosi 1 ng/m 3

22 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 7. ILMANLAADUN MITTAUSTULOKSET Rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidia mitattiin vuonna 2014 Ykspihlajan mittausasemalla. Kuvissa 12 ja 13 on esitetty ohjearvoihin verrannollisia pitoisuuksia vuonna 2014. 250 Tuntiarvojen 99 %-piste 200 Ykspihlaja ug/m3 150 100 50 0 14 20 25 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu 41 Huhtikuu 28 Toukokuu 51 Kesäkuu Kuva 12. Rikkidioksidin kuukauden tuntiarvojen 99 %-pisteet Ykspihlajassa vuonna 2014 (ohjearvo 250 µg/m 3 ). 75 Heinäkuu 56 58 Elokuu Syyskuu 11 12 18 Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuukauden toiseksi suurimmat vrk-arvot 80 Ykspihlaja 60 ug/m3 40 20 10 12 17 24 17 18 20 19 23 5 4 4 0 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Kuva 13. Rikkidioksidin kuukauden toiseksi suurimmat vuorokausipitoisuudet Ykspihlajassa vuonna 2014 (ohjearvo 80 µg/m 3 ). Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 23 Rikkidioksidipitoisuudet ovat alimmillaan loppuvuodesta loka- joulukuussa. Rikkidioksidipitoisuudet Ykspihlajassa ovat yleensä keväällä ja kesällä korkeampia kuin muina vuodenaikoina, vaikka päästöt energiantuotannosta ovat tällöin selvästi talviaikaa pienempiä. Toisaalta teollisuuden rikkidioksidipäästöissä ei esiinny juurikaan vuodenaikavaihtelua. Ilmiö on Kokkolassa yleinen ja se johtuu rannikon ilmasto-olosuhteista, eli maa-merituuli-ilmiöstä. Vuonna 2014 korkein tuntiohjearvoon verrattava pitoisuus Ykspihlajassa, 75 µg/m 3, mitattiin heinäkuussa. Korkein kuukausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus, 24 µg/m 3, mitattiin huhtikuussa. Rikkidioksidille annetut ohjearvot alitettiin siten selvästi. Kuvassa 14 on esitetty rikkidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvojen kehitys Kokkolassa. Rikkidioksidin vuosikeskipitoisuuden raja-arvo kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi on 20 µg/m 3. Rikkidioksidipitoisuudet olivat korkeimmillaan 90-luvun puolivälissä. Rikkidioksidin vuosipitoisuus Ykspihlajassa oli 5,9 µg/m 3 vuonna 2013, joten vuositasolla rikkidioksidipitoisuus nousi hieman edellisvuosista. SO2-pitoisuudet Kokkolassa ug/m3 20 16 12 8 4 Vuosiraja-arvo 20 µg/m3 Ykspihlaja Tehtaankatu Halkokari 12,9 Pitkänsillankatu 10,8 10,8 Rautatienkatu 10 9,5 8,4 8,8 7,1 7,2 5,9 6,3 5,8 5,8 4 4,8 5,5 5,6 5,9 6,3 5,1 4,6 3,8 4,2 4,2 4,8 3,8 3,1 3,4 3,5 3,4 2,3 2 2 2,5 2,2 1,6 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 14. Rikkidioksidin vuosikeskipitoisuuden kehitys Kokkolassa vuodesta 1991. Rikkidioksidin vuosiraja-arvo on 20 µg/m 3.

24 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 Typenoksidit (NO X ) Typenoksideja mitattiin vuonna 2014 Pitkänsillankadun ja Ykspihlajan mittausasemilla. Typenoksidien merkittävin päästölähde Kokkolan keskustan alueella on tieliikenne. Liikenteen vaikutus vallitseviin pitoisuuksiin on havaittavissa selvästi eri vuorokaudenaikoina, sillä mittaustulokset ovat selvästi verrannollisia liikenteen ruuhkahuippuihin, jotka ajoittuvat yleensä viikonlopuille sekä arkisin kello 07.00-17.00 väliselle ajanjaksolle. Ykspihlajassa typenoksidipitoisuuksiin vaikuttavat Ykspihlajan alueen energiantuotanto- ja teollisuuslaitokset, Kokkolan Sataman toiminnot sekä mittausaseman ohi kulkeva liikenne. Typpidioksidin tuntiraja-arvoon, tuntiohjearvoon ja vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 2014 on esitetty kuvissa 15, 16 ja 17. Korkeimmat tuntiraja-arvoon (tuntiraja-arvo on 200 µg/m 3 ) verrattavat typpidioksidipitoisuudet mitattiin Pitkänsillankadulla maaliskuussa (116 µg/m 3 ) ja Ykspihlajassa tammikuussa (65 µg/m 3 ). Korkeimmat tuntiohjearvoon (tuntiohjearvo 250 µg/m3) verrattavat pitoisuudet mitattiin Pitkänsillankadulla maaliskuussa (68 µg/m 3 ) ja Ykspihlajassa tammikuussa (88 µg/m 3 ). Korkeimmat vuorokausiohjearvoon (vuorokausiohjearvo 70 µg/m 3 ) verrattavat pitoisuudet mitattiin Pitkänsillankadulla tammikuussa (42 µg/m 3 ) ja Ykspihlajassa niinikään tammikuussa (37 µg/m 3 ). Kuukauden korkein tuntiarvo 250 200 Pitkänsillankatu Ykspihlaja ug/m3 150 100 50 6165 47 38 116 55 56 50 37 62 64 65 51 43 42 24 21 25 85 56 73 42 0 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Kuva 15. Typpidioksidin korkeimmat tuntiraja-arvoon verrattavat pitoisuudet Kokkolassa Pitkänsillankadulla ja Ykspihlajassa vuonna 2014 (tuntiraja-arvo 200 µg/m 3 ). Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 25 Tuntiarvojen 99 %-piste 250 200 Pitkänsillankatu Ykspihlaja 150 ug/m3 100 50 5658 31 22 68 50 39 37 28 39 39 43 48 32 22 16 18 20 62 60 46 29 0 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Kuva 16. Typpidioksidin tuntiohjearvoon (kuukauden tuntiarvojen 99 %-piste) verrattavat pitoisuudet Pitkänsillankadun ja Ykspihlajan mittausasemilla vuonna 2014 (tuntiohjearvo 250 µg/m 3 ). Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo 80 70 60 Pitkänsillankatu Ykspihlaja ug/m3 50 40 30 20 10 42 37 17 10 33 18 17 12 15 17 18 15 9 7 6 7 21 16 34 20 32 14 0 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Kuva 17. Typpidioksidin toiseksi suurimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Pitkänsillankadun ja Ykspihlajan mittausasemilla vuonna 2014 (vrkohjearvo 70 µg/m 3 ). Typpidioksidipitoisuuksien vuosittainen kehitys Kokkolassa on esitetty kuvassa 18. Typpidioksidin vuosikeskipitoisuus Pitkänsillankadun mittausasemalla vuonna 2014 oli 13 µg/m 3. Ykspihlajassa typpidioksidin vuosipitoisuus oli 7 µg/m 3. Näin ollen typpidioksidin vuosikeskipitoisuus Ykspihlajassa laski hieman edellis- Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu

26 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 vuodesta, kun se taas keskustassa pysyi samalla tasolla edellisvuoden kanssa. Typpidioksidin vuosikeskipitoisuuden raja-arvo on 40 µg/m 3, joka on koko mittaustoiminnan ajan alittunut selvästi Kokkolassa. Pitoisuudet Kokkolan keskustassa ovat vuosien mittaan pysyneet lähes samalla tasolla. NO2-pitoisuudet Kokkolassa ug/m3 40 35 30 25 20 15 10 5 Vuosiraja-arvo 40 µg/m3 21 17 18 18 19 17 16 15 16 14 20 17 16 17 17 17 15 15 14 9 8 7 11 Tehtaankatu Pitkänsillankatu Rautatienkatu Ykspihlaja 6 15 17 17 16 11 11 11 9 13 13 8 7 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 18. Typpidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvot Kokkolassa vuodesta 1992. Vuosipitoisuudelle annettu raja-arvo on 40 µg/m 3.

Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 _ 27 Hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) Hengitettäviä hiukkasia on Kokkolassa mitattu vuodesta 1992 alkaen. Kokkolassa hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ) mitattiin vuonna 2014 jatkuvatoimisesti kahdella mittausasemalla, Pitkänsillankadulla ja Ykspihlajassa. Hengitettävien hiukkasten vuoden 2014 suurin vuorokausipitoisuus Pitkänsillankadun mittausasemalla oli 70 µg/m 3 ja se mitattiin 28.3.2014 (kuva 19). Ykspihlajassa korkein vuorokausipitoisuus oli 72 µg/m 3 ja se mitattiin 8.7.2014. Pitkänsillankadun korkein pitoisuus johtui kevätpölykaudesta, kun taas Ykspihljassa mitattu korkein pitoisuus johtui Kantasatamassa käynnissä olleesta lastaustoiminnasta. Kuukauden suurin vrk-arvo 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 ug/m3 21 68 Tammikuu 30 57 Helmikuu 52 70 Maaliskuu 25 50 Huhtikuu 35 32 Toukokuu 47 40 Kesäkuu Kuva 19. Hengitettävien hiukkasten korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Pitkänsillankadun ja Ykspihlajan mittausasemilla vuonna 2014. Vuorokausiraja-arvo on 50 µg/m 3, raja-arvon ylityksiä sallitaan 35 kpl/vuosi. Hengitettäville hiukkasille annettu vuorokausiohjearvo (kuukauden toiseksi suurin vrk-pitoisuus) ei ylittynyt Kokkolassa kertaakaan vuonna 2014 (kuva 20). Korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus Pitkänsillankadun mittausasemalla oli 61 µg/m 3 ja se mitattiin maaliskuussa. Ykspihlajassa korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus vuonna 2014 oli 45 µg/m 3 ja se mitattiin kesäkuussa. Kuvassa 21 on esitetty hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kehitys vuosina 1992-2014. Vuosikeskipitoisuudet Kokkolan keskustassa ovat pysytelleet samalla tasolla, vuosipitoisuudet ovat vaihdelleet 12-16 µg/m 3 välillä. Pienet vaihtelut pitoisuuksissa riippuvat mitä ilmeisimmin vuosittaisista eroista sääolosuhteissa (sadepäivien määrä jne.). Ykspihlajassa PM 10 -pitoisuudet ovat myös pysytelleet viime vuosina samalla tasolla (10-14 µg/m 3 ) ja pitoisuusvaihtelut seuraavat keskustassa mitattuja pitoisuusvaihteluita. 72 Heinäkuu 22 19 Elokuu 37 40 Syyskuu Ykspihlaja Pitkänsillankatu 23 13 Lokakuu 17 39 Marraskuu 18 13 Joulukuu

28 Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2014 Kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo ug/m3 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 18 54 Tammikuu 22 49 Helmikuu 33 61 Maaliskuu 23 40 Huhtikuu 32 28 Toukokuu 45 35 Kesäkuu Kuva 20. Hengitettävien hiukkasten (PM10) kuukauden toiseksi suurimmat vuorokausipitoisuudet Pitkänsillankadun ja Ykspihlajan mittausasemilla vuonna 2014. Vuorokausiohjearvo on 70 µg/m 3. 37 Heinäkuu 21 18 Elokuu 33 25 Syyskuu Ykspihlaja Pitkänsillankatu 17 13 Lokakuu 17 38 Marraskuu 10 13 Joulukuu Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet Kokkolassa ug/m3 40 35 30 25 20 15 10 Vuosiraja-arvo 40 µg/m3 Ykspihlaja Pitkänsillankatu Sairaala 17 16 15 14 15 15 15 14 13 13 14 14 14 14 14 13 13 12 13 13 13 13 13 13 11 12 12 12 12 12 11 11 11 11 11 11 11 10 5 0 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 21. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuosikeskipitoisuuksien kehitys Kokkolassa. Pitkänsillankadun kaikki mittaustulokset vuodesta 1998 ja Ykspihlajan mittaustulokset vuodesta 2003 on mitattu jatkuvatoimisilla PM 10 - analysaattoreilla, kun taas muut vanhemmat tulokset on saatu suurtehokeräinmenetelmällä.