RUDOLF KOIVU NÄYTTELYYN LIITTYVÄ NUKKETEATTERI NUKKETEATTERIN KÄYTTÖOHJEET Itsekseen tekeville Nukketeatterissa voi leikkiä teatteriesitystä kokeilemalla nukeilla näyttelemistä erilaisissa lavasteissa. Voit käyttää valmiita nukkeja ja lavasteita. Voit myös valmistaa oman nuken oheisten ohjeiden avulla. Hauskaa teatterihetkeä! Nuken teko-ohjeet Tarvikkeet: paksua pahvia, lyijykynä, värikyniä tai vesivärit, sakset, liimaa, koristelumateriaalia (esim. nauhaa ja nappeja), noin puolen metrin mittaisia, mielellään litteitä keppejä, teippiä. 1. Piirrä hahmo lyijykynällä. Vahvista sen ääriviivat tussilla tai muulla näkyvällä kynällä. Väritä ja koristele se haluamallasi tavalla liiman ja koristelumateriaalin avulla. 2. Leikkaa hahmo irti paperista. 3. Teippaa se selkäpuoleltaan ja koko pituudeltaan kiinni keppiin.
NUKKETEATTERIN KÄYTTÖOHJEET Ohjaajan tai opettajan kanssa tekeville Nukketeatterissa voi kokeilla näytelmän valmistamista ja esittämistä pienten, itse keksittyjen tarinoiden pohjalta. Esitys koostuu näytelmän tarinan ja vuorosanojen keksimisestä, nukkien askartelemisesta, lavasteiden asettamisesta paikoilleen, harjoittelemisesta ja esittämisestä. Seuraavat vinkit on tarkoitettu opettajan tai ohjaajan luettavaksi ennen tehtävän aloittamista. ESIMERKKI ESITYKSEN VALMISTAMISESTA 1. Työnjako Ennen tarinan keksimistä yhdessä päätetään ketkä ovat - nukentekijät - vuorosanojen keksijät - lavasteista ja äänitehosteista huolehtivat. Esimerkiksi 20 oppilaan luokasta saa kaksi 10 oppilaan ryhmää, joissa on 2 vuorosanojen keksijää, 2 lavasteista ja tehosteista huolehtivaa, 3 nukentekijää ja 3 näyttelijää. Esityksen aikana näyttelijät ja lavasteista huolehtivat ovat sermin takana, muut istuvat katsomossa. Pienemmissä ryhmissä voi olla 2-3 näyttelijää, jotka huolehtivat myös lavasteista. Näin myös katsomoon riittää yleisöä.
2. Tarina eli kuka, mitä, missä? Lapset saavat keksiä ryhmässä pienen tarinan henkilöineen ja tapahtumapaikkoineen. Lyhyessä tarinassa on alku, jokin tapahtuma (ehkä ongelma ja sen ratkaisu tai tapaaminen jonkun kanssa) ja loppu. Tarinan tapahtumapaikan määräävät seuraavat valmiit lavasteet, joita voi vaihtaa tarinan juonen etenemisen mukaan: - jugendhenkinen kaupunkitalo (kaupunki) - mökki (maaseutu) - linna - aita - omenapuu - koivu - vuori - metsä Yhdessä keksitty tarina voisi olla vaikka tällainen Olipa kerran pieni poika, joka lähti kotipihastaan metsään ja eksyi. Aikansa kuljettuaan hän saapui vuoren juurelle. Vuorella asui vuorenhenki, jolta poika kysyi neuvoa. Vuorenhenki kehotti poikaa kiipeämään vuoren huipulle, jos koti näkyisi sieltä. Poika kiipesi, mutta ei nähnyt kotiaan. Hän tuli surulliseksi ja alkoi itkeä. Silloin paikalle lensi kaunis vihreä lintu, joka ehdotti että poika nousisi sen selkään. Niin poika nousi linnun selkään, lensi taivaalle ja alkoi nauraa. Niin hän pääsi kotiinsa. Sen pituinen se. Lasten kanssa on hyvä kerrata että tässä tarinassa on kolme henkilöä: poika, vuorenhenki ja lintu (ja että näytelmän henkilö voi siis olla muukin kuin ihminen). Myös tarinan tapahtumapaikat on hyvä kerrata: kotipiha, josta poika lähtee kävelemään, metsä ja vuori.
2. Vuorosanat eli mitä henkilöt sanovat Tarinan keksimisen jälkeen vuorosanojen eli repliikkien keksijä miettii mitä henkilöt puhuvat. Repliikit saavat olla lyhyitä, yhden tai kahden lauseen mittaisia. Kaikille henkilöille on keksittävä sanottavaa. Esimerkkitarinan pojan, vuorenhengen ja vihreän linnun ensimmäiset repliikit voisivat olla tällaiset: POIKA: Minäpä lähden metsään kävelemään. VUORENHENKI: Minä olen vuorenhenki. Kukas sinä olet ja minne olet matkalla? POIKA: Olen Matti ja matkalla takaisin kotiin, mutta en enää löydä tietä sinne. VUORENHENKI: No kiipeäpä kylkeäni pitkin katsomaan näkisitkö kotiasi vuoren huipulta? 3. Nukkien rakentaminen Näytelmän henkilöitä esittävät paperinukketekniikalla valmistetut nuket. Esimerkkitarinan nuket ovat poika ja lintu. (Vuorenhenki voi olla pelkkä vuoren ääni.) Nukkien rakentamisessa on otettava huomioon mitä niiden esittämät henkilöt tekevät tarinassa. Esimerkiksi tässä tarinassa poika nousee linnun selkään ja siksi linnun täytyy olla melko suuri poikaan verrattuna. Ohjeet nuken tekemiseen näet seuraavalta sivulta.
Nuken teko-ohjeet Tarvikkeet: paksua pahvia, lyijykynä, värikyniä tai vesivärit, sakset, liimaa, koristelumateriaalia (esim. nauhaa ja nappeja), n. puolen metrin mittaisia, mielellään litteitä keppejä, teippiä. 4. Piirrä hahmo lyijykynällä. Vahvista sen ääriviivat tussilla tai muulla näkyvällä kynällä. Väritä ja koristele se haluamallasi tavalla liiman ja koristelumateriaalin avulla. 5. Leikkaa hahmo irti paperista. 6. Teippaa se selkäpuoleltaan ja koko pituudeltaan kiinni keppiin. PIIRROSKUVA NUKEN KIINNITTÄMISESTÄ
4. Lavasteet ja äänitehosteet Lavasteista - eli tässä tapauksessa mökistä, aidasta, metsästä ja vuoresta - huolehtiva vaihtaa lavasteita kun esityksen tapahtumapaikka muuttuu. Tässä näytelmässä kotipihan mökki ja aita vaihdetaan siis metsäksi ja vuoreksi. Lavastusvastaava voi keksiä myös tapahtumapaikkaan liittyviä ääniä, kuten tuulen huminaa tai lintujen laulua ja esittää ne näytelmässä. Ääniä voi tehdä viheltämällä, hyräilemällä, laulamalla, suhisemalla, napsuttamalla tai tömistelemällä. 5. Harjoittelu Koko näytelmä puheineen, nukkien liikkeineen ja lavasteiden vaihtoineen täytyy suunnitella ja harjoitella ennen esityksen alkua. Nuken käsittelyn ja näyttelemisen ohjeita: - näyttelijät ovat sermin takana koko esityksen ajan - sermin takaa on puhuttava kovalla äänellä ja selkeästi - muut kuin puhevuorossa olevat näyttelijät ovat sermin takana hiljaa, koska näytelmään kuulumattomat äänet vaikeuttavat henkilöhahmon repliikkien kuulemista - näyttelijä liikuttaa nukkea sermin takaa ja sanoo nuken vuorosanat - vain se nukke liikkuu, joka on puhevuorossa - nukkea voi liikuttaa sivusuunnassa kasvot yleisöön päin, alhaalta ylöspäin, ylhäältä alaspäin tai eteen ja taakse. 6. Esitys Näytelmä esitetään yleisölle. Hauskaa teatterihetkeä!