Ympäristötietoa Porin seudun asukkaille Harjavalta / Kokemäki / Luvia / Nakkila / Pomarkku / Pori / Ulvila 1
Sisällys Yhteinen ympäristö... 4 Luonto... 4 Luonnonsuojelu... 5 Luonnonsuojelualueet... 5 Rauhoitetut lajit... 5 Vieraslajit... 5 Lintujen talviruokinta... 6 Linnunpöntöt... 6 Retkeily ja luonnon virkistyskäyttö... 7 Jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet... 7 Retkeilyreitit ja -kohteet... 8 Metsästys... 9 Kalastus... 10 Veneily... 10 Vesistöt... 11 Rehevöityminen... 11 Sinilevät... 12 Mattojen ja pyykinpesu... 12 Ruoppaus... 12 Kuluttaminen... 14 Ostokset... 14 Ympäristömerkit... 14 Ruoka... 16 Ruoan ympäristövaikutukset... 16 Keinoja ruoan ympäristövaikutusten vähentämiseksi... 16 Jätehuolto... 20 Jätehierarkia: Karsi-käytä-kierrätä!... 20 Jätehuolto Porin seudulla... 20 2
Asuminen... 21 Rakentaminen... 21 Ekologinen eli ekorakentaminen... 21 Energiatehokas talo... 21 Energia... 22 Energiantuotanto... 22 Lämmitys... 24 Valaistus... 25 Laitteet... 26 Puun pienpoltto... 28 Vedenkäyttö... 29 Vedet... 29 Jätevedet... 31 Kodin kemikaalit... 33 Haitallisten tuotteiden vähentäminen... 34 Liikenne... 36 Kevyt liikenne... 36 Joukkoliikenne... 36 Autoilu... 37 Autoilun vähentäminen... 38 Taloudellinen ajotapa: Aja kuin sinulla olisi korillinen kananmunia takaistuimella.... 39 Ilmansaasteet ja ilmanlaatu... 41 Melu... 42 Torjunta ja vähentäminen... 42 Osallistuminen ja vaikuttaminen... 44 Keinot... 44 Mielipide julki... 44 Järjestäytyminen ryhmäksi... 45 Osallistuminen päätöksentekoon... 45 Käsitteitä... 46 Julkaisija: Ulvilan kaupungin ympäristötoimi Tekstit: Anu Palmgrén Grafiikka: Esko Railo Ulkoasu: Santtu Ahlman Painopaikka: Painosmäärä: Painettu Joutsenmerkitylle paperille 3
Yhteinen ympäristö Ensimmäisen kerran vuonna 1997 julkaistussa Porin Seudun kestävän kehityksen toimintaohjelmassa Agenda 21:ssä nostettiin esiin tarve kuntalaisen ympäristöoppaan laatimiselle. Nyt, reilun kymmenen vuoden kuluttua, käsissäsi on Harjavallan, Kokemäen, Luvian, Nakkilan, Pomarkun, Porin ja Ulvilan kaupunkien ympäristötoimien yhteistyön tulos Porin seudun ympäristöopas. Ympäristöön liittyvät käsitteet, kuten kestävä kehitys ja ilmastonmuutos, ovat tulleet osaksi arkipäiväämme. Tiedämmekö mitä ne tarkoittavat? Olemme huolissamme ympäristöstä, mutta tiedämmekö mitä pitäisi tehdä? Tämä opas pyrkii kertomaan ympäristöasioista ymmärrettävästi ja tarjoamaan keinoja ympäristön kuormittamisen vähentämiseksi. Puhtaamman ympäristön lisäksi ympäristöystävälliset teot tuovat usein myös rahallista säästöä. Oppaan eri osioissa luonto, kuluttaminen, jätehuolto, asuminen ja liikenne kerrotaan jokapäiväisten toimiemme ympäristövaikutuksista ja keinoista niiden vähentämiseksi. Lopuksi esitellään lyhyesti, miten arjen valintojen lisäksi voi osallistua ja vaikuttaa ympäristön puolesta. Kun jokin ympäristöön liittyvä asia askarruttaa sinua, tarkista löytyisikö siihen vastaus oppaasta moniin asioihin löytyy. Ympäristöystävällisyyteen pyrkiminen ei aina ole helppoa, eikä kukaan ole täydellinen. Kaikki ohjeet eivät sovi kaikille. Yksi ihminen ei yksin voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Välillä ympäristöongelmat tuntuvat musertavilta. Ei kannata masentua epäonnistumisista, vaan iloita pienistäkin onnistumisen hetkistä. Kun toimimme yhdessä yhteisen ympäristömme hyväksi ja teemme sen mihin pystymme, se riittää. Jotta tällä maapallolla olisi hyvä elää myös tulevaisuudessa, kannattaa valintoja tehdessään pitää mielessä seuraava intiaanien ajattelussa kiteytyvä kestävän kehityksen olemus: Maa kuuluu suurelle perheelle, josta monet ovat kuolleet, muutamat elossa ja lukematon määrä isännistä on vielä syntymättä. Säilytä tämä opas! Luonto Luonnonsuojelu / Retkeily ja luonnon virkistyskäyttö / Vesistöt Porin seudulla on monipuolista luonnonympäristöä. Vaihtelevan maiseman luovat pitkä merenrannikko, Kokemäenjokilaakso vesistöineen, harjujaksot sekä laajat suo- ja metsäalueet. Porin seutu tarjoaakin runsaasti mahdollisuuksia tutustua luontoon. Luonnonsuojelun ohella tulisi pyrkiä tasa-arvoisempaan suhteeseen luonnon kanssa, luonnon kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Näin vältyttäisiin toimintamme monilta haitallisilta, ja jopa tuhoisilta, seurauksilta. Koska emme aina tiedä, mikä laji on rauhoitettu tai alue suojeltu, tulisi luonnossa liikkuessa kohdella kaikkia lajeja ja alueita kuin ne olisi rauhoitettu tai suojeltu. Luontoon ei myöskään tule päästää mitään mikä ei sinne kuulu, ei jätteitä eikä vieraslajeja. 4
Luonnonsuojelualueet / Rauhoitetut lajit / Vieraslajit Luonnonsuojelu Luonnonsuojelualueet Suomen luonnon erityispiirteiden ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi on perustettu luonnonsuojelualueita. Alkuperäisen luonnon säilyttämisen lisäksi luontoa suojellaan muulta ihmistoiminnalta tieteelliseen, opetukselliseen ja virkistyskäyttöön. Luonnonsuojelualueisiin kuuluvat luonnonpuistot, kansallispuistot ja muut luonnonsuojelualueet, joita voi olla valtion tai yksityisten mailla. Valtaosa suojelualueista on valtion mailla ja niitä hoitaa Metsähallitus. Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto sijaitsee Kokemäenjoen varrella, Huittisten ja Kokemäen kaupunkien alueella. Siihen kuuluu laajoja suoalueita ja matala, rehevä Puurijärvi, joka on yksi Etelä-Suomen rikkaimmista lintujärvistä ja myös kansainvälisesti merkittävä lintukohde. Rauhoitetut lajit Jos luonnonvaraisen eliölajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen on muusta syystä tarpeellista, voidaan tällainen laji rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata. Eliölaji on rauhoitettu, kun sitä suojellaan lailla. Vieraslajit Vieraslajit ovat alun perin Suomen luontoon kuulumattomia lajeja. Ne ovat levinneet maahamme ihmisen mukana, joko tahattomasti tai tarkoituksella. Luontaisten kilpailijoiden ja vihollisten puuttuessa voivat vieraslajit levitä voimakkaasti ja syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Suurin osa vieraslajeista on kasveja, kuten jättiputket ja kurtturuusu. Jättiputki on haitallinen myös ihmiselle, sillä sen kasvineste voi aiheuttaa hengitystieoireita ja palovamman kaltaisia ihovaurioita. Ilmastonmuutoksen myötä lauhtuva ilmasto mahdollistaa yhä uusien vieraslajien menestymisen Suomessa. Vieraita lajeja ei saa levittää luontoon, sillä ne vaarantavat alkuperäisen kasvi- ja eläinlajistomme olemassaolon. 5
Luonto Luonnonsuojelu / Retkeily ja luonnon virkistyskäyttö / Vesistöt Lintujen talviruokinta Suomen pesimälajeista noin vajaa neljännes jää sinnittelemään tänne talven yli. Talvella lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia heikentävät kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää. Talviruokinta auttaa talvehtia lintuja selviämiään kevääseen. Se turvaa lintujen ravinnon saannin, säästää muuttomatkan vaaroilta ja rasituksilta sekä mahdollistaa pesinnän aloittamisen hyväkuntoisena. Muistilista: 1. Maan jäätyessä tai peittyessä lumeen (loka-marraskuu) on sopiva aika aloittaa talviruokinta. 2. Aloitettua talviruokintaa tulee jatkaa kevääseen, kunnes maa on paljas ja sula. 3. Tautien välttämiseksi ruokintatelineen pitää estää linnun ulosteen pääsy ruoan sekaan. 4. Sijoita ruokintapaikka vähintään kymmenen metrin päähän rakennuksista. 5. Ruokintapaikan tulisi olla riittävän avoin, mutta lähistöllä olisi hyvä olla suojaavaa kasvustoa. 6. Linnuille ei saa tarjota pilaantunutta eikä suolaista ruokaa. 7. Suosituimpia herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. 8. Kotimaiset ja luonnonmukaiset talviruokintatuotteet ovat ympäristöystävällisimpiä. 9. Ruuan tarjoaminen useassa paikassa vähentää nahistelua ruuasta ja takaa täyden kuvun kaikille. 10. Pidä ruokintapaikka ja sen alus siistinä tautien estämiseksi. Linnunpöntöt Tehometsänhoito on vähentänyt laho- ja kolopuita talousmetsissä, tehokas puistonhoito puolestaan puistoista ja pihamailta. Linnunpöntöt toimivat luonnonkolojen korvikkeena tarjoten linnuille pesäpaikan ja talvella yöpymis- ja suojapaikan. Linnunpönttöjä voi rakentaa ja ripustaa mihin vuodenaikaan tahansa. Oman pihan lisäksi niitä voi kiinnittää metsiin, peltojen reunoille, rannoille ja muihin sopiviin paikkoihin, kunhan muistaa kysyä luvan. Pöntön ripustamisessa ilmansuunnilla ei ole väliä, kunhan pönttö ei kuumanakaan kesänä paahdu iltapäivän auringossa. Pesäpöntöt tulee tyhjentää syksyllä tai talvella edelliskesän pesimistarvikkeista. Eri lintulajit tarvitsevat erikokoisia ja lentoaukoltaan erilaisia linnunpönttöjä. 6
Lintujen talviruokinta / Linnunpöntöt / Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet Lisätietoja: Linnunpöntöistä, niiden rakentamisesta ja kiinnittämisestä saa lisää tietoa lintuyhdistysten keskusjärjestö BirdLife Suomi ry:stä. Retkeily ja luonnon virkistyskäyttö Retkeillessä virkistyvät sekä mieli että ruumis. Monet lähellä olevat luontokohteet tarjoavat mahdollisuuden lyhyeen irtiottoon arjesta. Suomen luonto tarjoaa upeat puitteet retkeilyyn ympäri vuoden esimerkiksi vaeltaen, hiihtäen, pyöräillen ja meloen. Jokamiehenoikeuksien ansiosta retkeilijä voi liikkua Suomen luonnossa ja nauttia siitä maanomistusrajoista riippumatta. Jotta myös tulevat sukupolvet voisivat nauttia Suomen luonnon tarjoamista retkeily- ja virkistyskäyttömahdollisuuksista, tulee retkeillessä ottaa luonto ja ympäristö huomioon. Jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen, myös ulkomaalaisten, oikeutta käyttää luontoa riippumatta siitä, kuka alueen omistaa tai on sen haltija. Kun luontoa käytetään jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa, ei siihen tarvita maanomistajan lupaa, eikä käytöstä tarvitse maksaa. Saat: liikkua luonnossa omin voimin eli jlan, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin piha maalla ja pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta oleskella, kuten telttailla, tilapäisesti liikkumiseen sallituilla alueilla (etäisyys asumuksiin!) poimia luonnossa kasvavia marjoja, sieniä ja kukkia onkia ja pilkkiä uida, peseytyä, meloa ja soutaa vesistössä sekä kulkea jäällä Et saa: aiheuttaa häiriötä, haittaa tai vahinkoa - toisille ihmisille ja heidän omaisuudelleen - luonnolle (kuten kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita) ottaa toisen maalta kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. tehdä toisen maalle avotulta ilman lupaa tai pakottavaa tarvetta häiritä kotirauhaa (esimerkiksi telttailemalla liian lähellä tai meluamalla) roskata ajaa ilman maanomistajan lupaa moottoriajoneuvolla maastossa kalastaa ja metsästää ilman asianmukaisia lupia Lisätietoja: Jokamiehen oikeudet, Ympäristöministeriön julkaisema esite 7
Luonto Luonnonsuojelu / Retkeily ja luonnon virkistyskäyttö / Vesistöt Retkeilyreitit ja -kohteet Porin seudulla risteilevää yhtenäistä retkeilyreitistöä ja kattavaa luontopalveluverkostoa kutsutaan nimellä REITTI Satakunta. Retkeilyreitistö on korkeatasoinen ja kaikkien vapaasti käytettävissä. Reitti tarjoaa mahdollisuuksia lyhyemmistä puolen päivän retkistä aina viikon mittaisiin vaelluksiin. Reitin varrelta löytyy upeita luontokohteita, tauko- ja majoituspaikkoja sekä kalastus- ja melontamahdollisuuksia. Vuosittain järjestettävistä luontoretkistä ja -tapahtumista Porin seudulla saa lisätietoja alueen kuntien vapaa-aika- ja ympäristötoimista, joista voi tiedustella myös alueen retkeilykarttoja. Harjavalta: Hiittenharju on monipuolinen ulkoilu- ja virkistysalue, jonka luonnonympäristö tarjoaa mahdollisuudet ympärivuotiseen retkeilyyn ja ulkoliikuntaan. Pitkäjärvi on paikallisesti arvokas lintujärvi. Luvia: Luvian saaristossa on rikas linnusto. Luonto- ja retkikohteeksi sopii Säpin majakkasaari, joka on muuttolintujen levähdyspaikka ja jossa laiduntaa vapaana mufloni-lampaita. Nakkila: Nakkilan kohdalla Kokemäenjoessa virtaa useampia koskia, joista perhokalastukseen suositellaan Arantilankoskea. Ruskilankoski on Ulvilan ja Nakkilan rajalla sijaitseva luonnonkaunis virkistyskalastukseen, retkeilyyn ja leirintään soveltuva koski, jonka pohjoispuolen ranta-alue on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Noormarkku: Noormarkun retkeilyreitti kulkee itä-länsisuunnassa halki kunnan noin 60 kilometrin pituisena. Reitin varrella on merkittävä luontokohde Inhottujärvi, joka on osa Karvianjoen vesistön melontareittiä ja yksi Suomen arvokkaimmista lintujärvistä. Pomarkku: Isonevan suo on sekä linnustoltaan että kasvistoltaan arvokas soidensuojelualue. Alueella kulkee retkeilyreitti, jonka varrella on opasteita, pitkospuita ja lintutorni sekä nuotio- ja taukopaikkoja. Poosjoki on kokeneen erämelojan unelma. Alueella ei ole lainkaan asutusta ja metsätiet on suljettu puomein, mikä luo koskemattoman eräluonnon tuntua. Pori: Porin rannikolla on Etelä-Suomen oloissa ainutlaatuinen määrä erilaisia luontokohteita. Rannikon lintuvedet, Preiviikinlahti, Pohjoismaiden suurin suistoalue Kokemäenjoen suisto ja Enäjärvi ovat niistä arvokkaimpia. Meri-Porin alueella on yli 30 kilometriä pitkä retkeilyreitistö pitkospuineen, luonto- ja lintutorneineen sekä taukopaikkoineen. Reitistöön kuuluu noin 20 kilometriä pitkä Preiviiki-Yyteri retkeilyreitti. 8
Retkeilyreitit ja -kohteet / Metsästys Ulvila: Joutsijärven maastossa on noin 50 kilometriä hyvin merkittyä ja hoidettua retkeilyreittiä nuotiopaikkoineen, hirsilaavuineen ja autiotupineen. Järven eteläpuolella kulkee luontopolku, jolla voi tutustua alueen kasvillisuuteen ja eläimistöön. Joutsijärvellä voi myös uida, saunoa, veneillä ja kalastaa sekä nauttia harvinaisesta luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta, sillä moottoriajoneuvojen käyttö on alueella kielletty. Joutsijärvellä sijaitsee opastuskeskus Sataseitti, Porin seudun kuntien yhteinen luontomatkailun tieto- ja palvelupiste. Sieltä voi vuokrata veneen ja hankkia kalastusluvan sekä saada opaskarttoja, esitteitä ja tietoja Porin seudun luontopalveluista. Opastuskeskus on avoinna kesäkuukausina arkisin. Metsästys Metsästäjätutkinnon suoritettuaan ja riistanhoitomaksun maksettuaan saa metsästyskortin ja voi metsästää. Hirven tai karhun metsästystä varten tulee lisäksi suorittaa ampumakoe. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta metsästykseen tarvitaan lupa maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta, yleensä metsästysseuralta. Valtion mailla metsästysluvista vastaa Metsähallitus. Suomessa pysyvästi asuvilla henkilöillä on kuitenkin oikeus metsästää vesilintuja yleisillä vesialueilla merellä ja valtion omistamilla saarilla ja luodoilla. Kullekin riistaeläimelle on säädetty metsästysajat, jolloin lajia saa metsästää. Riistaeläinlajien metsästykselle voidaan asettaa rauhoitusaikoja ja määrätä pyyntirajoituksia, -kiintiöitä ja -lupia sallittuinakin metsästysaikoina. Metsästyksessä tulee noudattaa kestävän käytön periaatteita: Metsästys ei saa vaarantaa riistaeläinkantoja, vahingoittaa luontoa tarpeettomasti tai tuottaa tarpeetonta kärsimystä eläimille. Metsästyksestä ei myöskään saa aiheutua vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai omaisuudelle. 9
Luonto Luonnonsuojelu / Retkeily ja luonnon virkistyskäyttö / Vesistöt Kalastus Vapaa-ajan kalastus on suomalaisille tärkeä luontoharrastus. Väestöstämme lähes puolet kalastaa vähintään kerran vuodessa. Kalastettaessa on vältettävä aiheuttamasta haittaa tai häiriötä rannan omistajalle, haltijalle tai vesialueen muulle kalastukselle. Kalastusoikeus ja -luvat Vapaa-ajankalastusta voi harrastaa sisävesissä ja Suomen merialueilla. Kalastamista varten vesialueen omistajalta, kuten kalastuskunnalta, tulee yleensä hankkia lupa (kts. taulukko 1). Kalastuslupia voi ostaa huoltoasemilta, lähikaupoista ja kunnista niiden omille vesialueille. Yleisellä vesialueella merellä virkistyskalastusta voi kuitenkin harjoittaa ilman kalastuslupia. Joillakin alueilla kalastusta on rajoitettu kalakantojen säilyttämiseksi. Kalastuskielto voi koskea tiettyä aluetta tai ajankohtaa, esimerkiksi kalojen kutuaikaa. Myös pyydysten käyttöön voi liittyä rajoituksia. Kaloille tai ravuille on voitu sopia alamitta, jota pienempiä yksilöitä ei tule pyydystää. Kalastamaan lähtevä on velvollinen selvittämään rajoitukset ennen kalastamisen aloittamista. Kalastuksenhoitomaksu Pääsääntöisesti 18 64 -vuotiaan kalan tai ravun pyyntiä harjoittavan henkilön tulee maksaa valtiolle kalastuksenhoitomaksu (kts. taulukko 1). Myös ulkomaalaisten ja vain omalla vesialueella kalastavien on maksettava kalastuksenhoitomaksu. Kerättyjä varoja käytetään muun muassa kalakantojen hoitotoimenpiteisiin. Lisätietoja: Kalastuslakia, Kalatalouden Keskusliiton julkaisema esite kalastukseen liittyvistä säädöksistä, maksuista ja luvista Veneily Vesilain mukaan jokaisella on oikeus kulkea avoimilla vesialueilla ja ankkuroitua tilapäisesti, kunhan siitä ei aiheudu tarpeetonta häiriötä. Alueelliset ympäristökeskukset voivat rajoittaa tai kieltää veneilyn esimerkiksi luonnon- ja ympäristönsuojelun sekä turvallisuuden vuoksi. Jokaisen veneilijän velvollisuutena on pitää huolta omasta veneily-ympäristöstään. Vastuullinen veneilijä ei jätä jälkeäkään ympäristöönsä. Veneilijän ympäristötieto tiivistetysti: Käymäläjätettä ei saa päästä vesistöön (käytä käymäläjätesäiliötä eli septitankkia). Vältä myrkyllisten pohjamaalien käyttöä. Käsittele ja lajittele jätteet asianmukaisesti. Älä kaahaile ja melua se häiritsee kanssaihmisiä, eläimiä ja rantojen kasvillisuutta. Käytä ympäristöä vähemmän kuormittavia pesuaineita. Huolla moottori säännöllisesti vähennät ympäristövaikutuksia. Muista hyvät tavat, turvallisuus ja luonnon haavoittuvuus rantautuessasi. Noudata maihinnousukieltoja. Lisätietoja: Kohti puhtaampaa veneily-ympäristöä, Pidä Saaristo Siistinä ry:n julkaisema esite veneilyn ympäristövaikutusten vähentämisestä 10
Kalastus / Veneily / Rehevöityminen Vesistöt Porin seutu kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen, joka on Suomen vesistöistä neljänneksi suurin ulottuen Keski-Suomesta Selkämerelle. Vesistö saa vetensä vesistöalueelta ja siihen kuuluvat kaikki vedet, järvet ja joet, joiden vesi purkautuu mereen samaa laskujokea, Kokemäenjokea, pitkin. Porin seudun suurimpia järviä ovat Kokemäen Sääksjärvi, Pomarkun Isojärvi sekä Ulvilan Joutsijärvi ja Palusjärvi. Satakunnassa pintavesien yleinen käyttökelpoisuus on yleensä tyydyttävä. Vaikka Kokemäenjoen vesistön tila on parantunut vähitellen, heikentää erityisesti ihmistoiminnasta johtuva rehevöityminen vesien laatua. Vesistökunnostuksilla, kuten ruoppauksilla, pyritään rehevöitymisen haittoja korjaamaan. Rehevöityminen Rehevöitymisellä tarkoitetaan vesistöjen kasvillisuuden tuottaman eloperäisen aineksen määrän lisääntymistä lisääntyneiden ravinteiden seurauksena. Tärkeimmät rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet ovat typpi ja fosfori, joita tulee vesistöihin muun muassa jätevesien, pelloilta valuvien lannoitteiden ja ilmasta tulevan laskeuman mukana. Rehevöitymisen seurauksena monet epätoivotut asiat, kuten tiivis rantakasvillisuus, pienet särkikalat ja myrkylliset sinilevät yleistyvät. Taulukko 1. Kalastuslupajärjestelmä Suomessa (ei Ahvenanmaalla). Kalastajaryhmä Alle 18-v. ja 65 v. täyttäneet 18 64-vuotiaat Onkiminen ja pilkkiminen Ei maksuja tai lupia Ei maksuja tai lupia Viehekalastus Ei maksuja tai lupia Kalastuksenhoitomaksu + Viehekalastusmaksu TAI Vesialueenomistajan lupa Muu kalastus (verkko-, katiska-, nuotta- ja troolikalastus sekä ravustus) Ei kalastuksenhoitomaksua Vesialueenomistajan lupa Kalastuksenhoitomaksu + Vesialueenomistajan lupa 11
Luonto Luonnonsuojelu / Retkeily ja luonnon virkistyskäyttö / Vesistöt Sinilevät Mikroskooppisen pienet sinilevät eli syanobakteerit ovat maailman vanhimpia eliöitä. Ne ovat luonnollinen ja tärkeä osa vesien eliöstöä. Sinilevät viihtyvät ravinteikkaassa ja lämpimässä vedessä. Tämän vuoksi yleensä loppukesällä vesissä voi havaita sinilevien runsastumista tai jopa massaesiintymistä, jota kutsutaan veden kukinnaksi tai leväkukinnaksi. Leväkukintojen värittämä vesi voi aiheuttaa haju-, maku- ja terveyshaittoja. Jos vedessä on runsaasti sinilevää, sitä ei tule käyttää esimerkiksi pesuvetenä. Vesistöjen rehevöitymisen vähentäminen on ainoa keino estää sinilevämassojen esiintymistä. Jos havaitset vesistössä leväkukintoja, ilmoita siitä kunnan ympäristöviranomaiselle. Kun sinilevää on vähän, näyttää vedessä olevan kellertävän-vihertäviä pieniä siitepölymäisiä hiutaleita. Kun sinilevää on paljon, voi maalia tai hernekeittoa muistuttavan ruskehtavan-vihreän levämassan selvästi havaita paljain silmin ja tunnistaa maamaisesta, homeisesta ja tunkkaisesta hajusta. Parilla yksinkertaisella testillä voi varmistua, onko kyseessä sinileväesiintymä: 1. Ota purkkiin leväistä vettä. Anna vesinäytteen seistä tunnin verran (älä liikuta purkkia). Jos veden pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä. 2. Kokeile, onko levämassa kiinteää ja nostettavissa kepillä. Sinilevistä muodostunut massa hajoaa kosketettaessa. Mattojen ja pyykinpesu Mattojen tai pyykin pesuvesiä ei pidä laskea vesistöön. Pesuvedet likaavat ja rehevöittävät vesistöjä. Matoista irtoavassa likaisessa pesuvedessä on paljon bakteereja. Pesuaineet sisältävät ympäristölle haitallisia tai vesieliöille myrkyllisiä aineita. Pesuaineeksi kannattaakin valita ympäristömerkitty tuote ja muistaa, ettei haitatonta pesuainetta ole olemassa. Mattojen ja pyykinpesu tulee hoitaa niin, ettei pesuvesiä joudu vesistöön. Jos pesuvesiä ei voida johtaa viemäriin, tulee ne imeyttää maahan. Maa suodattaa vedet, eikä vesistöihin joudu ympäristön kannalta haitallisia aineita. Lähivesistön kuormituksen vähentämiseksi on useimmat kunnalliset matonpesupaikat rakennettu maalle ja viemäröity. Viemäröityjä matonpesupaikkoja kannattaa kysyä omasta kunnasta. Ruoppaus Ruoppauksella tarkoitetaan pehmeiden massojen, kuten saven ja lietteen, poistamista koneiden avulla vesi-alueelta. Jos rannan mataluus tai umpeenkasvu haittaa virkistyskäyttöä tai maisemalliset ja luonnonsuojelulliset arvot sitä vaativat, voidaan harkita ruoppausta. Ruoppaustoimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, jotta vältytään haitallisilta seurauksilta, kuten kalojen kutualueiden tuhoutumiselta ja veden samentumiselta. Ruoppauksesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi tulisi ruoppaustyöt tehdä virkistyskäyttökauden ulkopuolella. Aina ennen toimenpiteisiin ryhtymistä tulee neuvotella naapurien, vesialueen omistajan ja osakaskunnan sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa. Ruoppaaja 12
Sinilevät / Mattojen ja pyykinpesu / Ruoppaus on vastuussa aiheuttamistaan vahingoista. Ruoppausta suunniteltaessa onkin tarpeen kysyä neuvoa asiaan perehtyneiltä henkilöiltä ja käyttää työn toteuttamisessa alan ammattilaisia. Mikäli kunnostustoimenpiteet ovat vähäistä suurempia, tulee toimenpiteiden aloittamisesta ja suorittamistavasta ilmoittaa vähintään kuukautta aikaisemmin kuntaan ja vesialueen omistajalle. Naapurien suhtautumista käytetään usein vesilaissa mainitun toimenpiteen merkityksen vähäisyyden mittana. Jos ruoppaus tehdään koneellisesti, on siitä aina tehtävä ilmoitus. Suuriin tai haitallisiin rannan kunnostustoimenpiteisiin tulee hakea lupaa aluehallintovirastosta. Lisätietoja: Hoida ja kunnosta kotirantaasi, muun muassa Suomen ympäristökeskuksen julkaisema esite ruoppauksesta ja muista keinoista kunnostaa ranta-alueita Lounais-Suomen järvikunnostusopas, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen julkaisema esite 13
Kuluttaminen Ostokset / Ruoka Miksi me kulutamme? Emme pelkästään säilyäksemme hengissä kuluttamisesta on tullut elämäntapa. Elämme tavarakeskeisessä kulutusyhteiskunnassa, joka pohjautuu jatkuvan kasvun ajatukselle. Nykyistä yhteiskuntaamme leimaavat tuotteiden kertakäyttöisyys ja lyhytikäisyys, materiaalien ja energian haaskaus sekä jätevuoret. Kehittyneissä maissa kulutus on riistäytynyt käsistä. Raaka-aineiden ja energian käyttö on epätaloudellista ja monet tuotteet ovat turhia ja tehottomassa käytössä. Teollisuusmaiden väestö, maailman ihmisistä noin viidesosa, kuluttaa maailman luonnonvaroista neljä viidesosaa. Kehitysmaiden ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen vaatii raaka-aineiden käytön lisäämistä. Ympäristö ei kestä, eivätkä luonnonvarat riitä koko maailman kulutustason nostamista teollisuusmaiden tasolle. Kestävä kulutus edellyttää luonnonvarojen kierrätystä sekä raaka-aineiden käytön vähentämistä ja tehostamista, energian säästöä ja siirtymistä uusiutuvaan energiaan. Kestävään kulutukseen siirtymisessä on kyse arjen valinnoista: vaihdetaan kertakäytöstä kestävään, määrästä laatuun, tavarasta palveluun ja ylenpalttisuudesta kohtuuteen. Paras ostos on se, joka jätetään ostamatta. Voimme vähentää kulutustamme. Kaikki riippuu asenteista: onko yhä useampien tavaroiden omistaminen päämääränä vai löydetäänkö muita arvoja? Ostokset Ennen ostosten tekemistä kannattaa miettiä, tarvitseeko tuotetta todella vai pärjäisikö sitä ilmankin. Tavaran sijaan kannattaa suosia palveluja. Jokaisen ei tarvitse hankkia kalliita siivouslaitteita, vaan suursiivouksen voi teettää ulkopuolisella. Palvelut ovat työvoimavaltaisia ja luovat uusia työpaikkoja. Lisäksi monista kodin ylläpitoon ja kunnostukseen liittyvistä palveluista voi tehdä työkustannusten osalta kotitalousvähennyksen tuloverotuksessa. Jos kuitenkin päätät ostaa tuotteen, pidä alla olevat vinkit mielessä valintaa tehdessäsi. Käytä hankkimasi tuotteet loppuun ja keksi niille uusia käyttötarkoituksia elinkaaren päättyessä. Tuttavapiiristä tai kirpputorilta voi löytyä uusi omistaja käyttökelpoiselle tavaralle. Muistilista kestävämpien ostosten tekoon (Kuluttajavirasto): Kaikkea ei tarvitse omistaa itse: lainaa, vuokraa ja suosi yhteiskäyttöä. Suosi tavaran sijaan palveluita. Suunnittele ostokset etukäteen, vältä turhia heräteostoksia. Vältä kertakäyttötuotteita ja paljon pakattua. Valitse kestäviä tuotteita, niillä on usein pitkä takuuaika. Suosi korjattavia tuotteita ja tuotteita, joissa on hyvä varaosa- ja huoltopalvelu. Osta ympäristö-, energia- ja eettisen merkin saaneita tuotteita. Vältä ympäristölle haitallisia tuotteita. Osta paikallista ja luonnonmukaisesti tuotettua. Vähennä jätettä, valitse uudelleenkäytettävä tai kierrätettävä tuote. 14
Ympäristömerkit Ympäristömerkit Ympäristömerkkien tarkoituksena on kertoa kuluttajille tuotteiden ympäristövaikutuksista ja auttaa valitsemaan vähemmän ympäristöä kuormittavia tuotteita. Ympäristömerkityt tuotteet ovat lisäksi laadukkaita ja turvallisia, eivätkä sen kalliimpia kuin muutkaan tuotteet. On olemassa sekä virallisia että epävirallisia, yritysten tai yhdistysten omia, ympäristömerkkejä. Viranomaisten valvomia virallisia ja puolueettomia ympäristömerkkejä ovat Pohjoismainen ympäristömerkki, EU:n ympäristömerkki ja Energiamerkki (kts. Asuminen > Energia > Laitteet). Pakkauksista löytyviä muita merkkejä, kuten kierrätysmerkkejä ja tuotteen valmistusmaasta kertovia alkuperämerkkejä, ei pidä sekoittaa virallisiin merkkeihin. Ympäristö- ja eettisiä merkkejä Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki Joutsenmerkki opastaa valitsemaan tuotteita ja palveluja, jotka ovat ympäristön kannalta parhaiden joukossa. Joutsenmerkityille tuotteille ja palveluille asetettuja vaatimuksia tarkistetaan ja kiristetään säännöllisesti. Ympäristövaikutuksia tarkastellaan koko elinkaaren ajalta valmistuksesta, käytön kautta loppusijoitukseen. Euroopan ympäristömerkki eli EU-Kukka EU-Kukka on Euroopan yhteisön yhteinen ympäristömerkki. Euroopan ympäristömerkki vastaa lähes täysin Joutsenmerkkiä, mutta se pätee kaikkialla Euroopassa. 15
Kuluttaminen Ostokset / Ruoka Reilun kaupan sertifiointimerkki Vilkuttavaa ihmistä kuvaava Reilun kaupan sertifiointimerkki myönnetään kehitysmaissa tuotetuille tuotteille, jotka täyttävät sekä sosiaaliset, eettiset että ympäristövaatimukset. Reilu kauppa parantaa perheviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden työ- ja elinoloja kehitysmaissa. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty. Ruoka Ruoan ympäristövaikutukset Ravinnon osuus kotitalouksien kulutuksen ympäristövaikutuksista on noin kolmannes ja kasvihuonekaasupäästöistä noin neljännes. Vaikka ruoan tuotannon ja kulutuksen vaikutukset ympäristöön ovat suuret, niihin on kiinnitetty paljon vähemmän huomiota kuin esimerkiksi asumisen ja liikkumisen ympäristövaikutuksiin. Ruoan tuottamiseen käytetään keskimäärin kymmenen kertaa enemmän energiaa kuin mitä ruoka sisältää. Ruoantuotannon ympäristövaikutuksista ja päästöistä puhuttaessa on huomioitava ruokaketjun kaikki vaiheet eli maatalous, jalostus, säilytys, kuljetus, pakkaus, kauppa, koti ja jätteet. Mitä pidemmälle jalostettua, kauempana tuotettua ja raskaammin pakattua ruoka on, sitä enemmän sen valmistus kuluttaa ympäristöä. On tärkeää oppia tarkastelemaan kriittisesti sekä ruoan elinkaarta pellosta pöytään, tai biojäteastiaan, että lautastemme sisältöä. Käyttämällämme ravinnolla on suuri merkitys terveyden lisäksi myös ympäristöön. Eläinperäiset tuotteet Eläintuotanto on YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde (kts. Käsitteitä > Kasvihuoneilmiö). Viimeisen 20 vuoden aikana lihan kulutus on maailmassa lisääntynyt 75 prosenttia. Myös suo- 16
Ruoan ympäristövaikutukset / Keinoja ruoan ympäristövaikutusten vähentämiseksi malaiset syövät vuosi vuodelta enemmän lihaa: Vuonna 2008 lihan kulutus henkilöä kohden oli vajaa 77 kiloa, puoli kiloa edellistä vuotta enemmän. Lihan tuotanto kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja kymmenkertaisesti verrattuna kasvisten tuotantoon. Tuottaakseen yhden kilon eläinvalkuaista lihakarja tarvitsee noin kymmenen kiloa kasvivalkuaista. Lihakarjan ravinnoksi tuotetun rehun kasvattaminen vaatii maa-alaa, joka on samalla pois kasvien viljelystä. Eniten rehua kuluttaa naudanlihan, seuraavaksi eniten sianlihan ja sitten siipikarjan tuotanto ja kalanviljely. Riistaeläimet, ja porotkin pääosin, syövät luonnon laitumilla, minkä vuoksi niiden lihan syömisestä aiheutuu pienemmät ympäristövaikutukset. Maataloudesta vesistöihin aiheutuva typen ravinnekuorma pienenee, jos korvaamme eläinproteiineja, kuten lihaa, kalaa, munaa, juustoa ja maitoa, kasvikunnasta saatavilla proteiineilla, esimerkiksi leivällä, perunalla, vihanneksilla ja hedelmillä. Kasvikunnan tuotteet Myös kasvikunnan tuotteiden ympäristövaikutuksissa on eroja. Kotimaisilla juureksilla, perunalla ja palkokasveilla, metsien antimilla sekä ulkona kasvatetuilla vihanneksilla, hedelmillä ja marjoilla on pienimmät ympäristövaikutukset. Vihannesten tuonti lentorahtina kuluttaa energiaa kolme kertaa enemmän kuin jos ne kasvatettaisiin kotimaassa avomaalla. Kasvihuoneviljely on yleistynyt ja joidenkin tuotteiden, kuten tomaatin ja kurkun, osalta muuttunut ympärivuotiseksi. Tuotanto kasvihuoneissa kuluttaa paljon energiaa, jopa enemmän kuin vastaavien vihannesten tuonti ulkomailta. Kasvihuonetuotanto kuitenkin rehevöittää vesistöjä peltotuotantoa vähemmän. Jos eläinperäisistä tuotteista naudanlihan tuotanto lisää voimakkaasti ilmastonmuutosta (kts. Käsitteitä), kasvikunnan tuotteista samoin vaikuttaa riisintuotanto. Keinoja ruoan ympäristövaikutusten vähentämiseksi Ruokavalio Jos ateria kootaan perinteistä lautasmallia hyödyntäen, ruokailun ympäristövaikutukset vähenevät. Aterialla lautaselta pitäisi löytyä puolet kasviksia, neljännes perunaa, pastaa tai riisiä ja vain neljännes lihaa. Osittainenkin eläinperäisistä tuotteista luopuminen on parannusta ympäristön kannalta. Luomulihan, lähilihan, poron, riistan ja kotimaisen lampaanlihan suosiminen vähentää myös ruoan tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksia. Ympäri vuoden saatavilla olevan tavaran sijaan kannattaa seurata sesonkeja ja hyödyntää avomaalla tuotettuja kasviksia ja juureksia. Kesällä ja syksyllä tulisi käyttää vihanneksia, talvella juureksia ja säilykkeitä. Marjat ja hedelmät kuuluvat myös vuodenaikojen mukaan valittaviin tuotteisiin. Lähiruoka Oman kunnan, maakunnan tai talousalueen sisällä tuotettuja ja kulutettuja elintarvikkeita kutsutaan lähiruoaksi. Tuottamalla ruoka mahdollisimman lähellä kuluttajia ja myymällä se välikäsittä käyttäjille säästyy suuri osa energiasta, joka tuhlautuu koko maan tai jopa Euroopan laajuisten elintarvikkeiden tuotanto- ja jakeluketjujen eri vaiheisiin. Vaikka hakisit paikallisemmin tuotettua ruokaa hieman tavallista ostopaikkaa kauempaa, koituisi ympäristölle silti jatkuvia runsaita säästöjä. 17
Kuluttaminen Ostokset / Ruoka Lähiruoka tuotetaan ympäristöä ja luonnonvaroja säästäen ylipakkaamista ja turhia kuljetuksia pyritään välttämään. Lähiruoan tuotannossa käytetään oman alueen raaka-aineita ja työvoimaa, mikä edistää alueen elinvoimaisuutta ja työllisyyttä. Esimerkiksi vähäisen lisäaineiden käytön vuoksi lähiruoka on usein tuoreempaa ja laadukkaampaa kuin teollinen ruoka. Myös eläinten eettinen kohtelu on mahdollista pienimuotoisuuden vuoksi. Jos ostamistaan ruokatarpeista vain neljäsosakin on paikallisesti tuotettuja, voi säästää yhtä paljon energiaa kuin pakastin kuluttaa vuodessa. Luomutuotteet Luomu tarkoittaa luonnonmukaista tuotantotapaa, joka ulottuu pellolta pöytään eli valmiisiin elintarvikkeisiin asti. Luomu on kestävän kehityksen mukaista elintarviketuotantoa, jonka tavoitteena on luonnon säilyttäminen puhtaana ja elinvoimaisena, luonnonvarojen säästäminen, kotieläinten hyvinvointi ja elintarvikkeiden puhtaus. Kun verrataan vuoden ruokamenoja, esimerkiksi maidon, leivän, perunan, tomaatin, kananmunien ja jogurtin vaihtaminen kokonaan luomutuotteiksi nostaa yhden henkilön ostoskorin hintaa vain noin 25 senttiä päivässä. Keinoja ruoan kuluttamiseen liittyvien ympäristövaikutusten vähentämiseksi: 1. Syö vähemmän lihaa ja maitotuotteita. 2. Syö enemmän kasvispitoisia ruokia, kuten kauden vihanneksia. 3. Osta lähiruokaa, luomutuotteita ja eettisen tuotannon merkin saaneita tuotteita. 4. Käytä ostoskassina kestokassia ja ota omat pussit hedelmä- ja vihannestiskille. 5. Älä heitä ruokaa roskiin. 6. Lajittele maatuvat jätteet biojätteisiin. 18
Keinoja ruoan ympäristövaikutusten vähentämiseksi Elintarvikkeiden luomumerkit Luomutuotteita merkitään erilaisin merkein valvovan tahon perusteella. Erilaisista merkeistä huolimatta kaikki Suomessa myytävät luomutuotteet täyttävät EU:n luomuasetuksen vaatimukset. Aurinkomerkki Aurinkomerkki on käytössä Suomessa ja se kertoo, että tuotteen luonnonmukaisuutta valvoo suomalainen viranomainen. Aurinkomerkin saaneen tuotteen aineksista vähintään 95 prosenttia on tuotettu luonnonmukaisesti. Myös maku-, aromi- ja väriaineet ovat luonnonmukaisia. EU:n yhteinen luomumerkki eli Tähkämerkki (merkki vaihtuu kesäkuussa 2010!) Tähkämerkki löytyy tuotteista, jotka on tuotettu, valmistettu tai pakattu Euroopan unionin sisällä. Tähkämerkillä varustettu tuote kuuluu jonkin EU-maan luomuvalvonnan piiriin. Tuotteen aineksista 95 prosenttia on luonnonmukaisesti tuotettuja. Leppäkerttu Leppäkerttumerkin myöntää Luomuliitto ry. Alkutuotteiden tulee olla 100 ja jalosteiden 75 prosenttisesti kotimaisia. Lisäksi yrittäjän tulee olla Luomuliiton jäsen. Tuotteen aineksista 95 prosenttia on luonnonmukaisesti tuotettuja. 19
Jätehuolto Jätehierarkia: Karsi-käytä-kierrätä! / Jätehuolto Porin seudulla Tavaroiden tuotannon ja kulutuksen lisääntyessä myös jätemäärät kasvavat. Suomalaiset kotitaloudet tuottavat asukasta kohden noin 315 kiloa jätettä vuodessa. Jätteet ja niiden käsittely aiheuttavat monenlaisia ympäristöhaittoja. Lisäksi tuotanto ja kulutus rasittavat ympäristöä monin tavoin pilaten ilmaa, maata ja vettä sekä kuluttaen energiaa ja raaka-aineita. Vaikkakin tärkeää, pelkkä lajittelu ja kierrättäminen eivät riitä jäteongelman ratkaisemiseksi kokonaisjätemäärää ja luonnonvarojen hukkaamista tulee vähentää. Jätehierarkia: Karsi-käytä-kierrätä! Jätelainsäädännön keskeisenä tavoitteena on ehkäistä jätteen syntymistä ja edistää jo syntyneen jätteen hyödyntämistä. Näin pyritään luonnonvarojen kestävämpään käyttöön ja torjumaan jätteistä ympäristölle ja terveydelle aiheutuvia vaaroja ja haittoja. Muistilista kestävämpien ostosten tekoon toimii myös jätteen vähentämisessä. Jätteiden tuottamisen ja käsittelyn tärkeysjärjestys: 1. Jätteen vähentäminen eli synnyn ehkäisy 2. Tuotteiden uudelleen käyttäminen 3. Kierrättäminen raaka-aineena 4. Hyödyntäminen energiana 5. Loppusijoitus kaatopaikalle Jätehuolto Porin seudulla Jätelain ja muiden säädösten ja määräysten ohella kuntien yleiset jätehuoltomääräykset säätelevät jätehuoltoa. Jätehuoltomääräysten avulla pyritään jätehuoltoa ohjaamaan kestävän kehityksen (kts. Käsitteitä) periaatteiden mukaan, ehkäisemään jätteiden syntymistä ja vähentämään niiden määrää ja haitallisuutta sekä varmistamaan asuinalueilla ympäristön kannalta paras mahdollinen jätteiden keräily. Ota selvää oman kuntasi jätehuolto määräyksistä ja mitä niissä sanotaan muun muassa jätteiden lajittelusta ja jäteastioiden tyhjennysväleistä! Porin Jätehuollon yhteistyökuntien asukkaiden käytössä ovat Hangassuon jäteasema ja Porin kierrätyskeskus sekä kuntien yhteinen jäteneuvoja, jonka tehtävänä on opastaa ja auttaa kuntalaisia jätteiden käsittelyyn liittyvissä asioissa. Lisätietoja: Lisää tietoa jätehuollosta Porin seudulla, kuten lajitteluohjeita, saa Porin kaupungin ympäristöviraston vuosittain ilmestyvästä julkaisusta JäteVaakku, jäteoppaista ja jäteneuvonnan internetsivuilta. 20